JULKAISTUJA KIRJOITUKSIA VUODELTA 2008:

----------------------------------------------------------------

 

Uutis-Jousi  12.2008

Ollaan ihmisiä toisillemme!

 

Kaikkialla on kiireistä joulun alla, niin eduskunnassakin. aamusta iltamyöhään käsitellään valtion seuraavan vuoden budjettia, äänestetään ja jotain aina hallituksen esitykseen lisätään. Talouden taantuma puhuttaa ja pistää miettimään miten tästä selvitään. Olisi paljon asioita joista voisi maan hallitusta tukistaa, mutta nyt jouluaattona en sitä tee vaan toivotan hallituksellekin rauhaisaa Joulua.

 

Joulun alla myös Siilinjärven valtuusto päätti ensivuoden menot oman kunnan osalta. Siilinjärvi on harvoja Pohjois- Savolaisia kuntia, joka lisää henkilöstöä ja lisää sitä erityisesti lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön.

 

Koko maassa lastensuojelutoimenpiteet ovat lisääntyneet ja nyt on tehtävä kaikki ennalta ehkäisevä työ mitä vaan keksitään, jotta lapset saisivat elää perheissä ja voisivat paremmin. Ensi vuonna on kuntien mahdollista hakea Sosiaali- ja terveysministeriöstä lapsiperheiden kotipalvelun käynnistämiseen hankerahaa. Toivon, että Siilinjärven kunta on asiassa aktiivinen ja käynnistää hankkeen, jolla voidaan varhaisessa vaiheessa auttaa perheitä kotiin annettavana palveluna.

 

On selvää, että perheen taloudelliset vaikeudet tuovat tullessaan epäsopua, mutta kaikkea huonovointisuutta ei voi laittaa rahan puutteen tiliin. Toistemme ja lasten huono kohtelu ei vaadi rahaa. Välittäminen ja huolenpito ovat asioita, joita voi toteuttaa kaikissa olosuhteissa.

 

Lasten keskinäiseen riitelyyn, kiusaamiseen ja toisten syrjimiseen on puututtava. Kenestäkään ei saa tulla kiusaajaa eikä kiusattua. Meidän aikuisten on tokistauduttava, oltava niitä aikuisia joita lapset tarvitsevat. Aikuisia, jotka hoitavat omat asiansa siten, ettei lasten tarvitse huolehtia.

 

On hyvä, jos on joku ystävä. Sellainen jonka kanssa voi jakaa iloja ja suruja. Kiireessä me helposti kuljemme ystäviemme ohi ja kun on pakko pysähtyä, ketään ei olekaan lähellä. Hiljennetään tahtia, vähemmälläkin tohinalla kerkiää. Aikajana syntymästä kuolemaan on yhtä pitkä, juoksimme tai kävelimme, joten vuosia ei yltiöpäisellä kohkaamisella lisää saada, saattaappi olla että käy päinvastoin.

 

Aina kiire ei ole itsestä lähtöisin. Ympärillä oleva maailma moottoroi meitä lisäämään kierroksia. Samat paineet on lapsilla ja aikuisilla. Osa meistä kestää kiireen painetta enemmän, mutta kun ei etukäteen tiedä kestävyyttä, ei kannata kokeilla.

 

Alkuperäinen Joulun tarkoitus on rauhoittua, vetäytyä läheisten luokse ja kuuntelemaan Joulunsanomaa. Tehdään se tänä Jouluna aikaisempaa paremmin, ennen kaikkea pidetään huolta toisistamme.

"Hymy o naama pihavalo. Siit näke onk syrän koto."

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta

 

---

 

Verkkolehti 24d 10.12.2008

 

Vanhempien rakkaus ei yksin riitä-vaan tarvitaan myös rahaa!!!

 

Suomen valmistautuessa seuraavaan lamaan, on sosiaaliturvan taso tullut taas kiistakysymykseksi. Keskustelua vauhdittaa keskeneräinen SATA prosessi, eli komiteatyö sosiaaliturvan uudistamiseksi. Keskustelun navat voi kärjistää oikeistolaiseksi ajatteluksi kannustamisesta ja vasemmistolaiseksi ajatteluksi välittämisestä. Mikä on oikein? Yksi hyvä keino etsiä vastausta on miettiä mitkä ovat sosiaaliturvan vaikutukset niihin meistä jotka ovat kaikista riippuvaisimpia muista: lapsiin.

 

Vaikka Suomi ei ole tulonjaoltaan eriarvoinen maa, niin Suomen eriarvoistuminen on nopeinta OECD maissa. Tätä kehitystä nopeuttavat oikeistolaiset ajatukset sosiaaliturvan laskusta, esimerkiksi työttömyysturvan muuttamisesta matalammaksi jota oikeisto nimittää "kannustavaksi". Tämä tulee joka kerran esille kun eduskunnassa keskustellaan sosiaali- erityisesti työttömyysturvasta.

 

Ajatus kulkee niin, että vähentämällä työttöminä olevien ihmisten toimeentuloa heidät saadaan "pakotettua" tuottavimmiksi. Mielestäni tämä on kestämätöntä ajattelua. Vaikka ihmisiä pitääkin kaikin keinoin tukea työn tekemiseen on otettava huomioon, että kaikkia ei kuitenkaan saada kovapalkkaiseen työhön. Näille ihmisille jotka jäävät työttömäksi tai ovat matalapalkkaisissa töissä on yhteiskunnan turvattava säällinen toimeentulo.

 

Erityisen ankarasti näet eriarvoistuminen vaikuttaa lapsiin. He ovat riippuvaisia perheestään, ja perheen elintasosta. Lapset eivät vaikuta perheen toimeentuloon. Mihin köyhien perheiden lapsia kannustetaan jos sosiaalietuisuuksia leikataan? Millaista yhteiskuntaa me luomme, jos ihmisten jakautuminen kasteihin alkaa jo lapsena?

 

Edellisen laman aikaan 1990-luvulla varmasti suurin osa lapsista huolestui, kun perhe oli tiukoilla, ja vanhempien hermostuneisuus esimerkiksi työpaikan säilymisen johdosta heijastui myös lasten arkeen. Muistan tuon ajan erittäin hyvin. Olin silloin työssä Kuopion Mielenterveyskeskuksessa ja talousahdingon lannistamat perheet hakivat sieltä tukea. Jo silloin puhuimme työkavereiden kanssa, että tämän ajan lapset maksavat tästä kalliin hinnan. Nyt tiedämme miten suuri joukko lapsista ja nuorista voi huonosti.

 

Lama koski suurinta osaa perheistä. On muistettava että Suomessa on yhä edellisen laman vaikutuksesta niitä perheitä, joilla on vaikeaa täyttää lasten ihan päivittäisiä perustarpeita. Nyt näiden perheiden määrä tulee kasvamaan. Lapsilla on paljon sellaisia tarpeita ja oikeuksia, jotka tekevät heistä yhdenvertaisia muiden lasten kanssa, mutta köyhimmillä perheillä näiden oikeuksien täyttäminen on vaikeaa. Tällaisia ovat esimerkiksi liikuntaharrastuksiin kuuluvat välineet sekä seura- ja lisenssimaksut.

 

Ajatellaanpa ihan konkreettisesti. Jos pienituloinen lapsiperhe on tiukoilla, niin kyllä he säästävät ennemmin esimerkiksi lasten harrastuksista kuin ruuasta. Monet perheet ovat valintatilanteessa päivittäisten maksujen ja ostosten kanssa, ostaako ruokaa, vai maksaako vuokrat jne.  Miten selittää lapselle, että tämä on yhtä arvokas kuin muutkin lapset, vaikka luokkakaverilla on varaa vaikkapa urheiluseuramaksuun, mutta omalla perheellä ei?

 

Lapsia, ja lapsiperheitä on suojeltava erityisesti laman tullen. Tämä ei tarkoita ainoastaan sitä, että säilytetään sosiaaliturvan taso, vaan sitä on kehitettävä kattamaan useampia elämänalueita siten, että lapset olisivat ihan aidosti tasavertaisempia. Yhteiskunta voisi tulla vastaan esim. lasten erilaisten harrastusten tukemisessa. vaikka huolehtimalla seura- ja lisenssimaksuista. Oikeiston kannattaisi muistaa, että lihottamalla pienituloisten taloutta se kaikkein varmimmin loisi turvallisuutta ja lisäisi sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

 

---

Iisalmen Sanomat, 3.12.2008

 

Julkinen terveydenhuolto todella vaarassa rapautua!

 

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti 1.12. lakimuutosta, jonka myötä potilas saisi sairausvakuutuskorvauksen myös yksityisvastaanotolta, jota pidetään julkisen terveydenhuollon tiloissa. Esitystä perustellaan muun muassa sillä, että lisättäessä lääkäreiden vapautta toimia yksityisinä julkisissa tiloissa he sitoutuvat paremmin työskentelyyn julkisella sektorilla. En tiedä miten tähän perusteluun ja esitykseen on päädytty. Lieneekö pöllähtänyt ministeriön joulukalenterin ensimmäisestä luukusta. Tarkka harkinta tässä ei ainakaan ole takana.

 

Toinen vielä epäilyttävämpi ehdotus on, että julkiset toimipisteet terveyskeskukset ja sairaalat olisivat jatkossa yksityisen sektorin käytössä. On totta, että tilojen käyttöä on selvästi lisättävä, mutta en mitenkään ymmärrä miksi se pitäisi tehdä ulkoistamalla. Kun olisi järkevää lisätä henkilökuntaa julkisella sektorilla, jolloin tilojen käyttö ja kustannukset varmasti pysyisivät julkisen vallan käsissä.

 

On totta että lääkäreitä tulee saada sitoutettua julkiselle sektorille. Yksi keskeinen tekijä on yksityisen sektorin taloudellinen houkuttelevuus lääkärin näkökulmasta. Nyt julkisella tulisikin lisätä sektorin houkuttelevuutta. Huolehtia siitä, että henkilökuntaa on riittävästi ja palkka vastaa työn vaativuutta.

 

On huolehdittava vahvemmista palvelukokonaisuuksista sekä panostettava työviihtyvyyteen ja turvallisuuteen. Väestöön suhteutettuna meillä on tällä hetkellä riittävästi lääkäreitä, mutta heidän sijoittuminen julkiselle sektorille on vähentymässä. Toisaalta on erikoisaloja kuten psykiatria, erityisesti lastenpsykiatria ja geriatria, joihin erikoistuneista lääkäreistä alkaa olla huutava pula. Sama ongelma toistuu muunkin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuudessa.

 

Suomi on menossa samaan suuntaan maailman talouden kanssa, monista asioista joudumme tinkimään, mutta kohteena ei saa olla sosiaali- ja terveydenhuolto. Siksi ammattilaisten saatavuudesta on pidettävä huolta, eikä koulutusmääristä ja sen laadusta saa tinkiä.

 

Uusi terveydenhuoltolaki on periaatteessa hyvä instrumentti terveydenhuollon kokonaisuuden hallinnassa. Lakiehdotuksessa terveydenhuollon kokonaisuuden johtaminen on hukassa jossain paikallis-, alue-, ja valtiontasojen välissä. Vastuita ja palveluiden järjestämistapoja ei laissa ole riittävästi määritelty. Lakiehdotus ei myöskään ota kantaa lain taloudellisiin kustannuksiin, joten sitä ei mitenkään voi hyväksyä ehdotetussa muodossa. Nyt esitetyssä muodossaan se esim. tekisi laittomiksi sairaanhoitopiirien kanssa tehdyt liikelaitosmallit. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien kannattaa tarkoin tutustua hallituksen ehdotukseen.

 

Näin Joulun alla on kaikesta huolimatta syytä levittää toivoa ja uskoa huomiseen. Siksi sanonkin, että paljon voimme tehdä toistemme hyväksi olemalla ihmisiksi itsellemme ja läheisille. Huolehtiminen ja välittäminen eivät maksa mitään. Hyvää Joulun odotusta kaikille lukijoille.

 

---

Iisalmen sanomat 3.11.2008

 

Käytyjen vaalien monet kasvot!

 

Kokoomus voitti vaalit. Me sosialidemokraatit tulimme toiseksi ja keskusta hävisi meille molemmille. Äänestysaktiivisuus vaihteli suuresti ympäri maata. Keitä olivat ne, jotka päättivät jäädä kotiin, on vielä selvittämättä. Sen voi sanoa, että he eivät olleet niitä, joilla menee hyvin.

