Puheet 2009

 

TSL Kuopio 11.9.2009

Juhlapuhe


Arvoisat kuulijat,


TSL tunnuslaulu on Hectorin käsialaa ja sen nimi on Tervetuloa tulevaisuus.
Usko tulevaisuuteen oli varmasti koetuksella työväellä, joka oli koolla 90 vuotta sitten TSL:ää perustamassa. Yhteiskunnan tilanteesta huolimatta työväki  halusi lähteä rakentamaan parempaa huomista, tekemä työtä oikeudenmukaisuuden vahvistamisen puolesta.

TSL perustamisen jälkeen eri puolille Suomea on perustettu TSL yhdistyksiä, jotka ovat toimineet liiton sääntöjen mukaan, paikallisen tarpeen huomioon ottaen. Kuopion yhdistys on 54 vuotta tehnyt työtä aatteen ja työväen hyväksi Pohjois-Savossa

Kansalaissodan juuri päätyttyä olot olivat vaikeat. Nälkää, sairautta ja sodan osin runtelema ympäristö vaativat ihmisiltä tavatonta sisua ja voimaa selvitä seuraavaan päivään. Tie pimeydestä valoon ja vankiselleistä vapauteen oli jokaisen tavoitteena.

Työväen sivistystyön keskeisin henkilö, TSL:n 1. puheenjohtaja Väinö Voionmaa on
kirjoituksissaan perustellut TSL:n perustamista seuraavilla kolmella
yhteiskunnallisella syyllä.

Liiton perustamiselle oli vahvat sosiaalipoliittiset syyt.
Aineellinen ja myös henkinen kurjuus oli syvä erityisesti työväestön
parissa.

Voionmaan mielestä liitto piti perustaa myös työväenliikkeen yleisten
tarpeiden vuoksi. Työväenliike tarvitsi, niin kuin tarvitsee tänäänkin, ajattelevia ja
kyvykkäitä henkilöitä. Tähän tarvitaan koulutusta ja
kulttuuritoimintaa.

Hänen mielestä TSL:ää tarvittiin, uuden yhteiskunnallisen maailmankatsomuksen rakentamiseksi.

Väinö Voionmaa näki, että sivistystyötä tarvitaan laajan kaikkia koskevan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja sivistyksellisen, tasa-arvon, yhteisvastuun ja demokratian edistämiseksi.


Voionmaan näkemykset ovat ajankohtaisia myös tänään. Ei siis ihme, että Työväensivistysliitto on säilyttänyt alkuperäisen nimensä 90 vuotta ja toimii vilkkaasti myös täällä Pohjois-Savossa.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on tehokasta ja se on kaikkien saatavilla. Se on kansainvälisesti arvostettua ja oppimistulokset ovat hyvät. TSL toiminta on kuitenkin selkeä ja tarpeellinen lisä virallisen koulutuksen ja opetuksen rinnalla.

Erilaiset kurssit ja kulloinkin ajankohtaisiin aiheisiin liittyvät opiskelut rikastuttavat suomalaista sivistyksen piiriin kuuluvaan opetustarjontaa. TSL muistuttaa olemassaolollaan myös siitä, miten pitkä tie on kuljettu niistä ajoista, jolloin vain harvat pääsivät kouluun ja miten varallisuus oli oleellinen tekijä kansalaisten opiskelussa.

Tarve tehdä työtä ihmisten hyvinvoinnin - niin aineellisen kuin henkisenkin tasa-arvon – puolesta, ei ole loppunut

Tämän päivän työttömyys, lomautukset ovat suistaneet monet perheet niin taloudellisesti kuin henkisesti sellaisen kuilun reunalle josta on riski pudota. Huoli ja hätä ovat tuntuvat ja luottamus tulevaisuuteen horjuu.

Ikävintä tässä on se, että tämä lama sai alkunsa joidenkin ahneudesta, joissa nopeiden ja suurien voittojen kiilto silmissä suistettiin koko maailma syrjälleen. Sanotaan, että ahneus on yksi pahimmista synneistä maanpäällä.

Syvällisen sivistyksen perusta, on se, että jaat toisillekin ja huolehdit heikommista. Välinpitämättömyys ja kovuus ihmisten ja kansakuntien välillä on kasvanut 2000 luvulla.

