Kirjoitukset 2013

Savon Sanomat 17.8.2013
Peruskoulun on ymmärrettävä, ei eristettävä

Kesäkuussa eduskunnassa käsiteltiin opettajien valtuuksia lisäävää lakia eli ns. koulurauhalakia. Toteutuessaan laki antaa opettajille laajemmat oikeudet puuttua oppilaiden häiriökäyttäytymiseen mm. takavarikoimalla tavaroita tai eväämällä toisen asteen opiskelijan kouluun pääsyn kolmeksi päiväksi.

Opetusministerimme Krista Kiuru ymmärtää hyvin sen, miten koulumaailmaa on muutettava lapsille mukavammaksi. Hän toteaakin osuvasti Opettaja-lehden kolumnissaan, miten jokaiselle oppilaalle kuuluu oikeus rauhalliseen ja turvalliseen koulutyöhön ja opettajille oikeus tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.

Lain tiukentamista pohtivan valiokuntakäsittelyn ollessa meneillään on mielestäni perusteltua kysyä, onko muutossuunta ainut oikea? Pelkistetysti ilmaistuna koulussa on kolmenlaisia oppilaita. Ensimmäiseen tyyppiin kuuluvat niin sanotut kunnolliset lapset. Kympin tytöt, kasin pojat ja muut jotka hoitavat opinpolkunsa alusta loppuun ongelmitta. Toinen meille kaikille tuttu ryhmä ovat niin sanotut lausuntolapset, joille on diagnosoitu keskittymishäiriö tai muu lääketieteelliseen syyhyn perustuva erityistarve. Tällaiset lapset saavat onneksi ansaitsemiaan helpotuksia ja huomiota: erityisluokkia, kouluavustajia sekä ymmärrystä. Kuitenkin näiden ryhmien ulkopuolella on alati kasvava joukko lapsia, joilla ei ole erikseen todettua syytä levottomuuteen. He käyvät koulua, mutta eivät viihdy. He eivät koe kuuluvansa luokkaan, mutta jäävät kuitenkin paitsi tunnetta helpottavasta tuesta ja ymmärryksestä.

Kun lapsi ei koe kuuluvansa kouluyhteisöön, ei tilanne parane lisäläksytyksellä. Oppilas ei käyttäydy huonosti pahuuttaan, vaan siksi ettei koe yhteisöä omakseen. Tällöin yhteisön on muututtava. Ratkaisu on koulun henkilökunnan ammattitaitoon, vuorovaikutustaitoihin ja hyvinvointiin panostaminen. Lasten kuuleminen ja erilaisuuden ymmärtäminen on oleellista työssä kohti parempaa koulurahaa. Lapselle annettava epäonnistujan leima on puolestaan kauaskantoinen ja vaikeuttaa oppimista pitkään. Kun samalla vanhemmat saavat kyvyttömän ja koulua tukemattoman leiman, on epäonnistumisen kierre valmiina alkamaan.

Entisessä ammatissani työnohjaaja kertoi kerran ohjanneensa opettajainhuonetta, jonka ongelmana oli pahan puhuminen. Ohjaaja asettikin säännön, jonka mukaan jokaisen henkilökunnan jäsenen oli laitettava euron kolikko opettajainhuoneeseen asetettuun laatikkoon asiattomasti puhuttuaan. Kun kolikkoprojekti oli ohi, pääsi koko henkilökunta rahoilla ruotsinristeilylle. Jos koulumaailma on pahimmillaan täynnä negatiivisuuta, onko kurikulttuurin lisääminen oikein? Mielestäni paras lopputulos voidaan saavuttaa vuorovaikutuksella, ymmärryksellä sekä erilaisuuden suvaitsemisella.

 


Iisalmen Sanomat 7.9.2013
Perheiden ja nuorten aseman parantaminen on kaikkien etu

Syksy on tullut ja eduskunnan istuntokausi pyörähti keskiviikkona käyntiin pääministerin ilmoituksella rakenneuudistuksista. Koko hellekesän mökeillään voimia kerännyt oppositio ottikin heti paketin riepoteltavakseen ja Soini pääsi useaan kertaan väittämään päätöksiä ihmiset unohtaviksi. Esillä onkin ollut kolme läheisesti perheiden arkea koskevaa päätöstä: esiopetuksen muuttaminen velvoittavaksi, kotihoidontukioikeuden jakaminen tasan vanhempien kesken sekä oppivelvollisuusiän nostaminen 17 vuoteen. Siilinjärven pitkäaikaisena luottamushenkilönä ja valtuuston puheenjohtajana en koe että mikään mainituista uudistuksista on ihmiset unohtava tai kunnille hankala. Päin vastoin.

