Kirjoitukset 2012

Iisalmen sanomat joulukuu

Kotihoidontuki kaipaa uudistamista

Kotihoidontuki nostaa vahvoja mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan. Aihe on voimakkaasti tunteita herättävä ja siksi välillä näyttääkin, että järkevää keskustelua on vaikea saada aikaan. Tuntuu, että keskustelua käydään äärilaidoissa ja siksi joskus välimallin mahdolliset parannukset jäävät vaille tarpeellista huomiota.

Kotihoidontuki järjestelmää on aloiteltu kokeilulla vuonna 1977 ja laiksi se säädettiin 1985. Huomattavan vanhasta etuudesta ei siis ole kyse. Lakia säädettäessä haluttiin antaa perheille mahdollisuus tehdä päätökset itse, tukien taloudellisesti päätöstä lapsen kotona pitämisestä. Lapsetkin ovat persoonina erilaisia ja kullakin vanhemmalla pitäisi olla aito mahdollisuus tehdä juuri omalle lapselle ja perheelle oikea valinta. Monet tutkimukset kertoivat jo tuolloin, että lapsen hoitoa kotona 3-vuotiaaksi asti tukee kehityspsykologiakin. Ovatko nämä perusteet muuttuneet? Minusta eivät ole.

Molempien vanhempien käydessä töissä lapsen "päivätyön" pituus saattaa kasvaa jopa kymmentuntiseksi. Isossa ryhmässä, kovassa melussa ja mahdollisesti jatkuvalla henkilöstövajauksella ei tätä voida välttämättä katsoa lapsen eduksi. Suomalainen päivähoitojärjestelmä on kansainvälisestikin verrattuna loistava, mutta esimerkiksi pienen lapsen kaipaamaa syliä voi näillä ryhmä suuruuksilla olla mahdotonta järjestää aina tai edes joka viides kerta, kun tarve olisi. Usein päivittäiseen rytmitykseenkin voi enemmän vaikuttaa "katastrofin" hallinta kuin yksilön huomioiminen.

Etuuden purkamisen sijaan lähtisin ennemminkin tämän hetkisen etuuden kehittämisestä. Kotihoidontukea pitää tarkastella uudestaan ja miettiä enemmän joustavia rakenteita jotka sallisivat tuen saamisen aikana esimerkiksi itsensä kouluttamisen ja keikkatyöt.

On tärkeää, että kotona oleva vanhempi (yleensä äiti) pysyy mukana työelämän rattailla, mutta samalla voi antaa lapselleen haluamaansa hoitoa. Olisi tärkeää, että kunta pystyisi tarjoamaan päivähoitoa mitä aidosti voidaan laskuttaa käytetyn tarpeen mukaan.

Samaan aikaan työmarkkinoilla tulisi huomioida osa-aikaisten paikkojen tarjoaminen. Tässä on kuitenkin oltava tarkkana ettei se heikennä työntekijän asemaa työelämässä ja pakota tekemään kokopäiväistä urakkaa puolessa ajassa ja heikennä mahdollisuutta saada kokopäiväistä työtä sitä haluavilta.

Kotihoidontuen lyhentämisessä on riski, että se kasvattaa suuren joukon naisia, jotka joutuvat pakkotilanteessa tekemään omaa koulutustaan vastaamatonta osa-aikatyötä ja todella putoavat urakehityksestä.

Tämänhetkisessä järjestelmässä vanhempainvapaa loppuu lapsen ollessa 9 kuukautta ja tukimuoto muuttuu kotihoidon tueksi ja saadun tuen määrä laskee huomattavasti.  Monet perheet ovat tilanteessa jossa taloudellisista syistä joutuvat laittamaan lapsensa jo alle yksivuotiaana päiväkotiin. Vanhempainvapaarahan jatkamista yksivuotiaaksi tai jopa 15 kuukauteen asti tulee harkita. Samaan aikaan on mietittävä kotihoidontuen osa-aikaisten tukimuotojen kehittämistä jopa kouluikään asti. Tästä on hyviä tuloksia Ruotsista.

Vanhempainvapaan tukeminen ja kotihoidontuen on jatkossakin oltava hyvinvointivaltiomme tukimalleja jotka mahdollistavat kaikille vanhemmille ja lapsille samat mahdollisuudet. Teemme virheen jos tässä hankalassa taloudellisessa tilanteessa lähdemme niitä leikkaamaan emmekä satsaa lasten hyvinvoinnin tukemiseen ja etsi vapaaehtoisia tapoja naisten työelämään tukemisessa.

Tuula Väätäinen

Kansanedustaja (sd)

 

Uutisjousi Joulukuu

Auta omien voimiesi mukaan.

Näin internetissä valokuvan, joka oli huumorimielessä laitettu sinne kuvaamaan Suomalaisten sisäänpäin lämpiävyyttä. Kuvassa ihmiset odottavat bussia kukin omalla paikallaan pysäkin läheisyydessä viiden metrin välein. Usein muutoinkin Suomalaisia kuvataan vähän jurottavina ja varsinkin näin talvisaikaan pipot silmillä maahan tuijottavana kansana.

Ei kuitenkaan ole totta etteikö Suomalaiset välittäisi toisistaan ja ympäristöstään. Jo nyt kaksi viidestä suomalaisesta tekee jonkin sortin vapaaehtoistyötä. Siis kaksi viidestä miljoonasta on mukana vapaaehtoistoiminnassa. Joukko on koko ajan kasvamaan päin ja kohta saavutetaan tilanne jossa joka toinen Suomalainen on talkoissa mukana.

Vapaaehtoistyön vuotta vietettiin 2011 ja tänä vuonna kevyemmin vapaaehtoistyönpäivä oli 4.12.

Alkuviikosta monet järjestöt tempaisivat omalla paikkakunnallaan, kertoivat omasta toiminnastaan ja toivottivat halukkaat tervetulleiksi mukaan toimintaan. Vapaaehtoistyö on merkittävä osa Suomalaisten hyvinvointia ja ilman sitä paljon jäisi uupumaan. On kuitenkin muistettava ettei valtion velvollisuuksia jatkossakaan siirretä kolmannelle sektorille vapaaehtoisten hoidettavaksi. Rakenteet on pidettävä siten kunnossa, että jatkossakin vapaaehtoistyö on erinomaista extraa.

Vapaaehtoistyötä tekevät niin naiset kuin miehet ja nuoret ja vanhat. Avun ja ilon tarvitsijoita on myös moneen lähtöön. Toinen auttaa ekaluokkalaista läksyjen teossa, toinen ilahduttaa vanhusta lukemalla ääneen,  käy auttamassa löytöeläintalossa eläinten hoidossa, tukee yksinhuoltaja äitiä arjessa tai toimii lapsensa jalkapallo joukkueen huoltajana. Toisilla ei kiireisessä elämäntilanteessa ole antaa omaa aikaansa. Silloin on mahdollista tukea vapaaehtoistyöjärjestöä rahallisesti. Kannattava sijoitus. Sanotaan, että vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro tuottaa yhteiskunnalle kuusi euroa ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi.

Kaiken vapaaehtoistyön ei tarvitse tapahtua jonkin järjestön kautta ikään kuin virallista reittiä. Minusta vapaaehtoistyöksi lasketaan myös naapurin kanssa jutustelu, oven avaaminen mummolle apteekissa, naapurien kukkien kastelu poissa ollessa tai hymy vastaantulevalle.

Teitpä vapaaehtoistyötä sitten järjestön kautta tai huomioit läheistäsi itsellisesti, kaikki tämä on yhtä arvokasta. Tärkeää on myös, että jokainen tekee oman osansa jaksamisensa ja elämäntilanteensa mukaan. Ihmisiä ei tule jakaa hyviin ja huonoihin tekemisen perusteella. Yksi voi kaivata elämäänsä sisältöä ja pakertaa päivittäin erilaisissa järjestöissä ja se toinen antama hymy naapurin yksinäiselle voi olla päivän tärkein hetki.

Näissä merkeissä haluan toivottaa kaikille lämmintä ja rauhallista joulunodotusta.

Tuula Väätäinen

 

Savon Sanomat 14.11.
Hoitoa päihdeäideille

Päihteiden käytön yleistyessä myös odottavien äitien päihteiden käyttö on yleistynyt. Äidin päihteidenkäyttö on tärkein yksittäinen sikiön vaurioille altistava tekijä.

Suuri osa odottavista äideistä tiedostaa, ettei alkoholia tule käyttää raskauden aikana ja lopettaa. Osa kuitenkin jatkaa.

Elämäntilanteen huolet voivat aiheuttaa haasteita. Monet ovat tottuneet hoitamaan päihteellä paitsi vieroitusoireita myös mahdollisia mielenterveysongelmia.

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee uutta yhtenäistä lakia päihderiippuvaisten itsemääräämisoikeudesta. Odottavien päihdeäitien tahdosta riippumaton hoito on osa hanketta.

Lakiluonnos tulee eduskunnan käsiteltäväksi ensi syksynä. Lähtökohtana on, että sikiön terveysuhat pitää ehkäistä ääritapauksissa pakkohoidolla.

Nykyään Suomessa ihmisoikeudet alkavat syntymästä ja päättyvät kuolemaan. Tämä muuttuu, jos päihdeäidin sikiö saa laissa oikeuksia.

Vaikka sikiön terveyden suojelemisen tarve korostuu, äideistä on varottava luomasta yksiselitteisen negatiivisia mielikuvia. Mielikuvat voivat heijastua hoitoammattilaisten asenteisiin.

Nykyään vapaaehtoisesti apua hakeva päihdeäiti ei voi olla varma hoidon saamisesta. Poliittinen tahto rahoitukseen on ollut riittämätön.

On selvää, että odottavien äitien päihteidenkäyttöön pitää puuttua. Samalla pitää huomioida äidin oikeudet vapaaehtoiseen hoitoon. Voiko Suomen perustuslaki sallia pakkohoidon sikiön suojelemiseksi?

Päihdeongelmia esiintyy usein toisessa tai kolmannessa polvessa. Jotta ongelmat eivät periytyisi seuraavalle sukupolvelle, lapsen tilanteeseen tulisi puuttua myös päiväkodissa.

Päihdeäitien hoidon kaltaista toimintaa ei voi laskea markkinoiden armoille. Se on järjestettävä julkisessa valvonnassa. Ensi- ja turvakotien liiton tapaisen voittoa tavoittelemattoman järjestön toiminnasta on hyvät kokemukset.

Pidä kiinni –hoitojärjestelmällä päihdeäitien ja -vauvojen hoito- ja kuntoutustyötä on toteutettu menestyksellisesti jo yli vuosikymmen. Hoidolla on ehkäisty syrjäytymistä ja huostaanottoja.

Päihdeäitien hoito ja palvelut kuuluvat kuntien vastuulle. Tähän saakka myös Raha-automaattiyhdistys on tukenut kehittämistyötä.

Eduskunta lisäsi kahtena viime vuonna rahaa Pidä kiinni –hoitojärjestelmälle. Jatko on taas auki. Pitkäjänteinen toiminta on turvattava tavalla tai toisella.


 

Savon Sanomat 8.11.
Syytä olla huolissaan
 
Liikkuva poliisi on monessa mielessä ihmisten ja suomalaisen yhteiskunnan keskustelunaiheena. Työn alla on monenlaisia rakenteellisia uudistuksia, niin myös poliisissa. Suunnitelmat lakkauttaa liikkuva poliisi (LP) säästöjen saavuttamiseksi ovat saaneet monet liikkeelle.
 
