Vanhempia haastatteluja

Uutis-Jousi 6.8.2009

TOIMITTAJA: Salla Salminen


Tuula Väätäinen vaatii Siilinjärvelle yhtenäistä koulukiusaamisen vastaista linjaa
 
”Ei kukaan pohjimmiltaan halua olla paha”

”Jos asioihin ei puutu nyt, joulun alla on käsissä iso kasa ongelmia”, Tuula Väätäinen herättelee.

SDP:n kansanedustaja, Siilinjärven kunnanvaltuutettu ja ala-asteikäisen pojan äiti tietää, että koulujen alku tarkoittaa monelle lapselle ja nuorelle jokapäiväisiä kauhunhetkiä.
”Koulukiusaus on toisen ihmisen alentamista, nöyryytystä ja häväisemistä. Se ei ole mikään pikkuasia”, hän tyrmää.
Väätäisen mukaan ongelmaan on puututtava välittömästi, sillä lapset ovat kasvaneet ja kehittyneet paljon kesän aikana. Tutussa luokassa voimasuhteet ovat saattaneet muuttua, ja Väätäisestä myös uudet oppilaat on saatava kotiutumaan luokkaan heti koulun alkaessa. Usein asiat nimittäin lähtevät menemään vinoon jo silloin.
”Olisi onni, jos jokaisessa luokassa olisi alussa parin viikon ajan ulkopuolinen, ylimääräinen aikuinen”, Väätäinen miettii.
Hän tietää, että osa opettajista kavahtaa ajatusta vieraasta, joka haistelisi ilmapiiriä ja tarkkailisi lasten välistä vuorovaikutusta. Ideaa pitäisi Väätäisestä silti kehitellä: alkusählingissä opettajilla ei ole välttämättä aikaa havainnoida vuorovaikutusta.
”Ulkopuolinen voisi olla vaikka koulunkäyntiavustaja. Tai jos oppilashuollon henkilökunta hajautettaisiin ensimmäiseksi viikoksi”, hän ideoi.
”Siilinjärvellä on hyvä, että usein sama opettaja opettaa luokkaa kahden vuoden ajan ja tuntee jengin. Toisaalta tiivis porukka tarkoittaa sitä, että muutoksia ei mahdollisesti huomata”, Väätäinen pohtii.

Yhteiset säännöt koko kuntaan


”Ainoa keino kiusaamisen kitkemiseen on se, että koululla ja vanhemmilla on selvä, yhteinen linja. Nyt, kun koulut alkavat, kannattaisi terästäytyä ja varmistaa yhteiset pelisäännöt”, Väätäinen suosittelee.
Kouluympäristö ei hänestä kestä yhtäkään toisin ajattelevaa aikuista.
”Sama asia, jos vanhemmilla olisi eri linjat kotiintuloaikojen suhteen”, Väätäinen kuvailee.
”Olemmehan me samaa mieltä siitä, että kiusaaminen ei ole hyväksyttyä? Jos olemme, on aika paljon jo voitettu. Jos emme, pakotetaan toisinajattelevat tarkistamaan ajatuksiaan”, hän vaatii.
Väätäinen haluaa selkeät ja yhtenäiset säännöt koko kunnan alueelle.
”Lasten täytyy tietää jo päiväkodissa, mitä seuraa, jos toista kiusaa, ja miten toimia, jos itse tulee kiusatuksi”, hän toteaa.
”Entinen tarina siirtyy helposti uuteen kouluun. Siilinjärvi on niin pieni kunta, ettei esimerkiksi yläkouluun siirtyminen auta kiusattua”, Väätäinen korostaa.

Klikkien synty estettävä

Koulukiusaamisen ehkäisyssä tärkeänä Väätäinen pitää myös oppilas- ja kouluterveydenhuollon riittäviä resursseja.
”Siilinjärvellä oppilashuolto toimii kohtuullisesti, mutta jos 80 prosenttia kiusatuista ottaisi yhteyttä, tulisi äkkiä resurssipula”, Väätäinen huomauttaa.
Hän muistuttaa, että henkilökunnan oikean tarpeen arviointiin pitäisi tietää koko tilanne.
”Opettajien täytyisi tarkastella itseään. Ovatko he reagoineet kaikkiin tilanteisiin ja ilmoittaneet ne”, Väätäinen haastaa.
Kansanedustajasta oleellista on myös se, että luokkakoot ovat opettajien hallittavissa.
”Haaste on siinä, että porukka täytyy saada hitsautumaan yhteen. Jos muodostuu kahden, kolmen henkilön klikkejä, syntyy vastakkainasettelua”,  Väätäinen kuvailee.
Hän on seurannut tyytyväisenä, miten esimerkiksi Päivärinteen ja Siilinlahden kouluilla on ollut koko koulun yhdessä järjestämiä juhlia.
”Yhdessäolo ja yhdessä tekeminen vähentävät tarvetta kiusata. Toisten paremmuuden ja puutteiden sietäminen helpottuu”, Väätäinen sanoo.

