Vapaa sana

Tällä sivulla sana on vapaa. Viimeisimmän kirjoituksen on lähettänyt Juhani Happonen Siilinjärveltä.

Mikäli haluat kirjoittaa sivuille, lähetä ystävällisti postia osoitteeseen tuula.vaatainen (at) eduskunta.fi

---

Pääsiäisaika on murheen sekä ilon juhlaa.

Millaisista ulkoisista merkeistä muodostuu suomalaisen
kodin pääsiäinen? Moni lapsi tietäisi kertoa, että
raeruoho, pääsiäismunat ja -tiput kuuluvat olennaisesti
pääsiäiseen. Erilaiset herkut, joita perheenäidit leipovat
tai paistavat pääsiäisen ruokapöytään luovat nekin
osaltaan asiaan kuuluvaa tunnelmaa. Postitoimistoissa on
tavallista enemmän työtä, sillä suomalaiset lähettävät
paljon pääsiäisaiheisia kortteja sukulaisilleen ja
tuttavilleen. Pitkäperjantai sekä pääsiäismaanantai ovat
useimmilla työpaikoilla vapaapäiviä tavanomaisten
lauantai- ja sunnuntaivapaiden lisäksi. Koululaisetkin
saavat viettää normaalia pitemmän viikonvaihdevapaansa.

On hyvä muistaa edellä mainittujen seikkojen ohella, että
pääsiäinen on ennen muuta kristikunnan suurin sekä vanhin
hengellinen juhla. Sitä vietetään Jeesuksen ylösnousemisen
muistoksi. Ylösnouseminen on taas kristinuskon ydinkohta.
Pääsiäistä edeltää hiljainen viikko. Silloin muistellaan
Jeesuksen kärsimystä.  Hiljainen viikko huipentuu
pitkäperjantaihin, jolloin muistellaan Jeesuksen
ristiinnaulitsemista.
Juutalaiset viettävät pääsiäistä Mooseksen aikaisen
Egyptin orjuudesta pääsemisen muistoksi. Pääsiäinen
tunnetaan juutalaisuudessa "pesah" -nimisenä juhlana.
Juuri siitä sanasta pääsiäistä tarkoittava sana
johdetaankin moneen kieleen. Venäjäksi se on taipunut
"pasha" -muotoon. Suomenkieleen sana pääsiäinen on
muotoutunut Mikael Agricolan keksimästä uudissanasta
"päsieinen", joka alun perin tarkoitti paastosta
pääsemistä.

Vaikka tietäisi tarkoin pääsiäissanan alkuperäiset muodot
ja kehitysvaiheet, voisi pääsiäisen todellinen merkitys
jäädä vain ulkokohtaiseksi historiaan ja kulttuuriin
liittyvien asioiden tuntemiseksi. Siksi olisi ensiarvoisen
tärkeätä - käyttääksemme raamatullista ilmaisua - "että
sana tulisi lihaksi". Kristillisen pääsiäisen sekä sitä
edeltävän kärsimysviikon tapahtumien tulisi saada sijaa
meidän sydämissämme. Miksi Jeesus kärsi niin paljon?
Kuinka on mahdollista, että hän suostui vapaaehtoisesti
häväistäväksi, pilkattavaksi ja ruoskittavaksi?

Kreivi Nikolaus von Zinzendorff näki kerran
taidenäyttelyssä maalauksen, joka kuvasi Jeesusta
ristillä. Taulun alareunaan taiteilija oli kirjoittanut
tekstin; "Tämän minä tein sinun tähtesi. Mitä sinä teet
minun tähteni?" Kerrotaan, että kreivi seisoi hiljaa
puhumatta ja liikkumatta taulun edessä, ja havahtui vasta
kun näyttelytilan vahtimestari alkoi sulkea huoneiston
ovea. Taiteilijan pensselillään välittämä viesti sai
suuren muutoksen aikaan katselijan mielessä. Hämmästys ja
pohdinta kypsyivät kreivin sydämessä uskoksi. Usko
puolestaan sai aikaan hänen kohdallaan päätöksen lähteä
seuraamaan ristiinnaulittua Vapahtajaa. Zinzendorff
perusti veljeskunnan, jonka suorittaman lähetystyön
tuloksena syntyi kristillisiä yhteisöjä ympäri Eurooppaa.
Vieläkin, kahdensadanviidenkymmenen vuoden kuluttua hänen
elämänsä muutoksen seuraukset ovat nähtävissä kaikkialla,
missä pietismi on saanut jalansijaa. Hänen toimintansa
edisti myös osaltaan voimakkaasti uskonpuhdistuksen
sanoman leviämistä eri puolille maailmaa.