 

Suomen kaupungit ovat kokoomuslaisia. Kun kuuntelee esimerkiksi kokoomuslaista asuntoministeri ja kunnanvaltuutettu Jan Vapaavuorta, tulee kiusaus kääntää toteamus toisin päin: Kokoomus on kaupunkilaisten puolue. Esimerkiksi alueellistaminen on ollut heille vaikeaa. Muiden muassa Vapaavuori piti vaalien alla tiukasti kiinni omaan kaupunkiin saaduista virastoista. Toki alueellistaminen tapahtuu kaupunkeihin, mutta maakuntakeskus on silti eri asia kuin pääkaupunki.

 

Keskustalle nämä vaalit olivat neljännet tappiolliset peräjälkeen. Herää kysymys: miten Keskusta nyt pystyy pitämään reuna-alueiden puolta. Jo näihin vaaleihin saakka on joutunut kysymään, kumpi olikaan pääministeripuolue, Kokoomus vai Keskusta, se verran väritöntä on keskustan politiikka ollut. Kokoomuksen painopistealueet ovat aivan jossain muualla kuin aluepolitiikassa. Maan tasapainoisen kehittämisen kanssa ollaankin nyt erikoisessa, mutta samalla loogisessa tilanteessa: tarvitaan punamullan yhteistyötä yli hallitus-oppositiorajan niin kunta- kuin valtakunnantasolla.

 

Tulevan valtuustokauden - ja lopun hallituskauden - haasteet tulevat olemaan suuria. Maassa on pystyttävä järjestämään vahvoja perusterveyden palveluita Utsjoelta Hankoon. Maakunnissa tarvitaan myös vetovoimaista ammatillista koulutusta. Tämä on tärkeää toisaalta jotta nuorilla maakunnissa on mielekkäitä tulevaisuudenvaihtoehtoja, ja toisaalta, jotta osaava työvoima riittää.  Samalla on selvitettävä PARAS-hankkeesta koituvat hallinnollis-poliittiset haasteet, kun yhteistyötä ja yhdistymisiä suunnitellaan.

 

Nyt Keskustapuolueessa jyllää nimimylly kuka vaihdetaan ja kehen? Voisi lisätä yhden kysymyksen: miksi? Johtajuus on puolueen ominaisuus, ja yksilöt toteuttavat sitä. Asialinjoista pitää päästä selvyyteen, ja linjan on oltava kirkas. Siltä pohjalta yksilöt voivat kantaa koko puolueen johtajuutta. Nyt Keskusta on jakautunut kahteen leiriin. Porvariäänestäjiä liehittelevä kaupunkikepulaisuus ei pure Kokoomuksen äänestäjiin, mutta ärsyttää maalaisliiton perinteitä kunnioittavia äänestäjiä. Miten leirit yhdistetään? No se tuskin on minun murheeni, mutta pikkasen kiinnostaa.

 

En lähde huutelemaan neuvoja enempää puolueaidan toiselle puolen, mutta tämän totean: yhteistyön käteen voi ja kannattaa tarttua. Se olisi koko laajan Suomen etu. Sosialidemokraatin käsi on ojennettu, tarttuuko siihen kukaan?

--- 

Kolumni SOSA sivuilla (http://www.sosa.fi/)

Mielenterveyttä on hoidettava

 

Suomessa mielenterveysongelmat ovat kasvava haaste. Masennuksesta puhutaan uutena kansantautina. Monet perheet joutuvat mielenterveydenongelmien kierteeseen, kun useampi perheen jäsen sairastuu tai perheenjäsenen omaishoito kuluttaa ja vie voimia. Samalla mielenterveyden hoitotakuu ei toteudu.

 

Hoitotakuulaki säädettiin viime hallituskaudella koska nähtiin, että ihmiset eivät pääse hoitoon ja hoitoon pääsemisessä on isoja eroja kuntien ja sairaanhoitopiirien välillä. Lakiin sisällytettiin paljon informaatio-ohjausta ja suosituksia, eikä suositusten laiminlyönneistä säädetty sanktioita. Nyt tiedämme, että näin ei olisi pitänyt menetellä. Luotimme liikaa kuntien mahdollisuuksiin ja osin haluun toimia palveluiden järjestäjinä oikeudenmukaisesti.

 Erityisesti psykiatrialla jonotusajat ovat niin pitkiä, että yhä useampi päätyy sairaalahoitoon, jossa hoito ylikuormitetuilla osastoilla jää lyhyeksi ja liian pintapuoliseksi. Voi perustelluilla syillä sanoa, että Suomessa mielenterveydenhoito on kriisissä, se ei ole menossa kriisiin vaan on keskellä sitä. Mielenterveyden parantaminen Suomessa on kiinni monesta erityyppisestä toimesta. Tarvitaan kulttuurin muutosta: On kyettävä hyväksymään joukkoomme erilaisia ihmisiä. Yhteisöllisyyttä on voitava vahvistaa esimerkiksi kouluissa ja työpaikoilla: Koulu- ja työpaikkakiusaamiseen on otettava nollatoleranssi. Pienten lasten vanhempien oikeutta hoitaa omia lapsiaan on tuettava ja se on ymmärrettävä myös työpaikoilla.  Tarvitaan toimia, jotka puuttuvat perheiden arjen ongelmiin: perheväkivaltatilanteet on estettävä. Ensi- ja turvakoteja on jatkossakin oltava tarjolla, jotta kriisiytyneissä tilanteissa pääsee turvaan  

On tärkeää että kaikki voimavarat mielenterveystyöhön saadaan käyttöön. Mielenterveyspotilaita hoitavia omaisia on autettava vaativassa työssä.  On huolehdittava omaishoitajien vapaista ja perustettava intervallihoitopaikkoja.

 

Myös hallinnollisia uudistuksia tarvitaan. Tarvitaan yhtenäisiä, kookkaita terveysorganisaatioita, joiden johto, vastuu ja palvelutuotanto on selkeästi julkisella sektorilla ja demokraattisessa valvonnassa.

 

On oltava rohkeutta kiinnittää huomiota yleiseen työkulttuuriin. Aikaamme ja yhteiskuntaamme leimaavat tuottavuus- ja tehokkuusvaatimukset. Tähän kuuluu kilpailullisuus, ja huippuyksilöiden vaaliminen. Ehkä olemme saaneet materiaalista hyvinvointiamme näin kasvuun. Mutta entä henkinen hyvinvointi?

 

Psyykkiset ongelmat eivät johdu vain kulttuurisista tekijöistä. Mutta jos katsotaan koko kansanterveyden laajaa kokonaisuutta, ei niitä voida ohittaa yhtenä tekijänä. Siksi suomalainen mielenterveys vaatii paitsi korjaavia hoitotoimenpiteitä, myös ehkäiseviä, kulttuurillisia toimenpiteitä. Parempaa suvaitsevaisuuden ilmapiiriä on etsittävä.

---

Kolumni Savon Sanomissa 29.10.

 

Hallintoa terveyden ehdoilla

 

Terveydenhuollon tehtävä on huolehtia ihmisistä ja parantaa sairastuneita. Se on työtä, jossa vaaditaan moninaista ammattitaitoa. Se on valtion ja kuntien järjestämä julkispalvelua, järjestötyötä sekä yksityisten järjestämää palvelua, jossa on mukana bisnes. Terveydenhuolto liittyy jokaisen elämään eritavalla, mutta kaikkien elämään jollain tavalla. Tämä monista elementeistä koottu paketti vaatii hyvää hallintoa, ettei se leviä. Nyt pakettia ollaan käärimässä uudelleen terveydenhuoltolain avulla. Mutta antaako lakiehdotus eväitä terveydenhuollon johtamiseen?

 

Sosiaali- ja terveysministeriön terveydenhuoltolakiehdotus on lausuntokierroksella. Uudessa laissa on tarkoitus yhdistää kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki. Keskeinen esityksen anti on alueellisen hallinnon vahvistaminen. Terveydenhuoltoa lähdetään kehittämään aluejohtamisen ehdoilla, ei terveydenhuollon tarpeista niin kuin pitäisi olla. Pahimmillaan tämä johtaa vastuun siirtymisen kunnilta monenkirjaville alueorganisaatioille eikä kuntien tarvitse ylläpitää terveyskeskuksia, vaan ne lakkautetaan.

 

Tämä esitys ei tuo juuri mitään kättä pidempää terveydenhuoltoon, ja sen johtamiseen. Jotain kannatettavaa esityksessä on, kuten potilaan osittainen valinnanvapauden lisääntyminen, ja maakunnan yhteinen potilasrekisteri perus- ja erikoisterveydenhuollossa. Näiden uudistusten käyttöönotto ei kuitenkaan edellytä mittavaa lakipakettia.

 

Johtamista helpottaa eheä organisaatio. Yritystoiminta yhdistyy tähän julkispalveluun vaikeasti. Yksityinen yritys on aina alttiimpi talouden heittelyille kuin julkinen organisaatio. Yksityistäminen vie helposti kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Palvelusetelit ja hoitopaikan valinnanvapaus voivat lisätä mahdollisuuksia suurilla paikkakunnilla, mutta samalla ne rapauttavat syrjäseutujen palvelutarjonnan. Mielestäni terveydenhuollon tulee muodostua eheästä, selkeästä julkisesti johdetusta ja rahoitetusta kokonaisuudesta.

 

Organisaation lisäksi onnistuneeseen johtamiseen tarvitaan resursseja. Terveydenhuollossakin tarvitaan osaavaa työvoimaa. Paraskaan kapellimestari ei saa tuoleja soittamaan. Tehokas palvelu tarvitsee myös  jatkuvuutta. Nuorten mielenterveyspalvelut on yksi esimerkki palveluista, joille rahoitusta haetaan vuosi kerrallaan. Tämä on järjetöntä. Projektit ovat vain laastareita, niillä ei suuria murheita korjata.

 

Hallintoa ja byrokratiaa on helppo kritisoida, koska se ei palvelussa näy potilaalle tai asiakkaalle ellei sitä ole sotkettu todella pahasti. Populistin näkemys on, että hallinto ei muuta tee kuin pyörittää hyödyttömänä paperia. Huono hallinto voikin tulla todella kalliiksi. Hyvä hallinto moninkertaistaa käytettävissä olevat resurssit ja mahdollistaa laadukkaan palvelun. Hyvä hallinto perustuu harkittuun lainsäädäntöön. Itse katselen uutta terveydenhuoltolakia vielä hyvin kriittisesti.

---

Kolumni Kuopion Kaupunkilehdessä 20.10.

Oikeus kotiin!!!

 

Kysymys 1. Mikä on asumismuotonne?

[__] Vuokralla

[__] Omistusasunnossa

[__] Kaverin nurkissa

[__] Pahvilaatikossa

Keskustassa asuminen on entistä kalliimpaa. Toisaalta autoilu on kalliimpaa, ja siten keskustojen ulkopuolella asuminenkin on kalliimpaa. Samalla myös vuokrat nousevat keskustojen ulkopuolella. Edellä esitetty henkilötietokysymys on toistaiseksi kuvitteellinen, mutta vuokrat lähenevät kipurajaa ja asunnottomuus on todellisuutta yhä suuremmalle joukolle.

 

Tilastokeskuksen mukaan vuokrat ovat nousseet kuluvan vuoden toisella neljänneksellä 4,1 %. Pääkaupunkiseudulla nousu on ollut muuta maata voimakkaampaa. Vuodesta 2003 lähtien hinnat ovat nousseet n. 14 %, eli tämän vuoden vuokrannousu on ollut voimakasta. Etenkin tilanne on hankala pääkaupunkiseudulla, mutta myös Kuopion seudulla tilanne huolestuttaa.

 

Varsinkin opiskelijat, työuran alussa olevat ja ylipäätään ne jotka eivät ole vielä vakiinnuttaneet elämäänsä tarvitsevat vuokra-asuntoja. He ovat myös yleensä pienituloista väkeä, jonka turvaverkot eivät ole kovin vahvoja. Asuttava koti olisi vähintä millä ihmiset voisivat aloittaa.