Tutustuin Iisalmen LP:n toimipaikan työhön teoriassa ja myös tien päällä.
 
Tutustumiskäynti muistutti, että ihmisten liikennekäyttäytymiseen on syytä puuttua monin eri tavoin. Ajokäyttäytyminen, ylinopeudet, liikennesääntöjen noudattaminen ja erityisesti raskaan liikenteen valvonta laittavat poliisit liikenteeseen.
 
Liikkuvan poliisin työ vaatii oman erityisosaamisensa, joka pääosin hankitaan tien päällä työtä tehden ja kokeneempien poliisien opastamana. Liikenteen valvonnan yksi keskeinen tehtävä on onnettomuuksien ja rikosten ennaltaehkäisy. Kaikki virheellinen toiminta, joka pystytään poistamaan tieltä, on omanlaisensa henkivakuutus kaikille tielläliikkujille.

Uutta mallia mietittäessä on arvioitava miten se eroaa nykyisestä mallista. Mitä etua se tuo liikenteen valvontaan? Jos se tulee hyvin lähelle tämän hetkistä tilannetta, kannattaa istua alas ja miettiä mitä ollaan tekemässä.
 
Liikkuvan poliisin lakkauttamisesta on perusteltua olla huolissaan, varsinkin ellei olemassa olevalle toiminnalle luoda selkeää osaa uudessa poliisitoiminnan kokonaisuudessa. On edesvastuutonta, jos vuosikymmenien aikana hankittu osaaminen ja toiminta häviää tai muuttuu satunnaiseksi harimoinniksi. Liikkuvalla poliisilla on kansalaisten laaja tuki, jotka kannattaa myös kuunnella.
 
Kaikessa työssä johtaminen ja johtamisen osaaminen on tuloksellisesti toiminnan lähtökohta. Liikkuvan poliisin työ on ympäri Suomen ollut varsin tasalaatuista, jolloin voi sanoa, että kansalaiset ovat olleet yhdenvertaisen palvelun kohteena. Tästä yhdenvertaisuuden tavoitteesta on jatkossakin pidettävä huolta. Liikennevalvontaa on tehtävä koko maassa ja erityisesti raskaan liikenteen valvontaa on pystyttävä suorittamaan vähintään nykyisellä tasolla.
 
Jotta ympäri maata liikennettä valvotaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti, se vaatii selkeän ja suoran johtamisen ylhäältä alas. Mitä enemmän on välikäsiä, sitä suurempi riski on ohjeistuksen ja valvonnan katoamiseen.
 
Poliisin toiminnan uudistamista on syytä valvoa ja tarkastella erityisesti koko maan ja kaikkien kansalaisten oikeudenmukaisuuden toteutumisen näkökulmasta.

 


 

Iisalmen Sanomat 27.10.
Tukea lapsiperheille

Lapsiperheiden tukeminen on sosiaalityön ja terveydenhuollon tärkeimpiä perustehtäviä. Perheiden ja yksinhuoltajien tukemiseksi on tärkeää, että perusterveydenhuolto toimii mahdollisimman lähellä kuntalaisia, jotta palvelut ovat helposti saavutettavia.

Kunta- ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen suunnittelun keskellä kuntien on otettava lähivastuunsa vakavasti, etenkin jos vanhempien jaksaminen on yhden aikuisen varassa. Lapsiakin on tuettava koulunkäynnissä ja pärjäämisessä. Vanhemmuuden ja huoltajuuden tukeminen on ongelmien ennaltaehkäisyssä avainasemassa.

Erilaisten työpaikkojen vaihtelevat työajat ja -järjestelyt on pystyttävä yhteen sovittamaan perhearjen, oman terveyden ja vapaa-ajan kanssa. Työnantajan on mahdollistettava inhimilliset työajat ja -olot, mutta monenlaisia palveluita päivähoidosta terveydenhuoltoon, kauppoihin ja harrastuksiin tarvitaan omassa kotikunnassa kulkureittien varrella. Työn ja muun elämän yhteen sovittamiseen tarvitaan niin kuntia ja valtakunnan tason poliitikkoja kuin työmarkkinaosapuolia.

Täysin toisesta maailmasta on kokoomuksen sairausloman karenssiehdotus, jossa sairastunutta rokotettaisiin palkkaleikkurilla. Ehdotus on ensinnäkin taloudellisilta vaikutuksiltaan hirvittävä. Toiseksi ehdotus on epäonnistunut terveyden näkökulmasta. On aivan anteeksiantamaton ajatus, etteivät aikuiset pystyisi palkkaleikkauksen takia toipumaan.

Vanhempien pitää voida toipua kotona, jotta he pystyvät huolehtimaan aikuisen velvollisuuksista. Kipeänä on voitava olla petissä ja hoidettava itsensä kuntoon, ilman pelkoa perheelle aiheutuvista taloudellisista iskuista. SDP ei tule missään olosuhteissa hyväksymään kokoomuksen sairauslomasakkoa.

Päihdeongelmaiset, raskaana olevat äidit on ohjattava kuntoutukseen omassa kotikunnassa. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan tai uhan alla eläville pitää löytyä tukea. Valtakunnallisesti pääsy turvakotipalveluihin on taattava koko Suomessa sosiaali- ja terveyshuollon erityispalveluina.

Avoimuuden, rehellisyyden ja avaramielisyyden ilmapiiri antaa ammattilaisille ja läheisille mahdollisuuden tarjota apua erilaisille perheille. Perheisiin mahtuu yksinhuoltaja-, adoptio- ja monikkoperheitä. Kaikki tarvitsevat tarpeisiinsa räätälöityä tukea.

Osana sosiaalipalveluita päivähoidon päätehtävänä on mahdollistaa lapsille turvallinen ja virikkeellinen päiväpaikka ja toisaalta sujuvoittaa vanhempien työssäkäyntiä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden myötä riittävät päivähoitopaikat pitää taata kaikille perheille. Lisäksi kunnalla on velvollisuus järjestää asukkailleen kasvatus- ja perheneuvontaa.

Lasten ja nuorten ahdinko voi näyttäytyä levottomuutena, päihteiden käyttönä ja nuorisorikollisuutena. Ongelmiin on osattava tarttua neuvolassa, kouluterveydenhuollossa ja oppilashuollossa. Lastensuojeluakin voidaan tarvita. Lasten kanssa päivittäin toimivilla on suuri vastuu hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Myös harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen omassa kunnassa on tärkeää viihtyvyyden takaamiseksi. Erilaisten perhetapahtumien, liikuntareittien ja -paikkojen sekä kulttuuripalveluiden lisäksi on huomioitava perhearjen pyörittämiseen liittyvät aikataulut ja kuljetusjärjestelyt.

Onko kaikilla yhtäläinen pääsy ei vain töihin ja peruspalveluihin vaan myös vapaa-ajan harrastuksiin? Miten osallistumista voitaisiin tukea ja rohkaista? Lapsilla on oltava pääsy henkistä ja fyysistä hyvinvointia tukeviin vapaa-ajan harrastuksiin perheen tulotasosta riippumatta.


 
Demokraatti 4.10.
Palkkaleikkausta ja palautettuja veteraanitukia

Lähiaikojen uutisia lukiessa välillä miettii, millä vuosikymmenellä oikein eletään. Yhtäältä kokoomus on ajanut takapakkia työväen sairauslomiin. Toisaalta yli puoli vuosisataa sotiemme jälkeen veteraanituet eivät vieläkään löydä kunnissa perille.

Ensin kokoomuksen ehdottamasta sairausloman palkkaleikkurista. Porvarillisesta yksilön vastuusta kyllä kuulee, mutta näköjään kokoomuksen valtavirran mielestä työntekijät ovat aina omasta syystään sairaana.

Kokoomuksen mallissa onnettomuuteen joutumisestakin palkitaan palkattomalla päivällä, jatkuva sairastaminen parinkymmenen prosentin leikkurilla. Ennustettavasti ammattiliitot ovat esitystä vastustaneet, EK taas kannattanut. Kuten PAMin Ann Selin on todennut, Ruotsissa malli ei ole sairauspoissaoloja vähentänyt. Sen sijaan lyhyiden poissaolojen suhteellinen osuus on kasvanut. Ensimmäinen karenssipäivä osuu joka kerralla.

Pienituloisilla ei ole varaa sairastaa palkattomasti, eikä yhteiskunnalla ole varaa pakottaa sairaita töihin ennen toipumista. Tautien leviämisen ja työkunnon heikkenemisen lisäksi liian moni kamppailee arjen kurimuksessa ilman jatkuvaa sairaana työskentelyäkin.

Näissä kuntavaaleissa kokoomuksen haalarit ja rukkaset ovat vaihtuneet kovan oikeiston vankkureiden vetäjiksi ja liituraitapuvuiksi, vailla empatian häivää.

Kokoomuksen tekemänä ovensuukäynnitkin saavat erityisen karmivan piirteen: Kop kop, onko täällä terveitä työntekijöitä?

Toinen lähiaikojen hämmästyttävä uutinen on, että monessa kunnassa huomattavasti veteraanien kotiavun valtionosuuksista on jäänyt käyttämättä. Suomen tasolla palautettiin lähes viidennes, Pohjois-Savon kunnat lähes 30 prosenttia. Kotiseudullani Siilinjärvelläkään aivan kaikkea ei käytetty, mutta Siiliset-alueella eli Siilinjärvellä, Maaningalla ja Nilsiässä keskimääräistä tarkemmin kuitenkin. Jossain alueella onnistuttiin, mutta yhtään euroa ei pidä joutua palauttamaan.

Kysyn nyt teiltä lukijoilta, ovatko kuntien veteraanituet ylipäänsä oikeanlaisiin palveluihin kohdennettuja? Miten eduskunnassa veteraaneille kamppailemamme varat kunnissa unohtuvat?

Vuosikymmeniä sotien jälkeen suurinta ihmetystä herättää, etteivät jotkut kunnat ole saaneet Kelalta tietoa alueensa veteraaneista. Tulevatko veteraanituet joka vuosi yllätyksenä? Eikö apua saavien tavoittamiseen ole luotu toimivia malleja? Tiukassa taloustilanteessa kaikki valtionosuudet kannattaa kunnissa käyttää.

Palveluita saavat kuntalaiset on tavoitettava nykyistä paremmin. Ei oikeistolaista karenssikyttäystä, vaan vasemmistolaista välittämistä varten.

Kuntavaaleissa valtuustoihin on valittava palveluiden kehittämiseen aidosti sitoutuvia ehdokkaita.

 


Uutis-Jousi 30.9.
Kys, näpit irti Siilinjärven psykiatrisista palveluista!

Siilinjärvellä psykiatristakin erikoissairaanhoitoa tarjoavaa Tarinan sairaalaa ollaan lakkauttamassa kaksi vuotta suunniteltua aiemmin. Korvaavia tiloja ole vielä löytynyt, mutta monien toimintojen osalta Kuopioon siirto uhkaa.

Riittävä ja saavutettava psykiatrinen avohoito on tärkeää, sillä riittämättömyys lisää todennäköisesti sairaalahoidon käyttöä. Viime vuosikymmenenä valtakunnallisesti etenkin nuorisopsykiatriset sairaansijat ovat lisääntyneet. Sopivien uusien tilojen on siis löydyttävä nopeasti.

