Tuulan kirjoitukset Iisalmen Sanomissa

Kolumni
Iisalmen sanomat 16.11.2013

Kymmenen pistettä Pohjois-Savolle

Miltä kuulostaisi työura, joka alkaa pitkittyvällä työttömyydellä? Tai se, että juuri aikuiseksi tultuaan ja itsenäistyttyään nuori ei saa kokea edes osaa nuoren aikuisuuden mukavimmista puolista? Siitä, että on ensimmäistä kertaa elämässään hieman omaa rahaa, itsenäisyyttä ja katse pitkällä tulevaisuudessa. Tai siitä, että edessä näkyy ajatuksia lisäkoulutuksesta, perheenlisäyksestä tai kesästä interrail-kortti taskussa Euroopassa?

Valitettavasti tämä on kaikki arkipäivää ja todellisuutta liian monelle. Vaikka Suomen nuorisotyöttömyys ei olekaan Euroopan pahimmasta päästä, on se silti huomattavan korkea. Valtava määrä nuoria on vaarassa pudota yhteiskunnan pulkasta työttömäksi valmistuessaan tai jäädessään pois jo olemassa olevasta työpaikasta.

Ongelmaan puuttumiseksi Suomessa lanseerattiin tämän vuoden alussa ainutlaatuinen nuorisotakuu. Takuu tarkoittaa, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle työttömälle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle taataan kolmen kuukauden kuluessa töitä, harjoittelua, koulutusta tai muita työllistymistä auttavia tukitoimia. Nuorista otetaan koppi ennen työttömyyden pidentymistä ja pidetään huoli siitä, että kukaan ei syrjäydy suoraan ulos työelämästä sinne kunnolla koskaan pääsemättäkään.

Sain viime maanantaina ilokseni kuunnella, miten maakunnassamme vieraillut työministeri Lauri Ihalainen kertoi nuorisotakuun toteutuneen Pohjois-Savossa parhaiten koko maassa. Uutinen on erityisen mieluinen, sillä maakuntamme ei ole yleensä ollut työllisyytensä puolesta kärkikastissa.

Miksi juuri nuorten työttömyyteen puuttuminen on erityisen tärkeää? Asiaa voi tarkastella niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Yksittäisen nuoren kannalta asia on selvä - työttömyys on raskasta ja lamauttavaa paitsi taloudellisesti, myös sosiaalisesti ja henkisesti. Työelämän alkaminen työttömyydellä vaikuttaa valtavan kielteisesti kokemukseen omasta osaamisesta ja säteilee ammatilliseen itsetuntoon.

Yhteiskunnan tasolla korkea nuorisotyöttömyys tiettynä aikana voi aiheuttaa ilmiön, jossa kokonainen sukupolvi kadotetaan. Kun suuri määrä nuoria jää kerralla työttömäksi, jää heistä osa sivuun työelämästä pysyvästi. Se taas on kestämätöntä niin inhimillisesti kuin kansantaloudellisestikin. Meillä on velvollisuus tukea nuoria, sillä vaikka talouskriisi koskee meitä kaikkia niin kipeimmin se osuu nuorten työllisyyteen.

Nuorisotakuu on yksi tärkeimmistä hallituskaudella tekemistämme asioista. Se auttaa nuoria nyt ja tässä. Suuri kiitos kuuluu myös sen toteuttajille täällä alueellamme: yrityksille, hanketyöntekijöille sekä viranomaisille. Nuorisotakuun toteuttaminen ja tulosten näkyminen vie aikaa. Meidän on ehdottomasti jatkettava aloitetulla tiellä, nuoremmat polvet ansaitsevat toivoa, eivät työttömyyden tuomaa toivottomuutta.

Iisalmen Sanomat 12.10.2013

Työhyvinvointia kannattaa vaalia

Vielä 1970-luvulla kauas muuttamisella tarkoitettiin yleisesti muutamaa sataa kilometriä kotoa tai maksimissaan Ruotsia. Nykyisellään taas vaihto-opiskeluvuodet Australiassa tai työmatkat Thaimaassa ovat monelle tuttuja. Maailma muuttuu tavallaan pienemmäksi - samalla se kuitenkin myös pirstaloituu. Kun ihmisten liikkuvuus lisääntyy, muuttuvat myös perheen, suvun ja oman kotipaikan yhteisöt hatarammiksi.

Työyhteisön merkitys puolestaan korostuu. Kuten olen aikaisemminkin todennut, on työssä kyse muustakin kuin leivän tuomisesta pöytään. Se antaa olemiselle merkityksen ja monet määrittelevät itsensä suurilta osin työn kautta: Olemmehan opettajia, maalareita, sairaanhoitajia. Tämän vuoksi työhyvinvointi ja työturvallisuus ovat tärkeitä. Työttömäksi jäätäessä katoaa elämästä paljon muutakin kuin tulot.

Työhyvinvointi koostuu laajemmasta hyvinvoinnista ja sen alle lukeutuvasta työturvallisuudesta. Ilman turvallisuutta ei voi olla hyvinvointia. Nykyisinkin turvallisuuden vaaliminen pääsee turhan usein unohtumaan. Säädökset, luvat ja tarkastukset eivät ole yrittäjälle tai työpaikalle tekemisen vuoksi tehtävää rasitetta. Jokaisella niistä on omat syynsä ja työturvallisuussäännöillä on vältetty monta ikävää tarinaa.

Kun ihmistä sattuu, ei koskaan ole kysymys yksittäistapauksesta. Oli kyse sitten kaltoin kohtelusta, väkivallasta tai onnettomuuksista, kärsii aina myös ympärillä elävä piiri. Vaikka emme enää eläisikään suljetussa yhteisössä, vaikuttaa ihmisten pahoinvointi laajalle kehälle heidän ympärilleen. Lähellämme tapahtuvat ikävät asiat lamauttavat ja koskettavat meitä aina syvästi ja vaikuttavat omaan hyvinvointiimme. 

Työturvallisuudesta on vielä pitkä matka kokonaisvaltaiseen työhyvinvointiin. Työhyvinvoinnilla tarkoitetaan yhdistelmää, jossa ihminen kokee tulevansa toimeen muiden kanssa, saa arvostusta tekemisistään ja voi kehittyä tehtävissään. Parhaimmillaan puhutaan työn imusta.

Tällä hallituskaudella on puhuttu paljon vanhuuseläkeiän alaikärajan nostosta ja työurien pidentämisestä. On kuitenkin selvää, että niin kauan kun suomalaiset eivät jaksa työssään eläkkeelle jäämiseen saakka, on katse suunnattava jonnekin aivan muualle kuin ikärajoihin. Meidän on otettava työturvallisuus keskiöön ja sitä kautta rakennettava parempia työpäiviä meille kaikille.

Etenkin huonoina taloudellisina aikoina monet yritykset säästävät henkilöstökuluissa. Ennen irtisanomisia ja lomautuksia napsaistaan liian usein turhiksi koetuista henkilöstömenoista eli virkistyskassoista, lisäeduista ja uusista työtuoleista. Työterveyslaitoksen selvitysten mukaan näin ei kuitenkaan paranneta tuottavuutta viljalti. Hyvinvointiin panostettu euro kun tulee työtuloksissa moninkertaisena takaisin.

Työyhteisö muodostaa monille valtaosan omista sosiaalisista suhteista. Työelämässä myös yleensä ollaan reilu lohko koko elämästä. Hyvä työhyvinvointi on miljoonien suomalaisten asia - eiköhän siitä pitäisi tehdä vihdoin maailman huippuluokkaa kuten koulutuksestammekin?

Iisalmen Sanomat 7.9.2013
Perheiden ja nuorten aseman parantaminen on kaikkien etu

Syksy on tullut ja eduskunnan istuntokausi pyörähti keskiviikkona käyntiin pääministerin ilmoituksella rakenneuudistuksista. Koko hellekesän mökeillään voimia kerännyt oppositio ottikin heti paketin riepoteltavakseen ja Soini pääsi useaan kertaan väittämään päätöksiä ihmiset unohtaviksi. Esillä onkin ollut kolme läheisesti perheiden arkea koskevaa päätöstä: esiopetuksen muuttaminen velvoittavaksi, kotihoidontukioikeuden jakaminen tasan vanhempien kesken sekä oppivelvollisuusiän nostaminen 17 vuoteen. Siilinjärven pitkäaikaisena luottamushenkilönä ja valtuuston puheenjohtajana en koe että mikään mainituista uudistuksista on ihmiset unohtava tai kunnille hankala. Päin vastoin.

Kun esiopetus muutetaan velvoittavaksi eli kaikki lapset menevät jatkossa esikouluun, paranevat lasten mahdollisuudet koulunkäyntiin. Esiopetuksen järjestäminen on kunnan perustehtäviä, ei suinkaan taakka. Ensimmäiselle luokalle päästään esikoulun jälkeen lähtemään tasaisemmalta viivalta. Koulun ja kunnan väki oppii tuntemaan perheet ja samalla lapset saavat itse pehmeämmän laskun koulunkäyntiin tutustuessaan tuleviin luokkakavereihinsa. Tämähän on hyvä asia!

Kotihoidon tuki taas jaetaan tasan vanhempien kesken. Jos toinen vanhemmista ei jatkossa pidä hänelle kohdennettua vapaata, perhe menettää tältä osin perhevapaat. Naisten on mielestäni oltava miesten kanssa yhdenvertaisessa työmarkkina-asemassa ja tähän uudistus tarttuu. Onhan meillä nyt tilanne, jossa lastensaanti-ikäiset naiset jäävät helposti kotihoidon tuelle koska eivät saa työtä. Palkanmaksaja kun ei pelkää miehen palkatessaan tämän jättäytyvän pois perheenlisäyksen myötä. Yksityiskohtia uuteen malliin ei ole vielä hiottu, mutta minusta on itsestään selvää, että yhden vanhemmat perheet saavat tietenkin käyttöönsä koko tuen.

On väitetty, että uudistus johtaa useamman äidin työssäkäyntiin ja tulee kalliiksi kunnalle lisääntyvän päivähoitotarpeen takia. Muistutan kuitenkin, että lisääntyvä työssäkäynti lisää verotuloja joilla päivähoidosta huolehditaan. Mielestäni kunnan järjestämä päivähoito kaikille lapsille on itsestäänselvyys, ei lisävelvoite.

Kolmas suuri perheitä koskeva asia on oppivelvollisuusiän nosto 17 vuoteen. Lapsista ja nuorista täytyy pitää huolta, sillä on laajalti tiedossa että liian moni nuori luiskahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle peruskoulun jälkeen. Kukaan meistä ei varmasti usko, että nykyajan www-, html- ja iPad-maailmassa voi nuori hyvin pärjätä jos koulun penkki jää taakse 15-vuotiaana. On sanottu että oppivelvollisuuden laajentaminen tulee hintavaksi. Muistuttaisin kuitenkin, että myös syrjäytyvillä on oma hintalappunsa. Tämän hintalapun koko on vain monin verroin suurempi kuin se mitä pieni panostus oppivelvollisuuteen maksaa.

Maailman talousfoorumin viime keskiviikkona julkistetun tutkimuksen mukaan Suomen rakenteellinen kilpailukyky on edelleen maailman kolmanneksi paras. Perusteina tälle olivat mm. koulutettu kansa ja tasa-arvoinen yhteiskuntamalli. Talouden ja instituutioiden toimivuus sekä terveyden ja peruskoulutuksen tila ovat maailman parhaalla tasolla. Luotan siihen että tämän kaltaisilla uudistuksilla pysymme tässä kelkassa edelleen - ihmistä lähellä.

Iisalmen Sanomat 3.8.2013
Kesähelteen stereotypioita

Tämän kesän helteillä on päästy puimaan stereotyyppisiä maailmankuvia. Sisäministeri Päivi Räsänen onnistui luomaan tähän mennessä suurimman kohun aborttikriittisellä ja kapeaa perhekäsitystä suosivalla puheellaan kristityistä maallistuneessa maailmassa. Pienempänä kuohahduksena puolustusvaliokunnan vetäjä Jussi Niinistö intoutui kuvaamaan armeijaa miesten kouluksi.

Kansanlähetyspäivien puheessaan kristillisdemokraatti Räsänen yhtäältä puolusti alkionkin oikeutta elämään, toisaalta painotti raamatullista järjestystä ja perinteisiä perherooleja. Kokonaisuuden kruununa Räsänen rohkaisi Raamatun seuraamiseen maallisten lakien ja jopa ihmisen sisäisen käsityksen sijaan.

Perussuomalainen Niinistö puolestaan arveli naisten soveltuvan armeijassa lähinnä kevyempiin tehtäviin ja ideoi maksimissaan kolmen kuukauden kansalaispalvelusta. Äläkän noustua Niinistö tarkensi, että arvostaa varusmiespalvelukseen osallistuneita naisia, eikä tarkoittanut ajaa naisia hiiren varteen eli tietokoneen ääreen asepalveluksen sijaan. Koko ikäluokan kattavat kutsunnat saavat Niinistöltä kannatusta.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla lyöden kommentoin yhdellä kertaa molempia aiheita.

Vastustan jyrkästi vaikeisiin elämänvalintoihin kuten aborttiin päätyvien leimaamista. Myöskään perhevalintojen rajoittaminen ei maailmankuvaani istu. Painotan myös, että etenkin poliitikkojen on ajateltava omilla aivoillaan ja seurattava omaa sisäistä eettistä karttaansa, samalla lakeja noudattaen. Raamattu tai muukaan ohjenuora ei käy verukkeeksi ennakkoluuloille.

Tähän maailmaan syntyneiden on saatava seurata omia tunteitaan nuoresta saakka sekä aikuisena perustaa perhe, kenen aikuisen kanssa haluavat. Raskauden aikaiseen äitien päihteiden käyttöön tai muuhun sikiötä vahingoittavaan puuttuminen on perusteltua, kun lapsen on määrä syntyä maailmaan.

