Puheet 2010

Kaikista puheista ei ole kirjoitettua versiota olemassa. Tässä tällaisia tilaisuuksia tältä vuodelta:

21.5. Kaste ohjelman maakuntaseminaari, Kuopio
18.5. Keskustelutilaisuus terveyspolitiikasta, Tampere
12.4. Savo Gourmet - lähiruokakeskustelu, Kuopio
6.4. Keskustelutilaisuus terveyspolitiikasta, Järvenpää
21.3. Omais- ja vanhustenhoitopaneeli, Rautavaara
1.3. Puhetilaisuus Iisalmen työväentalolla
16.2. Lopetuspuheenvuoro Eduskunnan nuorten mielenterveyden tukiryhmän seminaarissa, eduskunta
14.2. Ystävänpäiväpuhe Siilinjärven alapitkällä
30.1. Alustus mielenterveyspolitiikasta Itä-Suomen mielenterveysseuran aluefoorumissa, Kuopio

Siilinjärvi Vappuna 1.5.2010

Vappupuhe

Hyvät kuulijat, Toverit

Vietämme vuosikymmenen 1. vappua. Miltä Suomi nyt vuosikymmen alussa näyttää?

Olemme rikas, mutta kasvavalla tavalla eriarvoinen maa. Meillä on yhdessä kädessä ennen näkemättömästi rikkautta, ja toisessa kädessä kasvavaa ja kasautuvaa pahoinvointia.

Suomi on rikas maa.

Lamasta huolimatta Suomen bkt on maailman kärkiluokkaa. Olemme kahdenkymmenen rikkaimman maan joukossa bruttokansantuotteella mitaten. Olemme noin puolet rikkaampia, kuin ennen 1990-luvun lamaa. Edellisen vuosisadan puolesta välistä materiaalinen rikkaus on jo moninkertaistunut.

Rahan lisäksi Suomessa on paljon osaamista. Peruskoulut tuottavat tunnetusti PISA vertailun kärkisijan tuloksia. Korkeakoulujen vahvuus on niiden tasainen laatu. Jokaisesta suomalaisesta yliopistosta saa kansainvälisesti tarkasteltuna hyvää koulutusta, ja tämä koulutus on ilmaista opiskelijoille. Ilmaista sen täytyy olla jatkossakin.

Osaamisesta ja rahasta eivät pääse iloitsemaan sairaat ja raihnaiset. Siksi on myönteistä, että terveydenhuoltojärjestelmämme on teollisten maiden parempaa keskitasoa. Tämä käy ilmi esimerkiksi OECD selvityksestä viime vuoden lopulta. Vahvuutenamme ovat olleet tasaisesti jakautuva hyöty. Kansainvälisesti verrattuna ansiotaso vaikuttaa vähän ihmisen saamaan hoitoon.

Vielä viimeisenä on todettava, että Suomessa on menestyviä yrityksiä, jotka tuottavat verotuloja ja työllisyyttä. Johtotähtenä on totuttu pitämään Nokiaa. Myös perinteisemmillä puu- ja metsäteollisuuden aloilla, tämän hetkisistä vaikeuksista huolimatta, voi olla menestystä ja työtä tuottava tulevaisuus. Tämän edellytyksenä on, että yhteiskunnalliset puitteet saadaan kuntoon, eikä alalla tehdä hätiköityjä päätöksiä. Lisäksi hyvinvointia tulevaisuudessa voivat tuoda esimerkiksi ympäristötekniikan ja biotekniikan yritykset.

Kuvailin tässä hieman millaista rikkautta Suomessa tämän vuosikymmen alkaessa on. On menestystä, terveyttä, osaamista. Mutta kuten sanottu, toisessa kädessä meillä on samalla kasvavaa ja kasautuvaa pahoinvointia. Vuosikymmen suureksi haasteeksi tulee yhdistää nämä kaksi kättä: täyttää pahoinvointi hyvinvoinnilla siellä, missä hyvinvointi puuttuu.

On osattava jakaa, ottaa sieltä missä on, laittaa sinne missä ei ole.

Mitä pahoinvointi nykypäivän Suomessa tarkoittaa? Hyvä esimerkki ovat lapset. Heistä ei paatuneinkaan mieli voi sanoa, että ovat itse aiheuttaneet ongelmansa.

Lasten pahoinvointiin on aina pystyttävä vaikuttamaan yhteisesti.

Aikuisten pahoinvointiinkin on yhteisesti puututtava. Heidän kohdalla on kuitenkin oikein kysellä joskus yksilön vastuuta. Lapsille ei voi eikä saa sanoa: koita nyt itse selvittää ongelmasi.

Yksi ongelma joka koskee lapsia, ovat riittämättömät päiväkotipaikat ja ylisuuret ryhmät. Siilinjärvelläkin lapsia on näillä näkymin jäämässä 70 ilman päivähoitopaikkaa ensi syksynä.