Jopa tuntemattomien täytyy puuttua

Kiusaamisen selvittämisen täytyy hänestä alkaa siitä, että lapsi puhuu tutulle aikuiselle, joka lähtee purkamaan tilannetta.
”Ensin täytyy ottaa yhteyttä omiin vanhempiin, ja jos se on syystä tai toisesta mahdotonta, opettajaan”, Väätäinen selittää.
”Siilinjärvellä on käynnissä verso-vertaissovittelu, mutta oppilaiden niskoille koulukiusaustapauksia ei silti pidä jättää”, Väätäinen korostaa.
”Kunnan tasolla on tärkeää, että saadaan isot joukot asian taakse. Kaikkien, jotka vähänkin osallistuvat päätöksentekoon, täytyy ottaa asiaan reilusti kantaa”, Väätäinen penää.
”Mukaan täytyy saada ehdottomasti kaikki poliittiset päättäjät ja tietenkin he, jotka ovat lähimpänä lapsia. Koko virkamiesjohto, urheiluseurojen vetäjät ja valmentajat, seurakunnat, media, kouluhenkilökunta ja etenkin vanhemmat”, Väätäinen luettelee.
Hänen mielestään myös tuntemattomien aikuisten pitäisi puuttua näkemiinsä välikohtauksiin.
”Pitää herätellä omaa vastuuntuntoaan ja huolehtia muistakin kuin omista lapsista. Vaivalloistahan se on. Toisella aivopuoliskolla ymmärrän vähän aikuisia, jotka kääntävät päänsä ja kävelevät eteenpäin”, Väätäinen myöntää.

Kun jonkun on välitettävä

Väätäisestä lapsen kiusaaminen kertoo muustakin kuin lapsesta itsestään.
”Ei kukaan halua pohjimmiltaan olla paha. Täytyy pohtia, kuka tai mikä on perussyy. Yleensä katseet on käännettävä kotiinpäin”, Väätäinen huomauttaa.
”Tärkeintä on, että reagoidaan välittömästi. Jos vanhemmat ajattelevat, ettei kiusaaminen ole kuitenkaan niin vakavaa, lapsi kokee, etteivät hekään välitä”, hän selittää.
Väätäisestä suora keskusteluyhteys koulun ja kodin välillä on tärkeä.
”Olisi hyvä, että ainakin toinen vanhemmista pääsisi vanhempainiltaan. Toimintaan on helpompi lähteä, kun kaikki on hyvin tai ainakin kohtuullisesti”, Väätäinen miettii.

Älä lyö lyöjää!

”Aikuisilta unohtuu usein, että koulukiusaus on viime kädessä poliisiasia. Se ei ole vain koulun ja kodin välinen juttu, joka joko hoituu tai ei hoidu. Jos koulun ja kodin välinen keskusteluyhteys ei toimi, selvittelijöinä toimivat lastensuojelutyöntekijät”, hän huomauttaa.
”Selvittelyn peruslähtökohtana on puhuminen ja vuorovaikutus, se, että opitaan sietämään erilaisuutta. Asianmukaisella puuttumisella vaikeatkin tilanteet saa hoidettua”, Väätäinen uskoo.
”Sovittelutilanteessa kannattaa sopia kirjalliset pelisäännöt kaikille, ja niistä pitää pitää kiinni. Näennäiset sopimukset ovat vaarallisia”, hän korostaa.
Väätäisestä sopimuksen tekijät on hyvä palkita.
”Ei lyöminen lyömällä lopu”, hän alleviivaa.
Se, että myös aikuiset puhuvat keskenään, auttaa Väätäisen mukaan ehkäisemään asiaankuulumattomia rangaistuksia. Koulukiusaaminen ei ole syy perheväkivaltaan.
”Ja aikuisen täytyy olla valmis seuraamaan jälkeä vuosikausia. Kiusaamisella on kummallinen taipumus pulpahtaa välillä pintaan”, hän muistuttaa.
”Kokemuksia kiusaamisesta ja kiusatuksi tulemisesta on hyvin monella. Oleellista on se, missä kohti saa jalan väliin”, Väätäinen korostaa.
 
kuvatekstit:
Kansanedustaja ja valtuutettu Tuula Väätäinen haluaa, että jo päiväkoti-ikäiset lapset tietävät, mitä kiusaamisesta seuraa.
Jos koulukiusaus loppuisi, ei kenenkään tarvitsisi enää keinua yksin.