Vastustan ankarasti abortin kieltämistä. Abortin kieltävistä maista löytyy runsaasti esimerkkejä luvatta tehtyjen aborttien haitallisista terveysvaikutuksista. Ihmisillä on oltava mahdollisuus suunnitella elämäänsä. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö raskauden ehkäisyä ja asiaan kuuluvaa valistusta tarvittaisi.

Mielestäni naiset soveltuvat armeijaan aivan yhtä hyvin kuin miehetkin. Fyysisiä tai muita rajoitteita voi löytyä molemmilta sukupuolilta.

Hallituskauden alun puolustusvaliokunnan jäsenenä viettäneenä iloitsen, että niin naiset kuin miehetkin on puolustusvoimissa otettu kiitettävän hyvin vastaan. Maanpuolustusasioihin pääsee hyvin sisälle, kunhan rohkeasti niihin tarttuu. Siksi kannatukseni naisten vapaaehtoista varusmiespalvelusta kohtaan onkin entisestään lisääntynyt.

Varusmiespalveluksesta tulisi tarjota paremmin tietoa jo koulussa, jotta nuoret ovat ajallaan valmiimpia tekemään oman perustellun ratkaisunsa.

Niin naisten kuin miestenkin kannattaa elämässään seurata omaa sydäntään ja harkintaansa. Perusta siis halutessasi omanlaisesi perhe, hanki lapsia uusimpia lääketieteen mahdollisuuksia hyödyntäen. Muista, että molemmat sukupuolet sopivat aivan yhtä hyvin armeijaan! Kannattaa katsoa kapeiden stereotypioiden yli.

Maailma muuttuu ja samalla soveliaisuuskäsitykset onneksi kehittyvät. Politiikan on elettävä ajassa. On aika tuulettaa vanhoja käsityksiä ja antaa ihmisten elää omanlaistaan elämää muiden oikeuksia rajoittamatta.

Iisalmen Sanomat 29.6.2013
Turkiseläinten turhan kärsimyksen loputtava

Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämisestä käsiteltiin eduskunnassa. Laajan joukon allekirjoittama aloite herätteli eduskuntaa turkistarhauksen epäkohdista.

Kansalaisaloitteet ovat uudenlainen kanava tuoda asioita eduskuntaan. Vaikka kansanedustajiin voi ottaa yhteyttä ilman kansalaisaloitettakin, kansalaisaloitteella asiat saadaan eduskunnassa järeällä tavalla käsiteltyä.

Turkistarhoista löytyy ongelmatapauksia. Samalla on muistettava, että turkistarhaus on ollut laillinen elinkeino, ja äänestyksen jälkeen on sitä edelleen. Jos pitkän tähtäimen pyrkimyksenä on, ettei turkistarhaus ole laillista, tuottajilla on oltava mahdollisuus muuttaa suuntaa. Turkisten parissa työskentelevien on saatava uuteen tukea. Ihmisiltä ei voi ottaa leipää kädestä.

Tilanteessa, jossa oikeus yrittämiseen jää, jos yrityksillä on vaikeuksia selviytyä, viranomaisten täytyy ryhtyä heitä auttamaan ja tukemaan. Ihmistä ei pidä jättää yksin, vaan yrittäjien hyvinvointia on tuettava. Moni ongelma voi johtua siitä, että kasvattajat ovat väsyneitä ja uupuneita. Harvoin laiminlyönnit ovat tietoisia tai tahallista välinpitämättömyyttä. Kyseessä on iso asia, yhteisellä ponnistuksella asiat on saatava kuntoon.

Eläinten hyvä kohtelu ei rajoitu turkistarhaukseen, vaan yhtä lailla koti- ja tuotantoeläimistä on huolehdittava. Ihmisen on ymmärrettävä oma vastuunsa.

Ei ole hyväksyttävää vapauttaa eläimiä, jotka eivät ole tottuneet elämään luonnossa, kuten eläinsuojelijoiksi itseään kutsuvat ovat tehneet. Myös yksityisyyden suojaa on kunnioitettava. Yhtäältä eläimiä on kohdeltava hyvin ja samalla toimittava Suomen lainsäädännön mukaan. Valvovien viranomaisten on oltava hereillä ja tarkkana.

Perinpohjaisessa maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä todetusti turkiseläinten hyvinvoinnin parantamiseksi säädöksiä on päivitettävä ja tarhaajien omavalvontaakin edelleen kehitettävä. Julkisten eläinlääkäripalveluiden riittävyys ja resurssit on turvattava. Ympäristövaikutuksetkin on huomioitava suunnitelmallisesti.

Jos mietinnön mukaan toimittaisiin, pystyttäisiin olemassa olevat puutteet suurelta osin korjaamaan.

Kansalaisaloite kaatui eduskunnassa äänin 146 - 36. Äänet hajautuivat hallitus- ja oppositiorajojen yli. SDP:stä 8 edustajaa puolsi kansalaisaloitetta. Tämä tarkoittaa, että eduskuntalaitos käsitteli kansalaisaloitteen alusta loppuun vakavalla mielellä. Viesti on otettava vakavasti.

Äänestin kansalaisaloitteen puolesta. Äänestyspäätökseni johtuu siitä, että turkistarhaajat ovat vuosikymmeniä luvanneet, että asiat saadaan kuntoon. Silti tilanne on, että osa hoitaa asiansa kunnolla, osa ei. Vaikka tarhausta ei kielletäkään tällä hallituskaudella, oli aloite keino osoittaa, että asiat on saatava kuntoon. Muuten seuraavissa eduskunnissa tulee olemaan yhä enemmän lakkauttamista kannattavia.

Ryhmäsääntöjemme mukaan ryhmäpäätöksestä poikkeamiseen pitää pyytää kirjallinen lupa. Turkistarha-asiaan liittyi paljon eettisiä näkökulmia, jollaisten perusteella ryhmän puheenjohtaja voi luvan myöntää. Sen saatuani äänestin aloitetta tukien.

Koska elämme demokraattisessa yhteiskunnassa, demokraattisen äänestystuloksen mukaan on elettävä ja asian hoitamisesta pyrittävä huolehtimaan mahdollisimman hyvin. Turkistarhauksen epäkohdat on saatava kuntoon.

Iisalmen Sanomat 25.5.2013
Loppu lähisuhdeväkivallan kulttuurille


Perheväkivalta on Suomessa laaja ongelma, eikä Suomi tuomitse ja ehkäise lähisuhdeväkivaltaa yhtä voimakkaasti kuin monia muita väkivallan muotoja. Moni uhri tuntee turhaan häpeää. Vastuu väkivallasta on aina tekijällä, mutta uhrinkin on haettava itselleen apua.

Suomi heräsi huomioimaan parisuhdeväkivallan uhreja vuosikymmeniä muita Pohjoismaita jäljessä. Kansainvälisten sopimustenkin mukaisesti valtiolla on velvollisuus estää ja puuttua tapahtuneisiin loukkauksiin.

Monesti naiset selittävät lapset syyksi jatkaa parisuhdettaan. Kuitenkin tutkimusten mukaan lapset kärsivät vähintään yhtä paljon jos äitiä lyödään, kuin jos he itse ovat väkivallan kohteena. Lasta voi suojella väkivallan aiheuttamalta vahingolta vain väkivallan lopettamalla.

Lapsia tulee opettaa jo nuoresta siihen, miten toista ihmistä voi kohdella. Väkivaltaisen käytöksen jatkuminen sukupolvesta toiseen on todettu monissa tutkimuksissa. Väkivaltaisuuteen on aina puututtava ja kaikki väkivalta selvästi tuomittava.

Yhä useammin myös naista epäillään perheväkivallasta. Molemman vanhemman velvollisuus on hakea itselleen apua ja tarvittaessa antaa lapsi turvaan.

Todellisena häpeäpilkkuna on piiloon jäävä väkivalta. Vain murto-osa tapauksista tulee poliisin tietoon. Suomessa kuolee vuosittain parikymmentä naista parisuhdeväkivallan seurauksena, vaikka osa on hakenut ja saanut lähestymiskiellon.

Hallitusohjelmassa painotetaan väkivallan ennaltaehkäisyä ja konkreettisia toimenpiteitä. Ennaltaehkäisyn lisäksi väkivallan uhreja on autettava nykyistä paremmin.

Hallitusohjelmassa luvattuihin mielenterveyspalveluiden parannuksiin on saatava vauhtia. Saavutettavat matalan kynnyksen palvelut ovat tärkeä osa toimivia palveluja. Tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä ja turvakoteja sekä matalan kynnyksen paikkoja asuinkunnasta riippumatta. Kunnassa on oltava toimintaohjelma naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön.

Turvakoteja pitää hallitusohjelman mukaisesti perustaa lisää ja projektipainotteista toimintaa saada pitkäjänteisemmäksi. Kuten Ensi- ja turvakotien liitto edellyttää, on saatava kestävä ratkaisu turvakotien määrästä ja rahoituksesta.

Lisäksi Mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan mukaisesti vakaville väkivaltatapauksille tarvitaan oma pysyvä ja moniammatillinen tutkintalautakunta. Ratkaisu- ja korjausehdotuksia on työstettävä tapausten ennalta ehkäisemiseksi.

Kotimaisen lainsäädännön lisäksi tarvitaan ylikansallista toimintaa. Lähisuhdeväkivallan lisäksi monet alistamisen muodot kuten ihmiskauppa ja prostituutio ovat kansainvälisiä ja laajalle levinneitä.

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa on torjuttava kaikilla tasoilla. Mahdollisuudet perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen tukevat arjessa jaksamista, mutta paraskaan arjen puitteista huolehtiminen ei riitä. Väkivallan kulttuurille on saatava loppu.

Väkivaltaa tai sen uhkaa ei voi hyväksyä. Jokaisen on rohkeasti puututtava jos epäilee, että ympäristössä on lähisuhdeväkivaltaa.

Eurobarometrin 2010 mukaan jopa 38 prosentilla suomalaisista oli ystävä- tai perhepiirissään perheväkivallan uhriksi joutunut nainen, kun koko EU:n tasolla läheinen uhri löytyi neljännekseltä. Joka ikinen epäily on selvitettävä ja väkivaltaisuus kitkettävä.

Iisalmen Sanomat 20.4.2013
Haasteita riittää

Meneillään oleva eduskuntakausi on ollut haasteellinen puolustusvaliokunnalle. Puolustusvoimiin on kohdistunut suuria leikkauksia joiden seuraukset ovat huomattavat.

Lokakuussa ilmoitetut leikkaukset kohdistuvat suuressa määrin myös henkilöstöön. Hankalin tilanne on niillä paikkakunnilla, joissa työllistyminen on muuta maata vaikeampaa. Tällä hetkellä muutoksen kohteena oleva henkilöstömäärä on tarkentunut viiteen sataan henkilöön, kun eläkkeelle jäävät on laskettu pois.

Valtio kantaa vastuunsa ja on käynnistänyt tilanteen helpottamiseksi laajat korjaustoimet. Puolustusvoimat ja työ- ja elinkeinoministeriö tekevät asiassa esimerkillistä yhteistyötä. TEM on budjetoinut korjaaviin toimenpiteisiin 10ME määrärahan. Määrärahan tavoitteena on uusien työpaikkojen perustaminen alueille. Alueilta on jo tullut esityksiä yrityshankkeista joista piakkoin tehdään päätöksiä. Alueilla järjestetään myös paikallisia rekrytilaisuuksia joissa irtisanotut henkilöt ja työnantajat tapaavat toisensa.

TEM on palkannut alueille, joille muutos iskee kovimmin aluekoordinaattoreita joiden tehtävänä on käydä jokaisen irtisanottavat kanssa tilanne läpi ja etsiä yhdessä selviytymispolku. Koordinaattorit ovat läheisessä yhteistyössä alueen yrittäjien kanssa ja koittavat näin löytää ja luoda uusia työpaikkoja.

Jo tässä vaiheessa on pystytty pelastamaan huomattava osa irtisanomisuhan alla olevista ja tavoitteena on, että näiden toimien kautta yksikään uhan alla olevista ei jää vaille työpaikkaa omalta alueeltaan. Toivon, että nämä kaikki toimet johtavat siihen, että nyt todella kannetaan vastuu siitä, että valtio ei omilla toimillaan aiheuta työttömyyden lisääntymistä. Ja että tästä tulisi esimerkki yhteistyöstä ja sen voimasta tulevaisuuden mahdollisiin samanlaisiin tilanteisiin niin valtiolla kuin yrityssektorillakin. On täysin kestämätön ajatus, että valtio jättäisi ajelehtimaan ihmiset joista osa on laajalla työkokemuksella omaavia lähellä eläkeikää olevia naisia.

Vaikeuksia on ollut SOTE-puolellakin. Hallitus välttyi sosiaaliturvan leikkaukselta, mutta muuten on jouduttu tekemään vaikeita ratkaisuja. Vuoden alusta nostettiin potilaan matkakorvauksen omavastuuta viidellä eurolla per yhdensuuntainen matka. Omavastuu on nyt 14.25. Tämä voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, että omavastuuosuudeksi voi viikossa kertyä yhdeksänkymmentäkin euroa mikäli ihminen syystä tai toisesta joutuu käymään hoidossa useita kertoja viikossa ja muunlainen kulkeminen ei ole mahdollista. Tällainen tilanne on jo nyt kohtuuton.

Ikävä kyllä kehyksissä hallitus on linjannut, että tästä menokohdasta tulee jatkossakin säästää. Ministeri Risikko linjasi istunnossa 10.4. asiaa kysyttyäni, että asiaa on syytä selvittää ja kehittää ensisijaisesti muunlaisia ratkaisuja kuin omavastuuosuuden nosto. Kannatan ajatusta selvitystyöstä ja olen sitä mieltä, että omavastuun korotuksia ei pidä tehdä.