Erikoissairaanhoitolain muutos 1991 toi psykiatrian erikoisalaksi muiden erikoisalojen rinnalle sairaanhoitopiireissä. Ymmärrettiin, että psykiatristen potilaiden hoitaminen on laaja-alaista ja erityisosaamista vaativaa työtä. Uudet hoitomenetelmät ovat vuosikymmentensaatossa tuoneet potilaille mahdollisuuden parantua ja saada helpotusta vaikeisiinkin psyykkisiin ongelmiin.

Terveydenhuoltolain 10 pykälän mukaan kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on järjestettävä terveydenhuoltopalvelut alueellaan lähellä asukkaita, paitsi jos palvelujen alueellinen keskittäminen on perusteltua palvelujen laadun turvaamiseksi. Palvelujen on toteuduttava yhdenvertaisesti koko alueella. Vaikka palveluketjun modernisoinnista puhutaan, Tarinan sairaalan kohdalla säästöihin vetoaminen ei ole riittävä perustelu.

Siirto Kuopioon vaikeuttaa muidenkin lähikuntien palvelujen saantia. Sijainnista riippuen matka ei välttämättä onnistu ilman autoa. On ajateltava myös työntekijöiden varmuutta tulevasta. Kyse on myös muutamasta kymmenestä työpaikasta Siilinjärvellä. Kunnalla ei ole varaa menettää yhtään työpaikka eikä työntekijää.

Psykiatristen potilaiden oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumiseksi sopivat toimitilat on löydyttävä Siilinjärveltä joko vuokraamalla tai rakentamalla. Pidän myös erittäin lyhytnäköisenä ja vääränä päätöksenä psykiatristen sairaansijojen siirtämistä Tarinasta Julkulaan.  Kaiken tämän uhkatilanteen rinnalla Siilinjärven kunnan on valmistauduttava vahvistamaan omaan kunnan järjestämää ja tuottamaa psykiatrista hoitoa.


Iisalmen Sanomat 22.9.
Tarkan euron budjetti 2013

Tällä viikolla eduskunnassa käsiteltiin ensi vuoden budjettia. Haastavasta taloustilanteesta huolimatta hallitus toteuttaa monia tärkeitä parannuksia, kuten vanhuspalveluiden rahoitus, työllistäminen ja poliisiuudistukseen satsaaminen. Panostetaan talouden kasvuedellytyksiin ja työllisyyteen sekä parannetaan niin pienituloisten asemaa kuin yritystoiminnan kansainvälistä kilpailukykyä.

Poliisit saavat budjetissa 12 miljoonan tasokorotuksen, yhteensä lisäystä 21 miljoonaa. Torstaina päätetysti liikkuvan poliisin hallinto yhdistetään paikallispoliisiin, mutta liikkuvan poliisin yksiköiden luvataan säilyvän paikallispoliisissa. Uuden organisaatiorakenteen toimivuus ja liikenneturvallisuuden säilyminen on varmistettava. Demarien toivomasti selvitysmies ryhtyy arvioimaan poliisihallituksen ja sisäministeriön poliisiosaston mahdollisia päällekkäisyyksiä.

Puolustusministeriön alaista budjettia puolestaan supistetaan ja puolustusvoimien uudistusta jatketaan. Samanaikaisesti huolehditaan Suomen puolustuskyvystä ja tähdätään pysyviin säästöihin. Asevelvollisten koulutuksen laadusta ei tingitä, vaikka toimintoja joiltain osin pienennetään. Erityisesti leikataan puolustusmateriaalihankinnoista jo tehdyt sitoumukset ja turvallisuustekijät huomioiden.

Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan perustasoa ja veteraanilisää korotetaan. Sotilasvammalain mukaisten avohuoltopalvelujen kustannusten korvaamiseen satsataan RAY:ltä 10 miljoonaa.

Työllisyyteen panostetaan niin nuorten yhteiskuntatakuulla ja nuorten aikuisten osaamisohjelmalla kuin yleisten työllisyysmäärärahojen nostolla. Alueellisesti työttömyyteen tartutaan pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilulla ja äkillisen rakennemuutoksen tuella.

Nuorissa piilee valtava potentiaali, jota Suomella ei ole varaa hukata. Nuorten yhteiskuntatakuulla tarjotaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi ilmoittautumisesta. Myös etsivää nuorisotyötä tarvitaan nuorten tavoittamiseksi.

Pienituloisten puolisoiden tilannetta helpottavasti työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan viimein puolison tulojen osalta. Vanhemmille isyysvapaaseen kohdennetaan 54 arkipäivää vähentämättä muita vanhempainvapaita.

Ikääntyneiden hoitoon ja mielenterveys- ja päihdepalveluihin satsataan. Hallitus parantaa ikäihmisten koti- ja laitoshoitoa yhteensä 150 miljoonalla. Myös hoitajamäärän alimitoitukselle asetetaan nollatoleranssi.

Demarit olisivat halunneet sitoutua korkeampaankin vanhustenhoidon laatuun, mutta sovittu kompromissikin edistää vanhusten asemaa niin kotona kuin laitoshoidossa. Tarkoituksena on tukea ikääntyneiden toimintakykyä ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluja.

Yhtenä kipukohtana lääkekorvauksista supistetaan. Toisaalta lääkekorvauskattoa eli omavastuusummaa alennetaan noin 50 eurolla.

Suuria ansiotuloja, eläkkeitä ja perintöjä verotetaan nykyistä ankarammin. Samalla pienituloisten verotusta halutaan keventää kasvattamalla työtulovähennystä ja kunnallisverotuksen perusvähennystä.

Epävarma kansainvälinen tilanne edellyttää myös julkisen talouden hyvää hoitamista. Kokonaisuutena Suomea odottaa ensi vuonna melko tasapainoinen tarkan euron budjetti.


Uutis-Jousi 13.9.
Eroon byrokratialoukuista

Anne Karvonen kirjoitti Uutis-Jousessa (2.9.) opiskelijan työllistymisestä ja toimeentulosta. Hän nostaa esiin tärkeän ongelman. Viranomaisten ohjeet eivät saisi olla keskenään ristiriidassa. Jokainen ymmärtää, että opiskelija tarvitsee jotain toimeentuloa.

Opiskelijan tultua hyväksytyksi omaehtoiseksi opiskelijaksi työttömyysturvalla opintojen eteneminen tulisi tarkistaa säännöllisesti TE-toimistossa. Onko alun perin laadittu realistinen suunnitelma opintojen rahoituksesta? Onko tässä vaiheessa annettu virheellisiä neuvoja?

TE-toimiston näkökulmasta omaehtoisen opiskelun ehtona on kokopäiväopiskelijuus. Jos kaksi vuotta työttömyysturvalla opiskelua on tullut täyteen, opintojen todentaminen sivutoimisiksi on vaikeaa. Viranomaiset kertoivat kyseltyäni, että opintojen loppuun saattamisen jälkeen vuorotteluvapaiden hakeminen työttömänä työnhakijana mahdollistuu. Jos opinnot ovat vielä kesken, muu toimeentulo kuten opintotuki ja normaali palkkatyö tulee kartoittaa ensin.

Kelalta Karvonen on mahdollisesti saanut harhaanjohtavia tietoja loppuvaiheen opiskeluista. Mikäli opintotukikuukausia on vielä jäljellä, Kelan mukaan opintotuen saamiseksi esimerkiksi opinnäytetyöstä riittää, kunhan pystyy toimittamaan selvityksen työn alla olevista opinnoista, kuten opinnäyteohjaajansa todistuksen etenemisestä. Tällöin opintotukea ei peritä takaisin. Epäselvyyksissä asiaa voi varmistaa oman korkeakoulun opintotukilautakunnalta. Opintotukea hakiessa tulee toki huomioida laajuus 5 op/kk. Sitä enempään tukea ei voi hakea, vaikka tutkielma hitaammin etenisikin.

TE-toimisto katsoo henkilön todettua työllisyystilannetta, Kela opintojen etenemistä. Jos opiskelija on TE-toimistolle kokopäiväopiskelija, mutta Kelalle sivutoimiopiskelija tai työtön, on ohjeistuksia parannettava. Aiempaan verrattuna omaehtoinen opiskelu on selkeä parannus työttömien kouluttautumiseksi.

Karvosen mainitsemista vuorotteluvapaista on muistettava, että etenkin pitkäaikaistyöttömien työllistäminen on järjestelmän alkuperäinen tavoite. Opiskelijoiden työllistymistä saattaa tosin hankaloittaa, että moni muuten soveltuvista määräaikaisuuksista suunnataankin työttömille työnhakijoille.

Nykyään pitkäaikaistyöttömät eivät useimmiten hyödy järjestelmästä. Tuoreen selvityksen (Helsingin Sanomat 2.9.) mukaan miltei kaksi kolmesta vuorotteluvapaan sijaisesta on ollut työttömänä alle kaksi viikkoa ennen sijaisuuttaan. Nyt vuorotteluvapaata käytetään paljon aloilla, joissa on vähän pitkäaikaistyöttömyyttä. Silloin vapaassa työntekijöiden jaksaminen ja kouluttautuminen korostuu.

Työtä ja toimeentuloa vailla olevien työllistymisen heille soveltuviin tehtäviin on oltava ratkaisuissa lähtökohtana. Viranomaisten ohjeistuksia on selkeytettävä. Ristiriitatilanteissa asiat pitäisi aina ratkaista opiskelijan ja toimeentulon tarvitsijan hyödyksi.

Opiskelijoiden toimeentulomahdollisuuksia kuten opintotukea pitää parantaa. Työpaikoillakin määräaikaisuuksia hakevat opiskelijat kannattaa nähdä arvokkaina voimavaroina.

 


Julkaistu kotisivuilla 11.9.

Uudesti on luotava maa

Eduskunnan puolustusvaliokunnan matka Keski-Aasiaan, Kasakstaniin ja Kirgisiaan on osoittautunut heti alkumetreillä suuria tunteita herättäväksi. Vierailu Alzhir-keskukseen Astanassa palautti mieliimme poliittisten vainojen alla kärsineet ihmiskohtalot. Museossa oli mahdollisuus tutustua poliittisesti vainottujen miesten vaimojen ja lasten elämään vainottujen vankileirillä. Vaimot koottiin leireihin alle 3-vuotiaiden lastensa kanssa. Yksi leireistä oli Alzhir nykyisen Astanan alueella. Naiset tekivät leirillä kovaa työtä mm. rakensivat omat asuntonsa. Alle 3-vuotiaat lapset saivat olla leirillä äitinsä mukana, mutta vanhemmat lapset vietiin lastenkoteihin.

Vankileirillä naiset eivät välttyneet myöskään kidutukselta. Museon aidolta näyttävät huoneet kertovat julmaa tarinaa näiden ihmisten kärsimyksistä. Myös sää oli armoton. Talvet ovat aina olleet Kazakstanissa kylmiä ja se koitui myös leirillä monen kohtaloksi. Vaatteet ja jalkineet olivat huonoja ja kylmyys piinasi työskenteliä naisvankeja ja heidän lapsiaan. Naiset eivät myöskään voineet tavata omaisiaan ja tämä edelleen vei heidän kuntoaan alaspäin. Ruokaa oli vähän ja se ei antanut tietenkään riittävästi ravinteita.