Kun esiopetus muutetaan velvoittavaksi eli kaikki lapset menevät jatkossa esikouluun, paranevat lasten mahdollisuudet koulunkäyntiin. Esiopetuksen järjestäminen on kunnan perustehtäviä, ei suinkaan taakka. Ensimmäiselle luokalle päästään esikoulun jälkeen lähtemään tasaisemmalta viivalta. Koulun ja kunnan väki oppii tuntemaan perheet ja samalla lapset saavat itse pehmeämmän laskun koulunkäyntiin tutustuessaan tuleviin luokkakavereihinsa. Tämähän on hyvä asia!

Kotihoidon tuki taas jaetaan tasan vanhempien kesken. Jos toinen vanhemmista ei jatkossa pidä hänelle kohdennettua vapaata, perhe menettää tältä osin perhevapaat. Naisten on mielestäni oltava miesten kanssa yhdenvertaisessa työmarkkina-asemassa ja tähän uudistus tarttuu. Onhan meillä nyt tilanne, jossa lastensaanti-ikäiset naiset jäävät helposti kotihoidon tuelle koska eivät saa työtä. Palkanmaksaja kun ei pelkää miehen palkatessaan tämän jättäytyvän pois perheenlisäyksen myötä. Yksityiskohtia uuteen malliin ei ole vielä hiottu, mutta minusta on itsestään selvää, että yhden vanhemmat perheet saavat tietenkin käyttöönsä koko tuen.

On väitetty, että uudistus johtaa useamman äidin työssäkäyntiin ja tulee kalliiksi kunnalle lisääntyvän päivähoitotarpeen takia. Muistutan kuitenkin, että lisääntyvä työssäkäynti lisää verotuloja joilla päivähoidosta huolehditaan. Mielestäni kunnan järjestämä päivähoito kaikille lapsille on itsestäänselvyys, ei lisävelvoite.

Kolmas suuri perheitä koskeva asia on oppivelvollisuusiän nosto 17 vuoteen. Lapsista ja nuorista täytyy pitää huolta, sillä on laajalti tiedossa että liian moni nuori luiskahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle peruskoulun jälkeen. Kukaan meistä ei varmasti usko, että nykyajan www-, html- ja iPad-maailmassa voi nuori hyvin pärjätä jos koulun penkki jää taakse 15-vuotiaana.  On sanottu että oppivelvollisuuden laajentaminen tulee hintavaksi. Muistuttaisin kuitenkin, että myös syrjäytyvillä on oma hintalappunsa. Tämän hintalapun koko on vain monin verroin suurempi kuin se mitä pieni panostus oppivelvollisuuteen maksaa.

Maailman talousfoorumin viime keskiviikkona julkistetun tutkimuksen mukaan Suomen rakenteellinen kilpailukyky on edelleen maailman kolmanneksi paras. Perusteina tälle olivat mm. koulutettu kansa ja tasa-arvoinen yhteiskuntamalli. Talouden ja instituutioiden toimivuus sekä terveyden ja peruskoulutuksen tila ovat maailman parhaalla tasolla. Luotan siihen että tämän kaltaisilla uudistuksilla pysymme tässä kelkassa edelleen – ihmistä lähellä.

 


Iisalmen Sanomat 3.8.
Kesähelteen stereotypioita

Tämän kesän helteillä on päästy puimaan stereotyyppisiä maailmankuvia. Sisäministeri Päivi Räsänen onnistui luomaan tähän mennessä suurimman kohun aborttikriittisellä ja kapeaa perhekäsitystä suosivalla puheellaan kristityistä maallistuneessa maailmassa. Pienempänä kuohahduksena puolustusvaliokunnan vetäjä Jussi Niinistö intoutui kuvaamaan armeijaa miesten kouluksi.

Kansanlähetyspäivien puheessaan kristillisdemokraatti Räsänen yhtäältä puolusti alkionkin oikeutta elämään, toisaalta painotti raamatullista järjestystä ja perinteisiä perherooleja. Kokonaisuuden kruununa Räsänen rohkaisi Raamatun seuraamiseen maallisten lakien ja jopa ihmisen sisäisen käsityksen sijaan.