TSL syvällinen tehtävä on ollut jakaa ja varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus siihen hyvään mitä yhteiskunnassa kulloinkin on ollut olemassa. Uskomme, että silloin kun kaikilla on samat mahdollisuudet ja oikeudenmukaisuus toteutuu, saavutetaan sivistyksen syvin sisältö, toisen arvostaminen ja kunnioittaminen.

Tämä on selkeä TSL:n 90-vuotisjuhlavuoden sanoma! Ahneuden arvojen sijaan
sivistyksen arvot!

Liiton toiminta on avointa, sen tarjoamat palvelut ovat kaikille avoimia. TSL:n kaltaiset toimijat tekevät sitä perusvalistustyötä, jota me tänä
päivänä tarvitsemme. Ihmiset tarvitsevat rohkaisua opiskelemaan uutta ja hakemaan ammatillista vahvistusta aikaisemmalle koulutukselle.

Avoin keskustelu ja mielipiteiden vaihto on ominaista liiton ja yhdistysten tarjoamien kurssien sisällöissä. Ihmiset ovat liiaksi eriytyneet toisistaan ja sellaisia toistuvia vuorovaikutustilanteita joissa samoista asioista kiinnostuneet ihmiset kokoontuvat yhteen on yhä harvemmin.

Tarvitaan matalan kynnykset tilaisuuksia ja tapahtumia joihin on helppo ja vaivaton tulla. Näitä tilaisuuksia TSL tarjoaa.
Talouskriisi, joka vaikuttaa kaikilla tasoilla lisää vapaan sivistystyön merkitystä entisestään.

TSL on aina toiminut kansakunnan omantuntona. Omanatuntona, joka ajassa on reagoinut ajoittain hyvinkin voimakkaasti. Tuota omaatuntoa tarvitaan nytkin. Ihmisiä ei tarvitse opettaa lukemaan ja kirjoittamaan, mutta sen sijaan ymmärtämään yhteiskunnan monimuotoisuutta ja erilaisten ihmisten elämän haasteita. Vain ymmärtämällä voi löytää ratkaisuja ja ulospääsyteitä silloin kun tuntuu vaikealta.

Suomalaisen menestyksen ydin on siinä, että kaikille on taattu oikeus ja myös velvollisuus oppia ja kuulua johonkin. Tämä on yhteiskuntamme menetyksen perusta. On kuitenkin sanottava, että tässä ajassa on liian paljon merkkejä siitä, että nämä oikeudet ovat luisuneet ison joukon ulottumattomiin.

Lait ja asetukset ovat meille kaikille samat, mutta lain mukaiset oikeudet eivät toteudu. Ajattelenkin, että nyt TSL yksi tämän ajan tehtävä voisi olla voimallisemmin tarjota palveluja niille, jotka ovat vaarassa jäädä tai ovat jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle.

On tarpeellista tuoda voimakkaammin esille suomessa olevia epäkohtia, etsiä ratkaisuja niiden poistamiseksi. On aivan selvää, että epäkohdat eivät korjaannu jos ne eivät koskaan nouse päivävaloon.

Lääninhallitusten tutkimukset vanhustenhuollosta on tuonut siellä olevat ongelmat esille. Missä on ne selvitykset jotka kertoisivat mielenterveyspotilaiden, päihdeongelmaisten ja lapsiperheiden palveluiden tilasta. Pahoin pelkään, että samanlaiset puutteet on sieltäkin löydettävissä.

TSL voisi olla moottorina yhteiskunnan ja ihmisten omantunnon herättämisessä, sillanrakentajana ongelmien ja ratkaisujen löytämisessä ja ihmisen saattamisessa toisen ihmisen vierelle.

 

90 vuotta sitten ei voitu tietää missä maailmassa 2009 elämme. Suomi on tänä aikana rakentanut yhteiskunnan moneen kertaan. Aina yhä ehompaan kuntoon. Se on vaatinut valtavat ponnistukset ja jokainen yksilö on tuohon rakennustyöhön osallistunut. Tässä työssä TSL on ollut vahvasti mukana.