Alzhirin leirillä oli myös suomalaisia naisia. Sain museovierailulla käteeni listan nimistä ja suomalaisten naisten leirillä vietetystä ajasta. Tällä hetkellä Alzhirin leirin kaikista naisvangeista on elossa enää yksi liki 90-vuotias kazakstanilainen rouva. Saimme nähdä museossa videotallenteen, jolla entiset naisvangit kertoivat elämästään leirillä.

Astanan kaupunkia tänä päivänä katsellessa on vaikea ymmärtää vankileirin oloja. Uusi kaupunki on 15 vuodessa rakennettu täysin tyhjästä. Nyt asukkaita on reilut 700 000 ja kehitysvauhti on huimaa. Kaupunki on siisti ja viihtyisä ja alueelle rakennetaan koko ajan liiketaloja ja asuntoja. Koulutusjärjestelmää ja turvallisuutta parannetaan. Ydinaseista luopuminen on yksi maan ykköstavoitteista. Maa korostaa avoimuutta päätöksenteossa. Maan lakeja säätää kaksikamarinen eduskunta, jossa istuu nyt ensimmäistä kertaa viime vaalien jälkeen useamman kuin yhden puolueen edustajia. Presidentillä on melkein diktatoorinen valta, hänen päätöksiään ei kyseenalaisteta.

Presidentti näkyykin myös uuden yliopiston perustajana. Yliopisto osoittautui uusien innovaatioiden kehittäjäksi, jossa opiskelevat saavat myös ensin valmistavia opintoja. Yliopistossa on juuri alkamassa myös opettajankoulutus, luulisin, että Suomella voisi olla tässä asiassa paljon annettavaa koulutuksen kehittämiseksi Kazakstanissa. Suomi voisi myös itse oppia valmistavista opinnoista.

Kaiken kehityksen keskellä on helppo huokaista, että onneksi poliittiset vainot ja leireille kootut ihmiset ovat mennyttä historiaa. Ihmiset saavat elää vapaasti modernissa yhteiskunnassa. Mutta mistä kertoo korruptio, jota vielä esiintyy kaikkialla päätöksenteossa? Jopa koulutuspaikkojen saamisessa.

Tuula Peltonen
Tuula Väätäinen
Puolustusvaliokunta

 



Iisalmen Sanomat 18.8.
Vanhuspalvelumitoitukset kuntoon


Vanhuspalvelulain henkilöstömitoituksista on puhuttu pitkään. SDP:n eduskuntaryhmä tukee henkilöstömitoitusten määrittelemistä. Tämän kolumnin kirjoitushetkellä tarkat kirjaukset ovat vielä auki ja budjettineuvottelut edessä.


Sitovat henkilöstömitoitukset on otettava käyttöön pikaisesti. Tarvittavat määrärahat pitää turvata budjettiriihessä.


Aikoinaan Suomessa saatiin subjektiivinen päivähoito-oikeus alle kouluikäisille tiukassa rahatilanteessa. Nyt ikääntyneiden hoidossa esiintyvät epäkohdat on saatava kuriin.


Resurssit riittävät kyllä ja huoltosuhdekin voi kohentua, kunhan samalla nuoresta pitäen satsataan syrjäytymisen ehkäisyyn ja saadaan mahdollisimman monet jaksamaan työelämässä.


Henkilöstömitoituksista esiintyy monenlaisia näkemyksiä. Jotkut pelkäävät, että mitoitusten kirjaaminen johtaa minimien toteutumiseen. Osassa vanhustenhoitoa asiat ovat jo kunnossa, eikä toimivaa tasoa parane kirjauksilla heikentää.


Jotta pelkkä minimeihin ajautuminen voitaisiin estää, täytyy pykäliin kirjata sanallisestikin, että vanhusten hoitoisuus on keskeistä. Hoitotarpeen arvioinnissa vastuullisten viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden tehtävä on varmistaa kuntoon nähden riittävä hoito, omaa arviointivastuuta ei voi siirtää valtiolle tai ulkopuolisille tahoille.


Hyvä ja turvallinen hoito vaatii sitoutumista johtavilta lääkäreiltä, hoitajilta ja johtavilta luottamushenkilöiltä. Vanhuspalvelun kohentaminen haastaa omaisetkin aktiivisiksi läheistensä hoidon seurannassa. Pelkällä lakiin kirjaamisella harvat asiat hoituvat. Kaikilla vanhuksilla ei huolehtivia läheisiä kuitenkaan ole.


Henkilöstön ammattitaito ja osaaminen ovat hoidon toteutumisessa keskeistä. Ammattitaidon ylläpitämisessä niin työnantajalla ja kuin työntekijöillä on iso rooli. Pääsevätkö ammattilaiset päivittämään osaamistaan, kuullaanko koulutustarpeita?


Sosiaali- ja terveyspalveluiden kuormittuessa ja henkilöstön hakeutuessa muualle tai eläköityessä täytyy vakavasti miettiä, miten taataan, että ammattitaitoista henkilöstöä on saatavilla. Pitää panostaa rekrytointiin, koulutukseen, ihmisten houkuttelemiseen alalle.


Kymmeniä tuhansia lähi- tai sairaanhoitajia on tällä hetkellä töissä toisilla aloilla, suurena syynä hoitotyön raskaus ja kuormittuminen. Kurjistumiskierre on saatava poikki. Tässä kohtuulliset henkilöstömitoitukset ja työn parempi organisointi auttaisivat.


Vanhuspalvelut jos mitkä ovat yhteiskunnan tehtävä, jotka pääosin julkisen sektorin on taattava ja tuotettava. Kyse on pitkäkestoisesta hoidosta ja pysyvästä olotilasta. Ikääntyneiden hoitoa ei voi jättää markkinoiden armoille ja suhdannevaihtelujen varaan.


Kuntouttavalla hoidolla voidaan hidastaa kunnon heikkenemistä ja parantaa elämänlaatua, mutta ikääntymiseltä ei yksikään elossa pysyvä säästy. Ajoissa aloitetulla kuntoutuksella laitoshoitoon siirtymistä voidaan myöhentää ja saada tätä kautta lyhennettyä laitoshoitovuosia.


Räikeänä elämänlaatua heikentävänä epäkohtana ikääntyneitä pariskuntia voidaan nykyään erottaa toisistaan. Parien pitäisi voida elää yhdessä niin halutessaan.


Lopuksi omantunnon kysymys kaikille kuntien luottamushenkilöille: oletko tietoinen vanhuspalvelun tilasta, milloin viimeksi kävit tutustumassa? 


Iisalmen Sanomat 14.7.
Kuntakriteerien pohjalta eteenpäin
 
Hallituksen kesäkuun lopussa linjaamat kuntakriteerit ovat hyvä pohja kuntauudistuksen jatkolle. Demarien korostama kuntalähtöinen eteneminen on nyt mahdollista. Kriteerien pohjalta kunnissa voidaan käynnistää tarvittavat selvitykset uudesta kuntarakenteesta.

Palvelu- ja väestöpohjakriteereiden tarkoituksena on turvata palvelujen yhdenvertainen järjestäminen koko maassa. Halutaan vahvistaa kuntien edellytyksiä vastata itsenäisesti peruspalvelujen järjestämisestä, sekä edistää kuntataloudeltaan vakaampien kuntien muodostamista.

Demarit pitävät tärkeänä, että kunnat vastaavat itse riittävästä omasta palvelutuotannosta. Emme suvaitse tilannetta, jossa kunnat tähtäisivät vain palvelujensa järjestämiseen, samalla kun itse tuottaminen jäisi vähäiseksi.

Vahvan peruskunnan sopivan asukasmäärän osalta kriteerit ovat monitahoiset. Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta väestöpohjakriteerinä on 20 000 asukasta. Hallitus ei ole lopettamassa kaikkia pieniä kuntia, vaan luku on hyvinvointipalveluita koskeva vähimmäisväestöpohja. Pelkkä asukasmäärä ei tietenkään vielä riitä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatioon.

Suurempi väestöpohja vahvistaa myös muiden palveluiden tilannetta. On kysyntää ja tarjontaa oman kunnan sisällä. Vahva peruskunta on paras keino julkisten palvelujen yksityistämisen estämiseksi.

Elinvoimaisuuden osalta on kolme vaihtoehtoista kriteeriä: työpaikkaomavaraisuus-, työssäkäynti- ja yhdyskuntarakennekriteerit.

Sosialidemokraatit ovat erityisen tyytyväisiä siihen, että kuntakriteerit eivät perustu kaavamaisesti vain asukasmäärään. Monitahoisten kriteerien perusteella kuntien tilanne voi näyttää erilaiselta, kuten kotikuntani Siilinjärven tilanne osoittaa.

Kuntakriteerien mukaan kunnan työpaikkaomavaraisuusasteen tulee olla vähintään 80 prosenttia. Tähän demarit toivoivat sallivampaa muotoilua, mutta neuvotteluissa omavaraisuusasteen lasku jäi toiveeksi.

Kehyskunnaksi Siilinjärven työpaikkaomavaraisuus on korkea. Kunnan oman keväisen arvion mukaan työpaikkaomavaraisuusaste on 75 prosenttia ja päivittäistavarakaupan osalta lähes 100 prosenttia (Kunnallishallinnon rakenne -kannanotto 2012). Savon Sanomissa (27.6.) kuitenkin uutisoitiin, että Siilinjärven työpaikkaomavaraisuusaste jää 70,8 prosenttia.

Kysymyksiä herättää työssäkäyntikriteeri, joka osoittaa kuntaliitostarpeen lisäksi kuntaliitoksen toteutussuuntaa. Selvitystarpeen kriteeriksi suurilla kaupunkiseuduilla kuten Kuopion seudulla on asetettu, että pendelöinti kunnasta keskuskuntaan on vähintään 35 prosenttia.

Samalla kannattaa punnita pendelöintiä muualta kuntaan päin. Arvioiden mukaan Siilinjärvellä työskenteli vuonna 2011 yhteensä noin 3 000 henkilöä Kuopiosta, Maaningalta, Nilsiästä ja Lapinlahdelta (Kunnallishallinnon rakenne). Pendelöintiä tapahtuu siis moneen suuntaan.

Työikäisten pendelöinti voi osoittaa myös elinvoimaisuutta. Jos kunnassa esimerkiksi asuu ikääntyneitä, on ymmärrettävää, etteivät he matkusta muualle töihin. Tällöin pendelöintilukemat eivät kerrokaan koko totuutta.

Kuntakriteereihin vastatessa haasteena onkin, miten saada esiin tärkeää kuntien välistä keskenäistä yhteistyötä. Yksisuuntaisilla laskelmilla voidaan päätyä ristiriitaan yhteisten tavoitteiden kanssa, vaikka selvää onkin, että monin paikoin kuntaliitoksia tarvitaan.

Lähtökohtaisesti kriteerejä kannattaa tarkastella avoimin mielin. Onnistuneessa selvitystyössä korostuu useamman kunnan muodostaman alueen kokonaisetu, ei vain yksittäisen kunnan tilanne. On aika nähdä yli tämän hetken tarpeiden ja nykyisten kuntarajojen.


Iisalmen Sanomat 9.6.
Kuntauudistuksen kuulumisia

Kuntarakenneuudistus etenee maltilla mutta päättäväisesti. Hallitus pääsi äskettäin sopuun myös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen suuntaviivoista. Yhteistyö hallituksen kesken on sujunut kiitettävästi, ja toivottavasti uudistusta rakennetaan kaikkien puolueiden kesken niin valtion kuin kuntatasolla.

