Viikko 10

Viikon 10 tekstien teemana on juuret. Juuria pohtivat Matti Ahde, Seppo Kääriäinen, Saara Hämäläinen ja Esa Jääskeläinen. Mukavia lukuhetkiä!

Juuret

Juuret ovat lähtökohtaisesti näkymätön osa kaikessa elollisessa elämässä, ne ovat jossain syvällä, pinnan alla. Ilman juuria ei ole elämää eikä historiaa. Juuret ovat elämän, kasvun ja kehityksen perusta. Juurista huolehtiminen ja niiden tärkeyden ymmärtäminen on elämän suurimpia oivalluksia.

Ajatellaanpa juuria sitten ihmisen elämässä, poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa, luontaiselinkeinoissa kuten metsätaloudessa, puutarhan hoidossa tai vaikkapa hammaslääketieteessä, päädytään samaan tulokseen. Jos juuret vahingoittuvat, tai niistä irrottaudutaan, aiheutuu vakava häiriö.

Itse olen jo yli 40 vuoden ajan miettinyt juuria poliittisen puolueen toiminnan kannalta. Aika ajoin on käyty keskustelua poliittisten liikkeiden suunnasta, nimestä ja tulevaisuudesta. Jos tässä keskustelussa irrottaudutaan juurista, irrottaudutaan kaikkein olennaisimmasta.

Jokaisessa ajassa ja hetkessä on tehtävä omat poliittiset ratkaisut. Politiikan on oltava ajassa kiinni ja seurattava sen hetkistä yhteiskunnallista keskustelua ja kehitystä ja vaikutettava siihen. Poliittinen liike ei kuitenkaan voi irrottautua juuristaan, sillä silloin se menettää otteensa ja kieltää itsensä. 

Myös SDP:n tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa on syytä pitää juuret mukana ajatuksissa. Meidän on tulevaisuudessakin oltava juuri sitä mitä me olemme, sosialidemokraatteja ja osa työväenliikettä. Uudistuminen ei voi tarkoittaa oikeistolaistumista, meillä on jo runsaasti porvarillisia puolueita eikä meidän tarvitse kilpailla sillä rintamalla. Me olemme sosialidemokraattinen vaihtoehto porvarilliselle politiikalle ja sellaisena meidän on pysyttävä.

Kansanedustaja Matti Ahde (sd)

JUURET TULEVAT KODISTA JA KOTIKYLÄSTÄ

Juureni liittyvät kiinteästi kotiini ja kotikylääni, niin kuin useimmilla ikäisilläni ns. suurten ikäluokkien tytöillä ja pojilla.

Isäni Väinö oli pienviljelijä-varastomies. Äitini Maila oli Peltosalmen sahalla töissä, kunnes veljeni syntymän jälkeen jäi kotiäidiksi ja pientilan emännäksi. Äidin vastuulle jäi karjanhoito.

Vanhempien neuvot meille lapsille olivat yksinkertaiset. Työtä pitää tehdä ahkerasti. Vältä riitoja. On säästettävä. On oltava rehellinen. On autettava toisia ja oltava oikeudenmukainen. Jotakin näistä monista vanhoista arvoista on jäänyt soimaan mieleen ja vaikuttamaankin.

Lapsuuden kotimuistot ovat myönteisiä. Ruokaa riitti. Köyhyydestä ei kärsitty. Tärkeintä on, että koti oli turvallinen. Siellä oli hyvä henki. Kotiin oli koulusta ja opiskelusta mukava tulla.

Juuriini liittyy myös urheilu ja liikunta. Isäni oli ankara urheilumies. Yleisurheilu, hiihto ja jalkapallo hallitsivat vapaa-ajanviettoa. Meikäläisestä kehittyi penkkiurheilun kannattaja. Nyt seuraan laajalla kirjolla kaikkea urheilua. Urheiluun liittyy monia kriittisiä asioita, mutta kokonaisuudessaan pidän urheilua erittäin myönteisenä asiana. Liikkuminen on verissä.

Kotikyläni Kirmankylä on pienehkö maalaiskylä. Asun siellä yli puolet ajasta. Tyypillinen savolainen kylä. Karjanhoito ja metsätyöt antoivat valtaosan leivästä, mutta yhtä olennaista oli se, että isät ja äiditkin kävivät kodin ulkopuolella töissä. Ohenmäen varikko - nyt jo lakkautettu - tarjosi monelle leipäpuun. Isäni oli kolmattakymmentä vuotta Peltosalmen viljavarastolla varastomiehenä, ensin yövartijana. Ei siellä leikinleipää syöty.

