Viikko 14

Viikon 14 tekstien teemana on oikeudenmukaisuus. Kirjoittajina Johannes Koskinen, Heli Järvinen, Nina Hakokivi ja Veli-Pekka Sorsa.

Epäoikeudenmukainen tulonjako uhkaa sosiaalista turvallisuutta

Vuonna 2007 julkistettiin Työväen Sivistysliiton ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen yhteistyöllä koottu kirja juuri tulonjaon trendeistä: Talouskasvun hedelmät - kuka sai ja kuka jäi ilman? Siinä on ansiokkaasti selvitetty työn ja pääoman välistä tulonjakoa, tulo- ja varallisuuserojen kasvua, köyhyyttä sekä eriarvoisuutta sosiaali- ja terveyspalvelujen käytössä Suomessa.

Laajaa yhteiskunnallista keskustelua tulonjaon oikeudenmukaisuudesta on viime vuosina käyty suhteellisen vähän. Synkän taloustilanteen myötä mielenkiinto laajempaan pohdintaan on kuitenkin kasvanut. Oikeudenmukaisuus tulonjaossa yhdistää tavoitteena suurinta osaa suomalaisista.

1980-luvun lopulla Suomessa oli ehkä maailman pienimmät tuloerot ja suhteellisesti vähiten köyhiä. Tuloeroja oli tasattu 1960-luvun lopun kansanrintamakaudesta lähtien kattavilla, markkapainotteisilla palkkasopimuksilla, progressiivisesti kiristyvällä tuloverotuksella ja sosiaali- ja eläketurvan kohennuksilla. Vain muissa pohjoismaissa tulohaitari oli saatu puristettua suunnilleen yhtä tehokkaasti.

1990-luvun alun lamassa sosiaaliturvajärjestelmä toimi kokonaisuutena kohtuullisen hyvin vaikean työttömyyden huomioon ottaen, sillä käytettävissä olevien tulojen erot eivät lisääntyneet. Keskeinen syy tähän oli, että osinko- ja yritystulot luonnostaan supistuvat rajusti laskusuhdanteessa, samoin palkkaliukumat kääntyvät enemmänkin miinusmerkkisiksi.

Kun lamasta noustiin nopeaan kasvuun, kansantalouden kakunjako kääntyi varsinkin isojen vientiyritysten hyväksi. Voitoista on jaettu osinkoja, käytetty niitä suoriin sijoituksiin ulkomaille, ja kerätty arvonnousuista myyntivoittoja. Työllisyyden nimissä harjoitetut maltilliset palkankorotukset ja niitä tukevat veronkevennykset ovat pitäneet palkkatulojen osuuden kansantulosta poikkeuksellisen pienenä. Vaikka työllisten määrä kasvoi kymmenessä vuodessa kiitettävästi, yhteinen palkkapotti ei suhteessa pääomatuloihin kasvanut normaalin nousukauden tapaan.

Vuoden 1993 verouudistuksessa pääomatuloille säädettiin erillinen, ansiotuloja alhaisempi veroprosentti, mikä teki voitonjaon entistä kannattavammaksi. Samalla toki entistä isompi osa pääomatuloista saatiin edes jonkinlaisen verotuksen piiriin ja kokonaisuutena vaikutus työllisyyteen oli myönteinen - mutta tuloeroja kasvattava. Vuosina 1994-2004 väestön suurituloisimman prosentin käytettävissä olevat tulot nousivat 154 prosenttia, kun samaan aikaan pienituloisimmalla kymmenesosalla kasvu oli ainoastaan 14 prosenttia. Myös varallisuuserot kasvoivat selvästi.

Talouskasvun hedelmät ovat jakautuneet epätasaisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Tilanne on kärjistynyt edelleen taloustaantuman myötä. Tuloerot ovat Suomessa palanneet suunnilleen sille tasolle, mistä solidaarisempi tulo- ja veropolitiikka neljä vuosikymmentä sitten aloitti tulonjaon tasaamisen.

***

Vanhasen hallitus elvyttää rikkaiden ja hyvätuloisten toimeentuloa merkittävillä verohelpotuksilla, mutta pieni- ja keskituloisille jää vain murusia pöydältä. SDP nostaisi verotuksen alarajaa reippaasti kaksinkertaistamalla kunnallisveron perusvähennyksen ja kohdentaisi muutoinkin tuloveroalennukset pieni- ja keskituloisille, kaikille kuuluvan inflaatiotarkistuksen jälkeen.