Kuntauudistuksessa ei uskota pakkoliitoksiin. Hallituksen toimivaltaa kuntapäätöksiin ei kasvateta. Kriisikunnissa valtio voi kuitenkin tukea kuntien muutostoimia, kuten nykylainsäädännönkin aikana. Muuten ainoastaan pienissä osauudistuksissa valtakunnallisella tasolla voi olla sananvaltaa. Tältäkään osin hallituksen toimivalta ei muutu.

SDP:lle on ollut tärkeää, että uudistusta valmisteltaessa kokonaisuus ja erilaiset näkökulmat kuten hyvinvointi- ja metropolipolitiikka ovat olleet esillä jo ennen kuin kuntarakenteelle luodaan kriteereitä.

Hyvinvointipalveluja kehitetään tulevaisuudessa kunnissa kokonaisuutena, eli edistetään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä sekä kehitetään perus- ja vaativamman erikoissairaanhoidon työnjakoa. Kuntien tilanteesta riippuu, kuinka paljon palveluita järjestetään omin voimin ja kuinka paljon muilta ostettuna.

Jatkotyössä paikallisena ohjenuorana on pidettävä palveluille ja kuntalaisille parasta. Toteutuuko palvelujen saatavuus, erityisesti laadun ja julkisen sektorin ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden osalta?

Useissa kunnissa henkilöstöstä on jo pulaa. Samalla suuret ikäluokat eläköityvät ja sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijöitä karkaa muihin tehtäviin. Julkisen sektorin työpaikoista on tehtävä kilpailukykyisiä. Mielekkään työn lisäksi tarvitaan hyvät työolosuhteet, työsopimukset ja palkkaus.

Demarien johdolla uudistukselle halutaan antaa riittävästi aikaa. Nyt vahvan peruskunnan pääkriteereistä sorvataan esitys kesäkuun aikana, jonka ministerit käsittelevät. Siitä rakennelakiesitys lähtee kuntiin syksyn lausuntokierroksille.

Nykysuunnitelmissa rakennelaki tulee voimaan toukokuussa 2013. Kuntien reagointiaikaa lakiin on huhtikuuhun 2014 saakka. Mahdolliset muutokset selviävät prosessin kuluessa.

Kuntaliitto on ilmaissut hallituksen esitykselle kannatuksensa. Demarien tavoin kuntaliittokin toivoi toista lausuntokierrosta ja kokee, että kuntaliitosten aikataulu ja liitostuen mahdollisuus ovat nyt realistisella pohjalla.

Henkilöstöpuolellakin on kiitelty, että henkilöstön asiat on huomioitu hyvin. Esitys tukee kuntapohjaista hyvinvointivaltiota ja julkista palvelutuotantoa. Lakiin on sisältymässä nykylainsäädännön mukainen muutosturva-aika henkilöstölle.

THL puolestaan olisi ollut valmis kokeilemaan sosiaali- ja terveydenhoidon alueita, joilla palvelut pääasiassa järjestettäisiin. Hallitus haluaa vahvistaa nimenomaan vahvojen kuntien asemaa palvelujen järjestäjänä, minkä lisäksi joitain palveluita siirretään erityisvastuualueille.

Avoin keskustelu osoittaa THL:n tärkeyden itsenäisenä tutkimuslaitoksena. Kantoja kuunnellaan, mutta kokonaisvaltainen tilannearvio ja vastuu on poliitikoilla.

Uudistus toteutetaan kuntavetoisesti, valtion tukemana. Kunnille on jätetty valinnanvapautta palvelujen järjestämiseen. Uudet kunnanvaltuustot pääsevät päättämään kuntiensa uudistuksesta kunnallisvaalien jälkeen.

Kyse ei ole pelkästään säästöistä, vaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion turvaamisesta.


Uutis-Jousi 7.6.
Kohtele lasta hyvin

Lastensuojelu ja sosiaalityö tarjoavat arvokasta apua perheille. Lastensuojelun avohuollon tukitoimia voivat olla vaikkapa lasten päivähoito tai perhetyö, riittävän toimeentulon ja asumisen turvaaminen, tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta tai vertaisryhmä- ja virkistystoiminta.

Lastensuojelun keskeisiin periaatteisiin kuuluu turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden takaaminen. Tämä on kirjattu lastensuojelulain 4. pykälään.

Siilinjärvellä lastensuojeluasiat ovat tietääkseni perinteisesti olleet melko mallillaan, mutta apua voidaan tarvita missä vain. Siilinjärvellä omaiset, lähipiiri tai muu lapsen tilanteesta huolissaan oleva voi ottaa yhteyttä Siilisetin lastensuojeluun huomatessaan lapsen tai nuoren tarvitsevan apua. Myös lapsi itse voi kysyä apua. Joskus jo keskustelu auttaa, tai työntekijöiltä voi kysyä neuvoa etenemiseen.

Ulkopuolinenkin voi tehdä ilmoituksen, jos huomaa syitä, joiden vuoksi lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Perheille tämä voi tuntua pelottavaltakin, ja aiheettomista ilmoituksista voi syntyä hankalia tilanteita. Lapsen paras ja turvallisen kasvuympäristön takaaminen on oltava kaikilla päällimmäisenä mielessä.

Perjantaina 1.6. todistin itse hälyttävää tapausta S-Marketin parkkipaikalla hiukan ennen kahdeksaa illalla. Ensin huomasin äänekkäästi itkevän lapsen. Seuraavaksi todistin, kuinka suuttunut isä retuutti itkevää pientä tyttöä vaaleanpunaisessa takissa niskasta yhdellä kädellä. Toisessa kädessään mies kantoi paria ostospakettia. Pysähdyimme erään toisen rouvan kanssa katsomaan, autolle saavuttuaan isä päästi tytön irti.

Ellen olisi ollut niin järkyttynyt tilanteesta, olisin ottanut kuvan tilanteesta tai kirjoittanut auton rekisterinumeron muistiin. Jos vuosia lastensuojeluasioihin ja ensi- ja turvakoteihin perehtyneenä tilanne minut yllätti, voi kuvitella, miten vaikeaa puuttuminen olisi satunnaiselle ohikulkijalle. Tänä vuonna tulee täyteen 30 vuotta siilinjärveläisenä. Koskaan en ole vastaavaan kylällä törmännyt.

Tapaus ei ole jättänyt minua rauhaan. Mies ja lapsi ovat mielessäni ja tunnistan heidät jos vastaan tulevat, valitettavasti en tiedä nimiä. Joten en voi tehdä lastensuojeluilmoitusta. Perheen pidempiaikainen tilanne tai huolet eivät ole tiedossani, joten on mahdoton sanoa, kuinka usein vastaava toistuu. 

Apua kannattaa rohkeasti hakea, jos arki kuormittaa. Olisiko rähjäävää lapsensa retuuttajaa auttanut parhaiten lastenhoitaja vai lastensuojelun avohuollon palvelut? Lastensuojelulain mukaan toimiin on ryhdyttävä, jos kasvuolosuhteet vaarantuvat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä.


Savon Sanomat 16.5.
Säätelyä lisättävä

YK:n asekauppasopimuksen kohtalo ratkeaa neuvotteluissa heinäkuussa. Kuten Amnesty toteaa, tarvitaan sopimus, joka estää todennäköisesti vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, sotarikoksiin tai köyhyyteen johtavat asesiirrot. Sopimuksen pitää kattaa tavanomaisten aseiden lisäksi myös ammukset.
Pien- ja kevytaseet liittyvät valtaosaan ihmisoikeusloukkauksista.

Avustusjärjestö Oxfamin tilastojen mukaan (SS 3.5.) esimerkiksi aseidenvientikiellossa oleva Burma osti aseita noin 460 miljoonalla eurolla vuosina 2000 – 2010 ja Iran toi lähes samalla summalla 2007 – 2010.
 
Suomi on aktiivisesti tukenut kansainvälistä asekauppasopimushanketta YK:ssa. Etenkin valtioiden ostaessa aseita varat ovat helposti pois muualta kuten koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Lisäksi kontrolloimaton asekauppa ruokkii konflikteja ja kurjuutta.

Pienenä myönteisenä askeleena eduskunta hyväksyi äskettäin hallituksen esityksen puolustustarvikkeiden viennistä, joka selkeyttää vientiä Suomen ja Euroopan talousalueen alueella ja kautta. Laki koskee vain EU-tasolla puolustustarvikkeiksi määriteltyjä, mutta on askel parempaan suuntaan.

Puolustusvaliokunnassa asiantuntijat huomauttivat, että rajanveto sotilas- ja siviiliaseiden ja -patruunoiden välillä on hankalaa. Saimme selvityksen, että asiaan kiinnitettiin huomiota myös esitystä valmisteltaessa. Jatkossakin tällaiset tapaukset joudutaan ratkaisemaan yksitellen.

Puolustustarvikkeiden vientivalvonnan sääntöjä nostetaan Suomessa lain tasolle, selkeytetään järjestelmää ja huomioidaan EU:n direktiivi unionin sisäisistä puolustustarvikesiirroista.

Puolustustarvikkeiden vienti, kauttakuljetus ja välitys vaativat jatkossakin luvan, joka ratkaistaan laadusta riippuen joko valtioneuvostossa tai puolustusministeriössä.

Puolustusministeriön pitää tarvittaessa erikseen selvittää ulkoministeriöltä, ettei luvalle ole ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä. Välityslupa taas ratkaistaan puolustusministeriössä. Euroopan talousalueen sisällä menettely on yksinkertaisempi.

Ampumatarvikkeiden valvonnassa selkeytetään puolustusministeriön ja sisäministeriön toimivaltoja.

Vaikka paljon vielä riittääkin tehtävää ase- ja puolustustarvikekaupan sääntelyn tehostamiseksi, Suomessa yleisten puolustustarvikkeiden vientilupien selkeyttäminen on myönteistä. Niin sotilas- kuin siviiliaseetkin pitää huomioida.

Ristiriidat on aina pyrittävä ratkaisemaan rauhanomaisin keinoin. Asekaupan säännöt on saatava mahdollisimman kattaviksi ja läpinäkyviksi. Valtapoliittiset tai liiketoimintaintressit eivät saa painottua humanitaaristen kustannuksella.

 


Iisalmen Sanomat 5.5.
Virkeänä kesälomalle

Työpsykologien mukaan lomalle pitäisi lähteä levänneenä, mutta usein lomaa edeltävät ajat kuluvat vauhdilla. Asiantuntijat sanovat, että loman pitäisi olla yhtäjaksoisesti vähintään kaksi viikkoa, jotta aito irtaantuminen työstä voisi tapahtua.

Loman odotus siivittää arjen tunnelmia ja liioitellunkin idyllinen rantalaituri voi siintää ajatuksissa.

Työn organisoinninkin kannalta on tärkeää suunnitella hyvissä ajoin, mitä töitä pyrkii hoitamaan pois alta, ettei viimeisille työpäiville jää kauheaa sumaa. Entä mitä ehtii tehdä loman jälkeen?

Ihanteellista olisi, jos jopa kotityöt kuten siivoukset tai pakolliset mökkiremontit voisi hoitaa ennen lomaa kuntoon. Tällöin loma on todellista lepoa ja irtiottoa, mutta monellako tähän on mahdollisuus?

Kiireen ja stressin kourissa energiaa voi kuluttaa epäolennaiseenkin. On tärkeää pysähtyä harkitsemaan, mihin keskittyy. Tarvitseeko aivan kaikkea tehdä?