Sivistys- ja kulttuurityötä on riittänyt: opintokerhoja, luentoja, kursseja, opintoaineistoja. Olemme olleet perustamassa mm. Yleisradiota, työväestön opistoja,
musiikkijuhlia, ja lukuisia kulttuuritapahtumia…

Myös kansainvälinen toimintamme on ollut aktiivista:

Kaikkea ei olla itse keksitty sillä liiton esikuvat tulevat osittain ulkomailta: Iso-Britannia ja Ruotsi ovat olleet esimerkkeinä. Pohjoismainen yhteistyö on ollut luonteva osa toimintaamme

Toisen maailmansodan jälkeen TSL:n kansainvälinen toimintaa laajeni
Pohjoismaiden ulkopuolelle ja liitto oli mukana perustamassa vuonna - 47
kansainvälistä yhteistyöjärjestöämme.

1980-luvulla TSL:n kansainvälisen toiminnan keskiössä oli kehitysyhteistyö, ja
liitto toteutti merkittäviä hankkeita mm. Afrikassa ja Latinalaisessa
Amerikassa.

Jokaisessa merkittävässä yhteiskunnallisessa muutoksessa TSL on ollut mukana.

TSL juhlavuoden kolme tavoitetta ja toimintaa kuvaavaan kärkeä ovat;

Sivistys on suvaitsevaisuutta
Sivistys on elinikäistä oppimista
Sivistys on arviointikykyä

Lyhyesti, mutta kaiken kattavasti sanottu. Välittämistä, suvaitsevaisuutta, erilaisuuden hyväksymistä, jatkuvaa uuden oppimista, keskeisen/ytimen löytämistä tässä alati muuttuvassa maailmassa.

Hyväksymisen ja ymmärtämisen rinnalla kulkee kriittisyys. Joskus on katsottava keskiverron ja virallisen totuuden taakse sekä nähtävä ne kuilut ja kuopat, reunat ja kapeikot, jotka hukkuvat keskiverto lukujen taakse.

TSL on arvokas menneisyys ja sillä keskeinen tehtävä tulevaisuudessa, maamme sivistyksen ja oikeudenmukaisuuden vahvistajana.

 

----

 

SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokous, Kuopio 2.9.09

Kokouksen avauspuheenvuoro

 

Hyvät Toverit

 

” K"Kallavesj, Kallavesj, järvi järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo, isä särille pitj mertoo,
veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj.

Tästä se alkaa…Tervetuloa Pohjois-Savoon, Kuopioon, Kallaveden rannalle kokoustamaan ja viettämään aikaa yhdessä.  Kuopion on Pohjois-Savon piäkaapunki. Kuopion menestyminen heijastuu laajalti ympärille ja sen takia myö tahotaan, että alueellistamisessa ei Pohjois-Savvoo sivvuuteta.

Kymmenet tuhannet immeiset bendelöi omilla aatoillaan kunnasta toeseen  työn perässä. Meillä ei ou joukkoliikennettä haetaks asti olemassa. Myö kannatettaan ylleisten kulukuneovojen lisseemistä, tae oekeemmin vuorojen lisseemistä. Polttoaene on tiällä yhtä kallista kun muuallakkii ja jatkuva  omalla aatolla kurvoominen tulloo kalliiks.

Myö ollaan tyytyväesiä siitä, että meillä on Yliopistollinen saeraala, joka hoetaa sillon kun on kovasti kippee. Vähän rupes huolettamaan nuo Risikon puheet siitä, että kovin kovalla käellä ruvetaan erikoissaeraanhoijossakkin erikoestummaa ja potilaeta kuskoomaan muan iäristä toeseen. 

Sitä kun pitäs muistoo sekkiin, että ommaesten pittää piästä kahtomaan, se kun on melkeen puolet hyvästä hoejosta, aenkaakiin jos kahtoo mielentreveyven perrään.

Kovasti pulassa tiällä monet kunnat on ja rahhoo tarvittas, että selevittäs ihan jokapäevasistä asioista. Koetetaan myö toverit pitteen isoo iäntä, että tämä savolaenen valtiovarrainministeri Kattainen tulis järkiisä ja lopettas hyvätulosten holohoomisen ja ruppees huolehtimmaan niistä jotka tosissaan ovat avun tarpeessa.

Tiällä on melekosen pitkät matkat paekasta toeseen ja myö tarvitaan semmoset tiet ja kuluväälät, että keretään siällisessä aajassa miäränpiähän. Nyt myö ollaan suamassa Kallasillat  ja se on mahottoman tarpeellinen investoenti.

