Työn ulottuvuudet

 

Tulipalopesäkkeitä kaikkialla

1.11.1998

Työelämään liittyvät ongelmat, ahdistukset ja paineet ovat puhuttaneet ihmisiä kaikilla median tasoilla. Keskustelu ei ole lähtenyt tyhjästä, tehdyt tutkimukset osoittavat kiistatta monitasoisten pulmien olemassaolon.

Lamavuosien aikana työssä käyneet painostettiin, tietoisesti tai tiedostamatta, joustamaan ja tekemään ylipitkiä päiviä. Ei ollut ollenkaan harvinaista kuulla, että jos ei työpäivän pidentäminen kelpaa, tilalle on kyllä tulijoita. Silloin luultiin olevan työnantajan markkinat, ei vain riittävästi ajateltu, että piiskatut ja loppuun ajetut hyvätkin työntekijät uupuvat ja markkinat loppuvat.

Yhteiskunnan moninaiset paineet ovat olleet verottamassa sen vähän vapaa-ajan, minkä työ on tekijälleen suonut. Työssäkäyvien keski-ikä on monilla aloilla noussut reilusti, mikä on tietysti tuonut myös jaksamattomuuteen oman lisänsä. Monet jo kymmeniä vuosia työelämässä olleet ovat kokeneet epäoikeudenmukaisena sen kohtelun, minkä he pitkän päivätyön tehneenä ovat saaneet kokea.

Taistelut olemassa olevista työpaikoista ovat monesti olleet kuluttavia ja työpaikkojen yhteishenki on ollut kovasti koetuksella. Niinpä työpaikkakiusaaminen on selkeästi nostanut päätään joka puolella. Se näkyy rehoittavan monilla eri tasoilla ja on päässyt valloilleen, koska ei ole uskallettu siitä työpaikan menetyksen pelosta riittävästi puhua.

Työterveyshuoltoa on monin paikoin arvosteltu siitä, ettei se riittävän rohkeasti puutu ongelmiin työntekijän kannalta, vaan niitä pidetään liian työnantajan etuja katsovana. Luulen, että maassamme on hyvin monentasoista työterveyshuoltoa, hyvää sekä huonoa. Joka tapauksessa nyt esille tulleiden tutkimusten valossa on syytä myös työterveyshuollon ryhdistäytyä ja ottaa se asema, mikä sille on alunperin ajateltu. Eli työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen sekä työpaikkojen työolosuhteiden turvallisuuden valvominen yhdessä työsuojelun kanssa. Erityisesti työterveyshuollolla täytyisi olla nykyistä enemmän osaamista henkisten paineiden ja pattitilanteiden purkamiseen. Jokainen tietää, että jos mielentasapaino häiriintyy, se varmasti välittömästi vaikuttaa työssä suoriutumiseen ja tuo taas sitä kautta paineita jaksamiseen. Ennalta ehkäisevän työn merkitystä ei voi koskaan liikaa korostaa.

Erityisesti ne alat, joissa ollaan työkseen tekemisissä ihmisten psyykkisten ja fyysisten ongelmien ja sairauksien kanssa, ovat vaaravyöhykkeessä työntekijöiden uupumusta ajatellen. Noilla aloilla korostuu ihmisestä toiseen siirtyvän ahdistuksen ja huolen määrä. Uupunut työntekijä ja uupunut asiakas ovat kuin bensa ja palava tulitikku.

Tulevaisuus ei varmasti kovin paljon helpota työhön liittyvien paineiden vähenemisessä. Ei ainakaan siinä suhteessa, että työntekijäväestö edelleen ikääntyy. Eikä riittävää määrää uusia, nuoria työntekijöitä palkata paikkaamaan tulevaa eläkkeelle jäänti buumia. Pidän melko varmana, että tulevaisuudessa on osaamisen tasolla ongelmia työn tekemisessä. Yksikertaisesti siitä syystä, että tietty määrä työstä ja sen osaamisesta tulee vain riittävän työkokemuksen kautta. Ja sen osaamisen karttumisessa on vanhoilla kokeneilla työntekijöillä korvaamaton osa.

