Puheet 2008

 

Puhe perusterveydenhuollosta tehdyssä välikysymyskeskustelussa:

 

Tuula Väätäinen /sd:  Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys on tehty yhteiskunnan kannalta kipeästä aiheesta. Me olemme voineet ylpeillä siitä, että maassamme huolehditaan sairaista ja tuetaan muuten vaikeassa asemassa olevia. Nyt tälle ylpeydelle on päivä päivältä vähemmän aihetta.

Meillä on kuntia, joissa pienen lapsen kanssa joutuu odottamaan päivystyksessä tuntikausia. On mielenterveyspotilaita, jotka eivät pääse hoitoon, ja omaishoitajia, jotka toivoisivat edes yhtä helpompaa vapaapäivää. Ennen kaikkea meillä on liikaa niitä, jotka tarvitsevat apua, mutta eivät sitä saa.

Kuntien talous on kehittynyt hyvin epätasaisesti. Niinpä terveyspalveluiden järjestämisessä on suuria eroja. Kun Kuntaliitto on koventunein äänenpainoin vaatinut valtion mukaantuloa kuntien talouden korjaamiseen, hallitus ei ole kuunnellut. Eduskuntavaalien kuulevat korvat ovat osoittautuneet tukituiksi ja hallitusohjelman kauniit sanat katteettomiksi.

Hoitotakuulakia tarvittiin, koska nähtiin, että ihmiset eivät pääse hoitoon ja hoitoon pääsemisessä on isoja eroja kuntien ja sairaanhoitopiirien välillä. Lakiin sisällytettiin paljon informaatio-ohjausta ja suosituksia eikä suositusten laiminlyönneistä tehty sanktioita. No, nyt me tiedämme, että näin ei olisi pitänyt menetellä. Luotimme liikaa kuntien mahdollisuuksiin ja osin haluun toimia palvelujen järjestäjänä oikeudenmukaisesti, mutta me luotimme myös valtion vastuuseen.

Kuntien lisäksi kuntalaiset ovat eriarvoisessa asemassa. Terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet palvelujen tarpeen kasvaessa, mutta myös siksi, ettei perusterveydenhuoltoon ole lupauksista huolimatta suunnattu lisää rahoitusta. Julkisen sektorin vahvistamisen sijaan hallitus on voimallisesti suunnannut energiansa yksityisten toimijoiden mahdollisuuksien parantamiseen.

Eriarvoistuminen näkyy myös erilaisten apua tarvitsevien potilaiden hoidossa. Erityisesti se näkyy mielenterveysongelmien hoidon saannissa suhteessa somaattisten sairauksien hoitoon. Nyt hoitotakuu ei toteudu mielenterveyspotilaiden palveluissa.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden puutteet ovat huolestuttavia. Lasten ja nuorten huonovointisuus ei enää selvittelyillä parane. Asiantuntijoilla on aivan riittävästi tietoa siitä, mitä pitää tehdä. On oikeastaan käsittämätöntä, että hallitus ei voi heitä kuunnella ja tehdä tarvittavia ratkaisuja. Toivon todella voivani lukea sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä muutakin kuin toiveita ja toteamuksia. Minulla ei olisi mitään sitäkään vastaan, että mietinnössä lukisi: 450 miljoonaa euroa lisää rahaa sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeisiin.

Väliinputoajien joukko alkaa olla yhä suurempi. Vanhusten ja psyykkisesti sairaiden lisäksi ne aikuiset, jotka eivät kuulu työterveyshuollon piiriin, ja ne nuoret, jotka eivät ole opiskelijoita eivätkä työssä käyviä, ovat selkeitä väliinputoajia. Nämä ovat sitä joukkoa, joka on selkeimmin perusterveydenhuollon palveluiden varassa.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa kuulitte joukon selkeitä ehdotuksia, joilla terveydenhuollon ongelmiin voidaan tässä ja nyt puuttua. Terveydenhuollon ongelmat eivät ole tulleet tässä hetkessä eivätkä kaikki tällä vaalikaudella. Tästä huolimatta en voi hyväksyä sitä, että nyt tarvittavia päätöksiä vetkutellaan sillä perusteella, että edellisilläkään kausilla ei ole tehty riittävästi. Nyt istuvalla hallituksella ja sitä tukevilla kansanedustajilla on valta ja vastuu tehdä tarvittavat ratkaisut, ja tätä vastuuta te ette voi paeta.