Töissä monia kuluttavat suuri työtaakka, kiire, huono työilmapiiri ja pätkätyöt. Uupumus voi tulla monenlaisista asioista. Ellei jo arjessa satsaa tarpeeksi nukkumiseen ja harrastuksiin, saattaa vähitellen uupua niin, ettei palautuminen enää onnistu.

Tarpeeksi aikaisessa vaiheessa loma tai kuntoutus voi katkaista kierteen, jolloin uupumista ei pääse syntymään.

Lomalla ajatukset pitäisi joka tapauksessa saada irti töistä. Perheellä, lapsilla ja ystävillä on usein suuret odotukset, jotka eivät välttämättä olekaan kaikkien tiedossa.

Kun loma on saatu sovittua, perheessä tai tuttavapiirissä on ehkä syytä keskustella odotuksista. Ei pidä olettaa, että toiset tietävät, mitä kukin haluaa tehdä.

Helposti yksi pitää itsestään selvänä, että lomalla kuuluu sukuloida, ja muilla onkin muut toiveet.

Sinkuilla ja määräaikaisuuksissa uurastavilla taas lapsiperheelliset työkaverit voivat toistuvasti mennä edelle lomista sovittaessa. Perheellisille yhteisen loman löytäminen on tärkeää, mutta jatkuvasti sivuutetun on uskallettava sanoa, jos haluaa joskus lomaa juhannusviikolla tai hiihtoloman aikaan.

Oman hengähdystaukonsa suhteen on uskallettava olla itsekäs ja tuotava toiveensa esiin. Voihan olla, etteivät kaikki tavanomaiset lomaviikkonsa ja -rutiininsa läpi saaneet niitä lopulta joka vuosi haluaisikaan. Työpaikkojen yhteishengen ylläpitämisessä on tärkeää, että myös lomien sijoittuminen työntekijöiden kesken tapahtuu avoimesti ja kaikkia kuullen.

Psykologiassa tunnetaan Abilenen paradoksi, jossa kaikki perheenjäsenet pyrkivät miellyttämään toisiaan ja lähtevät yhdessä raskaalle automatkalle kuumana kesäpäivänä. Myöhemmin selviää, ettei kukaan oikeastaan olisi reissulle halunnut, mutta kaikki pyrkivät miellyttämään toisiaan. Seurauksena kaikkien lomaa tuhrautui turhaan.

Kuluuko oma lomasi muiden oletettujen lomatoiveiden täyttämiseen? Vai palaatko lomalta kylläisenä lomakokemuksista, yhdessä ja yksin koetuista virkistävistä hetkistä?


SDP:n eduskuntaryhmän blogi 10.4.

Vahva eduskuntaryhmä

SDP on tuoreiden gallupien mukaan toisiksi suosituin puolue. Eduskuntaryhmämmekin on vahva ja yhteistyö sujuu.
 
SDP on aina ollut vastuullinen politiikassaan ja puolueen perusperiaatteet ovat kirkkaana mielessä: oikeudenmukaisuus, työ ja välittäminen.
 
Ryhmän edustajat ovat hakeneet elämän- ja arjen kokemusta monista asioista, mikä näyttäytyy harkitsevana ja loogisena politiikkana ja päätöksentekona. Erityisesti viimeisen kahden kauden aikana ryhmä on tukenut johtajia, niin puolueen kuin ryhmän johtoa, ja johto tukenut tiimihenkeä.
 
Kolmannen kauden edustajana koen, että uudet edustajat otetaan hyvin mukaan joukkoon. Aina löytyy vanhoja konkareita, jotka ovat valmiita neuvomaan. Kuulisin mielelläni, jos joku kokee toisin. Uusille kysymyksille on ryhmässä tilaa.
 
Kun kyseessä on yli 40 ihmisen joukko, kansanedustajakaan ei aina saa tehdä vain sitä, mitä haluaa, vaan joutuu tekemään mitä tarvitaan. Kun vieraampaankin työhön tarttuu, aktiivisella otteella mukaan pääsee helposti ja huomaa tehtävät myönteisesti haasteellisiksi.
 
Tasa-arvon liikkeenä eduskuntaryhmässämme on nyt naisenemmistö. Lähtökohta on ensin jokaisen ihmisen henkilökohtainen panos, vasta sitten sukupuoli. Demariryhmässä on toteennäytettyä, että aiemmin miesenemmistön aikana myös naisia ja nyt naisten enemmistön aikana myös miehiä on valittu tärkeille paikoille. Ryhmä on onnistunut tekemään valintoja oikeudenmukaisesti. Edustavuudesta on pidettävä huolta jatkossakin, jotta tasa-arvon henki säilyy porukassa.
 
Jutta ja Jouni voivat olla ylpeitä johtamastaan joukosta.


Demokraatti 3.4.
Puoluekokouksen alla

Puoluekokouksen alla henkilövalinnat tulevat jälleen ajankohtaisiksi. Puoluekokouksessa valitaan niin puheenjohtajisto, puoluehallitus kuin uusi puoluesihteerikin.

Puoluehallitus on paikka, johon pitää löytää henkilöitä, joilla löytyy motivaatiota ja valmiuksia tehdä töitä yhdessä, ja joilta piirit saisivat suoraan ja välittömästi tietoa kenttää ajatellen. Tarvitsemme kotimaassa näkyvyyttä puheenjohtajan tueksi ja rinnalle. Kentän viestin välittämisen on onnistuttava jouhevasti puolueen johdon kautta.

Puheenjohtajan osalta puolue on onnellisessa tilanteessa, sillä Jutalla on erittäin vahva tuki jatkoon. Jutta on hankkinut luottamusta maan rajojen ulkopuolellakin niin puolueen johtajana kuin ministerinäkin.

Varapuheenjohtajien valintakin on taas edessä. Sopivista henkilöistä kysyn, onko mahdollista, että tällä kertaa istutaan alas eri puolilla Suomea miettimään, millaisia henkilöitä tahdomme. Asiaa voitaisiin miettiä julkisuudessakin vahvemmin nimenomaan sopivien henkilöiden ja heidän ominaisuuksiensa kautta, ei korostetusti tietyn piirin valintana, vaikka alueellinen edustavuus tärkeää onkin.

Soveltuvien ominaisuuksien suuremman korostamisen kautta voidaan selvemmin välittää viestiä, että henkilöt nauttivat luottamusta heti alkuun oman piirin ulkopuolellakin. Tämä on tärkeää, sillä edessä tulee olemaan vaikeita aikoja.

Istuvista varapuheenjohtajista kiittelen etenkin Pia Viitasta, joka on ihailtavan aktiivisesti esiintynyt lehdissä, televisiossa, radiossa ja piirien tapahtumissa. Myös Pohjois-Savon kevätpiirikokouksessa Pia toi hyvin esille puolueen ja eduskunnan kuulumiset sekä toi muutenkin monipuolisesti ja havainnollisesti esiin ajankohtaista tilannetta.

Puoluesihteerin osalta tehtävä on näkemykseni mukaan kokopäiväistä työtä. On syytä miettiä, mistä löytyy henkilö, joka pystyy ja on valmis sitoutumaan 100-prosenttisesti tehtävään. Ehdokkaita on syytä etsiä monipiikkisellä kammalla ja avoimesti kutsua heitä mukaan haasteeseen.

Kannattaa miettiä yli piirirajojen, millaiset ominaisuudet ovat kokonaisuuden kannalta oleellisia ja tärkeitä ja korostaa ehdokkaiden vahvuuksia julkisuudessakin. Puolueen etu on oltava puoluetta johtavilla ensimmäisenä ajatuksena. Erityisesti tilanteessa, jossa puoleen kannatusta lähdetään nostamaan.



Iisalmen Sanomat 24.3.
Puolustusvoimauudistus ja politiikka

Käynnissä on historiallisen laaja puolustusvoimauudistus. Rakenteita ja toimintaa tehostetaan runsaasti ja samalla useat alueet kokevat työpaikkamenetyksiä.

Peruslähtökohdiltaan puolustusvoimauudistus on perusteltu ja tarpeellinen. Suomen ikäluokat ovat pienentyneet, konfliktien luonne muuttunut ja kustannuksetkin nousevat roimasti.

Nykyrakenteella puolustusmenoja olisi tulevaisuudessa jouduttu lisäämään noin sadalla miljoonalla eurolla. Maanpuolustusosaamisen säilyminen mahdollistetaan siirtämällä resursseja tyhjistä tiloista ja nykyisestä henkilöstörakenteesta koulutustoiminnan turvaamiseen.

Uudistuksen peruslähtökohta on maanpuolustuksellinen, eikä puolustusvoimien asiantuntemusta ole tältä osin syytä epäillä. Yleiset raamit määriteltiin hallitusneuvotteluissa. Sovittiin, että yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus sekä puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät säilyvät.

Viranomaisyhteistyön kuten rajavartioinnin osalta muiden toimijoiden panosta pitää kasvattaa puolustusvoimien osallistumisen kevetessä, jotta tarvittava viranomaistyö turvataan. Kertausharjoitusten leikkauksetkin pitää mielestäni arvioida uudelleen.

Maanpuolustuksellisten lähtökohtien lisäksi ruotsinkielisen joukko-osaston säilyttäminen perustuu kielilakiin. Puolustusministeri Stefan Wallin on mediassa käsitellysti antanut pyydettäessä poliittista ohjausta ja ohjeistanut, että ruotsinkielinen varusmieskoulutus järjestettäisiin Dragsvikissä. Hallituksen kesken tietyn varuskunnan säilyttämistä ei käsitelty.

Ennen uusinta Dragsvik-uutisointia oppositiopuolue perussuomalaiset teki uudistuksesta välikysymyksen, jonka seurauksena hallitus sai luottamuslauseen eduskunnalta. SDP:n puolustusvaliokuntaryhmän vetäjänä pidin keskustelussa puolueemme ryhmäpuheen.

Opposition epäluottamuslauseesta Wallinille äänestettiin torstaina. SDP ei äänestänyt luottamusta vastaan, mutta tiedon pimittäminen muun hallituksen ohi tehdystä poliittisesta vaikuttamisesta oli hyvin poikkeuksellista.

Eduskunnan luottamusäänestyksen lisäksi hallitus arvioi oman toimintakykynsä. Puolustusvoimauudistuksen osalta ministereiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan tulee varmistaa oma hyväksyntänsä kokonaisuudelle uusien tietojen valossa.

Pohjois-Savolle hyvänä uutisena Rissala ja Karjalan lennosto jatkavat toimintaansa. Paikallisesta erityisosaamisesta kannattaa olla ylpeä. Kaikille alueille ei puolustusvoimauudistuksessa käy yhtä hyvin. Erityisen raskaita ovat esimerkiksi Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen lakkautukset.

Suurten työpaikkamenetysten seuduilla on täysi oikeus vaatia, että valtio tukee työllisyyttä ja auttaa muillakin aluepoliittisilla toimilla.

Työministeri Ihalainen esitti välittömästi äkillisen rakennemuutoksen toimintamalleja. Tarvitaan kuitenkin parempaa koordinointia, jotteivät eri työpaikkojen muutokset osu samalle alueelle.

Mielestäni uudistus on tarpeellinen ja välttämätön. Toisaalta näen puutteita alueellisten vaikutusten arvioinnissa ja rajatussa tiedonvälityksessä valmistelun aikana.