Matkakustannusta omavastuun korottaminen rokottaisi kaikkein eniten henkilöitä jotka terveydentilansa vuoksi joutuvat usein turvautumaa taksikuljetuksiin. Heillä on huolehdittavaa tilanteessaan jo riittämiin, eikä sitä pidä lisätä taloudellisella rasiteella.

Luotan siihen, että hallitus pystyy hoitamaan tällaiset yksityiskohdat kuntoon jotta voimme rinta rottingilla aidosti puhua siitä, että sosiaaliturvaa ei leikattu.

Iisalmen sanomat joulukuu 2012

Kotihoidontuki kaipaa uudistamista

Kotihoidontuki nostaa vahvoja mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan. Aihe on voimakkaasti tunteita herättävä ja siksi välillä näyttääkin, että järkevää keskustelua on vaikea saada aikaan. Tuntuu, että keskustelua käydään äärilaidoissa ja siksi joskus välimallin mahdolliset parannukset jäävät vaille tarpeellista huomiota.

Kotihoidontuki järjestelmää on aloiteltu kokeilulla vuonna 1977 ja laiksi se säädettiin 1985. Huomattavan vanhasta etuudesta ei siis ole kyse. Lakia säädettäessä haluttiin antaa perheille mahdollisuus tehdä päätökset itse, tukien taloudellisesti päätöstä lapsen kotona pitämisestä. Lapsetkin ovat persoonina erilaisia ja kullakin vanhemmalla pitäisi olla aito mahdollisuus tehdä juuri omalle lapselle ja perheelle oikea valinta. Monet tutkimukset kertoivat jo tuolloin, että lapsen hoitoa kotona 3-vuotiaaksi asti tukee kehityspsykologiakin. Ovatko nämä perusteet muuttuneet? Minusta eivät ole.

Molempien vanhempien käydessä töissä lapsen "päivätyön" pituus saattaa kasvaa jopa kymmentuntiseksi. Isossa ryhmässä, kovassa melussa ja mahdollisesti jatkuvalla henkilöstövajauksella ei tätä voida välttämättä katsoa lapsen eduksi. Suomalainen päivähoitojärjestelmä on kansainvälisestikin verrattuna loistava, mutta esimerkiksi pienen lapsen kaipaamaa syliä voi näillä ryhmä suuruuksilla olla mahdotonta järjestää aina tai edes joka viides kerta, kun tarve olisi. Usein päivittäiseen rytmitykseenkin voi enemmän vaikuttaa "katastrofin" hallinta kuin yksilön huomioiminen.

Etuuden purkamisen sijaan lähtisin ennemminkin tämän hetkisen etuuden kehittämisestä. Kotihoidontukea pitää tarkastella uudestaan ja miettiä enemmän joustavia rakenteita jotka sallisivat tuen saamisen aikana esimerkiksi itsensä kouluttamisen ja keikkatyöt.

On tärkeää, että kotona oleva vanhempi (yleensä äiti) pysyy mukana työelämän rattailla, mutta samalla voi antaa lapselleen haluamaansa hoitoa. Olisi tärkeää, että kunta pystyisi tarjoamaan päivähoitoa mitä aidosti voidaan laskuttaa käytetyn tarpeen mukaan.

Samaan aikaan työmarkkinoilla tulisi huomioida osa-aikaisten paikkojen tarjoaminen. Tässä on kuitenkin oltava tarkkana ettei se heikennä työntekijän asemaa työelämässä ja pakota tekemään kokopäiväistä urakkaa puolessa ajassa ja heikennä mahdollisuutta saada kokopäiväistä työtä sitä haluavilta.

Kotihoidontuen lyhentämisessä on riski, että se kasvattaa suuren joukon naisia, jotka joutuvat pakkotilanteessa tekemään omaa koulutustaan vastaamatonta osa-aikatyötä ja todella putoavat urakehityksestä.

Tämänhetkisessä järjestelmässä vanhempainvapaa loppuu lapsen ollessa 9 kuukautta ja tukimuoto muuttuu kotihoidon tueksi ja saadun tuen määrä laskee huomattavasti.  Monet perheet ovat tilanteessa jossa taloudellisista syistä joutuvat laittamaan lapsensa jo alle yksivuotiaana päiväkotiin. Vanhempainvapaarahan jatkamista yksivuotiaaksi tai jopa 15 kuukauteen asti tulee harkita. Samaan aikaan on mietittävä kotihoidontuen osa-aikaisten tukimuotojen kehittämistä jopa kouluikään asti. Tästä on hyviä tuloksia Ruotsista.

Vanhempainvapaan tukeminen ja kotihoidontuen on jatkossakin oltava hyvinvointivaltiomme tukimalleja jotka mahdollistavat kaikille vanhemmille ja lapsille samat mahdollisuudet. Teemme virheen jos tässä hankalassa taloudellisessa tilanteessa lähdemme niitä leikkaamaan emmekä satsaa lasten hyvinvoinnin tukemiseen ja etsi vapaaehtoisia tapoja naisten työelämään tukemisessa.

Iisalmen Sanomat 27.10.2012
Tukea lapsiperheille

Lapsiperheiden tukeminen on sosiaalityön ja terveydenhuollon tärkeimpiä perustehtäviä. Perheiden ja yksinhuoltajien tukemiseksi on tärkeää, että perusterveydenhuolto toimii mahdollisimman lähellä kuntalaisia, jotta palvelut ovat helposti saavutettavia.

Kunta- ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen suunnittelun keskellä kuntien on otettava lähivastuunsa vakavasti, etenkin jos vanhempien jaksaminen on yhden aikuisen varassa. Lapsiakin on tuettava koulunkäynnissä ja pärjäämisessä. Vanhemmuuden ja huoltajuuden tukeminen on ongelmien ennaltaehkäisyssä avainasemassa.

Erilaisten työpaikkojen vaihtelevat työajat ja -järjestelyt on pystyttävä yhteen sovittamaan perhearjen, oman terveyden ja vapaa-ajan kanssa. Työnantajan on mahdollistettava inhimilliset työajat ja -olot, mutta monenlaisia palveluita päivähoidosta terveydenhuoltoon, kauppoihin ja harrastuksiin tarvitaan omassa kotikunnassa kulkureittien varrella. Työn ja muun elämän yhteen sovittamiseen tarvitaan niin kuntia ja valtakunnan tason poliitikkoja kuin työmarkkinaosapuolia.

Täysin toisesta maailmasta on kokoomuksen sairausloman karenssiehdotus, jossa sairastunutta rokotettaisiin palkkaleikkurilla. Ehdotus on ensinnäkin taloudellisilta vaikutuksiltaan hirvittävä. Toiseksi ehdotus on epäonnistunut terveyden näkökulmasta. On aivan anteeksiantamaton ajatus, etteivät aikuiset pystyisi palkkaleikkauksen takia toipumaan.

Vanhempien pitää voida toipua kotona, jotta he pystyvät huolehtimaan aikuisen velvollisuuksista. Kipeänä on voitava olla petissä ja hoidettava itsensä kuntoon, ilman pelkoa perheelle aiheutuvista taloudellisista iskuista. SDP ei tule missään olosuhteissa hyväksymään kokoomuksen sairauslomasakkoa.

Päihdeongelmaiset, raskaana olevat äidit on ohjattava kuntoutukseen omassa kotikunnassa. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan tai uhan alla eläville pitää löytyä tukea. Valtakunnallisesti pääsy turvakotipalveluihin on taattava koko Suomessa sosiaali- ja terveyshuollon erityispalveluina.

Avoimuuden, rehellisyyden ja avaramielisyyden ilmapiiri antaa ammattilaisille ja läheisille mahdollisuuden tarjota apua erilaisille perheille. Perheisiin mahtuu yksinhuoltaja-, adoptio- ja monikkoperheitä. Kaikki tarvitsevat tarpeisiinsa räätälöityä tukea.

Osana sosiaalipalveluita päivähoidon päätehtävänä on mahdollistaa lapsille turvallinen ja virikkeellinen päiväpaikka ja toisaalta sujuvoittaa vanhempien työssäkäyntiä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden myötä riittävät päivähoitopaikat pitää taata kaikille perheille. Lisäksi kunnalla on velvollisuus järjestää asukkailleen kasvatus- ja perheneuvontaa.

Lasten ja nuorten ahdinko voi näyttäytyä levottomuutena, päihteiden käyttönä ja nuorisorikollisuutena. Ongelmiin on osattava tarttua neuvolassa, kouluterveydenhuollossa ja oppilashuollossa. Lastensuojeluakin voidaan tarvita. Lasten kanssa päivittäin toimivilla on suuri vastuu hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Myös harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen omassa kunnassa on tärkeää viihtyvyyden takaamiseksi. Erilaisten perhetapahtumien, liikuntareittien ja -paikkojen sekä kulttuuripalveluiden lisäksi on huomioitava perhearjen pyörittämiseen liittyvät aikataulut ja kuljetusjärjestelyt.

Onko kaikilla yhtäläinen pääsy ei vain töihin ja peruspalveluihin vaan myös vapaa-ajan harrastuksiin? Miten osallistumista voitaisiin tukea ja rohkaista? Lapsilla on oltava pääsy henkistä ja fyysistä hyvinvointia tukeviin vapaa-ajan harrastuksiin perheen tulotasosta riippumatta.

Iisalmen Sanomat 22.9.2012
Tarkan euron budjetti 2013

Tällä viikolla eduskunnassa käsiteltiin ensi vuoden budjettia. Haastavasta taloustilanteesta huolimatta hallitus toteuttaa monia tärkeitä parannuksia, kuten vanhuspalveluiden rahoitus, työllistäminen ja poliisiuudistukseen satsaaminen. Panostetaan talouden kasvuedellytyksiin ja työllisyyteen sekä parannetaan niin pienituloisten asemaa kuin yritystoiminnan kansainvälistä kilpailukykyä.

Poliisit saavat budjetissa 12 miljoonan tasokorotuksen, yhteensä lisäystä 21 miljoonaa. Torstaina päätetysti liikkuvan poliisin hallinto yhdistetään paikallispoliisiin, mutta liikkuvan poliisin yksiköiden luvataan säilyvän paikallispoliisissa. Uuden organisaatiorakenteen toimivuus ja liikenneturvallisuuden säilyminen on varmistettava. Demarien toivomasti selvitysmies ryhtyy arvioimaan poliisihallituksen ja sisäministeriön poliisiosaston mahdollisia päällekkäisyyksiä.

Puolustusministeriön alaista budjettia puolestaan supistetaan ja puolustusvoimien uudistusta jatketaan. Samanaikaisesti huolehditaan Suomen puolustuskyvystä ja tähdätään pysyviin säästöihin. Asevelvollisten koulutuksen laadusta ei tingitä, vaikka toimintoja joiltain osin pienennetään. Erityisesti leikataan puolustusmateriaalihankinnoista jo tehdyt sitoumukset ja turvallisuustekijät huomioiden.

Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan perustasoa ja veteraanilisää korotetaan. Sotilasvammalain mukaisten avohuoltopalvelujen kustannusten korvaamiseen satsataan RAY:ltä 10 miljoonaa.

Työllisyyteen panostetaan niin nuorten yhteiskuntatakuulla ja nuorten aikuisten osaamisohjelmalla kuin yleisten työllisyysmäärärahojen nostolla. Alueellisesti työttömyyteen tartutaan pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilulla ja äkillisen rakennemuutoksen tuella.

Nuorissa piilee valtava potentiaali, jota Suomella ei ole varaa hukata. Nuorten yhteiskuntatakuulla tarjotaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi ilmoittautumisesta. Myös etsivää nuorisotyötä tarvitaan nuorten tavoittamiseksi.

Pienituloisten puolisoiden tilannetta helpottavasti työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan viimein puolison tulojen osalta. Vanhemmille isyysvapaaseen kohdennetaan 54 arkipäivää vähentämättä muita vanhempainvapaita.

Ikääntyneiden hoitoon ja mielenterveys- ja päihdepalveluihin satsataan. Hallitus parantaa ikäihmisten koti- ja laitoshoitoa yhteensä 150 miljoonalla. Myös hoitajamäärän alimitoitukselle asetetaan nollatoleranssi.

Demarit olisivat halunneet sitoutua korkeampaankin vanhustenhoidon laatuun, mutta sovittu kompromissikin edistää vanhusten asemaa niin kotona kuin laitoshoidossa. Tarkoituksena on tukea ikääntyneiden toimintakykyä ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluja.

Yhtenä kipukohtana lääkekorvauksista supistetaan. Toisaalta lääkekorvauskattoa eli omavastuusummaa alennetaan noin 50 eurolla.

Suuria ansiotuloja, eläkkeitä ja perintöjä verotetaan nykyistä ankarammin. Samalla pienituloisten verotusta halutaan keventää kasvattamalla työtulovähennystä ja kunnallisverotuksen perusvähennystä.

Epävarma kansainvälinen tilanne edellyttää myös julkisen talouden hyvää hoitamista. Kokonaisuutena Suomea odottaa ensi vuonna melko tasapainoinen tarkan euron budjetti.

Iisalmen Sanomat 18.8.2012
Vanhuspalvelumitoitukset kuntoon


Vanhuspalvelulain henkilöstömitoituksista on puhuttu pitkään. SDP:n eduskuntaryhmä tukee henkilöstömitoitusten määrittelemistä. Tämän kolumnin kirjoitushetkellä tarkat kirjaukset ovat vielä auki ja budjettineuvottelut edessä.


Sitovat henkilöstömitoitukset on otettava käyttöön pikaisesti. Tarvittavat määrärahat pitää turvata budjettiriihessä.