 

Näistä syistä vuokra-asumiseen soveltuvia tontteja on kaavoitettava lisää ja julkisen sektorin tulee lisätä vuokra-asuntotuotantoa. Yksityisellä sektorilla ei ole motiivia tuottaa lisää asuntoja niin, että asuntojen hinnat, ja vuokrat putoaisivat merkittävästi. Rakennuskustannusten ja tonttimaan kalleus tekee vuoka-asuntojen rakentamisen kuntien vuokrataloyhtiöille vaikeaksi. Ilman valtion tukea, ei vuokratalotuotanto kasva siten, että se toisi asumiseen todellisen vaihtoehdon suhteessa omistusasuntoon.

---

 Kolumni Uutis-Jousessa lokakuu 2008

 

Nuorten mielenterveyspalvelut kriisissä!

 

Eduskunnan Nuorten Mielenterveyden Tukiryhmä järjesti seminaarin, jossa useat asiantuntijat toivat esille nuorten mielenterveyspalveluiden ajankohtaiset mahdollisuudet ja puutteet.

 

Voisi sanoa, että mitä enemmän elämässä on valinnan mahdollisuuksia ja vapauksia sitä selkeämmät rajat tarvitsemme. Suomessa on huippu osaamista nuorten psykiatriassa, mutta osaamista on oltava yhä useammalla ja erityistason osaamista on saatava peruspalveluihin.

 

Suomesta puuttuu tilastotietoa avohoitopalveluiden käytöstä. Tämä on erityisen surullista koska mielenterveyslaki pohjautuu pitkälti avohoitopainotteisuuteen, joten me emme todellakaan tiedä miten mielenterveyslaki maassamme toteutuu.

 

Raha ratkaisee hoidon saatavuuden. Kuntien varsin kirjava mahdollisuus panostaa mielenterveyspalveluihin eriarvoistaa hoitoon pyrkiviä ja perheiden taloudellinen tilanne vaikuttaa mm. psykoterapian saatavuuteen. Hyvinvointivaltiossa ei tällaista tilannetta saa olla.

 

Me tiedämme moniko sairastaa masennusta, mutta me emme tiedä kuinka paljon on ihmisiä, jotka elävät puolitehoista elämää alentuneen mielialan vuoksi. Ei tiedetä miten vakavat seuraukset sillä on.

 

Psykiatriassa on ollut iän kaiken kiistaa yksilö/perheterapian ja lyhyt/pitkien terapioiden välillä. Tutkimukset eivät anna yksiselitteistä tulosta jonkun paremmuudesta suhteessa muihin.

 

Itse ajattelen, että yhä enemmän, erityisesti perusterveydenhuollossa, pitää olla työntekijöitä jotka osaisivat toimia useamman terapeuttisen viitekehyksen sisällä, jolloin potilas voisi saada laaja-alaista hoitoa samalta työntekijältä.

 

Oikeus lapsuuteen kaventuu kaikenaikaa. Yhteiskunnassa ja eri perheissä lapsuuden määritelmä on hyvin vaihteleva. Myös lainsäätäjät ovat sortuneet samaan. On täysin perusteltua, että lapsuuden ja nuoruuden ikärajaa selkiinnytetään, jotta mm. hoidon saatavuuteen voidaan paremmin vaikuttaa.

 

Perheterapeuttien yksi keskeinen tehtävä on vahvistaa aikuisuutta ja vanhemmuutta perheissä ja lasten kanssa työtä tekevien keskuudessa. Siksi perheterapeuttien kouluihin suuntaama, vielä projektien varassa oleva, työ on äärimmäisen tärkeää.

 

Psykiatrisen työn johtaminen kaikilla tasoilla on osin vajavaista. Mielestäni niinkään tärkeää ei ole mikä psykiatrian alan koulutus johtajalla on, vaan ratkaisevaa on se millä osaamisen otteella johtaja toimii. Johtajalta voi vaatia vahvaa "sydäntä", laajaa sielua ja määrätietoista otetta.

 

Eduskunta sai perusteltua kritiikkiä epäloogisuudesta, riittämättömistä rahoista ja määräaikaisista projekteista, joilla ei nuorten psykiatrisia palveluja korjata. Saman olemme todenneet valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa. SDP on jokaisessa vaihtoehtobudjetissa esittänyt lisää rahaa lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden järjestämiseen. Yhtä usein hallituspuolueiden kansanedustajat ovat sen äänestäneet salissa nurin.

---

Pakina Iisalmen Sanomissa 29.9.08:

Tuottavuuden potkulauta

 

Valtiontalouden tuottavuushanke ei ole mikään sähäkkä ja villitsevä aihe, ja siksi se on pysynyt poissa otsikoista. Siitä on kuitenkin välttämätöntä puhua. Hanke on kunta- ja palvelurakennehankkeen ohella toinen keskeisistä toimista, joilla turvataan hyvinvointivaltion säilymistä tuleville sukupolville. Samalla se vaikuttaa suoraan tai välillisesti jokaisen suomalaisen arkeen.

 

Tuottavuushankeen alkuperäisenä ideana on parantaa valtion tuottavuutta. Tämä on tärkeää, jotta meillä olisi varaa rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan perustoiminnot tulevaisuudessakin. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitushaaste muodostuu siitä, että samaan aikaan kun Suomea kiusaavat rakenteellinen työttömyys ja maailmantalouden kiihtyvä kilpailu, niin suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja työikäisten ikäluokat pienenevät.

 

Hanke on periaatteeltaan hyvä. Mutta kun sitä valmistellaan, pitää ottaa huomioon että alunperinkään ei ole ollut tavoitteena, että työpaikkoja karsitaan ilman harkintaa, ja sitten ihmetellään miten nämä jäljelle jääneet "onnelliset" voisivat tehdä yhtä paljon työtä kuin organisaatio ennen supistuksia.

 

Hankkeen tavoitteisiin on kirjattu, että valtion organisaatioiden tuottavuuden pitäisi nousta samaan aikaan kun työpaikkoja eläköitymistä hyväksi käyttäen karsitaan. Ajatellaanpa että on kolmen miehen valtion naulatehdas. Ideana on, että jos ennen yksi on valmistanut nauloja, yksi on laskenut niitä, ja yksi on juoksennellut näiden kahden välillä, niin vanhimman jäädessä eläkkeelle tehtaaseen ostetaan tietokone, ja työt organisoidaan niin, että kaksi valmistaa nauloja, pitää niistä siistiä tietokantaa ja kaikenlainen puoliholtiton juoksentelu lopetetaan. Tällöin kolmatta työpaikkaa ei tarvitse täyttää, ketään ei tarvitse potkia ulos, ja työ on mukavampaa.

 

Tämä on siis se hyvä periaate yksinkertaistettuna, joka valtionvarainministeriön viisailla virkamiehillä on ollut mielessä hanketta rakentaessa. Tämän hyvän periaatteen pitäisi toteutua myös käytännössä. Nyt monessa julkisessa organisaatiossa unohdetaan marssijärjestys: ensin tuottavuuden nousu, sitten henkilöstön supistukset. On lukemattomia organisaatioita suurlähetystöistä valtion sairaaloihin joissa näin ei toimita, vaan pistetään porukkaa pihalle miettimättä miten töistä suoriudutaan.

 

Työntekijöitä on kuultava. Onko meillä tehostamisen varaa? Ovatko hallinnolliset, rakenteelliset, ja tietotekniset muutokset helpottaneet työntekoa? Myös mahdollisia asiakkaita, tai palvelun käyttäjiä on kuultava. Ovatko työntekijät stressaantuneita? Ovatko palvelut heikentyneet vai parantuneet?

 

Hyvinvointiyhteiskunta pitää pystyä rahoittamaan jatkossakin. Mutta tämän pitää perustua aitoon tuottavuuden nousuun, ei julkisen sektorin työntekijöiden ankarampaan piiskaamiseen. Palataan vielä naulatehtaaseen. Jos siellä on jo kaksi täystyöllistettyä työntekijää, siisti tietokanta ja potkulauta, niin miten tästä työpaikasta saisi puristettua lisää tuottavuutta? Valtionvarainministeriön ideaalimaailma toimii kauniisti, mutta mitä jos todellisuus ei vastaa sitä?

---

Kolumni Uutis-Jousessa 28.9.

Parempaa elämää lapsille

 

Kauhajoen tapahtuma pysäytti Suomen ja uutinen levisi maailmalle. Surun ja epäuskon tunteen rinnalla ajattelen, että sellaisia syitä ihmisen elämässä ei ole joka oikeuttaisi tällaiseen tekoon.. Ihmisten hengen vieminen on ehdottomasti ja yksinkertaisesti tuomittavaa.

 

On ymmärrettävää, että traagisen tapahtuman jälkeen aletaan etsiä syitä ja syyllisiä. Herää lukemattomia kysymyksiä. Olisiko joku voinut tehdä jotain toisin? Olisiko ampujan häiriökäyttäytyminen pitänyt huomata aiemmin? Onko poliisi tehnyt kaikkensa? Pitäisikö esimerkiksi aselakia muuttaa niin, että pienaseiden saanti hankaloituu? Pitäisikö käsiaseet viedä kokonaan ampumaratojen lukkojen taakse? Miten oppilaitosten yleistä turvallisuutta voitaisiin lisätä? Miten nuorten pahaa oloa voitaisiin purkaa terveemmillä tavoilla? Miksi meillä tapahtuu tällaista? Mitä olemme tehneet väärin?

 

Tällaiselle keskustelulle on paikkansa, ja se on osa yhteistä surutyötä jota yhteiskunta joutuu nyt tekemään. Eduskunnan tehtävä on tarkastaa lait ja asetukset esim. aselupien myöntämistä on tiukennettava. Keskustelun edetessä ei pidä unohtaa, että tekijä on teosta itse vastuussa, vaikka erityisesti hänen omaisten kannalta on tärkeää, että löytyy selittäviä tekijöitä tapahtuneelle. On hyvä muistaa, että Kauhajoen ja Jokelan tapauksissa myös ampujien omaiset ovat menettäneet läheisensä. Tapahtumien kulku on tärkeää selvittää, jotta näin ei enää koskaan kävisi.

 

Tutkimatta on selvää, että lasten- ja nuorten elämässä on sellaisia puutteita, jotka johtavat monenlaiseen syrjäytymiseen.. Ajattelen, että ei ole yhtä keinoa, jolla tilannetta voidaan korjata, mutta se on ilmeistä, että aikuisten on ryhdistäydyttävä ja oltava enemmän läsnä lasten elämässä. Voimassa oleva uudistettu lastensuojelulaki antaa selkeät velvoitteet viranomaisille ja ohjeistaa meitä kaikkia toimimaan lasten parhaaksi. Vanhemmuutta on tuettava ja opetettava. Vanhemmat tarvitsevat tukea ollakseen riittävän hyviä vanhempia.

 

Siilin lapset - projektin tulokset kertovat, että Siilinjärvellä on puutteita lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa palveluissa, joihin ensivuoden budjetissa on löydyttävä rahoitusta. Yksin raha ei ratkaise palveluiden paranemista vaan tarvitaan yhteistyötä eri viranomaisten ja kodin välillä. Koulut, kodit, nuorisotoimi, ja seurakunta on saatava keskustelemaan enemmän toistensa kanssa. Nyt eri tahot jäävät erillisiksi saarekkeiksi, joista kukaan ei oikein tiedä, mitä nuorille kuuluu.

 

Kouluviihtyvyyteen on panostettava. Kiva - koulu on kansallinen hanke, jossa pyritään vähentämään koulukiusaamista. Tiedämme, että koulukiusaaminen on monen tuomittavan teon takana. Kiusaaminen ei yksinään tee ihmisestä massamurhaajaa, mutta se on varmaa, että jokaiseen se jättää jäljet vielä pitkälle aikuisuuteen. Teethän sinäkin kaiken koulukiusaamisen poistamiseksi.

---

Kolumni Kuopion Kaupunkilehdessä 12.9.08

Sairaaloita ei saa yksityistää

Sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä on inspiroitunut käytyään Italiassa tutustumassa sairaalaan, jossa lääkärien ja hoitajien työtä lukuun ottamatta palvelut on yksityistetty. Se on siis eräänlainen tori, jossa eri kojut tarjoavat eri palveluita.

Juuri nyt kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolaki ollaan yhdistämässä yhdeksi laiksi. Vaikka en olekaan lakien yhdistämisen innokas kannattaja ajattelen, että yhdistämistyö on käytävä loppuun. Italian tapainen torisairaala voi sopia muihin maihin, mutta Suomessa on vahvistettava "saman katon" alla toimivaa yhtenäistä hoitoketjua. Vahvat peruskunnat varmistavat toimivat kokonaisuudet, joille valtio ja järkevänkokoinen asukaspohja takaavat resurssit.

