Viikko 11

Tällä viikolla kirjoitusten teemana ovan luottamus. Kirjoittajina Eero Heinäluoma, Minna Sirnö, Ritva Jauhiainen, ja Mika Henttunen.

Mielenkiitoisia lukuhetkiä!

---------------------------------------------------------------

Luottamus

Eduskunnassa tehtiin tällä viikolla historiaa. Ensimmäistä kertaa Suomessa hallitus taipui opposition välikysymyksen edessä ja teki niin kuin oppositiopuolueet SDP:n johdolla esittivät. Hallituksen eläkeleikkauspäätös torjuttiin määrätietoisella SDP:n ja palkansaajaliikkeen yhteistyöllä. Tämä oli paitsi järkevää, niin myös ihmisten oikeuden tajun mukaista, sillä vastahan oli sovittu uudesta eläkejärjestelmästä.

Eläkepolitiikka on rakennettu luottamukselle. Se on luottamusta siitä, että työajalta maksettua palkkaa saa nauttia sitten, kun sovittu työura on tehty. Nyt hallitus rikkoi omalla eläkeleikkauspäätöksellään tuon sopimuksen. Moni eläkepäiviä jo miettinyt kertoikin, että epätietoisuus tulevasta aiheuttaa levottomuutta mielessä. Moni mietti, että en kyllä jaksa tällä tahdilla tuommoisia lisävuosia enää.

Kyse on myös yhteiskuntapsykologiasta ja taitava poliitikko tietää tämän. Poliitikkojen päätöksien ei pidä olla poukkoilevia. Etenkin eläkepolitiikassa on oltava linjakas, eikä suuria muutoksia pidä tehdä ilman perinpohjaista pohjustusta. Eläkepäätöksille on haettava myös kansalaisten eli maksajien hyväksyntä. Tarvitaan siis tietoa ja ymmärrystä. Vain siten tavalliset ihmiset voivat luottavaisin mielin luottaa tulevaan ja pohtia omaa eläkeaikaa rauhassa mielin.

Sanansa mittainen. Sitä suomalainen odottaa myös eläkepolitiikalta.

Eero Heinäluoma

Kansanedustaja (sd)

Surusilmäinen koira

Petetty luottamus on kuin surusilmäinen koira kapakan edessä. Häntä on lakannut

heilumasta jo monta tuntia sitten.

Jokainen luottaa vaistomaisesti syntyessään. Ilman muiden apua ja tukea

ihmisenalku on yksinkertaisesti liian haavoittuvainen selviytyäkseen yksin.

Vasta elämä ja muiden ihmisten tapa pettää tuo luottamus opettavat ihmisen

olemaan luottamatta.

Nuo pettymykset muokkaavat meitä. Sillä siihen, millaiseksi ihmiseksi kasvamme,

vaikuttaa ennen kaikkea se, kuinka luotettaviksi koemme ihmissuhteemme ja ne

sopimukset, jotka koskevat meitä.

Suomalaisilla on ollut vankka käsitys siitä, että elämme maassa, jossa toisen

sanaan voi luottaa. Varsinkin, jos tuo toinen edustaa valtiovaltaa.

Tutkitustikin juuri tuo luottamus on ollut ainoa selvä omaa kansallista

kilpailukykyämme selittävä tekijä. Kilpailukykymme kannalta on ollut

elintärkeätä, että valtiotamme on rakennettu yhteisesti sopimalla.

Tämän yhteiskuntarauhan takeena ihmiset ovat kokeneet voivansa luottaa valtion

viranomaisiin. Jotka puolestaan ovat voineet luottaa siihen, etteivät

väkivaltaisuudet ja konfliktit vaaranna viranomaisten ja yritysten

toimintamahdollisuuksia Suomessa.

Tänä keväänä tuo luottamus sai kuitenkin ison iskun, jonka ajoitus oli

surkeatakin surkeampi. Maassa makaavaahan ei kenenkään sivistyneen ja muiden

elämää kunnioittavan ihmisen pitäisi potkia.

Hyvä elämä pohjaa luottamukseen. Uskoon siitä, että jotakin hyvää on edessäpäin.

Silloinkin, kun huonot ajat koettelevat.

Tänään jokainen suomalainen elää epävarmuudessa siitä, miten käy hänen omansa

ja lastensa toimeentulon seuraavien kuukausien ja vuosien aikana. Luottamus

oman työpaikan säilymiseen on horjunut jopa siinä määrin, että arjen

ahdistavuus sairastuttaa.

Siksi yksikään suomalainen ei olisi ansainnut enempää ahdistusta arkeensa - ei

edes muutamien viikkojen ajaksi.

Eräät johtavat poliitikot eivät ilmeisesti kuitenkaan ymmärrä, että

tulevaisuudenuskoa rakennetaan luottamuksen varaan. Siksi heidän

hämmästyksekseen rukareformi sai hätääntyneet ja raivostuneen vastaanoton.

Surusilmäisten suomalaisten enemmistö ei hyväksynyt sitä, että heidät petetään

eläkeasiassa, josta vasta muutama vuosi sitten tehtiin sopimus.

Vaikka hallitus tavallisten ihmisten painostuksesta perääntyikin eläkekiistassa,

luottamuspula syö vielä pitkään ihmisten uskoa poliittisen päätöksentekoon ja

yhteiskuntarauhaan.

Sillä kerran tai kerta toisensa jälkeen petetyn luottamuksen uudelleen

rakentaminen tyhjästä vie aikaa. Lyöty koirakin puree joskus takaisin.

Minna Sirnö

kansanedustaja (vas.)

