Viikko 20

Tämän viikon kirjoitusten aiheena on ihmisten kunta. Kirjoittajia ovat kansanedustajat Sirpa Paatero ja Tuomo Hänninen sekä eurovaaliehdokas, kaupunginvaltuutettu Jenny Lindborg.

---

Ihmisten kunta

Kunnan tärkein tehtävä on edistää ihmisten hyvinvointia. Kunta on ihmisiä varten. Houkutteleva ja hyvinvoiva kunta pitää huolta jokaisesta kuntalaisesta kehittämällä kuntalaisten elinympäristöä turvalliseksi, viihtyisäksi ja välittäväksi. Sellaiseksi että se vastaa mahdollisimman hyvin erilaisten ihmisten tarpeita. Kaikissa asioissa, kuten työssä, asumisessa, liikenteessä, liikunnassa, kulttuurissa ja elinkeinoelämässä on otettava erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten tarpeet huomioon. Vaikka kunta itse ei voi luoda paljon uusia työpaikkoja, sillä on useita keinoja luoda työllisyyttä edistävät olosuhteet yrityksille.

Ihmisten kunta huomioi yhteisön toimivuuden. Se tekee ratkaisuja, joilla vahvistetaan paikallista sosiaalista pääomaa. Hyvässä yhteisössä on hyvät vuorovaikutussuhteet ja ihmiset voivat luottaa omaan elämäänsä ja tulevaisuuteensa. Näin hyvinvointi vahvistuu.

Ihmisten on voitava luottaa, että peruspalvelut toimivat heidän kohdalleen silloin, kun he niitä tarvitsevat. On pystyttävä luottamaan omiin vaikutusmahdollisuuksiin eli siihen, että ihmisiä todella kuullaan yhteisiä päätöksiä tehtäessä. Luottamus- ja virkahenkilöt ovat olemassa kuntalaisten parhaaksi. He miettivät kuntalaisia kuunnellen palvelujen kehittämistä aina ihmisten näkökulmasta.

Ihmisten kunta huolehtii työntekijöidensä työhyvinvoinnista ja varmistaa, että ihmiset jatkossakin jaksavat tehdä työnsä hyvin ja mielellään. Ulkoistaminen ja kilpailuttaminen ovat monin paikoin osoittautuneet virheiksi. Ne aiheuttavat huonosti hoidettuina ylimääräistä stressiä työyhteisöissä, ja tämä ei voi olla välittymättä työn sisältöön ja asiakkaisiin.

Kunnallisessa päätöksenteossa vaikutetaan suoraan ihmisten arkeen, ja siksi kuntalaiset on saatava entistä paremmin mukaan eri päätöksentekovaiheisiin. Kuntalaisaloitteet on yksi keino, samoin alueelliset keskustelutilaisuudet esim.  eri lautakuntien ajankohtaisista asioista. Palautteen antamismahdollisuutta verkkosivujen kautta on myös lisättävä. Suuremmissa kaupungeissa asuinalueittain toimivat kaupunginosavaltuustot tai useissa kunnissa toimivat vanhusten, vammaisten tai liikunnan erilliset neuvostot, nuorisovaltuustot tai lasten parlamentit ovat myös hyviä lisäkanavia yhteydenpitoon.

Ihmisten kunta huolehtii maineestaan tekemällä hyviä tekoja. On tärkeää olla hyvämaineinen toimija paitsi kuntalaisten myös yritysten, matkailijoiden sekä mahdollisten uusien muuttajien silmissä. Ihmisten kunta on aktiivinen ja reilu, jossa on mahdollista käydä avointa keskustelua ja tehdä näin parhaita mahdollisia päätöksiä. Kritiikki ja kiitos kuuluvat avoimeen ilmapiiriin. Jokainen meistä on osaltaan luomassa kunnan hyvää mainetta!

Sirpa Paatero
kansanedustaja (sd)
Kotka

Varhaiskasvatus ja koulutuspolitiikka yhdessä luovat pohjan nuorten tasapainoiselle kehitykselle

Lasten kasvatuksessa maassamme on vanhemmille annettu aito mahdollisuus lastensa hoitomuotoon. Lasten kotihoito toisen vanhemman toimesta ja päiväkodissa tapahtuva hoito ovat päävaihtoehtoja. Eri ratkaisut sopivat eri tilanteissa. Perheiden tukijärjestelmien tulee myös käytännössä mahdollistaa nämä vaihtoehdot ja tällä vaalikaudella on tapahtunut myönteistä kehitystä.

Maahamme luotu moniulotteinen ja systemaattinen neuvolajärjestelmä on erinomainen palvelu seurata lasten fyysistä ja henkistä kehitystä sekä ohessa myös perheiden hyvinvointia. Harjaantunut ulkopuolinen asiantuntija havaitsee pienistä oireista kehityksen riskejä ja ongelmia.

Alakoulun oppilaiden iltapäiväkerhoista alkanut toiminta on vakinaistunut valtionavulla toteutettavaksi lasten aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnaksi on hyvä varhaiskasvatuksen muoto. On hyvä, että  kotihoidossa kasvava lapsi, saa välillä ulkopuolisen ja alalle kouluttautuneen ohjausta ja tarkkailua. Häiriöitä kehityksessä voidaan havaita ja on yksi muoto havaita vakaviakin ongelmia kodeissa. Viime vuoden aikana Keski-Euroopassa ja kotimaassamme lasten hyväksikäytössä paljastuneet julmuudet ovat avanneet silmiämme.

Aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuu noin 85 prosenttia lapsista, mutta ongelmana on se, että eniten tukea tarvitsevien lapset jäävät usein toiminnan ulkopuolelle. Maahanmuuttajien, romanien ja moniongelmaisten perheiden lasten osallistuminen on liian satunnaista. Tämä oli yksi edellisen kauden punamultayhteistyön hyvistä aikaansaannoksista.

Varhaiskasvatuksemme ongelmana on hallinnon selkeyttäminen. Hallitusohjelmaan on kirjattu selvittää varhaiskasvatuksen hallinnon siirron OPM:öön, joka samalla johtaisi kunnissa toiminnan siirtoon sivistys- tai koulutuslautakuntaan. Monet kunnat ovat toteuttaneet siirron ja olen itse tämän esityksen kannalla. Vuosia jatkuneesta väännöstä on päästävä selkeään käytäntöön.

Nyt taloudellisen taantuman aikana valtion tulee edelleen huolehtia resurssit kaikille varhaiskasvatuksen lenkeille hyvän pohjan luomiseksi lapsille ja nuorille. Meidän kuntapäättäjien on osaltamme taattava resurssien kohdistumisessa kunnissa juuri tarkoitettuun palveluun. Järjestelmä tässäkin on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. 

Kansanedustaja, sivistysvaliokunnan vpj.,
Tuomo Hänninen (kesk.)

Kunnan toiminta ihmisten yhteisönä

Kuntaa ihmisten yhteisönä voidaan lähestyä monesta näkökulmasta. Lakisääteisten palvelusten tuottajana, paikallisena yhteisönä, jonka kautta kuntalaiset tuntevat yhteenkuuluvuutta tai henkilön identiteetin keskeisenä osana.  Mitä kunta kullekin merkitsee, riippuu luonnollisesti puhujasta.  Erityisen monitahoinen aihe on kunnallisessa luottamustehtävässä toimivalle henkilölle kuten minulle.  Luottamushenkilön on oman kokemuksensa lisäksi osattava huomioida toisten kuntalaisten kokemukset.
Kuntalaiset haluavat vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä liittyviin kysymyksiin, koska kokevat yhteisön jäseninä luonnollisen oikeuden osallistua yhteisönsä kehittämiseen. Toisaalta samaan aikaan kuntapolitiikassa äänestysaktiivisuus ja osallistuminen ovat matalalla tasolla. Olen kuitenkin havainnut, että kuntalaiset haluaisivat olla enemmän vuorovaikutuksessa hallinnon kanssa, mutta kuntademokratia ei ole kyennyt vastaamaan näihin toiveisiin. Tästä syystä mielestäni paikallinen päätöksenteko on eräänlaisessa kriisissä.
Kunnallisten päättäjien tulee ottaa erittäin vakavasti kansalaisliikkeet, jotka syntyvät erilaisten kunnallista päätöksentekoa koskevien asioiden ympärille.  Jyväskylässä, jossa toimin kaupunginvaltuutettuna, syntyi kansanliike vastustamaan Paraatiaukion parkkihallihanketta. Kaupungin hallinnosta valtuutetuille viestittiin, että päätöksessä oli vaakalaudalla kaupunkikeskustan tulevaisuuden elinvoimaisuus. Ilman parkkihallia kaupunkikeskusta tulisi virkamiesten mukaan näivettymään. Omasta mielestäni yksittäisellä päätöksellä parkkihallin rakentamisesta tai rakentamatta jättämisestä ei voi olla näin fataaleja seurauksia. Jos näin olisi, olisi kaupunkisuunnittelussa menty metsään jo lähtökohtaisesti. Kaupunkisuunnittelussa, kuten muissakin kunnallisen päätöksenteon asioissa on aina vaihtoehtoja. Mikäli muuta väitetään, herää ainakin minussa epäluulo.
Fataaleja vaikutuksia sen sijaan on kuntalaisten vuorovaikutushalun vähättelyllä sekä poliitikkojen sellaisella käyttäytymisellä, jossa perustellaan päätöstä tavallisia kuntalaisia paremmilla tiedoilla. Oman yhteisön kehittämisestä ei valtuustoon valituilla ole muihin kuntalaisiin nähden yhtään sen ylempää tietoa. Tästä syystä on kunnallispolitiikassa löydettävä keinoja vahvistaa kuntalaisten kuulemista, paikallisdemokratiaa ja hallinnon ja kuntalaisten vuorovaikutusta.
Järjestöjen toiminta on yksi tekijä, joka vahvistaa paikallisdemokratiaa. Kunnan toiminnassa ihmisten yhteisönä pitäisi entistä enemmän huomioida esimerkiksi kaupunginosayhdistysten kannat asioissa, jotka koskevat heidän asuinaluettaan. Kaupunginosayhdistysten kuulemisesta tulisi tehdä vakituinen käytäntö, joka vahvistaisi kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia, sekä luottamusta demokratiaan.

Jenny Lindborg
eurovaaliehdokas ja Jyväskylän kaupunginvaltuutettu (sd)