Tuulan kirjoitukset Savon Sanomissa

Perheitä tukeva politiikka on sijoittamista hyvinvointiin

Kolumni / Savon sanomat 14.5.2014
Kansanedustaja Tuula Väätäinen, Siilinjärvi

Perhesurmat ovat järkyttävällä tavalla herätelleet meitä siihen, että tuen saamisessa on jotain pahasti vialla. Onkin huolestuttavaa, että vasta tällaisten tapahtumien kautta on herätty tukipalveluiden tarpeeseen.


Politiikassa on kysymys tavallisten ihmisten arjen parantamisesta. Apua tarvitsevista huolehtiminen on meille sosialidemokraateille keskeinen arvo. Köyhyysrajan alittavista lapsista merkittävä osa elää yksinhuoltajaäidin perheessä. Työelämä ei vieläkään kaikilta osin tue perheen perustamista. Näihin epäkohtiin on puututtava.


SDP:n viime viikolla pidetty 44. puoluekokous linjasi perheiden tukemisen uusia suuntaviivoja. Lähtökohtina on oltava arvostus, kunnioitus, yhteistyö ja palveluiden saatavuus.


Merkittävimpiä avauksia on palveluiltaan laajan perhekeskusten verkoston rakentaminen Suomeen. Ajatuksena on, että palvelut saadaan yhdestä paikasta. Neuvola, avoin varhaiskasvatus ja ehkäisevän päihdetyön palvelut saadaan näin helposti saavutettaviksi.
Neuvoloiden yhteydessä on pohdittava myös vahvan sosiaalityön tuomista mukaan. Tämä tarkoittaisi sosiaalityöntekijöiden sijoittamista neuvoloihin työskentelemään yhdessä terveydenhuollon kanssa.


luvun laman virheitä, sillä tuolloin kotiapu romutettiin leikkauksilla. Kotiapusuunnitelmassa ei ole kysymys sosiaalityöntekijän puuttumisesta ihmisten asioihin ilman syytä. Kotiapu on vaikkapa sitä, että monilapsisen perheen stressaantunut ja väsynyt yksinhuoltajaäiti voi astianpesukoneen hajotessa saada helposti apua tiskivuoren kanssa ja lastenhoitajan uuden koneen hankintareissun ajaksi.


Keskeistä perhepolitiikassa on oltava arjen turvallisuus. On luotava sellaiset kunnat ja sellainen valtio, jossa ihminen saa apua arjessaan, kun sille tarve tulee. Puoluekokouslinjat ovat sikäli tärkeitä, että ne leivotaan aina eduskuntavaaliohjelman ja myös hallitusohjelmaluonnoksen sisään. Samalla linjaukset ohjaavat kunnallisissa luottamustehtävissä toimivia sosiaalidemokraatteja.


Paremman perhepolitiikan puolesta työskentely tulee aloittaa nyt, onhan jokainen köyhyydessä elävä lapsi ja syrjäytyvä nuori Suomessa vastoin tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.


Pienet luokat ovat viihtyisiä

Mielipidekirjoitus / Savon sanomat
Kansanedustaja Tuula Väätäinen, Siilinjärvi



Koulutuksen isoja uutisia vuonna 2013 olivat nuorisotakuu ja Suomen Pisa-menestyksen heikkeneminen. Nuorisotakuu on hieno hanke, jossa taataan nuorille työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi jäämisestä. Kuitenkin tällaisen takuun tarve kertoo karua totuutta siitä, miten yhä useampi nuori putoaa yhteiskunnan kelkasta ennen työelämään tai jatkokoulutukseen pääsyä. Samoin Suomen Pisa-menestyksessä tapahtunut notkahdus kertoo, että jotain on tapahtunut peruskoulussamme.


Koululuokkien koot ovat ratkaisevassa asemassa molempien ilmiöiden taustoja mietittäessä. Luokkakoko on suoraan yhteydessä siihen, kuinka paljon opettajan huomiota jää kullekin lapselle. Luokkakokojen suurentuminen tapahtuu helposti pala palalta, yhden oppilaan lisäys kerrallaan. Kehitys on vaivihkaista, mutta sen vaikutukset näkyvät pitkienkin aikojen päähän myöhemmissä oppimistuloksissa ja -kyvyssä. Suuressa luokassa vaille huomiota ja tukea jäävät ennen kaikkea ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Villit lapset ja hiljaiset, hitaammin oppivat tarkkailijat jäävät paitsi ansaitsemastaan lisähuomiosta - puhumattakaan diagnosoidusti oppimisvaikeuksista kärsivistä.
Näin ollen luokkakokojen pienentäminen on tärkeä keino niin Pisa-tulosten parantamisessa kuin myöhemmässä syrjäytymisen ehkäisyssäkin.


Opetusministeri Krista Kiuru on jakanut yli 4,6 miljoonaa euroa luokkakokojen pienentämiseen Savo-Karjalassa. Pohjois-Savon opetuksenjärjestäjistä rahaa saivat Iisalmi, Juankoski, Kiuruvesi, Kuopio, Leppävirta, Maaninka, Rautalampi, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Varkaus, Vesanto sekä Vieremä.
Ministeriön mukaan opetuksen järjestäjä voi käyttää valtionavustusta vain opettajien palkkakustannuksiin, resurssiopettajien lisäämiseen eli opettajien samanaikaisopetuksen järjestämiseen luokassa, jakotunteihin tai ryhmien jakamiseen pysyvästi. Ensisijaisesti opettaja voidaan palkata yli 25 oppilaan ryhmiin. Hakemusten mukaan yli puolet rahoituksesta tullaan käyttämään resurssiopettajien palkkaukseen.


Suomalainen koulutusjärjestelmä on lempilapsemme maailmalla ja kotona. Kruununjalokivi, kansallinen ylpeys ja tasa-arvon suurin toteuttaja. Taloudellisesti tiukkanakin aikana on sen tärkeistä elementeistä - kuten luokkakoosta - pidettävä kiinni. Opetusministerin myöntämä tuki luokkakokojen pienentämiseen on hieno asia. On kuitenkin myös niitä opetuksenjärjestäjiä, joille tukea ei riittänyt. Tämä tulee muistaa kunnissa, kun kouluista puhutaan. Toivon, että voimme kaikki olla yhtä mieltä siitä miten luokkakokoja pienentämällä varmistetaan nuortemme pärjääminen kestävällä tavalla.

Kolumni
Savon Sanomat 1/2014

Siilinjärvi palvelee kuntalaisiaan

Alkaneen vuoden puhuttelevin poliittinen kokonaisuus on ehdottomasti ollut Suomen kuntakenttä. Iloinen uutinen on, että Epsi Ratingin vastikään julkaistun kuntalaiskyselyn mukaan Siilinjärven asukkaat arvottavat Siilinjärven palvelut niin hyvin, että kunta sijoittuu koko maan laajuudella palveluiltaan neljänneksi parhaaksi ja maakunnan tasolla kiistatta ykköseksi.

Kuntalaisten tyytyväisyyttä kartoittavan tutkimuksen sisältämä kansalaisten antama huono kokonaisarvosana kuitenkin osoittaa, että Suomen kunnalliset palvelut eivät toimi kaikkialla kansalaisten toiveiden mukaisella tasolla. Tämä antaa syytä laaja-alaiselle pohdinnalle siitä, miten tyytyväisyyttä voitaisiin lisätä.

