Tuula Väätäinen
0505113018
tuula.vaatainen(a)eduskunta.fi
RUNOKIRJANEN
Virkisty kulttuurin parissa.
Tuula Väätäisen runokirjanen "Kipeyttä, kepeyttä - Yksin ei jaksa, Sukelluksia elämän virtaan" on tilattavissa kirjoittajalta. Tai ostettavissa Siilinjärven kirjakaupasta.
Hinta: 20 e,
Ostettavissa Siilinjärven kirjakaupasta tai
Tilaus: tuula.vaatainen(a)eduskunta.fi
Yhteystiedot
Uutiset
30.1.2012
Tiedote: Armeijan väkivaltatestit tervetullut uudistus
Lue lisää »
26.1.2012
Tiedote: Pekka Haavisto presidentiksi
Lue lisää »
19.1.2012
Tiedote: Oppilaat töihin jälki-istuntoajalla
Lue lisää »
Pikakysely
HaastattelutTällä sivulla on osa Tuulan haastatteluista.
Keiteleen Sos.dem. Työväenyhdistys haastatteli Tuulaa Keiteleen vierailulla. 2.3. julkaistu haastattelu löytyy Keiteleen demarien sivuilta.
YLE Uutiset kysyi puolueilta: Millaisia uudistuksia terveydenhuoltoon tarvitaan? Yle Uutiset 20.02.2011 (päivitetty 21.02.2011) Vaalitaistelua käyvillä puolueilla ei ole suuria eroja terveydenhuollon uudistuksista, käy ilmi YLE Uutisten eduskuntapuolueille tekemästä kyselystä. Yhteistyö siis sujuisi hallituskokoonpanosta riippumatta. Uudistusten läpivientiä jarruttavat puolueiden sisäiset ristiriidat. Suomen terveydenhuollolla riittää arvostelijoita. Yksi heistä on Kallion terveysasemalla Helsingissä tiheään jonottava Tuula Olander. - Lääkäreitä on liian vähän. Usein on niin, että vastaanotolla on nuori lääkäri. Kun minä alan puhua diabeteksesta, lääkäri neuvoo menemään terveydenhoitajalle, koska hän sanoo, ettei tiedä siitä mitään, Olander selvittää. Jokainen aikakausi on monimutkaistanut julkista terveydenhuoltoa luomalla uuden järjestelmän. Nyt järjestelmiä on jo niin paljon, että ollaan umpikujassa. YLE Uutiset kysyi kaikilta nykyisiltä eduskuntapuolueilta, miten Suomen terveysjärjestelmä tulisi uudistaa. Kyselyssä kaikki puolueet sanovat, että julkisen terveydenhuollon täytyy toimia.
Varsin yksituumaisia ollaan myös perusterveydenhuollon järjestämisestä. Julkinen on perusta ja yksityisiltä ostetaan tarvittaessa täydentäviä palveluita. Osa puolueista - perussuomalaiset, SDP, vasemmistoliitto ja vihreät haluavat kuitenkin hidastaa palvelujen ulkoistamista yksityisille. Vain työterveyshuollosta mielipiteet näyttävät olevan selvästi erilaisia. Kokoomus haluaisi satsata siihen selkeästi lisää. Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) perustelee tätä muistuttamalla oletusarvon olevan, että sairastunut palaa työhön. Terveydenhoidon rahoituksesta puolueiden kannat ovat epätäsmällisempiä. Yleisesti ottaen kaikki omalla tavallaan kannattavat sitä, että rahat ja organisaatiovastuu olisi yhdellä taholla. Se sanotaan puhumalla yksikanavaisuudesta.
SDP:n kansanedustaja Tuula Väätäinen kertoo, että kyse onkin puolueiden sisäisistä väännöistä. - Tiedän, että eri puolueissa on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat hyvin samalla tavalla kuin minä ja tämä on meidän linja demareissa. Mutta on sitten hyvin paljon eroja, Väätäinen selvittää. - Kyllä, Väätäinen vastaa kysymykseen, onko eroja myös puolueiden sisällä. YLE Uutiset Yle Savon haastattelu 31.1. on kuunneltavissa linkistä.
Väätäinen tyrmää kokoomuksen veronäkemykset Yle Savo online 31.1.2011
SDP:n siilinjärveläinen kansanedustaja Tuula Väätäinen tyrmää kokoomuksen ensi vaalikaudelle julkistamat verotavoitteet. Kokoomus on muun muassa valmis jatkamaan tuloverotuksen alentamista.
Radio Savon kansanedustajatentissä haastatellun Väätäisen mukaan kokoomus tietää varsin hyvin, että veronkevennykset eivät ole mahdollisia ensi vaalikaudella. Väätäisen mielestä kokoomuksen veroehdotukset kasvattavat tuloeroja entisestään.
- En tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut, kun kuuntelin kokoomuksen ulostuloa. He tietävät varsin hyvin, että verojen kevennykseen ei ole mahdollisuutta seuraavalla vaalikaudella, Väätäinen sanoo.
SDP:n lisäksi myös vihreät, kristillisdemokraatit ja keskusta ovat jo ehtineet arvostelemaan kokoomuksen veronäkemyksiä.