Aikoinaan Suomessa saatiin subjektiivinen päivähoito-oikeus alle kouluikäisille tiukassa rahatilanteessa. Nyt ikääntyneiden hoidossa esiintyvät epäkohdat on saatava kuriin.


Resurssit riittävät kyllä ja huoltosuhdekin voi kohentua, kunhan samalla nuoresta pitäen satsataan syrjäytymisen ehkäisyyn ja saadaan mahdollisimman monet jaksamaan työelämässä.


Henkilöstömitoituksista esiintyy monenlaisia näkemyksiä. Jotkut pelkäävät, että mitoitusten kirjaaminen johtaa minimien toteutumiseen. Osassa vanhustenhoitoa asiat ovat jo kunnossa, eikä toimivaa tasoa parane kirjauksilla heikentää.


Jotta pelkkä minimeihin ajautuminen voitaisiin estää, täytyy pykäliin kirjata sanallisestikin, että vanhusten hoitoisuus on keskeistä. Hoitotarpeen arvioinnissa vastuullisten viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden tehtävä on varmistaa kuntoon nähden riittävä hoito, omaa arviointivastuuta ei voi siirtää valtiolle tai ulkopuolisille tahoille.


Hyvä ja turvallinen hoito vaatii sitoutumista johtavilta lääkäreiltä, hoitajilta ja johtavilta luottamushenkilöiltä. Vanhuspalvelun kohentaminen haastaa omaisetkin aktiivisiksi läheistensä hoidon seurannassa. Pelkällä lakiin kirjaamisella harvat asiat hoituvat. Kaikilla vanhuksilla ei huolehtivia läheisiä kuitenkaan ole.


Henkilöstön ammattitaito ja osaaminen ovat hoidon toteutumisessa keskeistä. Ammattitaidon ylläpitämisessä niin työnantajalla ja kuin työntekijöillä on iso rooli. Pääsevätkö ammattilaiset päivittämään osaamistaan, kuullaanko koulutustarpeita?


Sosiaali- ja terveyspalveluiden kuormittuessa ja henkilöstön hakeutuessa muualle tai eläköityessä täytyy vakavasti miettiä, miten taataan, että ammattitaitoista henkilöstöä on saatavilla. Pitää panostaa rekrytointiin, koulutukseen, ihmisten houkuttelemiseen alalle.


Kymmeniä tuhansia lähi- tai sairaanhoitajia on tällä hetkellä töissä toisilla aloilla, suurena syynä hoitotyön raskaus ja kuormittuminen. Kurjistumiskierre on saatava poikki. Tässä kohtuulliset henkilöstömitoitukset ja työn parempi organisointi auttaisivat.


Vanhuspalvelut jos mitkä ovat yhteiskunnan tehtävä, jotka pääosin julkisen sektorin on taattava ja tuotettava. Kyse on pitkäkestoisesta hoidosta ja pysyvästä olotilasta. Ikääntyneiden hoitoa ei voi jättää markkinoiden armoille ja suhdannevaihtelujen varaan.


Kuntouttavalla hoidolla voidaan hidastaa kunnon heikkenemistä ja parantaa elämänlaatua, mutta ikääntymiseltä ei yksikään elossa pysyvä säästy. Ajoissa aloitetulla kuntoutuksella laitoshoitoon siirtymistä voidaan myöhentää ja saada tätä kautta lyhennettyä laitoshoitovuosia.


Räikeänä elämänlaatua heikentävänä epäkohtana ikääntyneitä pariskuntia voidaan nykyään erottaa toisistaan. Parien pitäisi voida elää yhdessä niin halutessaan.


Lopuksi omantunnon kysymys kaikille kuntien luottamushenkilöille: oletko tietoinen vanhuspalvelun tilasta, milloin viimeksi kävit tutustumassa?

Iisalmen Sanomat 14.7.2012
Kuntakriteerien pohjalta eteenpäin

Hallituksen kesäkuun lopussa linjaamat kuntakriteerit ovat hyvä pohja kuntauudistuksen jatkolle. Demarien korostama kuntalähtöinen eteneminen on nyt mahdollista. Kriteerien pohjalta kunnissa voidaan käynnistää tarvittavat selvitykset uudesta kuntarakenteesta.

Palvelu- ja väestöpohjakriteereiden tarkoituksena on turvata palvelujen yhdenvertainen järjestäminen koko maassa. Halutaan vahvistaa kuntien edellytyksiä vastata itsenäisesti peruspalvelujen järjestämisestä, sekä edistää kuntataloudeltaan vakaampien kuntien muodostamista.

Demarit pitävät tärkeänä, että kunnat vastaavat itse riittävästä omasta palvelutuotannosta. Emme suvaitse tilannetta, jossa kunnat tähtäisivät vain palvelujensa järjestämiseen, samalla kun itse tuottaminen jäisi vähäiseksi.

Vahvan peruskunnan sopivan asukasmäärän osalta kriteerit ovat monitahoiset. Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta väestöpohjakriteerinä on 20 000 asukasta. Hallitus ei ole lopettamassa kaikkia pieniä kuntia, vaan luku on hyvinvointipalveluita koskeva vähimmäisväestöpohja. Pelkkä asukasmäärä ei tietenkään vielä riitä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatioon.

Suurempi väestöpohja vahvistaa myös muiden palveluiden tilannetta. On kysyntää ja tarjontaa oman kunnan sisällä. Vahva peruskunta on paras keino julkisten palvelujen yksityistämisen estämiseksi.

Elinvoimaisuuden osalta on kolme vaihtoehtoista kriteeriä: työpaikkaomavaraisuus-, työssäkäynti- ja yhdyskuntarakennekriteerit.

Sosialidemokraatit ovat erityisen tyytyväisiä siihen, että kuntakriteerit eivät perustu kaavamaisesti vain asukasmäärään. Monitahoisten kriteerien perusteella kuntien tilanne voi näyttää erilaiselta, kuten kotikuntani Siilinjärven tilanne osoittaa.

Kuntakriteerien mukaan kunnan työpaikkaomavaraisuusasteen tulee olla vähintään 80 prosenttia. Tähän demarit toivoivat sallivampaa muotoilua, mutta neuvotteluissa omavaraisuusasteen lasku jäi toiveeksi.

Kehyskunnaksi Siilinjärven työpaikkaomavaraisuus on korkea. Kunnan oman keväisen arvion mukaan työpaikkaomavaraisuusaste on 75 prosenttia ja päivittäistavarakaupan osalta lähes 100 prosenttia (Kunnallishallinnon rakenne -kannanotto 2012). Savon Sanomissa (27.6.) kuitenkin uutisoitiin, että Siilinjärven työpaikkaomavaraisuusaste jää 70,8 prosenttia.

Kysymyksiä herättää työssäkäyntikriteeri, joka osoittaa kuntaliitostarpeen lisäksi kuntaliitoksen toteutussuuntaa. Selvitystarpeen kriteeriksi suurilla kaupunkiseuduilla kuten Kuopion seudulla on asetettu, että pendelöinti kunnasta keskuskuntaan on vähintään 35 prosenttia.

Samalla kannattaa punnita pendelöintiä muualta kuntaan päin. Arvioiden mukaan Siilinjärvellä työskenteli vuonna 2011 yhteensä noin 3 000 henkilöä Kuopiosta, Maaningalta, Nilsiästä ja Lapinlahdelta (Kunnallishallinnon rakenne). Pendelöintiä tapahtuu siis moneen suuntaan.

Työikäisten pendelöinti voi osoittaa myös elinvoimaisuutta. Jos kunnassa esimerkiksi asuu ikääntyneitä, on ymmärrettävää, etteivät he matkusta muualle töihin. Tällöin pendelöintilukemat eivät kerrokaan koko totuutta.

Kuntakriteereihin vastatessa haasteena onkin, miten saada esiin tärkeää kuntien välistä keskenäistä yhteistyötä. Yksisuuntaisilla laskelmilla voidaan päätyä ristiriitaan yhteisten tavoitteiden kanssa, vaikka selvää onkin, että monin paikoin kuntaliitoksia tarvitaan.

Lähtökohtaisesti kriteerejä kannattaa tarkastella avoimin mielin. Onnistuneessa selvitystyössä korostuu useamman kunnan muodostaman alueen kokonaisetu, ei vain yksittäisen kunnan tilanne. On aika nähdä yli tämän hetken tarpeiden ja nykyisten kuntarajojen.

 

Iisalmen Sanomat 9.6.2012
Kuntauudistuksen kuulumisia

Kuntarakenneuudistus etenee maltilla mutta päättäväisesti. Hallitus pääsi äskettäin sopuun myös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen suuntaviivoista. Yhteistyö hallituksen kesken on sujunut kiitettävästi, ja toivottavasti uudistusta rakennetaan kaikkien puolueiden kesken niin valtion kuin kuntatasolla.

Kuntauudistuksessa ei uskota pakkoliitoksiin. Hallituksen toimivaltaa kuntapäätöksiin ei kasvateta. Kriisikunnissa valtio voi kuitenkin tukea kuntien muutostoimia, kuten nykylainsäädännönkin aikana. Muuten ainoastaan pienissä osauudistuksissa valtakunnallisella tasolla voi olla sananvaltaa. Tältäkään osin hallituksen toimivalta ei muutu.

SDP:lle on ollut tärkeää, että uudistusta valmisteltaessa kokonaisuus ja erilaiset näkökulmat kuten hyvinvointi- ja metropolipolitiikka ovat olleet esillä jo ennen kuin kuntarakenteelle luodaan kriteereitä.

Hyvinvointipalveluja kehitetään tulevaisuudessa kunnissa kokonaisuutena, eli edistetään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä sekä kehitetään perus- ja vaativamman erikoissairaanhoidon työnjakoa. Kuntien tilanteesta riippuu, kuinka paljon palveluita järjestetään omin voimin ja kuinka paljon muilta ostettuna.

Jatkotyössä paikallisena ohjenuorana on pidettävä palveluille ja kuntalaisille parasta. Toteutuuko palvelujen saatavuus, erityisesti laadun ja julkisen sektorin ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden osalta?

Useissa kunnissa henkilöstöstä on jo pulaa. Samalla suuret ikäluokat eläköityvät ja sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijöitä karkaa muihin tehtäviin. Julkisen sektorin työpaikoista on tehtävä kilpailukykyisiä. Mielekkään työn lisäksi tarvitaan hyvät työolosuhteet, työsopimukset ja palkkaus.

Demarien johdolla uudistukselle halutaan antaa riittävästi aikaa. Nyt vahvan peruskunnan pääkriteereistä sorvataan esitys kesäkuun aikana, jonka ministerit käsittelevät. Siitä rakennelakiesitys lähtee kuntiin syksyn lausuntokierroksille.

Nykysuunnitelmissa rakennelaki tulee voimaan toukokuussa 2013. Kuntien reagointiaikaa lakiin on huhtikuuhun 2014 saakka. Mahdolliset muutokset selviävät prosessin kuluessa.

Kuntaliitto on ilmaissut hallituksen esitykselle kannatuksensa. Demarien tavoin kuntaliittokin toivoi toista lausuntokierrosta ja kokee, että kuntaliitosten aikataulu ja liitostuen mahdollisuus ovat nyt realistisella pohjalla.

Henkilöstöpuolellakin on kiitelty, että henkilöstön asiat on huomioitu hyvin. Esitys tukee kuntapohjaista hyvinvointivaltiota ja julkista palvelutuotantoa. Lakiin on sisältymässä nykylainsäädännön mukainen muutosturva-aika henkilöstölle.

THL puolestaan olisi ollut valmis kokeilemaan sosiaali- ja terveydenhoidon alueita, joilla palvelut pääasiassa järjestettäisiin. Hallitus haluaa vahvistaa nimenomaan vahvojen kuntien asemaa palvelujen järjestäjänä, minkä lisäksi joitain palveluita siirretään erityisvastuualueille.

Avoin keskustelu osoittaa THL:n tärkeyden itsenäisenä tutkimuslaitoksena. Kantoja kuunnellaan, mutta kokonaisvaltainen tilannearvio ja vastuu on poliitikoilla.

Uudistus toteutetaan kuntavetoisesti, valtion tukemana. Kunnille on jätetty valinnanvapautta palvelujen järjestämiseen. Uudet kunnanvaltuustot pääsevät päättämään kuntiensa uudistuksesta kunnallisvaalien jälkeen.

Kyse ei ole pelkästään säästöistä, vaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion turvaamisesta.

Iisalmen Sanomat 5.5.2012
Virkeänä kesälomalle

Työpsykologien mukaan lomalle pitäisi lähteä levänneenä, mutta usein lomaa edeltävät ajat kuluvat vauhdilla. Asiantuntijat sanovat, että loman pitäisi olla yhtäjaksoisesti vähintään kaksi viikkoa, jotta aito irtaantuminen työstä voisi tapahtua.

Loman odotus siivittää arjen tunnelmia ja liioitellunkin idyllinen rantalaituri voi siintää ajatuksissa.

Työn organisoinninkin kannalta on tärkeää suunnitella hyvissä ajoin, mitä töitä pyrkii hoitamaan pois alta, ettei viimeisille työpäiville jää kauheaa sumaa. Entä mitä ehtii tehdä loman jälkeen?

Ihanteellista olisi, jos jopa kotityöt kuten siivoukset tai pakolliset mökkiremontit voisi hoitaa ennen lomaa kuntoon. Tällöin loma on todellista lepoa ja irtiottoa, mutta monellako tähän on mahdollisuus?

Kiireen ja stressin kourissa energiaa voi kuluttaa epäolennaiseenkin. On tärkeää pysähtyä harkitsemaan, mihin keskittyy. Tarvitseeko aivan kaikkea tehdä?

Töissä monia kuluttavat suuri työtaakka, kiire, huono työilmapiiri ja pätkätyöt. Uupumus voi tulla monenlaisista asioista. Ellei jo arjessa satsaa tarpeeksi nukkumiseen ja harrastuksiin, saattaa vähitellen uupua niin, ettei palautuminen enää onnistu.