Joissakin kriisiytyneiden kuntien tapauksissa on mietittävä, pärjäävätkö kunnat yksin. Sen pohjalta on myös voitava pohtia ratkaisuja jotka korjaavat tilanteen. Ihmisillä on laeilla taattu oikeus tietyn tason palveluihin ja tästä oikeudesta on pidettävä kiinni. Valtaosassa kunnistamme ei kuitenkaan voida puhua maailmaa kaatavista kriiseistä - sen sijaan niistäkin löytyy erilaisia tarinoita siitä miten kunnan palvelujen toteutuksessa on onnistuttu.

Lähes 30 vuoden kokemuksellani Siilinjärven kunnallispolitiikasta voin nostaa esiin kolme Siilinjärven menestyksen avaintani. Ensimmäinen näistä on kunnallisen päätöksenteon kulttuuri, joka kiteytyy hyvään yhteistyöhön, yhdessä sopimiseen ja tehdyistä päätöksistä kiinni pitämiseen. Toinen asia on päättäjien tietoisuus oman kuntansa asioista. Kun valtuutetut ja lautakuntien jäsenet tuntevat esimerkiksi sosiaali- ja terveysasioiden tilan perin pohjin, tekevät he erilaisia päätöksiä kuin vain asioiden pinnat tuntevat päättäjät. Kolmas asia on päättäjien asenne ja ymmärrys, joka velvoittaa heidät huolehtimaan kuntalaisista.

Suomen kuntakenttää muokattiin viimeksi vuonna 2007 voimaan astuneella ns. puitelailla. Silloin keskeinen ajatus oli, etteivät kuntalaisten palvelut heikkene vaan ainoastaan paranevat kuntia yhteen liitettäessä. Kun kuntakenttää taas myllerretään, on tästä periaatteesta pidettävä kiinni. Kuntalaisille ei saa käydä liitoskauppoja tehtäessä niin, että lopputuloksena tuleekin takin sijasta tuluskukkaro. Jos palvelut eivät vastaa tarpeita, on päättäjien tehtävä istua alas ja tehdä korjaukset. Näin on tehty Siilinjärvellä ja näin voidaan tehdä muuallakin. Mekaaninen liittäminen toiseen kuntaan ei ole kaikkeen tepsivä ratkaisu.

En usko, että pakolla saadaan koskaan mitään hyvää aikaiseksi. Olen ilmoittanut SDP:n eduskuntaryhmässä, että en tule äänestämään pakkoliitosten puolesta. Pakkoliitoksia ei voi kannattaa tilanteessa, jossa ei voida olla varmoja siitä että palvelut eivät liitoksen toteuduttua heikkene.

 

Kolumni
Savon Sanomat 11/2013

Omaishoitajat ansaitsemaansa arvoon

Jokainen meistä tietää, miltä oma koti parhaimmillaan tuntuu. Koti on täynnä rutiineja, tuttuja tavaroita ja tuoksuja. Sitä, että keittiön kaappien sisältö on aina tietyssä järjestyksessä ja vara-avaimet samassa paikassa. Tuttuus on luo turvaa ja auttaa jaksamaan.

Erityisesti kodin merkitys korostuu vanhoille ja vajaatoimintakykyisille ihmisille. Suomalainen järjestelmä on siinä onnistunut, että se nykyisin myös tukee kodin arvoa mahdollistamalla kotona tapahtuvan omaishoidon tukemalla sitä taloudellisin ja palvelullisin keinoin.

Omaishoitajajärjestelmä on edullinen ja inhimillinen. Se tekee monen elämästä onnellisempaa, parempaa ja turvallisempaa. Kuitenkin kolikolla on aina kääntöpuoli, niin myös omaishoidolla. Hoitomuodon hintana on sen vaativuus ja raskaus. Yleisiä ongelmia ovat hoitavan omaisen uupuminen ja pahoinvointi.

Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että omaishoitajat saavat ansaitsemansa tuen. Tuen on oltava taloudellisesti riittävää, mutta toimivassa ja tukevassa kokonaisuudessa pelkällä rahalla ei päästä parhaaseen lopputulokseen. Omaishoitajille on tarjottava heidän ansaitsemiaan vapaapäiviä sekä muita tukipalveluita.

On keskusteltu siitä, että omaishoidon tuki siirrettäisiin Kansaneläkelaitoksen maksamaksi. Pidän ajatusta hyvänä, mutta silti katson erittäin tärkeäksi että mahdolliseen siirtoon liittyvät sudenkuopat tunnistetaan. Jos Kela maksaa omaishoidon tuen, on olemassa suuri vaara että linkki taloudellisen tuen ja kunnan tarjoamien sosiaalisten palvelujen välillä katkeaa.

Mikäli tuen maksaja vaihtuu Kelaksi, on samalla huolehdittava omaishoidon kriteerit kattaviksi. Minimivaatimukset on asetettava parhaiden ja toimivimpien kuntien käytäntöjen pohjalta - ei niin, että järjestelmälle valtakunnallisia kriteerejä luotaessa minimi on Suomen huonoin olemassa oleva käytäntö. Asia on niin tärkeä ja koskettaa niin montaa, että kriteerityössä ei ole tinkimisen varaa.

Omaishoidossa on keskityttävä niin hoitajina toimivien kuin hoidossa olevienkin asemaan. Juuri tämän vuoksi omaishoitajina toimivien palvelut ovat korvaamattomia: On inhimillisesti väärin, että hoitajina toimivat ihmisemme ovat omaishoitotyönsä vuoksi uupuneita tai muutoin huonosti voivia. Samalla tämä on kestämätöntä omaishoidossa olevia potilaita kohtaan. Heistäkin jokainen ansaitsee lämmintä, välittävää hoitoa. Tämä ei kuitenkaan voi toteutua jos hoitaja on itse sortumassa velvollisuuksiensa ja oman huonokuntoisuutensa alle.

Kun omaishoidon epäkohdat, rahoitus ja käytännöt saadaan kuntoon, on yhä useammalla mahdollisuus elää rutiinien, tuttujen tavaroiden ja turvallisuuden keskellä - omassa kodissa. Siellä, missä meillä kaikilla pitäisi olla paras olla.

Peruskoulun on ymmärrettävä, ei eristettävä

Savon Sanomat 17.8.2013

Kesäkuussa eduskunnassa käsiteltiin opettajien valtuuksia lisäävää lakia eli ns. koulurauhalakia. Toteutuessaan laki antaa opettajille laajemmat oikeudet puuttua oppilaiden häiriökäyttäytymiseen mm. takavarikoimalla tavaroita tai eväämällä toisen asteen opiskelijan kouluun pääsyn kolmeksi päiväksi.

Opetusministerimme Krista Kiuru ymmärtää hyvin sen, miten koulumaailmaa on muutettava lapsille mukavammaksi. Hän toteaakin osuvasti Opettaja-lehden kolumnissaan, miten jokaiselle oppilaalle kuuluu oikeus rauhalliseen ja turvalliseen koulutyöhön ja opettajille oikeus tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.

