Viikko 12

Tällä viikolla kirjoitusten teemana on tulevaisuus. Kirjoittajina Krista Kiuru, Elsi Katainen, Niko Korte ja Pirjo Niemitz.

Maamme tulevaisuus

Yhden opettajakollegani paidassa luki "elämäntyönä tulevaisuus". Kasvatustyön etuoikeus ei toki kuulu vain opettajille, vaan kodeissa ja koko yhteiskunnassa pitää tehdä lujasti töitä maamme tulevaisuuden hyväksi. Suomalaista koulutusjärjestelmää käydään kilvan esittelemässä Japanissa asti ja aika ajoin ylpeillään suomalaisnuorten saamilla oppimistuloksilla kansainvälisissä vertailuissa. Koulunkäynti ei kuitenkaan ole enää mitään lasten leikkiä, vaan todellista pudotuspeliä monella tavalla.

Miksi maailman terveimmistä suomalaisvauvoista on pikkuhiljaa alkanut kasvaa yhä huonovointisempia nuoria? Monia nuoria vaivaa väsymys, masennus, heikkous tai vähintään huono fyysinen kunto. Joka kolmas nuori tuntee heikotusta ja väsymystä viikoittain ja joka kolmas nuori kärsii ainakin yhdestä psykosomaattisesta oireesta päivittäin. Samaan aikaan näiden nuorten ja lasten vanhemmat ovat puolestaan yhä kiireisempiä ja stressaantuneempia, eikä vanhemmuuden hoitamiselle aina jää voimia.

Yhteiskunnankin huolenpidolla on raaminsa. Neuvoloiden huolenpito perheistä loppuu lyhyeen, eikä ennaltaehkäisevää perhetyötä enää sen jälkeen tehdä. Puuttumisen paikkoja ei ole riittävästi edes kouluterveydenhuollossa, ja silloinkin nuorten ongelmien pitää jo lähennellä suoranaista sairautta, jota hoitaa. Myöskään koulun opetus- tai tukihenkilökunnalla ei ole koulutusta tai edes työajan puitteissa mahdollisuuksia pysähtyä lasten ja nuorten ongelmien edessä. Moniammatillisen oppilashuollon ja opinto-ohjauksen resurssit eivät todellakaan ole tämän päivän ongelmien tasolla.

Yhteiskunnan mukanaolo lasten ja nuorten syrjäytymisen sekä pahoinvoinnin ehkäisyssä on jäänyt 90-luvun laman jälkeiselle resurssitasolle, eikä lisäresursseja kaikesta tarpeesta huolimatta ole nytkään riittävästi käytössä.

Monille aikuisille ja vanhemmille on käynyt ikääntyessä ja kävelykenkiin sekä pukuihin vaihtaessa varsin köpelösti. Nuorten maailma on liukunut varsin kauas näköpiiristä, eikä nuorten näkökulmasta noussutta naristavaa ole löytynyt luontevasti tai ainakaan häiritsevän usein keski-ikäistyvien ja keski-ikäistyneiden suomalaisten työmaiden kahvihuoneporukkojen sekä kansanedustajien ryhmäkokousten hoidettavien asioiden listoille. Nuoret ovat jääneet omiin oloihinsa, ja aikuiset ei-nuoret ovat kiinnittäneet huomionsa yhteiskunnan monien muiden epäkohtien parantamiseen: verotuksesta narisemiseen ja katujen rauhattomuudesta valittamiseen.

Jos kaikki olisi mennyt toisin, me suomalaiset emme olisi koskaan oppineet tuntemaan koulupoika Auvista tai opiskelijapoika Saarta. Jos kaikki olisi mennyt toisin,  porilaiset 14-16-vuotiaat erityisnuoret olisivat tuskin kärähtäneet sankoin joukon huumeiden käytöstä koulun piirissä. Entä jos kaikki olisi käynyt toisin, olisimmeko silloinkin havahtuneet silloin lasten ja nuorten hätään?