Tarpeeksi aikaisessa vaiheessa loma tai kuntoutus voi katkaista kierteen, jolloin uupumista ei pääse syntymään.

Lomalla ajatukset pitäisi joka tapauksessa saada irti töistä. Perheellä, lapsilla ja ystävillä on usein suuret odotukset, jotka eivät välttämättä olekaan kaikkien tiedossa.

Kun loma on saatu sovittua, perheessä tai tuttavapiirissä on ehkä syytä keskustella odotuksista. Ei pidä olettaa, että toiset tietävät, mitä kukin haluaa tehdä.

Helposti yksi pitää itsestään selvänä, että lomalla kuuluu sukuloida, ja muilla onkin muut toiveet.

Sinkuilla ja määräaikaisuuksissa uurastavilla taas lapsiperheelliset työkaverit voivat toistuvasti mennä edelle lomista sovittaessa. Perheellisille yhteisen loman löytäminen on tärkeää, mutta jatkuvasti sivuutetun on uskallettava sanoa, jos haluaa joskus lomaa juhannusviikolla tai hiihtoloman aikaan.

Oman hengähdystaukonsa suhteen on uskallettava olla itsekäs ja tuotava toiveensa esiin. Voihan olla, etteivät kaikki tavanomaiset lomaviikkonsa ja -rutiininsa läpi saaneet niitä lopulta joka vuosi haluaisikaan. Työpaikkojen yhteishengen ylläpitämisessä on tärkeää, että myös lomien sijoittuminen työntekijöiden kesken tapahtuu avoimesti ja kaikkia kuullen.

Psykologiassa tunnetaan Abilenen paradoksi, jossa kaikki perheenjäsenet pyrkivät miellyttämään toisiaan ja lähtevät yhdessä raskaalle automatkalle kuumana kesäpäivänä. Myöhemmin selviää, ettei kukaan oikeastaan olisi reissulle halunnut, mutta kaikki pyrkivät miellyttämään toisiaan. Seurauksena kaikkien lomaa tuhrautui turhaan.

Kuluuko oma lomasi muiden oletettujen lomatoiveiden täyttämiseen? Vai palaatko lomalta kylläisenä lomakokemuksista, yhdessä ja yksin koetuista virkistävistä hetkistä?

Iisalmen Sanomat 24.3.2012
Puolustusvoimauudistus ja politiikka

Käynnissä on historiallisen laaja puolustusvoimauudistus. Rakenteita ja toimintaa tehostetaan runsaasti ja samalla useat alueet kokevat työpaikkamenetyksiä.

Peruslähtökohdiltaan puolustusvoimauudistus on perusteltu ja tarpeellinen. Suomen ikäluokat ovat pienentyneet, konfliktien luonne muuttunut ja kustannuksetkin nousevat roimasti.

Nykyrakenteella puolustusmenoja olisi tulevaisuudessa jouduttu lisäämään noin sadalla miljoonalla eurolla. Maanpuolustusosaamisen säilyminen mahdollistetaan siirtämällä resursseja tyhjistä tiloista ja nykyisestä henkilöstörakenteesta koulutustoiminnan turvaamiseen.

Uudistuksen peruslähtökohta on maanpuolustuksellinen, eikä puolustusvoimien asiantuntemusta ole tältä osin syytä epäillä. Yleiset raamit määriteltiin hallitusneuvotteluissa. Sovittiin, että yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus sekä puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät säilyvät.

Viranomaisyhteistyön kuten rajavartioinnin osalta muiden toimijoiden panosta pitää kasvattaa puolustusvoimien osallistumisen kevetessä, jotta tarvittava viranomaistyö turvataan. Kertausharjoitusten leikkauksetkin pitää mielestäni arvioida uudelleen.

Maanpuolustuksellisten lähtökohtien lisäksi ruotsinkielisen joukko-osaston säilyttäminen perustuu kielilakiin. Puolustusministeri Stefan Wallin on mediassa käsitellysti antanut pyydettäessä poliittista ohjausta ja ohjeistanut, että ruotsinkielinen varusmieskoulutus järjestettäisiin Dragsvikissä. Hallituksen kesken tietyn varuskunnan säilyttämistä ei käsitelty.

Ennen uusinta Dragsvik-uutisointia oppositiopuolue perussuomalaiset teki uudistuksesta välikysymyksen, jonka seurauksena hallitus sai luottamuslauseen eduskunnalta. SDP:n puolustusvaliokuntaryhmän vetäjänä pidin keskustelussa puolueemme ryhmäpuheen.

Opposition epäluottamuslauseesta Wallinille äänestettiin torstaina. SDP ei äänestänyt luottamusta vastaan, mutta tiedon pimittäminen muun hallituksen ohi tehdystä poliittisesta vaikuttamisesta oli hyvin poikkeuksellista.

Eduskunnan luottamusäänestyksen lisäksi hallitus arvioi oman toimintakykynsä. Puolustusvoimauudistuksen osalta ministereiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan tulee varmistaa oma hyväksyntänsä kokonaisuudelle uusien tietojen valossa.

Pohjois-Savolle hyvänä uutisena Rissala ja Karjalan lennosto jatkavat toimintaansa. Paikallisesta erityisosaamisesta kannattaa olla ylpeä. Kaikille alueille ei puolustusvoimauudistuksessa käy yhtä hyvin. Erityisen raskaita ovat esimerkiksi Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen lakkautukset.

Suurten työpaikkamenetysten seuduilla on täysi oikeus vaatia, että valtio tukee työllisyyttä ja auttaa muillakin aluepoliittisilla toimilla.

Työministeri Ihalainen esitti välittömästi äkillisen rakennemuutoksen toimintamalleja. Tarvitaan kuitenkin parempaa koordinointia, jotteivät eri työpaikkojen muutokset osu samalle alueelle.

Mielestäni uudistus on tarpeellinen ja välttämätön. Toisaalta näen puutteita alueellisten vaikutusten arvioinnissa ja rajatussa tiedonvälityksessä valmistelun aikana.

Poliittinen valmistelun avoimuus sekä alue- ja yhteiskuntapoliittisten vaikutusten arviointi pitää varmistaa prosessien alusta saakka.

Iisalmen Sanomat 18.2.2012
Kuntauudistuksen kuulemiset käyntiin

Hallitus julkaisi äskettäin ehdotuksen uudeksi kuntakartaksi. SDP kannattaa vapaaehtoisia liitoksia ja paikallisten toiveiden kuuntelemista, ei yksioikoisia karttaharjoituksia.

Osa kuntakartassa ehdotetuista muutoksista vaikuttaa melko epärealistisilta. Mielestäni on hyvä, että nyt pöydällä on selkeä avaus keskustelulle. Nyt on kuulemiskierrosten aika. Jokaisen lausunnon antajan on syytä arvioida tarkasti oman kuntansa selviytymistilannetta taloudellisesti ja palveluhaasteiden osalta.

Kotikuntani Siilinjärven kunnanjohtaja Vesa Lötjönen on kritisoinut koettua ylhäältä käskyttämistä. Kuten Lötjönenkin on todennut, pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on esitys, joka tulee kuntiin kommentoitavaksi (Uutis-Jousi 12.2.).

Mielestäni uudistuksen ohjenuorana pitää olla nimenomaan palveluiden toimivuus kunnan asukkaille, ei pelkkä työssäkäyntialue. On syytä muistuttaa mieleen ja käydä läpi kuntien velvoitteet sekä kysyä, voidaanko vaatimuksiin vastata ja millä laatutasolla.

Kuntauudistusta valmistellut työryhmä on suunnitelmissaan vedonnut etenkin kuntatalouteen ja väestörakenteeseen, joten näihin perusteisiin vastaaminen on pidettävä mielissä.

Esimerkiksi Pohjois-Savon kolmeen suurkuntaan monet suhtautuvat epäillen. Ehdotetuista Maaninka ja Nilsiä ovat oma-aloitteisesti suunnitelleet Kuopioon liittymistä ja nämä suunnitelmat etenevät. Kuntauudistusehdotukset pitää käsitellä mahdollisimman perusteellisesti, jotta päästään vaikuttamaan.

Oma kantani kuntauudistuksiin on, että jos on selvästi nähtävillä, ettei jokin kunta pysty itse palveluita nykymuodossa tuottamaan, on rehellisesti arvioitava, selviääkö kunta varmasti yksin.

Elleivät kunnan palvelut ole vertailukelpoisia tai vastaa tämän päivän vaatimuksia, on tehtävä selkeitä suunnitelmia, yhdistytäänkö tai mitkä palvelut voidaan tuottaa yhteistyössä muiden kanssa isäntäkuntamallin tavoin.

Toimivatko kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut, entä elinkeinoelämän palvelut, joihin liittyy maankäyttö, yrittäjyyden tukeminen ja työpaikkojen synnyttäminen? Tällaiset ovat leimallisesti sektoreita, joista suurempikaan kunta ei yksin selviä. Tarvitaan yhteistyöhalukkuutta ja -kykyä.

Kunnan tulevaisuuden asioista ja päätöksistä vastaavat kuntien luottamushenkilöt ja viranhaltijat.

Kuntauudistukseen varautuminen asettaa isoja vaatimuksia nykyisille luottamushenkilöille. Jo aikataulujenkin vuoksi ei voida ajatella, että kaikki arviot ja ratkaisut jätetään syksyn kuntavaaleilla valituille. On kannettava vastuuta yli vaalikausien.

Nykyisten toimijoiden on oltava aktiivisia, jotta oman kunnan tilanne ja suunnitelmiin liittyvät kehitystoiveet ovat alusta asti selvillä.

Ydinajatuksena on, että kuntalaisia ei pidä millään tavoin syyllistää tai kritisoida siitä, missä he haluavat asua. Meillä jokaisella on oikeus itse päättää, missä asumme. Sitä ei pidä ohjata kuntapolitikoinnilla.

Mitä avoimemmin ihmiset pystyvät asumaan, tekemään työtä ja harrastamaan, sitä paremmin ihmiset voivat. Kunnallisilla ratkaisuilla ei pidä vaikeuttaa ihmisten arjen hoitamista.

Iisalmen Sanomat 14.1.2012
Haloselle seuraaja

Presidentti Tarja Halonen piti vuoden vaihteessa viimeisen uudenvuodenpuheensa. Viimeisessä puheessaan Halonen jatkoi tutuksi käynyttä linjaansa, varoitti eriarvoisuuden noususta ja painotti suvaitsevaisuuden tärkeyttä.

Tarja Halonen on ollut presidenttinä esimerkillinen arvojohtaja ja kansainvälisesti aktiivinen vaikuttaja. Lukuisat naiset ovat myös saaneet inspiraatiota tasavaltamme ensimmäiseltä naispresidentiltä.

Halonen on kerännyt kannatusta yli puoluerajojen. Sama tehtävä on edessä uusilla presidenttiehdokkailla.

Koko kansan presidenttinäkin minulle Halonen on aina ollut arvoiltaan lähellä SDP:tä ja omaa ajatusmaailmaani. Tasa-arvo, solidaarisuus ja avarakatseisuus muita kulttuureja kohtaan ovat valtavan tärkeitä niin minulle kuin lukuisille muillekin Halosen tukijoille, puoluekannasta riippumatta.

Uskon, että Paavo Lipponen jatkaisi hyvin tätä linjaa. Uskon, että kuopiolaisella Lipposella on monipuolisesti kokeneena poliitikkona aineksia kerätä kannatusta oman äänestäjäkunnan ulkopuolelta. Tästä tietysti päättävät äänestäjät.

Kuka tahansa presidentiksi nouseekin, vahva ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaaminen on tehtävässä tarpeen. Tarvitaan kykyä ja kannuksia toimia kansainvälisillä areenoilla, siltoja luoden, ei jakolinjoja tehden. Poteroihinsa linnoittautuva presidentti tekisi hallaa Suomelle.

Taloushaasteiden keskelläkin presidentin on pidettävä päänsä ja ajatuksensa kirkkaana ja muistettava, että maailmassa on paljon muutakin kuin finanssit. Esimerkiksi demokratiakehitys on presidentin tehtäväkenttää niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Lipponen on halki uransa painottanut kansainvälisyyden, demokratian ja oikeudenmukaisuuden merkitystä.

Kotimaassa myös eriarvoistumisen torjunta sekä laaja-alainen sivistys ovat presidentille tärkeitä. Samalla on löydyttävä sisua ja rohkeutta astua samaan neuvottelupöytään suurvaltojen johtajien kanssa.

Kansanedustajana muistutan, että eduskunta pyörittää päivänpolitiikkaa. Presidentin tehtävä on tukea eduskunnassa ja hallituksessa tehtävää työtä. Tätä eivät kaikki ehdokkaat aivan näytä sisäistäneen. Vierastan ideoita hallituksia käskyttävistä iltakouluista.

Suomen tasavallan seuraava presidentti voi nousta monenlaisista aatetaustoista. Vaaliasetelma on nyt harvinaisen jännittävä. Seuraavan presidentin ja eduskunnan välinen yhteistyö voi muotoutua vaikuttavuudeltaan hyvin erilaiseksi sen mukaan, kuka tehtävään valitaan.

Onko kaikilla ehdokkailla realistinen kuva presidentin roolista ja työstä? Kantavatko iskulauseet arjen tasolle? Löytyykö niin idealismia kuin jämäkkyyttä puolustaa Suomen näkemyksiä?

Halonen antoi viimeisessä uudenvuodenpuheessaan hyviä suuntaviivoja seuraavalle presidentille ja poliittisille päättäjille.

"Rakentamalla pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa perustamme vahvan pohjan jokaisen ihmisen omalle mahdollisuudelle pitää huolta itsestään ja perheestään. Samalla teemme tilaa myös tieteelle ja taiteelle, yrittämiselle ja innovatiivisuudelle."

