Viikko 13

Viikon 13 kirjoitusten teemana on kiusaaminen, ja siihen puuttuminen. Kirjoittajia ovat Saara Karhu, Tuija Nurmi, Päivi Hiltunen ja Kauko Ylikärppä.
 

---

Ei suvaita kiusaamista

Me suomalaiset olemme tutkitusti johtavaa kiusaajakansaa. Sijoitumme työpaikkakiusaamisessa kärkipaikoille ja koulukiusaamisestakin on olemassa vakavia, ikäviä esimerkkejä. Nämä pintaan nousseet tapaukset ovat kuitenkin valitettavasti vain jäävuoren huippu. Moni kiusaaminen jää piiloon. Mieleen ja sieluun tulleet haavat eivät aina näy ulospäin. Ne niellään, painetaan taka-alalle ja yritetään unohtaa. Jotain kertoo kuitenkin meidän suomalaisten runsas mielialalääkkeiden käyttö ja kasvavat psykosomaattiset ongelmat. Lieneekö syy-yhteyksiä minkä verran tutkittu, mutta varmasti tässäkin yksi asia vaikuttaa toiseen, onhan ihminen psyko-fyysinen kokonaisuus.

Mikä ihme saa meidät kiusaamaan ja vielä isompi kysymys: sallimaan kiusaamisen? Kiusaaminen ei olisi mahdollista ilman vaiteliasta myötäilijäjoukkoa. Yksittäinen kiusaaja olisi porukalla helppo hiljentää, mutta porukkapa ei hiljennäkään häntä, vaan tukee ja liittoutuu. Kiusaaja on monesti kuningas, jota ei uskalleta haastaa tai jolle halutaan olla mieliksi. Myötäilijät kääntävät mielensä kiusattua vastaan, antavat kiusaamisen tapahtua, vaikkeivät suoraan itse mukana kiusaisikaan.

Miksemme puutu kiusaamiseen? Pelkäämmekö joutuvamme hyväksynnän väärälle puolelle, kiusattujen joukkoon itsekin? Joskus riittäisi yksi rohkea ihminen, se kaivattu tuki, ettei kiusattu jäisi yksin. Ettei häntä eristetä tai ettei hän eristäydy.

Kuka vaan meistä voi tulla kiusatuksi, sillä kiusan kohteeksi joutuakseen ei tarvitse olla erilainen. Mielestäni kiusaaminen onkin nähtävä ensisijaisesti kiusaajan omista ongelmista lähtevänä. Hän tekee väärin ja jokin syy hänen väärintekonsa taustalla on. Syy on löydettävä ja korjattava, jotta kiusaaminen loppuisi. Valitettavaa kuitenkin on, että jopa kiusaamiseen puuttuminen etenee kiusaajan ehdoilla. Väärin kohdellun

kiusatun on yleensä lähdettävä, vaihdettava koulua tai työpaikkaa. Kiusaaja saa jäädä. Miksi? Oikein olisi siirtää kiusaaja muualle ja antaa myös hänelle hoitoa ja apua niihin ongelmiin, jotka johtivat kiusaamiseen.

Kiusaamisen kitkemisessä me työtoverit ja oppilastoverit olemme paljon vartijoina. Erityisen keskeisessä asemassa ovat opettajat ja muut koulumaailman aikuiset sekä työpaikoilla esimiehet tai heidän esimiehensä tilanteessa, jossa päällikkö kiusaa alaistaan. Ongelmaan on rohjettava tarttua, se on otettava vakavasti, on asetuttava kiusatun puolelle ja puhdistettava pois kiusaamisen mahdollistava ilmapiiri. Vastuussa olemme me kaikki. Kiusaaminen on saatava loppumaan. Vaaditaan kiusaamiseen nollatoleranssi!

Saara Karhu

kansanedustaja (sd)

Kuinka haluaisit itseäsi kohdeltavan?