Perussuomalainen Niinistö puolestaan arveli naisten soveltuvan armeijassa lähinnä kevyempiin tehtäviin ja ideoi maksimissaan kolmen kuukauden kansalaispalvelusta. Äläkän noustua Niinistö tarkensi, että arvostaa varusmiespalvelukseen osallistuneita naisia, eikä tarkoittanut ajaa naisia hiiren varteen eli tietokoneen ääreen asepalveluksen sijaan. Koko ikäluokan kattavat kutsunnat saavat Niinistöltä kannatusta.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla lyöden kommentoin yhdellä kertaa molempia aiheita.

Vastustan jyrkästi vaikeisiin elämänvalintoihin kuten aborttiin päätyvien leimaamista. Myöskään perhevalintojen rajoittaminen ei maailmankuvaani istu. Painotan myös, että etenkin poliitikkojen on ajateltava omilla aivoillaan ja seurattava omaa sisäistä eettistä karttaansa, samalla lakeja noudattaen. Raamattu tai muukaan ohjenuora ei käy verukkeeksi ennakkoluuloille.

Tähän maailmaan syntyneiden on saatava seurata omia tunteitaan nuoresta saakka sekä aikuisena perustaa perhe, kenen aikuisen kanssa haluavat. Raskauden aikaiseen äitien päihteiden käyttöön tai muuhun sikiötä vahingoittavaan puuttuminen on perusteltua, kun lapsen on määrä syntyä maailmaan.

Vastustan ankarasti abortin kieltämistä. Abortin kieltävistä maista löytyy runsaasti esimerkkejä luvatta tehtyjen aborttien haitallisista terveysvaikutuksista. Ihmisillä on oltava mahdollisuus suunnitella elämäänsä. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö raskauden ehkäisyä ja asiaan kuuluvaa valistusta tarvittaisi.

Mielestäni naiset soveltuvat armeijaan aivan yhtä hyvin kuin miehetkin. Fyysisiä tai muita rajoitteita voi löytyä molemmilta sukupuolilta.

Hallituskauden alun puolustusvaliokunnan jäsenenä viettäneenä iloitsen, että niin naiset kuin miehetkin on puolustusvoimissa otettu kiitettävän hyvin vastaan. Maanpuolustusasioihin pääsee hyvin sisälle, kunhan rohkeasti niihin tarttuu. Siksi kannatukseni naisten vapaaehtoista varusmiespalvelusta kohtaan onkin entisestään lisääntynyt.

Varusmiespalveluksesta tulisi tarjota paremmin tietoa jo koulussa, jotta nuoret ovat ajallaan valmiimpia tekemään oman perustellun ratkaisunsa.

Niin naisten kuin miestenkin kannattaa elämässään seurata omaa sydäntään ja harkintaansa. Perusta siis halutessasi omanlaisesi perhe, hanki lapsia uusimpia lääketieteen mahdollisuuksia hyödyntäen. Muista, että molemmat sukupuolet sopivat aivan yhtä hyvin armeijaan! Kannattaa katsoa kapeiden stereotypioiden yli.

Maailma muuttuu ja samalla soveliaisuuskäsitykset onneksi kehittyvät. Politiikan on elettävä ajassa. On aika tuulettaa vanhoja käsityksiä ja antaa ihmisten elää omanlaistaan elämää muiden oikeuksia rajoittamatta.

 


Iisalmen Sanomat 29.6.
Turkiseläinten turhan kärsimyksen loputtava

Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämisestä käsiteltiin eduskunnassa. Laajan joukon allekirjoittama aloite herätteli eduskuntaa turkistarhauksen epäkohdista.

Kansalaisaloitteet ovat uudenlainen kanava tuoda asioita eduskuntaan. Vaikka kansanedustajiin voi ottaa yhteyttä ilman kansalaisaloitettakin, kansalaisaloitteella asiat saadaan eduskunnassa järeällä tavalla käsiteltyä.

Turkistarhoista löytyy ongelmatapauksia. Samalla on muistettava, että turkistarhaus on ollut laillinen elinkeino, ja äänestyksen jälkeen on sitä edelleen. Jos pitkän tähtäimen pyrkimyksenä on, ettei turkistarhaus ole laillista, tuottajilla on oltava mahdollisuus muuttaa suuntaa. Turkisten parissa työskentelevien on saatava uuteen tukea. Ihmisiltä ei voi ottaa leipää kädestä.