Yle Savo
Uutispäivä Demari, Uutiset Online 22.1.2011, paperilehti 24.1.2011
Väätäinen vaatii valtion sairaaloiden avohoitoa osaksi lainsäädäntöä SDP:n terveyspoliittisen työryhmän vetäjä, kansanedustaja Tuula Väätäinen kaipaa lainsäädäntöön lisättäväksi säädökset valtion sairaaloissa hoidettavia kriminaalipotilaita koskevasta velvoitteisesta avohoidosta. Nykyään kriminaalipotilaat siirtyvät sairaalahoidosta valtion sairaaloista kunnallisten hoitolaitosten vastuulle puolen vuoden koeajalla. – Potilailla on puolen vuoden hoitovelvoite, mutta tämän puolen vuoden jälkeen he saattavat jättää hoitonsa, koska siihen ei sisälly enää velvoitetta. Monesti he myös jättävät lääkityksensä, ja näillä potilailla pitkäaikainen lääkitys on ehdottoman välttämätön, itsekin psykiatrian poliklinikalla työskennellyt Väätäinen sanoo.
Valtion sairaalat asiantuntijoina Tällä hetkellä kriminaalipotilaita hoidetaan Suomessa pääosin kahdessa valtion oikeuspsykiatrisessa sairaalassa, Vanhassa Vaasassa ja Niuvanniemessä. Niuvanniemen johtava lääkäri Eila Tiihonen kertoo, että lainsäädännöllä voitaisiin mahdollistaa velvoitteinen avohoito niissä tapauksissa, joissa se on tarpeen. Tiihonen muistuttaa, etteivät avohoitopotilaat jäisi pelkästään valtion sairaaloitten hoidettavaksi. – Kyllä heidän pitäisi pystyä siirtymään sinne muun avohoidon piiriin, mutta silloin konsultaatio- ja päätöksentekojärjestely voisi olla osittain valtion sairaaloilla. Riippuu lainsäätäjästä, olisiko valtion sairaaloilla hallinnollisen päätöksentekijän rooli vai pelkästään asiantuntijarooli, Tiihonen selvittää. Väätäinen muistuttaa, että potilasryhmänä valtion sairaaloiden hoidettavat eroavat kunnallisella yleispsykiatrian puolella hoidettavista vaatimustasoltaan. Valtion sairaaloissa näihin erityistarpeisiin on kiinnitetty huomiota kehittämällä hoitojärjestelyjä ja osaamista. – Väitän, että he saisivat parhaan mahdollisen avun, jos heidän avohoitonsa olisi näiden erityiskoulutettujen ihmisten vastuulla. Valtion sairaaloiden kriminaalipotilaita koskevaa asiantuntemusta tulee voida hyödyntää kriminaalipotilaiden jatkohoidossa, Väätäinen toteaa. Väätäisen mukaan se, että valtion sairaalat organisoisivat sairaalahoidon jälkeen myös potilaan avohoitoa, varmistaisi paremmin hoidon jatkuvuuden myös silloin, kun potilas siirtyy sairaalapaikkakunnalta kotiseutunsa avohoitopalveluiden piiriin.
Sopeuttaminen on tärkeää Tutkimusten mukaan vakavien väkivaltarikosten uusiminen on Suomessa vähentynyt. Väätäinen kuitenkin korostaa, ettei se tarkoita sitä, että potilaat voivat aidosti hyvin sairaalajaksonsa jälkeen. Väätäinen muistuttaa, että kriminaalipotilaat joutuvat elämään mahdollisesti hyvinkin kamalien tekojensa kanssa lopun elämäänsä, eivätkä he ilman asiantuntevaa hoitoa välttämättä jaksa. – Ei näiden potilaiden kohdalla pidä ajatella vain sitä, että ovatko he uusineet rikoksensa, vaan kuinka he voivat. Heistä monet ajautuvat huonoon psyykkiseen tilaan, monet tekevät itsemurhan, Väätäinen kertoo. Väätäisen mielestä jatkohoidon varmistaminen on tärkeää myös siksi, että sairaalajaksot voivat kestää useita vuosia. Pitkä hoitojakso taas tarkoittaa pitkää aikaa erillään yhteiskunnasta. – Tällaiset potilaat tarvitsevat yleensä tiiviimpää ja tehokkaampaa sopeuttamista kuin muut psykiatriset potilaat, Väätäinen sanoo. Väätäinen jätti perjantaina aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.
Radio Savo 8.11.2010 Radiohaastattelu on kuunneltavissa linkin kautta.
Nuori Lääkäri 11/2010
Nuori Lääkäri -lehti lähestyi suurimpia puolueita ja päätti selvittää niiden kantoja muutamiin terveyspoliittisiin kysymyksiin. SDP (Tuula Väätäinen)
Vastaus: Laki esitys on osin vaillinainen ja olisimme nähneet parempana laajemman sosiaali- ja terveydenhuollon lakien uudistamisen ja yhteensovittamisen. Laki on sisältölaki ja näin ollen järjestämisvastuun selkeyttämisessä ei olla päästy eteenpäin. Terveydenhuollon rahoituksen ongelmana on myös sen monikanavaisuus, joka jää myös ratkaisematta. On hyvä, että sisällöllisesti terveydenhuoltoa ohjeistetaan, mutta käytännössä monet asiat vaativat toteutuakseen resurssien lisäystä ja siihen laki ei tuo apua.
Vastaus: Vielä on mahdotonta sanoa miten valinnanvapaus toteutuu. On vielä sopimatta mm. miten kustannukset jakautuvat ja miten resurssit varmistetaan, jos kansalaiset laajasti käyttävät valinnanvapauttaan. Toisaalta miten varmistetaan valinnaisuuteen sisältyvät vastuut, kun potilas oman harkintansa perusteella tekee valintoja hoitopaikkojen välillä. 3. Ensihoitoalan yrittäjät ovat kritisoineet lakiesitystä sen ensihoitopykälien osalta. Onko ensihoidon keskittäminen sairaanhoitopiirien alaisuuteen mielestänne hyvä vai huono asia? Vastaus: Ensihoidon saatavuuden ja laadun varmistamiseksi on hyvä, että sairaanhoitopiirit ovat vastuussa ensihoidon järjestämisestä ja koordinaatiosta. Kaiken kaikkiaan sellainen hoito, joka on akuuttia ja vaatii jatkuvaa valmiudessa oloa, on syytä nyt ja jatkossa olla julkisen terveydenhuollon vastuulla. Tiivis yhteistyö palo- ja pelastustoimeen kanssa tuo synergiaetua, joka myös jatkossa on syytä hyödyntää. 4. Lääkärikoulutusta on Suomessa lisätty viimeisten vuosien aikana varsin runsaasti. Yliopistojen resurssit kouluttaa uusia lääkäreitä ovat kuitenkin käytännössä jääneet samantasoisiksi kuin aiemmilla koulutusmäärillä. Oletteko huolissanne lääkäreiden peruskoulutuksen tasosta ja jos olette, niin mitä asialle pitäisi tehdä?