Samanlaisia esimerkkejä uskon syntymisen vaikutuksista
oman aikamme lähimmäisten elämään on nähtävillä
kaikkialla. Jälleen, tänäkin pääsiäisenä sanomaa
Vapahtajan kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta
julistetaan kirkoissa ja rukoushuoneissa Siilinjärvellä,
kaikkialla Suomessa ja siellä missä ikinä pelastuksen
sanoma on löytänyt tiensä ihmissydämiin. Jeesus itse
sanoi: "Joka minuun uskoo, hänellä on iankaikkinen elämä."

Juhani Happonen
toimittaja-opettaja
Siilinjärvi

TYÖHYVINVOINNIN JUURET

Kaikkien ihmisten täytyy kokea, että heidän työtään arvostetaan, jotta he jaksavat tehdä työtä ja jotta he voivat elää hyvin. Työn merkitys ihmisen hyvinvoinnille on siis kiistaton ja yhteiskunnan pitää kaikin mahdollisin keinoin huolehtia työllisyyden kehittymisestä ja työttömyyden torjumisesta. Turvattu työ, asunto, elinympäristö ja siitä vastuullisesti huolehtiminen on mielestäni kokonaisvaltaisesti kestävää hyvinvointi politiikkaa. Hyvinvointiyhteiskunnan perustana on huolenpito ihmisestä jokaisessa elinkaaren vaiheessa alkaen äitiysneuvolasta ja päättyen hyvään tarpeenmukaiseen huolenpitoon vanhuudessa.

Työyhteisön, esimiehen ja ystävien sekä läheisten osoittamaan arvostukseen vaikuttaa se, miten kukin itse arvostaa itseään ja työtään. Arvostuksen kokeminen ja saaminen on perusedellytys ammatillisen itsetunnon kehittymiselle ja säilyttämiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaisen yksilön ponnistelut ja työpanos huomioidaan ja jokaista kohdellaan arvostavasti. Yksilön kannalta erityisen merkittävää on sellaisten henkilöiden osoittama arvostus, joita hän pitää tärkeinä, esim. lähin esimies, työtoverit, potilaat, perheenjäsenet tai ammattiin liittyvät auktoriteetit.

Näin ison Yliopisto-sairaalan päätoimisen työsuojeluvaltuutetun näkökulmasta katsottuna tuntuu, että useat työpaikkojen ihmissuhde konfliktit ovat seurausta väärinkäsityksistä tai tiedon puutteesta. Joskus taustalla voi myös olla yksityiselämän vaikeudet, jotka luonnollisesti heijastuvat työpaikalla toimimiseenkin. Jokainen työntekijä voi itse kuitenkin aina omalta osaltaan oleellisesti vaikuttaa työyhteisönsä ongelmatilanteiden ratkaisuun ja niiden ennaltaehkäisyyn huolehtimalla omasta ja toisten hyvinvoinnista. On tärkeä huomata, että omaan käytökseen voi ainakin vaikuttaa ja jokainen voi omalta osaltaan muuttaa vain itseään. Tästä esimerkkinä on tarina miehestä joka kertoi 30 vuotta yrittäneensä muuttaa vaimoaan, mutta eilen vaimo muutti pois.