Tilanteessa, jossa oikeus yrittämiseen jää, jos yrityksillä on vaikeuksia selviytyä, viranomaisten täytyy ryhtyä heitä auttamaan ja tukemaan. Ihmistä ei pidä jättää yksin, vaan yrittäjien hyvinvointia on tuettava. Moni ongelma voi johtua siitä, että kasvattajat ovat väsyneitä ja uupuneita. Harvoin laiminlyönnit ovat tietoisia tai tahallista välinpitämättömyyttä. Kyseessä on iso asia, yhteisellä ponnistuksella asiat on saatava kuntoon.

Eläinten hyvä kohtelu ei rajoitu turkistarhaukseen, vaan yhtä lailla koti- ja tuotantoeläimistä on huolehdittava. Ihmisen on ymmärrettävä oma vastuunsa.

Ei ole hyväksyttävää vapauttaa eläimiä, jotka eivät ole tottuneet elämään luonnossa, kuten eläinsuojelijoiksi itseään kutsuvat ovat tehneet. Myös yksityisyyden suojaa on kunnioitettava. Yhtäältä eläimiä on kohdeltava hyvin ja samalla toimittava Suomen lainsäädännön mukaan. Valvovien viranomaisten on oltava hereillä ja tarkkana.

Perinpohjaisessa maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä todetusti turkiseläinten hyvinvoinnin parantamiseksi säädöksiä on päivitettävä ja tarhaajien omavalvontaakin edelleen kehitettävä. Julkisten eläinlääkäripalveluiden riittävyys ja resurssit on turvattava. Ympäristövaikutuksetkin on huomioitava suunnitelmallisesti.

Jos mietinnön mukaan toimittaisiin, pystyttäisiin olemassa olevat puutteet suurelta osin korjaamaan.

Kansalaisaloite kaatui eduskunnassa äänin 146 – 36. Äänet hajautuivat hallitus- ja oppositiorajojen yli. SDP:stä 8 edustajaa puolsi kansalaisaloitetta. Tämä tarkoittaa, että eduskuntalaitos käsitteli kansalaisaloitteen alusta loppuun vakavalla mielellä. Viesti on otettava vakavasti.

Äänestin kansalaisaloitteen puolesta. Äänestyspäätökseni johtuu siitä, että turkistarhaajat ovat vuosikymmeniä luvanneet, että asiat saadaan kuntoon. Silti tilanne on, että osa hoitaa asiansa kunnolla, osa ei. Vaikka tarhausta ei kielletäkään tällä hallituskaudella, oli aloite keino osoittaa, että asiat on saatava kuntoon. Muuten seuraavissa eduskunnissa tulee olemaan yhä enemmän lakkauttamista kannattavia.

Ryhmäsääntöjemme mukaan ryhmäpäätöksestä poikkeamiseen pitää pyytää kirjallinen lupa. Turkistarha-asiaan liittyi paljon eettisiä näkökulmia, jollaisten perusteella ryhmän puheenjohtaja voi luvan myöntää. Sen saatuani äänestin aloitetta tukien.

Koska elämme demokraattisessa yhteiskunnassa, demokraattisen äänestystuloksen mukaan on elettävä ja asian hoitamisesta pyrittävä huolehtimaan mahdollisimman hyvin. Turkistarhauksen epäkohdat on saatava kuntoon.


Viikko Pohjois-Karjala 6.6.
Loppu lähisuhdeväkivallan kulttuurille

Perheväkivalta on Suomessa laaja ongelma. Moni uhri tuntee turhaan häpeää. Vastuu väkivallasta on aina tekijällä, mutta uhrinkin on haettava itselleen apua.

Monesti naiset selittävät lapset syyksi jatkaa parisuhdettaan. Kuitenkin tutkimusten mukaan lapset kärsivät vähintään yhtä paljon jos äitiä kuin heitä itseään lyödään. Lasta voi suojella väkivallan aiheuttamalta vahingolta vain väkivallan lopettamalla.

Väkivaltaisen käytöksen jatkuminen sukupolvesta toiseen on todettu monissa tutkimuksissa. Väkivaltaisuuteen on aina puututtava ja kaikki väkivalta selvästi tuomittava.