5. Lääkäreiden jatkokoulutusta (erikoislääkärikoulutus, perusterveydenhuollon lisäpätevöityminen) sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tuetaan valtion toimesta ns. erityisvaltionosuuksin. Ongelmana näiden rahojen kohdalla on, että valtio ei seuraa, mihin tarkoituksiin kunnat ja sairaanhoitopiirit näitä rahoja käyttävät. Niinpä rahoja käytetään yleisesti aivan muihin tarkoituksiin, kuin lääkäreiden koulutuksen tukemiseen. Mitä aiotte tehdä tälle asialle? Vastaus: Tunnettu tosiasia on, että valtio ei kanna täysimääräisesti vastuutaan, joka sille lain mukaan kuuluu lääkäreiden koulutuksen ja lääketieteellisen tutkimuksen rahoituksesta. Kunnat ovat joutuneet paikkaamaan puuttuvaa evo –rahoitusta omalla rahoituksellaan. Lisärahoitusta erityisesti tutkimukseen haalitaan myös ulkopuolisilta rahoittajilta, jota ei voi pitää eettisesti eikä rahoituksen jatkuvuuden kannalta erityisen tavoiteltavana asiana. Sairaanhoitopiireissä evo-rahat käytetään ymmärtääkseni siihen, mihin ne on tarkoitettukin. Joten mikäli kysymyksessä oleva väite pitää paikkaansa niin, sairaanhoitopiireiltä täytyy saada vastaus ja perustelu siihen, mihin erityisvaltionosuus kohdentuu. 6. Lopuksi välittäisimme mielellämme lehtemme lukijakunnalle puolueenne tärkeimmän terveydenhuoltoon liittyvän tavoitteen ensi kevään eduskuntavaaleissa. Vastaus: Vahvat peruskunnat pystyvät takaamaa kansalaisille tasa-arvoiset terveyspalvelut eri puolilla maata sekä sovittamaan yhteen terveyspalvelut kunnan muihin hyvinvointipalveluihin. Julkisen terveydenhuollon palveluita voidaan täydentää yksityisen ja kolmannen sektorin palveluilla.
Radio Savo 24.5.2010 Radiohaastattelu on kuunneltavissa linkin kautta.
Julkaistu Uutis-Jousessa 7.1.2010 Nyt on jonkun toisen pohjoissavolaisen vuoro vaikuttaa puolueen linjaan” Tuula Väätäinen luopuu demareiden puoluehallituksesta
Toimittaja: Ulla Kentta-Kohtala
Siilinjärveläinen kansanedustaja Tuula Väätäinen luopuu sosialidemokraattisen puolueen puoluehallituspaikastaensi kesän puoluekokouksessa. Näin vapautuvan ajan Väätäinen keskittää työviikollaan yhä enemmän eduskuntatyöhön ja eduskuntaryhmän tarpeisiin.
Puoluehallitus kokoontuu viikolla ja viikonloppuisin, joten luopuminen vapauttaa Väätäisen viikonloppuja. Se antaa aikaa perheelle, jossa tärkeintä on 12-vuotiaan Roope-pojan harrastuksiin osallistuminen. ”Olen ollut kahdeksan vuotta puoluehallituksessa ja sen päälle kaksi kautta puoluevaltuustossa. Nyt on jonkun toisen pohjois-savolaisen vuoro vaikuttaa puolueen linjaan”, Tuula Väätäinen sanoo. Hän on miettinyt luopumisajatusta viime puoluekokouksesta asti. Joulun alla syntyneen päätöksensä Väätäinen antaa julki hyvissä ajoin ennen kuin puoluekokousedustajat valitaan. Edellisen luopumispäätöksensä Väätäinen teki vuosi sitten, jolloin hän jätti maakuntaliiton tehtävät. ”Sen päätöksen taustalla, sen lisäksi että pitkään olin maakunnallisissa tehtävissä ollut, oli minussa todettu kakkostyypin diabetes. Se oli silloin oikein hyvä ratkaisu.” Puoluehallitustyö on vienyt Väätäisen lähelle puoleen ydintä, sillä puoluehallituksessa tehdään tiiviisti mm. valtakunnallisten vaalien ohjelmatyötä. Sosiaali- ja terveysjaoston puheenjohtajana Väätäinen on ollut tekemässä puolueen linjauksia ja ohjelmajulistuksia presidentinvaaleista kunnallisvaaleihin. ”Helsingin päässä oleva työni tulee olemaan yhtä tiivistä kuin tähänkin asti. Se vain täyttyy nyt uudella tavalla.” Väätäinen mainitsee eduskuntatyön lisäksi erityisesti Ensi- ja turvakotiliiton hallituksen jäsenyyden sekä eduskunnassa toimivan Nuorten mielenterveystukiryhmän toiminnan olevan niitä, joiden työssä hän haluaa lisätä omaa osuuttaan. ”Myös puolueemme Eläkeläisfoorumi saa minulta lisää panostusta. Nämä kaikki ovat mielenkiintoisia ja minulle tärkeitä ja ne myös laajentavat sosiaali- ja terveysasioiden totuttua näkökulmaa.” Politiikka syrjäytti harrastukset Tuula Väätäinen liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1983. Silloin