Kirjoitukset 2012

Uutispäivä Demari 22.2.
Arjen pieniä parannuksia

Arjen pienillä parannuksilla on suuri merkitys monen elämälle. Juuri pienet mutta elämää helpottavat seikat ovat usein niitä, joita ihmiset tarvitsevat. Helpotuksen tunnetta voi lisätä ja tervehdyttäviä olosuhteiden parannuksia voi edistää arjen politiikan kautta.

Yhteiskunnassa on lukemattomia pieniä asioita, jotka ovat tasa-arvon ja perheyksiköiden näkökulmasta merkityksellisiä ja jotka etsivät korjaajaa. Mistä apua perheen arjen pyörittämiseen? Miten kasvattaa lapsista rehtejä ja aikaansaavia? Miten sovittaa perhe ja työelämä toimivaksi?

Konkreettisena esimerkkinä monikkoperheiltä kuten kaksos- ja kolmosperheiltä puuttuu yhä oikeus lapsikohtaiseen isyyslomaan.  Tiedetään, että yksilöllisen isä-lapsi-suhteen vaaliminen vaatii oman aikansa ja perheet tarvitsevat tukea arjessa. Silti kaikki eivät lapsikohtaista isyyslomaa vielä saa, eivätkä monet isät isyyslomiaan rohkene käyttää.

Työmarkkinaosapuolten syksyllä neuvottelemaan raamisopimukseen sisältyi vihdoin kirjaus, että isyysloma on lapsikohtainen. Kirjauksen tarkka merkitys on kuitenkin yhä auki. Nyt asiaa eteenpäin valmisteltaessa on pidettävä huolta, että kirjaus toteutuu ja ulottuu myös monikkoperheisiin.

Perheiden lasten arkea koskettava konkreettinen ja toimeen tarttuva muutos olisi koulujen jälki-istuntojen muuttaminen passiivisesta olosta toiminnaksi. Opettajien taholta on noussut kannatettava ehdotus, että koulun rangaistusmenetelmiä muutettaisiin työnläheisiksi ja rakentaviksi. Nuorena on vitsa väännettävä.

Ylipäänsä jos ihmisen halutaan muuttavan käyttäytymistään, tutkitusti muutos ei synny tehokkaimmin kielteisyyden kautta, vaan kun ihmiselle syntyy kokemus, että toisella tavalla toimiminen tuottaa mielekkäämmän tuloksen. Siten yksilöä alistavat tai kielteisellä tavalla rajoittavat toimenpiteet eivät useinkaan tuota toivottua vaikutusta.

Etenkin keskittymisvaikeuksisille lapsille konkreettisen tekemisen tulokset voisivat olla hiljaa istumista myönteisempiä. Jos nuorena saatava rangaistus olisi konkreettista ja osallistavaa, jotain tarttuisi aina mukaan. Kotiinviemisinä voisi rangaistusuutisen sijaan olla vaikka myönteinen palaute siivoojalta tai muulta henkilöltä, jota oppilas on auttanut.

Työojennus voisi lisätä mielekästä koulun ja kodin välistä vuorovaikutusta perheissä, joissa lapsi saa jälki-istuntoja tekemättömien läksyjen tai huonon tuntikäytöksen takia. Eikö olisi parempi, että he voisivat valvotusti tehdä läksynsä, siivota jälkiään tai muuten osallistua koulujärjestyksen ylläpitoon. Vanhemmille voisi koululta välittyä lapsesta myönteinen viesti onnistuneen työtehtävän suorittamisesta.

Jotkut voivat epäillä, mieltäisivätkö oppilaat sen jälkeen työnteon rangaistukseksi, mutta siitä ei olisi kyse. Rangaistusaika olisi yhä lukujärjestyksen ulkopuolista aikaa, mutta samalla oppilas olisi tehnyt jotain hyödyllistä ja näin edistänyt omaa oppimistaan.

Arjen pienet parannukset ovat puolustusvoimauudistuksen, kuntauudistuksen, eurokriisin ja muiden suurhankkeiden rinnalla pieniä, mutta yksilöiden näkökulmasta niistä muodostuu isoja asioita.

Iisalmen Sanomat 18.2.
Kuntauudistuksen kuulemiset käyntiin

Hallitus julkaisi äskettäin ehdotuksen uudeksi kuntakartaksi. SDP kannattaa vapaaehtoisia liitoksia ja paikallisten toiveiden kuuntelemista, ei yksioikoisia karttaharjoituksia.