  


 

Julkaistu Uutis-Jousessa 18.1.2007 

 

Tuula Väätäinen nousi nopeasti puolueensa vaikutusvaltaiseen ytimeen

”Välittämisen ajatus on pidettävä elossa”

 

Tuula Väätäisen ura SDP:n kansanedustajana alkoi lievästi sanoen mielenkiintoiseen aikaan. Heti alkajaisiksi Arkadianmäen tulokas sai seurata lähietäisyydeltä, kuinka tuore pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui taistelemaan asemastaan ja lopulta luopumaan.

”Olihan se hämmentävää. Sitä ajatteli, että voiko tämä edes olla totta.”

Mutta pian melu laantui ja poliitikot pääsivät töihinsä uuden pääministerin johdolla. Koko prosessi osoitti Väätäisen mielestä suomalaisen politiikan ainutlaatuiset vahvuudet.

 

”Tuntui hyvältä, että tipahdettiin jaloillemme heti, kun keskusta oli vaihtanut pääministeriä. Se kertoi siitä, että laadittu hallitusohjelma oli laajemman joukon yhteinen sopimus”, Tuula Väätäinen pohtii.

”Voi ajatella, että tämä suomalainen tapa toimia on kansalaisten kannalta turvallinen. Ehkä se tekee politiikasta vähän tylsää seurattavaa, mutta kun katsoo koko prosessia, niin sen tekeminen ei todellakaan ole tylsää. Keskustellaan reippaasti neljän seinän sisällä, suomalaiseen tapaan.”

Ulospäin melko väritön ja ennustettava politiikka kertoo hänen mukaansa myös yhteiskunnan avoimuudesta. Se luo turvallisuutta, jonka varmistajana on monipuoluejärjestelmä. Silloin tällöin Suomeenkin haikailtu kaksinapainen parlamentarismi ei Väätäistä viehätä tippaakaan.

”On hyvä, että on kolme kohtuullisen suurta puoluetta, niille muutama keskisuuri hallituskumppani ja vielä joukko pienempiä valmiina iskemään kiilaa. Ja onhan mahdotonta ajatella, että esimerkiksi koko vasemmiston kirjo olisi yhdessä puolueessa. Ei voi sanoa, että sellaisen puolueen ohjelma olisi kaikkien yhteinen.”

Peruspalveluja ei jätetä markkinoiden armoille

Demareiden arvioitiin pelkäävän porvarihallituksen syntyä, kun puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta alkoi viime viikolla kaivata Anneli Jäätteenmäkeä takaisin keskustan johtoon. Tuula Väätäinen vierittää koko sotkun median niskaan.

”Ei hän koskaan Jäätteenmäen perään haikaillut, se oli lehden tulkinta. Feldt-Rannan kommentissa on kysymys Jäätteenmäen aikana sovitun hallitusohjelman linjauksista ja nyt esillä olevien poliittisten linjausten erosta, esimerkiksi yliopisto-opiskelun maksullisuudesta.”

”Eikä tässä yritetä kiinnittää huomiota vain itseen ja tyrkkiä kokoomusta sivuraiteelle. Nyt haetaan pohjia uudelle hallitusohjelmalle.”

”Selvähän se on, että oikeiston ja vasemmiston välillä on talouteen liittyvä perusero. Oikeisto pohjaa markkinatalouteen, kun vasemmisto haluaa verotuksella tasata palvelujen saatavuutta. Ja minun mielestäni peruspalveluja ei saa jättää markkinoiden armoille.”

Saman tien hän kannustaa ihmisiä miettimään, millainen maailma olisi, jos jompi kumpi suunta vallitsisi ainoana. Ja toteaa pian, että molemmista tarvitaan parhaat palat. Yritystoimintaa on tuettava, mutta julkisia palveluja ei myöskään saa ajaa alas maksua vastaan.

”Aina on niitä, joilla ei ole varaa hankkia palvelua itse. Mutta kyllä heillekin ne pitää järjestää.”