Yhä useammin myös naista epäillään perheväkivallasta. Molemman vanhemman velvollisuus on hakea itselleen apua ja tarvittaessa antaa lapsi turvaan.

Vain murto-osa tapauksista tulee poliisin tietoon. Suomessa kuolee vuosittain parikymmentä naista parisuhdeväkivallan seurauksena, vaikka osa on hakenut ja saanut lähestymiskiellon.

Hallitusohjelmassa painotetaan väkivallan ennaltaehkäisyä ja konkreettisia toimenpiteitä. Ennaltaehkäisyn lisäksi väkivallan uhreja on autettava nykyistä paremmin.

Hallitusohjelmassa luvattuihin mielenterveyspalveluiden parannuksiin on saatava vauhtia. Tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä ja turvakoteja sekä matalan kynnyksen paikkoja asuinkunnasta riippumatta. Kunnassa on oltava toimintaohjelma naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön.

Turvakoteja pitää hallitusohjelman mukaisesti perustaa lisää ja projektipainotteista toimintaa saada pitkäjänteisemmäksi. Kuten Ensi- ja turvakotien liitto edellyttää, on saatava kestävä ratkaisu turvakotien määrästä ja rahoituksesta.

Lisäksi Mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan mukaisesti vakaville väkivaltatapauksille tarvitaan oma pysyvä ja moniammatillinen tutkintalautakunta ratkaisu- ja korjausehdotusten kehittämiseksi.

Puolustusvoimillakin on tärkeä tehtävä tukea varusmiesikäisten aikuistumista. Yhteistyössä puolustusvoimien kanssa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Isä-hanke tähtää varusmiesten hyvinvoinnin ja elämänhallintavalmiuksien vahvistamiseen.

Isä-hankkeessa hiljattain julkaistun kyselyn tulosten perusteella varusmiesten omissa parisuhteissa kahdessa kolmasosasta suhteista toisen menemisiä kontrolloitiin, puolessa suhteista mitätöitiin ja nöyryytettiin. Peräti neljänneksessä suhteista toiseen käytiin ainakin joskus fyysisesti käsiksi, kun kuusi prosenttia piti sellaista parisuhteeseen kuuluvana. Tulokset ovat hälyttäviä ja ikävä kyllä suomalaista lähisuhdeväkivaltaista mielenmaisemaa heijastelevia.

Eurobarometrin 2010 mukaan jopa 38 prosentilla suomalaisista oli ystävä- tai perhepiirissään perheväkivallan uhriksi joutunut nainen, kun koko EU:n tasolla läheinen uhri löytyi neljännekseltä. Joka ikinen epäily on selvitettävä ja väkivaltaisuus kitkettävä.

Lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa ei voi hyväksyä. Jokaisen on rohkeasti puututtava jos epäilee sellaista ympäristöstään löytyvän.

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa on torjuttava kaikilla tasoilla. Mahdollisuudet perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen tukevat arjessa jaksamista, mutta paraskaan arjen puitteista huolehtiminen ei riitä. Väkivallan kulttuurille on saatava loppu.

Kotimaisen lainsäädännön lisäksi tarvitaan ylikansallista toimintaa. Lähisuhdeväkivallan lisäksi monet alistamisen muodot kuten ihmiskauppa ja prostituutio ovat kansainvälisiä ja laajalle levinneitä.

 


 

Savon Sanomat 1.6.
Ruotsin mellakat varoittava esimerkki

On hälyttävää, että länsimaisena sivistysvaltiona pidetyssä Ruotsissa pääsee syntymään laajamittaisiin mellakoihin kärjistyvä tilanne, joka näyttää pohjautuvan sille, ettei ihmisillä ole hyvä olla.

Myös Suomessa lähiöiden eriarvoistuminen ja huono-osaisuuden kasautuminen on tuttua. Suomen kehitys on parikymmentä vuotta Ruotsia jäljessä. Alueellisten erojen kasvaessa kasvavat myös hyvinvointierot.

Järjestystä valvova poliisi on todennut, että suurin syy mellakoiden kaltaisiin turvallisuusuhkiin on syrjäytyminen. Syrjäytymisen torjumisen lisäksi poliisin on varauduttava myös pahimpaan.

Erittäin tärkeää on muistaa, ettei mellakoinnista voi lähtökohtaisesti syyttää maahanmuuttajia saati turvapaikan saaneita. Täytyy olla tarkka siitä, että elämisen mahdollisuudet ovat tarjolla kaikille, niin omille kansalaisille kuin maahanmuuttajillekin.

