Viikko 23

Tämän viikon vieraskynässä on teemana kevään merkki. Kirjoittajina ovat kansanedustajat Marjaana Koskinen (sd) ja Erkki Virtanen (vas). Mukavia lukuhetkiä!

KEVÄÄN MERKKI

Jo huhtikuussa koin kevään väriloiston Hollannissa sosiaali- ja terveysvaliokunnan matkalla, koska värikkäät tulppaanipellot olivat todellinen elämys lentokoneesta nähtynä. Matka oli erittäin kiireinen ja matkatuliaisiksi saimme perusteellisen selvityksen Hollannin eläke-, terveys- ja sosiaalipolitiikasta. Kun palasimme takaisin Suomeen, ei kevät ollut edistynyt lainkaan ja Etelä- Suomi näytti harmaalta ja ruskealta, erittäin syksyiseltä, lentokoneesta katsottuna.

Vappuna alkoi kevät Suomessa enkä muista montaakaan yhtä aurinkoista vapunpäivää viimeisen neljäntoista vuoden ajalta, jolloin olen ollut puhumassa Raisiossa sosialidemokraattien vappujuhlassa. Väkeä oli myös runsaasti paikalla, reilut 300 henkeä. Raision iloista vappujuhlaa varjosti Matti Inkisen katoaminen.

Ei voi välttyä ajatukselta, että miten on mahdollista, että poliisi "vuotaa" esikuulustelumateriaalia "Seitsemän päivää" juorulehden toimittajalle, miten viranomainen voi rikkoa vaitiolovelvollisuutta noin törkeästi samalla rikkoen lakia. Olen itse toiminut sosiaalityöntekijänä ja tiedän tarkkaan viranomaisen vaitiolovelvoitteen ja seuraukset vaitiolovelvoitteen rikkomisesta. Inkisen tapaus pitääkin perusteellisesti selvittää ja tehdä tutkintapyyntö poliisin ja "juorulehden" toiminnasta sekä viedä asia selvitettäväksi valtakunnan syyttäjälle asti.

No pikkuhiljaa kevät on edistynyt ja poliittista kevättä ovat värittäneet puoluekokoukset mm. vihreiden, perussuomalaisten ja ruotsalaisten sekä tietysti Eu - vaalit. Vaikuttaa siltä, että vaalien vaalistartti on siirtynyt aina vaan lähemmäksi ennakkoäänestyksen alkua eikä Eu- vaalit ole herättäneet suurta intohimoa kansan keskuudessa. Onneksi kahden viime viikon aikana on tullut tiedusteluja, ketä vaaleissa voisi äänestää. Hämmästystä herättää yli 100 000 euron vaalibudjetit, miten vaalibudjetit rahoitetaan. Kuka rahoittaa?

Vihreiden puheenjohtaja vaihtui puoluekokouksessa. Anni Sinnemäki valittiin yksimielisesti ja hänestä tulee myös työ- ja elinkeinoministeri juhannuksen jälkeen. Sinnemäki perii Cronbergiltä liki 500 000 työtöntä sekä edellisen laman työttömät 1990-luvulta. Tähän asti porvarihallitus on leikannut työllisyysmäärärahoja ja vähätellyt työttömyysongelmaa myöntäessään hyvätuloisille verohelpotuksia, entä tulevaisuudessa?

Saaristossa taas kevään merkkeinä ovat vesilintujen innokas pesintä, hylkeiden ja merimetsojen esiinmarssi sekä kalastajien keväiset kuhasaaliit, jotka ovat vuosi vuodelta pienempiä eivätkä tukkuritkaan maksa kuhakilosta kuin 5-6 euroa, kun taas kuluttajat joutuvat "pulittamaan" kaupassa fileestä yli 20 euroa kilo.

Marjaana Koskinen sd, kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunta

Kevään merkit

Minun keväälläni on monta merkkiä. Vanhin niistä on kurahousut. Lapsuudestani 50-luvun loppuvuosilta en paljoa muista, mutta jotain kumminkin. Taivaalla piipittävän Sputnikin ja sitä pihallamme tihrustavan naapurin väen. Yleislakon ja isän laulamassa "Taistojen tiellä". Itseni pinnasängyssä kuuntelemassa Pekka Tiilikaisen sinivalkoinen äänen pillahtamista itkuun Voitto Hellstenin ohittaessa Ruotsin ankkurin Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelun pitkän viestin kalkkiviivoilla.