Työsuojelua hoitoalalla on voitava kehittää. Tämä vaikeutuu, jos terveystyöläiset hajoavat lukuisten organisaatioiden alle. Henkilöstön hyvinvoinnista huolehtimien on entistä tärkeämpää sillä ammattitaitoisista työntekijöistä on jo nyt pula. Väestön vanhetessa ja hoitopalveluiden tarpeen lisääntyessä tarvitsemme jaksavaa hoitohenkilökuntaa.

Julkisessa terveystalossa on myös hallinnollisia etuja. Siellä monella toiminnolla on yksi ja sama hallinto monen yksityisen sijaan. Tätä yhtä hallintoa voidaan valvoa demokraattisesti.

Vain harvalla alalla, vain harvoilla paikkakunnilla yksityistäminen johtaa todelliseen kilpailuun palveluntarjoajien välillä. Ajatellaanpa miten käy hinnoille jos torilla nököttää yksi ainoa koju, josta tykötarpeet on hankittava?

Palveluita on kyllä menestyksekkäästi ulkoistettu Suomessakin. Pitäisikö sairaalassa olla kunnan kahvila? No ei. Pitäisikö kaupungilla olla KYS:ssä oma kukkapuoti? Ei toki. Nämä toiminnot eivät liity hoitoon. Julkiseen terveystaloon mahtuu monia yksityisyrittäjiä jo nyt, ja se on hienoa. Mutta hoitoon liittyvien toimintojen on oltava julkisessa organisaatiossa. Tällöin niiden laatu ja hinta voidaan pitää ohjaksissa.

---

Kolumni Uutispäivä Demarissa 1.9.2008

Mistä tulet sosialidemokraatti?

Jos minut herätettäisiin ja sanottaisiin, että tänään et menekään eduskuntaan, vaan Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, niin vähän hämmentyisin. Mutta hämmennyksestä yli päästyäni voisin todeta, kyllä minä osaisin sielläkin työtä tehdä. Mitä pitempään politiikassa olen ollut sitä useammin ihmiset yllättyvät kun huomaavat, että osaan esimerkiksi kertoa psykiatrisen hoitotyön käytännöistä. Mutta ei kannata ihmetellä sieltähän minä tulen, psykiatrian poliklinikalta, kaksikymmentäkahdeksan vuotta hoitotyötä tehneenä.

Mistä me sosialidemokraatit tulemme? Aiemmin tulimme suurelta osin tehtaista, suorittavan työn ääreltä. Vielä 1970-luvulla demarin prototyyppi taisi olla pikkukaupungin reipas metallimies. Toki silloinkin meitä oli muista ammateista, mutta etenkin nykyään meistä löytyy kaikenlaista ammattilaista: on metallimiehiä, opettajia, graafisia suunnittelijoita, trukkikuskeja, professoreita, sairaanhoitajia, toimitusjohtajia, projektisihteereitä, ja lukemattomia eri alojen ammattilaisia.

Ammattien ja osaamisten kirjo on puolueessamme rikkaus, mutta minusta tuntuu, että politiikan tekemisessä se jää pimentoon. Puolueista - myös SDP:sta - on kuva "häkkitarhana", jossa "puoluebroilerit" kasvavat koulunpenkiltä eduskuntaan.

Toki politiikan ammattilaisiakin tarvitaan. Jo Aristoteleen ajoista on ollut tarvetta niille, jotka keskittyvät pohdiskelemaan yhteiskunnallista kokonaisuutta. Mutta me emme ole vain politologien puolue, vaan kansanpuolue. Suurimmaksi osaksi sosialidemokraatit tulevat sieltä mistä kansakin, tavallisilta työpaikoilta. Tämä totuus ei nouse riittävästi esille. Poliitikkojen ammatillisen osaamisen näkymättömyys on tavalla tai toisella totta kaikkien puolueiden kohdalla. Sellaisiakin puolueita on, joiden politiikan tavoitteet on rajattu pienelle eturyhmälle. Niillä on oma roolinsa suomalaisessa politiikassa. SDP:n tärkeä erityisrooli, on ollut ja on edelleen valvoa koko värikkään kansankirjon etua, mutta viimekädessä kuitenkin niiden etua, joiden arki on kaikkein vaikeinta.

Vaaliehdokkaiden kannattaa kertoa mistä tulee ja mikä on "miehiään". Silloin äänestäjillä on parempi mahdollisuus löytää ehdokkaista se joka edustaa hänen ajatuksiaan - oli se sitten kunnallisvaltuustossa, eduskunnassa, tai europarlamentissa - kaikkein parhaiten. Ammatillisen taustan esilletuominen vahvistaa sitä, että me olemme monenlaisten erilaisten yksilöiden puolue sekä monenlaisten tietojen ja taitojen puolue.

Poliitikko voi olla ammatillinen osaaja, kouluttaja, puhuja ja kuuntelija. Äänestäjillä on oikeus tietää osaamisemme ja meillä on velvollisuus siitä kertoa. Työväestö on aina voinut olla ylpeä ammattitaidostaan, me kuulumme tuohon joukkoon riippumatta siitä mitä työtä olemme tehneet. Työtä on aina jouduttu tekemään paremman tulevaisuuden eteen. Unelmat eivät poista arjen kipeitä kohtia, mutta ne antavat voimaa etsiä ratkaisuja.

---

Maailmaa muutetaan Eskoseni!

Lehdistä saamme lukea yhä useammin väkivaltaisuuksista, jotka johtavat toisen osapuolen kuolemaan. Viimeksi lauantaina keskustelin henkilön kanssa, joka on hoitanut lapsenlapsiaan, joiden äiti vuosia sitten surmattiin. Jäljelle jääneiden kohtalo muotoutuu usein sen mukaan millainen tukiverkosto tapahtuman aikoihin sattuu olemaan. 

Toisista välittäminen ei ole läheskään aina itsestäänselvyys. Huolenpidon ilmapiirin luominen on koko yhteiskunnan velvollisuus. Julkisten palveluiden merkitys, silloin kun on kaikkein vaikeinta, korostuu. Erityisesti silloin, kun ihmisen luontainen läheisverkosto on puutteellinen, on välttämätöntä, että valtio ja kunta huolehtivat niille asetetuista velvollisuuksista.

Vaikka vastuu ihmisestä on ensisijaisesti hänellä itsellään, tarvitaan vahvoja turvaverkkoja jotka estävät putoamisen yhä syvemmälle onnettomuuden sattuessa. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on pääsääntöisesti tarjonnut riittävän avun vaikeuksissa oleville, mutta nyt on nähtävissä selvää julkisen sektorin mahdollisuuksien rajoittamista. Keskeisenä osoituksena tästä on valtiovarainministeriön julkaisema esitys ensivuoden budjetiksi, joka ei mahdollista sosiaali- ja terveydenhuollon tason säilymistä, saati kehittymistä.

Nykyisen hallituksen kyky välittää on pahasti rapautunut. Se tyynesti jättää osan väestöstä selviytymään pienellä eläkkeellä, työttömyyskorvauksilla, toimeentulotuella ja pienillä palkoilla. Samalla hallitus pitää huolta siitä, että maksut nousevat kaikilla ja verotulot laskevat eniten kaikkein suurituloisimmilla.

Tämä on selkeä viesti siitä, että vähävaraisista ei tarvitse suurituloisten huolehtia. Pelottavaa! Varallisuus jatkaa kasaantumistaan osalle väestöstä ja köyhyys ja niukkuus pesiytyvät tietyille ihmisille. Kun samalla ajetaan väkisin alas julkiset palvelut niin pienituloisten sairastavien ihmisten kohtalo on sinetöity puutteeseen. Tästä syystä me sosialidemokraatit emme ole hyväksyneet palvelumaksujen nostoa emmekä hallituksen kaavailemaan veronkevennys suunnitelmaa.

Vuosikymmenien saatossa rakennettu kaikille oikeudenmukainen sosiaali- ja terveydenhuolto on ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin oikeasti vaarantumassa. Maata johtavat ihmiset joiden käytössä olevaan muistiin ei mahdu tavallisen ihmisen elämän tarpeet. Heidän muistissaan ei ole edes jälkiä siitä millaista on olla köyhä, sairas ja vailla tarvitsemaansa apua.

Maailma ei vain ”muutu”, vaan  kaikki jotka puhuvat, toimivat ja elävät joka päivä muuttavat sitä aktiivisesti. Poliittisilla päätöksillä voi lähettää vahvan viestin: ”lähimmäisestä on huolehdittava”. Tämän hallituksen viestinä on ”jokainen huolehtikoot itsestään”. Ja niin maailma pikkuhiljaaa muuttuu. Jossain vaiheessa katsomme itseämme peiliin: tällaisiako meistä on tullut? Ennen sentään lähimmäisestä välitettiin! Yksinäisiä ja surullisia ihmisiä on entistä enemmän. 

Suomalaiset ihmiset eivät ole ansainneet tällaista tilannetta. Suomalaiset ihmiset itse nyt ja tulevaisuudessa ratkaisevat ketkä ja millaisella moraalilla varustetut ihmiset päättävät heitä koskevista asioista kunnissa ja eduskunnassa.

 

---

 

Kolumni Savon Sanomissa elokuussa 2008

 

Varhainen puuttuminen tärkeää mielenterveyden hoidossa

 

Suomalaisten lasten ja nuorten mielenterveydestä on syytä olla huolissaan. Nuorten pahaolo purkautuu yhä useammin raakaan väkivaltaan. Kaikkien tapausten jälkiselvittelyissä on ilmennyt nuoren varhainen syrjäytyminen, joka on useimmiten rekisteröity koulussa ja kotona. Jostain syystä siihen ei kuitenkaan ole puututtu.

On totta, että lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden riittävyydessä ja laadussa on puutteita ja sinne tarvitaan rahaa. Vielä todempaa on se, ettei maassamme toteudu varhainen puuttuminen. Neuvoloiden, päiväkotien ja koulujen toimintaa ja mahdollisuutta käyttää aikaa ja resursseja on parannettava.

Savolaisilla on erityistä syytä huoleen mielenterveysongelmien suhteen. Sairaanhoitopiirialueista eniten potilaita 1000 asukasta kohden oli Etelä-Savossa: 8,5. Pohjois-Savossa luku on lähes yhtä korkea, 8,3. Tämä on huikeasti enemmän kuin vähiten sairastavalla Vaasan sairaanhoitopiirin alueella, jossa mielenterveyspotilaita 1000 asukasta kohti oli 4,5.

Ongelmat kasautuvat tietyille yksilöille ja ihmisryhmille. Useat tutkimukset osoittavat että alhaisesti koulutetut ja pienituloiset kärsivät todennäköisemmin mielenterveysongelmista. Sama ilmiö toistuu muussakin terveydessä. Esimerkiksi pitkäaikaissairastavuus on alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä puolet yleisempää kuin ylimmissä. Näin siis mielenterveyden ongelmat eivät kerro vain yksilöiden vaikeuksista, vaan myös yhteiskunnan rakenteellisesta epätasa-arvosta.

Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet. Kuvaavaa on, että kun vuonna 1995 nuorten mielenterveyden avohoitokäyntejä tilastoitiin 58615, vuonna 2003 vastaava luku oli 104215. Kehitys on jatkunut tiettävästi samanlaisena.

Näistä syistä olisi tärkeää, että budjetissa esitettäisiin varoja varhaiselle puuttumiselle. Resurssien tulee lisääntyä monelta eri suunnalta.. Tarvitaan asiantuntevaa työvoimaa. Hoitoa ei voi antaa ilman riittävää, koulutettua henkilökuntaa. Osaamista on lisättävä kaikilla tasoilla. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi koulutusta jonka avulla opettajat hoksaisivat entistä paremmin mielenterveysongelmien oireita.

Tämän, "hoksaamisvaiheen" jälkeen vastuun on jakauduttava myös kodille ja mielenterveyden ammattilaisille.  Opettajien ei tarvitse ryhtyä hoitajiksi, mutta toisaalta joka luokassa ei voi istua psykologia tarkkailemassa. Yhteistyötä koulujen, terveydenhuoltojärjestelmän, ja kotien välillä on parannettava. Nyt eri tahot toimivat vielä toisilleen aika kaukaisilla saarekkeilla. Nämä kaikki kohdat vaativat käytäntöjen muutosta, mutta myös rahaa.