Ajoittain on myös pelkoa siitä, että koulutetaanko meillä riittävät määrät ammattilaisia tulevaisuutta ajatellen. Säästöpaineissa ollaan helposti karsimassa opiskelupaikkoja ja katsotaan vain lähitulevaisuuteen. Tiedän, että Pohjois-Savossa on pyritty tekemään yhteistyötä työnantajien kanssa, jotta löytyisi tarvetta vastaava määrä ja laatu koulutuspaikkoja, mutta työtä on syytä sinnikkäästi edelleen jatkaa.

"Polut kasvaneet umpeen, närettä ja mustikkaa. Oksat sivaltavat kasvoihin. Ketä huhuilla." ( Helena Anhava)

Tuula Väätäinen
sairaanhoitaja
Maakuntahallituksen jäsen (sd)
Savon Sanomat lukijainpalsta/ Kuokkavieras 1.11.1998

---

Ahdistetun ahdistelua!

14.03.1998

Olen hiukan hämmästyneenä kuunnellut ja lukenut paheksuvia ja kriittisiä ilmaisuja työttömyyskortistojen "ajanmukaiseksi " saattamisesta. Tämänkin lehden pääkirjoituksessa joku aika sitten Tapani Lepola paheksui ministeri Mönkäreen lausuntoja työttömyyskortistossa olevien työkyvyttömien saattamisesta eläkkeelle ja / tai asianmukaiseen hoitoon. Lepola piti kyseistä toimenpidettä vain tilastojen kaunisteluna, hämmästyttää!! Luulisi olevan aivan selvää, että työkyvytöntä ihmistä ei juuri kukaan työnantaja ota töihin, eikä heidän näin ollen pidä eikä tarvitse olla työttöminä työnhakijoina. Puhumattakaan siitä henkisestä nöyryytyksestä, joka tulee mahdollisten toistuvasti kielteisten työpaikkahaastattelujen muodossa.

Psykiatri Ilkka Taipale on lähtenyt voimaperäisesti hakemaan oikeutta vaikeasti alkoholisoituneille, jotka systeemin toiminnan vajavaisuuden vuoksi roikkuvat työttöminä työnhakijoina. Psykiatri Taipaleen haastattelu taannoisessa Lauantai Vekkarissa oli mielenkiintoinen monestakin syystä. Hänen persoonalleen ominainen innostus ja kiinnostus kyseiseen asiaan tuntui todella hyvältä. Taipale, joka ei tiettävästi ole juuri työskennellyt asioiden parissa, jotka olisi vaatineet "silkkihansikkaat" käteen, vaan mieluiten reilut työmiehen rukkaset, on tässä asiassa ihminen paikallaan.

Kun puhutaan alkoholismista ja alkoholisteista unohdetaan, että näitä ihmisiä vaivaa usein moni muukin lääketieteellisesti diagnosoitavissa oleva sairaus kuin pelkkä viinan liika juonti. Tv-haastattelussa Taipale toi selkeästi esille, että näiden ns. alkoholistien joukossa on paljon henkilöitä, joilla on mm. luku- ja kirjoitus häiriöitä, neurologisia sairauksia, kehitysvammaisuutta sekä laajalti psyykkistä sairautta, jotka muodostavatkin eläkelausunnon päädiagnoosin. Voisi yksinkertaisesti sanoa, että jos nämä ihmiset eivät olisi ryhtyneet käyttämään ahdistukseensa alkoholia, heidän varsinainen sairautensa / ongelmansa olisi vienyt heidät eläkkeelle jo aika päiviä sitten. Puhumattakaan siitä, että heitä olisi voitu auttaa, jos tilanne olisi huomattu ajoissa.

Suomessa tehtävät monet kansalaisiin liittyvät tilastot ovat pääsäätöisesti luotettavia, luotettavampia kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi Suomen itsemurhatilastot kertovat karua totuuttaan, kun taas mm. katolilaisissa maissa näitä tilastoja voidaan katsoa vähintäänkin epäilevästi johtuen uskonnon periaatteiden mukanaan tuomasta ongelmasta. Miksi ei sitten työttömyystilastojen paikkansa pitävyyttä kannata tarkastella kriittisesti. Toki sekin on murheellista, että eläkeläisiä, eläkkeelle siirtyviä, siirrettäviä ja sinne haluavia on niin paljon. Mutta on itsensä pettämistä väittää jotakin muuta kuin mitä tosi tilanne kuitenkin on.