Hyvät hallituspuolueitten kansanedustajat! Meillä on osaava, asiantunteva peruspalveluministeri. Antakaa hänelle voimavaroja niin, että hän voi toteuttaa kaikki ne terveydenhuoltoon liittyvät hyvät hankkeet, mitkä on saatu alulle, mutta hänellä olisi myös pistää varaa perusterveydenhuollon korjaamiseen ja resursseihin, jotta me onnistuisimme tässä hankkeessa yhdessä. Eikä minulla olisi mitään sitäkään vastaan, että arvoisa puhemies keittiön kautta vaikuttaisi valtiovarainministeriin, jotta hänelläkin ymmärrys lisääntyisi ja sosiaali- ja terveysministeriö saisi näihin asioihin lisää rahoitusta.

---

Seinäjoki  9.10.2008

Läheisen rinnalla mielen myrskyissä - seminaari

 

Arvoisat kuulijat

 

Apotti Pierre : "Yksi ei voi auttaa kaikkia, mutta kaikki voivat auttaa yhtä."

 

Suomessa on voimassa hoidon saannin turvaava laki. Laki on pääsääntöisesti hyvä ja toteutuessaan se turvaa tarvittavan hoidon. Aluksi laki puri hyvin ja mm. leikkausjonot lyhenivät ennätysvauhtia. Nyt me tiedämme, että tuo kehitys on likimain pysähtynyt ja jonot ovat paikoin alkaneet kasvaa. Alun alkaen laki on selvästi paremmin turvannut somaattista hoitoa kuin psyykkistä.

 

Mielenterveyshoidon saatavuuden kattavuutta on ollut vaikea määritellä, koska psykiatriasta on puuttuneet kirjatut jonot. Vieläkään ei tarkkaan tiedetä paljonko ihmisiä jonottaa psykiatriseen hoitoon, se tiedetään, että ihmiset eivät hoitoa saa.

 

Maan hallitus on viime viikolla saanut vastattavakseen opposition välikysymyksen, joka koskee perusterveydenhuollon resurssien riittämättömyyttä. Erityisesti on nostettu esille mielenterveyshoidon puutteellisuus ja lain vastainen tilanne.

 

Erityisesti lasten. ja nuorten palveluiden riittämättömyys ja osin toimimattomuus on nostettava julkiseen keskusteluun, jotta siihen saadaan korjausta.  Kyse ei ole pelkästään lasten- ja nuorten psykiatrisesta hoidosta vaan päivähoidosta, kouluterveydenhuollosta, oppilashuollosta, ryhmäkoosta päiväkodissa ja luokkakoosta kouluissa, sekä tukiopetuksen riittämättömyydestä, sekä koulun ja kodin yhteistyön vähyydestä.

 

Itse ajattelen, että erityisesti lasten- ja nuorten vanhempien mielenterveydenongelmien hoitamiseen on panostettava. On kohtuuton tilanne, jos lapset joutuvat vahtimaan ja hoitamaan vanhempiaan. Hyvinvointivaltiossa lapset eivät saa olla omaishoitajina. Liian monessa perheessä vanhemmuus on keikahtanut epäterveellä tavalla päinvastoin.

 

Perusterveydenhuolto ei ole pystynyt resursoimaan läheskään riittävästi erikoisosaamiseen, jolloin yhä suurempi joukko jonottaa erikoissairaanhoitoon. Erityisesti psykiatrialla jonotusajat ovat niin pitkiä, että yhä useampi päätyy sairaalahoitoon, jossa hoito ylikuormitetuilla osastoilla jää lyhyeksi ja liian pintapuoliseksi. Voi perustelluilla syillä sanoa, että Suomessa mielenterveydenhoito on kriisissä, se ei ole menossa kriisiin vaan on keskellä sitä.

 

Vaikka tilanne onkin tämä niin meidän kaikkien, jotka tavalla tai toisella olemme tietoisia ja tekemisissä mielenterveydenhoitoon liittyvien asioiden kanssa., on pidettävä yllä toivoa tulevaisuuteen. Me poliittiset päättäjät, te mielenterveyspotilaiden omaiset, järjestöt ja kaikki vapaaehtoistyöntekijät olemme niitä, joiden on nyt toimittava yhdessä samaan suuntaan.