On hyvä, että yhteiskunnassa on aloitettu julkinen "tutkinta" kaikelle sille, mitä suomalaisten nuorten mielessä todellisuudessa oikein tapahtuu tänään. Ei ole enää ollenkaan sama, onko kunnilla ja eduskunnalla varaa tukea nuorten lähialueella tapahtuvaa kouluttautumista, kasvua aikuiseksi tai jopa opintojen venymistä. Nimittäin jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle jopa puoli miljoonaa euroa ja ei-aineelliset kustannukset ovat hälyyttävän suuret. Meille sosialidemokraateille inhimillisemmän yhteiskunnan hyödyt ovat ilmeiset, sillä maamme tulevaisuus lepää lastemme ja nuortemme varassa. Siksi Henry Fordin sanat kiteyttävät oivallisesti tärkeimmän: "maan kilpailukyky ei ala teollisuushallista tai tutkimuslaboratoriosta. Se alkaa luokkahuoneesta". 

Krista Kiuru

kansanedustaja (sd)

Tulevaisuus

Joskus tulevaisuus tuntuu etäiseltä, kuin tuuleen huutaisi ja odottaisi vastausta. Toisinaan tulevaisuus näyttäisi olevan aivan käsillä ja sen helman liepeestä saa kiinni, melkein. Todellisuus lienee jotakin siltä väliltä.

Politiikka on jatkuvaa tulevaisuudessa elämistä. Siksi on erilaisia mielipiteitä ja poikkeavia ideologioita, koska tulevaisuus on mielikuva, joka painottuu hyvin subjektiivisesti. Jokainen harrastaa tulevaisuuspolitikointia myös omassa elämässään. Mehän teemme valintoja koko ajan sen mukaan, miten ajattelemme niiden vaikuttavan tulevaisuuteen. Ostamme sitä, mitä olemme miettineet seuraavaksi ruuaksi valmistavamme. Tai muutamme paikkakunnalle, jonka kaikkinensa ajattelemme vastaavan niitä vaatimuksia, joita meillä tulevaisuudelle on. Toki olemme taitavia myös olla ajattelematta tulevaisuutta, välttelemme vastuuta tai emme ymmärrä omaa vaikutusvaltaamme. Näin mm ilmastonmuutosasioissa, joissa viimeiset hetket parannukseen ovat käsillä. Siinä kannamme vastuuta ennen kaikkea tulevien sukupolvien tulevaisuudesta.

Tulevaisuus on käsitteenä myös kunnioitusta herättävä. Tuntematon tulevaisuus voi pahimmillaan pelottaa, parhaimmillaan odotamme sitä innokkaina, teemme työtä siitä motivoituneina ja turvallisin mielin. Pessimisti ei pety koskaan -asenne voikin olla tulevaisuuteen suunnatessa ihan oikea valinta, jos se tarkoittaa harkittua tulevaan varautumista. Positiivista kannattaa aina odottaa ja jopa olettaa, mutta vähän huonompaan on viisasta varautua. Näin myös politiikassa on syytä tehdä, aikajana mieluummin pidempänä kuin hallituskausi.

Pelkoinen suhtautuminen tulevaisuuteen voi olla syynä myös tiukalle konservatiivisuudelle. Kun ei ole ihan varma siitä, millaiseksi maailma on muotoutumassa, päädytään puolustamaan olemassa olevaa. Muutosvastarinta kuuluu ihmisen primitiivivaistoihin, se on osa itsesuojeluvaistoa. Pienikin muutos voi järkyttää. Tuomitseminen, suvaitsemattomuus ja kaiken arvostelu onkin hyvin pitkälle epävarmuutta ja pelkoa tuntemattomasta tulevaisuudesta. Kunpa pystyisimme olemaan luottavaisempia ja suhtautumaan tulevaisuuteen avoimemmin, se vapauttaisi voimavarojamme ja johtaisi aika varmasti parempaan tulevaisuuteen.