Ihmisiä ei voi ottaa säilöön. Hyvän elämän aineellisten edellytysten lisäksi tarvitaan suvaitsevaisuutta, toisen ihmisen hyväksymistä, kasvua sekä enemmän toimintaa yhteisten lakien, säädösten ja asetusten mukaan. Laeista ei voi ottaa erivapauksia. Kotikasvatuksella, kulttuuritaustalla ja totutulla elämäntavalla on ratkaiseva merkitys ristiriitoja ratkottaessa.

Näkyvien aineellisten ja ihmisvahinkojen lisäksi levottomuudet voivat kärjistää asenteita ja johtaa syrjivään politiikkaan. Toivonpilkahduksena Husbyn lähiössä aloitteelliset asukkaat onnistuivat edes vähäksi aikaa saamaan osan mellakoitsijoista tarttumaan kivien sijasta grillimakkaraan. Tempaus on hyvä esimerkki ihmisläheisestä, energiaa myönteisesti kanavoivasta toiminnasta.

Mellakoiden toistuminen Suomessa näyttää nyt kaukaiselta, vaikka yksi kiinni otetuista Suomen kansalainen onkin. Vastaavaa voisi kuitenkin tapahtua Suomessakin. On huolehdittava, etteivät yleinen toivottomuus ja näköalattomuus pääse valtaamaan alaa.



Iisalmen Sanomat 25.5.2013
Loppu lähisuhdeväkivallan kulttuurille


Perheväkivalta on Suomessa laaja ongelma, eikä Suomi tuomitse ja ehkäise lähisuhdeväkivaltaa yhtä voimakkaasti kuin monia muita väkivallan muotoja. Moni uhri tuntee turhaan häpeää. Vastuu väkivallasta on aina tekijällä, mutta uhrinkin on haettava itselleen apua.

Suomi heräsi huomioimaan parisuhdeväkivallan uhreja vuosikymmeniä muita Pohjoismaita jäljessä. Kansainvälisten sopimustenkin mukaisesti valtiolla on velvollisuus estää ja puuttua tapahtuneisiin loukkauksiin.

Monesti naiset selittävät lapset syyksi jatkaa parisuhdettaan. Kuitenkin tutkimusten mukaan lapset kärsivät vähintään yhtä paljon jos äitiä lyödään, kuin jos he itse ovat väkivallan kohteena. Lasta voi suojella väkivallan aiheuttamalta vahingolta vain väkivallan lopettamalla.
 
Lapsia tulee opettaa jo nuoresta siihen, miten toista ihmistä voi kohdella. Väkivaltaisen käytöksen jatkuminen sukupolvesta toiseen on todettu monissa tutkimuksissa. Väkivaltaisuuteen on aina puututtava ja kaikki väkivalta selvästi tuomittava.
 
Yhä useammin myös naista epäillään perheväkivallasta. Molemman vanhemman velvollisuus on hakea itselleen apua ja tarvittaessa antaa lapsi turvaan.
 
Todellisena häpeäpilkkuna on piiloon jäävä väkivalta. Vain murto-osa tapauksista tulee poliisin tietoon. Suomessa kuolee vuosittain parikymmentä naista parisuhdeväkivallan seurauksena, vaikka osa on hakenut ja saanut lähestymiskiellon.

Hallitusohjelmassa painotetaan väkivallan ennaltaehkäisyä ja konkreettisia toimenpiteitä. Ennaltaehkäisyn lisäksi väkivallan uhreja on autettava nykyistä paremmin.

Hallitusohjelmassa luvattuihin mielenterveyspalveluiden parannuksiin on saatava vauhtia. Saavutettavat matalan kynnyksen palvelut ovat tärkeä osa toimivia palveluja. Tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä ja turvakoteja sekä matalan kynnyksen paikkoja asuinkunnasta riippumatta. Kunnassa on oltava toimintaohjelma naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön.

Turvakoteja pitää hallitusohjelman mukaisesti perustaa lisää ja projektipainotteista toimintaa saada pitkäjänteisemmäksi. Kuten Ensi- ja turvakotien liitto edellyttää, on saatava kestävä ratkaisu turvakotien määrästä ja rahoituksesta.