 

Hermostumalla tai riitelemällä asiat ei hoidu. On tavattoman arvokasta että esim. teidän järjestönne on esittänyt konkreettisia toimia joihin on ryhdyttävä. Me tarvitsemme julkisten toimijoiden valtion ja kuntien ryhtiliikettä palveluiden parantamiseksi. Mutta me tarvitsemme myös koko yhteiskunnan suhtautumisessa muutosta mielenterveyden ongelmiin.

 

Mielenterveyden parantaminen Suomessa on kiinni monesta erityyppisestä toimesta. Tarvitaan kulttuurin muutosta: On kyettävä hyväksymään joukkoomme erilaisia ihmisiä. Yhteisöllisyyttä on voitava vahvistaa esimerkiksi kouluissa ja työpaikoilla: Koulu- ja työpaikkakiusaamisen on kerta kaikkiaan loputtava. Pienten lasten vanhempien oikeutta hoitaa omia lapsiaan on tuettava ja se on ymmärrettävä myös työpaikoilla.

 

Tarvitaan toimia, jotka puuttuvat perheiden arjen ongelmiin: perheväkivaltatilanteet on estettävä. Ensi- ja turvakoteja on jatkossakin oltava tarjolla, jotta kriisiytyneissä tilanteissa pääsee turvaan

 

On tärkeää että kaikki voimavarat mielenterveystyöhön saadaan käyttöön. Mielenterveyspotilaita hoitavia omaisia on autettava vaativassa työssä.  On huolehdittava omaishoitajien vapaista ja perustettava intervallihoitopaikkoja.

 

Hoitotyön käytäntöjä voidaan parantaa. Mitä pitempään olen psykiatrista työtä tehnyt, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että hoidon täytyy olla yhä enemmän kuuntelemisen rinnalla, ohjaamista, neuvomista, kieltämistä ja käskemistä. Somaattisessa hoidossakin annetaan selviä ohjeita ja rajoituksia eikä silloin ajatella, että se on ihmisen autonomiaan puuttumista. Psykiatrissa helposti jäädään odottamaan potilaan oman ymmärryksen heräämistä, jolloin esim. omaisten tarvitsema tuki jää saamatta.

 

Mitä vakavammasta mielenterveydenhäiriöstä on kyse, sitä epävarmempi ihminen on, siitä mikä olisi oikein ja hyväksi. On ihmisen kiusaamista, jos ammattilaiset eivät suoraan kerro potilaalle ja omaisille miten olisi viisasta tehdä. Minun mielestäni ei tarvita omaa oivaltamista sen vuoksi, että se olisi jotenkin pysyvämpää. Kyse on vain siitä miten osataan oikein valita ne sanat ja lähestymistapa, jolla voidaan potilas ja hänen omaisensa tavoittaa.

 

Erityisesti Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien kulkua seuratessani olen vakuuttunut siitä, että selkeämmin on yhteiskunnassa sanottava mitä täällä saa tehdä ja mitä ei. Tietysti on tarpeen kartoittaa tapahtumien taustat, mutta siinä ei saa olla sellaista viritystä, että jotkut tekijät tai kokemukset antaisivat minkäänlaista hyväksyntää toisten tappamiselle. Sellaisia perusteita ei kerta kaikkiaan ole.

 

Tähän vedoten sanon, että psyykkinen sairaus on samanlainen sairaus kuin somaattinen, se tarvitsee oman erikoishoitonsa, mutta ei oikeuta toimimaan miten hyvänsä. Väitän, että valtaosa psyykkisesti sairaista ihmisistä pystyy niin tahtoessaan toimimaan yhteiskunnan normien mukaan, kun vain ympärillä oleva yhteisö heitä riittävästi tukee ja on looginen tuessaan.

 

Mielenterveyspotilaan omaisen osa ei ole helppo, mutta se voi olla antoisaa ja mahdollistaa tutkimusmatkan myös itseen. Perheen historian kartoitus ja eri elämän tapahtuminen läpikäyminen olisi meille kaikille varsin tarpeellista. Ihmisen mielensairaus tulee usein enemmän ymmärrettäväksi kun on valmis tutustumaan potilaana olevaan omaiseen ja koko lähipiiriin.