Osa kuntakartassa ehdotetuista muutoksista vaikuttaa melko epärealistisilta. Mielestäni on hyvä, että nyt pöydällä on selkeä avaus keskustelulle. Nyt on kuulemiskierrosten aika. Jokaisen lausunnon antajan on syytä arvioida tarkasti oman kuntansa selviytymistilannetta taloudellisesti ja palveluhaasteiden osalta.

Kotikuntani Siilinjärven kunnanjohtaja Vesa Lötjönen on kritisoinut koettua ylhäältä käskyttämistä. Kuten Lötjönenkin on todennut, pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on esitys, joka tulee kuntiin kommentoitavaksi (Uutis-Jousi 12.2.).

Mielestäni uudistuksen ohjenuorana pitää olla nimenomaan palveluiden toimivuus kunnan asukkaille, ei pelkkä työssäkäyntialue. On syytä muistuttaa mieleen ja käydä läpi kuntien velvoitteet sekä kysyä, voidaanko vaatimuksiin vastata ja millä laatutasolla.

Kuntauudistusta valmistellut työryhmä on suunnitelmissaan vedonnut etenkin kuntatalouteen ja väestörakenteeseen, joten näihin perusteisiin vastaaminen on pidettävä mielissä.

Esimerkiksi Pohjois-Savon kolmeen suurkuntaan monet suhtautuvat epäillen. Ehdotetuista Maaninka ja Nilsiä ovat oma-aloitteisesti suunnitelleet Kuopioon liittymistä ja nämä suunnitelmat etenevät. Kuntauudistusehdotukset pitää käsitellä mahdollisimman perusteellisesti, jotta päästään vaikuttamaan.

Oma kantani kuntauudistuksiin on, että jos on selvästi nähtävillä, ettei jokin kunta pysty itse palveluita nykymuodossa tuottamaan, on rehellisesti arvioitava, selviääkö kunta varmasti yksin.

Elleivät kunnan palvelut ole vertailukelpoisia tai vastaa tämän päivän vaatimuksia, on tehtävä selkeitä suunnitelmia, yhdistytäänkö tai mitkä palvelut voidaan tuottaa yhteistyössä muiden kanssa isäntäkuntamallin tavoin.

Toimivatko kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut, entä elinkeinoelämän palvelut, joihin liittyy maankäyttö, yrittäjyyden tukeminen ja työpaikkojen synnyttäminen? Tällaiset ovat leimallisesti sektoreita, joista suurempikaan kunta ei yksin selviä. Tarvitaan yhteistyöhalukkuutta ja -kykyä.

Kunnan tulevaisuuden asioista ja päätöksistä vastaavat kuntien luottamushenkilöt ja viranhaltijat.

Kuntauudistukseen varautuminen asettaa isoja vaatimuksia nykyisille luottamushenkilöille. Jo aikataulujenkin vuoksi ei voida ajatella, että kaikki arviot ja ratkaisut jätetään syksyn kuntavaaleilla valituille. On kannettava vastuuta yli vaalikausien.

Nykyisten toimijoiden on oltava aktiivisia, jotta oman kunnan tilanne ja suunnitelmiin liittyvät kehitystoiveet ovat alusta asti selvillä.

Ydinajatuksena on, että kuntalaisia ei pidä millään tavoin syyllistää tai kritisoida siitä, missä he haluavat asua. Meillä jokaisella on oikeus itse päättää, missä asumme. Sitä ei pidä ohjata kuntapolitikoinnilla.

Mitä avoimemmin ihmiset pystyvät asumaan, tekemään työtä ja harrastamaan, sitä paremmin ihmiset voivat. Kunnallisilla ratkaisuilla ei pidä vaikeuttaa ihmisten arjen hoitamista.

Uutis-Jousi 5.2.
Ministeri vastasi Väätäiselle leipäjonoista

Kansanedustaja Tuula Väätäinen (sd.) teki hallitukselle kirjallisen kysymyksen leipäjonojen asiakkaiden avuntarpeen selvittämisestä, johon ministeri Maria Guzenina-Richardson on vastannut.

Väätäinen kysyi hallitukselta, millaisiin toimiin se aikoo ryhtyä ohjatakseen leipäjonojen asiakkaita entistä paremmin heidän ruoka-avun lisäksi tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Väätäinen ehdotti konkreettisia selvityksiä ja palveluihin ohjaamista paikan päällä, jotta voitaisiin tavoittaa haastavassa elämäntilanteessa olevia.

Ministeri painotti, että Suomen perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Guzenina-Richardsonin mukaan edustaja Väätäisen ehdotus sosiaalityön jalkauttamisesta entistä voimakkaammin sinne, missä apua tarvitsevia ihmisiä kokoontuu, kuten leipäjonoihin, on pohtimisen arvoinen.