Viimeinen, vaan ei vähäisin, asia on aika. Kuinka lapsen tai nuoren ongelmia voisi kukaan huomata, ellei kenelläkään, kotona tai koulussa, ole aikaa pysähtyä näkemään ja kuulemaan? Suurissa opetusryhmissä, ja vanhempien hektisen työelämän paineessa lapsen tarpeet tahtovat jäädä sivuosaan.

Aina ei valitettavasti ole niin että mielenterveyden ongelmat voitaisiin kokonaan hyvälläkään asioiden hoidolla estää, mutta koskaan ei saa luopua yrittämästä.

---

 

Kolumni Uutis-Jousi- lehdessä18.8.2008

 

Mitä sinä Jyrki oikein meinaat?

 

Siilinjärveläisenä valtuutettuna uskallan sinutella valtiovarainministeri Kataista. Mitä pidemmälle kuuntelen Jyrkin koottuja selityksiä verokevennysten perusteista, sitä pahemmin joudun ulalle. Viimeksi kerroit, että näiden verolinjausten ja hallituksen linjausten jälkeen pienituloisten kannattaa ottaa toinen työ vastaan. Voi hyvä ihme!

Miltäs kuulostaisi jos pienituloisten verotusta kevennettäisiin niin, että sillä ensimmäisellä työlläkin selviää?

"Kaikki työ on yhtä arvokasta" olet myös sanonut perustellessasi tasakevennyksiä. Tämä menee kyllä hyvin nurinkuriseksi. Miten paljon mahdat arvostaa työtä, jonka lisäksi pitää ottaa toinen työ selvitäkseen? George Orwellin romaanissa Eläinten vallankumous siat ottavat vallan maatilalla. Siat muokkaavat pikkuhiljaa alun perin tasavertaisten maatilan eläinten motoksi "kaikki eläimet ovat tasavertaisia, mutta jotkut ovat tasavertaisempia kuin toiset". Mahdatko Jyrki tarkoittaa nyt jotenkin näitä kumouksellisia possuja lainaten että "kaikki työ on tasavertaista, mutta suuripalkkaiset työt ovat tasavertaisempia kuin pienipalkkaiset".

On totta, että työläiset ovat tätä maata ennenkin pystyssä pitäneet, mutta tätä päivää ei ole se, että esimerkiksi pienipalkkaiset pienten lasten vanhemmat pakotetaan valtion toimesta pitämään kahta työtä pärjätäkseen. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei onnistu, jos yhä suurempi osa ajasta menee työn tekemiseen.

Kovasti pettynyt olen myös keskustan ryhdittömyyteen kokoomuksen heilutellessa valtikkaa. Keskustassa ei tunnu enää olevan yhtään sellaista sosiaalipoliitikkoa, joka haluaisi ymmärtää mitä valtion linjaukset tuovat tullessaan.

Olen aivan varma, että täällä maalla, keskustalaiset ovat yhtä ihmeissään kun minäkin valitsemiensa kansanedustajien kyvyttömyydestä pitää vaalilupauksistaan kiinni. Tässä joutuu itsekin päivittämään omia käsityksiäni viime kauden hallituskumppaneista. No tämä on elämää, joku sanoisi!

 

---

 

Kolumni Kuopion Kaupunkilehdessä  13.8.2008

Kevyttä verotusta raskaalla omallatunnolla?

 

Hallitusohjelmaan kirjattu veronkevennysvara on 1,1 miljardia euroa. Tästä valtiovarainministeriö esittää käytettäväksi 800 miljoonaa euroa vuonna 2009. Jos ajatellaan, että veronkevennyksillä saadaan lisättyä hyvinvointia enemmän kuin sijoittamalla julkiseen palvelutuotantoon, on pohdittava miten kevennykset tulisi jakaa. Vastaus on: ei ainakaan kuten valtionvarainministeriö ehdottaa.

 

Valtiovarainministeri Kataisen budjettiesityksessä verokevennys on sama 1,2 prosenttia kaikilla tuloluokilla. Kataisen prosentuaalinen tasakevennys sataa euroja suurituloisille: mitä enemmän ansaitsee, sitä enemmän euroja jää käteen. Kataisen mielestä tämä ratkaisu kannustaa työn tekemiseen ja lisää tuottavuutta. Ei voi sanoa, että verokevennykset ehdotetulla tavalla suoraan kannustaisi työn tekemiseen. Sen sijaan ne kyllä kannustavat tietynlaisen, hyväpalkkaisen, työn tekemiseen.  On monia tärkeitä ja erittäin laajasti hyvinvointia tuottavia töitä, kuten opettajan, sairaanhoitajan, tai vaikkapa tutkijan työt, joihin nämä kevennykset eivät kannusta työstä maksettavan matalan palkan vuoksi.

 

Tuottavuuteen kannustamisessa on muistettava, että suuri palkka ei tarkoita välttämättä suurta tuottavuutta. Esimerkiksi sairaanhoitaja tuottaa erittäin paljon hyvinvointia, mutta se ei näy hänen palkastaan. Näin ollen veronkevennyksillä ei kannusteta tuottavuuteen, vaan suuren palkan tavoitteluun. Toiseksi kaikki meistä leipovat yhdessä tätä kansantalouden kakkua. Ei voi sanoa, että se on enemmän leipuri joka tuo munat, kuin se joka tuo jauhot. Esimerkiksi opettajien tai sairaanhoitajien työpanos vaikuttaa ratkaisevasti siihen, että suuripalkkainen toimitusjohtaja voi tehdä työtään. Jos veronkevennykset halutaan tehdä kevyellä omallatunnolla, painotuksen on oltava pieni- ja keskituloisissa.

 

---

Pakina Iisalmen Sanomissa 21.7.2008

 

Savosta maenetta muailmalle!

 

Eduskunta on jäänyt kesälomalle ja olen päässyt kotiin Savoon. Kun politiikan laineet lyövät rauhallisemmin tulee miettineeksi erilaisia asioita. Mäkkeillessä voi pohdiskella esimerkiksi sitä, että millaisia ihmisiä me savolaiset olemme? Monella tuntuvat juuret olevan täällä. Mistäköhän se johtuu?

SDP:n uusi puoluehallitus istui kevään lopuksi ensimmäisen kokouksensa. Koin mieltä lämmittävän yllätyksen: itseni lisäksi pöydän ääressä oli lukuisia muita savolaisia!

Tosin ei tämä mikään uusi jutu suomalaisessa politiikassa ole. Ovathan Savosta lähteneet niin entinen pääministeri Paavo Lipponen kuin Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanenkin, tietysti europarlamentaarikko Lasse Lehtinen, kansanedustaja Rakel Hiltunen, komissaari Olli Rehn, varapuhemies Seppo Kääriäinen, valtiovarainministeri Jyrki Katainen, jne. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Jotkut ovat irvailleet Savon mafiasta. Haukutaanpa (kehutaan?) jopa Helsinkiä ajoittain savolaiseksi kaupungiksi sinne muuttaneiden savolaisten johdosta! Ilmiö ei rajoitu politiikkaan. Kulttuurielämän tuttuja ovat Sakari Kuosmanen, Miina Äkkijyrkkä ja Aake Kalliala, urheilusta muistamme Olli Jokisen, Sami Kapasen sekä Jukka Hentusen. Meitä savolaisia riittää joka lähtöön.

 

Savolaiseen mielenlaatuun ja kommunikointiin kuuluu lievä päselvyys. Savolaisen puhuessa "vastuu siirtyy kuulijalle". Hämeen harkitseva tai pohjanmaan suorasanainen saattavat pitää tätä venkoiluna, jopa kieroutena.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Päinvastoin, minä väitän savolaisten olevan diplomaattisia. Halu olla loukkaamatta toista voi johtaa puheesa "pyöreyteen". Tämä on kuulijan kunnioittamista, ikään kuin toisesta huolenpitämistä.

Diplomatia tuo mieleen houkuttelevan ajatuksen. Onko siinä selitystä sille, että esimerkiksi Euroopan unionissa on Suomesta ollut toistaiseksi ainoastaan savolaisia komissaareja?

Suuressa maailmasa pitää osata luovia, törmyyttämällä ei hyvää seuraa. Kansainvälisistä kontakteistaan ja osaamisestaan usein kehuttu Lipponen johti Suomen unionin uudesta jäsenmaasta aktiiviseksi vaikuttajaksi. Avittiko tässä savolainen luonteenlaatu? Ainakin savolainen tuntuu olevan Suomelle kovasti käyttövalmis käyntikortti maailmalla.

 

Vuonna 2004 julkaistiin Helsingin yliopiston savolaisen osakunnan teettämä kyselytutkimus. Kyselyyn vastasi yli 2000 savolaista nuorta. Heille savolaisuudesta tuli mieleen ennen kaikkea kieli. Tämä havainto tukee hyvin aiempaa päättelyä sosiaalisesta lahjakkuudesta ja kyvystä tulla toimen.

Myös vastauksissa esiintyneet "lupsakkuus" ja "puheliaisuus" ovat saman asian eri puolia. Näin tutkimustietokin vahvistaan sen, minkä muutenkin tiedämme, myö ollaan oekeita immeisiä.

 

Edellä mainittuun kyselyyn vastanneista 57,6 prosenttia oli ylpeitä savolaisista juuristaan. Heistä useimpien mielestä savolaiset ovat hyvin tasavertaisessa asemassa muiden suomalaisten kansa, mutta peräti 23 prosenttia oli sitä mieltä, että savolaiset ovat muita suomalaisia parempia. Itseluottamuskin tuntuu siis olevan kohdallan.

Tämmöisiä mietiskelen, Virmaan rannalla savusaunaa lämmittelen ja kotona tunnen olevani. Haluan toivottaa kaikille lukijoille pilvetöntä kesää, ja tässä aidon savolaisen toivotuksessa ei ole tulukinnalle tilloo!

---

Pakina Iisalmen Sanomissa 16.6.2008

Tavoitteiden on oltava korkealla!

SDP:n puoluekokous pidettiin Hämeenlinnassa 5 - 7.6.2008. Muutos, joka koski niin henkilöitä, ilmapiiriä kuin asioitakin oli iso. Eräs merkittävimmistä avauksista oli pidemmän aikavälin tavoite täysin maksuttomasta päivähoidosta. Asia ei ole helppo, saati yksinkertainen, mutta päämäärä, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.

Suomessahan koulutus on maksutonta peruskoulusta aina korkeakouluun asti. Tätä pidetään yleisesti vahvuutenamme ja vankan osaamisen perustana, josta todisteena käyvät vaikka Pisa-tulokset tai korkean osaamisen aloilla tapahtuneet menestykset. Nokiakin on menestymisessään tukeutunut suomalaiseen osaamiseen.

Näin ajatellen on epäloogista, että varhaiskasvatus on muusta kasvatuksesta ja koulutuksesta poiketen maksullista. Porvarihallitus on korottamassa maksuja ja yritti jopa poistaa kokonaan ns. nollamaksuluokan, mikä olisi tiennyt köyhimmille perheille lisälaskua. Onneksi hallituksen esitys kaatui opposition ja kansalaisten kovaan vastarintaan. Esityksensä hallitus veti pois vasta pakon edessä.

On tärkeää huomata, että tehty linjaus on pidemmän aikavälin tavoite. Askeleina kohti tätä tavoitetta on järkevää vaatia nykyisten tulorajojen korjaamista. Nykyisillä rajoilla valtava joukko joutuu maksamaan ylintä maksua ja toisaalta melko harva pääsee nollamaksun piiriin. Rajojen oikeudenmukainen kohtuullistaminen onkin ensisijainen tavoite. Näistä tavoitteista on SDP:n eduskuntaryhmä tehnyt lakialoitteen. Tämä hyödyttäisi sekä pieni- että keskituloisia.

Tärkein näkökulma tässäkin kysymyksessä on lapsen näkökulma. On huolehdittava, etteivät päivien pituudet veny ja johda siihen, että aikuisten ajasta yhä suuremman osan nielee työelämä. Pienen lapsen yli kymmenentuntinen hoitopäivä ei ole enää lapselle hyväksi. Liian suuret ryhmäkoot tuovat lapsen elämään liian suuren vuorovaikutuskuormituksen.