 

En ole vielä tavannut mieleltään sairastunutta henkilöä, jonka oireille ei olisi löytynyt ymmärrettävää selitystä. Ihmisen mieli peilaa elämän kokemuksia ja varsinkin kielteiset kokemukset muokkaavat ajatuksia ja tuntemuksia sairauden oireiksi. On myös muistettava, että erittäin harvoin ihminen on läpikotaisin ja kaiken aikaan psyykkisten ongelmien vuoksi  kyvytön normaaliin kontaktiin.

 

Varsinkin silloin kun sairauden oireita on paljon, on syytä pitää kirjaa niistä hetkistä kun sairaus on taka-alalla. Liian harvoin me painamme mieleemme hyviä tunteja ja hyviä päiviä vaan kasan päällä tahtoo olla huonot kokemukset. Jos elämän helminauhaan kerää vain mustia helmiä usko parempaan häviää. Erityisesti läheisillä ja hoitohenkilökunnalla on syytä olla ne värikkään helmet taskunpohjalla jolloin erityisen pahan päivän tullen voi kaivaa ne esille.

 

Usein pahimmat ristiriidat tulevat pahoista sanoista. Ei ole kiellettyä purkaa ulos pettymystä, vihaisuutta, epätoivoa, mutta sanojen valintaan on syytä kiinnittää huomiota. Harvoin on oikein käyttää sanoja aina, ei milloinkaan, sinä olet täysin toivoton, et ole koskaan ollut niin kuin muut, et koskaan anna minulle mitään, aina olet rajoittamassa jne. Minä en usko että kukaan on aina ei mitään.

 

Meidän on jaksettava antaa toisillemme myönteistä palautetta, muistettava kiittää ja pyytää anteeksi. On kuitenkin varottava puhumasta ikenien ulkopuolelta. Anteeksi pyyntö, jota ei oikeasti tarkoita usein haavoittaa enemmän kuin teko, jota pyytää anteeksi.

 

Arvoisat kuulijat. Edellä kuulut tiivistetysti.

 

Hoitotakuun toteutuminen myös psykiatrisessa hoidossa on toteuduttava. Erityisosaamista perusterveydenhuoltoon on lisättävä, jolloin ennaltaehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen mahdollistuvat. Mielenterveyspotilaiden omaishoitajat tarvitsevat jaksaakseen vapaapäivät ja kotiin annettavaa tukipalvelua. Mielenterveystyöhön tarvitaan lisää koulutettua henkilökuntaa. Yleisen ilmapiirin on muututtava ymmärtävämmäksi, huolehtivammaksi ja samalla epäkohtiin puuttuvaksi.

 

Lopuksi Tommy Tabermanin sanoin

 

"Kaikkea saa tehdä, kaikkea pitää tehdä, kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurotella. On vain yksi elinehto; Värisevää sielua ei saa tallata."

 

Tuula Väätäinen

kansanedustaja (sd)

kunta- ja terveysjaoston pj.

 

---

 

Mielenterveysviikko Kuopio 2.10.2008

Hyvä elämä, arvokas kuolema. Saattohoito arvokkaan kuoleman tukijana. Onko se perusoikeutena mahdollista?

Arvoisat kuulijat!

 

Syntymä ja kuolema ovat toisilleen vastakohtia. Ne muistuttava toisiaan siinä, että kummankaan tapahtuman tarkkaa ajankohtaa on vaikea ennustaa.

Kukaan meistä ei välty kuolemalta. Siksi se on asia joka jokaista puhuttaa. Kuolemaan liittyy paljon pelkoa, ahdistusta, epätietoisuutta, mutta myös odotusta, helpotusta ja luopumista. Hyvin usein ei itse eikä läheiset ehdi valmistautua vaan kuolema tulee yllättäen ja jättää jälkeensä paljon keskeneräisiä asioita.

 

Silloin, kun kuolemaan on mahdollista valmistautua, se on syytä tehdä huolella. Tällöin voidaan etukäteen tehdä surutyötä ja nopeuttaa läheisten toipumista. Ajattelen, että ei ole olemassa yhtä tai kahta hyvää mallia, jolla saattohoito voitaisiin tehdä.