Poliittinen valmistelun avoimuus sekä alue- ja yhteiskuntapoliittisten vaikutusten arviointi pitää varmistaa prosessien alusta saakka.


Savon Sanomat 21.3.
Yhteinen vastuu

Eduskunnassa on etsitty parannuksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Työllistymiseen pureudutaan yhteiskuntatakuulla, lasten ja nuorten koskemattomuutta taas halutaan parantaa monin eri tavoin.

SDP:n hallitusohjelman nuorten yhteiskuntatakuusta julkaistiin väliraportti viime viikolla. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle pitää tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Nuorten työttömyystilanne on kurjistunut ympäri Eurooppaa, joten Suomen tilanne on saatava kuntoon ennen kuin se karkaa käsistä. Esimerkiksi Espanjassa joka toinen nuori on vailla työtä.

Suomessa on 55 000 alle 30-vuotiasta työtöntä, lisäksi yli 40 000 alle 39-vuotiasta on tilastojen ulkopuolella.

Kansanedustaja Sirpa Paatero (sd.) on osuvasti todennut, että taloudellisen kestävyysvajeen lisäksi Suomi kärsii sosiaalisesta kestävyysvajeesta.

Tarvitaan parempaa koulutusta ja lisää sopivia työpaikkoja. Kumpikaan ei yksinään vielä riitä. Työstä on maksettava myös kunnon palkkaa.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttaa myös ympäröivän yhteiskunnan turvallisuus ja aikuisten toiminta.

Yksinkertaisimmillaan vanhemmilla on vastuuta netin käytöstä: millä sivuilla lapsi käy ja mihin seuraan hän päätyy.

Ilmeneviin hyväksikäyttötapauksiin on puututtava kovalla kädellä.

SDP:n eduskuntaryhmässä on tälläkin kaudella tehty useita aloitteita lasten ja nuorten turvallisuuden lisäämiseksi.

Kristiina Salonen on vaatinut muutosta lakiin, joka mahdollistaa seksuaalirikostuomion saaneen työskentelyn lasten ja nuorten parissa. Vain virkoihin liittyy velvollisuus ilmoittaa tuomioista.

Eeva-Johanna Eloranta taas on esittänyt rikostaustan selvittämistä lasten parissa työskenteleviltä vapaaehtoisilta, sillä nykyään vain työ- tai virkasuhteeseen haettaessa on esitettävä rikosrekisteriote.

Perheterapeuttina ihmettelen, mihin ihmisten aikuisuus on hävinnyt? Kuva pedofiileistä muuttuu hälyttävän jokapäiväiseksi, jos uutiset koskevat hyvin toimeentulevia perheen-isiä, kuten on ilmennyt.

Suomi on pieni maa, ja on iso asia, jos ilmenee kymmeniä hyväksikäyttötapauksia. Yksikin on liikaa.

Viranomaisten, koulujen ja päiväkotien on otettava epäilyjä rohkeasti puheeksi ja puututtava asioihin. Lapsille on kerrottava aina uudelleen, mikä on aikuisen taholta sopimatonta ja lain vastaista.



Viikkosavo 14.3.
Hyviä uutisia Rissalaan

Puolustusvoimauudistuksessa Rissalan varuskunta ja Karjalan lennosto jatkavat toimintaansa. Päätöksen syynä on paikallinen korkealuokkainen toiminta ja erityisosaaminen, joista kannattaa olla ylpeä.

Kaikilla alueilla, kuten Pohjois-Karjalassa puolustusvoimauudistuksen myötä julkaistut muutokset eivät ole olleet yhtä tervetulleita. Melkoisista henkilöstöleikkauksista huolimatta leikkaukset painottuvat kuitenkin valtaosin muualle kuin henkilöstöön.

Suurten työpaikkamenetysten seuduilla on täysi oikeus vaatia, että valtio tukee työllisyyttä ja auttaa muillakin aluepoliittisilla toimilla.

Peruslähtökohdiltaan puolustusvoimauudistus on perusteltu ja tarpeellinen. Uudistuksessa on yksinkertaistetusti kyse siitä, että Suomen ikäluokat ovat pienentyneet, konfliktien luonne muuttunut ja kustannuksetkin nousevat huimasti.

Nykyrakenteella puolustusmenoja olisi tulevaisuudessa jouduttu lisäämään noin sadalla miljoonalla eurolla, mikä käytännössä vaarantaisi koko puolustusvoimien toiminnan. On tärkeää siirtää paukkuja tyhjistä tiloista ja nykyisestä henkilöstörakenteesta koulutustoiminnan turvaamiseen, jotta maanpuolustusosaaminen säilyy.

Uudistuksen peruslähtökohta on maanpuolustuksellinen, eikä puolustusvoimien asiantuntemusta ole siltä osin syytä epäillä. Yleiset raamit määriteltiin hallitusneuvotteluissa.

Oma näkemykseni on, että uudistus on tarpeellinen ja välttämätön. Toisaalta näen puutteita alueellisten vaikutusten arvioinnissa sekä rajatussa tiedonvälityksessä valmistelun aikana. Poliittiset päättäjät tarvitsevat riittävää ja oikea-aikaista tietoa päätöstensä tueksi. 


Uutispäivä Demari 22.2.
Arjen pieniä parannuksia

Arjen pienillä parannuksilla on suuri merkitys monen elämälle. Juuri pienet mutta elämää helpottavat seikat ovat usein niitä, joita ihmiset tarvitsevat. Helpotuksen tunnetta voi lisätä ja tervehdyttäviä olosuhteiden parannuksia voi edistää arjen politiikan kautta.

Yhteiskunnassa on lukemattomia pieniä asioita, jotka ovat tasa-arvon ja perheyksiköiden näkökulmasta merkityksellisiä ja jotka etsivät korjaajaa. Mistä apua perheen arjen pyörittämiseen? Miten kasvattaa lapsista rehtejä ja aikaansaavia? Miten sovittaa perhe ja työelämä toimivaksi?

Konkreettisena esimerkkinä monikkoperheiltä kuten kaksos- ja kolmosperheiltä puuttuu yhä oikeus lapsikohtaiseen isyyslomaan.  Tiedetään, että yksilöllisen isä-lapsi-suhteen vaaliminen vaatii oman aikansa ja perheet tarvitsevat tukea arjessa. Silti kaikki eivät lapsikohtaista isyyslomaa vielä saa, eivätkä monet isät isyyslomiaan rohkene käyttää.

Työmarkkinaosapuolten syksyllä neuvottelemaan raamisopimukseen sisältyi vihdoin kirjaus, että isyysloma on lapsikohtainen. Kirjauksen tarkka merkitys on kuitenkin yhä auki. Nyt asiaa eteenpäin valmisteltaessa on pidettävä huolta, että kirjaus toteutuu ja ulottuu myös monikkoperheisiin.

Perheiden lasten arkea koskettava konkreettinen ja toimeen tarttuva muutos olisi koulujen jälki-istuntojen muuttaminen passiivisesta olosta toiminnaksi. Opettajien taholta on noussut kannatettava ehdotus, että koulun rangaistusmenetelmiä muutettaisiin työnläheisiksi ja rakentaviksi. Nuorena on vitsa väännettävä.

Ylipäänsä jos ihmisen halutaan muuttavan käyttäytymistään, tutkitusti muutos ei synny tehokkaimmin kielteisyyden kautta, vaan kun ihmiselle syntyy kokemus, että toisella tavalla toimiminen tuottaa mielekkäämmän tuloksen. Siten yksilöä alistavat tai kielteisellä tavalla rajoittavat toimenpiteet eivät useinkaan tuota toivottua vaikutusta.

Etenkin keskittymisvaikeuksisille lapsille konkreettisen tekemisen tulokset voisivat olla hiljaa istumista myönteisempiä. Jos nuorena saatava rangaistus olisi konkreettista ja osallistavaa, jotain tarttuisi aina mukaan. Kotiinviemisinä voisi rangaistusuutisen sijaan olla vaikka myönteinen palaute siivoojalta tai muulta henkilöltä, jota oppilas on auttanut.

Työojennus voisi lisätä mielekästä koulun ja kodin välistä vuorovaikutusta perheissä, joissa lapsi saa jälki-istuntoja tekemättömien läksyjen tai huonon tuntikäytöksen takia. Eikö olisi parempi, että he voisivat valvotusti tehdä läksynsä, siivota jälkiään tai muuten osallistua koulujärjestyksen ylläpitoon. Vanhemmille voisi koululta välittyä lapsesta myönteinen viesti onnistuneen työtehtävän suorittamisesta.

Jotkut voivat epäillä, mieltäisivätkö oppilaat sen jälkeen työnteon rangaistukseksi, mutta siitä ei olisi kyse. Rangaistusaika olisi yhä lukujärjestyksen ulkopuolista aikaa, mutta samalla oppilas olisi tehnyt jotain hyödyllistä ja näin edistänyt omaa oppimistaan.

Arjen pienet parannukset ovat puolustusvoimauudistuksen, kuntauudistuksen, eurokriisin ja muiden suurhankkeiden rinnalla pieniä, mutta yksilöiden näkökulmasta niistä muodostuu isoja asioita.



Iisalmen Sanomat 18.2.
Kuntauudistuksen kuulemiset käyntiin

Hallitus julkaisi äskettäin ehdotuksen uudeksi kuntakartaksi. SDP kannattaa vapaaehtoisia liitoksia ja paikallisten toiveiden kuuntelemista, ei yksioikoisia karttaharjoituksia.

Osa kuntakartassa ehdotetuista muutoksista vaikuttaa melko epärealistisilta. Mielestäni on hyvä, että nyt pöydällä on selkeä avaus keskustelulle. Nyt on kuulemiskierrosten aika. Jokaisen lausunnon antajan on syytä arvioida tarkasti oman kuntansa selviytymistilannetta taloudellisesti ja palveluhaasteiden osalta.

Kotikuntani Siilinjärven kunnanjohtaja Vesa Lötjönen on kritisoinut koettua ylhäältä käskyttämistä. Kuten Lötjönenkin on todennut, pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on esitys, joka tulee kuntiin kommentoitavaksi (Uutis-Jousi 12.2.).

Mielestäni uudistuksen ohjenuorana pitää olla nimenomaan palveluiden toimivuus kunnan asukkaille, ei pelkkä työssäkäyntialue. On syytä muistuttaa mieleen ja käydä läpi kuntien velvoitteet sekä kysyä, voidaanko vaatimuksiin vastata ja millä laatutasolla.

Kuntauudistusta valmistellut työryhmä on suunnitelmissaan vedonnut etenkin kuntatalouteen ja väestörakenteeseen, joten näihin perusteisiin vastaaminen on pidettävä mielissä.

Esimerkiksi Pohjois-Savon kolmeen suurkuntaan monet suhtautuvat epäillen. Ehdotetuista Maaninka ja Nilsiä ovat oma-aloitteisesti suunnitelleet Kuopioon liittymistä ja nämä suunnitelmat etenevät. Kuntauudistusehdotukset pitää käsitellä mahdollisimman perusteellisesti, jotta päästään vaikuttamaan.

Oma kantani kuntauudistuksiin on, että jos on selvästi nähtävillä, ettei jokin kunta pysty itse palveluita nykymuodossa tuottamaan, on rehellisesti arvioitava, selviääkö kunta varmasti yksin.

Elleivät kunnan palvelut ole vertailukelpoisia tai vastaa tämän päivän vaatimuksia, on tehtävä selkeitä suunnitelmia, yhdistytäänkö tai mitkä palvelut voidaan tuottaa yhteistyössä muiden kanssa isäntäkuntamallin tavoin.