Arvojen törmäyksiä voi tapahtua monella tasolla: organisaatiotasolla tai sitten oman esimiehen, työkaverin tai työyhteisön kanssa. Arvotörmäyksiä on useimmiten työntekijöitten kokemana tullut suhteessa oikeudenmukaisuuteen, tasaveroiseen kohteluun, viestinnän tyyleihin ja avoimuuteen. Rakentavan palautteen antaminen ja saaminen on työhyvinvoinnin ja työn tuloksellisuuden perusta. Palaute mahdollistaa työn arvioinnin, virheiden korjaamisen, työn kehittämisen, työn mielekkyyden ja onnistumisen kokemukset.
Nyt neljättä vuotta päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna työskenneltyäni ja useiden kymmenien työpaikkakäyntien aikana minulle on kertynyt paljonkin tietoa hyvän työpaikan ja työyhteisön ominaisuuksista ja olen huomannut, että työntekijän oma mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja suoritustapaan lisää selvästi eniten työviihtyvyyttä ja itsearvostusta.
Itsetuntoa ei voi nostaa yksin, sillä se muodostuu ja vahvistuu aina saadusta palautteesta suhteessa toisiin ihmisiin. Hyvä työyhteisö ravitsee itsetuntoa ja hyvässä työyhteisössä jokaisella on tärkeä rooli omana itsenään. Jos arvostus ei näy arjessa, ei sitä tarvita juhlapuheissakaan!

Ritva Jauhiainen SDP, kunnanvaltuutettu, Siilinjärven sosiaalilautakunnan puheenjohtaja ja Siilinjärvi-Maaninka terveydenhuollon kuntayhtymän hallituksen jäsen

Vau ja vau, se vaan on niin, että mummona on mukava olla! Lapsen lapset ovat rakkaita ja ihania. Heille toivoo vain parasta heidän jokaisen elämänpoluilleen. Tänä keväänä vanhin lapseni lapsista Hanna-Kaisa käy rippikoulua ja tulevana kesänä hänet konfirmoidaan. Olen otettu, hän on kelpuuttanut minut kirkossa käynti seuralaiseksi ja yhdessä olemme käyneet siellä jo kahdesti. Kirkonpenkkiin on kiva istahtaa Hanna-Kaisan viereen.

Kaikkea tavallista mukavaa voi oppia lapsen lapsien kanssa. Iida on opettanut mummia hiihtämään luistelutekniikalla ja ratsastus on sujunut mukavasti hänen kanssaan. Siiri puhuu sujuvasti englantia ja kertauttaa sitä mummille. Kaikkea tavallista ja mukavaa voi tehdä lasten lapsien kanssa kuten mm. laittaa ruokaa, piirtää, maalata, jumpata, virkata, laulaa karaokea, tehdä läksyjä, pelata lautapelejä, laskea mäkeä, saunoa, uida, ottaa nokoset ja syödä nam, nam hyviä (epä)terveellisiä ruokia ja karkkeja. Oi miten ihanaa, kun Eetu, ainut poika lapsenlapsi, on ollut mummin luona yökylässä ja herää aamulla vierestäni katsoen silmiini ja suukottaa. Elämä lastenlasten kanssa on totuudellista, ja kaikki mitä tehdään, on aitoa rakkautta, oli se sitten huutamista, ilottelua tai muuta mukavaa yhdessäoloa.

Perjantaina tutustuin kädestä pitäen kahden lapseni lapsen, Adan ja Tildan, päiväkotiin ja esikouluun Kalevala- juhlan merkeissä. Hienot olivat juhlat ja ohjelmatarjonta upea. Lapset ovat somia ja aitoja esiintyessään.  Ja, tämä mummi oli taas otettu kun sai kahvin kanssa gluteenitonta pullaa. Siellä päiväkodissa mummin silmä huomasi Robert Fulghumin kirjoittaman elämää suuremman viisauden ja totuuden ilmoitustaululla. Olin otettu, kun sain sen sieltä ja se kuuluu näin:

Varteen otettavia neuvoja ja viisauksia, kannatta miettiä niitä ihan ite, omassa päässään.