Pienehkön maalaiskylän vahva puoli oli yhteisöllisyys. 1950- ja 1960-luvuilla talkoot olivat yleisiä. Eivät ne ole loppuneet vieläkään. Tunsimme toisemme. Otimme osaa toisten töihin, myös iloihin ja suruihin. Käytiin kylässä. Oltiin yhtä isoa perhettä Kirman kylän puitteissa. Yhteisöllisyys on hieno asia.

Savolaisuus tuli pintaan vasta, kun muutin opiskelemaan Helsinkiin. Myöhemmin työelämässä siitä on saanut kuulla yhtä ja toista. Eihän se kotikylällä eikä Iisalmessa ollut erityinen asia. Olimme kaikki samanlaisia savolaisia.

Ennen savolaisuudesta pilkattiin, nyt heimot ja murteet ovat korkeassa kurssissa. Ei savolaisuudestaan pääse eroon, ei tarvitse päästäkään.

Savolaisuus on luonnikas tapa suhtautua asioihin. Se on realismia ja suhteellisuudentajuisuutta. Savolainen osaa luovivalla tyylillään ratkaista solmuun menneitä asioita.

Eduskunnan varapuhemies Seppo Kääriäinen (kesk)

Mitä "juuret" minulle merkitsee

Juurista puhuttaessa jollekin tulee mieleen puu tai kasvi juurineen, toiselle taas ihmisen

sukujuuret tai vaikkapa jonkun poliittisen aatteen syntyjuureet.

Juurista puhuessani en yleensä tarkoita puun tai kasvin juuria, vaan ihmisen syvimpiä tuntoja maataan, kotiseutuaan, perhettään ja ystäviään kohtaan. Juuret eivät koskaan

vapauta ihmistä alkuperästään, vaikka moni tahtoisikin unohtaa juurensa  sellaisten vähäpätöisten seikkojen tähden kuin menestys, maine, kunnia tai varallisuus.

 Nuoruudessa ja keski-iässä juuremme eivät kahlitse meitä omaa minuuttamme etsiessä.

Juuremme odottavat lujina, teräslankaakin vahvempina ja näkymättömissä aikaa, jolloin niiden on aika pulpahtaa mielissämme esiin.  Viimeistään vanhuudessa monelle tulee mieleen voimakkaasti oman elämän lähtökohdat, eletty elämä ja mitä siitä kaikesta on jäänyt käteen.

Omat juureni ovat syvällä Siilinjärven mullassa, olen syntynyt, tehnyt työurani ja asunut aina

Siilinjärvellä. Nuoruuteni parhainakin aikoina en haaveillut muuttavani pois Siilinjärveltä, vaikka monia houkutuksia olikin tarjolla.  Matkoilta palatessa tunnen aina suurta iloa siitä, että olen jälleen kotona Siilinjärvellä, omilla juurillani.

Synnyin sodan jälkeen yhdeksänlapsisen perheen nuorimpana. Syntymäkotini oli mummoni

omistama pieni mökki Siilinjärven Kasurilassa.  Sodan jälkeen vanhempani saivat ns kylmän tilan Sulkavanrannalta läheltä Siilinjärven keskustaa. Sinne he sitten rakensivat rintamamiestalon ja raivasivat pystymetsän keskelle pellot.  Tuota tilaa he sitten viljelivät siihen asti, kunnes kunta osti suurimman osan tilastamme. Osa siitä on nyt Sulkavanniityn  asuntoaluetta, osa Kemiran tehtaiden suoja-aluetta. Kotitaloni on kuitenkin edelleen paikallaan  ja lähisukuni hallussa.

Olin kolmevuotias kun muutimme vuonna 1949 uuteen kotiimme.  Varmaankin ihan ensimmäisiä lapsuusmuistoja on muisto auringonpaisteisesta kesäisestä  päivästä, kun seisoin uuden kotimme pihalla ja katsoin hentoja koivuja, jotka heiluivat tuulessa.  Nyt nuo koivut ovat yli kuusikymmentä vuotta vanhoja  suuria koivuvanhuksia, joiden vahvat juuret pitävät niitä edelleen vankasti pystyssä.  Samoin minua kantaa edelleen eteenpäin ne opetukset ja arvot, jotka vanhemmiltani ja sisaruksiltani lapsuudenkodistani sain.  Näitä arvoja on jalostanut omat kokemukseni tähänastisen elämäni varrelta.  

Perheemme oli köyhä; työtä, sairautta ja puutetta oli enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Silti olimme tyytyväisiä niihin elämän antamiin tykötarpeisiin, joita kukin päivä tarjosi.

Vanhempani opettivat, että elämässä on paljon asioita, joista voi saada elämäänsä sisältöä

ostamatta asioita kalliilla rahalla. Tämä on tainnut meiltä nykyihmisiltä unohtua.