hän oli mukana Siilinjärvellä kesäteatterin riveissä. Kun hän lähti mukaan kunnallispolitiikkaan ja valittiin sosiaalilautakunnan puheenjohtajaksi, oli kesäteatteritoiminta jätettävä. Viimeisin näytelmä, jossa hän oli mukana oli Viimeiset kiusaukset. Niiltä ajoilta jäi kiusaus vielä joskus ja jollain tavalla palata näyttämölle. ”Harras toiveeni on, että joku vielä joskus ohjaisi minua Niskavuoren Hetassa. Olen nähnyt sen näytelmän lukemattomia kertoja ja Hetassa on minulle jotain todella tärkeää.” Samalla tavalla politiikka syrjäytti muutkin harrastukset. ”Vielä sentään joulujen ja pääsiäisten alla teen jotain käsilläni – enkelinukkeja, tonttuja.” Nyt hän on näiden menetysten kautta katsonut myös poikansa elämää ja harrastuksia. Äitinä hän haluaa olla mukana tukemassa ja elämässä sitäkin. ”Hänelle on ehkä vielä muutama vuosi tärkeää, että olen mukana hänen peleissään ja jutuissaan. Siihen on aikaa löydettävä. Harvoin olen ehtinyt viedä häntä jääkiekko-, futis- tai motocrossharjoituksiin. Paljon on jäänyt pelejä näkemättä, onneksi kesäisin olen ehtinyt mukaan kisareissuille.” ”Näin se on. Olen 54-vuotias ja 26 vuotta on mennyt tässä työssä. Elämääni enemmän takana kuin edessä. On aika miettiä missä haluan olla mukana. Juniorin elämässä”, Väätäinen vastaa omaan kysymykseensä. ”Sen hakeminen on vakava asia molemmille osapuolille. Lähestymiskielto merkitsee, ettei yhteydenpitoa ole kumminkaan puolin, ei hyvänäkään päivänä, vaan se on kerrasta poikki.” Kun ollaan erotilanteessa, johon liittyy väkivallan uhka, on Väätäisen mukaan oltava olemassa järjestelmä, joka takaa riittävät keskustelut ihmisten kesken yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi. ”Ei se ole pelkkä tuomarin päätöksen paikka.” Avioliittolain muutos vei aikoinaan erotilanteen pohtimisen ja siitä puhumisen. ”Se lisäsi mm. lasten huoltajuusriitoja. On helpompi mennä eteenpäin elämässä, kun asia on keskusteltu läpi.” Nyt on Sellon joukkosurman jälkeen alettu puhua aselaista ja ulkomaalaisten käännytyspäätöksistä. ”Kukaan ei ole puhunut, mikä olisi se systeemi, jolla saataisiin keskusteltua eron ja pettymysten tilanteet. Mies on jätetty ei ole selitys, että näin tapahtuu.” Keskustelua ja hoitoapua tarvitaan, mutta milloin, siinä on Väätäisen mukaan poliisi avainasemassa huomioimaan ja huomaamaan tilanteet, joissa tällaista apua ja tarvitaan. ”Mutta siihen pitää olla järjestelmä.” Käännyttäminen ei aina ratkaise vaan keskeistä Tuula Väätäisen mielestä on se, että saadaan muista kulttuureista tulleet ihmiset ymmärtämään meidän yhteiskuntamme lait ja periaatteet. ”Eivät ne selviä käskyttämällä vaan puhumalla. Siinä on yhteiskunnan ihmistä autettava”, Väätäinen näkee.
Kansanedustaja Tuula Väätäinen ihmettelee Siilisetin ja siilinjärveläisten nälvimistä Toimittaja: Anna Kaasinen
"Siilinjärvi, Maaninka ja Nilsiä toteuttavat Siilisetissä täsmällisesti puitelakia ja lainsäätäjän tahtoa. Väestöpohja on riittävä ja Siilinjärvi tarjosi yhteistyön kättä pienemmille kunnille, joten Siilinjärvi toimii oikein tässä yhteiskunnassa. En ymmärrä arvostelua siitä, että Siilinjärvi ja Siiliset toimivat yhteiskuntaa vaurioittavasti. Jatkuva nälviminen ei ole perusteltua." "Medialla on hirveän iso rooli vaikuttaa yhteiskunnan suuntaan ja asioihin, joista keskustellaan ja joita otetaan päätettävien asioiden pohjaksi. Olisi järkevää objektiivisesti pohtia, miten Kuopio on parantanut omien asioidensa hoitamista; pitäisi uskaltaa katsoa peiliin. Eivät tavalliset kuopiolaiset ole työntämässä minua minnekään, vaan minulta kysellään, miten terveyspalvelut toimivat Siilisetissä. Samanlaista keskustelua toivoisi julkisuudessakin." "Muutamat päättäjät Kuopiossa osallistuvat tähän keskusteluun, mutta suuri osa etsii yhteistyötä ja yhteistä näkemystä kaavoituksessa, elinkeinopolitiikassa ja maankäytössä. Iso yhteinen tahto vallitsi esimerkiksi hammaslääkärikoulutuksesta ja Kallansilloista, mutta julkisuuteen tulee asioista toinen puoli."