Riittämätöntä päivähoitoa vakavampi ongelma ovat kasvavat huostaanottomäärät. Kodin ulkopuolelle on sijoitettu 2007 yli 16000 lasta ja nuorta, kun kymmenen vuotta aiemmin luku oli n. 11 000. Siilinjärvellä kodin ulkopuolelle on sijoitettu yhteensä 99 lasta ja nuorta.

Jotain lasten pahoinvoinnista kertoo myös se, että erityisoppilaiden osuus on koko ajan viime laman jälkeen noussut. Erityisoppilaita on kaksi kertaa enemmän kuin 1995. Kyse ei ole vain siitä, että tarpeet löydetään nyt paremmin. Samaan tahtiin ovat kasvaneet lastenpsykiatrian avohoitokäynnit Suomessa.

Lasten lisäksi pahoinvointia on myös varttuneemmilla.

Pahoinvoinnin kasautuminen yksille on estettävä.

Nyky-Suomessa samat ihmiset ovat niitä, jotka sairastuvat, köyhtyvät, syrjäytyvät.

Edellisen laman alkaessa 1990-luvulla pitkäaikaistyöttömien määrä oli 5000. Nyt määrä on noin 50 000 henkilöä. Suurin laman uhka onkin, että osa meistä syrjäytyy pitkäaikaisesti, jopa pysyvästi yhteiskuntaelämästä. Siksi ei voida ajatella että "kyllä aika hoitaa laman haavat". Niihin on aktiivisesti tartuttava, ja niihin on tartuttava nyt. Ei voida hyväksyä, että jotkut syrjäytyvät pysyvästi, että meillä olisi jokin hiljaisten ja syrjäisten reservi Suomessa. Työ ja toimeentulo kuuluvat kaikille. Ne ovat ihmisen oikeuksia.
Ei ole oikein että Suomessa jotkut elävät pitkiäkin aikoja pelkän toimeentulovaran varassa.

Tässä tilannekuvaa suomalaisesta pahoinvoinnista. Se lisääntyy ja kasautuu. Mutta kuten aiemmin kuvasin, meillä on pahoinvoinnin lisäksi toisessa kädessä rikkautta.

Nyt on osattava yhdistää nämä kaksi kättä: ongelma, ja ratkaisu.

On voitava rohkeasti jakaa rikkautta. Tuottaa sellaisia palveluita, jotka ovat kaikille saatavilla, ei vain yksille.
 
Hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin suhde nyt on tällainen: toisessa kädessä meillä on kalamalja, ja toisessa kädessä henkeä haukkova muikku. Laitetaan muikku maljaan, jotta se voi elää, ajattelee sosialidemokraatti. Ei laiteta, päästetään se vapaaksi, ja jos se on voittaja, se pomppii maljaan itse. Jos se on luuseri, se ei kuulukaan maljaan, ajattelee maan istuva hallitus. Tässä on vasemmiston ja oikeiston keskeinen ero.

Vasemmistossa meidän on puolustettava heikolla hapella olevaa lähimmäistä. Jokainen meistä tarvitsee apua joskus. Tämä tarkoittaa yhteiskunnassa sitä, että hoidetaan niidenkin asiat kuntoon, joilla itsellä ei ole voimia ja mahdollisuuksia.

Pahoinvointiin ja sen kasautumiseen voidaan vaikuttaa poliittisesti.

Avainsanoja ovat vahva julkinen sektori, julkiset palvelut, ja rohkea tulonjakopolitiikka. Julkisten toimintojen ulkoistaminen ja yksityistäminen etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa on tullut usein veronmaksajille kalliimmaksi, kuin niiden tuottaminen julkisesti. Terveysalan asiantuntijat ovat varoitelleet, että yksityistämisen jatkuessa julkinen terveyskeskusjärjestelmä voi romahtaa. Lisäksi yksityistäminen vie peruspalveluita pois kuntalaisten yhteisen päätöksenteon piiristä.
Yksityistämiseen liittyy vielä muitakin ongelmia, mutta kaiken kaikkiaan voi perustellusti sanoa, että peruspalveluille selkein, tasa-arvoisin ja tehokkain tapa on julkinen tuotanto. Tämänkin jälkeen yrityksille toimintaedellytyksiä on vielä yllin kyllin, siksi tämä ei ole yrittäjyyden vastainen kanta. Palveluiden lisäksi tulonjaossa on kehitettävää.

Samalla kun jaetaan, on huolehdittava siitä, että jaettavaa riittää. Yritysten toimintaedellytykset pitää saada kuntoon. Tavaroiden ja muiden kuin sosiaali/terveys ja sivistyspalveluiden tuotanto on suurimmalta osin yritysten tehtävä. Valtion tehtävä on luoda pohjaa toimintaedellytyksille. Tämä tarkoittaa kunnollista infrastruktuuria, mutta myös osaavaa, vireää, tervettä, työvoimaa, johon joukkoon jokaisella suomalaisella ja suomessa asuvalla on oikeus kuulua.

Tällä tavalla me saamme rikkauden palvelemaan tarkoitustaan, eli hyvinvoinnin leviämään.

Hyvää Vappua ja taistelumieltä kohti kesää.!