Asiat, joita me itse kukin odotamme tulevaisuudelta, ovat melko varmasti positiivia. Aika monet nuoret toivovat kestävää parisuhdetta,  lapsia ja hyvää työelämää, vähän varttuneemmat terveyttä ja mukavaa vapaa-aikaa. Tästä toivottavasti saisimme kasattua yhtälön, että tulevaisuuteen kannattaa varautua mahdollisimman yksilölähtöisesti. Kannattaa kuunnella sitä, mitä itse kukin meistä huomiselta toivoisi saavansa. Silloin on todennäköistä, että koko yhteinen tulevaisuutemme avautuu positiivisen lämpimissä sävyissä.

Elsi Katainen

kansanedustaja (kesk.)

Pielavesi

Visio Euroopan tulevaisuudesta

On olemassa joukko poliittisia kysymyksiä, joiden ratkaisemiseen eivät Suomen omat voimavarat riitä. Ehkä päällimmäisenä mielissämme tällaista asiaa edustaa talouskriisi, joka on avoimessa maailmassa kohdannut myös Suomen täysin itsestämme riippumattomista syistä.

Tehdas sijaitsee aina jonkin valtion alueella, mutta sen ilmaan päästämä savupilvi on kaikkien yhteistä saastetta. Yhteinen on myös saasteen aiheuttama ilmastonmuutos. Tartuntataudit ja sodat eivät kunnioita valtion rajoja sitäkään vähää.

Jossain kaukana tehty vastuuton pörssikeinottelu vie ihmiseltä työpaikan toisella puolella maailmaa. Oikeastaan kaikki tämä ei ole vain siellä jossain kaukana. Pörssikin on vain kasa lukuja tietokoneellasi. Voit mennä osoittamaan mieltäsi huippukokoukseen globalisaatiota vastaan, mutta todennäköisesti sovit asiasta kavereidesi kanssa sähköpostilla, globalisaation ykköstyökalulla! Avoin maailma on osa meidän kaikkien arkea ja se on hieno asia, jos vain osaamme sitä hallita.

Yhteiset asiamme ovat jo pitkään olleet kansainvälisiä. Miksi päätöksenteko on yhä enimmäkseen kansallista?

Meidän on luovuttava osasta kansallista valtaamme, jotta pääsemme päättämään itseämme koskevista suurista asioista. Euroopan Unioni on kanavamme etenkin tulevaisuudessa. Pienen ja osaavan maan painoarvo näissä pöydissä on päälukua suurempi. Se on kirjoitettu EU:n perussopimuksiin ja näkyy sitä kautta esim. Europarlamentin voimasuhteissa. Mutta ennen kaikkea se perustuu Eurooppalaiseen päätöksentekokulttuuriin, joissa henkilösuhteilla on suuri merkitys.  

Kaupallisessa mielessä maailman avautuminen on ollut menestys, muuten ollaan vielä puolitiessä. Jos tuotteen valmistamisesta aiheutuva saaste ei näy hintalapussa, antaa se kannustimen olla välittämättä asiasta. Ihmisen perusluonne ja informaation epätäydellinen jakautuminen johtaa siihen, että markkinat epäonnistuvat toisinaan. Tämä on huomattu karmealla tavalla.

Johonkin suuntaan on kuitenkin lähdettävä, eikä surkuttelu auta. Itsenäisyyspuolue lukee jo rahaliiton jäähyväistekstejä ja haikailee markkoja takaisin. Sosialidemokraattien ote on kuitenkin kehittävämpi. Se, mitä tarvitsemme ensisijaisesti, on vahva EU:n yhteinen talouspolitiikka, jossa on sosiaalinen ja vihreä painotus. Katsokaamme avoimin mielin yli hiekkalaatikon reunojen.

Taloudellinen riippuvuus rauhan rakentajana oli EU:n edeltäjän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön alkuperäinen ajatus 50-luvulla. Strategiset aineet valjastettiin kaupankäynnin kautta tuottamaan korkeampaa elintasoa sen sijaan, että niistä olisi tehty tankkeja. Euroopan unioni on minulle tätä kautta myös maailman suurin rauhanprojekti.