Nykyinen työtahti ja kiristyvä kilpailu vaatii väistämättä tehokkaita, hyvinvoivia ja ammattitaitoisia työntekijöitä sekä johtajia. Ei ole salaisuus, että monet työnantajat mielellään siirtävät "reserviin" ne työntekijät, joiden työteho ja kapasiteetti ovat laskeneet. On aika nurinkurista, että toisesta työvoimatoimiston ovesta työnnetään sisään irtisanottuja, joilla on työkyvyn vajavaisuutta ja toisen oven kautta yritetään työllistää toisia työkyvyttömiä tai rajoitteisia. On todella syytä tarkastaa "pelikortit" ja järjestää pakat kuntoon.

Pelkkä luukulta toiselle siirto ei varmasti ole riittävä apu ajatellen näitä ihmisiä. Tarvittaisiin vielä paljon enemmän apua, tukea ja tekoja, jotta näiden ihmisten elämään tulisi hiukan enemmän valoa. Tilanteessa on kuitenkin tehtävä se, mitä pystytään ilman paheksuntoja ja turhia kruusailuja.

"Että mitäkö odotan elämältä?
Elämyksiä:
iloa ja moraalisia ongelmia."
(Eeva Kilpi)

Tuula Väätäinen
Sairaanhoitaja
Maakuntahallituksen jäsen (sd)
Savon Sanomat 14.3.1998 /Lukijain Sanomat / Kuokkavieras


---

Köyhyyden käsite?

12.03.1998

Arkkipiispa John Vikström haluaa seuraavien eduskuntavaalien pääteemaksi köyhyys- ja nälkäongelmat. Toive on varmasti oikeutettu ja tulee kipeään tarpeeseen, mutta kuinka asia saataisiin koko poliittisen kirjon periaatteisiin siten, että tuloksia myös syntyisi?

On aivan varmaa, että päätelmä siitä kuka ja millaisessa asemassa oleva ihminen on köyhä, näyttää erilaiselta, kun sitä katsoo oikeistolainen, vasemmistolainen tai vaikkapa kristillinen. Köyhyyttä on monenlaista mm. aineellista, sosiaalista, hengellistä, terveydellistä ja älyllistä. Mitä useammalla sektorilla ihminen on köyhyyden runtelema, sitä vaikeampaa hänen elämänsä on ja sitä moninaisemmat auttamistoimet silloin tarvitaan.

Monet ihmiset sen lisäksi, että päivittäinen toimeentulo on katkolla, tarvitsevat läheisten ja yhteiskunnan tukea hoiva- ja kasvatustehtävässään. Pystyäkseen pitkäjänteiseen elämänsä suunnitteluun ihminen tarvitsee riittävän tukevat kädet ympärilleen. Näitä riittävän tukevia käsiä vain on tänä päivänä liian vähän.

Yhä kipeämpi tarve on myös siihen, että itse kunkin ihmisen köyhyyden määrä ja laatu selvitettäisiin, jotta annettu apu ja tuki tulisi juuri oikeaan aikaan ja riittävän verran. Ehkä ruuan jakelupisteissä tulee esille moni muukin hätä ja köyhyys, mikä ihmisten mieliä painaa, mutta ne eivät välity riittävästi eteenpäin. Sosiaalitoimistojen työntekijöiden muistiin kertyy monen ihmisen elämä ja murheet, mutta mitkä onkaan ne keinot, mitä heillä on enää käytettävissä?