Kun minä aekonaan olin Kyssillä ensapupolilla töessä, niin kun tuolta pohjosesta päen potilaeta ampulansilla toevat niin se tahto olla, että viimestään Kallasilloelta sotettivat, että no nyt synnytys tosissaan käännisty pistäkee hetekka valmiiksi tai nyt just tultiin Kallansilloelle ja potilaan syvän pysähty alettiin resuskitoemaan. Näetä tilanteita oli paljon, onneks ei minun kohalle sattunna, että sillat oes ollut jumissa, vuan myö piästiin apua antamaan.

Tiällä Savossa on aena tehty paljon työtä, mieluummin tietysti lähellä kotia. Tosin jos on pitännä lähtee etemmäs tiennistiä hakemaan niin sekkiin on tehty.  Mutta nyt alakaa tuntumaan siltä, että meijänniin hyvän tahtosuus alkaa olla lopuillaan.

Varkauven tehtaan lopettamis uhkaelu männöö kirkkaasti sen yli mitä myö siijetään.  Tuhansia immeisiä koskoo Stuura-Enson kylymäkiskonen lahtuu meininki.  Satojen perreitten tallous heittää häränpyllyä ja monen mielenraaha kattoo. Puhumattakaan mittee se tarkottaa kuntien rahakirstuille, kun kirstunpohjasta jo nyt paestaa päevä läpi.

Miten se valtio voe olla niin käetön tämä rahamualiman eessä. Tätä valtakuntoo hoetaa nyt semmoset poekaset jotka eivät älyä mitä vahinkoo ne sua aekaan koko yhteiskunnalle. Ne elää ihan toesessa mualimassa mitä muut suomalaeset, meistä savolaesista puhumattakaan.

Toverit meijän on noustava kapinaan myö ei suaha alistua, ei ne työläeset alistunna sillon yheksän sattoo luvun alussakaan vuan panivat kovan kovoo vastaan.  Se sama meijän on tehtävä nyt, ja mikäs se on tehessä kun myö se osataan.

Toverit

Meillä päen sanotaan, et ossoo naatiskella jos sulla ei ou paljon töetä. Töehin meijän on kohta ruvettava ja illan kähmeessä lähetään oekeelle toverikiertueelle. Kuunnelkee tarkkaan immeisten puhheita ja aatoksia, se voe olla vähän vaekeeta jos äetyvät oekeen savoks puhumaan, mutta kyllä se aajan kanssa asiakkiin esille tulloon.

Illalla kerräännyttään takasin tänne piäkaapunkiin ja vilikkaan sekä hyvin nukutun yön jäläkeen jatketaan niitten keinojen hiomista millä myö suahaan  joniinlaesta tolokkua muan hallituksen tekemisissiin.

Outte kaekki syvämmellisesti tervetulleita, viihtykee meijän kanssa myö tehään parraammo että hyvillä kokemuksilla varustettuna lähette huomenna jokkaenen omaan kottiinne, joka on se paras paekka mualimassa.

 

---

 

Kuopio 7.9.2009

Kuntalaisen paras sosiaalijohtamisen muutoksessa

 

 

Arvoisat kuulijat

 

Sanaparilla Paras-hanke on vahva lataus. Se merkitsee valtavaa mahdollisuutta ja uudistumista ja toisaalta epäonnistuessaan entistä sekavampaa, ja sitä kautta pyörät pysäyttävää kehitystä.

 

Viimeiset pari vuotta on Suomen maassa jokaisessa kunnassa ja julkisessa organisaatiossa mietitty pää punaisena miten vastata kasvavaan palvelutarpeeseen. Monenlaisia malleja on kehitelty ja lähivuodet näyttävät miten ne toimivat. Toisaalta valtiovalta näyttää keksivän uusia ehdotuksia joiden perässä pitäisi juosta ja pistää romukoppaan juuri kehitellyt mallit. Saa nähdä mihinkä olemme menossa.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamista mietitään monella suunnalla. Yhteisiä tarttumapintoja on paljon ja asiakkaan kannalta on välttämätöntä, että voidaan tehdä saumatonta yhteistyötä. Monissa kunnissa on kaadettu raja-aitoja ja potilaita hoidetaan yhteisvastuulla.

 

On todettava, että sosiaalityö jää helposti terveydenhuollon jalkoihin ja siksi aivan silmät ummessa ei voi edetä näiden kahden hallinnonalan yhdistämisessä.  Sosiaalityön näkyvyyden ja arvotuksen nostamisen keskeisenä moottorina ovat alan johtajat.