Oikeudenmukaisempi tulonjako vaatii paitsi suurituloisille kohdennetuista veronkevennyksistä luopumista myös tasokorotuksia perusturvaan lapsilisistä eläkkeensaajien asumistukiin. Eläke- ja työttömyysturvan kohentamisesta on laadittava pitävä ohjelma useammalle vuodelle. Työmarkkinoilla tarvitaan uutta aktiivisuutta ja aloitteellisuutta työllisyyttä sekä reilumpaa palkkapolitiikka tukevien tuloratkaisujen puolesta. Työllisyyspolitiikkaan on talouden epävarmuuden aikana kiinnitettävä erityistä huomiota.

Julkisissa palveluissamme on vakavia puutteita, vaikka monilla mittareilla maailmassa pärjäämmekin. Terveyspalveluissa muhii kahden kerroksen ajattelua, jossa "rupusakki" sysättäisiin ontuvien palvelujen luukulle. Nykyhallituksen palvelumaksuratkaisut jo nostavat köyhän kynnystä lähteä lääkäriin. Vanhustenhuollossa ja kotipalveluissa on useimmilla paikkakunnilla palvelu- ja henkilöstövajetta.

Kehittämällä tulonjakoa oikeudenmukaisempaan suuntaan, meillä on mahdollisuus parantaa kansalaisten sosiaalista turvallisuutta. Sosiaalinen turvallisuus on varmuutta työstä, asunnosta, koulutuksesta sekä tarvittavista sosiaali- ja terveyspalveluista.

Tulonjaon oikeudenmukaisuudesta puhuttaessa tulee muistaa myös toimivien julkisten palveluiden merkitys. Kuntapalveluiden turvaamiseksi SDP esittää muun muassa kuntien yhteisövero-osuuden korottamista ja henkilöiden pääomaveron tuoton suuntaamista osin kunnille. Valtionosuuksia tulee lisätä, jotta kunnat selviävät sosiaali- ja terveystoimen sekä opetustoimen tehtävistään vaikeina aikoina.

Johannes Koskinen

Kansanedustaja (sd), eduskunnan 2. varapuhemies

Koulusurmat pysäyttivät, mutta myös vauhdittivat toimia

Uuden aselain valmisteluvaiheessa saa kuulla paljon kommentteja siitä, ovatko päättäjät todella niin hölmöjä, että uskovat uuden lain yksinään voivan ehkäistä Jokelan ja kauhajoen koulusurmien kaltaiset tragediat. Kysyjille on jostakin jäänyt sellainen vaikutelma, ettei mitään muuta lasten ja nuorten turvallisuuden edistämiseksi ole tehty.

Jottei tällainen harha leviä, on syytä listata niitä toimia, joita koulusurmat ovat saaneet aikaan:

Kaikille oppilaitosasteille on järjestetty lukuisia koulutustilaisuuksia kouluturvallisuuden lisäämisestä. Näihin tilaisuuksiin on osallistunut jopa 2000 yhdyshenkilöä eri oppilaitoksista. Oppilaitosten turvallisuutta on edistetty turvallisuussuunnitelmin, jotta koulun henkilökunta ja oppilaat tietäisivät paremmin, miten pitää toimia poikkeustilanteessa. Perusopetukseen suunnitellaan myös turvallisuuskorttia, jonka avulla lapsille opetettaisiin varautumista kaikenlaisiin vaaratilanteisiin.

Viranomaisille on järjestetty ensihoitopäivät, joilla toimimista kriisitilanteessa on harjoiteltu ja päivitetty. Kriisityön ammattilaiset ovat kouluttaneet nuorisotyöntekijöitä tunnistamaan pahoinvointia. Sosiaalitoimeen on valmistunut valmiussuunnitteluopas yllättäviin ja poikkeuksellisiin tilanteisiin.

Oppilashuoltoa on kehitetty: 100 kunnalle annettiin tähän tarkoitukseen 1,6 miljoonaa euroa esi- ja perusopetukseen ja vielä 92 kunnalle lisää 1,3 miljoonaa euroa lukiokoulutukseen. Lisäksi oppilashuollon kehittämiseen saatiin tänä vuonna 2,4 miljoonaa euroa erityisavustusta.