Poliittisissa ympyröissä mukana olevana olen myös kovasti kiinnostunut kirkon ja miksi ei muidenkin hengellisten yhteisöjen laajemmista köyhyyskampanjoista. Monia kuntia varmasti auttaisi srk:n aktiivisempi lasten päiväkerhotoiminta, jolloin kuntien sosiaalityöhön, perheiden ja yksinäisten tukemiseen jäisi kipeästi tarvittavaa aikaa. Srk:t voisivat vaikka joinakin vuosina suunnata maa- ja kiinteistösijoituksensa seurakuntalaisiinsa ja heidän hyvinvointiinsa. Muistaakseni Piispa Riekkinen on puhaltanut myötätuulta seurakunnan aktiivisempaan otteeseen ihmisten hädässä. En myöskään lämpene ministeri Huttu-Juntusen ehdotukseen peruspäivärahan verovapautuksesta. Koska on myös työssä käyviä ja eläkeläisiä, joiden tulo ei juurikaan ole peruspäivärahaa kummempi, heidätkin pitäisi silloin jättää verottamatta, ettei tarvitsisi mennä toimeentulolisää hakemaan.

Niinhän se on, aina on mukavampi katsoa, mitä toiset voisivat tehdä, mutta omien käsien toimimattomuus on usein vaikea huomata. On hyvä muistaa, ettei mitään ihmisryhmiä, vaikka heillä olisikin yhteinen nimittäjä vaikkapa työttömyys, pidä määritellä täsmälleen samaan muottiin ja kohdella kaikkia samalla tavalla, koska siitä se vasta ihmisen todellinen kurjuus ja köyhyys korostuu. Ihmisen pohjimmainen pelastus on kuitenkin se, että saa säilyttää oman tahtonsa ja identiteettinsä, olivatpa olosuhteet mitkä tahansa.

"Vaikeinta ei täällä ole käskeminen tahi käskyjen täyttäminen, vaan ihmisenä eläminen." (Samuli Paronen)

Tuula Väätäinen
sairaanhoitaja, Maakuntahallituksen jäsen
Valpas 12.3.98

---

Mitä huono huokaat...?

14.02.1998

Siellä missä ihminen hädässään ja ahdistuksessaan kohtaa toisen ihmisen, on ilmassa turvattomuutta ja onnettomuuden riski. Erityisesti silloin, kun sisäinen tuska purkautuu aggressiivisuutena, on pelkoonkin syytä. Viime viikkoina on julkisesti tuotu esille terveyden- ja sosiaalihuollon työntekijöiden työssään tuntemaa ja kokemaa turvattomuutta ja jopa fyysisen turvallisuuden puutetta.

Taatusti tämä uhka on ollut aina olemassa, mutta viime vuosina hoitotilanteet ovat kärjistyneet niin, ettei työntekijöiden turvallisuus ole kovinkaan hyvin taattu. Hoitajiin, vahtimestareihin, sairaankuljettajiin ja toimistovirkailijoihin kohdistuva henkinen ja ruumiillinen väkivallan uhka ja teot vaan ovat helposti jääneet huomiotta. Monesti niitä on luonnehdittu "ammatin luonteeseen" kuuluviksi. On hyvä, että mm. Kuopion avohoidon ylilääkäri Matti Pietikäinen on ottanut avoimesti kantaa lääkäreihin kohdistuneeseen uhkailuun. Tosin on hyvä muistaa, että usein poliklinikoilla ja psykiatrisissa yksiköissä, muu henkilökunta lähtee (omankin turvallisuutensa uhalla) turvaamaan lääkäriä ja potilasta vastaanottotilanteisiin, jos uhka on mitenkään ennalta arvioitavissa. Kokemuksen myötä on tullut selkeästi esille, että "sähköisissä" tilanteissa useamman henkilön läsnäolo rauhoittaa.

Nykyisessä tilanteessa yhä harvemmin on mahdollisuus järjestää vastaanottotilanne turvalliseksi, henkilökunnan niukka mitoitus ei anna tähän mahdollisuutta. Päihteiden sekakäyttö tuo tilanteeseen oman ongelmansa, jota ihmisten yleinen turhautuneisuus ja ahdistus lisää. Ehkä on liiankin paljon hyssytelty ja ymmärretty tilanteita, joissa hoitavia henkilöitä on solvattu tai jopa pahoinpidelty. Lienee aika harvassa ne tapahtumat, jotka ovat päätyneet poliisille pahoinpitelyilmoituksena. Monesti ilmoituksen tekemättömyyden taustalla on ollut uusi uhkaus, tai että uhri on tuntenut olevansa yksin tapahtuneen kanssa.