Hallitus on käynnistänyt poikkihallinnollisen eriarvoisuuden ja terveyserojen vastaisen toimenpideohjelman. Etsinnässä on entistä tehokkaampia ja vaikuttavampia keinoja syrjäytymisen ja eriarvoisuuden taltuttamiseksi. Huono-osaisuuden vähentäminen tulee olemaan Kaste II -ohjelman yhtenä osa-alueena ja kuntia kannustetaan käyttämään hyväksi Kaste II -ohjelman mahdollisuuksia.

"Erityisesti lapsiperheiden tilanteen selvittämisellä on kiire, koska köyhyys ja ongelmat usein periytyvät sukupolvelta toiselle", kansanedustaja Väätäinen muistuttaa.

Uutis-Jousi 26.1.

Vastine Arvo Rytköselle

Arvo Rytkönen kysyi Uutis-Jousessa (19.1.), olinko terveydenhuollon uudistuksia ja lääkäreitä koskeneessa haastattelussa (UJ 12.1.) unohtanut mielenterveyskuntoutujat. Kerroin haastattelussa, että jos terveyskeskukset alkavat huolehtia perustason erikoissairaanhoidosta, Siilinjärvelläkin pitää kiireesti arvioida, miten paljon tarvitaan esimerkiksi lastenlääkäriä ja gynekologia ja miten henkilöstö järjestetään. Kuten huomautin, esimerkiksi lastenlääkärille voisi olla hyvinkin kokopäiväistä työtä. Mielenterveyden hoitoa en toki ole unohtanut. Siilinjärvellähän on jo olemassa psykiatrin virka, siihen pitäisi vielä saada pysyvä viranhoitaja. On tärkeää, että mielenterveyskuntoutujien palvelujen tarvetta pidetään esillä monelta taholta.

Savon Sanomat 25.1.
Monen ikäisiä veteraaneja

Sotiemme veteraanien lisäksi Suomessa asuu yhä kasvava joukko rauhanturva- ja kriisinhallintaveteraaneja. Usein näillä veteraaneilla on arvokkaiden kansainvälisten kokemusten lisäksi monenlaisia traumoja ja vammoja, joihin he ansaitsevat kunnon hoidon ja korvaukset.

Tein vuoden lopulla kirjallisen kysymyksen veteraanipolitiikan päivittämisestä sekä tuista ja hoidosta. Ministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) vastauksessa vahvistettiin, että selvitys tukien ja lainsäädännön uudistamistarpeesta on käynnissä.

Silti on paljon vielä tehtävää ennen kuin uudet, Suomen ulkopuolisiin tehtäviin osallistuneet joukot nähdään veteraaneina, kuten maatamme aikoinaan puolustaneetkin.

Vaikka suomalaisia joukkoja on kerrallaan maailmalla verrattain pieniä määriä, kyse ei ole mistään marginaali-ilmiöstä. Vuosien varrella Suomesta on osallistunut rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin muutamia kymmeniä tuhansia henkilöitä, joista osa on jo varsin iäkkäitä.

Vaikka kyse ei olisi varsinaisista sotatoimista, voi tapahtua onnettomuuksia, joissa rauhanturvaajat voivat vahingoittua psyykkisesti tai fyysisesti koko loppuelämään vaikuttavasti.

Uusi veteraanien joukko tarvitsee selkeää veteraanipolitiikkaa ja -järjestelmää. Omien sotiemme veteraaneista on myös pidettävä huolta eikä uusien veteraanien tarvitsemaa hoitoa saa ottaa sotiemme veteraaneilta. Päinvastoin heidänkin tarvitsemien palvelujen lisäämiseen on löydyttävä resursseja.

Joskus maanpuolustuskeskustelussa kyseenalaistetaan, suositaanko kansainvälisiä operaatioita nykyään kotimaisen puolustusvalmiuden kustannuksella. Maanpuolustusvalmiuden kannalta kansainvälisellä osallistumisella rauhanturvatehtäviin on kuitenkin erittäin tärkeä merkitys puolustusvoimille.

Operaatioissa hankittu kokemus on erittäin hyödyllistä kotimaisen maanpuolustusvalmiuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Samalla suomalaiset osallistujat vievät operaatioihin arvokasta suomalaista osaamista ja näkökulmaa konflikteihin. Operaatioissa suomalaisia upseereja on toiminut merkittävissä tehtävissä.