Työväenyhdistyksillä ei ole keskinäistä eripuraa Väätäinen ihmettelee, mistä Savon Sanomien Seppo Kononen on saanut tietonsa Siilinjärven ja Kuopion demarien eripurasta. "Se ei pidä paikkaansa. Ei ole kauan siitä kun johtokunnat tapasivat, ja ensi vuonna siilinjärveläiset kutsuvat kuopiolaiset kylään. Jos jotkut yksittäiset ihmiset pistävät tarmonsa mieluummin tyhjänpäiväiseen moittimiseen kuin oman kunnan asioihin, niin se ei tarkoita, että kokonaiset työväenyhdistykset toimisivat näin. On edesvastuutonta lietsoa riitaa, jota ei ole." "Olen lähdössä kuudensiin eduskuntavaaleihini, ja aina on ollut sitä painetta, että Kuopion demarit haluavat saada oman kansanedustajan. Ymmärrän sen: Kuopio keskuskaupunkina mieluilee eri puolueiden kansanedustajia." "Koen kuitenkin olevani Pohjois-Savon kansanedustajia, ja kun katsoo viime vaalien äänestyskäyttäytymistä, niin Erkki Virtasen äänistä 65 prosenttia tuli Kuopiosta, Jyrki Kataisen äänistä 53 prosenttia ja minun 39 prosenttia. Kun maakunnan ihmiset äänestävät, niin he ajattelevat kansanedustajan voivan edistää heille tärkeitä asioita - ei silloin ole kuntarajoja olemassa. On edesvastuutonta rakentaa vaaleissa kunta-aitoja ihmisten välille", suomii Väätäinen.
Keskustalaisiinkin kohdistuva arvostelu harmittaa Väätäinen on tyytyväinen siihen, että siilinjärveläiset demaripoliitikot eivät ole tähän asti käyneet henkilökohtaisesti kenenkään kimppuun tai olleet ilkeitä. Ilkeilyyn kun on helppoa osallistua, mutta asioiden hoito vaatii asiapohjaisia perusteluja. "Yhteiskunnassa ja Pohjois-Savossa on paljon keskusteltavia asioita, mutta nyt keskustelu kulminoituu valtakunnan ja lain suojelemaan Siiliset-hankkeeseen", ihmettelee Väätäinen. "Tiedän, miltä perusteilta Siiliset on lähtenyt ja olen ollut säätämässä puitelakia. Siilinjärvi ei voinut jäädä yksin ja katsoa, miten pienet naapurit pärjäävät." "Suomen poliittisen elämän onni on monipuoluejärjestelmä ja monta vahvaa puoluetta, jolloin asioista joudutaan keskustelemaan monesta näkökulmasta ja päätökset ovat varmemmalla pohjalla." "Kaupunkilehden kirjoittelu on demokratian vastaista. Se, että keskusta haluaisi vain vahvistaa asemaansa Siilisetin avulla, on epä-älyllinen väite."
Kokoomuksen olisi reilua ilmaista kuntaliitoshalunsa Väätäinen on kiinnittänyt huomiota Siilinjärvi-keskustelun käyjiin ja foorumiin: Kaupunkilehden takaa löytyy kokoomuslainen kansanedustaja Eero Lehti ja julkaisuun kirjoittaa kokoomuslainen Ismo Vornanen. Keskustelua käyvät myös puoluetoverit Jyrki Katainen, Arto Herranen sekä toiveensa kuntaliitosselvityksestä ilmaissut Satu Louejoki. "Mitä siitä voi ajatella? Näyttää siltä, että kokoomus haluaa kuntaliitoksen. Reilua olisi sanoa se suoraan ja ottaa se esille kokouksissa. Tällainen käärmeen pyssyyn ajaminen ja mollaamisen kautta eteneminen on käsittämätöntä. Se kertoo enemmän ihmisistä kuin perusjutusta eli Kuopion, Siilinjärven, Nilsiän ja Maaningan asioista." Kokoomus on ilmaissut pyrkivänsä suurimmaksi puolueeksi Siilinjärvellä, mutta Väätäinen ei usko, että suuruudesta on apua kuntaliitoksen ajamisessa. "Tällä tavalla Siilinjärvellä ei yksikään puolue ole päässyt eteenpäin. Aina on käyttäydytty asiallisesti ja otettu selvää asioista, ei keskustelu ole kulkenut pääasiallisesti lehtien palstoilla. Toiseksi keskusta on ollut suurin puolue, mutta se ei ole pyrkinyt eikä pystynyt junttaamaan asioita, vaan niistä on keskusteltu ja sovittu yhdessä." "Demarit eivät kai koskaan ole asettaneet tavoitteekseen olla suurin puolue, vaan olemme vain pyrkineet nostamaan kannatusta ja paikkalukua. Olemme hakeneet painoarvoa hyvillä, osaavilla ehdokkailla - pääluku ei aina ratkaise laatua." KUVATEKSTI
Julkaistu Uutis-Jousessa 6.8.2009 TOIMITTAJA: Salla Salminen
SDP:n kansanedustaja, Siilinjärven kunnanvaltuutettu ja ala-asteikäisen pojan äiti tietää, että koulujen alku tarkoittaa monelle lapselle ja nuorelle jokapäiväisiä kauhunhetkiä. Yhteiset säännöt koko kuntaan
Klikkien synty estettävä Koulukiusaamisen ehkäisyssä tärkeänä Väätäinen pitää myös oppilas- ja kouluterveydenhuollon riittäviä resursseja. Jopa tuntemattomien täytyy puuttua Kiusaamisen selvittämisen täytyy hänestä alkaa siitä, että lapsi puhuu tutulle aikuiselle, joka lähtee purkamaan tilannetta. Kun jonkun on välitettävä Väätäisestä lapsen kiusaaminen kertoo muustakin kuin lapsesta itsestään. Älä lyö lyöjää! ”Aikuisilta unohtuu usein, että koulukiusaus on viime kädessä poliisiasia. Se ei ole vain koulun ja kodin välinen juttu, joka joko hoituu tai ei hoidu. Jos koulun ja kodin välinen keskusteluyhteys ei toimi, selvittelijöinä toimivat lastensuojelutyöntekijät”, hän huomauttaa.
