Viikko 23 2010

Varjosta valoon –unelmahöttöä vai realismia?

Visioista, missioista ja strategioista on tullut lähes kirosana. Työpaikoilla ne näyttäytyvät johdon puuhasteluna ja sanaleikkinä. Hyvänä puolena voi tietenkin pitää yhteishengen nousemisen bullshit-bingon merkeissä.  Normaali reaktio sanaan visio taitaa olla korvien sulkeminen ja leimaaminen yhdentekeväksi haihatteluksi.

Toimiakseen vision, unelman, pitää olla mahdollinen, innostava ja realistinen tulevaisuus. Demarit vahvistivat Joensuun puoluekokouksessa oman näkemyksensä, vision, toivotusta yhteiskunnan suunnasta Varjosta valoon-asiakirjassa. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen toivoi vision esipuheessa, ettei SDP:n tulevaisuusasiakirjaa kyynisesti leimattaisi epärealistiseksi.  Kannattaako asiakirja siis lukea vai kuoppaako sen lukuisten tyhjyyttään kumisevien visioiden hautausmaalle. Asiakirjan Hyvinvoinnin Suomi- osioon tutustuneena voi sanoa, että epäilys on turha. Hyvinvoinnin Suomi-osio on realistinen ja sisältää myös konkreettisia kehittämiskohteita.

Päätetyt linjaukset ovat tienviittana 10 vuotta eteenpäin. Arkikokemus on, että 10 vuotta eteenpäin tuntuu pitkältä ajalta, mutta taaksepäin katsottuna lyhyeltä.  Suuri osa järjestöjen, yritysten ja eri organisaatioiden visioista kaatuu juuri tähän ajan harhaan. Pitkällä tulevaisuuteen mielletyt asiat tuntuvat kaukaisilta ja eikä tahtotilaa osata ilmaista tai sitä uskalleta sanoa. Pahinta on tietenkin, jos tahtotilaa ei löydy. Hyvinvointi-Suomi osuus poikkeaa positiivisesti sisällöttömästä ja täysin konkretiaa vailla olevasta visiomassasta.

Hyvinvointiyhteiskunta kaikille

Ammattiyhdistysliike kannattaa hyvinvointimallia, jonka rakentamiseen osallistuvat kaikki ja kaikki myös hyötyvät sen tuloksista.  Tämä sama periaate löytyy Varjosta valoon-visiosta linjauksena, jossa sosiaaliturvajärjestelmä  rakentuu julkisille palveluille, ansiosidonnaiselle sosiaaliturvalle ja sitä täydentävälle vähimmäisturvalle. Hyvinvointiyhteiskuntaa halutaan rakentaa kaikille. On helppo jakaa ajatus, että tämä yhdistelmä takaa hyvinvoinnin jakautumisen ja kaikkien sitoutumisen sosiaaliturvan kehittämiseen sekä luo turvallisuutta.

Sosiaaliturvaa kannattaa tulevaisuudessakin kehittää kokonaisuutena. Keskittyminen pelkästään ansioturvaan ei ole oikeudenmukaista ja pelkästään vähimmäisturvan parantaminen syö yhteistä sitoutumista ja käsissä on helposti markkinat pienipalkkaisten ulottumattomissa oleville yksityisille vakuutuksille. Hyvinvointipalvelut tulevat kuvaan täydentämään turvaa ja mahdollistavat mm. työssäkäyntiä.

Sosiaaliturvan tulee myös elää ajassa ja on löydettävä uusia tapoja ajatella asioita. Tällä hetkellä kipupisteitä löytyy vaikkapa siinä miten turva yhdistyy työvoima- ja terveyspalveluihin. Esimerkiksi työttömyyden kohdatessa ihmistä palveluiden ja turvan tulee muodostaa järkevä kokonaisuus, joka palvelee paluuta työelämään. Joitakin vuosia sitten työttömyysturvaan kehitettiinkin muutosturvan malli, jossa turvataan toimeentulo ja pyritään löytämään uusi työpaikka mahdollisimman nopeasti. Mielestäni tästä samasta turvan ja palvelun yhdistämisen ideasta on kysymys vision ajatuksessa työttömien oikeudesta terveystarkastuksiin.

Visiossa puhutaan paljon myös osallisuudesta. Osallisuuden vahvistamisen keinot ovat asia, joka vaatii vielä paljon konkretisoimista.  Keskeistä on varmasti löytää keinot, joilla mahdollisimman moni pääsee osalliseksi työstä. Hyviä keinoja myös löytyy jo. SAK on toistuvasti pitänyt esillä työvoimapolitiikan määrärahojen nostamista ja osatyökykyisten mahdollisuuksia työllistyä.  Työllisyyteen satsaaminen on ensiarvoista myös siksi, että siten hyvinvointiyhteiskunta voidaan taata kaikille

Katja Veirto

Sosiaalipoliittinen asiantuntija

SAK