Olen äärettömän kiitollinen siitä, että opin pienestä pitäen arvostamaan työn tekemistä,

arvostamaan yhteisöllisyyttä ja toisten auttamista. Nämä asiat ovat myös sosialidemokratian

perusarvoja ja siksi ehkä tunsinkin jo nuorena sosialidemokraattiset arvot omikseni ja läksin mukaan kunnallispolitiikkaan.  Näitä lapsuudenkodistani saamia lähtökohtiani en tahdo unohtaa tänäkään päivänä ja toivon, että pysyisin ihmisenä, joka pystyisi ymmärtämään toista ihmistä, olipa hänen lähtökohtansa  huonot tai hyvät.  Työn arvostus, ihmisyyden kunnioittaminen  ja heikompiosaisen ymmärtäminen ja auttaminen ovat arvoja, joiden toivon

kestävän ja vahvistuvan myös tämän päivän sosialidemokratiassa.

Saara Hämäläinen

kunnanvaltuutettu (sd) Siilinjärveltä

JUURET...

Niin, mitäpä ne merkitsevät - juuret. Kasveille juuret ovat elämisen perusedellytys. Juuriensa avulla ne kiinnittyvät kasvualustaansa. Juuriensa kautta ne saavat elämälleen välttämättömät ravinnon ja veden. Ilman toimivaa juuristoa ne kuihtuvat ja kuolevat.

Ihmisen elämän keskeisen tärkeä tiedostettava perusta on oma identiteetti. Vastaus kysymyksiin; kuka minä olen, mikä minä olen ja miksi olen tällainen? Kun pystyn näihin vastaamaan itselleni uskottavasti, olen tyytyväinen ja vahva. Mistäpä vastaukset?

Ihmisen elämään juurilla on yhtäläinen ja yhtä tärkeäkin merkitys kuin kasveillekin. Syntyessään me kiinnitymme perheeseen ja sukuun. Se sidos seuraa meitä läpi elämän - haluammepa sitä tai emme. Tosin emme sitä aina välttämättä tiedosta tai edes halua tiedostaa mutta irtikään niistä emme pääse. Jossain vaiheessa synnyinjuuret kuitenkin alkavat kiinnostaa. Puoliaktiivisena sukuseurojen jäsenenä olen havainnut, että elämässä tulee vaihe, jolloin haluaa selvittää omia sukuyhteyksiään ja omien esivanhempiensa vaiheita.

Juuret syntyvät myös omasta asuinpaikasta ja elämän ympäristöstämme - niin fyysisestä kuin kulttuurisestakin. Me pyrimme sitomaan itsemme johonkin paikkaan - olemme jostain kotoisin. Paikka voi olla monelle jopa se kaikkein tärkein juuren osanen, näin se on vaikkapa "stadilaisille".  Silloin se kytkeytyy useimmiten siihen, että tunnemme olevamme samankaltaisia kuin toisetkin. Meidät hyväksytään.

Ihmisen elämässä henkinen ravinto on vähintään yhtä tärkeää kuin fyysinenkin. Henkisen ravinnon perusta muodostuu perheen ja suvun perinteistä ja omista elämän kokemuksista. Niiden pohjalta kehittyvät toimintaamme ohjaavat arvokäsityksemme. Arvot ovat tärkein toimintamme "ohjauskartta". Ilman arvopohjaa olemme heitteillä ja "ihan pihalla" omasta elämästämme. Arvomme kehittyvät ja jalostuvat iän myötä kokemusten pohjalta mutta alkuperäinen perusta säilyy taustalla.

Kautta valtakunnan on viime vuosina noussut esille karmea tilanne lasten ja nuorten hyvinvoinnin ongelmista. Tätä tilannetta ja keskustelua seuranneena olen päätynyt siihen tulokseen, että aivan keskeinen tekijä tilanteen taustalla on heiltä puuttuva oman identiteetin tuntemus ja juurettomuus. He tuntevat olevansa syrjässä elinyhteisöstään eivätkä löydä keinoja tarttua siihen kiinni. Tuskassaan he hakeutuvat samankaltaisten pariin ja kierre on syntynyt.

Ongelmien ennalta estämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi tulisikin hakea keinoja "Juurihoidon" aloittamiseksi jo päiväkoti- ja koulutasoilla. Lapsia ohjattaisiin ymmärtämään oman identiteetin muodostumista ja autettaisiin myös vanhempia luomaan lapsilleen turvallinen hyvään elämään suuntautuva arvopohja. Näin autetaan varttuvat nuoret juurilleen ja pystyyn.

Esa Jääskeläinen

Esa Jääskeläinen

Siilinjärvi