Lisäksi Mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan mukaisesti vakaville väkivaltatapauksille tarvitaan oma pysyvä ja moniammatillinen tutkintalautakunta. Ratkaisu- ja korjausehdotuksia on työstettävä tapausten ennalta ehkäisemiseksi.
 
Kotimaisen lainsäädännön lisäksi tarvitaan ylikansallista toimintaa. Lähisuhdeväkivallan lisäksi monet alistamisen muodot kuten ihmiskauppa ja prostituutio ovat kansainvälisiä ja laajalle levinneitä.
 
Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa on torjuttava kaikilla tasoilla. Mahdollisuudet perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen tukevat arjessa jaksamista, mutta paraskaan arjen puitteista huolehtiminen ei riitä. Väkivallan kulttuurille on saatava loppu.
 
Väkivaltaa tai sen uhkaa ei voi hyväksyä. Jokaisen on rohkeasti puututtava jos epäilee, että ympäristössä on lähisuhdeväkivaltaa.

Eurobarometrin 2010 mukaan jopa 38 prosentilla suomalaisista oli ystävä- tai perhepiirissään perheväkivallan uhriksi joutunut nainen, kun koko EU:n tasolla läheinen uhri löytyi neljännekseltä. Joka ikinen epäily on selvitettävä ja väkivaltaisuus kitkettävä.



Savon Sanomat 8.5.
Vietä välivuosi

Nuori on 18-vuotiaana monien valintojen edessä. Hän on kasvanut aikuiseksi ja lapsuus tulisi jättää taakse. Vanhemmat ja muut lähellä olevat aikuiset ovat tarjonneet oppeja elämälle.

Elämän risteysvaiheessa tulisi punnita, mitkä opit haluaa juurruttaa elämäänsä, mitkä jättää vähemmälle huomiolle ja mille asioille haluaa keksiä ihan omat tapansa. On myös pohdittava, mitä tehdä tulevaisuudessa, valittava opiskelu tai työn polku.

Toisille oma tie on ollut päivänselvää jo pitkään, mutta moni joutuu arpomaan vaihtoehtoja.

Pikaistuksissa tehty päätös voi johtaa sen pyörtämiseen useaankin kertaan.

Välivuosi tässä vaiheessa elämää on yleistynyt. Nuori haluaa lisää aikaa pohtia omaa juttuaan.

Armeija on tehokas paikka ja tapa viettää välivuosi. Kun pohdit tulevaisuuttasi, voit käyttää ajan hyödyllisesti. Palvelet isänmaata ja opit itselle tärkeitä taitoja.

Armeija tarjoaa myös valtavasti mahdollisuuksia kehittää itseään ja tutustua erilaisiin ammatteihin. Kokin ammatista kiinnostunut voi päästä kokeilemaan kokkaamista käytännön kenttätyössä ja saada samalla jo valmiiksi hyvää koulutusta alaan.

Kaikille opetetaan ensiaputaitoja, toisesta ja ennen kaikkea itsestä huolehtimista. Voit ajaa kuorma-autokortin, toimia sotilaspoliisina, meripelastuksessa, soittokunnassa, atk-tehtävissä, lääkintäjoukoissa ja vaikka missä muussa.

Armeija tarjoaa sitä pitempään jatkaville maan huippuluokan johtajakoulutusta, josta varmasti on tulevaisuudessa hyötyä, mikäli haluat yletä valitsemallasi uralla.

Yksi tärkeä asia armeijassa ja sen hyödyissä on tutustuminen erilaisiin ihmisiin. Monet elävät elämänsä melko suppeissakin piireissä. Armeija tarjoaa mahdollisuuden tutustua erilaisiin ihmisiin erilaisilla taustoilla eri puolilta Suomea.

Kaikki erilaisia, silti paljon yhteneväisyyksiä, opetusta parhaimmillaan. Läheiset tupakaverit tarjoavat myös näköalan niihin aloihin, joita et itse pääse kokeilemaan. Armeija-ajasta voi monelle nuorelle tulla todellista oivallusten ja itsenäistymisen aikaa.

Puolustusvoimat tarvitsee myös naisia. Vapaaehtoinen armeija naisille on mahdollisuus esimerkiksi sotilasuralle ja kansainvälisiin tehtäviin.

Toivottavasti tulevaisuudessa kutsukirjeen saa koko ikäluokka, jolloin jokainen nuori saa henkilökohtaisen yhteydenoton puolustusvoimilta.