Toimivatko kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut, entä elinkeinoelämän palvelut, joihin liittyy maankäyttö, yrittäjyyden tukeminen ja työpaikkojen synnyttäminen? Tällaiset ovat leimallisesti sektoreita, joista suurempikaan kunta ei yksin selviä. Tarvitaan yhteistyöhalukkuutta ja -kykyä.

Kunnan tulevaisuuden asioista ja päätöksistä vastaavat kuntien luottamushenkilöt ja viranhaltijat.

Kuntauudistukseen varautuminen asettaa isoja vaatimuksia nykyisille luottamushenkilöille. Jo aikataulujenkin vuoksi ei voida ajatella, että kaikki arviot ja ratkaisut jätetään syksyn kuntavaaleilla valituille. On kannettava vastuuta yli vaalikausien.

Nykyisten toimijoiden on oltava aktiivisia, jotta oman kunnan tilanne ja suunnitelmiin liittyvät kehitystoiveet ovat alusta asti selvillä.

Ydinajatuksena on, että kuntalaisia ei pidä millään tavoin syyllistää tai kritisoida siitä, missä he haluavat asua. Meillä jokaisella on oikeus itse päättää, missä asumme. Sitä ei pidä ohjata kuntapolitikoinnilla.

Mitä avoimemmin ihmiset pystyvät asumaan, tekemään työtä ja harrastamaan, sitä paremmin ihmiset voivat. Kunnallisilla ratkaisuilla ei pidä vaikeuttaa ihmisten arjen hoitamista.

 


Uutis-Jousi 5.2.
Ministeri vastasi Väätäiselle leipäjonoista

Kansanedustaja Tuula Väätäinen (sd.) teki hallitukselle kirjallisen kysymyksen leipäjonojen asiakkaiden avuntarpeen selvittämisestä, johon ministeri Maria Guzenina-Richardson on vastannut.

Väätäinen kysyi hallitukselta, millaisiin toimiin se aikoo ryhtyä ohjatakseen leipäjonojen asiakkaita entistä paremmin heidän ruoka-avun lisäksi tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Väätäinen ehdotti konkreettisia selvityksiä ja palveluihin ohjaamista paikan päällä, jotta voitaisiin tavoittaa haastavassa elämäntilanteessa olevia.

Ministeri painotti, että Suomen perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Guzenina-Richardsonin mukaan edustaja Väätäisen ehdotus sosiaalityön jalkauttamisesta entistä voimakkaammin sinne, missä apua tarvitsevia ihmisiä kokoontuu, kuten leipäjonoihin, on pohtimisen arvoinen.

Hallitus on käynnistänyt poikkihallinnollisen eriarvoisuuden ja terveyserojen vastaisen toimenpideohjelman. Etsinnässä on entistä tehokkaampia ja vaikuttavampia keinoja syrjäytymisen ja eriarvoisuuden taltuttamiseksi. Huono-osaisuuden vähentäminen tulee olemaan Kaste II -ohjelman yhtenä osa-alueena ja kuntia kannustetaan käyttämään hyväksi Kaste II -ohjelman mahdollisuuksia.

"Erityisesti lapsiperheiden tilanteen selvittämisellä on kiire, koska köyhyys ja ongelmat usein periytyvät sukupolvelta toiselle", kansanedustaja Väätäinen muistuttaa.


Uutis-Jousi 26.1.

Vastine Arvo Rytköselle

Arvo Rytkönen kysyi Uutis-Jousessa (19.1.), olinko terveydenhuollon uudistuksia ja lääkäreitä koskeneessa haastattelussa (UJ 12.1.) unohtanut mielenterveyskuntoutujat. Kerroin haastattelussa, että jos terveyskeskukset alkavat huolehtia perustason erikoissairaanhoidosta, Siilinjärvelläkin pitää kiireesti arvioida, miten paljon tarvitaan esimerkiksi lastenlääkäriä ja gynekologia ja miten henkilöstö järjestetään. Kuten huomautin, esimerkiksi lastenlääkärille voisi olla hyvinkin kokopäiväistä työtä. Mielenterveyden hoitoa en toki ole unohtanut. Siilinjärvellähän on jo olemassa psykiatrin virka, siihen pitäisi vielä saada pysyvä viranhoitaja. On tärkeää, että mielenterveyskuntoutujien palvelujen tarvetta pidetään esillä monelta taholta.


Savon Sanomat 25.1.
Monen ikäisiä veteraaneja

Sotiemme veteraanien lisäksi Suomessa asuu yhä kasvava joukko rauhanturva- ja kriisinhallintaveteraaneja. Usein näillä veteraaneilla on arvokkaiden kansainvälisten kokemusten lisäksi monenlaisia traumoja ja vammoja, joihin he ansaitsevat kunnon hoidon ja korvaukset.

Tein vuoden lopulla kirjallisen kysymyksen veteraanipolitiikan päivittämisestä sekä tuista ja hoidosta. Ministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) vastauksessa vahvistettiin, että selvitys tukien ja lainsäädännön uudistamistarpeesta on käynnissä.

Silti on paljon vielä tehtävää ennen kuin uudet, Suomen ulkopuolisiin tehtäviin osallistuneet joukot nähdään veteraaneina, kuten maatamme aikoinaan puolustaneetkin.

Vaikka suomalaisia joukkoja on kerrallaan maailmalla verrattain pieniä määriä, kyse ei ole mistään marginaali-ilmiöstä. Vuosien varrella Suomesta on osallistunut rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin muutamia kymmeniä tuhansia henkilöitä, joista osa on jo varsin iäkkäitä.

Vaikka kyse ei olisi varsinaisista sotatoimista, voi tapahtua onnettomuuksia, joissa rauhanturvaajat voivat vahingoittua psyykkisesti tai fyysisesti koko loppuelämään vaikuttavasti.

Uusi veteraanien joukko tarvitsee selkeää veteraanipolitiikkaa ja -järjestelmää. Omien sotiemme veteraaneista on myös pidettävä huolta eikä uusien veteraanien tarvitsemaa hoitoa saa ottaa sotiemme veteraaneilta. Päinvastoin heidänkin tarvitsemien palvelujen lisäämiseen on löydyttävä resursseja.

Joskus maanpuolustuskeskustelussa kyseenalaistetaan, suositaanko kansainvälisiä operaatioita nykyään kotimaisen puolustusvalmiuden kustannuksella. Maanpuolustusvalmiuden kannalta kansainvälisellä osallistumisella rauhanturvatehtäviin on kuitenkin erittäin tärkeä merkitys puolustusvoimille.

Operaatioissa hankittu kokemus on erittäin hyödyllistä kotimaisen maanpuolustusvalmiuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Samalla suomalaiset osallistujat vievät operaatioihin arvokasta suomalaista osaamista ja näkökulmaa konflikteihin. Operaatioissa suomalaisia upseereja on toiminut merkittävissä tehtävissä.

Alkuperäisten veteraaniemme hoidosta kertynyttä osaamista on hyödynnettävä. Esimerkiksi sairas- ja veljeskodeista löytyy tietotaitoa, joka voisi soveltua laajemmin uusienkin veteraanien tarpeisiin.


Iisalmen Sanomat 14.1.
Haloselle seuraaja

Presidentti Tarja Halonen piti vuoden vaihteessa viimeisen uudenvuodenpuheensa. Viimeisessä puheessaan Halonen jatkoi tutuksi käynyttä linjaansa, varoitti eriarvoisuuden noususta ja painotti suvaitsevaisuuden tärkeyttä.

Tarja Halonen on ollut presidenttinä esimerkillinen arvojohtaja ja kansainvälisesti aktiivinen vaikuttaja. Lukuisat naiset ovat myös saaneet inspiraatiota tasavaltamme ensimmäiseltä naispresidentiltä.

Halonen on kerännyt kannatusta yli puoluerajojen. Sama tehtävä on edessä uusilla presidenttiehdokkailla.

Koko kansan presidenttinäkin minulle Halonen on aina ollut arvoiltaan lähellä SDP:tä ja omaa ajatusmaailmaani. Tasa-arvo, solidaarisuus ja avarakatseisuus muita kulttuureja kohtaan ovat valtavan tärkeitä niin minulle kuin lukuisille muillekin Halosen tukijoille, puoluekannasta riippumatta.

Uskon, että Paavo Lipponen jatkaisi hyvin tätä linjaa. Uskon, että kuopiolaisella Lipposella on monipuolisesti kokeneena poliitikkona aineksia kerätä kannatusta oman äänestäjäkunnan ulkopuolelta. Tästä tietysti päättävät äänestäjät.

Kuka tahansa presidentiksi nouseekin, vahva ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaaminen on tehtävässä tarpeen. Tarvitaan kykyä ja kannuksia toimia kansainvälisillä areenoilla, siltoja luoden, ei jakolinjoja tehden. Poteroihinsa linnoittautuva presidentti tekisi hallaa Suomelle.

Taloushaasteiden keskelläkin presidentin on pidettävä päänsä ja ajatuksensa kirkkaana ja muistettava, että maailmassa on paljon muutakin kuin finanssit. Esimerkiksi demokratiakehitys on presidentin tehtäväkenttää niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Lipponen on halki uransa painottanut kansainvälisyyden, demokratian ja oikeudenmukaisuuden merkitystä.

Kotimaassa myös eriarvoistumisen torjunta sekä laaja-alainen sivistys ovat presidentille tärkeitä. Samalla on löydyttävä sisua ja rohkeutta astua samaan neuvottelupöytään suurvaltojen johtajien kanssa.

Kansanedustajana muistutan, että eduskunta pyörittää päivänpolitiikkaa. Presidentin tehtävä on tukea eduskunnassa ja hallituksessa tehtävää työtä. Tätä eivät kaikki ehdokkaat aivan näytä sisäistäneen. Vierastan ideoita hallituksia käskyttävistä iltakouluista.

Suomen tasavallan seuraava presidentti voi nousta monenlaisista aatetaustoista. Vaaliasetelma on nyt harvinaisen jännittävä. Seuraavan presidentin ja eduskunnan välinen yhteistyö voi muotoutua vaikuttavuudeltaan hyvin erilaiseksi sen mukaan, kuka tehtävään valitaan.

Onko kaikilla ehdokkailla realistinen kuva presidentin roolista ja työstä? Kantavatko iskulauseet arjen tasolle? Löytyykö niin idealismia kuin jämäkkyyttä puolustaa Suomen näkemyksiä?

Halonen antoi viimeisessä uudenvuodenpuheessaan hyviä suuntaviivoja seuraavalle presidentille ja poliittisille päättäjille.

”Rakentamalla pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa perustamme vahvan pohjan jokaisen ihmisen omalle mahdollisuudelle pitää huolta itsestään ja perheestään. Samalla teemme tilaa myös tieteelle ja taiteelle, yrittämiselle ja innovatiivisuudelle.”

”Eriarvoisuuden kasvu ei ole mikään luonnonvoima. Se voidaan torjua. Hyvinvointiyhteiskuntamme avulla voimme taata ihmisten tasa-arvoisen kohtelun ja lisäksi menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Kysymys on siis poliittisesta tahdosta ja toteuttamisen taitavuudesta.”

Maamme seuraavalta presidentiltä odotan poliittista tahtoa ja vaikutusvaltaa jatkaa Halosen viitoittamalla tiellä.