"Eriarvoisuuden kasvu ei ole mikään luonnonvoima. Se voidaan torjua. Hyvinvointiyhteiskuntamme avulla voimme taata ihmisten tasa-arvoisen kohtelun ja lisäksi menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Kysymys on siis poliittisesta tahdosta ja toteuttamisen taitavuudesta."

Maamme seuraavalta presidentiltä odotan poliittista tahtoa ja vaikutusvaltaa jatkaa Halosen viitoittamalla tiellä.

Iisalmen Sanomat 10.12.2011
Raamista ratkaisu työmarkkinoille

Tupon modernisoitu versio raamisopimus saatiin työmarkkinoilla aikaan. Tätä on syytä arvostaa Suomessa. Muualla Euroopassakin sopimusta hämmästellään. Suomalaisia työmarkkinoita vakauttava sopimus on erityisen tervetullut nyt, kun Euroopan taloudessa eletään harvinaisen myrskyisiä aikoja.

Työrauhan ja maltillisten palkankorotusten mahdollistamisen lisäksi raamisopimuksella on monia myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vaikka parantamisen varaakin aina on, neuvotteluissa saatiin työnantajat ja tekijät puhaltamaan yhteen hiileen ja sopimaan lukuisista parannuksista siten, että ne sopivat mahdollisimman monille aloille.

Saavutusten lista on pitkä: vuorotteluvapaajärjestelmä pysyy ennallaan, eikä korvaustasoihin ole tulossa muutoksia. Ansiotuloverotus kevenee korvaamaan palkansaajien työeläkemaksua ja muutoksesta koituva verotulojen menetys korvataan kunnille. Työttömyysturva paranee. Isyysloma pitenee ja muuttuu lapsikohtaiseksi. Lomautusajan korvauksessakin valtio tulee vastaan.

Aloista etenkin kuljetusalan ja metallin mukaan saaminen oli tärkeää. Tehykin koukkasi sovittelijan kautta sopimukseen.

Uusi työministeri, ammattiliittotyössä kokenut Lauri Ihalainen selvisi mallikkaasti raamikoitoksesta. Myös valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja pääministeri Jyrki Katainen ansaitsevat kiitokset sopimuksen syntymisestä.

Kuten Urpilainen on todennut, Suomen vakaan ja ennustettavan talouskehityksen kannalta on tärkeää, että valtion ja työmarkkinoiden kesken sovittu raamisopimus sai kattavan luottamuksen ammattiliitoilta ja työnantajilta.

Jopa EK:n Mikko Pukkinen on kiitellyt, että sopimukseen liittyvät toimenpiteet kohdistuvat kilpailukyvyn ja kotimaisen kysynnän kannalta oikein. Toimilla tuetaan palkansaajien ostovoimaa ja edistetään investointeja ja kilpailukykyä. Sopimuksen laaja kattavuus avittaa tuotantoa ja ulkomaankaupan toimitusvarmuutta.

Skeptikkojen joukossa Aktian Timo Tyrväinen kuuluu ajattelevan, että Suomessa pitäisi mieluummin tehdä joitain muita, kilpailukykyä tehokkaammin vauhdittavia uudistuksia. Tyrväinenkin on sentään nähnyt raamissa kaksi vakauttavaa piirrettä: taantumaan luultavasti astuvassa Suomessa ei lakkoilla, eikä työmarkkinoilla aleta vaatia palkankorotuksia mahdollisessa itse aiheutetussa inflaatiossa.

Epävarmoina talousaikoina vakauteen luottamisen merkitys korostuu.

Yksi heikkous raamisopimuksesta löytyy, se ei nimittäin itsessään edistä miesten ja naisten välistä palkkatasa-arvoa. Tasa-arvotoimia siis vielä tarvitaan.

Sopimusyhteiskunnan voimaa ilmentävissä Tupoissa oli monia vahvuuksia. Tupoissa luotiin yhteinen kokki, jolla pystyttiin kokonaisvaltaisesti vastaamaan makrotaloudellisiin tavoitteisiin: Kilpailukyky, Ostovoima, Kansantalouden Kasvu ja Inflaatio. Työnantajapuoli tosin kritisoi tupoja jäykiksi haluamaansa markkinavetoiseen yhteiskuntaan.

Tupojen väistyttyä seuraavaksi yritetyissä liittokohtaisissa ratkaisuissa liian moni kokki johti sekalaiseen soppaan. Liittokohtaisilla sopimuksilla ei kerta kaikkiaan pystytty mitoittamaan palkankorotuksia oikealla tavalla kansantalouden ja tuottavuuden kehityksen kannalta.

Raamisopimusta synnytettäessä opittiin menneistä. Todettiin, että jos tupo-kokin keitos on nykyhetkeen liian jähmeää ja liittokohtainen liian irtonaista, on kolmas, raamisopimus, sopivaa. Tulos näyttääkin useimmille kelpaavan.

Iisalmen Sanomat 5.11.2011
Tasa-arvotuuletusta puolustusvoimiin


Puolustusvoimauudistuksen alta kansanedustajille kantautuu hätähuutoja henkilöstön hyvinvoinnista ja asemasta. Siviilipuolen esimerkkinä armeijan ruokahuoltoa ollaan yhtiöittämässä, ja henkilöstö pelkää muutoksen vaikuttavan heidän työehtoihinsa ja palkkaansa. Demarit vastustavat henkilöstön etujen leikkauksia.


Heikennysuhka ja muutokset kuormittavat kaikkia työntekijöitä. Lisäksi Puolustusvoimissa siviilipuolella on töissä paljon naisia, joista moni kokee ennestäänkin tilanteensa tukalaksi. Keväällä tehdystä puolustusvoimien tasa-arvotutkimuksesta kävi ilmi, että puolustusvoimissa naiset kokevat hieman enemmän epätasa-arvoa kuin muilla sektoreilla. Hieman yllättäen etenkin siviilipuolella työskentelevät naiset olivat kriittisiä. Vähän alle puolet siviilinaisista koki, ettei tasa-arvo toteudu.


Ongelmakohtia nähtiin monia: palkkauksen oikeudenmukaisuus, uralla eteneminen, työssä kehittyminen ja koulutusmahdollisuudet. Lisäksi koettiin heikoiksi mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon. Tutkimus ei sinällään poikkea merkittävästi muissa työyhteisöissä tehdyistä tutkimuksista. Samat kysymykset askarruttavat eri yhteisöissä ja eri puolilla Suomea.


Sotilaspuolella tilanne näyttäytyi keväällä hieman parempana. Vuosien myötä naisten asema on selvästi kohentunut, mutta siltikään ongelmilta ei ole vältytty. Naiset ovat voineet suorittaa varusmiespalveluksen 15 vuoden ajan. Silti yhä nykyäänkin törmää näkemyksiin, ettei armeija sopisi naisille. Asenteisiin täytyy puuttua ja naisia houkutella armeijan leipiin, uudistamaan sitä sisältä päin.


Koko ikäluokalle suuntautuva kutsuntakirje ja sitä ennen nykyistä laajempi ja avoimempi informointi puolustusvoimista ja asevelvollisuuden tuomista mahdollisuuksista esim. ammattiin kouluttautumisessa on tarpeen.


Monenlaista on jo yritetty. Muutama vuosi sitten sotilaspuolella luotiin mahdollisuus myöntää palvelusarvo armeijaa aikanaan käymättömille naisille, jotka olivat muuten pätevöityneet tehtäviensä ja virkaurakurssien kautta. Joulukuussa 2008 Aliupseeriliiton pääluottamusmies päivitteli, että käytännössä arvoja jaettiin kitsaasti esimieskokemuksen puutteeseen viitaten. Järjestelmä suojeli itseään.


Puolustusministeri, entinen tasa-arvoministeri Stefan Wallin ilmoitti viime viikolla, että aikoo puolustusministeriön ja puolustusvoimien välisissä neuvotteluissa ottaa esille vähemmistöjen ja maahanmuuttajataustaisten varusmiesten kohtelun, varusmieskoulutuksen kehittämisen lisäksi. Tämä onkin tarpeen ja toimintojen uudistaminen palvelee varmasti myös valtavirtaisia varusmiehiä ja henkilökuntaa.


Tulevaisuudessa on selvästi näköpiirissä tilanne, jossa yhä useampi nainen osallistuu puolustusvoimien työhön ja tuo sitä kautta uusia haasteita puolustusvoimien kehittämiseen. Siksi naisten asemaa ei pidä unohtaa kehittämissuunnitelmissa. Rakenteiden tuulettaminen ja niin varusmieskoulutuksen ja kuin sotilas- ja siviilihenkilöstönkin aseman kehittäminen palvelevat kaikkien etuja.


Vaikka Suomeen kohdistuvia oleellisia uusia turvallisuusriskejä ei ole tiedossa, puolustusvoimiin kaivataan uudistusmieltä ja monipuolista osaamista. Tulevan turvallisuus- ja puolustusselonteon tulee ottaa laaja-alaisesti asiaan kantaa ja luoda puitteet maan puolustukselle, kansainväliselle toiminnalle ja sisäisen turvallisuuden varmistamiselle.

Iisalmen Sanomat 1.10.2011
Hyvästit miinoille, sopimus voimaan


Eduskunnassa käsitellään jälleen jalkaväkimiinat kieltävää Ottawan sopimusta. Sopimusta kritisoivia puheenvuoroja on tullut erityisesti oppositiosta. Hallituspuolueista kokoomuksen riveistäkin on kuultu kritiikkiä, vaikka kokoomus oli viime kaudella vankasti hallituksessa hyväksymässä sopimukseen liittymisen.

Uskon kuitenkin, että hallituspuolueet ovat yksimielisesti sopimuksen hyväksymässä kun se tuodaan suureen saliin päätettäväksi.

SDP on johdonmukaisesti kannattanut sopimusta. Ottawan sopimusta on käsitelty eduskunnassa toistuvasti vuodesta 2004 alkaen, ja toistuvasti SDP:n tuella vahvistettu, että sopimukseen liittyminen on Suomelle perusteltu valinta.

Jalkaväkimiinoista luopumisella on sodanajan eettiset perustelunsa. Kuten esityksessä sopimuksesta todetaan, "Kansainvälisen oikeuden vakiintuneen ja yleisesti hyväksytyn periaatteen mukaan valtiot eivät saa sodassa käyttää mitä hyvänsä sodankäyntimenetelmiä ja aseita".

Tavoitteena on pysäyttää vastustajan armeija, ei räjäytellä ihmisiä.

Jo vuonna 1868 Pietarin julistuksen allekirjoittajat sitoutuivat olemaan käyttämättä ammuksia, jotka räjähtävät ihmisruumiiseen osuessaan. On hyvin tiedossa, että jalkaväkimiinat ja muut Ottawassa nimetyt räjähtävät kosketuksesta.

Kansainvälinen yleissopimus jalkaväkimiinojen kieltämisestä ja hävittämisestä tuli voimaan 1999.

Maastoon jäädessään räjähtävät ammukset ovat käytännössä vaarallisia, vaikka kuinka oltaisiin varovaisia ja Suomessa pyrittäisiin välttämään siviileihin kohdistuvaa vaaraa. Maastoon jääneet miinat ovat erityisesti ongelmana kehitysmaissa, mutta perustelut pätevät Suomessakin. Tarvitaan vain yksittäisiä töppäyksiä ja murhenäytelmän ainekset ovat Suomessa käsillä.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja on muistuttanut, että jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamisohjelma käynnistettiin puolustusvoimissa jo 2004. Tästä on seitsemän vuotta.

Eduskunnassa Ottawan sopimusta on kannatettu 2004 ja 2009. Kokoomuskin ansaitsee kunniaa Ottawan hyväksymisestä viime kaudella. On päätetty, että Suomi liittyy virallisesti Ottawan sopimukseen 2012 ja luopuu jalkaväkimiinoista 2016 loppuun mennessä.

Suomessa korvaavat hankinnat käynnistettiin 2009. Ensiksi hankittiin kotimaisia viuhkapanoksia ja aloitettiin muita ostoja. Puolustusvoimien suunnitelmien mukaisesti hankinnat päättyvät 2016.

Tiukassa taloustilanteessakin satsaus on nähty perustelluksi puolustuskyvyn ylläpitämiseksi. Omaa puolustuskykyä ei sopimuksella heikennetä.

On muistettava, että varusteluja joudutaan joka tapauksessa ajoittain uusimaan ja päivittämään. Nyt vältetään varastoitujen miinojen uusiminen.

Ottawan sopimukseen liittyvät kustannukset on tarkkaan punnittu päätöstä tehtäessä. SDP ei kannata puolustusvoimille turhia rahareikäinvestointeja. Esimerkkinä muistettakoon ylihintaisten taistelukoptereiden vastustaminen eduskunnassa.

Kuten ulkoministeri Tuomioja on muistuttanut, päätös Ottawan sopimukseen liittymisestä on tehty asianmukaisesti.

Täytäntöönpanon estämiseksi ei ole ilmennyt seikkoja, jotka muuttaisivat Ottawan oikeutuksen. Etenkään, kun täytäntöönpano on jo aloitettu ja korvaamisohjelma käynnistetty puolustusvoimissa vuonna 2004.

Ottawan sopimus on esimerkki kansainvälisestä sopimuksesta, jossa nekin maat joilla ei vielä ole varsinaista ongelmaa yhtenä rintamana tukevat yhteistä näkemystä. Näkemystä, joka toteutuessaan poistaa jalkaväkimiinojen aiheuttamat tuhot erityisesti siviiliväestön keskuudessa.

Iisalmen Sanomat 27.8.2011
Suomi-laiva talouden myrskyissä


Uuden eduskunnan ja hallituksen työ käynnistyy haastavissa merkeissä.