Mietitkö koskaan tai kuinka usein, kuinka käytöksesi vaikuttaa muihin ihmisiin? Viime viikolla eduskunnan täysistunnossa keskusteltiin koulukiusaamisesta. Olen saanut seurata eduskunnan toimintaa ja keskustelua kansanedustajana vuodesta 1995. Täytyy antaa tunnustus kaikille keskusteluun osallistuneille edustajille yli puoluerajojen. Keskustelu pysyi asiassa ja oli rakentavaa. Eduskunta osoitti, että se pystyy käyttämään sille kuuluvaa valtaa.Ehkä asiaa edesauttoi se, että paikalla ei ollut ministereitä eikä mm. sivistysvaliokunnan puheenjohtajaa, joka on itse rehtori.

Koulukiusaaminen on vakava asia. Kiusaamiseen tulee puuttua pelotta ja välittömästi. Hoitamattomana kiusattu kärsii saamastaan kohtelusta koko elämänsä, kukin omalla tavallaan. Joku kovettuu, sulkeutuu omaan maailmaansa ja jotkut päätyvät itsetuhoiseen käytökseen. Kiusaaja pääsee useimmiten kuin koira veräjästä. Herää kysymys, ovatko tämän päivän työpaikkakiusaajat entisiä koulukiusaajia. Toisaalta pätee myös, että mitä isot tekevät edellä sitä pienet seuraavat perässä.

On monta tapaa estää koulukiusaaminen. Lakialoite numero 4/2009 on yksi vaihtoehto. Muitakin keinoja on. Pääasia on, että me aikuiset, päättäjät, kasvattajat ja eri alojen ammattilaiset puutumme asiaan ripeästi. Välituntivalvonnan on toimittava, opettajia on neuvottava tunnistamaan kiusaaminen ja vanhempainyhdistysten on oltava aktiivisia. Pienet riitaisuudet voivat vertaissovittelijat eli koulutetut oppilaat hoitaa. Se sitouttaa koululaiset kiusaamisen nollatoleranssiin. Vakavat tapaukset kuuluvat aikuisten hoidettavaksi. Huoltajat, opettajat, sosiaalityöntekijät ja jopa tarvittaessa poliisi on valjastettava kiusaamisen "kitkentäketjuun". En usko, että metallinpaljastimet, aselaintiukennus ja koulukohtainen poliisi ovat tyhjentävä ratkaisu koulukiusaamisen torjuntaan. Yhteiskunnan mätäpaiseet on löydettävä ja puhkaistava. Ikävät asiat on uskallettava kohdata kasvotusten. Puhumalla asiat selviävät.

Yksi hyvä keino koulukiusaamisen kitkemiseen on kotien kasvatustyön tukeminen. Ehkä vanhemmuuteen tulee järjestää jonkinlainen "ajokortti". Turvallinen koti, arjen rutiinit, hyvät käytöstavat ja ohjatut harrastukset mukaan lukien ryhmässä toimiminen ja sääntöihin sitoutuminen ovat keskeisiä peruskiviä nuoren terveen kasvupohjan muokkaamiseksi. Uskon, että kiusaaja mm. etsii rakkautta, rajojaan ja hyväksyntää toiminnallaan. Heille on tarvittaessa turvattava erityisopetus ja kuten kaikille oppilaille oppilashuolto.

Tuija Nurmi

kansanedustaja(kok)

Kiusaaminen

Meistä jokaista on varmaan joskus kiusattu ja tiedämme miten pahalta se tuntuu.

Kiusaaminen on juoruilemista, pilkkaamista ja arvostelua tai se voi ilmetä sanattomina, mitätöivinä ilmeinä ja eleinä tai fyysisenä väkivaltana ja ahdisteluna. Sanat ja teot satuttavat ja niistä voi jäädä trauma loppu elämäksi.

Kiusaamista tapahtuu kaikissa ikäluokissa, niin tarhaikäisten lasten, koululaisten, teini-ikäisten, nuorten aikuisten, työikäisten kuin vanhusten keskuudessa. Kiusaaja voi olla kuku tahansa, yksi tai useampi.

Syynä kiusaamiseen on usein erimielisyydet ja ristiriidat henkilöiden välillä, kateus tai kiusaaja haluaa vahvistaa omaa itsetuntoaan toista alistamalla.