Lain tiukentamista pohtivan valiokuntakäsittelyn ollessa meneillään on mielestäni perusteltua kysyä, onko muutossuunta ainut oikea? Pelkistetysti ilmaistuna koulussa on kolmenlaisia oppilaita. Ensimmäiseen tyyppiin kuuluvat niin sanotut kunnolliset lapset. Kympin tytöt, kasin pojat ja muut jotka hoitavat opinpolkunsa alusta loppuun ongelmitta. Toinen meille kaikille tuttu ryhmä ovat niin sanotut lausuntolapset, joille on diagnosoitu keskittymishäiriö tai muu lääketieteelliseen syyhyn perustuva erityistarve. Tällaiset lapset saavat onneksi ansaitsemiaan helpotuksia ja huomiota: erityisluokkia, kouluavustajia sekä ymmärrystä. Kuitenkin näiden ryhmien ulkopuolella on alati kasvava joukko lapsia, joilla ei ole erikseen todettua syytä levottomuuteen. He käyvät koulua, mutta eivät viihdy. He eivät koe kuuluvansa luokkaan, mutta jäävät kuitenkin paitsi tunnetta helpottavasta tuesta ja ymmärryksestä.

Kun lapsi ei koe kuuluvansa kouluyhteisöön, ei tilanne parane lisäläksytyksellä. Oppilas ei käyttäydy huonosti pahuuttaan, vaan siksi ettei koe yhteisöä omakseen. Tällöin yhteisön on muututtava. Ratkaisu on koulun henkilökunnan ammattitaitoon, vuorovaikutustaitoihin ja hyvinvointiin panostaminen. Lasten kuuleminen ja erilaisuuden ymmärtäminen on oleellista työssä kohti parempaa koulurahaa. Lapselle annettava epäonnistujan leima on puolestaan kauaskantoinen ja vaikeuttaa oppimista pitkään. Kun samalla vanhemmat saavat kyvyttömän ja koulua tukemattoman leiman, on epäonnistumisen kierre valmiina alkamaan.

Entisessä ammatissani työnohjaaja kertoi kerran ohjanneensa opettajainhuonetta, jonka ongelmana oli pahan puhuminen. Ohjaaja asettikin säännön, jonka mukaan jokaisen henkilökunnan jäsenen oli laitettava euron kolikko opettajainhuoneeseen asetettuun laatikkoon asiattomasti puhuttuaan. Kun kolikkoprojekti oli ohi, pääsi koko henkilökunta rahoilla ruotsinristeilylle. Jos koulumaailma on pahimmillaan täynnä negatiivisuuta, onko kurikulttuurin lisääminen oikein? Mielestäni paras lopputulos voidaan saavuttaa vuorovaikutuksella, ymmärryksellä sekä erilaisuuden suvaitsemisella.

Ruotsin mellakat varoittava esimerkki

Savon sanomat 1.6.2013

On hälyttävää, että länsimaisena sivistysvaltiona pidetyssä Ruotsissa pääsee syntymään laajamittaisiin mellakoihin kärjistyvä tilanne, joka näyttää pohjautuvan sille, ettei ihmisillä ole hyvä olla.

Myös Suomessa lähiöiden eriarvoistuminen ja huono-osaisuuden kasautuminen on tuttua. Suomen kehitys on parikymmentä vuotta Ruotsia jäljessä. Alueellisten erojen kasvaessa kasvavat myös hyvinvointierot.

Järjestystä valvova poliisi on todennut, että suurin syy mellakoiden kaltaisiin turvallisuusuhkiin on syrjäytyminen. Syrjäytymisen torjumisen lisäksi poliisin on varauduttava myös pahimpaan.

Erittäin tärkeää on muistaa, ettei mellakoinnista voi lähtökohtaisesti syyttää maahanmuuttajia saati turvapaikan saaneita. Täytyy olla tarkka siitä, että elämisen mahdollisuudet ovat tarjolla kaikille, niin omille kansalaisille kuin maahanmuuttajillekin.

Ihmisiä ei voi ottaa säilöön. Hyvän elämän aineellisten edellytysten lisäksi tarvitaan suvaitsevaisuutta, toisen ihmisen hyväksymistä, kasvua sekä enemmän toimintaa yhteisten lakien, säädösten ja asetusten mukaan. Laeista ei voi ottaa erivapauksia. Kotikasvatuksella, kulttuuritaustalla ja totutulla elämäntavalla on ratkaiseva merkitys ristiriitoja ratkottaessa.

Näkyvien aineellisten ja ihmisvahinkojen lisäksi levottomuudet voivat kärjistää asenteita ja johtaa syrjivään politiikkaan. Toivonpilkahduksena Husbyn lähiössä aloitteelliset asukkaat onnistuivat edes vähäksi aikaa saamaan osan mellakoitsijoista tarttumaan kivien sijasta grillimakkaraan. Tempaus on hyvä esimerkki ihmisläheisestä, energiaa myönteisesti kanavoivasta toiminnasta.

Mellakoiden toistuminen Suomessa näyttää nyt kaukaiselta, vaikka yksi kiinni otetuista Suomen kansalainen onkin. Vastaavaa voisi kuitenkin tapahtua Suomessakin. On huolehdittava, etteivät yleinen toivottomuus ja näköalattomuus pääse valtaamaan alaa.

Vietä välivuosi

Savon sanomat 8.5.2013

Nuori on 18-vuotiaana monien valintojen edessä. Hän on kasvanut aikuiseksi ja lapsuus tulisi jättää taakse. Vanhemmat ja muut lähellä olevat aikuiset ovat tarjonneet oppeja elämälle.

Elämän risteysvaiheessa tulisi punnita, mitkä opit haluaa juurruttaa elämäänsä, mitkä jättää vähemmälle huomiolle ja mille asioille haluaa keksiä ihan omat tapansa. On myös pohdittava, mitä tehdä tulevaisuudessa, valittava opiskelu tai työn polku.

Toisille oma tie on ollut päivänselvää jo pitkään, mutta moni joutuu arpomaan vaihtoehtoja.

Pikaistuksissa tehty päätös voi johtaa sen pyörtämiseen useaankin kertaan.

Välivuosi tässä vaiheessa elämää on yleistynyt. Nuori haluaa lisää aikaa pohtia omaa juttuaan.

Armeija on tehokas paikka ja tapa viettää välivuosi. Kun pohdit tulevaisuuttasi, voit käyttää ajan hyödyllisesti. Palvelet isänmaata ja opit itselle tärkeitä taitoja.

Armeija tarjoaa myös valtavasti mahdollisuuksia kehittää itseään ja tutustua erilaisiin ammatteihin. Kokin ammatista kiinnostunut voi päästä kokeilemaan kokkaamista käytännön kenttätyössä ja saada samalla jo valmiiksi hyvää koulutusta alaan.

Kaikille opetetaan ensiaputaitoja, toisesta ja ennen kaikkea itsestä huolehtimista. Voit ajaa kuorma-autokortin, toimia sotilaspoliisina, meripelastuksessa, soittokunnassa, atk-tehtävissä, lääkintäjoukoissa ja vaikka missä muussa.