Koulukiusaamista ehkäistään KiVa Koulu -ohjelmalla, johon osallistuu yli 30 000 lasta ja nuorta. Kouluilta tullut palaute ohjelmasta on positiivista.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa koskeva asetus on valmisteilla. Sen avulla säädetään entistä tarkemmin terveydenhuollon määrästä ja laadusta. Uudistuva terveydenhuoltolaki pitää sisällään säännöksiä muun muassa koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta, mielenterveystyöstä, lääkinnällisestä kuntoutuksesta, valmiussuunnittelusta ja ensihoitopalveluista.

Lasten ja nuorten mediafoorumi on pohtinut median ja netin roolia, sekä sen hyötyjä ja haittoja  lasten ja nuorten arjessa. Tavoitteena on opettaa lukutaitoa ja pystyä paremmin puuttumaan esimerkiksi netin haitalliseen sisältöön. Poliisin nettiseurantaa on lisätty. Myös verkkonuorisotyötä on kehitetty. Pilottityötä on tehty pääkaupunkiseudulla, mutta tänä vuonna toiminta laajenee koko maahan.

Valtioneuvoston toinen sisäisen turvallisuuden ohjelma paneutuu erityisesti syrjäytymiseen.

Näiden toimien lisäksi ampuma-aseiden lupakäytäntöjä on jo yhtenäistetty ja nyt siis aselakia vielä tiukennetaan. Siinä esitetään käsiaseiden saatavuutta merkittävästi rajoitettavaksi, ensimmäisen käsiaseen hallussapitolupa myönnettäväksi aina määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi, metsästysaseen hankkimislupaan 18 vuoden ikärajaa, aseluvan hakijan terveydentilaa ja käyttäytymistä selvitettäväksi entistä tarkemmin ja aselakiin lisättäväksi soveltuvuustestiä koskeva uusi säännös.

Paljon on siis tehty, mutta silti mikään näistäkään toimista yksinään eikä yhdessä poista uusien veritekojen mahdollisuutta. Kaikkein tärkeintä on jatkossakin välittää läheisistään ja kavereistaan. Itseltäni usein kysytään, miten pystyn asumaan pienessä kylässä, jossa kuulemma naapuritkin tuntevat asiani itseäni paremmin. Esitän tähän aina vastakysymyksen: oletko todellasi huolissasi siitä, että meillä vielä naapuritkin ovat kiinnostuneita ja välittävät toisistaan?

Heli Järvinen, kerimäkeläinen kansanedustaja, (Vihr.)

Epäoikeudenmukainen järjestelmä

Talouden taantuman runnellessa hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita, pohditaan mitä erilaisimpia äärirajat ylittäviä keinoja, toiminnallisen tehokkuuden lisäämiseksi ja taloudellisten hyötyjen  irtiottamiseksi.

Talouden vajeella on perusteltu lähes päivittäin uutisoidut  lomautukset ja/ tai irtisanomiset. Siinä ei  ihmisen mielipidettä tai mielipahaa kysellä, eikä sitä kuinka hän pärjää sen jälkeen elämässä. Tämä ihminen pohtii kysymystä: onko tässä  maailmassa oikeudenmukaisuutta enää lainkaan jäljellä.

Toinen oikeudenmukaisuuden perään kuuluttava ryhmä ovat he, jotka saavat toki pitää työpaikkansa, mutta joutuvat kestämään tehokkuuden lisäämisen ja taloudellisten hyötyjen irtiottamisen  paineet työssään. Eli, pienemmällä henkilöstöllä tehdään sama työmäärä, jopa enemmän. Lisäksi, niin julkisen sektorin, kuin yksityisen työnantajan toimesta on keksitty nk. "henkilökohtainen palkkausjärjestelmä", josta kuulee myös sanontoja "kannustava"tai "tuloksellisuuteen perustuva" palkkausjärjestelmä.

Palkkausjärjestelmää on "myyty" ruusuisin korulausein yhtiöihin ja laitoksiin sisään. Perimmäisenä ajatuksena järjestelmän "luojat" ajattelivat kaiketi yhteiskunnan näkökulmasta kokonaisuudessaan kaikkea hyvää kaikille, mutta elävä elämä on osoittanut järjestelmässä puutteita ja epäoikeudenmukaisuutta.