Tänään EU on 494 miljoonan ihmisen yhteisö, maailman suurin talousalue (11.9 triljoonaa euroa ostovoimaa) ja maailman suurin kehitysavun antaja, jossa valta on aidosti kansalla. EU:n taloudellinen ja poliittinen vipuvoima on valjastettava koko maailman asioiden ajamiseen. Euroopan on oltava aloitteellinen ja lyötävä nyrkkiä pöytään kansainvälisissä neuvottelupöydissä, mutta asenne ei saa olla se, että olemme maailman napa.

Näistä arvoista ponnistaen olen kasannut ohjelman, jossa visioin Eurooppaa vuonna 2050. Ohjelma on luettavissa nettisivuiltani 28.3 alkaen. Välillä mennään yksityiskohtiin ja välillä maalaillaan isolla pensselillä. Kukaan meistä ei ole ennustaja, mutta tavoitteita pitää asettaa. Ja tavoitteiden puolesta on lupa taistella.

Niko Korte

Sdp:n eurovaaliehdokas

http://www.nikokorte.com/

TULEVAISUUS TURVA VAI TURMIO ?

Melkein voisi ennustaa kristallipallosta tai leikkiä Hamlettia; "ollako vai eikö olla", miltä tulevaisuus näyttää. Nyt ainakin  Suomen poliittinen johto on tuuliajolla. Hallituksen yhteistyö rakoilee. Ministerit hakevat irtopisteitä eriävistä mielipiteistä ja linjoista.

Viime syksynä ei saatu puhua lamasta eikä elvytyksestä eikä leikkauksista, vaan veronkevennys oli oikea tie talouden menestykseen.

Puheet ja mielipiteet ovat muuttuneet. Väliin tulee tunne, kuin olisimme haaksirikkoutunut laiva tuulen vietävänä.

Epävarmuus jäytää monien mielessä. Tulevaisuutta ei uskalla ajatella, elää vain päivän kerrallaan.

Demarien lanseerama "unelmista totta" idea, on ollut tosi tarpeeseen. Me kaikki tarvitsemme unelmia, jotta jaksaisimme jokapäiväistä elämää. Unelmat laittavat meidät taistelemaan paremman huomisen eteen. Mitä enemmän ajattelemme oikeaa unelmaa, sitä enemmän myös teemme työtä unelman saavuttamiseksi.

Työväenpuolueella on aina ollut tavoitteita (=unelmia) rakentaakseen tasa-arvoisempaa, solidaarista ja vapaata yhteiskuntaa.

Tänä päivänä tarvitsemme yhä enemmän yhteistyötä, joukkovoimaa ja unelmia, jotta jaksaisimme ponnistaa tästä talouden tilanteesta uudestaan hyvinvointiin.

Kun siirrymme globaaliin talouteen ja koko maailmaa käsittämään taloustilanteeseen, niin siinä on haastetta tarpeeksi. Kolme presidenttiämme keskustelevat tilanteesta. Luotan, että he pystyvät vastaamaan näihin kysymyksiin minua paremmin.

Henkilökohtaisesti uskon tulevaisuuteen ja Suomen hyvinvointiyhteiskuntaan. Sen eteen olen valmis tekemään töitä. Haluan kannustaa kaikkia etsikää unelmia tehkää niistä totta.

Me pystymme siihen.

Elämä on haasteellinen tehtävä, mutta siitä kannattaa nauttia.

Itse olen aina rakastanut matkailua ja viimeinen kohteeni oli Kuuba. Upea positiivinen, ystävällinen maa. Ihmiset köyhyydessä, mutta iloisia , onnellisia ja auttavaisia, sekä kärsivällisiä.

Me demarit teemme paremman tulevaisuuden jälkikasvullemme

Pirjo Niemitz

Lääkäri

Siilinjärvi