 

Jokaisella kuolevalla on omat toivomukset ja tavat, jotka pitää ottaa huomioon. Tarvitaan saattohoitokoteja, kotiin annettavaa tukea on lisättävä. Kuolevien omaisia on kuultava herkällä korvalla. Omaisten uupuminen tilanteessa, jossa hetken päästä läheistä ei enää ole on suuri riski pitkittyneelle surutyölle ja masennukselle.

 

Mielestäni saattohoidossa on kaksi linjaa. On kuolevan ihmisen saattohoito, ja kuolevan omaisten saattohoito, yli kuoleman. Kivun poistaminen ja olon kaikinpuolinen helpottaminen on oltava kuolevan perusoikeus. Meidän on kyettävä saattamaan kuoleva ihminen turvallisesti päätepysäkille. Pelon ja ahdistuksen poistaminen riittävällä läsnäololla auttaa kipujen hallitsemisessa.

 

Kuolevan omaisten saattohoito yli kuoleman on vähintään yhtä tärkeää. Omaisten tuska, pelko ja hätä monesti kasvattavat kuolevan kielteisiä kokemuksia. Hoitohenkilökunta usein toivoo omaisten viipyvän pitkään kuolevan vuoteen äärellä. Jos omaisten tuskaa ei voida ottaa vastaan nuo viipymiset lyhenevät.

Erityisesti kuolevien lasten saattohoito on otettava kämmenelle. Siinä vanhempien luopumisen tuska kasvattaa moninkertaiseksi lapsen hädän.

 

Saattohoito ei ole sosiaali- terveydenhuoltoalan tai kirkon työntekijöille kaikkein helpointa työtä. Se vaatii tekijältään ammatillista osaamista, ihmisenä olemisen taitoa ja kykyä päästää irti. Jatkuvasti on keskusteltava siitä mitä ja miten paljon aktiiveja hoitotoimenpiteitä on asiallista tehdä. Säännöllinen koulutus ja työnohjaus ovat saattohoitotyötä tekeville välttämätöntä.

 

Kuolemaa ei pitäisi kuitenkaan liioitella. Täytyy yhä enemmän panostaa siihen, että voisimme pitää yllä elävää elämää sinne asti kun se lopulta on mahdotonta. Ei pidä kuolla tai kuolettaa ennen aikojaan. Kuolemasta puhuminen on taitolaji. Puhumisen täytyisi olla niin avointa, että kaikki mahdolliset ajatukset tulisivat esille, mutta se ei saisi olla kielteisellä tavalla provosoivaa. Ajattelen, että kuolemaa ei pidä ihannoida, sen ei pidä olla tavoitetila. Kuoleman jouduttaminen vastoin yleisiä normeja ja säädettyjä lakeja ei ole hyväksyttävää.

 

Pitkään saattohoito työtä tekeviä ammattilaisia on syytä erityisesti seurata. Työuran ollessa jatkuvaa kuolemaan saattamista se voi kuormittaa niin, että kuolema ja elämä eivät riittävästi erotu toisistaan. Tällöin on mahdollista että moraalinen ja eettinen työhön suhtautuminen muuttuu kielteiseksi. Joka voi heijastua hoitotoimenpiteissä ja henkilön omassa elämässä. Olisin altis ajattelemaan, että työkiertoa saattohoitokodeissa täytyy erityisesti toteuttaa.

 

Jokaisella meillä on omat kokemukset kuolemasta. Itse olen seissyt 11 perheeni jäsenten haudalla. Osaan olen ehtinyt valmistautua, osaan en lainkaan. En tiedä kummatko ovat olleet helpompia. Molemmissa tilanteissa on omat kysymyksensä ja jälkityönsä. Kuolemaa ja kuolemisen tapaa on vaikea pisteyttää vaikeusasteen mukaan. Vain se voi sanoa, että koskaan se ei ole helppoa, vaikka menneistä kokemuksista olisikin hyötyä.

Vastauksena illan kysymykseen: Kyllä! Arvokas kuolema on perusoikeus, siksi riittämätön hoito ja äkilliset väkivaltaiset kuolemat sotivat tätä perusoikeutta vastaan.