Merkittävä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja lapsen hyvinvointia edistävä toimi on varmistaa isille mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Puoluekokous teki päätöksen monikkoperheiden isyysvapaiden määräytymisestä uudella tavalla. SDP tavoittelee tilannetta, josta olen jo viime kaudella tehnyt lakialoitteen eduskunnassa. Lakiesitykseni mukaan isyysvapaata saa tuplaten, mikäli lapsia on kaksi ja kolminkertaisena, mikäli pieniä on kolme. Tämä on tärkeä asia ja puoluekokouksessa tehdyn päätöksen jälkeen sitä lähdetään ajamaan vahvasti. Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen korjaamista tukee myös tavoite lapsilisien sitomista indeksiin.

SDP:n uusi puheenjohtaja Jutta Urpilainen asetti "uuden SDP:n" keskeiseksi tavoitteeksi lapsi- ja perhepolitiikan nostamisen tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Linjaus on ilahduttava. Porvarihallituksen päätökset energiaverojen kiristämisestä terveyskeskusmaksujen nostamiseen rokottavat juuri tavallisen lapsiperheen kukkaroa. Syksyn kuntavaalit antavat äänestäjille mahdollisuuden vaikuttaa siihen ketkä seuraavan neljän vuoden aikana tekevät ne kunnalliset päätökset, jotka koskevat lapsiperheitä.

Hyvää juhannusta!


---

Kolumni Uutispäivä Demarissa 3.6.2008

Hyväosaisuutta on jaettava

SDP:n puoluekokous pidetään 5.-7.6.2008 Hämeenlinnassa. Kevään maata kiertänyt puheenjohtajakiertue on ohi ja keskustelu sekä henkilövalinnoista, rakenteellisista uudistuksista että poliittisesta linjasta on vilkasta. Avoin kansanliike matkaa Hämeenlinnaan täynnä tarmoa.

Olemme oppositiossa, jossa - historian valossa tarkastellen - on tarve nuolla haavoja, uudistua ja kirkastaa yli satavuotiset periaatteet. SDP on ennen kaikkea tasa-arvon ja solidaarisuuden liike.

Kansalaisten tasa-arvo ei toteudu nykyisen hallituksen tekemillä ja suunnittelemilla päätöksillä. Porvarihallitus korottaa kaikkia koskevia energiaveroja ja asiakasmaksuja samaan aikaan, kun varakkaimpien perintöveroja kevennetään merkittävästi. Vanhukset ja lapsiperheet joutuvat hyvätuloisten verovähennysten maksajiksi. Nämä linjaukset lisäävät rajusti yhteiskunnan kahtiajakoa ja alistavat osan ihmisistä pitkäaikaiseen tai pysyvään köyhyyteen. Ollaan palaamassa sääty-yhteiskuntaan.

Oikeistohallitus ei ole lapsiperheiden ystävä. Meidän on otettava huolekseen lapsiperheiden talouden ja sosiaalisen turvallisuuden korjaaminen. Hälyttävin tosiasia hyvinvointiyhteiskunnassamme on yhä kasvava lapsiköyhyys. Kansantalouden kasvu on hyödyttänyt pääasiassa hyvätuloisia. Tätä talouden vinoutumaa oikeistohallitus ei lainkaan kavahda, vaan jatkaa eriarvoistavaa politiikkaansa.

Suomalaiset käyttävät päihteitä yhä enemmän. Erityisesti nuorilla on suuria ongelmia humalahakuisen juomakulttuurimme kanssa. Eurooppalainen ruokajuomamentaliteetti ei hevin tartu takin liepeeseemme. Siksi on välttämätöntä lisätä tietoisuutta päihteiden käytön haitallisista vaikutuksista. Alkoholin hinta ja saatavuuus ovat elementtejä, joilla kulutukseen on mahdollista puuttua.

Suomalaiset ovat melko tervettä kansaa ja elävät pitkään. Terveydenhoidossa tilanne on kuitenkin uhkaava. Perusterveydenhoito tarvitsee reilusti lisää resursseja. Sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestettävä riittävän suurien peruskuntien varaan. Kouluterveydenhoito ja oppilashuolto hyvin toimiessaan vähentävät nuorten pahoinvointia ja niiden toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta..

Pienet lapset tarvitsevat kaikkein eniten huolenpitoa. Suomalainen neuvolatoiminta on historiallisen upeaa, mutta kaipaa uudistamista. Vanhemmuutta on kyettävä tukemaan aiempaa enemmän. Moniammatillisten viranomaisverkostojen on tultavan nykyistä paremmin lasten- ja perheiden avuksi.

Uudelta puheenjohtajalta vaadin kokemusta, ymmärrystä ja kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa. Sosialidemokraattinen puolue on pitänyt maata pystyssä vaikeinakin aikoina. Tämä voima  ja tahto on käytettävissä hallitusvastuuseen vaikka välittömästi. Nähdään Hämeenlinnassa!

---

Mielipidekirjoitus Savon Sanomissa 27.5.2008 (julkaistu muutettuna)

Vaalirahoituksesta

Suomalaisia on viime päivät puhuttanut vaalirahoitus. Useat kansanedustajat ja ministerit jättivät eduskuntavaalien jälkeen puutteellisen selvityksen saamastaan taloudellisesta tuesta ja ovat nyt tarkentaneet selvityksiään. Vilkas keskustelu on tervetullutta ja haluaisin lisätä muutaman oleellisen näkökohdan.

Käsittääkseni kukaan ei – mukaan lukien suurin oppositiopuolue SDP – ole kiistänyt vaalirahoituksen tarpeellisuutta. Erilaisten tahojen tuki, tuli se sitten yritykseltä, ammattiosastolta tai yksityishenkilöltä on laillista. Koska vaalikampanjoiden koolla ei ole kattoa, pyrkii moni ehdokas kartuttamaan vaalikassaa tällaisten tukien kautta. Nyt ilmitulleiden tukien kohteena ovat olleet pääsääntöisesti hallituspuolueiden ehdokkaat.

Ongelma asiasta tulee, kun tuen antajia ei kerrota ja asioita peitellään. Itse en ymmärrä miksi näin pitää toimia. Huolettomasti heitetyt kommentit siitä, ettei ehdokkaan tulisikaan tietää tukensa lähdettä, ovat uskomattomia. Mitä jos vaalituki olisikin rikollista rahaa ja sitä käytettäisiin kiristyksen välineenä? Ainoa oikea tapa on se, että sekä ehdokas että hänen äänestäjänsä tietävät tukijat. Näin äänestäjät voivat seurata myös sitä, että onko tukijan ja ehdokkaan välillä päätöksentekoon vaikuttava sidos.

Erityisen vakavana pidän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömistä valtioneuvoston jäseneltä eli ministeriltä. Ministerin vala velvoittaa aivan poikkeukselliseen nuhteettomuuteen ja rehellisyyteen. Onni onnettomuudessa on se, että eduskunnan 200 kansanedustajasta kohu koskettaa sittenkin vain vähemmistöä. Moni kansanedustaja on ollut tarkka ja tunnollinen. Niin pitääkin.

Olen huolestuneena seurannut vaalikampanjoiden paisumista. Rahaa kuluu mainostamiseen valtavia määriä. Media toimii kanavana, jonka kautta äänestäjistä kisataan. Media on kuitenkin aina vain kuva ja ääni, ilman syvempää tietoa ehdokkaasta. Nykyinen mainontakeskeinen mallimme vaikuttaa selkeästi valintaperusteisiin. Enää ehdokkaita ei tunneta niin hyvin, vaan heistä muodostuu "mielikuva". Kehitys on mielestäni arveluttava.

Viimeiseksi haluaisin puuttua hallituspuolueiden epäsivistyneeseen tapaan hyökätä tässäkin asiassa opposition kimppuun. Huoli asiasta on yhteinen, mutta emme pääse pakoon sitä tosiasiaa, että tämä vilpillisyys on valtaosaltaan ollut hallituspuolueiden kansanedustajien ongelma. Minä tai SDP emme halua kieltää yrityselämän, yksityishenkilöiden tai ammattiyhdistysliikkeen tarpeellista tukea, vaan taata avoimuuden. Kun ministeri Katainen vihjailee hyökkäävästi vasemmiston saamista tuista, niin minä kysyn, että mitä hän juoksee pakoon? Onko edelleen jotain salattavaa? 


---

Pakina Iisalmen Sanomissa 12.5.2008

Turvallinen lapsuus kuuluu kaikille?

Ihmisen hyvinvoinnin lähde on perhe ja läheiset. Entisaikaan suku oli se, johon perheet hädässään turvautuivat, nyt tuota luonnollista taustatukea ei läheskään kaikilla ole saatavilla. Perheen merkitystä tämä muuttunut tilanne ei ole murentanut, vaan lapsen ja varttuneemmankin nuoren tärkeimmät ihmiset ovat edelleen omat vanhemmat.

Taloudelliset toimet ovat luonnollisesti merkittävässä osassa, kun mietitään miten perheiden arkea voitaisiin helpottaa. Lapsilisien sitominen indeksiin on vain yksi keino, jonka Kokoomus ennen vaaleja lupasi, mutta on yrittänyt sittemmin unohtaa lupaamansa. Tällä tavoin lapsilisien nostaminen ei kuitenkaan auta kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia perheitä, sillä toimeentulotuen laskennassa lapsilisät lasketaan tuloksi, jolloin korotukset jäävät näiltä perheitä saamatta.

Kunnissa tehdyissä säästökuureissa on viimeisinä vuosina liipaisimen alle jäänyt erityisesti kotiin suunnattu apu. Sitä on karsittu rajusti ja nyt lapsia viedäänkin hoitopaikasta toiseen sen sijaan, että kotiin tarjottaisiin kunnallista kotiapua. Olisi lapsen kannalta järkevää ja monesti myös taloudellisesti edullisempaa palata vanhaan käytäntöön, jossa lapsen etu tulee ensin ja kotiin tarjottavaa apua lisättäisiin.

Lakeja säätämällä voidaan saada aikaan vain rajallinen muutos. Paljon on kiinni kulttuurista ja asenteista. Minusta esimerkiksi keskustelu isien "pakottamisesta" kotiin lapsia hoitamaan on kyseenalaista. Kyllä lapsi ansaitsee kotiin turvakseen ja huolenpitäjäkseen sen vanhemmista, jolle se paremmin sopii ja joka lapsen kannalta katsoen tehtävän parhaiten hoitaa.

Akuutti perhepoliittinen aihe on ollut päivähoito, jonka alinta ns. nollamaksuluokkaa hallitus yritti jo poistaa. Se olisi ollut isku vasten pienituloisimpien perheiden kasvoja, vaan ei onneksi onnistunut. Seuraava yksityiskohta, johon on puututtava, on ryhmäkoko. On edesvastuutonta ajatella, että ainoastaan lisäämällä henkilökuntaa ratkaistaan ongelmat. Päinvastoin, lisääntynyt henkilömäärä ryhmässä saattaa entisestään kuormittaa lasta. Järkevää lapsen kannalta olisi pienentää ryhmäkokoja, jolloin lapsilla jäisi enemmän "omaa aikaa" ja "tilaa". Samalla vähennettäisiin vuorovaikutuksen kuormitusta lasten arjessa.

Nostamalla lapsen edun kaiken edelle, varmistamme toimintamme moraalisen kestävyyden.  Nyt on havahduttava siihen tosiasiaan, että perhepolitiikan parantamiseksi on vielä paljon töitä jäljellä. Kun porvarihallitus kurjistaa maksujen korotuksilla vielä perheiden taloutta, niin paine perheiden ja lasten puolustamiseksi kasvaa.

Perhe on ihmiselle läheisin ja näin myös tärkein tukiyhteisö. Pitämällä huolta perheiden toimintaedellytyksistä huolellisesti harkituilla tukitoimilla, luomme lapsille riittävän terveelliset olosuhteet kasvaa itsestään ja läheisistään huolehtiviksi aikuisiksi.

--

Kolumni Kuopion Kaupunkilehdessä 30.4.2008

Hyvinvoinnin rakentajat jäämässä osattomaksi!

Valtiovarainministeri kirjoittaa tuoreessa nettikolumnissaan MTV3:ssa, että "suomalaisilla menee paremmin kuin koskaan ennen". Katainen käy uskottavasti läpi vaurastumista ja hyvää taloustilannetta. Työllisyyden hyvä kehitys on jatkunut edelleen, mikä on erittäin tärkeä asia. Suurten lukujen takana piilee kuitenkin ihmisen välinen suuri eriarvoisuus. Kataisen kaltaiseen myhäilyyn ei monella ole varaa.