Jos, en olisi nainen, en olisi myöskään mummi. Tämäkin osa-alue naiseudesta on nautittava ja nautittava.

Nautitaan ja huolehditaan perheistämme ja ennen kaikkea muistaen pitää itsestämme huolta – niin sitä jaksaa huolehtia toisestakin. Iloa ja valoa kevääseen kaikille lukijoilleni

Pirjo Eskelinen, mummi – päivähoitaja – lasten sairaanhoitaja.

---

Pitäisikö Pihtiputaan mummun eloakin elvyttää?

Poliitikot puhuvat päivät pitkät elvyttämisestä, aukaisipa sitten maakuntalehden tai television. Laman ei alun perin pitänyt tulla Suomen hyvin vartioitujen rajojen yli, mutta näin pimeän päivän aikaan sen kuitenkin onnistui rajavartiostomme yllättämään.

Asun Keiteleellä, josta Kallansilloille on satakunta kilometriä ja Pihtiputaalle kuutisenkymmentä. Tässä välimaastossa onkin oiva tilaisuus arvioida mihin järjestykseen elvytys olisi syytä laittaa.

Elvytetäänkö Kallansiltoja vai Pihtiputaan mummun eloa? Vai molempia? Kummallakin elvytyksellä on hyvät puolensa. Kallansillat työllistää tilapäisesti muutamia urakoitsijoita ja liikenneolosuhteet paranevat.

Pihtiputaan mummun elon elvytys työllistäisi pysyvästi muutamia hoitajia ja jos elvytystä suunnattaisiin palveluasuntojen rakentamiseen, vaikutus olisi moninkertainen. Ja kohdistuisi juuri sinne minne pitääkin, pieniin pihtiputaisiin, keiteleisiin ja muihin laman pelossa vapiseviin kuntiin.

Keitele osallistuu omalla tavallaan ja rahallaan Keiteleen mummun elon elvytykseen. Ensimmäinen askel on uuden palveluasumisrivitalon käyttöönotto helmikuun alussa kahdeksalle palveluasuntoja tarvitsevalle. Sinne saa tuoda oman kissan ja kiikkustuolin. Kolme uuden uutta hoitajaa pitää huolen siitä, että niin mummulla on mukavat päivät ja kissalla kissan päivät.

Tulevina viikkoina tehtänee ratkaisu yhden vajaakäyttöisen kerrostalon muuttamisesta palveluasunnoiksi vajaakuntoisille ja vanhuksille. Viime mainittu asia sai vauhtia, kun vasemmistovaltuutetut nostivat kissan pöydälle viime syksynä. Niin, että kyllä meistäkin jotain haittaa kunnan päätöksenteossa on.

Keiteleen kirkonkylän liepeille, Vuonamonsalmen siltaan olemme hakeneet elvytysrahaa toistakymmentä vuotta. Pitäisi saada kevyenliikenteenväylä. Sillan takana asuville koululaisille oli pakko järjestää taksikyyti, sillan ylitys rekkaliikenteen seassa kun on hengenvaarallista.

Tähän operaatioon me tarvitsisimme Kataiselta rahaa, omamme kun voivat loppua kerrostaloremontissa jo toisen kerroksen korkeudella.

Jotkut päättäjistämme sanovat, että ei pitäisi olla liian hätäinen sen sillan kanssa. Vanhemmat päättäjät muistavat, että vaatimattoman urheiluhallimme rakentamiseen odotimme valtionapuja reilut kaksikymmentä vuotta.

Veli-Pekka Jääskeläinen

Keitele

---

KOLUMNI

" Joka valitsee aseekseen sulan, höyhenen, kynänpätkän

hän voittaa raudan ja teräksen

hän voittaa ketään alistamatta ja surmaamatta.

Hän kastaa sulkansa omaan vereensä

ja piirtää kasvonsa taivaan kanteen

tähdeksi tähtien äärettömyyteen." Tommy Tabermann.