Väätäinen innostuu niin, ettei jää epäselvyyttä hänen vahvasta lajistaan. Hän haluaa, että ihmisten perusasioista säilytetään aina julkinen vastuu.

”Välittämisen ajatus on pidettävä elossa. Se, että on valmis maksamaan veroja, vaikkei terveyskeskuksen palveluja itse tarvitsisikaan. Koska silloin se vähävaraisempi voisi tarvittaessa saada tarvitsemansa. Tämän ajatuksen elossa pitämisessä meillä on kova työ.”

Sosiaali- ja tervystoimi lähemmäs toisiaan

Yhteiskunta ei ole valmis koskaan, mutta sellaisen elementit kyllä ovat Väätäisen mukaan täällä olemassa. Tosin niin epätasaisesti jakautuneina, että siellä täällä törmätään yhä vakaviin ongelmiin. Lähimpänä esiin nousee lääkäripula Koillis-Savossa.

”Nyt on alettava työstää toimintamalleja, jotka tuottavat kuntalaisille enemmän, mutta ovat samalla työntekijäystävällisempiä.”

Ministeri Liisa Hyssälä (kesk.) esitti taannoin avuksi erityisiä kehittämiskeskuksia. Niihin Väätäinen ota kantaa, toteaa vain, että valtakunnallisesti on alettava kerätä ja ottaa käyttöön hyviä toimintamalleja palvelutason säilyttämiseksi. Tai oikeastaan parantamiseksi.

Siilinjärven kunnallisen palvelutason hän tuntee läpikotaisin ja antaa sille erittäin hyvän arvosanan. Hän luettelee sujuvasti esimerkkejä, jotka muillekin kelpaisivat: terveyskeskus, hammashoito, lasten päivähoito, Siilin lapsi -projekti, vanhuspalvelut, Ikäsiili. Paljon tapahtuu kaiken aikaa.

”Peruspohja on toki hyvä sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Mutta sosiaali- ja terveystoimi ovat vielä liian kaukana toisistaan. Rajapintoja pitää pystyä hävittämään, sillä ihminenkin on yksi kokonaisuus.”

Yhtäkään kuntaa ei saa jättää heitteille

Keskustelu kuntien palvelukyvystä kiertyi viime vuonna Paras-hankkeen ympärille. Ja mielipiteet siitä risteilevät villisti. Kun joku katsoo sen merkitsevän kuntien pakkoliitoksia, toinen pitää koko puitelakia tyhjänä puheena. Ja loput jossain siinä välillä.

Myös Siilinjärven kansanedustajien on arvioitu vetävän tässä vastakkaisiin suuntiin. Kun kokoomusjohtaja Jyrki Katainen nähdään Siilinjärven ja Kuopion liitokselle suopeampana, sanotaan Tuula Väätäisen rakentelevan ympäristökuntien kanssa jopa vastavoimaa Kuopiolle.

”En ole koskaan puhunut mistään vastavoimasta, sen haluan oikaista! Olin Kaavilla puhumassa demareiden tilaisuudessa, jossa pohdittiin ympäristön pienten kuntien peruspalvelujen järjestämistä parhaalla tavalla. Paikalla ollut toimittaja sanoi, että sehän olisi vastavoima Kuopiolle. Sanoin, että minä en sellaista sanaa käyttäisi.”

”Mielestäni maakunnassa pitäisi olla useampia vahvoja alueita, jotka huolehtisivat peruspalveluista, kuten terveyshuollosta ja kouluista. Olen puhunut tätä samaa viimeiset seitsemän vuotta kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Ja että maakunnan kaikki osat on otettava mukaan yhteisiin kuvioihin; niin Koillis- kuin Sisä-Savokin, Rautavaaraa unohtamatta.”

Liitoksesta pitää olla hyötyä kaikille

Sanomattakin lie selvää, että hän on voimakkaalla myötäotteella ollut ajamassa viiden kunnan äsken käynnistettyä hanketta terveydenhoidon järjestämiseksi yhdessä. Entä jos se ei onnistukaan?

”Silloin on istuttava pöytään ja alettava miettiä muita ratkaisuja. Vaikka kuntaliitoksia.”

Silti hän ei halua ruveta piirtelemään kuntarajoja, vaikka diktaattoria saisi hetken leikkiäkin. Ensin pitäisi saada selkeä kuva, miten oma kunta on toiminut ja miten naapurit, ja millä tavalla ne sitten olisi paras yhdistää.