Uskon, että tarkoituksena oli luoda kannustava työmotivaatiota lisäävä palkitseminen ahkeruudesta.  Mutta tästä päästään puutteeseen tai ongelmaan, johon pitäisi "lääke" löytyä. Eli, järjestelmä on synnyttänyt katkeruutta, kateutta, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, turhautumista ja loppuun palamista. Silloin ei voida puhua tehokkuuden lisäämisestä tai taloudellisten hyötyjen irtiottamisesta.

Vaikka järjestelmä on toki herättänyt henkilöstössä myös toiveikkuuden tunteen, saanut nostettua työmotivaatiota ja koulutuksien kautta kannustanut päivittämään osaamistaan ja hankkimaan lisää tietoa ammatillisuuden ja osaamisen monipuolistamiseksi.

Kuulostaa hyvältä, mutta...

Elävässä elämässä järjestelmän pohjalla on epäoikeudenmukaiseksi koettu pisteytys kriteereineen. Siinä kriteerit ovat määritelty sellaisiksi, että vaikka olisit kuinka hyvä ja osaava, tehokas, niin se kuuluu luokitelluksi "perustehtävään" tai sellaisia tehtäviä, joista on mahdollista saada lisäpisteitä, on vähennetty tai siirretty toisille - siis kysymättä otettu pois (vaikka ammatti-osaaminen antaisi siihen mahdollisuuden). Eli, sillä yksittäisellä ihmisellä/ osaajalla, ei todellisuudessa ole, eikä anneta mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Ajan myötä ajaudutaan turhautumiseen, passiiviseen asennoitumiseen, työmotivaation laskuun ja mahdollisesti lopulta väsymiseen. Tällöin järjestelmältä "putoaa pohja pois".

Taloudellisuuden ja tehokkuuden maksimaalisen hyödyn tavoittelu on synnyttänyt tilanteen, joka on kuin "sokea piste", jonka kääntöpuolta ei haluta nähdä. Unohdetaan, että sen työn suorittajana on kuitenkin se tärkeä ihminen, joka kokee sen kaiken epäoikeudenmukaisuuden itsessään - kehossaan ja mielessään.

Kriittisellä pohdinnallani en tarkoita, että asiat pitäisi nähdä täysin "mätänä", mutta ihmisten, työntekijöiden  mielipiteet, palautteet ja pohdinta jäävät liian vähälle huomiolle, kun halutaan kehittää jotakin hyvää ja uutta.

Teksti kirjoitettu ihmisten palautteiden ja "elävastä elämästä" kuuleman pohjalta. Aurinkoista kevättä,

Nina Hakokivi (sdp)

Kuopion kaupunginvaltuutettu

Oikeudenmukaisuus

Oikeudenmukaisuutta pidetään ihmiskunnan kannalta varmasti tavoitellumpana asiana. Sanalla on suuri merkitys meidän ihmisten elämässä. Se voi tulla mieliimme jokapäiväisessä elämässämme, kun joudutaan tekemään päätöksiä ja ratkaisuja jotka koskettavat jollakin tavalla meitä. Yleensä sanan merkitys korostuu silloin kun ratkaisu ei itsemme kannalta ole paras mahdollinen.Nykyisillä tiedotusvälineillä televisio, lehdet ja radio törmäämme tahtomattamme ympärillämme tapahtuviin erilaisiin ratkaisuihin. Sitten me voimme keskuudessamme mietiskellä ratkaisua eri näkökulmista, oliko ratkaisu oikeudenmukainen ja jokainen meistä voi muodostaa oman mielipiteensä ratkaisusta.

Näitä päätöksiä ja ratkaisuja meillä suomessa ohjaa pääsääntöisesti lainsäädäntö. Lain tulkinta pitäisi olla kaikille oikeudenmukainen, mutta jos tuntee kokeneensa vääryyttä ratkaisussa, oikeudenmukaisuutta voi hakea tuomioistuimen kautta. Tuomioistuintenkin ratkaisut voivat myös päätyä eri oikeusasteiden tulkittavaksi ja tätä kautta saada varmasti oikeudenmukainen ratkaisu, nämä prosessit voivat joskus viedä kohtuuttomasti aikaa. Oikeudenmukaiset ratkaisut nousevat taas esille, kun markkinavoimat ohjaavat maailman kulkua. Ikäviäkin ratkaisuja kansalaisten kannalta joudutaan varmasti tekemään. Toivottavasti meidän viranomaiset, parlamentarismi toimii mahdollisimman hyvin, että saamme kansalaisten kannalta mahdollisimman oikeudenmukaisia päätöksiä.

Veli-Pekka Sorsa