Armeija tarjoaa sitä pitempään jatkaville maan huippuluokan johtajakoulutusta, josta varmasti on tulevaisuudessa hyötyä, mikäli haluat yletä valitsemallasi uralla.

Yksi tärkeä asia armeijassa ja sen hyödyissä on tutustuminen erilaisiin ihmisiin. Monet elävät elämänsä melko suppeissakin piireissä. Armeija tarjoaa mahdollisuuden tutustua erilaisiin ihmisiin erilaisilla taustoilla eri puolilta Suomea.

Kaikki erilaisia, silti paljon yhteneväisyyksiä, opetusta parhaimmillaan. Läheiset tupakaverit tarjoavat myös näköalan niihin aloihin, joita et itse pääse kokeilemaan. Armeija-ajasta voi monelle nuorelle tulla todellista oivallusten ja itsenäistymisen aikaa.

Puolustusvoimat tarvitsee myös naisia. Vapaaehtoinen armeija naisille on mahdollisuus esimerkiksi sotilasuralle ja kansainvälisiin tehtäviin.

Toivottavasti tulevaisuudessa kutsukirjeen saa koko ikäluokka, jolloin jokainen nuori saa henkilökohtaisen yhteydenoton puolustusvoimilta.

Nuoret naiset jatkossakin itse päättävät omasta osallistumisestaan.

Hoitoa päihdeäideille

Savon Sanomat 14.11.2012

Päihteiden käytön yleistyessä myös odottavien äitien päihteiden käyttö on yleistynyt. Äidin päihteidenkäyttö on tärkein yksittäinen sikiön vaurioille altistava tekijä.

Suuri osa odottavista äideistä tiedostaa, ettei alkoholia tule käyttää raskauden aikana ja lopettaa. Osa kuitenkin jatkaa.

Elämäntilanteen huolet voivat aiheuttaa haasteita. Monet ovat tottuneet hoitamaan päihteellä paitsi vieroitusoireita myös mahdollisia mielenterveysongelmia.

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee uutta yhtenäistä lakia päihderiippuvaisten itsemääräämisoikeudesta. Odottavien päihdeäitien tahdosta riippumaton hoito on osa hanketta.

Lakiluonnos tulee eduskunnan käsiteltäväksi ensi syksynä. Lähtökohtana on, että sikiön terveysuhat pitää ehkäistä ääritapauksissa pakkohoidolla.

Nykyään Suomessa ihmisoikeudet alkavat syntymästä ja päättyvät kuolemaan. Tämä muuttuu, jos päihdeäidin sikiö saa laissa oikeuksia.

Vaikka sikiön terveyden suojelemisen tarve korostuu, äideistä on varottava luomasta yksiselitteisen negatiivisia mielikuvia. Mielikuvat voivat heijastua hoitoammattilaisten asenteisiin.

Nykyään vapaaehtoisesti apua hakeva päihdeäiti ei voi olla varma hoidon saamisesta. Poliittinen tahto rahoitukseen on ollut riittämätön.

On selvää, että odottavien äitien päihteidenkäyttöön pitää puuttua. Samalla pitää huomioida äidin oikeudet vapaaehtoiseen hoitoon. Voiko Suomen perustuslaki sallia pakkohoidon sikiön suojelemiseksi?

Päihdeongelmia esiintyy usein toisessa tai kolmannessa polvessa. Jotta ongelmat eivät periytyisi seuraavalle sukupolvelle, lapsen tilanteeseen tulisi puuttua myös päiväkodissa.

Päihdeäitien hoidon kaltaista toimintaa ei voi laskea markkinoiden armoille. Se on järjestettävä julkisessa valvonnassa. Ensi- ja turvakotien liiton tapaisen voittoa tavoittelemattoman järjestön toiminnasta on hyvät kokemukset.

Pidä kiinni -hoitojärjestelmällä päihdeäitien ja -vauvojen hoito- ja kuntoutustyötä on toteutettu menestyksellisesti jo yli vuosikymmen. Hoidolla on ehkäisty syrjäytymistä ja huostaanottoja.

Päihdeäitien hoito ja palvelut kuuluvat kuntien vastuulle. Tähän saakka myös Raha-automaattiyhdistys on tukenut kehittämistyötä.

Eduskunta lisäsi kahtena viime vuonna rahaa Pidä kiinni -hoitojärjestelmälle. Jatko on taas auki. Pitkäjänteinen toiminta on turvattava tavalla tai toisella.

Syytä olla huolissaan

Savon Sanomat 8.11.2012

Liikkuva poliisi on monessa mielessä ihmisten ja suomalaisen yhteiskunnan keskustelunaiheena. Työn alla on monenlaisia rakenteellisia uudistuksia, niin myös poliisissa. Suunnitelmat lakkauttaa liikkuva poliisi (LP) säästöjen saavuttamiseksi ovat saaneet monet liikkeelle.

Tutustuin Iisalmen LP:n toimipaikan työhön teoriassa ja myös tien päällä.

Tutustumiskäynti muistutti, että ihmisten liikennekäyttäytymiseen on syytä puuttua monin eri tavoin. Ajokäyttäytyminen, ylinopeudet, liikennesääntöjen noudattaminen ja erityisesti raskaan liikenteen valvonta laittavat poliisit liikenteeseen.

Liikkuvan poliisin työ vaatii oman erityisosaamisensa, joka pääosin hankitaan tien päällä työtä tehden ja kokeneempien poliisien opastamana. Liikenteen valvonnan yksi keskeinen tehtävä on onnettomuuksien ja rikosten ennaltaehkäisy. Kaikki virheellinen toiminta, joka pystytään poistamaan tieltä, on omanlaisensa henkivakuutus kaikille tielläliikkujille.

Uutta mallia mietittäessä on arvioitava miten se eroaa nykyisestä mallista. Mitä etua se tuo liikenteen valvontaan? Jos se tulee hyvin lähelle tämän hetkistä tilannetta, kannattaa istua alas ja miettiä mitä ollaan tekemässä.

Liikkuvan poliisin lakkauttamisesta on perusteltua olla huolissaan, varsinkin ellei olemassa olevalle toiminnalle luoda selkeää osaa uudessa poliisitoiminnan kokonaisuudessa. On edesvastuutonta, jos vuosikymmenien aikana hankittu osaaminen ja toiminta häviää tai muuttuu satunnaiseksi harimoinniksi. Liikkuvalla poliisilla on kansalaisten laaja tuki, jotka kannattaa myös kuunnella.

Kaikessa työssä johtaminen ja johtamisen osaaminen on tuloksellisesti toiminnan lähtökohta. Liikkuvan poliisin työ on ympäri Suomen ollut varsin tasalaatuista, jolloin voi sanoa, että kansalaiset ovat olleet yhdenvertaisen palvelun kohteena. Tästä yhdenvertaisuuden tavoitteesta on jatkossakin pidettävä huolta. Liikennevalvontaa on tehtävä koko maassa ja erityisesti raskaan liikenteen valvontaa on pystyttävä suorittamaan vähintään nykyisellä tasolla.

Jotta ympäri maata liikennettä valvotaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti, se vaatii selkeän ja suoran johtamisen ylhäältä alas. Mitä enemmän on välikäsiä, sitä suurempi riski on ohjeistuksen ja valvonnan katoamiseen.