Vuoden 2012 budjettia on jouduttu laatimaan poikkeuksellisen vaikeassa taloustilanteessa. Kotimaisen tilanteen lisäksi maailmantalouden myrskyt vaikuttavat Suomenkin näkymiin. Uusi hallitus ryhtyy hyödyntämään useita sopeutumistoimia Suomen velkaantumiskehityksen kääntämiseksi.

Vaikka akuuttia syytä huoleen ei Suomessa ole, on nykyinen taloustilanne niin haastava, että sopeuttamistoimissa täytyy edetä ripeästi, virkamieskielellä sanottuna etupainotteisesti. Tämä tarkoittaa, että hallitusohjelman mukaisia menosäästöjä ja veronkorotuksia otetaan käyttöön heti vaalikauden alussa.

Tarvitaan määrätietoista ja nopeaa toimintaa, jotta julkinen talous saadaan tervehtymään edellisen hallituksen jäljiltä alkaneen vaalikauden kuluessa. Valtiontalouden vahvistamiseksi veropohjaa laajennetaan ja veroperusteita muutetaan. Useat hallitusohjelman mukaiset valmisteverojen korotukset astuvat voimaan jo 2012.

Menosäästöjen ja veronkiristysten lisäksi satsataan talouden kasvun rohkaisemiseen. Vakavasta taloustilanteesta huolimatta SDP painottaa toimissaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, mikä näkyy talousarviossa.

Lisämäärärahoja panostetaan työvoimapolitiikan uudistamiseen ja harmaan talouden kitkemiseen. Nuorisotyöttömyyteen tartutaan yhteiskuntatakuulla.

Hallitusohjelmaan kirjatusti ensi vuoden alusta perusturvaa parannetaan. Työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotetaan 100 eurolla kuussa. Lisäksi mm. asumistuen tulorajoja, toimeentulotuen perusosaa ja yksinhuoltajien toimeentulotukea korotetaan vuoden 2012 alusta.

Säästötoimet vaikuttavat myös kuntiin. Uusi kuntaministeri Henna Virkkunen on valtiovarainministeriön talousarvioesityksestä poiketen toivonut, että kuntien valtionosuuksien alennus jaksotettaisiin neljälle vuodelle. Virkkunen huomioi perustellusti, että kunnat tarvitsevat aikaa toimintojensa sopeuttamiseen.

Keskusta on oppositioroolistaan esittänyt, että uusi hallitus kurjistaa kuntien tilannetta. Ikävää vain on, että viime hallituskaudella kokoomus ja keskusta eivät kantaneet näin suurta huolta kuntien taloudesta. Kestämätöntä tilannetta joudutaan nyt kuromaan.

Kuntaliitto on todennut, että kuntien velkaantuminen on jatkunut voimakkaana (+10 % vuonna 2010), vaikka kuntatalouden tilikauden tulos 2010 parani edellisvuodesta. Velkaantumiseen on kiinnitettävä huomiota samalla kun vältetään pienituloisten kuntalaisten kohtuutonta kuormittamista.

Pia Viitanen on arvioinut (22.8.), että uuden hallituksen linjausten myötä kunnat hyötyvät valtionosuuksien leikkausten vastapainona valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistuksesta ja yhteisöveron lisäosuudesta.

Uudistuksista huolimatta Kuntaliiton mukaan kuntien saamien valtionosuuksien vähenemistä voi seurata palvelutason karsiminen ja veroprosenttien nosto. Kuntien palveluiden saatavuutta on tuettava.

Itä-Suomen Aluehallintovirasto huomioi hallitusohjelmalausunnossaan, että Itä-Suomen kuntien tilanne tiukkenee samalla kun uudistukset kuten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistaminen ja lainsäädäntöuudistukset voivat teettää lisätyötä.

Hallitusohjelmassa luvataan käynnistää erillinen Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämisohjelma. Se täytyykin saada nopeasti liikkeelle alueiden, ministeriöiden ja hallituksen yhteistyöllä.

Iisalmen Sanomat 23.7.2011
Hintava mopokortti eriarvoistaa

Kesähelteillä mopo tarjoaa monelle liikkumisen vapauden ja vauhdin huumaa.

Kun 15 v. ikäraja alkaa lähestyä, monilla nuorilla kytee kipinä saada oma mopoauto tai mopo. Tähän saakka mopokortin on saanut teoriakokeella.

Mopokorttiuudistus astui voimaan 1.6.2011. Mopokortin hankkimiseen kuuluu jatkossa pakollinen ajo-opetus sekä teoria- ja käsittelykoe tai ajokoe. Samalla kortin hinta on kasvanut huimasti.

Kortin hankkimisesta johtuvat kustannukset vaihtelevat koulutustapojen mukaan. Halvin vaihtoehto on yksityishenkilön tarjoama koulutus, jolloin kouluttajan pitää asua mopokortin hakijan kanssa samassa taloudessa. Tällöin hintaa kertyy 150 - 200 e.

Kouluttajan perheenjäsenyysvaatimus poistuu vuonna 2013, minkä jälkeen mopon ja mopoauton kortit eriytyvät.

Mopokoulun kautta kortti koulutuksineen voi maksaa muutaman satasen, autokoulun kautta jopa yli 500 e. Etenkin kortin itse hankkivalle nuorelle hinta voi olla kallis.

Mopokortin hakijat siis joutuvat taustojensa vuoksi eriarvoiseen asemaan niin kouluttavien perheenjäsenten kuin varallisuudenkin osalta. Vaikuttaa siltä, ettei uudistusta ole loppuun asti mietitty.

Kuullun perusteella rahanpuutteessa jotkut nuoret saattavat riskeerata sakon, verratessaan kortitta ajon ja kortin hankkimisen välistä vaivaa ja kustannuksia. Tähän houkutukseen pitää varautua valvonnan keinoin, mutta muitakin parannuskeinoja voidaan miettiä.

Motocross-harrastuksessa kerhon jäsenyys antaa samalla ajoluvan tietyille radoille ja monttuihin. Rajatuilla alueilla ajamista voi harjoitella.

Ajokkien ominaisuudet ovat erilaisia, mutta mietin seuraavaa muutosehdotusta. Voisiko mopoille ja mopoautoillekin varata suojattuja alueita, joissa ajamista voisi harjoitella omatoimisesti ja näin kuitata osan tutkinnosta? Näin voitaisiin ehkä välttää kortitta ja salaa ajamista. Tällöin kyseessä voisi olla mopokoulun ja yksityishenkilön antaman koulutuksen välimuoto, minkä laillisuus ja kustannukset pitäisi selvittää.

Mopoilijoiden ajokortin vaatimus voi lisätä liikenneturvallisuutta, mutta lisäksi erikoista on, että mopokortti on pakollinen vain 1.1.1985 tai sen jälkeen syntyneille. Sitä vanhemmat ilmeisesti omaksuvat opit muutenkin.

Ajokorttiuudistus pohjaa EU-säädöksiin, mutta paikallistakin järkeä pitää käyttää.

Iisalmen Sanomat 18.6.2011
Sujuvat Kela-korvatut potilaskuljetukset turvattava

Kelan sähköisten matkakorvausten myötä keskittämät taksipalvelut ovat aiheuttaneet monenlaista hämminkiä. Suomen Palvelutaksit ry ihmetteli Iisalmen Sanomissa (13.6.), miksi Kela on kilpailuttaessaan pyytänyt tarjouksia vain yhdeltä toimijalta.

Taksipalveluyrittäjät olivat huolissaan vammaisten ja vanhusten kuljetuspalveluiden turvaamisesta, kun aiemmin mukana olleet tahot eivät ole mukana Kelan aloittamissa neuvotteluissa. Turvallisten ja asiakkaiden tarpeisiin soveltuvien kuljetuspalveluiden kuten invataksien saatavuus onkin äärimmäisen tärkeää.

Potilaille on taattava yhdenvertainen liikkumisen vapaus vamman tai liikuntaesteen laadusta riippumatta. Liikuntaesteisten sujuvat kuljetuspalvelut ovat ensisijaisen tärkeitä muutenkin kuin vain lääkärissä käynnin vuoksi. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi ihmisten on päästävä liikkumaan ja tapaamaan muita ihmisiä.

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen keskitetyistä taksipalveluista keväällä (KK 1297/2010 vp). Mm. useasti taksipalveluja käyttävä Munuais- ja maksaliitto oli raportoinut ongelmista, joissa taksin tilaaminen saattaa viivästyä keskitetyn taksipalvelun kautta.

Tuolloin ministeri Risikko vakuutti Kelan lausuntoon viitaten, että Kelan tietoon ei ole tullut taksipalvelun laadun tai hoitoon pääsyn heikkenemistä alueilla, joilla on keskitetty taksimatkojen tilauskäytäntö. Risikon mukaan toimintaa on tarkoitus laajentaa asteittain koko Suomeen 2013 mennessä.

Lienee paikallaan huomioida, että palvelun laadun heikkenemiseen vertailu ei välttämättä tarkoita samaa kuin palvelun tosiasiallinen täysi toimivuus tai laadun paraneminen. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa matkakorvausjärjestelmän kehittämistarpeita.

Julkinen kulkuneuvo on yleensä ensisijainen vaihtoehto, mutta aina potilaan terveydentila tai paikalliset liikenneolosuhteet eivät mahdollista julkisen liikennevälineen käyttöä.

Taksipalveluissa kilpailuttamisen lisäksi taustalla piilee tekninen ratkaisumalli, jossa Kelan korvaamat taksimatkat halutaan keskittää sairaanhoitopiirin alueella yhteen taksivälityskeskukseen. Ministeri Risikon sanoin "Tilausten keskittämisellä mahdollistetaan taksimatkojen luotettava sähköinen tiedonsiirto Kansaneläkelaitokseen sekä matkojen yhdistely."

Kilpailutettuihin tahoihin kantaa ottamatta lyhytnäköinen tehostaminen ja teknisen tiedonsiirron sujuvuus eivät saa painaa vaakakupissa enemmän kuin potilaiden saaman kuljetuspalvelun luotettavuus.

Uudistusten ja teknisten innovointien keskellä on varmistettava, että potilaiden saama palvelu eli terveys- ja kuljetuspalvelut toimivat. Potilaiden käytännön palvelutarpeen on ohjattava kilpailutuksia ja järjestelmien kehityshankkeita.

Samalla on muistettava, että jatkuvuuden turvaamiseksi selkeät ja pitkäkestoiset sopimussuhteet ovat useimmiten sekä asiakkaiden että työntekijöiden etu, puhutaan sitten kuljetuspalveluista tai sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Tämän lisäksi palveluiden laadulla on keskeinen merkitys potilaille. Palveluiden tarjoajien ja niitä toteuttavien työntekijöiden ammattitaito luovat keskeisen pohjan koko palvelujärjestelmälle.

Iisalmen Sanomat 14.5.2011

Nuorille on löydyttävä työtä

On kesätöiden hakuaika ja monet nuoret ovat vailla työpaikkaa. Työ- tai opiskelupaikan saaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta nuori pääsee elämässään alkuun. Kuten nuorisotyöntekijä Petri Karhu totesi nuorisolakiseminaarissa (Iisalmen Sanomat 6.5.), ongelmilla on taipumusta kasaantua.

Tilastokeskuksen Pekka Myrskylän tutkimuksen (TEM 12/2011) mukaan kokonaan työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria oli vuonna 2008 lähes 60 000 eli noin kuusi prosenttia kaikista 15-29-vuotiaista. Heistä yli puolella oli vain perusasteen tutkinto. Koulutus- ja perhetausta vaikuttavat vahvasti nuorten syrjäytymiseen.

Silloinen ministeri Stefan Wallin totesi Verkkouutisissa (24.3.), että tutkimus osoitti aiempien arvioiden noin 100 000 nuoresta olleen liioiteltuja. Lähes 60 000 on kuitenkin valtava määrä, etenkin yleisesti heikon työllisyystilanteen aikana. Vaikka työministeri Anni Sinnemäki kuvasi hallituksen toimien olleen oikean suuntaisia, syytä tyytyväisyyteen ei ole.

Edellisen hallituksen yhtenä aloitteena oli toimeentulotuen leikkaaminen koulutuksesta kieltäytyvältä nuorelta. Tämä ei SDP:n mielestä keppimetodia hyödyntävänä ole onnistunut keino, eikä päätöksen myötä pidä ajatella, että asia on hoidossa.

Helposti ajatellaan ihmisiä taloudellisten kannustimien perässä toimijoina, mutta pelkät taloudelliset laskelmat eivät riitä.

Minuun otti taannoin yhteyttä vanhempi, joka kertoi aiemmin syrjäytymässä olleen lapsensa jo hieman kuntoutuneen työkokeilujen myötä ja osoittaneen halua työelämään. Jatkopaikan löytymisen sijaan nuori oli kuitenkin siirretty työttömyyskortistoon ja usean kuukauden jonotuslistalle, jonka aikana työmarkkinatuettua harjoittelua ei voi saada.

Vanhempi oli aivan kauhuissaan, että jo voimautumassa ollut nuori syrjäytetään jälleen. Psykologisten tekijöiden huomioiminen on työvoimahallinnossa aivan liian heikolla tolalla, kun uuden työttömyyden tuomaa uudelleen syrjäytymisen vaaraa ei tajuta.

Elämänusko voi loppua, jos toistuvasti joutuu työhaluista huolimatta kokemaan, ettei kelpaakaan yhteiskunnassa. Tällaisia kolauksia ei saa tulla.

Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen julkaisussa Oman kokoinen elämä (2010) kerrotaan Tuomaksesta, joka oli hyvä oppilas, mutta syrjäytyi koulun loppumisen myötä. Koulun ulkopuolisia ystävyyssuhteita ei ollutkaan, eikä Tuomas hakenut koulutukseen, kun mikään ala ei oikein kiinnostunut.