Henkilökohtaisiin ominaisuuksiin puuttuminen, puhumattomuus tai pahan puhuminen selän takana, eristäminen yhteisöstä ja tekemisten mitätöiminen tuntuu kiusatusta ahdistavalta ja pelottavalta.

Kun kiusaaminen on jatkuvaa ja pitkä aikaista, se muuttuu henkiseksi väkivallaksi, mikä vaikuttaa työhön ja vapaa-aikaan, koko elämään. Kiusattu jää yksin yhteisön ulkopuolelle ja lamaantuu.

Kisaamisen aiheuttama masennus ja stressi heikentävät hyvinvointia ja jaksamista sekä aiheuttavat terveydellisiä seurauksia ja taloudellisia menetyksiä mm. sairaslomina, työpaikan vaihdoksina ja jopa ennen aikaisina eläkkeelle siirtymisinä.

On tärkeää, että kiusaamiseen puututaan heti ja selvitetään syyt ja ryhdytään toimenpiteisiin kiusaamisen lopettamiseksi. Kenenkään ei tule hyväksyä kiusaamista tai epäasiallista käytöstä.

Yhteisön jäsen, joka hyväksyy toisen kiusaamisen, syyllistyy itse kiusaamiseen.

Erilaisuus on voimavara ja jokaisen tulisi tulla hyväksytyksi omana itsenään kaikkine avuineen ja puutteineen.

Päivi Hiltunen

Kunnanvaltuutettu, SDP

Siilinjärvi

Kiusaamisesta

Ensinnäkin täytyy pohtia miltä kantilta asiaa lähestyy. Kiusaamistahan on niin monenlaista ja monessa paikassa. Kiusata voidaan sekä ihmisiä että eläimiä jne. Kiusaamista tapahtuu kotona, koulussa, työpaikoilla ja jokapaikassa missä ylipäätään ihmiset kohtaavat toisia ihmisiä. Yleensähän kiusaaja on juuri ihminen!  Kiusaamis tapojakin löytyy hurjan paljon. Kun puhutaan kiusaamisesta, siinä pitää olla aina "nollatoleranssi". Kiusaamista ei saa hyväksyä missään muodossa. Yleensähän kiusaaminen on henkistä tai fyysistä.

Ajattelin kuitenkin keskittyä koulukiusaamisasiaan. Kouluissakin voi olla monenlaista kiusaamista. Yleisintä lienee, että oppilaat kiusaavat toisiaan. Mutta saattaa joku oppilas kiusata opettajaa tai muita koulun henkilökunnan edustajia. Opettaja voi myös kiusata oppilaita tai työtovereitaan. Koulukiusaaminen on vakava asia johon on aina aikuisten puututtava. Kun vakava tapaus todetaan, tarvitaan sitä paljon puhuttua kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja hyvää sellaista. Paljon oppilaat sovittelevat asioita keskenään, opettajan avustuksella kylläkin, esim. vertaissovittelun avulla. Myös ministeriön avustama "KiVa koulu" hanke (kiusaamista vastaan, kiusaamista vähentävä) antaa myös ihan käytännön eväitä sekä koululle että kodille. Onneksi hanke on laajenemassa.

Tiedämme että kiusaaminen saattaa jättää ikuiset arvet ihmismieleen. Tiedämme myös että kiusatulla sekä kiusaajalla saattaa olla todella paha olo. Näitä pahan olon purkauksia on tapahtunut maassammekin karmealla tavalla. Jokaisella lapsella ja nuorella pitäisi olla ihminen, jolle purkaa pahaa oloaan. Näissäkin vaikeissa asioissa nousee arvoon arvaamattomaan läheiset ihmis-suhteet kaverit, vanhemmat ja sekä julkiset palvelut.

Yleensä pienet ala-koulun oppilaat kertovat helpommin asioista. Mihin katoaa puhelahjat kun päästään ylä-koulun puolelle? On havaittu jopa vääränlaista suojelua kavereita kohtaan. Vaikka tiedettäisiin niin silti ei tiedetä. Huolestuttava piirre.

On tärkeää selvittää asiat. Ja tärkeämpää on sopia asiat. Ja vielä tärkeämpää unohtaa jo sovitut asiat.

Kauko Ylikärppä