Mitä sinä valitset aseeksesi? Valitsetko kädet, nyrkin vai terävät, haavoittavat sanat. Alistamisen, surmaamisen, petoksen, valehtelun.  Kastatko kätesi veljesi vereen? Annatko Juudaksen suudelman? Kenties yllyttämällä? Tai, tahallisesti? Tahallisuushan tarkoittaa sitä, että sillä aiheuttaa jonkun seurauksen. Kenties potkut työpaikasta? Ehkä työntekijän vaihdoksen?  Työhuoneen vaihdoksen, tulemisen kiusatuksi, halvennetuksi ja/tai naurun alaiseksi? Kun tekee lähimmäiselleen jotain pahaa, rikkoo, on teko myös sovitettava. Joka toista vastaan rikkoo, on se jollain lailla hyvitettävä. Jotta ymmärtää, että on tehnyt väärin toista ihmistä kohtaan. Katuisi tekojaan. Korvaten vahingon. Perusoikeuksien loukkaukset. Menetetyt oikeushyvät, ja niiden menetysten vakavat vahingot sekä seuraamukset. Terveyden saa harvoin takaisin, menetettyä mainetta ei milloinkaan. Perättömiä puheita ei voi antaa anteeksi. Paitsi silloin, kun rikkoja nöyrtyy pyytämään anteeksi julkisesti.

Elämme oikeusvaltiossa, oikea on oikeaa ja väärä on väärää. Siihen on säädetty laki ja rikosseuraamusjärjestelmä, siitä että lakia tulee noudattaa. Laki on auktoriteetti ja sitä on kunnioitettava. Jos, ei kunnioita on rikkonut lakia. Eläessäni ainutkertaista, pientä ja lyhyttä elämää noudatan lakeja, teen oikein silloinkin kun kukaan ei ole näkemässä. Virheitä teen. Vajavainen olen. Apua tarvitsen. Inhimillisesti.

Eipä juolahtaisi mieleenikään tappaa ketään. Ei sanoa valheellisesti, että lähimmäiseni on raskaana jos, hän ei ole. Tai, että hänelle on tehty abortti, jos, ei ole. En kiusaa, kieroile, juorua, solvaa, halvenna, valehtele, tuomitse. Joka tuomitsee toisen kielellään, tai ottaen kiven käteensä viskatakseen sillä, kirjoittaa vain oman tuomionsa. En pyydä puhtautta toiselta aikuiselta ihmiseltä. Eipä tulisi pieneen mieleeni kiusausta antaa ystävälleni minihametta tai pienennettyjä puseroita siksi, että saisin näyttämään hänet hänen työpaikallaan miestennielijältä. Eikä tarjota ystävälleni kotonani drinkkejä, että voisin kuvata hänet hänen työtovereilleen juopoksi. Jos, annan jotain lähimmäiselleni, annan sen hänelle sulasta hyvyydestä eli rakkaudesta lähimmäistäni kohtaan. En tunkeudu toisen työpaikalle mustamaalatakseni ja valehdellakseni lähimmäistäni mitään. En kodista, perheestä, perhe-elämästä. En soita toimittajillekaan vääriä tietoja. En pidä toisen pukeutuessa pukuhuoneen ovea avoimena kun miehiä kulkee ohitse. En tuijottele pukuhuoneessa toisia naisia heidän pukeutuessaan. En laita viinapulloa työpaikan lääkekaappiin, näyttämään siltä, että raitis työtoveri on juoppo. En kiusaa miehillä. En yllytä joukkovihan pitoon. En pidä ketään ongelmana. En kadehdi, koska kaikkea hyvää ja kaunista riittää meille kaikille.

Liiallinen kateus, jota ei osaa käsitellä tai sitä ei kestä voi liittyä myös moniin persoonallisuuden häiriö tiloihin. Jos, toinen ihminen nähdään uhkana tai vaarana ovat pullat huonosti uunissa. Siitäkin huolimatta vaikka komean, kohteliaan ja hienon miehen, eläke etujen tai hyvin palkatun työn ja sen jatkumisen takia kateus kaasuttaisi täysillä, on ajoissa osattava vetää käsijarru päälle. Koskapa, onnellisuuden määrä meillä kaikilla on vakio. Elämällä on muuten mielenkiintoinen laki "se mitä annat, saat takaisin."