Julkaistu Uutis-Jousessa 18.1.2007
Tuula Väätäinen nousi nopeasti puolueensa vaikutusvaltaiseen ytimeen ”Välittämisen ajatus on pidettävä elossa”
Tuula Väätäisen ura SDP:n kansanedustajana alkoi lievästi sanoen mielenkiintoiseen aikaan. Heti alkajaisiksi Arkadianmäen tulokas sai seurata lähietäisyydeltä, kuinka tuore pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui taistelemaan asemastaan ja lopulta luopumaan. ”Olihan se hämmentävää. Sitä ajatteli, että voiko tämä edes olla totta.” Mutta pian melu laantui ja poliitikot pääsivät töihinsä uuden pääministerin johdolla. Koko prosessi osoitti Väätäisen mielestä suomalaisen politiikan ainutlaatuiset vahvuudet.
”Tuntui hyvältä, että tipahdettiin jaloillemme heti, kun keskusta oli vaihtanut pääministeriä. Se kertoi siitä, että laadittu hallitusohjelma oli laajemman joukon yhteinen sopimus”, Tuula Väätäinen pohtii. ”Voi ajatella, että tämä suomalainen tapa toimia on kansalaisten kannalta turvallinen. Ehkä se tekee politiikasta vähän tylsää seurattavaa, mutta kun katsoo koko prosessia, niin sen tekeminen ei todellakaan ole tylsää. Keskustellaan reippaasti neljän seinän sisällä, suomalaiseen tapaan.” Ulospäin melko väritön ja ennustettava politiikka kertoo hänen mukaansa myös yhteiskunnan avoimuudesta. Se luo turvallisuutta, jonka varmistajana on monipuoluejärjestelmä. Silloin tällöin Suomeenkin haikailtu kaksinapainen parlamentarismi ei Väätäistä viehätä tippaakaan. ”On hyvä, että on kolme kohtuullisen suurta puoluetta, niille muutama keskisuuri hallituskumppani ja vielä joukko pienempiä valmiina iskemään kiilaa. Ja onhan mahdotonta ajatella, että esimerkiksi koko vasemmiston kirjo olisi yhdessä puolueessa. Ei voi sanoa, että sellaisen puolueen ohjelma olisi kaikkien yhteinen.” Peruspalveluja ei jätetä markkinoiden armoille Demareiden arvioitiin pelkäävän porvarihallituksen syntyä, kun puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta alkoi viime viikolla kaivata Anneli Jäätteenmäkeä takaisin keskustan johtoon. Tuula Väätäinen vierittää koko sotkun median niskaan. ”Ei hän koskaan Jäätteenmäen perään haikaillut, se oli lehden tulkinta. Feldt-Rannan kommentissa on kysymys Jäätteenmäen aikana sovitun hallitusohjelman linjauksista ja nyt esillä olevien poliittisten linjausten erosta, esimerkiksi yliopisto-opiskelun maksullisuudesta.” ”Eikä tässä yritetä kiinnittää huomiota vain itseen ja tyrkkiä kokoomusta sivuraiteelle. Nyt haetaan pohjia uudelle hallitusohjelmalle.” ”Selvähän se on, että oikeiston ja vasemmiston välillä on talouteen liittyvä perusero. Oikeisto pohjaa markkinatalouteen, kun vasemmisto haluaa verotuksella tasata palvelujen saatavuutta. Ja minun mielestäni peruspalveluja ei saa jättää markkinoiden armoille.” Saman tien hän kannustaa ihmisiä miettimään, millainen maailma olisi, jos jompi kumpi suunta vallitsisi ainoana. Ja toteaa pian, että molemmista tarvitaan parhaat palat. Yritystoimintaa on tuettava, mutta julkisia palveluja ei myöskään saa ajaa alas maksua vastaan. ”Aina on niitä, joilla ei ole varaa hankkia palvelua itse. Mutta kyllä heillekin ne pitää järjestää.” Väätäinen innostuu niin, ettei jää epäselvyyttä hänen vahvasta lajistaan. Hän haluaa, että ihmisten perusasioista säilytetään aina julkinen vastuu. ”Välittämisen ajatus on pidettävä elossa. Se, että on valmis maksamaan veroja, vaikkei terveyskeskuksen palveluja itse tarvitsisikaan. Koska silloin se vähävaraisempi voisi tarvittaessa saada tarvitsemansa. Tämän ajatuksen elossa pitämisessä meillä on kova työ.” Sosiaali- ja tervystoimi lähemmäs toisiaan Yhteiskunta ei ole valmis koskaan, mutta sellaisen elementit kyllä ovat Väätäisen mukaan täällä olemassa. Tosin niin epätasaisesti jakautuneina, että siellä täällä törmätään yhä vakaviin ongelmiin. Lähimpänä esiin nousee lääkäripula Koillis-Savossa. ”Nyt on alettava työstää toimintamalleja, jotka tuottavat kuntalaisille enemmän, mutta ovat samalla työntekijäystävällisempiä.” Ministeri Liisa Hyssälä (kesk.) esitti taannoin avuksi erityisiä kehittämiskeskuksia. Niihin Väätäinen ota kantaa, toteaa vain, että valtakunnallisesti on alettava kerätä ja ottaa käyttöön hyviä toimintamalleja palvelutason säilyttämiseksi. Tai oikeastaan parantamiseksi. Siilinjärven kunnallisen palvelutason hän tuntee läpikotaisin ja antaa sille erittäin hyvän arvosanan. Hän luettelee sujuvasti esimerkkejä, jotka muillekin kelpaisivat: terveyskeskus, hammashoito, lasten päivähoito, Siilin lapsi -projekti, vanhuspalvelut, Ikäsiili. Paljon tapahtuu kaiken aikaa. ”Peruspohja on toki hyvä sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Mutta sosiaali- ja terveystoimi ovat vielä liian kaukana toisistaan. Rajapintoja pitää pystyä hävittämään, sillä ihminenkin on yksi kokonaisuus.” Yhtäkään kuntaa ei saa jättää heitteille Keskustelu kuntien palvelukyvystä kiertyi viime vuonna Paras-hankkeen ympärille. Ja mielipiteet siitä risteilevät villisti. Kun joku katsoo sen merkitsevän kuntien pakkoliitoksia, toinen