Mutta kurahousut ja kevään muistan pysyvästi. Jämsänkosken Kesämaan sulava lumi pullisti vedellään puron, johon me pikkupojat rynnistimme tekemään kevään ensimmäistä patoa. Valitettavasti äitikin tunnisti kevään merkit ja niin sain jalkaani siniset kurahousut. Inhosin niitä suunnattomasti; kenenkään muun pojan ei tarvinnut sellaisia pitää. Vasta myöhemmin ymmärsin, että kyse olikin äidinrakkaudesta. Napaa myöten märkä pikkupoikahan olisi voinut saada aurinkoisessa, mutta koleassa kevätilmassa minkä kuolemantaudin tahansa. Niinpä nykyisin lämmin hellyys kevättä ja äitiä kohtaan tulvahtaa aina mieleeni, kun näen huhtikuun pikkupoikia ja -tyttöjä kurahousuissaan. Eikä asiaa muuta muuksi se, etteivät ne kurahousut mitään lämmittäneet, kun vesi meni joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin vyötäröstä sisään ja kasteli koko muun housuosaston.

Merkittävä kevään merkki on jääkiekon maailmanmestaruuskisat. Joka kevät ne saapuvat jättämään nopeasti unohtuvia ikimuistoisia jälkiä urheiluhulluihin sieluihimme. Mutta kaikki ei unohdu. Kuinka ikinä saattaisin unohtaa sen ruotsalaisen Carlssonin, joka vuonna 1969 teki Ruotsille voittomaalin vain 20 sekuntia ennen ottelun päättymistä? Tai sen toisen Carlssonin, joka kevään 1986 MM-kisoissa tasoitti Suomen 4-2 johdon viimeisen minuutin aikana? Miten sellaiset vääryydet voisi koskaan antaa anteeksi tai unohtaa?

Ehkä elämä kuitenkin opettaa anteeksiantoa tässäkin asiassa. Keväällä 2003, pian eduskuntaan tuloni jälkeen, Raha-automaattiyhdistyksen legendaarinen, politiikassakin monin tavoin ansioitunut, johtajakaksikko Salokorpi (kok) - Hokkanen (vas) kutsui joukon juuri nimitetyn Vanhasen ykköshallituksen erityisavustajia ja minut Hartwall-areenalle Rahiksen aitioon katsomaan aikansa legendaksi muodostunutta jääkiekon Helsingin MM-kisojen Suomi-Ruotsi puolivälieräottelua.  Tunnettujen vaiheiden jälkeen Suomi hävisi 6-5 johdettuaan jo 5-1. Ikinä en ole nähnyt niin maaniseen tilaan joutuneita nelikymppisiä kuin seurueemme erityisavustajat. Eräskin heistä, erittäin merkittävään EU-virkaan sittemmin noussut, ilmoitti heti vaihtavansa Suomen EU-jäsenyyden Suomen voittoon, jos se vain jotenkin olisi mahdollista. Minä olin viisikymppinen, tunsin lähinnä huvittuneisuutta ja ymmärsin tulleeni vanhaksi.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenelle varmin kevään merkki on toukokuun massiivinen lakiesitysruuhka. Hallitus, joka ohjelmassaan ja joka syksy ja vielä tammikuussakin lupaa pikaisesti saada aikaiseksi merkittäviä lakiesityksiä, saa ne yleensä valmiiksi viime hetkellä eli toukokuuksi, jos silloinkaan. Niinpä eduskunnan orjaleiri, joksi sosiaali- ja terveysvaliokuntaa syystä kutsutaan, käsittelee toukokuussa lakiesityksiä urakkatyönä. Se ei voi olla kenenkään etu.

Keväällä 2005 sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli kolmen viikon aikana hoitotakuulainsäädännön, kutien ja valtion eläkelait sekä kuusi muuta lakiesitystä. Asiantuntijoitakin kuultiin yli kaksisataa. Ei hommassa enää paljon tolkkua ollut ja mieli tekikikin noudattaa valtiokonttorin edustajan kehotusta, kun hän asiantuntijakuulemisessa sanoi, että "jos ette tähän mennessä ole tutustuneet työeläkelakien siirtymäsäännöksiin, niin älkää tehkö sitä nytkään. Tulette hulluiksi." Otin riskin ja arvoisa lukija voi arvioida seuraukset.

Se todellinen ja ainoa oikea kevään merkki syntyy kuitenkin sinä tiettynä toukokuun alkupäivän iltana, kun lämmin ja heikko toukokuinen sade vaimenee, usva laskeutuu ja kevään ainutlaatuinen tuoksu huumaa ajattelun. Minun kykyni eivät riitä sitä huumaa kuvaamaan. Niinpä omavaltaisesti lainaan Aaro Hellaakoskea:

"Toukokuisen sateen suhu

vaiennut on kokonaan.

Tuulikaan ei vielä puhu

oksaan kimaltelevaan,

jossa vaiti aukeavat

silmut ilmaan tyveneen,

lehdenkärjet kurkottavat

nyt jo hiirenkorvineen

kuullaksensa: huokuu herkin

hengin hyrinät jo suun

kunnes lauluun alkumerkin

antaa lintu toukokuu."

Riemastuttavaa päättyvää kevättä ja puhkeavaa kesää!

Erkki Virtanen, kansanedustaja (vas)