 

Viimeiset pari vuotta on Pohjois-Savossa haettu uutta näkökulmaa ja mahdollisuuksia sosiaalityöhön, terävöittämällä sosiaalijohdon osaamista. Kuntalaisen näkökulmasta, silloin kun palvelut ovat riittäviä ja laadultaan hyviä sekä kohtuullisen matkan päässä, homma toimii.

 

Sanotaan, että hyvä johtaja olisi sellainen joka ei kuulu ja näy mutta homma pelaa. Itse ajattelen, että tämä ei riitä. On lähdettävä siitä, että kuntalaisten on jokaisen tiedettävä kuka sosiaalitointa johtaa. On tiedettävä kuka on se jonka puoleen viime kädessä voi kääntyä ja kenen vastuulla on asioiden ja budjetin esittely.

 

Samalla kun tullaan ulos ja julkisuuteen otetaan selkeämpi vastuu omasta toimialasta. Sosiaalityön sisältö on perinteisesti, useimmiten, vaitiolovelvollisuuden piirissä ja luulen, että juuri tämän vuoksi ollaan liiankin arkoja keskustelemaan sosiaalityön sisällöstä ja valtavasta vastuusta mitä siihen kuuluu.

 

Ymmärrän, että sosiaalityöntekijöillä, jotka kiinteästi tekevät asiakastyötä, on suurempi kynnys esiintyä julkisuudessa, mutta johtajan on syytä olla vahvemmin mukana oman alan ympärillä käytävässä keskustelussa. Keskustelut yleensä ohjaavat yleistä mielipidettä ja päätöksentekoa ja on syytä olla siellä missä vaikuttaminen tapahtuu.

 

Sosiaalityö on muuttunut vuosi vuodelta vaikeammaksi. Se vaatii työtekijöiltä laajaa osaamista ja vahvuutta ihmisenä. Hyvin usein asiakkailla on elämä sekaisin ja tulevaisuus hukassa. He odottavat työntekijöiltä puuttumista, vastauksia ja tukea elämäänsä.

 

Kuntalaiset tahtovat, ja heillä on siihen oikeus, että heitä kohdellaan ja heidän asioitaan ratkotaan lakien ja asetusten mukaisesti, mutta myös kunkin henkilökohtainen tilanne huomioon ottaen. Päätösten täytyy olla yhdenvertaisia ja niihin ei saa vaikuttaa työntekijöiden asenteet.

 

Johtajan tehtävä on huolehtia alaistensa osaamisesta ja tukea ammatillisessa kehittymisessä. Ohjata täydennyskoulutukseen siten., että se parhaiten edesauttaa kuntalaisten palveluiden laadun paranemisessa.  Sosiaalityön laadun mittaaminen ei ole helppoa, mutta mittareiden löytymiseen on panostettava.

 

Luotettavien mitattujen tulosten perusteella, usein miten, myös rahavirrat ohjautuvat. Sosiaalityön ongelma on se, että esillä ovat ne asiat jotka nostavat sosiaalityön menoja eikä lainkaan sitä mitä kulut olisivat jos sosiaalityötä ei olisi lainkaan. Ei ole mitattu esim. sitä millainen lasku tulisi jos vaikeissa oloissa eläviä lapsia ei autettaisi. Eikä sitä jos hetkellisessä taloudellisessa kriisissä elävää perhettä ei tuettaisi.

 

On niin tavattoman helppo meuhkata sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvusta kun ei samalla laskukone raksuta mitä sitten, jos Suomessa ei olisi niin vahvaa julkista toimintaa. Sosiaalityön johtajien yhtenä keskeisenä haasteena onkin piirtää päättäjille sellaista karttaa jossa näkyy työn taloudelliset vaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

 

Taloudenasiantuntijat usein mielellään näkisivät sosiaali- ja terveysjohtajina muita kun alan ammattilaisia. Osaltaan tämän tahdon ymmärrän, jokainen tiedämme että joskus on vaikea tehdä päätöksiä, varsikin toimintaa rajaavia päätöksiä. Toisaalta on kyse aloista joissa työn tunteminen ja ammatillinen osaaminen on välttämätöntä ja sitä osaamista vaaditaan myös johtajilta. Luulen, että ei ammatillinen johtaja joutuisi nostamaan alaisistaan jonkun joka toimisi substanssi osaajana toimintaa suunniteltaessa.