Nuoret naiset jatkossakin itse päättävät omasta osallistumisestaan.

 


Iisalmen Sanomat 20.4.
Haasteita riittää

Meneillään oleva eduskuntakausi on ollut haasteellinen puolustusvaliokunnalle. Puolustusvoimiin on kohdistunut suuria leikkauksia joiden seuraukset ovat huomattavat.

Lokakuussa ilmoitetut leikkaukset kohdistuvat suuressa määrin myös henkilöstöön. Hankalin tilanne on niillä paikkakunnilla, joissa työllistyminen on muuta maata vaikeampaa. Tällä hetkellä muutoksen kohteena oleva henkilöstömäärä on tarkentunut viiteen sataan henkilöön, kun eläkkeelle jäävät on laskettu pois.

Valtio kantaa vastuunsa ja on käynnistänyt tilanteen helpottamiseksi laajat korjaustoimet. Puolustusvoimat ja työ- ja elinkeinoministeriö tekevät asiassa esimerkillistä yhteistyötä. TEM on budjetoinut korjaaviin toimenpiteisiin 10ME määrärahan. Määrärahan tavoitteena on uusien työpaikkojen perustaminen alueille. Alueilta on jo tullut esityksiä yrityshankkeista joista piakkoin tehdään päätöksiä. Alueilla järjestetään myös paikallisia rekrytilaisuuksia joissa irtisanotut henkilöt ja työnantajat tapaavat toisensa.

TEM on palkannut alueille, joille muutos iskee kovimmin aluekoordinaattoreita joiden tehtävänä on käydä jokaisen irtisanottavat kanssa tilanne läpi ja etsiä yhdessä selviytymispolku. Koordinaattorit ovat läheisessä yhteistyössä alueen yrittäjien kanssa ja koittavat näin löytää ja luoda uusia työpaikkoja.

Jo tässä vaiheessa on pystytty pelastamaan huomattava osa irtisanomisuhan alla olevista ja tavoitteena on, että näiden toimien kautta yksikään uhan alla olevista ei jää vaille työpaikkaa omalta alueeltaan.  Toivon, että nämä kaikki toimet johtavat siihen, että nyt todella kannetaan vastuu siitä, että valtio ei omilla toimillaan aiheuta työttömyyden lisääntymistä. Ja että tästä tulisi esimerkki yhteistyöstä ja sen voimasta tulevaisuuden mahdollisiin samanlaisiin tilanteisiin niin valtiolla kuin yrityssektorillakin. On täysin kestämätön ajatus, että valtio jättäisi ajelehtimaan ihmiset joista osa on laajalla työkokemuksella omaavia lähellä eläkeikää olevia naisia.

Vaikeuksia on ollut SOTE-puolellakin. Hallitus välttyi sosiaaliturvan leikkaukselta, mutta muuten on jouduttu tekemään vaikeita ratkaisuja. Vuoden alusta nostettiin potilaan matkakorvauksen omavastuuta viidellä eurolla per yhdensuuntainen matka. Omavastuu on nyt 14.25. Tämä voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, että omavastuuosuudeksi voi viikossa kertyä yhdeksänkymmentäkin euroa mikäli ihminen syystä tai toisesta joutuu käymään hoidossa useita kertoja viikossa ja muunlainen kulkeminen ei ole mahdollista. Tällainen tilanne on jo nyt kohtuuton.

Ikävä kyllä kehyksissä hallitus on linjannut, että tästä menokohdasta tulee jatkossakin säästää. Ministeri Risikko linjasi istunnossa 10.4. asiaa kysyttyäni, että asiaa on syytä selvittää ja kehittää ensisijaisesti muunlaisia ratkaisuja kuin omavastuuosuuden nosto. Kannatan ajatusta selvitystyöstä ja olen sitä mieltä, että omavastuun korotuksia ei pidä tehdä.

Matkakustannusta omavastuun korottaminen rokottaisi kaikkein eniten henkilöitä jotka terveydentilansa vuoksi joutuvat usein turvautumaa taksikuljetuksiin. Heillä on huolehdittavaa tilanteessaan jo riittämiin, eikä sitä pidä lisätä taloudellisella rasiteella.

Luotan siihen, että hallitus pystyy hoitamaan tällaiset yksityiskohdat kuntoon jotta voimme rinta rottingilla aidosti puhua siitä, että sosiaaliturvaa ei leikattu.