Poliisin toiminnan uudistamista on syytä valvoa ja tarkastella erityisesti koko maan ja kaikkien kansalaisten oikeudenmukaisuuden toteutumisen näkökulmasta.

Säätelyä lisättävä

Savon sanomat 16.5.2012

YK:n asekauppasopimuksen kohtalo ratkeaa neuvotteluissa heinäkuussa. Kuten Amnesty toteaa, tarvitaan sopimus, joka estää todennäköisesti vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, sotarikoksiin tai köyhyyteen johtavat asesiirrot. Sopimuksen pitää kattaa tavanomaisten aseiden lisäksi myös ammukset.
Pien- ja kevytaseet liittyvät valtaosaan ihmisoikeusloukkauksista.

Avustusjärjestö Oxfamin tilastojen mukaan (SS 3.5.) esimerkiksi aseidenvientikiellossa oleva Burma osti aseita noin 460 miljoonalla eurolla vuosina 2000 - 2010 ja Iran toi lähes samalla summalla 2007 - 2010.

Suomi on aktiivisesti tukenut kansainvälistä asekauppasopimushanketta YK:ssa. Etenkin valtioiden ostaessa aseita varat ovat helposti pois muualta kuten koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Lisäksi kontrolloimaton asekauppa ruokkii konflikteja ja kurjuutta.

Pienenä myönteisenä askeleena eduskunta hyväksyi äskettäin hallituksen esityksen puolustustarvikkeiden viennistä, joka selkeyttää vientiä Suomen ja Euroopan talousalueen alueella ja kautta. Laki koskee vain EU-tasolla puolustustarvikkeiksi määriteltyjä, mutta on askel parempaan suuntaan.

Puolustusvaliokunnassa asiantuntijat huomauttivat, että rajanveto sotilas- ja siviiliaseiden ja -patruunoiden välillä on hankalaa. Saimme selvityksen, että asiaan kiinnitettiin huomiota myös esitystä valmisteltaessa. Jatkossakin tällaiset tapaukset joudutaan ratkaisemaan yksitellen.

Puolustustarvikkeiden vientivalvonnan sääntöjä nostetaan Suomessa lain tasolle, selkeytetään järjestelmää ja huomioidaan EU:n direktiivi unionin sisäisistä puolustustarvikesiirroista.

Puolustustarvikkeiden vienti, kauttakuljetus ja välitys vaativat jatkossakin luvan, joka ratkaistaan laadusta riippuen joko valtioneuvostossa tai puolustusministeriössä.

Puolustusministeriön pitää tarvittaessa erikseen selvittää ulkoministeriöltä, ettei luvalle ole ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä. Välityslupa taas ratkaistaan puolustusministeriössä. Euroopan talousalueen sisällä menettely on yksinkertaisempi.

Ampumatarvikkeiden valvonnassa selkeytetään puolustusministeriön ja sisäministeriön toimivaltoja.

Vaikka paljon vielä riittääkin tehtävää ase- ja puolustustarvikekaupan sääntelyn tehostamiseksi, Suomessa yleisten puolustustarvikkeiden vientilupien selkeyttäminen on myönteistä. Niin sotilas- kuin siviiliaseetkin pitää huomioida.

Ristiriidat on aina pyrittävä ratkaisemaan rauhanomaisin keinoin. Asekaupan säännöt on saatava mahdollisimman kattaviksi ja läpinäkyviksi. Valtapoliittiset tai liiketoimintaintressit eivät saa painottua humanitaaristen kustannuksella.

Yhteinen vastuu

Savon Sanomat 21.3.2012

Eduskunnassa on etsitty parannuksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Työllistymiseen pureudutaan yhteiskuntatakuulla, lasten ja nuorten koskemattomuutta taas halutaan parantaa monin eri tavoin.

SDP:n hallitusohjelman nuorten yhteiskuntatakuusta julkaistiin väliraportti viime viikolla. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle pitää tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Nuorten työttömyystilanne on kurjistunut ympäri Eurooppaa, joten Suomen tilanne on saatava kuntoon ennen kuin se karkaa käsistä. Esimerkiksi Espanjassa joka toinen nuori on vailla työtä.

Suomessa on 55 000 alle 30-vuotiasta työtöntä, lisäksi yli 40 000 alle 39-vuotiasta on tilastojen ulkopuolella.

Kansanedustaja Sirpa Paatero (sd.) on osuvasti todennut, että taloudellisen kestävyysvajeen lisäksi Suomi kärsii sosiaalisesta kestävyysvajeesta.

Tarvitaan parempaa koulutusta ja lisää sopivia työpaikkoja. Kumpikaan ei yksinään vielä riitä. Työstä on maksettava myös kunnon palkkaa.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttaa myös ympäröivän yhteiskunnan turvallisuus ja aikuisten toiminta.

Yksinkertaisimmillaan vanhemmilla on vastuuta netin käytöstä: millä sivuilla lapsi käy ja mihin seuraan hän päätyy.

Ilmeneviin hyväksikäyttötapauksiin on puututtava kovalla kädellä.

SDP:n eduskuntaryhmässä on tälläkin kaudella tehty useita aloitteita lasten ja nuorten turvallisuuden lisäämiseksi.

Kristiina Salonen on vaatinut muutosta lakiin, joka mahdollistaa seksuaalirikostuomion saaneen työskentelyn lasten ja nuorten parissa. Vain virkoihin liittyy velvollisuus ilmoittaa tuomioista.

Eeva-Johanna Eloranta taas on esittänyt rikostaustan selvittämistä lasten parissa työskenteleviltä vapaaehtoisilta, sillä nykyään vain työ- tai virkasuhteeseen haettaessa on esitettävä rikosrekisteriote.

Perheterapeuttina ihmettelen, mihin ihmisten aikuisuus on hävinnyt? Kuva pedofiileistä muuttuu hälyttävän jokapäiväiseksi, jos uutiset koskevat hyvin toimeentulevia perheen-isiä, kuten on ilmennyt.

Suomi on pieni maa, ja on iso asia, jos ilmenee kymmeniä hyväksikäyttötapauksia. Yksikin on liikaa.

Viranomaisten, koulujen ja päiväkotien on otettava epäilyjä rohkeasti puheeksi ja puututtava asioihin. Lapsille on kerrottava aina uudelleen, mikä on aikuisen taholta sopimatonta ja lain vastaista.

Valelääkäreiden paljastusratsia

Savon Sanomat 23.11.

Valelääkäreiden paljastusratsia on käynnissä. Ensin uutisiin nousi yksi tapaus, sitten useampia epäiltyjä alkoi paljastua. Tehyn Jaana Laitinen-Pesola on jo arvellut, että hoitajienkin kohdalla väärennökset saattavat olla yleisiä.

Suurin osa on varmasti kunnossa, mutta ikävä epäilyksen varjo voi laskea työyhteisöihin ja potilaiden keskuuteen. Onko potilasturvallisuus vaarantunut, onko omassa työyhteisössä valetodistuksilla työllistyneitä?

Valelääkäriasiassa päävastuu lankeaa Valviralle, jonka tehtävä on valvoa terveydenhuoltoalan ammattioikeuksia. Opetushallitus puolestaan selvittää todistuksia.

Ministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on perustanut kolmen konkarin koplan valvonnan pettämisen selvittämiseksi. Jacob Söderman, Riitta-Leena Paunio ja arkkiatri Risto Pelkonen tutkivat Valviran ja muiden viranomaisten toiminnan. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on luvannut Valviralle työvoimaa ja poliisi tutkii asiaa.

On selvää, että uusi työryhmä vaatii omat resurssinsa ja on pidettävä huolta, ettei synny päällekkäistä tarkastusta, jolloin vähät rahat eivät kohdennu oikein.

Puolustan Valviraa, joka tekee tuottavuusohjelman puristuksissa erinomaista työtä. Toimintatavoissa vaikuttaa silti olevan tehostettavaa. Media on pystynyt selvittämään tapauksia nopeasti paikan päälle menemällä, samalla kun viranomaisten kyselyt odottavat vastauksia.

Yleisesti terveydenhuoltokentän pirstaleisuus asettaa valvonnalle haasteita. Resurssipula ja osto- ja keikkasopimukset hankaloittavat tehtävää, mutta viranomaisilla pitää olla vaadittavat valmiudet.

Yhdessä tapauksessa kolmekymppisellä valelääkärillä oli kääntäjän ja sairaanhoitajan tutkinnot Suomesta ja lääkärin paperit Venäjältä. Kiinni jäädessään henkilö väitti ehtiväisyyden syyksi ristiin rastiin opiskelut ja hyväksiluvut. Opinahjo kuitenkin kiisti kysyttäessä tutkinnon. Ilmeisesti työyhteisössä jutut olivat herättäneet epäilyjä ja johtaneet käräytyssoittoon.

Perusteettomaan epäluuloon tai ulkomailla opiskelleiden kyräilyyn ei ole syytä. Luultavaa kuitenkin on, että luottamuksen rakoillessa selvityspyynnöt lisääntyvät. Asioiden selvittäminen onkin tärkeää ilmapiirin puhdistamiseksi.

Arjessa valepätevyydellä toimivien huomaaminen on varmasti vaativaa. Osa on voinut tehdä joitain opintoja, mutta lopullinen todistus onkin ostettu. Tällöin arjessa ei filunkia välttämättä heti huomaa.

Suomessa viranomaisvalvonta on perinteisesti ollut hyvällä tasolla. Tapaukset saavat kuitenkin miettimään, koskevatko valetodistukset muitakin tutkintoja ja ammatteja? Asia on syytä perata laajasti.

Vahva kunta turvaa palvelut

Savon Sanomat 21.9.

Kuntien palvelu- ja rakenneuudistus on parhaillaan hallituksen työpöydällä. Paras-hanke hylättiin ja uutta versiota laaditaan kokemuksista oppineena.

Peruskunnan toimivana pohjana on työssäkäyntialue. Valtio lupaa selkeyttää aluehallinnon ohjausta.

Veromuutoksista aiheutuvat muutokset kuntien tuloihin luvataan korvata. Samalla monissa kunnissa mietitään nyt kuumeisesti säästökohteita. Tiukkenevassa taloustilanteessa kunnat voivat miettiä palvelujen ja toimintojen osittaista ulkoistamista tai karsimista.

Suuri osa kunnan palveluista on lakisääteisiä, kuten terveydenhuolto ja perusopetus. Kuntien vastuulla on myös päihdehuolto, lastensuojelu, vanhusten- ja vammaistenhuolto ja toimeentulotuki, kaavoitus ja ympäristöasioita.

Pelkkä karsiminen ei niin vain onnistu, joten on pakko puuttua rakenteisiin. Täytyy perata valta- ja vastuusuhteita ja usein pyrkiä suurempiin kuntiin. Pakkoliitosten sijaan tähdätään toimiviin kokonaisuuksiin. Vahvassa peruskunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu säilyy kunnalla.

Kuntien hankintoja pitää järkeistää. Byrokratiaongelmat ovat tiedossa. Hallitusohjelman mukaisesti hankintalakia uudistetaan ja lisätään kuntien suorahankintamahdollisuuksia. Pelkkien eurojen sijaan julkisissa hankinnoissa pitää huomioida työllisyys- ja terveyspoliittiset, sosiaaliset ja muut laatutekijät ympäristöä unohtamatta.

Hallitusohjelmassa luvataan ottaa vastuu nuorten yhteiskuntatakuusta. Toisaalta samalla vahvistetaan kuntien vastuuta perusopetuksen päättävien nuorten ohjauksesta. Tavoitteena on, että 2020 mennessä 20-24-vuotiaista yli 90 prosentilla on perusasteen jälkeinen tutkinto.

Mahdollisena tulevana uudistuksena tutkitaan pitkäaikaistyöttömien työllistämisen siirtämistä kunnille. Valikoiduissa kunnissa aloitetaan hallituskauden kestävä kokeilu, jossa viimeistään vuoden työttömyyden jälkeen päävastuu työllisyyden hoidosta siirretään kunnalle tai kunnille.

Jokaisen työttömän mahdollisuudet kartoitetaan ja edistymistä tarkkaillaan. Tähän tarvitaan voimavaroja. Työvoiman palvelukeskukset ulotetaan koko maahan.

On nähty, ettei tuottavuuden lisäys onnistu henkilöstövähennyksillä. Ensin pitää löytää keinoja tehostaa toimintoja. Haaste on erityisen suuri nyt, kun tähdätään työllisyysasteen nostamiseen.

Aito mahdollisuus naisille

Savon Sanomat, Lukijan Sanomat 30.8.

Julkinen keskustelu Suomen maanpuolustuksesta keskittyy usein Natoon tai armeijan kustannusrakenteisiin.

Poliittisen liittoutumisen lisäksi voidaan arvioida, kuinka paljon mikäkin maanpuolustusmalli maksaa. Maanpuolustuksen tasa-arvoulottuvuus on myös tekijä, joka tulee nostaa paremmin esiin.

Yleinen asevelvollisuus katsotaan yhä pääosin miehille kuuluvaksi, vaikka naisetkin jo voivat vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaa. Naisten osallistumista maanpuolustukseen tulee rohkaista.

Miehille asevelvollisuus alkaa 18-vuotiaana. Kutsunnoissa asevelvollinen määrätään yleensä vuoden tai kahden päästä alkavaan palvelukseen.

Naisille voisi lähettää kirjeen kutsuntapäivästä, kuten miehillekin. Naisille suunnatussa kutsukirjeessä voisi ilmoittaa kutsuntapäivän, jonka perusteella naiset voisivat ottaa kutsun vastaan niin halutessaan.

Naisille armeija olisi yhä vapaaehtoinen, mutta maanpuolustukseen osallistumiseen kannustettaisiin nykyistä enemmän. Kyse on tasa-arvosta. Naisten vapaaehtoista osallistumista pitää tukea ja tiedonsaantia lisätä.

Asevelvollisuutta koskevan tiedonsaannin ei tule rajoittua vain täysi-ikäisyyteen ja kutsuntakirjeeseen. Armeijaa ja maanpuolustusta koskevaa tietoa voisi hyvin tarjota myös koulussa, yläaste- ja lukioiässä.