 

Sosiaalijohtajat ovat tulevaisuudessa yhä enemmän laajojen yli kuntarajat ylittävien toimintayksikköjen päälliköitä. joilta vaaditaan ammatillisen osaamisen lisäksi vahvaa talouden hallintaa henkilöstöjohtamisen rinnalla. Johtajat ovat moniosaajia, jotka ovat suoraan vastuussa alueestaan myös kuntalaisille.

 

Jotta kuntien yhteinen sosiaalityö voi onnistua tarvitaan nykyistä yhtenäisempiä toimintatapoja. Yksi tämän päivän ongelmia on se, että eri kunnissa päätöksenteko on vaihtelevaa esim. käsittelyajoissa, jonka vuoksi kuntalaiset eivät ole perustuslain mukaan tasavertaisessa asemassa keskenään.

 

Sosiaalijohdon kehittämishankkeen yksi tavoite on ollut löytää Pohjois-Savoon yhtenäistä johtamistapaa ja tavoitteita. Tarkastella niitä vaatimuksia joita johtajille on asetettu. Kartoitettu sosiaalijohtajien omaa käsitystä siitä mihin voimat riittävät ja mitä pitäisi tehdä, jotta pääsisimme nykyistä parempiin tuloksiin palveluiden saatavuudessa ja laadussa.

 

Sosiaalitoimen, kunnanjohdon ja luottamushenkilöiden saumaton ja jatkuva yhteistyö on välttämätöntä, jotta kuntalaiset saavat ne palvelut, jotka heille kuuluvat. Pidän välttämättömänä, että jokainen kunnan valtuutettu tuntee ja tietää sosiaali- ja terveystoimen toimialan. Luottamushenkilöiden on tiedettävä mitä palveluita on ja miten ne toimivat. Ilman säännöllistä informaatiota ja henkilökohtaista tapaamista ei tieto kulje.

 

Vähintään jokaisen valtuustokauden alussa toimialojen tietojen päivitys luottamushenkilöille on tehtävä. Ei riitä, että asianomaiset lautakunnat evästetään. On muistettava, että rahapäätökset tehdään kunnan hallituksessa ja valtuustossa.

 

Hyvätkään suunnitelmat eivät toteudu ilman ammattitaitoista henkilökuntaa. Suuret odotukset kustannusten kurissapitämiseen kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksiin. Keskeisenä toiveena on, että tulevaisuudessa pääsisimme vähemmällä henkilökunnalla. Tähän toiveeseen en itse usko. Sen uskon, että toimintatapoja muuttamalla me voimme hoitaa suurempaa joukkoa ja tehdä laadukkaampaa työtä, mutta vähemmällä henkilökunnalla emme pärjää.

 

Suomalainen julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto pärjää kansainvälisessäkin vertailussa. Pärjää siitä huolimatta, että viime vuosina on tullut yhä enemmän vaikeuksia selviytyä olemassa olevista haasteista. Erityisesti lääkäri pula terveyskeskuksissa ja koulutettujen sosiaalityöntekijöiden puute kunnissa on tämän päivän polttavin ongelma.

 

Molemmissa yhtenä keskeisenä ongelmana on yksin työskentely ja ammatillisen tuen puute. Tätä puutetta pyritään korjaamaan koko sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne muutoksilla. Alkuperäinen Paras- hankkeen idea oli, että muodostuisi joko kuntaliitosten tai kuntien yhteistyön tiimoilta väestöpohjaltaan vähintään 20 000 asukkaan palvelukokonaisuuksia.


Nyt tiedämme, että vain osittain tässä on onnistuttu. Osin kuntien ratkaisut ovat entisestään pirstaloineet ja kuntalaisen näkökulmasta hämärtäneet vastuuta palveluista. Nyt ministeri Risikko on tuonut uuden tai pitäisikö sanoa entisestä muutettua mallin, jossa haetaan toista kautta suurempia toimintakokonaisuuksia.

 

On kysyttävä onko järkevää nyt keskellä Paras sotkua pudottaa pommia josta ei ainakaan olemassa olevan esityksen pohjalta tiedä miten se käytännössä saataisiin toimimaan. Olisiko sittenkin pitänyt voimakkaammin valvoa, että kunnissa tehdään alkuperäisen Paras- Hankkeen mukaisia päätöksiä ja sopimuksia sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan turvaamiseksi.