Suomi toden totta on menestynyt hienosti kansainvälisessä kilpailussa. Peruskoulumme on taannut hyvän ja laajan osaamisen, muut palvelut ja infrastruktuuri luovat erinomaiset edellytykset yritystoiminnalle. Suomalainen työntekijä on osaava ja ahkera. Jokaisen palkkaeuronsa väärti. Aiempien sukupolvien työn tulos on tämän päivän nuorten käytettävissä. Vanhempien ja isovanhempien kätten jälki näkyy hyvinvointimme kasvussa. Nyt kasvavan hyvinvoinnin pitäisi näkyä myös heidän arjessaan.

Hallitus nostaa asiakasmaksuja erilaisten verojen korotusten lisäksi. Ne, jotka käyttävät esimerkiksi terveydenhuollon palveluja joutuvat maksajiksi. Samaan aikaan inflaatio laukkaa lujaa, ennusteet puhuvat jo neljästä prosentista. Yleinen kustannustaso nousee, verot kiristyvät ja tarpeellisista palveluista veloitetaan aiempaa enemmän. Tämä on oikeistohallituksen tahtotila kaikessa kylmyydessään.

Erityisen kipeästi hallituksen linjaukset, kuten arvata saattaa, koskettavat eläkeläisiä. Vanhemmat ihmiset käyttävät terveyspalveluja keskimääräistä useammin. Hyvinvointimme rakentajat ovat jäämässä osattomaksi kasvavasta taloudesta.. Me sosialidemokraatit emme voi hyväksyä hallituksen linjauksia, koska ne entisestään lisäävät eriarvoisuutta ja suistavat yhä useamman ihmisen henkilökohtaiseen konkurssiin.

--

Pakina Iisalmen Sanomissa 7.4.2008


Nyrkillä eivät asiat selviä!

Arjen turvallisuudesta puhuttaessa huomio kiinnittyy katujen turvattomuuteen, erilaiseen rikollisuuteen liittyviin ilmiöihin tai vaikkapa liikenteeseen. Kaikki edellä mainitut näkökulmat ovat tärkeitä, mutta aivan yhtä oleellista on ymmärtää, että turvallisuus tai sen puute ovat läsnä arjessa, omassa kodissa.

Tiesitkö sinä, että 60 000 lasta joutuu kokemaan ja näkemään väkivaltaa lähisuhteissaan? Kyse ei ole pienestä ongelmasta, vaan ihmisoikeuksia kunnioittavan oikeusvaltion epäkohdasta. Lapselle väkivallan näkeminen voi olla paljon vahingollisempaa, kuin itse kokeminen, koska samalla murtuu turvallisuuden tunne, joka on rakentunut aikuisten varassa.

Mikään ei oikeuta väkivaltaan. Mikään ei oikeuta myöskään katsomaan sivusta tekemättä mitään. Selittäviä syitä on monia, mutta niin sairaus, köyhyys kuin työttömyyskään ei oikeuta nostamaan kättä toista kohtaan, eikä sanoilla toista vahingoittamaan. Suomessa on kansakuntanakin ollut vaikeita aikoja, mutta sen taakse ei ole ollut, eikä ole oikeutta piiloutua.

Perheen sisällä tapahtuvasta väkivallasta on vaikea puhua. Uhri joko jatkaa kärsimistä tai ajautuu epätoivoisiin tekoihin. Kumpikin vaihtoehto on hirvittävä. Väkivalta ei ole yksityisasia, vaan siitä pitää aina pystyä ilmoittamaan ja pyytämään apua. Ilmoittaminen on raskasta ja yhä raskaammaksi se käy, mikäli rohjettuaan sanomaan asiasta ei esimerkiksi viranomaistaho osaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Selvä parannuskeino on tehostaa viranomaisyhteistyötä.

Meidän on yksiselitteisesti vaadittava nollatoleranssia perheväkivaltaan, kohdistui se sitten naiseen, mieheen tai lapseen. Voitaisiinko jo neuvolassa tehdä enemmän? Olisiko siellä asioivilla mahdollista saada tietoa ja omaksua käsitys siitä, mitä ei tarvitse sietää? Erityisesti kouluterveydenhuollossa tämän pitää olla keskustelunaihe jokaisen oppilaan kanssa.!

Suomessa 20 % naisista kokee perheväkivaltaa. Miehetkin kokevat sitä, mutta mittasuhteet ovat tyystin toiset, sillä 90 % uhreista on naisia. Kysymys on henkilökohtaisen koskemattomuuden ja turvallisuuden lisäksi tasa-arvo-ongelmasta. Kaiken kukkuraksi tämä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja perheitä murentava ilmiö pysyy piilossa. Vain pieni osa perheväkivallasta tulee koskaan poliisin tietoon.

Kuntataloudesta ei turhaan puhuta paljon. Kunnat tuottavat myös perheväkivallan poistamiseen tarvittavia palveluja ja ennaltaehkäisykeinoja.  Kun kuntien ennaltaehkäisyyn panostamisessa on puutteita, niin lasku maksetaan moninkertaisesti seurausten jälkihoidossa. Näin syntyy kierre, jota ei ole helppo katkaista. Kunnat ovat paljon vartijoina, kuten on myös eduskunta rahoituksesta ja lainsäädännöstä päättäessään.

Tiistaina 8.4.2008 eduskunnassa järjestetään seminaari naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa. Olen painanut kädenjälkeni ”Kansanedustajat parisuhdeväkivaltaa vastaan” -lakanaan ja osallistun seminaariin. Tämä on asia, joka kuuluu keskeisiin poliittisiin keskusteluihin. Teethän sinäkin kaiken voitavasi perheväkivaltaa vastaan.

--

Kolumni Kuopion Kaupunkilehdessä 26.3.2008


Hyvä tietää, ministeri Katainen!                 

Kuten niin usein todettua, edustavat vaalipiiristään valituksi tulleet kansanedustajat aluettaan eduskunnassa. Tämä on täysin selvä asia ja vieläpä edustuksellisen demokratiamme eräs avainajatus. Valtiovarainministeri irtisanoutui tästä lujassa istuvasta käytännöstä Savon Sanomissa 12.3.2008. Täytyypä oikein todeta, että kiitos ministerille! Tämä on todella hyvä tietää jatkossa.

Tilanne tarkoittaa nimittäin sitä, että kun jatkossakin pohjoissavolaisten ihmisten hyvinvointi tarvitsee joitakin erityisponnisteluja eduskunnassa, niin me muut alueen edustajat tiedämme, että tämä työ on tehtävä ministerin puolesta. Ainahan hän voi sitten olla jälkikäteen tyytyväinen, kun toiset ovat tehneet vaativan ja raskaan työn. Tämä ministerille sallittakoon.

Kallansillat, jotka nyt saavat apua, oli suuren työn takana. Tätä työtä tehtiin yhdessä porukalla jo viime kaudella. Tuoreena mielessä on hammaslääketieteellisen menettäminen ainakin toistaiseksi, mikä tekee kipeää, koska tutkitusti alueen ihmisten hampaiden kunto on maan keskiarvoja huonompi.

Nyt tietäen Kataisen ajattelun meidän täytyy asennoitua tulevaan vääntöön hammaslääketieteellisestäkin aivan uudella tavalla: taustatukea on turha odottaakaan. Me alueen kansanedustajat teemme pitkäjänteisesti työtä alueen hyvinvoinnin kasvattamiseksi, emmekä enää tuudittaudu siihen, että maakunnan oma poika on päätöksentekijän paikalla.


--

Kolumni Savon Sanomissa 19.3.2008

Lapsen osa menestyksestä?

Väestön ikääntyessä nuorten ikäpolvien merkitys korostuu. Huoltosuhde muuttuu ja kansantalouden paine kasvaa. Suuret ikäluokat siirtyvät työelämästä sivuun, eivätkä kartuta aiempaan tapaan verotuloja ja vanhetessaan luonnollisesti tarvitsevat enemmän hoivapalveluita. Yhtälö on haastava.

Hallitus on sopinut valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009 - 2012, jossa keskeisinä teemoina ovat työllisyys, osaaminen ja ympäristö. Nämä ovat toki suomalaisen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä, mutta samalla huolestuttaa, ettei talouskehityksen aallonharjalla resursseja kohdenneta voimakkaammin lapsiin ja lapsiperheisiin. Sitähän se kestävä huomisen turvallisuuden ja toimeentulon rakentaminen olisi.

Yksinhuoltajaperheissä asuu 160 000 lasta. Joka viides lapsiperhe on yksinhuoltajaperhe. Hallituksen tekemä yksinhuoltajakorotus oli oikein kohdennettu toimenpide. Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelman parhaat kirjaukset koskevat nekin juuri vaikeimmassa asemassa olevia lapsia. Ohjelma tähtää lapsiköyhyyden sekä nuorten, lasten ja lapsiperheiden syrjäytymiskehityksen, pahoinvoinnin ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Kirjaukset eivät kuitenkaan merkitse mitään, kun niiden hoitamiseksi puuttuu raha.

Laman jälkeisen menestyksen varjopuoli on ollut lapsiköyhyyden syventyminen. Vuodesta 1996 lapsiköyhyys kaksinkertaistui vuoteen 2006! Tämä on kaikkien valtaa tuolloin käyttäneiden vastuulla. Vielä ei ole liian myöhäistä havahtua: vahvistamalla lasten hyvinvointia rakennetaan aidosti myös edellytyksiä Suomen tulevalle menestykselle. Tätä punaista lankaa tulisi hallituksen kaikkien päätösten noudattaa. Valitettavasti se ei näin tee.

Hallitus toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelumaksujen korotukset. Energia- ja polttoaineveroa korotetaan. Lapsen kanssa terveyspalveluja käyttävät, lapsiaan autolla päiväkotiin tai harrastuksiin ajavat vanhemmat maksavat jatkossa enemmän. Jokainen tietää, että toimeentulotuen laskennassa otetaan lapsilisät huomioon, jolloin ne käytännössä leikkautuvat pois. Oikeudenmukaista olisi, jos lapsilisää ei toimeentulotuessa huomioitaisi. Kaikki lapsiperheet tarvitsisivat kepin sijaan tukea.

Eräs toinen tarkasti kohdentuva ja tarpeellinen muutos olisi toimeentulotuen lapsen perusosan korottaminen. Se auttaisi suoraan kaikista köyhimpiä perheitä. Sanotaan, että sivistysyhteiskunnan mittari on se miten se kohtelee kaikista vähäosaisimpiaan. Väitän, että lapsilla, jotka elävät kaikista vaikeimmassa asemassa on myös heikoin ääni omaa etua puolustettaessa. Aikuisten on kannettava vastuuta siihen saakka, kunnes he itse pystyvät sen tekemään.

--

Pakina Iisalmen Sanomissa 3.3.2008


Särkee…hammasta!!!

Suomi on laaja maa. Alueittain valittavat kansanedustajat toimivat valtakunnallisen vaikuttamisen lisäksi oman alueensa edunvalvojina. Kun onnistutaan luomaan poliittiset rajat ylittävä vahva yhteinen tahto, on yleensä onnistuttu luomaan erinomaiset edellytykset hankkeille, joilla aluetta voidaan kehittää ja hyvinvointia vahvistaa.

Itä-Suomen vaikuttajien kesken vallitsi yksimielisyys siitä, että Kuopion yliopistolle tavoitellaan hammaslääkärikoulutuksen tutkinnonanto-oikeutta. Pohjois-Savon maakuntaliitto, alueen kansanedustajat ja Itä-Suomen lääninhallitus ovat yhteistyössä tehneet parhaansa, jotta myönteinen päätös olisi ollut mahdollinen.  Tämän hankkeen taakse ryhmittyivät myös kaikki Pohjois- ja Keski-Suomen kansanedustajat. Perusteena on vahvasti ollut terveyspolitiikka: Itä-Suomen asukkailla on tutkitusti keskimääräistä enemmän ongelmia hampaidensa kunnon kanssa. Nyt terveyspolitiikka ja vahva konsensus jäivät yllättäen ja pyytämättä jyrän alle.