Näin nuoret olisivat paremmin tietoisia armeijan ja maanpuolustuksen merkityksestä, ja voisivat tehdä päätöksen osallistumisesta monipuolisemman tiedon varassa.

Ei oltaisi niin riippuvaisia lähipiiristä kuullusta ja mediatiedosta.

Hallitusohjelmassa vahvistetaan, että Suomen puolustusjärjestelmän perustana säilyy yleinen asevelvollisuus. Puolustusministeriön selvityksen (2010) mukaan asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa tuottaa Suomen puolustus.

Hyvinvointikustannuksilla mitattuna nykyjärjestelmä maksaa 4,8 miljardia euroa, kun taas 60 000 vahvuinen ammattiarmeija, arvioidusti puolustukseen riittämätön, maksaisi 8,6 miljardia euroa vuodessa.

Selvitysten valossa yleinen asevelvollisuus kannattaa säilyttää.

Kaikilla palveluskelpoisilla miehillä ja vapaaehtoisilla naisilla tulee olla oikeus suorittaa varusmiespalvelus.

Tasa-arvonäkökulma on huomioitava paremmin Suomen maanpuolustusta koskevassa julkisessa keskustelussa.

Hoitoa saa

Savon Sanomat 20.7.

EU:n potilaiden liikkuvuusdirektiivi hyväksyttiin Euroopan parlamentissa tammikuussa 2011 ja astuu voimaan 2013 mennessä.

EU-kansalaiselle korvataan hänen toisessa EU-maassa saamansa hoidon kustannukset, jos samantyyppinen hoito korvattaisiin myös potilaan kotimaassa. Direktiivin vaikutus on kaksiosainen: hoitoa saa paikallisen järjestelmän puitteissa, mutta kustannukset korvataan kuten kotimaassakin vastaavasta terveyspalvelusta.

EU-tasolla potilaiden liikkuvuuden ja siten valinnanvapauden selkeyttäminen parantaa potilaiden oikeusturvaa. Hoidon korvaaminen voidaan kuitenkin evätä tietyillä ehdoilla.

Mikäli potilas hakeutuu hoitoon EU-maahan, hänen pitäisi selvittää, onko samaa hoitoa tarjolla kohtuuajassa asuinmaassa tai voidaanko korvaukset evätä, ellei aio pyytää hoidolle ennakkolupaa.

Käytännössä potilas joutuu tällöin yhä maksamaan itse ja hakemaan jälkikäteen korvauksia. Läheskään kaikille ei ole taloudellisesti mahdollista toimia näin, joten tämä automaattisesti karsii osalta mahdollisuuden hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan.

Saumaton hoitotiedon siirtyminen ei hetikään toteudu tietoteknisistä syistä. Ei liene nykyaikaista, että potilas kulkee hoitokansio mukanaan ympäri Eurooppaa.

Suomessa on perustuslain mukaan oikeus saada hoitoa omalla äidinkielellään. EU-tasolla kielikysymys on potilaan omalla vastuulla. Tämä tarkoittaa sitä, että vain kielitaitoiset tai tulkin itselleen kustantavat potilaat voivat varmistaa molemminpuolisen ymmärryksen hoitotilanteissa.

Julkinen terveydenhuoltomme on monilla mittareilla mitattuna korkealaatuista ja sitä on pääsääntöisesti hyvin saatavilla.

Ostovoimapariteetilla korjattuna terveydenhuoltomme kokonaismenot asukasta kohti ovat pienemmät kuin muissa pohjoismaissa.

Maamme terveydenhuollon menojen osuus bkt:sta kasvoi 0,5 prosenttia vuosina 1995 - 2008, mikä oli selvästi vähiten OECD-maista.

Terveydenhuoltomme julkisen rahoituksen osuus kansantuotteesta on reilussa kymmenessä vuodessa supistunut. Sen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista oli 80,9 prosenttia vuonna 1990 ja 74,2 prosenttia vuonna 2008.

Potilaiden liikkuvuuden helpottaminen on hyvä asia. Paikallista julkista terveydenhuoltoa EU-mahdollisuudet eivät kuitenkaan päihitä.

Säännöt remonttiin

Savon Sanomat, Lukijan palsta 2.4.

Savon Sanomien pääkirjoituksessa käsiteltiin 30.3.2011 EU:n kriisirahastoja. Lopussa viitataan myös SDP:n linjaan. Haluan korjata pääkirjoituksen antamaa kuvaa: sosialidemokraateilla on selkeä linja EU:n kriisirahastoihin.

Pankit ja sijoittajat tulee saattaa ensisijaiseen vastuuseen asiassa. Pankkien ja suursijoittajien valtavasta riskinotosta alkanut rahoituskriisi jatkuu Euroopan Unionissa. Kreikka ja Irlanti ovat joutuneet antautumaan kohoavien korkojen edessä, joita vaativat veloista hyötyvät sijoittajat.

Veronmaksajien varojen jatkuva siirtäminen suuria riskejä ottaneiden pankkien sekä muiden sijoittajien pelastamiseksi ei toimi. On kestämätöntä, että veronmaksajien rahoitus lisääntyy olosuhteissa, joissa velkasaneeraukseen todennäköisyys kasvaa.

Nyt tarvitaan perusteellista remonttia ja muutoksia rahoitusjärjestelmän pelisääntöihin sekä sijoittajavastuun toteuttamista.

Nyt on hillittävä pankkien ylisuurta riskinottoa ja puututtava pankkien johdon palkitsemisjärjestelmiin, jotta tulevat kriisit estetään. Nyt on toteutettava rahoitusmarkkinavero, joka tuo rahakaupan verotuksen piiriin ja voi hillitä spekulatiivista kaupankäyntiä.

Jotta selviämme rahoituskriiseistä nyt ja tulevaisuudessa, tarvitsemme EU:ssa uusia työkaluja. SDP kannattaa pysyvän vakausrahaston aikaansaamista. Tämä edellyttää sitä, että rahaston tuen tulee olla tiukan ehdollista ja sijoittajien vastuun todellista toteutumista sekä mahdollisuutta velkajärjestelyyn ennen tuen myöntämistä.

Rahaston saataville tarvitaan samanlainen takaisinmaksusuoja, mikä on aiemmin hyväksytty Kansainvälisen valuuttarahaston lainoitukselle. Nyt näyttää siltä, että sosialidemokraattien jo vuosi sitten Kreikka-päätöksen yhteydessä ja sen jälkeen useaan kertaan esittämät vaatimukset olisivat etenemässä.

Rahoituskriisin varjolla EU-maiden porvarienemmistöiset päämiehet ovat ehdottaneet keinoja maiden julkisten talouksien tasapainottamiseksi.

Sitä tarvitaan, mutta se ei onnistu päämiesten ehdottamilla resepteillä, kuten eläkeiän nostolla ja verotuksen muuttamisella kulutusveroilla tasaveron suuntaan.

Eduskunnassa Erkki Tuomiojan johtama suuri valiokunta moitti lausunnossaan kilpailukykysopimuksen epädemokraattista valmistelutapaa.

Euroalueen tiukemman budjettiseurannan ei pidä johtaa tavallisen kansalaisen asemaa heikentäviin ja eriarvoistaviin toimiin.