Ihmisen elämä ei ole aina helppoa. Siihen kuuluvat monenlaiset vaikeudet, yhdellä yhdet, toisella toiset. Siksipä eivät ihmisten pulmat, vaikeudet ja ongelmat ole mässäilyn, levittelyn ja revittelyn aihe. Se, mitä näet ja etenkin kuulet, ei ole koko totuus. Juoruja ja huhuja ei pidä lähteä levittelemään totuutena, vaan asioista on aina otettava selko, mikä on totta. Hyvin usein lähimmäisenä voi auttaa toista ihmistä aidosti hänen pulmissaan, ongelmissaan ja vaikeuksissaan. Sitä varten sitä ollaan, että jaetaan ja kannetaan toinen toistemme kuormia, eikä lisätä taakkoja panemalla toisen ihmisen päälle omia ja toisten ihmisten totuuksia eli valheita. Anita Hirvonen lauloi aikoinaan " usko puolet mitä näet, älä, mitään mitä kuulet."

Kun, loukkaa toista, ei seuraava kohtaaminen ole samanlainen kuin se, jotka ovat tapahtuneet ennen sitä. Väliin tulee syvä ja leveä kuilu. Vain anteeksi pyytämällä ja anteeksi antamalla voi rakentaa sillan kuilun ylitse. Kun, itse loukkaan toista ihmistä, pyydän vilpittömästi anteeksi, pyrkien sovittamaan siten loukkaamiseni.  Kun, kuulen saaneeni anteeksi, on teko sovitettu. Ylpeys ei ole hyve, se tappaa sielun. Kiusaaminen kuivattaa sen. Usein kuvataankin kiusaajan sielua kuivaksi erämaaksi. Kun, sielu on kuiva erämaa, ihminen muuttuu kyyniseksi, kylmäksi ja välinpitämättömäksi; paatuneeksi. Kiusaaja käyttää aina toisessa ihmisessä ilmenevää lapsenomaista vilpittömyyttä, avoimuutta, rehellisyyttä sekä kiltteyttä hyväkseen. Valitettavasti hän näkee sen heikkoutena. Rehellisyyden tyhmyytenä. Paha ei lähde mittelöimään voimiaan pahan, tai itseään voimakkaamman kanssa vaan heikoimman. Eikö viattomia ja heikkoja pidäkään suojella? Miten on? Jos, ei hyväksy omaa heikkouttaan, ei sitä pysty hyväksymään toisessakaan.

Onneksi ei tarvitse olla kaikkivoipa, suuri ja täydellinen. Voi olla heikko, pieni ja avuton. Pyytää apua kun tarvitsee sitä. Kun saa apua, sitä huomaa, että hyvää on muissakin kuin itsessään. Hyvyyteen ei kannata koskaan suhtautua kyynisesti. Voi viedä toivoa eteenpäin, että jaksaa uskoa hyvään. Jos, rakastaisimme toinen toisiamme enemmän, olisi meillä vähemmän vihaa, sotia, murhia, kateutta, valhetta, ylipäätään väkivaltaa. On takuu varmaa, että tie taivaaseen menee ainoastaan totuuden kautta. Uskon, että enkelien siivissäkin on höyheniä ja sulkia.

Otin käteeni sulan ja kirjoitan kirjan lempeästi mutta lujasti työpaikkakiusaamisesta, ylipäätään kiusaamisesta - ihmismielen eriskummallisesta pahuudesta. Kirjan nimenä on joko "Se kuuluisa, salaperäinen hamekangas" tai "Esirukoilijan viimeiset kiusaamiset".

Panostetaan hyviin vilpittömiin, rehellisiin ja luottamuksellisiin ihmissuhteisiin.

Keskinkertaisesti ikiliikkujan kestohymyllä; Pirjo Eskelinen - sairaanhoitaja - Tuula Väätäisen rehti tukija.