 --- 


Vappupuhe, Iisalmi 1.5.2009


Hyvät toverit

Vappu on aina ollut työväenjuhla. Vuosikymmeniä sitten työläiset, ammattiyhdistysliike ja työväenpuolueet toreilla ja kansantilaisuuksissa kertoivat ajankohtaiset keskeiset tavoitteet ja vaatimukset.

Taloudellisesti hyvinä vuosina vapun keskeinen sanoma on lientynyt ja vapusta on tullut enemmän viihteellisen yhdessäolon juhla. Ensimmäiselle vappumarssille osallistuin 1963 Tervossa, yhdessä isäni kanssa. Olen juhlinut vappua vapunpäivänä vuodesta 1983 lähtien Sosialidemokraattisen puolueen riveissä ja puhunut monenlaisessa poliittisessa ja taloudellisessa ilmapiirissä.

Tänä vappuna niin taloudellinen kuin sosiaalinen epävarmuus ja eriarvoisuus on käsin kosketeltavissa. Me muistamme edellisen laman yhdeksänkymmentä luvun alussa. Laman, jonka seurauksia korjaamme edelleen.

Viime laman vaikutuksista on tehty tutkimuksia ja etsitty virheitä joita silloin tehtiin. Kiistatta on osoitettavissa, että tuolloin valtion ja kuntien taloutta korjattiin riisumalla kuntalaisten peruspalveluita. Neuvola käyntejä vähennettiin, koulujen luokkakokoja kasvatettiin, lapsiperheiden kotipalvelut lopetettiin kokonaan yleisesti sosiaali- ja perusterveydenhuollon palveluja karsittiin. Kuntien henkilöstöä vähennettiin ja investointeja siirrettiin.

Mitä tästä on seurannut! Meillä on huostaan otettuja lapsia enemmän kuin koskaan, mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, hoitopaikkoja ei ole riittävästi, SPR ja kirkon leipäjonot jatkavat kasvuaan. Tämä kaikki siitä huolimatta, että meillä on ollut 2000 luvulla muutama vuosi taloudellisesti parempia aikoja. Voisi jopa sanoa, että talouden mittareilla mitattuna on ollut vaurasta. Tuosta vauraudesta ei vain ole päässeet nauttimaan kaikkein vähävaraisimmat.

Nyt olemme uuden taloudellisen kriisin kourissa. Järkyttävintä on se, että tämän laman ovat aikaan saaneet rikkaat hyväosaiset ja ahneet ihmiset. Epäoikeudenmukaista on se, että maksajiksi joutuvat kaikki ja kaikkein kipeimmin tämäkin lama kohtelee kaikkein köyhimpiä ihmisiä.

Edellisen laman aikana tehdyt virheet eivät ole vaikuttaneet Vanhasen/Kataisen hallituksen toimintaan. Valtio ei osoita kunnille riittävästi rahaa, eikä liioin riittäviä normeja kuntien toimintaa ohjaamaan.. Valtiovarainministeriö on ryhtymässä niin kutsuttuihin normitalkoisiin, jossa valtion asettamia sääntöjä kunnille puretaan. En tiedä miten lähellä nämä ovat niitä toivo-talkoita, mutta sen tiedän että tulilinjalle joutuvat kuntalaisten tarvitsemat peruspalvelut. On kysyttävä onko hallituksella tarkoitus tällä tavalla ohjata kunnat luopumaan omasta palveluntuotannosta, jolloin kuntalaisten on pakko etsiä niitä yksityiseltä sektorilta.

Tältä tämä tilanne näyttää ja näin maan hallitus toimii!

- Kuntien tulopohja on murtumassa.  Yhteisöverotuotot jopa puolittuvat. Kaikkiaan kuntien verotulot supistuvat noin viisi prosenttia viime vuodesta.

- Kuntien menot ovat tänä vuonna noin 2, 3 miljardia suuremmat kuin tulot. Tämä merkitsee tarvetta korottaa veroprosenttia lähes kolmen prosenttiyksikön verran.