”Liitoksesta pitää olla hyötyä kaikille osapuolille, otetaan jokaiselta parhaat mallit. Ei se niin voi mennä, että ensin vain liitytään ja sitten aletaan miettiä, että mitäs nyt tehdään.”

Siilinjärvellä palvelut tuotetaan jo nyt niin hyvin, ettei paljon enää pysty parantamaan. Väätäinen sanoo, että Kuopiossakin pitää ymmärtää, jos siilinjärveläisillä ei ole halukkuutta eikä tarvetta neuvotella kuntaliitoksesta. Ja päättäjien pitää varmistaa, että taso säilyy.

”Mutta pitää olla myös realisti. Jos viiden vuoden sisällä täällä ei ole saatu elinkeinopolitiikkaan tehokasta yhteistyötä, niin siitä ei hyvä seuraa. Koska elinkeinoelämä ei noudata kuntarajoja, pitää kuntienkin pystyä niitä madaltamaan.”

Vähemmän puhetta, enemmän valtaa

Maakuntalehti Savon Sanomat vertaili jokin aika sitten maakunnan kansanedustajien toimintaa mm. täysistunnossa käytettyjen puheenvuorojen määrillä. Väätäinen ei oikein pärjännyt siinä vertailussa.

”Sehän kertoi vain sen, mitä siellä ylipäätään tilastoidaan. Kyllä valtaosa ihmisistä tietää, että varsinainen työ tehdään valiokunnissa ja muussa valmistelussa. Hallituspuolueilla on tietenkin paremmat mahdollisuudet siellä, joten oppositio on ärhäkkä isossa salissa, koska media on paikalla.”

On joskus sanottu, että puheenvuorojen määrä täysistunnossa on kääntäen verrannollinen puhujan vaikutusvaltaan omassa ryhmässään. Vaikuttajat puhuvat niissä kokouksissa, joissa voi vaikuttaa?

”Ei se nyt ihan noinkaan ole . . .”

Väätäisellä on vähäpuheisuuteen monta syytä, mutta yksi on varmasti se, että hänen asemansa puolueessa todellakin on vahva. Puoluehallituksen jäsenenä hän saa yleensä mielipiteensä kirjattua ryhmän kannanottoihin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä ja alan asiantuntijana hän on mukana monissa keskeisissä työryhmissä. Esimerkiksi Paras-hankkeen puitelakia kirjoitettaessa hän kuului neljän poliitikon ydinryhmään.

Näitä ei tilastoida. Kuten ei sitäkään, että Tuula Väätäinen heitetään kehiin aina kun puolueen edustajaa tarvitaan jossakin sosiaali- ja terveysalan paneelissa.

Mutta pettymyksiäkin hän on joutunut nielemään. Päällimmäisenä kirpaisee kehitysvammalakien yhteensovittaminen uudistaminen, joka sisälsi mm. vammaisen oikeuden henkilökohtaiseen avustajaan. Lain valmistelu venyi niin, ettei siitä tule valmista tällä hallituskaudella. Mutta seuraavaan hallitusohjelmaan se on saatava.

”Myös lastensuojelulain uudistus tuli valiokuntaan viime hetkillä. Siinä on kohtia, jotka joudutaan kirjoittamaan uudelleen, joten kiire tulee.”

Suuret puolueet lähellä toisiaan

Kun asiantuntemusta ja osaamista on riittävästi, on tapana että kansanedustajalle napsahtaa ministerin pesti jossakin vaiheessa uraa. Onko tässä nyt seuraavan hallituksen sosiaali- ja terveysministeri?

”Ei ole. Siihen hullunmyllyyn minä en halua, en takuulla!”

Mutta maaliskuun eduskuntavaalien tuloksesta ei epäselvyyttä tunnu olevan.

”SDP on ilman muuta suurin, mutta keskusta ja kokoomus ovat vain 1–1,5 prosenttiyksikön päässä. Ja hyvin lähellä toisiaan, en edes veikkaa kumpi on suurempi.”

Maakunnassa hän arvelee tulevan yhden edustajanpaikan verran muutosta. Se voi lähteä joko Vasemmistoliitolta tai kristillisdemokraateilta, mutta kuka sen ottaisi . . . sitä on tässä vaiheessa ihan mahdotonta sanoa.

”Lopulta vaalit ratkaisee uskottavuus. Teemat ovat kuitenkin kaikilla pääpiirteissään samat.”