 

---

 

Vappupuhe Siilinjärvellä 1.5.2008

Hyvät toverit, naiset ja herrat, arvon yleisö,

Vallassa istuva hallitus on reilun vuoden ikäinen. Taapero iästään huolimatta se on jo ehtinyt näyttää tunteettomuutensa. Pääministeri moitti mediaa huono-osaisten asioiden uutisoimisesta, koska hänestä se antaa Suomesta väärän kuvan. Onko pääministerin ulostulo ymmärrettävä siten, että vaikenemalla ihmisten vaikeuksista, joista osa on selkeää poliittisen päätöksen teon seurausta, voi hallitus hyvällä omallatunnolla jatkaa hyväosaisten palkitsemista?

Ymmärrän, että pääministeriä ja sittemmin myös valtiovarainministeri Kataista on ärsyttänyt ongelmista puhuminen, kun he samaan aikaan paasaavat siitä, kuinka Suomi tänään on vauraampi kuin koskaan. On suorastaan noloa, että hallitus röyhistelee rintaansa samaan aikaan, kun monen suomalaisen arki ja toimeentulo on itse asiassa vaikeutumassa.

Pääministeri Vanhasen arvostusta mittaava kannatus äänestäjien keskuudessa on laskenut. Sama ilmiö on tapahtunut myös omassa ajattelussani. Täällä Siilinjärvellä voi sanoa, että jos ei olisi niin vahvaa pohjaa sujuvalle yhteistyölle Suomen Keskustan kanssa voisi valtakunnan yhteistyötä arvioidessa laittaa hanskat tiskiin. Keskustan harjoittamalla valtakunnallisella politiikalla ei ole mitään tekemistä sen yhteistyöhakuisen ja monelta osin sosiaalisen politiikan kanssa mitä me täällä Siilinjärven kunnallispolitiikassa teemme.

Hallitus nostaa asiakasmaksuja. Vastedes käynti terveyskeskuksessa tai jonkin yksittäisen toimenpiteen suorittaminen kallistuu merkittävästi. Kuka korotuksista kärsii eniten? Tiedämme, että terveyspalveluja käyttävät ensisijassa vanhukset, monisairaat ja lapsiperheet. Siis ne, jotka apua tarvitsevat, maksavat jatkossa enemmän. Kääntäen: vauraammat, jotka ovat tilastojen mukaan myös terveempiä, eivät maksa lisää. Palvelumaksujen korotuksilla on selkeä vaikutus sekä toimeentulo- että terveyserojen kasvuun.

Hallitukselle ei riitä, että se alkaa laskuttaa apua tarvitsevia aiempaa enemmän. Pienituloisten taloutta kiristetään korottamalla mm. energiaveroja. Jokainen, joka esimerkiksi vie lapsensa autolla harrastukseen, maksaa sitä aiempaa enemmän. Kun vielä muistetaan päivähoitomaksujen korotukset ja ryhmäkokojen suurentamiset voi sanoa, että lapsiperheen näkökulmasta tarkasteltuna tämä vaikuttaa suorastaan ajojahdilta. Ansiotulojen verotusta ei ole kevennetty eli palkansaaja ei saa aiempaa enemmän, varsinkaan kun inflaation myötä kaikki on aiempaa kalliimpaa eli yleinen hintataso on nousussa.

Verotuksen linjauksissa hallitus on jatkanut tiettyjä ryhmiä erityiskohteluun ottavaa politiikkaansa. Hallitus ei ole ryhtynyt tuloveron huojennuksiin, jotka auttaisivat keskituloisia. Sen sijaan hallitus hoitaa pääpuolueiden omille intressiryhmille eli yritys- tai maatalousmaaomaisuutta omistaville täydellisen helpotuksen perintöveroista! Joka johtaa varallisuuden keskittymiseen uudelleen tietyille varakkaille suvuille, josta Suomessa on vuosikymmenten saatossa terveellä tavalla päästy eroon. Tämän lisäksi, saman perheen lapset, joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan, sen mukaan kuka, jatkaa perheen firmassa, ja kuka on valinnut toisen ammatin

SDP ei vastusta sitä, että ihminen omalla ahkeruudellaan menestyy ja kerää varallisuutta. Me sosialidemokraatit pidämme tärkeänä sitä, että vaurastuminen tapahtuu muiden mahdollisuuksia musertamatta. Pitämällä kaikista huolta, voimme jatkossakin luoda pohjaa hyvinvoinnille, jonka hedelmistä myös menestystarinat syntyvät. Verotuksella pyritään palveluiden rahoituksen lisäksi tietysti myös tasaamaan tulonjakoa. Kahtia jakautuva yhteiskunta, jossa toisilla menee lujaa ja toiset kärsivät hätää, ei pidemmän päälle tuota hyvinvointia kenellekään meistä.