- Moni kunta ja kuntalainen odotti toiveikkaana hallituksen kehysriihtä ja sieltä kunnille tulevaa helpotusta vaikeaan tilanteeseen.  Turhaan odottivat oikeistohallituksen päätökset toivat kunnille kuitenkin vain vähän lohtua.

- Hallitus ei edes tässä tilanteessa esittänyt kehysriihessä euroakaan lisää kuntien valtionosuuksiin, vaan sitoo tulevaisuuden vaihtoehdot kuntien palkkaratkaisuun. Tätä sanotaan selkokielellä kiristykseksi.

- Kuntaveroa voidaan seuraavan kerran nostaa marraskuussa. Niinpä velkamäärät kasvavat ja säästötoimet lisääntyvät. Leikkauslistat alkavatkin olla arkipäivää maamme kunnissa. Näin lama on tullut kuntiin.


- Hallitus on veronalennuksilla vähentänyt pysyvästi valtiontalouden tuloja. Julkisen talouden rahoituspohjaa hallitus on heikentänyt lähes 1,4 miljardia euroa enemmän kuin hallitusohjelmassa määriteltiin.

Suomi ei voinut estää laman tuloa. Mutta maan hallitus on siirtänyt lamasta selviämistalkoot kunnille, jotka joutuvat puuttumaan peruspalveluihin, palveluihin joita erityisen kipeästi tarvitaan silloin kun työttömyys, sairaus tai muu perheen hyvinvointia tai taloutta vaarantavaa tapahtuu.

Hallituksen kannattaisi kuunnella oppositiota!

Me Sosialidemokraatit emme tue, hyvätuloisten veronkevennystä, emmekä tehtyjen virheiden paikkaamista hallituksen esittämällä tavalla. Me kannatamme pienempiä ja paremmin pienituloisille kohdentuvia veronkevennyksiä.  Vaadimme, että kuntataloutta on tuettava ja sitä kautta varmistettava julkisten peruspalveluiden saatavuus. Puolueena emme voi hyväksyä kuntien henkilöstön lomautuksia sillä henkilöstömitoitukset ovat jo nyt selvästi hyvän hoidon suositusten alla. 

Kunnat tarvitsevat taloutensa vahvistamiseksi vähintään 600 miljoonaa lisää rahaa valtiolta. Tämän lisäksi kunnat tarvitsevat työllisyyttä tukeviin investointeihin tuntuvaa lisärahoitusta. Yhteisövero-osuuden nostaminen 15 prosenttiyksiköllä, pääomaverotuotosta osa, jäteverotuotto kokonaisuudessa sekä valtionosuuksien pysyvä vahvistaminen estäisi kuntien joutumisen vararikkoon.

Vaikeissakin olosuhteissa meidän on pidettävä huolta, vanhuksista, sairaista ja erityisesti lapsista ja nuorista. Elämää voi opetella niin kauan kun elinpäiviä riittää, mutta lapsuutta ja nuoruutta ei voi elää uudelleen. Täällä Iisalmessakin toimiva Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistys tekee ensiarvoisen tärkeää työtä vaikeissa tai laajempaa huolenpitoa tarvitsevien lasten ja lapsiperheiden parissa.  Tällainen vapaaehtoisjärjestötyö on arvokasta ja välttämätöntä, mutta mitä paremmin kuntien peruspalvelut toimivat sitä useamman lapsen, nuoren ja perheen ongelmat saadaan ratkaistuksi varhaisessa vaiheessa.

Tulevaisuus ei näytä nyt kovin valoisalta, mutta yhdessä yrittämällä, hyvinvointiyhteiskunnan perusasiat, palvelut, oikeudenmukaisuus ja huolenpito kirkkaan mielessä pitäen meidän on mahdollista onnistua. Vanhasen hallituksen on nöyrryttävä ja kannettava vastuunsa kuntien ahdingosta.

Olemme EU- vaalien kynnyksellä. 20 hyvää ehdokasta on demareiden listalla. Pohjois-Savosta, Kuopiosta on ehdolla nuori ja osaava Niko Korte. Meidän on saatava europarlamenttiin henkilöitä, joille demokraattisuus, suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys ovat tärkeitä. Eurooppa painii samoissa talousvaikeuksissa kuin Suomikin ja sinne on paras valita sellaisia meppejä, joille julkisen sektorin asema hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjänä on yksiselitteisen selvä.

Hyvää kevättä ja vapunpäivää!