Alkuperäisten veteraaniemme hoidosta kertynyttä osaamista on hyödynnettävä. Esimerkiksi sairas- ja veljeskodeista löytyy tietotaitoa, joka voisi soveltua laajemmin uusienkin veteraanien tarpeisiin.

Iisalmen Sanomat 14.1.
Haloselle seuraaja

Presidentti Tarja Halonen piti vuoden vaihteessa viimeisen uudenvuodenpuheensa. Viimeisessä puheessaan Halonen jatkoi tutuksi käynyttä linjaansa, varoitti eriarvoisuuden noususta ja painotti suvaitsevaisuuden tärkeyttä.

Tarja Halonen on ollut presidenttinä esimerkillinen arvojohtaja ja kansainvälisesti aktiivinen vaikuttaja. Lukuisat naiset ovat myös saaneet inspiraatiota tasavaltamme ensimmäiseltä naispresidentiltä.

Halonen on kerännyt kannatusta yli puoluerajojen. Sama tehtävä on edessä uusilla presidenttiehdokkailla.

Koko kansan presidenttinäkin minulle Halonen on aina ollut arvoiltaan lähellä SDP:tä ja omaa ajatusmaailmaani. Tasa-arvo, solidaarisuus ja avarakatseisuus muita kulttuureja kohtaan ovat valtavan tärkeitä niin minulle kuin lukuisille muillekin Halosen tukijoille, puoluekannasta riippumatta.

Uskon, että Paavo Lipponen jatkaisi hyvin tätä linjaa. Uskon, että kuopiolaisella Lipposella on monipuolisesti kokeneena poliitikkona aineksia kerätä kannatusta oman äänestäjäkunnan ulkopuolelta. Tästä tietysti päättävät äänestäjät.

Kuka tahansa presidentiksi nouseekin, vahva ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaaminen on tehtävässä tarpeen. Tarvitaan kykyä ja kannuksia toimia kansainvälisillä areenoilla, siltoja luoden, ei jakolinjoja tehden. Poteroihinsa linnoittautuva presidentti tekisi hallaa Suomelle.

Taloushaasteiden keskelläkin presidentin on pidettävä päänsä ja ajatuksensa kirkkaana ja muistettava, että maailmassa on paljon muutakin kuin finanssit. Esimerkiksi demokratiakehitys on presidentin tehtäväkenttää niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Lipponen on halki uransa painottanut kansainvälisyyden, demokratian ja oikeudenmukaisuuden merkitystä.

Kotimaassa myös eriarvoistumisen torjunta sekä laaja-alainen sivistys ovat presidentille tärkeitä. Samalla on löydyttävä sisua ja rohkeutta astua samaan neuvottelupöytään suurvaltojen johtajien kanssa.

Kansanedustajana muistutan, että eduskunta pyörittää päivänpolitiikkaa. Presidentin tehtävä on tukea eduskunnassa ja hallituksessa tehtävää työtä. Tätä eivät kaikki ehdokkaat aivan näytä sisäistäneen. Vierastan ideoita hallituksia käskyttävistä iltakouluista.

Suomen tasavallan seuraava presidentti voi nousta monenlaisista aatetaustoista. Vaaliasetelma on nyt harvinaisen jännittävä. Seuraavan presidentin ja eduskunnan välinen yhteistyö voi muotoutua vaikuttavuudeltaan hyvin erilaiseksi sen mukaan, kuka tehtävään valitaan.

Onko kaikilla ehdokkailla realistinen kuva presidentin roolista ja työstä? Kantavatko iskulauseet arjen tasolle? Löytyykö niin idealismia kuin jämäkkyyttä puolustaa Suomen näkemyksiä?

Halonen antoi viimeisessä uudenvuodenpuheessaan hyviä suuntaviivoja seuraavalle presidentille ja poliittisille päättäjille.

”Rakentamalla pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa perustamme vahvan pohjan jokaisen ihmisen omalle mahdollisuudelle pitää huolta itsestään ja perheestään. Samalla teemme tilaa myös tieteelle ja taiteelle, yrittämiselle ja innovatiivisuudelle.”

”Eriarvoisuuden kasvu ei ole mikään luonnonvoima. Se voidaan torjua. Hyvinvointiyhteiskuntamme avulla voimme taata ihmisten tasa-arvoisen kohtelun ja lisäksi menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Kysymys on siis poliittisesta tahdosta ja toteuttamisen taitavuudesta.”

Maamme seuraavalta presidentiltä odotan poliittista tahtoa ja vaikutusvaltaa jatkaa Halosen viitoittamalla tiellä.