 

Seppo Timonen
päätoimittaja
Uutis-Jousi

 

 


 

 

Julkaistu Uutispäivä-Demarissa 30.9.2005

 

Lapsen sylissä pitäminen ei maksa mitään

 

Perheterapeutti ja kansanedustaja Tuula Väätäinen (sd.) tietää, että ajan antaminen lapselle on tärkeämpää kuin uusi koulureppu.

 

Väätäinen on työssään Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrian poliklinikalla nähnyt, että paljon puhutut perheiden ongelmat ovat totisinta totta.

- Jäin äitiyslomalle 1997 ja kun vähän yli kolmen vuoden kuluttua tulin takaisin, tein ensimmäisen vuoden aikana enemmän lastensuojeluilmoituksia kuin koko siihenastisen urani aikana, hän kertoo.

Väätäinen on koulutukseltaan psykiatrian erikoissairaanhoitaja ja erityistason perheterapeutti. KYSin psykiatrialla hän ehti työskennellä parikymmentä vuotta ennen kuin tuli viime vaaleissa valituksi eduskuntaan.

- 1980-luvulta asti on tullut paljon hyvää lainsäädäntöä, joka on parantanut lasten asemaa. Myös laki hoitoon pääsyn varmistamisesta, sosiaalihuollon menossa oleva selvitystyö ja vähävaraisten perheiden tuloihin tehdyt parannukset ovat kaikki pieniä puroja, joilla päästään eteenpäin. Jos kaikki ihmiset noudattaisivat lakeja, meidän lapsillamme olisi todella hyvät oltavat. Mutta jos kaikki voimat menevät arjesta selviämiseen, ei lapsesta jakseta huolehtia kuten pitäisi.

Väätäinen muistuttaa silti, että tärkeintä ei saa rahalla.

- Sylissä pitäminen, kysyminen, kuunteleminen ja vastaaminen eivät maksa mitään. Se vie vähän aikaa, mutta on lapselle paljon tärkeämpää kuin se, saako uuden koulurepun joka vuosi.

 

Maaseutukylän ainoa vasemmistoperhe

 

Väätäinen on kotoisin Pohjois-Savon Maaningalta, mistä 11-lapsinen perhe muutti 1960-luvulla Tervoon. Isä oli "kunnon kommunisti", kuten tytär luonnehtii.

- Olimme kylän ainoa vasemmistolainen perhe. Se tuli kyllä selväksi, mutta onneksi oli paljon sellaisia naapureita ja koulukavereiden koteja, joissa sillä ei ollut merkitystä, Väätäinen naurahtaa.

Isän halvaannuttua, yhden veljen menehdyttyä tapaturmassa ja yhden jouduttua armeijaan Väätäinen hoiti 15-vuotiaana tyttösenä yksin kaikki maatalon työt vuoden ajan.

- Isä tuvasta käsin neuvoi, miten traktoriin vaihdetaan hiilet, hän muistelee.

 

Valehtelun yli on vaikea päästä

 

Demari Väätäisestä tuli Harjamäen sairaalan hyvien työkavereiden ansiosta.

- Demariliikkeessä mukana olevat ihmiset olivat sellaisia, joita arvostin töissä. Siksi oli helppo uskoa, että he eivät hoida huonosti myöskään poliittisia asioita.

Kymmenhenkinen demariryhmä on Siilinjärven valtuuston toiseksi suurin keskustan 17 valtuutetun jälkeen.

- Meillä on aina saatu olla tilanteessa, jossa on pitänyt olla valmiuksia neuvotella ja hakea kompromisseja. Ei minusta ole haukkumaan ja leimaamaan ihmisiä, että kepu sitä ja kepu tätä, vaikka joku yksittäinen teko voi joskus harmittaakin. Valehtelua minun on vaikea unohtaa, Väätäinen tunnustaa.

Väätäinen on kaiken muun ohella laillistettu psykoterapeutti, joka voisi pitää myös yksityisvastaanottoa.

- En ole sitä tehnyt. Terapiatyössä potilaalle ei voi sanoa, etten tänään pääsekään. Politiikka voisi myös vaikuttaa hoitotilanteeseen niin, etten olisi enää neutraali asiakkaan silmissä, hän epäilee. 

 

Tiina Virtanen

Uutispäivä Demari


---

Lisää haastatteluja:

 

Helsingin Sanomat 2.10.2005

Savon Sanomat 18.1.2007

Savon Sanomat 1.10.2005

Iisalmen Sanomat 1.10.2005

Uutis-Jousi 2.10.2005

Uutis-Jousi 18.1.2007