pitää koko puitelakia tyhjänä puheena. Ja loput jossain siinä välillä. Myös Siilinjärven kansanedustajien on arvioitu vetävän tässä vastakkaisiin suuntiin. Kun kokoomusjohtaja Jyrki Katainen nähdään Siilinjärven ja Kuopion liitokselle suopeampana, sanotaan Tuula Väätäisen rakentelevan ympäristökuntien kanssa jopa vastavoimaa Kuopiolle. ”En ole koskaan puhunut mistään vastavoimasta, sen haluan oikaista! Olin Kaavilla puhumassa demareiden tilaisuudessa, jossa pohdittiin ympäristön pienten kuntien peruspalvelujen järjestämistä parhaalla tavalla. Paikalla ollut toimittaja sanoi, että sehän olisi vastavoima Kuopiolle. Sanoin, että minä en sellaista sanaa käyttäisi.” ”Mielestäni maakunnassa pitäisi olla useampia vahvoja alueita, jotka huolehtisivat peruspalveluista, kuten terveyshuollosta ja kouluista. Olen puhunut tätä samaa viimeiset seitsemän vuotta kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Ja että maakunnan kaikki osat on otettava mukaan yhteisiin kuvioihin; niin Koillis- kuin Sisä-Savokin, Rautavaaraa unohtamatta.” Liitoksesta pitää olla hyötyä kaikille Sanomattakin lie selvää, että hän on voimakkaalla myötäotteella ollut ajamassa viiden kunnan äsken käynnistettyä hanketta terveydenhoidon järjestämiseksi yhdessä. Entä jos se ei onnistukaan? ”Silloin on istuttava pöytään ja alettava miettiä muita ratkaisuja. Vaikka kuntaliitoksia.” Silti hän ei halua ruveta piirtelemään kuntarajoja, vaikka diktaattoria saisi hetken leikkiäkin. Ensin pitäisi saada selkeä kuva, miten oma kunta on toiminut ja miten naapurit, ja millä tavalla ne sitten olisi paras yhdistää. ”Liitoksesta pitää olla hyötyä kaikille osapuolille, otetaan jokaiselta parhaat mallit. Ei se niin voi mennä, että ensin vain liitytään ja sitten aletaan miettiä, että mitäs nyt tehdään.” Siilinjärvellä palvelut tuotetaan jo nyt niin hyvin, ettei paljon enää pysty parantamaan. Väätäinen sanoo, että Kuopiossakin pitää ymmärtää, jos siilinjärveläisillä ei ole halukkuutta eikä tarvetta neuvotella kuntaliitoksesta. Ja päättäjien pitää varmistaa, että taso säilyy. ”Mutta pitää olla myös realisti. Jos viiden vuoden sisällä täällä ei ole saatu elinkeinopolitiikkaan tehokasta yhteistyötä, niin siitä ei hyvä seuraa. Koska elinkeinoelämä ei noudata kuntarajoja, pitää kuntienkin pystyä niitä madaltamaan.” Vähemmän puhetta, enemmän valtaa Maakuntalehti Savon Sanomat vertaili jokin aika sitten maakunnan kansanedustajien toimintaa mm. täysistunnossa käytettyjen puheenvuorojen määrillä. Väätäinen ei oikein pärjännyt siinä vertailussa. ”Sehän kertoi vain sen, mitä siellä ylipäätään tilastoidaan. Kyllä valtaosa ihmisistä tietää, että varsinainen työ tehdään valiokunnissa ja muussa valmistelussa. Hallituspuolueilla on tietenkin paremmat mahdollisuudet siellä, joten oppositio on ärhäkkä isossa salissa, koska media on paikalla.” On joskus sanottu, että puheenvuorojen määrä täysistunnossa on kääntäen verrannollinen puhujan vaikutusvaltaan omassa ryhmässään. Vaikuttajat puhuvat niissä kokouksissa, joissa voi vaikuttaa? ”Ei se nyt ihan noinkaan ole . . .” Väätäisellä on vähäpuheisuuteen monta syytä, mutta yksi on varmasti se, että hänen asemansa puolueessa todellakin on vahva. Puoluehallituksen jäsenenä hän saa yleensä mielipiteensä kirjattua ryhmän kannanottoihin. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä ja alan asiantuntijana hän on mukana monissa keskeisissä työryhmissä. Esimerkiksi Paras-hankkeen puitelakia kirjoitettaessa hän kuului neljän poliitikon ydinryhmään. Näitä ei tilastoida. Kuten ei sitäkään, että Tuula Väätäinen heitetään kehiin aina kun puolueen edustajaa tarvitaan jossakin sosiaali- ja terveysalan paneelissa. Mutta pettymyksiäkin hän on joutunut nielemään. Päällimmäisenä kirpaisee kehitysvammalakien yhteensovittaminen uudistaminen, joka sisälsi mm. vammaisen oikeuden henkilökohtaiseen avustajaan. Lain valmistelu venyi niin, ettei siitä tule valmista tällä hallituskaudella. Mutta seuraavaan hallitusohjelmaan se on saatava. ”Myös lastensuojelulain uudistus tuli valiokuntaan viime hetkillä. Siinä on kohtia, jotka joudutaan kirjoittamaan uudelleen, joten kiire tulee.” Suuret puolueet lähellä toisiaan Kun asiantuntemusta ja osaamista on riittävästi, on tapana että kansanedustajalle napsahtaa ministerin pesti jossakin vaiheessa uraa. Onko tässä nyt seuraavan hallituksen sosiaali- ja terveysministeri? ”Ei ole. Siihen hullunmyllyyn minä en halua, en takuulla!” Mutta maaliskuun eduskuntavaalien tuloksesta ei epäselvyyttä tunnu olevan. ”SDP on ilman muuta suurin, mutta keskusta ja kokoomus ovat vain 1–1,5 prosenttiyksikön päässä. Ja hyvin lähellä toisiaan, en edes veikkaa kumpi on suurempi.” Maakunnassa hän arvelee tulevan yhden edustajanpaikan verran muutosta. Se voi lähteä joko Vasemmistoliitolta tai kristillisdemokraateilta, mutta kuka sen ottaisi . . . sitä on tässä vaiheessa ihan mahdotonta sanoa. ”Lopulta vaalit ratkaisee uskottavuus. Teemat ovat kuitenkin kaikilla pääpiirteissään samat.”