Kuntapalvelut ovat ihmisten hyvinvoinnin kannalta keskeisessä asemassa. Niiden rahoituksesta, laadusta ja tasavertaisuudesta on pidettävä huolta. Tässä hallitus on tekemässä kohtalokasta virhettä. Hallitus leikkaa kunnilla pois ne rahat, jotka uusilla asiakasmaksujen korotuksilla kerätään. Nämä rahat pitäisi käyttää kuntien toimintakyvyn parantamiseen, eikä kupata pois! Tämä tulee vääjäämättä johtamaan erittäin vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen monessa kunnassa.


Viimeisimpänä elinkeinoelämän toiveena hallitus avaa yliopistojen ovet yksityiselle rahalle. Hallitus satsaa enemmän innovaatioyliopistoon, kuin muihin yliopistoihin yhteensä. Samalla se rakentaa keinotekoisen mekanismin, jonka avulla maakuntien yliopistot voisivat muka vastaavalla tavalla kuin uusi superyliopisto kerätä yksityistä rahoitusta. Mutta kun sitä rahaa ei ole! Tämän tietävät ainakin kaikki yliopistojen rehtorit, jotka julkisesti ovat tiukasti kritisoineet hallituksen toimia. Samaa yksityistämislinjaa noudattaen hallitus leikkaa yliopistollisten sairaaloiden erityisvaltionosuutta (ns. EVO-raha) 9 miljoonalla eurolla ja pakottaa sairaalat hankemaan tutkimustoimintaan yksityistä rahoitusta. On muistettava, että julkisen rahoituksen ulkopuolelta tuleva raha ei ole pyyteetöntä, vaan sillä pyritään ohjaamaan toimintaa rahoittajan halumaan suuntaan. Vastustamme näit hallituksen linjauksia sillä ne entisestään heikentää julkista toimintaa.

Hyvät kuulijat,

Vappuna vuosi sitten emme vielä tienneet mitä valittu hallitus ehtiikään saada vuodessa aikaiseksi. Nyt sen tiedämme, kuten pääministeri on sanonut, ei pidä rikkaita kadehtia he kuulemma antavat köyhille töitä. Suomesta on tulossa tämän päivän sääty-yhteiskunta, yhteiskunta jossa heikompia ei edes huomata. Erityisesti kokoomuksen oma väki on tyytyväinen puolueensa ministereiden ja puheenjohtajan linjauksiin, siitä on sitten pääteltävä, että samanlainen eriarvoistava puhuri puhaltaa tulevaisuudessa myös kunnissa. Tällä hetkellä porvarihallituksella on kansan mandaatti parantaa asioita ja me sosialidemokraatit tulemme tiukasti tarkastelemaan tehtäviä päätöksiä. Tuemme ratkaisuja, joiden avulla sekä vähävaraisista että suuresta keskiluokasta pidetään huolta. Vastustamme eriarvoisuutta lisääviä toimia ja tarjoamme oman vaihtoehtomme.

Oikein hyvää työnjuhlaa ja hauskaa vappua 2008!



---

Valtiontalouden kehyksistä 25.3.2008


Arvoisa puhemies

Mitä pidemmälle istuvan hallituksen taival etenee, sitä varmempana näyttäytyy kuntien ja siellä asuvien kuntalaisten arjen kurjistuminen. Hallitus on hyvätuloisten ja paremmin pärjäävien etujen ajaja. Sen sijaan, että haettaisiin ratkaisua, jossa verojen maksaminen olisi kaikkien velvollisuus, rakennetaan laillisia verojenkierto mahdollisuuksia. Oikeistohallitus haluaa näyttää kaapinpaikan yhteiskunnan kaikkein heikoimmille, mikäpä se on näyttäessä kun valtakirja on vielä taskussa.