Yhteiskunta ja veronmaksajat eivät voi pysyvästi ottaa vastattavakseen sijoittajien riskejä edes rahoitusjärjestelmän vakauden nimissä. Suuria voittoja ja isoja riskejä ottaneiden on otettava oma vastuunsa riskien realisoituessa.

Eestilän tulkinta vaillinainen

Savon Sanomat, Lukijan palsta 1.3.

Markku Eestilä (kok.) kirjoitti toimeentulotuen vaikutuksista lapsiperheille (SS 23.2.). Eestilä toteaa, että perusosaa korotettiin samalla, kun lapsilisä huomioitiin tulona. Hän tulkitsee, että nykyinen tilanne on jopa edullinen lapsiperheille, koska toimeentulotuen lapsiosan loppusumma on korkeampi kuin pelkkä lapsilisä.

Lapsilisän huomioiminen perheiden tulona ei ole niin yksioikoinen, kuin Markku Eestilä antaa ymmärtää.

Kun muut tukimuodot ovat jääneet jälkeen, lukuisat lapsiperheet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Kun lapsilisät huomioidaan tuloina, ajaudutaan tilastojen kosmeettiseen muutteluun. Toimeentulotuen käyttötarkoituksena ovat välittömät menot.

Köyhissä perheissä lapsilisää ei voi kertyä säästönä lasten tilille. Täytyy muistaa, että nyt puhutaan lapsista, joiden vanhemmilla on toimeentulovaikeuksia.

Toimeentulotukea vähentävät myös oikeusteitse saadut vahingonkorvaukset, vaikka korvausten saajana olisi rikoksen uhriksi joutunut lapsi.

Toimeentulotukea määrättäessä tulona ei oteta huomioon mm. vähäisiksi katsottavia avustuksia ja ansiotuloja eikä määrättyä osaa lapsen säännöllisistä tuloista ja aikuisen ansio- tai yrittäjätuloista. Myöskään ei huomioida äitiysavustusta, lain mukaisia vammaisetuuksia tai työttömyysturvana ja kuntoutusetuutena maksettavaa ylläpitokorvausta.

Työssäkäynnistä ja työmatkoista aiheutuvien kulujen osuus on myös etuoikeutettua tuloa. Samoin tulot ja korvaukset, joita suoritetaan toimeentulotuessa huomioimattomiin menoihin.

Päätös lapsilisästä tulona tehtiin Esko Ahon (kesk.) hallituksessa vuonna 1994, jolloin SDP oli oppositiossa. Ahon hallakausi pyyhkäisi aikoinaan lukemattomien lakien ylitse, joista toimeentulotuki on yksi esimerkki.

Nykyinen hallitus uudisti yksinhuoltajien saamaa lapsilisää. Lain valmisteluvaiheessa sosiaali- ja terveysvaliokunta huomautti toimeentulotukea saavan neljänneksen lapsilisien leikkaantumisesta, mutta hallitus ei puuttunut asiaan.

Perheiden välinen eriarvoisuus korostui ja lapsilisäleikkuri nousi yleiseen keskusteluun.

Siitä olen Eestilän kanssa samaa mieltä, että työnteon ei pidä johtaa toimeentulon heikkenemiseen toimeentulotukea laskettaessa.

Avun tarve tutkittava

Savon Sanomat 26.1.

Kuvateksti: 1990-luvun lama toi avun tarpeen näkyvänä ilmiönä esiin myös Kuopiossa.


Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan huono-osaisuus on edellisen laman jäljiltä periytynyt voimakkaasti lapsiperheissä, kuten myös SDP:n varapuheenjohtaja Ilkka Kantola tiedotteessaan kertoo. Samalla leipäjonot ovat vakiintuneet suomalaiseksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi.

Tv-haastattelussaan 13.1. sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula (kesk.) puhui leipäjonoista kovin yleisluontoisesti. Syntynyttä tilannetta ei pidä katsoa sivusta, vaan on ryhdyttävä toimiin.

Konkreettisena keinona vaikuttaa leipäjonojen asiakkaiden tilanteeseen, ehdotan selvitettäväksi heidän taustojaan paikan päällä ja tarjoamaan heille täsmäapua.


Näin voitaisiin selvittää, mitkä seikat vaativat pikaisimpia toimia toimeentulon lisäksi. Onko asiakkaalla terveydellisiä ongelmia, alentunut työkyky, velkaantumista tai ongelmia perheavun saamisessa?

Leipäjonoista on tehty joitakin tutkimuksia aiemminkin. Olen tutustunut sähköisesti julkaistuihin Anna Sofia Salosen opinnäytteeseen Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ruoka-avun asiakkaiden näkökulmasta (2009) ja Sari Mäen opinnäytteeseen Leipäjonon arki (2005). Tekstit ovat ilmaiseksi saatavilla.

Leipää jonottavien pohjimmaisesta toivottomuudesta kertoo se, että häpeä estää ruoan hakemisen muussa kuin viimeisessä hädässä. Toisaalta leipäjonon asiakkuus voi arkipäiväistyä.

Suomen historiaa tuntevat saattavat pohtia, mitä uutta leipäjonoissa ilmiönä on. Köyhyyttä ja ruoka-avun tarvetta on ollut aina, kuten Gia Virkkunen 30-luvun pula-ajasta kertovan kirjansa Köyhyydestä ei puhuttu, sitä vaan elettiin -tiedotteessa syksyllä totesi.

90-luvun lama on kuitenkin tuonut leipäjonot näkyvänä ilmiönä esiin tuloerojen kasvaessa. Leipäjonojen luonne on myös muuttunut siten, että asiakaskunta on nuorentunut ja työssäkäyvien osuus on lisääntynyt, kun ansaitut tulot eivät riitä ruokaan.

Selvitysehdotukseni tarkoituksena ei ole pelottaa asiakkaita pois tuen piiristä. Päinvastoin tavoitteena on tuoda palvelut asiakkaiden luokse ja näin tavoittaa haastavassa elämäntilanteessa olevia.

Ajatukseni on saanut vaikutteita Ilkka Taipaleen (sd.) onnistuneista ehdotuksista, mm. aloitteesta selvittää työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettujen työttömien tilannetta.

Ehdotan, että nykyisin eri tahojen ylläpitämien leipäjonojen asiakkaille ryhdytään tarjoamaan julkisin varoin taustaselvityksiä palvelujen tarpeesta.

Viemällä palvelut lähelle ihmistä sekä selvittämällä palvelujen tarve, voitaisiin tarjota konkreettista täsmäapua ruoka-apuun turvautuville. Kuulen mielelläni asiaan liittyviä kokemuksia.

Julkisen sektorin palvelujen piiriin ohjaamisesta huolimatta leipäjonot ja muu vähävaraisille tarjottu apu tullevat olemaan tarpeen vielä pitkään. Avun tarjoajat ansaitsevat tukea.

Pohjois-Savosta kotoisin olevana tiedän, että esimerkiksi alueen keskuksessa Kuopiossa Virvatuli on tehnyt vuosikymmenen ajan tärkeää työtä.

Erityisesti lapsiperheiden tilanteen selvittämisellä on kiire, koska köyhyys ja ongelmat usein periytyvät sukupolvelta toiselle.