Luottamus

Luottamuksen tarve on yksi ihmisen perustarpeista, joka muodostuu hyvin varhaisista kokemuksista lapsuudessa. Voidakseen hyvin ihmisen pitää tuntea perusluottamusta niin yksityis-kuin työelämässä, jotta hyvinvointi olisi mahdollista. Luottamuksen tarve liittyy tasapainon ja pysyvyyden säilyttämiseen usein kaoottiseltakin tuntuvassa maailmassa. Luottamuksen kokemisen tarpeet ovat luonteeltaan pääosin psykologisia ja koskettavat meitä kaikkia yksilöinä yhteiskunnassa, työelämässä sekä perheessä, pari-ja muissa sosiaalisissa suhteissa. Ihmiset tarvitsevat turvakseen myös lakia ja järjestystä. Valitettavan moni suomalainenkin elää jatkuvassa pelossa ja liian monen lapsen perusturvallisuus järkkyy ja luottamus aikuisiin katoaa. Vaatii monta korvaavaa kokemusta ennen kuin perusluottamus palautuu. Pelko on merkittävä kehityksen ja hyvinvoinnin este.

On suorastaan hämmentävää, kuinka moni ihminen vaatii, että häneen luotetaan, vaikka hän toistuvasti ja jatkuvasti osoittaa, että se on toiselta osapuolelta täysin tyhmää ja perusteetonta. Luottamus kasvaa kokemuksesta, siitä, että on luotettavuutta. Ei ole yhteistyötä ilman luottamusta, kokemukseen perustuvaa luotettavuutta. Ei ole sopimusta ilman uskoa siihen, että asiat etenevät niin kuin on sovittu.

Monet yritykset ovat langenneet edellä kuvattuun luottamusansaan pyrkiessään uudistamaan organisaationsa toimintamallin pelkästään muuttamalla organisaatiorakennetta. Laatikoiden piirtämistä uuteen järjestykseen on joskus osuvasti kuvattu tuolien siirtelyllä uuteen järjestykseen. Titanicin kannella laivan jo jäävuoreen törmättyä suunataa niillä ei enää pystytä muuttamaan. Tämän tyyppinen pelkkien laatikoiden siirtelyratkaisu johtaa uskottavuuden ja luottamuksen katoamiseen organisaatiosta.

Suuret yritysmaailman ja viimeaikaiset poliittisessa elämässä tapahtuneet skandaalit, joiden esilletultua tapahtumat ovat havahduttaneet ihmisiä miettimään, miten voi enää luottaa johtajiin. Ovatko heidän toimintaperiaatteensa vastuullisia ja voiko keneenkään enää luottaa? Onko heidän ääneen lausumillaan periaatteilla oikeasti arvoa käytännössä? Sanojen ja tekojen välinen ristiriita aiheuttaa luottamuksen laskua ja harmitusta. Uskottavuus, luotettavuus on tärkeää niin yksilölle, johtajalle kuin koko yhteiskunnalle. Niin organisaatioiden johtajien, poliitikkojen kuin jokaisen meistä kannattaa olla hidas lupaamaan liikoja ja vielä hitaampi syömään sanansa.

Ritva Jauhiainen

Siilinjärven kunnanvaltuutettu, sosiaalilautakunnan pj (sd)

Luottamus

Miten luottamus toiseen ihmiseen syntyy? Sanotaan, että luottamusta joko on tai ei. Toisaalta sanotaan, että luottamuksen voi menettää vain kerran. Luottamus toiseen ihmiseen on myös lähtökohta muihin luottamuksen lajeihin.

Syntyperäisesti meillä on lapsina luottamus omiin vanhempiimme ja ympäristömme muihin ihmisiin. Kokemusten myötä tulemme varovaisemmaksi ja jopa kyynisemmäksi. Luottamus ei ole enää itsestäänselvyys, vaan se pitää ansaita. Luottamus toiseen syntyy silloin, kun oppii tuntemaan toisen henkilön toimintatavat ja arvot. Luottamuksessa on myös kysymys antamisesta, eli annamme toiselle ihmiselle luvan päästä luottamuksemme arvoiseksi, päästämme hänet lähelle sisimpäämme. Tämän vuoksi petymme kovasti, jos joku ei toimi luottamuksemme arvoisesti. Hänen asemansa mielessämme muuttuu lopullisesti.

Jokainen tarvitsee luotettavan ystävän.  On tärkeää, että voimme keskustella mieltä painavista asioista ja jakaa ilon hetkiä. Monesti tämä ystävä on myös elämänkumppani tai vanhempi, mutta myös perheettömät tarvitsevat ystävää. On surullista, jos ikäihminen tai muualta muuttanut jää ilman luotettavaa ihmissuhdetta.

Itseluottamus on toinen luottamuksen laji. Jotta pystyy luottamaan toisiin ja pitämään toisista, täytyy ensin luottaa itseensä ja pitää itsestään. Itseluottamuksen puute on jostain syystä monien poikien ja miesten ongelma, ehkä sen vuoksi että miehillä hyvät vuorovaikutustaidot ja tunteiden käsittelytaidot ovat naisia vähäisempiä. Itseluottamuksen puute voi heijastua kouluissa tai työpaikoilla häiriökäyttäytymisenä, huomion hakemisena tai sitten vetäytymisenä omaan kuoreensa - jotkut purkavat omaa pahaa oloaan jakamalla sen muille.

Luottamus tulevaisuuteen on kolmas luottamuksen laji. Se tarkoittaa sitä, että uskallamme suunnitella tulevaisuuden elämäämme epävarmuuksista huolimatta. Jos ihminen ei voi luottaa tulevaisuuteen, hän menettää toimintakykynsä. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota jokaiselle tasavertaiset puitteet opiskella, yrittää, tehdä työtä ja harrastaa - syntyperästä ja varallisuudesta huolimatta.

Mika Hentunen

puheenjohtaja, Varkauden Sosialidemokraatit