Yhteiskunnallisen arvomaailmansa vastaisina poika ei suostunut hakemaan tukia tai apua. Tuomaksen äiti otti silloin yhteyttä etsivään nuorisotyöhön.


Työpajayhdistyksen mukaan eniten pyyntöjä etsivälle nuorisotyölle tuleekin nuorten erilaisten sosiaalisten verkostojen kautta, sosiaali- ja terveystoimilta, toisen asteen oppilaitoksilta sekä nuorisotyön ja työpajojen kautta.

Avun hakeminen itse voi olla vaikeaa, etenkin, jos avun hakeminen koetaan heikkouden osoitukseksi. Taloudellisen pärjäämisen lisäksi on mietittävä, miten saada nuoret yhteiskunnan tarjoaman ammattilaisavun piiriin, vaikka oma sosiaalinen verkosto on vähäinen.

Mistä saadaan jokaiselle nuorelle oma paikka yhteiskunnassa, joka on sekä saavutettavissa että motivoiva? Miten estää putoaminen takaisin toivottomuuteen kuntouttavien työjaksojen jälkeen?

SDP haluaa tuntuvia lisäsatsauksia työllistämiseen ja etsivään nuorisotyöhön voimavaroja. Kaikki hyvät keinot ovat tarpeen.

Iisalmen Sanomat 21.3.2011

Aktiivisia kuntalaisia aktiivisissa kunnissa

Kansanedustajan työ mahdollistaa monenlaisia yhteyksiä paikallistasolle. Aktiivinen kunta -hanke on esimerkki konkreettisesta vaikuttamistyöstä. Aktiivinen kunta parlamentaarikot -ryhmä koostuu eri puolueiden ja vaalipiirien kansanedustajista. Olen parlamentaarikkojen puheenjohtaja vuodesta 2010.

Suomen Kuntoliikuntaliiton Aktiivinen kunta -hanke edistää liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia kunnissa. Parlamentaarikot kokoontuvat säännöllisesti eduskunnassa ja järjestävät tapahtumia sekä luovat kontakteja paikallistasolla.

Vuonna 2005 alkanutta Aktiivinen kunta -hanketta laajentavaa Allianssia ovat valmistelleet SLU, Nuori Suomi, Ikäinstituutti, LTS/erityisliikunnan kehittämishanke ja kuntokeskusten laaturyhmittymä K-salit. Maailman Kuntoliikuntajärjestö (TAFISA) koordinoi kansainvälistä hanketta.

SDP:n terveys- ja liikuntapoliittisten tavoitteiden mukaisesti monipuolisia liikuntapalveluja pitää olla varallisuuteen katsomatta tarjolla joka puolella Suomea. Perheen tausta ei saa estää lasten harrastusmahdollisuuksia. Kuntarakenteita uudistavan Paras-hankkeen yhteydessä täytyy muistaa liikuntapalveluiden tasapuolinen saavutettavuus eri alueilla. Näin tuetaan terveyttä ja liikuntamahdollisuuksia koko Suomessa.

Yksilöiden terveyden edistämisessä SDP ei usko pakotteisiin ja uhkasakkoihin. Harrastusedellytysten turvaaminen, myönteisten liikuntaelämysten tarjoaminen ja yhteiskunnan tuki ovat SDP:n näkemyksissä parhaita keinoja edistää liikuntaharrastusta ja terveyttä.

Liikunnalla on monia myönteisiä vaikutuksia, mutta hektisten projektien keskellä liikunta ja sen edistäminen voivat jäädä varjoon. Liikuntatoimen ammattilaisten ja poliitikkojen yhteistyö on tärkeää, jotta liikunta- ja harrastusmahdollisuudet osataan ja muistetaan huomioida osana yleispoliittista keskustelua.

Saavutettavat liikuntapalvelut ovat tärkeä edellytys onnistuneelle sosiaali- ja terveyspolitiikalle. Yhteiskunnan täytyy tukea liikunnan ja terveyden edistämistä koko elämänkaaren ajan. Kuntien rooli on mahdollisuuksien tarjoamisessa keskeinen.

Paikallistasolla tarvitaan konkreettisia aloitteita, joilla parannetaan kaikkien liikuntamahdollisuuksia. Siilinjärvellä kunnanvaltuusto hyväksyi helmikuussa 2011 SDP:n valtuustoryhmän aloitteen, jolla edistetään lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia Siiliset-alueella. Toivon, että selvitys- ja kehittämistyöstä saatavia kokemuksia voidaan hyödyntää muissakin kunnissa.

SDP:n valtuustoaloitteessa esitettiin, että Siilinjärven kunta on aloitteellinen suunniteltaessa Siilinjärven, Maaningan ja Nilsiän kuntien ja harrasteseurojen yhteistyötä, jolla parannetaan lasten ja nuorten harrastamismahdollisuuksia. Suunnitellussa kuntien ja harrasteseurojen yhteisessä hankkeessa vähävaraisten perheiden lapset pääsisivät kuntien ja mahdollisten seurojen sponsoreiden "stipendeillä" mukaan toimintaan.

Paikallisten hankkeiden kautta on mahdollisuudet levittää hyviä toimintatapoja koko maakuntaan.

Saavutettavat liikuntamahdollisuudet varhaislapsuudesta saakka edistävät terveyttä ja ehkäisevät syrjäytymistä. Ihmisiä tulee nuoresta pitäen kannustaa liikkumaan omaehtoisesti ja osana arkea.

Iisalmen Sanomat 14.2.2011

Nykyhallitus tärvää julkisen terveydenhuollon

Nykyiset hallituspuolueet tahtovat vieraannuttaa kansan julkisesta terveydenhuollosta. Tällaiseen johtopäätökseen voi tulla, kun katsoo viimeaikaisia terveyspolitiikan uudistuksia.

Terveyskeskuksille tehtiin vuoden 2011 alusta mahdolliseksi periä asiakasmaksua terveydenhoitajan luona käymisestä. Yrityshenkisyys näkyy uudessa terveydenhuoltolaissa siten, että lailla lisätään "asiakkaan" valinnan mahdollisuuksia lääkärin suhteen. Käytännössä valinnaisuus lisää eriarvoisuutta, koska ihmisillä on hyvin erilaiset valmiudet ja voimavarat valita palvelunsa. Järjestäjienkin osalta moni seikka on yhä vailla vastausta, kuten vastuu hoitotakuun toteutumisesta.

Palvelusetelit ovat yksi vaihtoehto palveluntarjoajien kilpailuttamisessa. Alueittain ja kunnittain on kuitenkin suuria eroja siinä, onko yksityisiä palveluntarjoajia olemassa, joita voisi kilpailuttaa tai vertailla. Palveluseteleillä ei ole merkitystä alueilla, joissa vaihtoehtoisia palveluntarjoajia ei ole. Julkisen sektorin vastuulla tulee olla varmistaa palveluntarjoajien saatavuus ja palvelujen jatkuvuus asiakkaille.

Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö kaavailee liki kymmenen synnytyssairaalan sulkemista ja erikoissairaanhoidon yksityistämistä lähivuosina. Nämä suunnitelmat ovat aivan päinvastaisia SDP:n tavoitteiden kanssa. SDP korostaa vahvaa perusterveydenhuoltoa sekä erityisvastuualueittain jakautunutta erikoissairaanhoitoa, joka on osa julkista terveydenhuoltoa.

Mihin nykyhallituksen ajama kehitys johtaa? Julkisen terveydenhuollon rapauttaminen ja ihmisten yhä suurempi eriarvoistuminen johtavat siihen, että koko nykyinen hyvinvointijärjestelmä asetetaan kyseenalaiseksi. Jos luovumme periaatteesta, jossa palvelut ovat kaikkien saavutettavissa ja julkisista hyvinvointipalveluista hyötyvät maksavat järjestelmää veroistaan, luovumme myös hyvinvointivaltiosta. Kuka silloin haluaa maksaa tyhjästä? Kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta edistävän hyvinvointivaltion tulevaisuus riippuu siitä, nauttiiko se kansan enemmistön suosiota.

SDP:n terveyspolitiittisena tavoitteena on, että väestöryhmien väliset erot terveydentilassa, sairastavuudessa ja elinajanodotteessa kaventuvat. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että terveyspalvelut ovat yhtä kattavia työllisille, työttömille, opiskelijoille ja eläkeläisille. Tällä tavoin ylläpidetään kaikkien kansalaisten terveyttä ja työkykyä. Samalla julkisen hyvinvointijärjestelmän perusteltavuus säilyy, kun siitä on veronmaksajille silmin nähtävää hyötyä.

Ensi kevään vaaleissa kyse on siitä saavatko kaikki sairaat hoitoa tulevaisuudessa. SDP haluaa vahvistaa julkista terveydenhuoltoa ja estää sen rapauttamisen.

SDP tahtoo, että myös tulevat sukupolvet voivat hyötyä hyvinvointivaltion huolenpidosta. Näin ollen yksityisten terveysalan yritysten voittojen keruu suomalaisten sairauksilla on estettävä. Kuntien kautta kanavoitavaa rahoitusta ja kuntien järjestämisvastuuta on selkeytettävä, jos haluamme tuottaa terveyspalvelumme kohtuullisin hinnoin ja tasa-arvon periaatetta kunnioittaen myös tulevaisuudessa.

Iisalmen Sanomat 13.1.2011

Lapsen etu vaatii sovittelua!

Avioero ja lasten huoltajuudesta sopiminen on raskas prosessi, etenkin oikeusteitse. Vuoden vaihteesta lähtien neljä suomalaista käräjäoikeutta kokeilee sovun etsimistä jo ennen oikeudenkäyntiä. Kaksivuotinen kokeilu alkoi Helsingin, Espoon, Oulun ja Pohjois-Karjalan käräjäoikeuksissa. Alkuvaiheessa kokeilu on käytössä vain neljällä paikkakunnalla eli pienessä osassa Suomea.

Suurin osa vanhemmista sopii lapsia koskevista asioista yhteisymmärryksessä, mutta selvittämättömien riitojen puiminen huolto- ja tapaamissopimusneuvotteluissa ja käräjäoikeuksissa yleistyy (Sosiaaliportti, Lastensuojelun käsikirja: Selvitys tuomioistuimelle).

Tavanomaisen huoltajuuskiistan käsittely oikeusteitse voi kestää 1,5 vuotta tai pidempäänkin. Sosiaalitoimen selvityksen odottelu venyttää käsittelyä.

Maija Auvisen vuoden 2006 väitöskirjan mukaan sosiaalitoimen ratkaisuehdotukset menestyivät tuomioistuimissa heikommin kuin aiempina vuosikymmeninä. Selvitystyö onnistui silti kohtuullisen hyvin. (LK: Selvitys tuomioistuimelle)

Jo ennen eroprosessia vapaaehtoista perheasioiden sovittelua on voinut hakea sosiaalitoimen, kasvatus- ja perheneuvoloiden, erilaisten perheasiain yksiköiden ja seurakuntien kautta. Perheasioiden sovittelu on perheen ja työntekijän yhteisesti sopima menettely perheen ristiriitojen ratkaisemiseksi, eroten tavanomaisesta perheneuvonnasta. Päätös liiton jatkamisesta tai eroamisesta perheasioiden sovittelussa saadun asiantuntija-avun jälkeen on pariskunnalla itsellään. (LK: Perheasioiden sovittelu)

Sovittelu on nykyään vanhemmille vapaaehtoista. Mitä tapahtuu lapsille, joiden vanhemmat eivät näe tarpeelliseksi sovitella ennen eroprosessin aloittamista tai sen aikana, vaan päättävät jatkaa oikeuskäsittelyä? Vanhempien vuosia kestävä riitely voi näkyä vielä aikuisiässä epävarmuutena ja luottamuksen puutteena. Pahinta lapsen kannalta on joutua valitsemaan jommankumman vanhemman välillä. On muistettava, että lapsella on oikeus vanhempiinsa silloin kun suhde on turvallinen lapselle.

Lainsäätäjä on tullut perheitä vastaan mainitulla uudella kokeilulla, jossa käräjätuomarin apuna on saatavilla lapsipsykologi tai sosiaalityöntekijä, mutta menettely tavoittaa kokeiluvaiheessa vain harvat ja tällöinkin vain ne, jotka sovittelua haluavat.

Pitääkin miettiä, tulisiko niissä perheissä, joissa on alaikäisiä lapsia, olla suurempi sovittelumahdollisuus ja velvollisuus jo ennen eroa? Sovittelu ei sovellu kiistoihin, joihin liittyy väkivaltaa, päihteitä tai vaikeita psykososiaalisia ongelmia. Monesti kuitenkin se, etteivät aikuiset sovi omia asioitaan, on lasten kannalta tuhoisaa.

Olen samaa mieltä kuin Tampereen kaupungin perheneuvolan johtaja Risto Karttunen, että lapsen tahto jää lojaalisuusristiriitojen vuoksi erotilanteissa helposti kuulematta, vaikka laki velvoittaakin kuulemaan lasta. Karttunen on ehdottanut pakollista perheasioiden sovittelua silloin, kun eroavalla parilla on yhteisiä lapsia. Pakollisen sovittelun avulla kaikkien osapuolten näkemysten esiin saamista voitaisiin helpottaa.

Pakollista sovittelua ei välttämättä kaikissa tapauksissa tule yleistää heihin, jotka pystyvät sopimaan asioista ilman käräjöintiäkin. Tarvitaan erityistä ammattitaitoa erottaa perheet, joissa esiintyy vakavia psykososiaalisia ongelmia. Käynnistyneestä käräjäoikeuksien sovittelukokeilusta saatujen kokemusten perusteella sovittelumahdollisuus tulee antaa mahdollisimman monelle perheelle. Perheitä tulee ohjata sovitteluun oikeuskierteen sijaan.