Kaiken edellä todetun lisäksi opetusministeriölle viime vuonna kirjoitettu selvitys nimenomaan alleviivasi hammaslääkärikoulutuksen alueellista merkittävyyttä. Mikäli itäsuomalaisten hampaista halutaan pitää kunnolla huolta, niin pitää varmistaa, että on riittävästi hammaslääkäreitä.  Hammaslääkärit, kuten monet muutkin sijoittuvat herkemmin juuri sille seudulle, missä ovat koulunsa käyneet. Opiskelupaikkojen lisääminen Etelä- Suomeen ei millään tavalla helpota pulaa pohjoisessa Suomessa.

Yliopiston – hammaslääketieteen sijaan – saama kauppatieteellinen koulutus on tietysti tärkeä sekin. Alueen elinkeinoelämä varmasti hyötyy tieteen ja bisneksen yhteistyöstä sekä uudesta osaamisesta. Mutta kun asioita on punnittava ja tehtävä valintoja, niin pitää ennen kaikkea pitää mielessä Suomen perustuslain julkiselle vallalle asettama velvoite: perusterveydenhuolto on taattava kaikille asuinpaikasta riippumatta ja tämä velvoite sisältää myös hampaiden hoidon. Ei asia sen vaikeampi ole.

Hampaat siis huononevat Itä-Suomessa, nykyiset hammaslääkärit eläköityvät ja yksityinen sektori vetää työvoimaa väistämättä julkista sektoria heikentäen. Tässä olemassa olevassa skenaariossa saavutettiin vahva valtaosaa Suomea koskeva yhteisymmärrys tavoitteesta. Kuopion yliopisto oli mukana. Tilanne oli lähes historiallinen. Lopputulos sen sijaan oli yhteistyön valossa vähintään kiusallinen: yliopisto sopi ministeriön kanssa muut toimijat ohittaen ja täysin omasta perspektiivistä käsin kauppatieteellisestä hammaslääketieteellisen sijaan.

Me emme kuitenkaan luovuta, hammaslääketieteen opiskelun aloitus Kuopioon on saatava pikaisesti käyntiin. Jokainen siirtymävuosi on uhka terveyden näkökulmasta ja tarkoittaa julkisen hammashuollon rapautumista.

Toimijoiden välisen tiedonkulun on jatkossa toimittava paljon paremmin. Maakunnan edunvalvonta ei voi näyttää kaaokselta. Maakunnan asukkaat ansaitsevat vahvaa, kokonaisvaltaista politiikkaa, jolla edistetään heidän hyvinvointiaan. Toivon kovasti, että terveyspolitiikkaa ei jatkossa ohiteta kokonaisuutta mietittäessä.

--

Kolumni Kuopion Kaupunkilehdessä 20.2.2008


Historian painolasti myös kehittyneiden maiden harteilla

Australiassa on käynyt hyvin selväksi se, että eri puolueet todella ajavat erilaisia ratkaisuja politiikassa. Erilaisista arvoista kumpuaa demokratian kannalta terveellä tavalla erilaisia muutoksia, joiden avulla yhteiskuntia kehitetään. Australiassa oikeistolainen ja muukalaiskammoinen hallitus kaatui parlamenttivaaleissa ja tilalle nousi paikallinen työväenpuolue. Nyt työväenpuolue on suvaitsevuuden ja vapauden arvoihinsa tukeutuen pyytänyt maan alkuperäisväestöltä eli aboriginaaleilta anteeksi vuosisataista sortoa ja syrjintää.

Tapaus yhdistyi mielessäni kotoiseen keskusteluun vuoden 1918 tapahtumista. 90 vuotta sitten saman kylän pojat tappoivat toisiaan. Tänä päivänäkään ei sodasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä ole yhteisymmärrystä. Jotkut historiantutkijat pitävät ns. "vallitsevaa" tulkintaa vasemmistolaisena, toisten mielestä sodan päätyttyä alkanutta valkoisten vankileirien helvettiä ei puolestaan ole lainkaan tarpeeksi käsitelty. Suomessa sentään – toisin kuin Australiassa – on kouluissa pyritty esittämään melko kiihkoton kuvaus tuon vuoden tapahtumista. Australiassa historiallinen totuus tapahtumista sivuutettiin kokonaan kouluissa pitkään.

Historian hallintaongelmat eivät siis ole yksistään kehittymättömien tai kehittyvien maiden ongelmia, vaan aivan yhtä lailla kehittyneiden itseään sivistysvaltioina pitävien maiden haasteita. Oman historian avoin tarkastelu ja vääryyksien tunnustaminen luo kestävän pohjan vahvalle yhteiselle tahdolle kehittää yhteiskuntaa.

--

Kolumni Kuopion Kaunpunkilehdessä 16.1.2008


Suomalaiset osaavat itse valita presidentin

Keskustelu presidentin valtaoikeuksista ja valintatavasta on kiihtynyt osana perustuslain toimivuuden uudelleen arviointia. Tarkoitus on tarkastella vuosikymmenen alussa uudistettua perustuslakia ja pohtia uudistustarpeita. Edellisessä uudistuksessa presidentin valtaoikeuksia rajattiin merkittävästi.

Suomen kansa ei halua presidentistään "äänetöntä" vallankäyttäjää, eikä ole syytäkään. Meille on erinomainen resurssi suhteessa kanssakäymiseen ulkovaltojen kanssa se, että meillä on kansan vahvalla mandaatilla toimiva, ulkopoliittisesti etevä ja vahva presidentti. Suuresti ulkomailla arvostettu Tarja Halonen on hyvä esimerkki hienosta ja osaavasta edustajastamme maailmalla. Kun Halonen puhuu tärkeistä asioista merkittävissä tilaisuuksissa, niin häntä myös kuunnellaan.

Presidentin asemaa on pohdittava myös suhteessa valtioneuvostoon. Hän on nykyisessä järjestelmässä yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa vastuussa ulkopolitiikkamme johtamisesta. Tämä on toiminut hyvin ja pakottanut osapuolet hakemaan kompromisseja, mikä puolestaan on taannut pitkäjänteisyyden, jatkuvuuden ja luotettavuuden Suomen ulkopolitiikassa.

Presidentti on tärkeä Suomen ja suomalaisten kannalta ja siksi on oikeudenmukaista sekä demokraattista säilyttää hänen valintansa kansalaisten käsissä. Suomalaiset kyllä tietävät, ilman välikäsiä, millaisen presidentin haluavat.

--

Kolumni Savon Sanomissa 9.1.2008


Investoiminen lapsiin on investoimista tulevaisuuteen

Tasavallan Presidentti Tarja Halonen puhui tuttuun tapaan suomalaisille uuden vuoden päivänä. Aina solidaarisuutta ja toisista huolen pitämistä korostanut Halonen nosti tälläkin kertaa erittäin tärkeitä asioita esille. Jatkopohdintaan minua innosti erityisesti hänen huolensa yhteiskuntamme pahoinvoinnin "valumisesta" meiltä aikuisilta lapsillemme. Halonen totesi asian seuraavalla tavalla:

"Hyvinvoinnissamme on kuitenkin nähtävissä säröilyä. Vaikka kansantulo on kasvanut, eivät väestöryhmien väliset hyvinvointierot ole hävinneet, vaan päinvastoin erot etenkin ääripäiden välillä ovat jatkaneet kasvuaan. Erityisen huolestuttavaa on, jos annamme lasten joutua kärsimään siitä."

Meidän on jatkossa turvattava pahoinvoinnin "patoaminen". Yhteiskunnan kehitys ja hyvinvoinnin edellytykset ovat nimittäin suuressa vaarassa, mikäli annamme tulevaisuuden eli lapsiemme hyvinvoinnin murentua olemattomiin. Silloin rakennamme tyhjän päälle.

Pohjois-Savossa vuoden alusta voimaan astuneeseen uuteen lastensuojelulakiin on pyritty valmistautumaan kuntien välisellä yhteistyöllä. Itä-Suomen lastensuojeluyksikön avulla alueen kunnat ovat valmistelleet pohjaa uuden lain velvoittamalle suunnitelmalle lastensuojelun järjestämisestä. Laajalla yhteistyöllä on tehty koko maakunnan kannalta tärkeää ja laajavaikutteista työtä.

Kuntien yhteistyön lisäksi lastensuojelulain uudistamiseen on valmistauduttu runsaalla koulutuksella. Koulutusta ovat järjestäneet esimerkiksi Itä-Suomen lääninhallitus, jolle lastensuojelu hallintoelimistä kuuluu, yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Tavoitteena on ollut taata mahdollisimman hyvä osaaminen lainsäädäntömuutoksen tapahtuessa.

Suurin ongelma piilee osaavan henkilöstön riittävyydessä. Enää ei voida palkata muodollisesti epäpäteviä työntekijöitä. Samalla työntekijöiden houkutteleminen lähes mille alalle tahansa on monen pienemmän kunnan suurimpia tulevaisuuden ongelmia. Parempaa osaamista edellytetään, mutta mistä se saadaan ja mihin hintaan? 

--

Kolumni Uutis-Jousessa 23.11.2007


"Siilin lapsille" turvalliset koulut!

Suomi on edelleen hämmennyksen vallassa Jokelan surullisten tapahtumien johdosta.  Oikeusministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävä on valmistella lautakunnan asettamista tutkimaan Jokelassa tehtyä surmatyötä. Jokelan koulun tapahtuminen perinpohjainen selvittely on tarpeen ja se tuo varmasti uusia haasteita valtiolle, kunnille ja siellä erityisesti koulutoimelle. Ei pidä kuitenkaan jäädä odottamaan lautakunnan selvitystä vaan jokaisessa kunnassa on oma-aloitteisesti käytävä läpi koulun toiminnalliset suunnitelmat ja niihin läheisesti liittyvä turvajärjestelyt.

Niin Siilinjärvellä, Pohjois-Savossa, kuin muissakin maamme kolkissa on koulu koululta selvitykset tehtävä ja oltava valmiita tekemään uudistuksia ja lisäämään resursseja.  Koulut ovat nuorelle kasvamisen ja vastuulliseksi aikuiseksi kehittymisen paikkoja. Siellä tuetaan niin henkisiä kuin fyysisiäkin valmiuksia, sosiaalistutaan muiden seurassa ja opitaan toimimaan osana yhteisöä.

Opettajat ja koulun muu henkilökunta ovat tärkeitä tukihenkilöitä oppilaille saman yhteisön aikuisina jäseninä. Siksi on suhtauduttava erittäin varauksellisesti koulun tukitoimien ulkoistamiseen, jolloin koulujen tiloissa työskentelisi aikuisia, joilla ei ole yhteisvastuullista kasvatustehtävää opettajien kanssa.  Koulujärjestelmämme on maailman huippuluokkaa, mutta ongelmia on silti eikä niitä ole syytä vähätellä.  On erittäin ikävää, että tarpeellisiin toimenpiteisiin havahdutaan usein vasta järkyttävien tapahtumien seurauksena.

Muutamaan ongelmaan on syytä tarttua. Jo pitkään on ollut selvää, että oppilasmäärät opettajaa kohti ovat monessa koulussa liian suuret. Lahjakkaimmat eivät koe saavansa tukea, eivätkä erityistä tukea tarvitsevat tule riittäväksi huomioiduksi. Opintojenohjaus tarvitsee lisäresursseja, jotta oppilaiden tunne tulevaisuudenvalintojen suhteen vankistuu.

On pidettävä huolta siitä, että kouluterveydenhoito on laadukasta ja oppilaita kouluterveydenhoitajaa ja lääkäriä kohti ei ole oppilaita suosituksia enemmän.. Koulujen yhteisöllisyyden merkitystä ja toteutumista on syytä avoimesti tarkastella. On kysyttävä tukeeko nykymuotoinen luokaton lukio parhaalla mahdollisella tavalla ryhmäytymistä? Kadottavatko oppilaat luonnollisesti syntyvän yhteisön ja vertaistuen, kun he opiskelevat vaihtuvissa ryhmissä eri tahtiin?

Nyt on vanhempien ja aikuisten syytä ottaa se vastuu joka meille kuuluu. Jokelan tapauksen jälkeen esiin tulleet perättömät uhkaukset kouluihin, opettajiin ja muihin oppilaisiin kohdistuen ovat asioita, jotka on otettava vakavasti. Aikuisten on valvottava jälkikasvuaan nykyistä paljon paremmin. Vastuu kouluissa tapahtuvista kielteisistä ilmiöistä on vanhempien ja koulun lisäksi koko yhteiskunnalla. Turvalliseen ja toimivaan kouluun on hyvä mennä ja sinne jopa hingutaan.