Seppo Timonen
Julkaistu Uutispäivä-Demarissa 30.9.2005
Lapsen sylissä pitäminen ei maksa mitään
Perheterapeutti ja kansanedustaja Tuula Väätäinen (sd.) tietää, että ajan antaminen lapselle on tärkeämpää kuin uusi koulureppu.
Väätäinen on työssään Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrian poliklinikalla nähnyt, että paljon puhutut perheiden ongelmat ovat totisinta totta. - Jäin äitiyslomalle 1997 ja kun vähän yli kolmen vuoden kuluttua tulin takaisin, tein ensimmäisen vuoden aikana enemmän lastensuojeluilmoituksia kuin koko siihenastisen urani aikana, hän kertoo. Väätäinen on koulutukseltaan psykiatrian erikoissairaanhoitaja ja erityistason perheterapeutti. KYSin psykiatrialla hän ehti työskennellä parikymmentä vuotta ennen kuin tuli viime vaaleissa valituksi eduskuntaan. - 1980-luvulta asti on tullut paljon hyvää lainsäädäntöä, joka on parantanut lasten asemaa. Myös laki hoitoon pääsyn varmistamisesta, sosiaalihuollon menossa oleva selvitystyö ja vähävaraisten perheiden tuloihin tehdyt parannukset ovat kaikki pieniä puroja, joilla päästään eteenpäin. Jos kaikki ihmiset noudattaisivat lakeja, meidän lapsillamme olisi todella hyvät oltavat. Mutta jos kaikki voimat menevät arjesta selviämiseen, ei lapsesta jakseta huolehtia kuten pitäisi. Väätäinen muistuttaa silti, että tärkeintä ei saa rahalla. - Sylissä pitäminen, kysyminen, kuunteleminen ja vastaaminen eivät maksa mitään. Se vie vähän aikaa, mutta on lapselle paljon tärkeämpää kuin se, saako uuden koulurepun joka vuosi.
Maaseutukylän ainoa vasemmistoperhe
Väätäinen on kotoisin Pohjois-Savon Maaningalta, mistä 11-lapsinen perhe muutti 1960-luvulla Tervoon. Isä oli "kunnon kommunisti", kuten tytär luonnehtii. - Olimme kylän ainoa vasemmistolainen perhe. Se tuli kyllä selväksi, mutta onneksi oli paljon sellaisia naapureita ja koulukavereiden koteja, joissa sillä ei ollut merkitystä, Väätäinen naurahtaa. Isän halvaannuttua, yhden veljen menehdyttyä tapaturmassa ja yhden jouduttua armeijaan Väätäinen hoiti 15-vuotiaana tyttösenä yksin kaikki maatalon työt vuoden ajan. - Isä tuvasta käsin neuvoi, miten traktoriin vaihdetaan hiilet, hän muistelee.
Valehtelun yli on vaikea päästä
Demari Väätäisestä tuli Harjamäen sairaalan hyvien työkavereiden ansiosta. - Demariliikkeessä mukana olevat ihmiset olivat sellaisia, joita arvostin töissä. Siksi oli helppo uskoa, että he eivät hoida huonosti myöskään poliittisia asioita. Kymmenhenkinen demariryhmä on Siilinjärven valtuuston toiseksi suurin keskustan 17 valtuutetun jälkeen. - Meillä on aina saatu olla tilanteessa, jossa on pitänyt olla valmiuksia neuvotella ja hakea kompromisseja. Ei minusta ole haukkumaan ja leimaamaan ihmisiä, että kepu sitä ja kepu tätä, vaikka joku yksittäinen teko voi joskus harmittaakin. Valehtelua minun on vaikea unohtaa, Väätäinen tunnustaa. Väätäinen on kaiken muun ohella laillistettu psykoterapeutti, joka voisi pitää myös yksityisvastaanottoa. - En ole sitä tehnyt. Terapiatyössä potilaalle ei voi sanoa, etten tänään pääsekään. Politiikka voisi myös vaikuttaa hoitotilanteeseen niin, etten olisi enää neutraali asiakkaan silmissä, hän epäilee.
Tiina Virtanen Uutispäivä Demari Lisää haastatteluja:
|