Erityisen vahingollista tämä on lapsiperheille. OP-pankin laskelmien mukaan erilaiset maksujen ja verojen korotukset leikkaavat tyypillisen lapsiperheen ostovoimaa noin 1500 eurolla vuodessa. Vaalien alla kokoomus lupasi sitoa lapsilisät indeksiin, mutta nyt indeksiin ollaankin sitomassa päivähoitomaksuja. Samalla rahaa kyllä riittää suurille perinnöille kohdennettaviin verohelpotuksiin.

Suomalalainen yhteiskunta on ollut ylpeä sosiaali- ja terveydenhuollosta, siitä että on ollut jokaiselle mahdollisuus saada apua silloin kun sitä on tarvinnut. Kovia arvoja ihannoiva hallitus ei lisää penninlatia hyvinvointipalveluiden ennallaan pitämiseen saatikka vahvistamiseen. Ne vähät rahat mitä kehyksiin on saatu kitkuteltua, suunnataan yksityisen palvelutuotannon pönkittämiseen. Vaikka hyvin tiedätte, että maassamme on nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän ihmisiä, joiden tulot, ei edes yhteiskunnan tuella, riitä sosiaali- ja terveyspalveluiden ostamiseen. Te otatte suuren riskin, kun olette ryhtyneet tietoisesti purkamaan julkista palvelurakennetta.

On pakko kysyä ministerit Risikko ja Hyssälä, missä te olette olleet kun näistä kehyksistä on päätetty? Erityisesti ministeri Risikko, kun tiedän että Te olette oikeasti asiantuntija ministeri peruspalveluiden osalta, miten ette ole saanut pidettyä oman sektorinne puolta? Minun on todella vaikea uskoa, että ette ymmärtäisi mihin tämä hallituksen linjaus johtaa.

Arvoisa puhemies

Tämän kehyksen myötä kuntien tilanne kiristyy. Erityisen oireellista on se, että kaikkein vaikeimmassa olevat kunnat joutuvat köyhien kuntalaisten tavoin maksumiehiksi. Kehyksissä sanotaan, että kuntien palvelut on tuotettava niiden keräämillä veroilla. Joka ikinen iikka tässä salissa tietää, että väestöltään ikääntyneissä kunnissa myös verotulot ovat pienet.

Hallituksen linja tarkoittaa sitä, että kuntien keskinäinen juopa talouden ja palveluiden suhteen kasvaa. Noissa usein syrjäisissä kunnissa ei edes hallituksen vaalima yksityinen palvelun tuottaja tule avuksi, koska siellä ei ole maksavia asiakkaita eikä näin ollen palveluja tarjoavia yrittäjiä.

Mitä on tehnyt kuntaministeri Kiviniemi kun kehyksiin on kirjattu kuntien ja valtion rahajaon suhdetta. On aivan turha vierittää koko vastuuta Paras-hankkeen varaan. Etenkin kun nyt näyttää siltä että Parasta toteuttaa jo nyt parhaiten pärjäävät, heikoimmat lenkit jäävät jalkoihin. Nyt hallitus pakottaa kuntia palvelumaksujen korottamiseen, eli rokottamaan entisestään pienituloisia ihmisiä, vähentäen samalla valtionsuutta. Tämä on taitava näyte oikeistohallituksen politiikasta. Yhdellä ainoalla kirjauksella painetaan köyhät kunnat ja niiden asukkaat lattianrakoon.

Oppositiosta käsin voisi tehdä vain politiikkaa ja antaa hallituksen tehdä nämä, yhteiskunnan kannalta tuhoisat. virheet ja ajatella että 2011 on uudet vaalit. Edes tuleva mahdollinen vaalivoitto ei saa meitä hiljaiseksi ja sivusta katsomaan, kun te pyritte tuhoamaan kaiken sen minkä varaan tämä yhteiskunta on rakennettu. Niihin aikoihin, jolloin oma vasemmistolainen isänikin taisteli maitokiintiöitä kouluihin, ei ole kaipuuta. Ryhdistäytykää hallituspuolueiden kansanedustajat, ja pistäkää omanne järjestykseen.