Onkin syytä ryhtyä voimakkaammin pohtimaan keinoja työturvallisuuden lisäämiseksi. Työpaineiden muutenkin lisääntyessä ja työntekijöiden vähetessä väkivallan uhka entisestään lisääntyy, jos työntekijät tuntevat olevansa kaiken vastaan tulevan armoilla ilman tukevaa selkänojaa, työnantajaa. Uskon, että työturvallisuuden lisääminen ei aina välttämättä niele suuria rahamääriä. Voi olla, että joissakin paikoissa pelkästään asiaan vakavasti suhtautumalla ja olemassa olevat keinot käyttöön ottamalla tilannetta helpotetaan.

Elämä on kaiken kaikkiaan raaistunut, ihmistä ei suojele enää edes poliisin puku eikä lääkärin valkoinen takki. Vaikkakin ilman noita pukuja ihminen on vielä suojattomampi. Kansalaiset ovat tottuneet hädässään kääntymään poliisin ja lääkärin edustamien instanssien puoleen ja ehkä siksi pyrkineet pitämään niitä koskemattomina, kukapa nyt "löisi poikki" sitä kättä, jonka varassa roikkuu. Nyt voikin olla vaarana, että ne, jotka suuressa ahdingossaan käyttäytyvät aggressiivisesti jäävät ilman apua, koska he herättävät pelkoa auttajassaan. Ei ole syytä paniikkiin, vaan vakavaan keskusteluun ja tilannearvioon turvallisuutta lisääviä keinoja etsien.

"Tämä neuvottomuus on se pelko, joka saa meidät toimimaan; ei kipu ole sairaus, vaan se tunne kun on yksin ja avuton." ( Hannu Salakka)

Tuula Väätäinen
psykiatrian sairaanhoitaja
Maakuntahallituksen jäsen (sd)
Savon Sanomat 14.2.1998/ Lukijain Sanomat, Kuokkavieras palsta

---

Hyvinvointipalveluista

29.01.1998

Hyvinvoinnilla tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisellä on mahdollisuus saada tärkeimmät tarpeensa tyydytetyksi. Kuinka voidaan nyt ja lähitulevaisuudessa taata maakuntamme eri kunnissa yhtäläinen mahdollisuus kuntalaisten hyvinvointiin. Tämä on varmasti hyvin vaikea tehtävä, koska kasaantuvaa huono-osaisuutta on Pohjois-Savossa enemmän kuin muissa maakunnissa.

Pohjois-Savossa hyvinvointiketjun piirissä tekee työtä 15.000 henkilöä, mikä on 17% maakunnan kaikista työpaikoista, joka on elintarvikeketjun (18%) jälkeen korkein. Tänä korkean työttömyyden aikana ja kuntatalouden kiristyessä on ilmaantunut suuria paineta näiden työpaikkojen vähentämiselle.

Jo nyt on nähtävissä, että eri kunnissa kuntalaisten mahdollisuus saada apua ja tukea kriisin yllättäessä ovat varsin suuret. Näyttää siltä, että työntekijöiden vähetessä ja töiden luonnollisesti lisääntyessä jää hyvin vähän aikaa ja voimia oman ammattitaidon ylläpitämiseen ja varsinkaan uuden oppimiseen. On myös nähtävissä, että työnantajien (useimmiten kuntien) näkemys koulutuksen polttavasta tarpeellisuudesta on jäänyt ajatuksissa kakkossijalla.

Aina työntekijöiden määrä ei ratkaise työntuloksen laatua ja tavoitettavuutta. Palvelua voidaan antaa hyvin monensävyisenä. Laki takaa monessa tapauksessa kuntalaiselle oikeuden saada apua hätätilanteessa. Sitä ei siis voi kieltää, olipa resurssit kuinka niukat tahansa. Samalla tavalla ajattelen, ettei työntekijöillä on "oikeutta" antaa huonoa palvelua siksi, että väkeä on vähän. Palvelu voi olla niukkaa, mutta se ei saa olla huonoa.

Kiristyneen taloudellisen tilanteen vuoksi on syntynyt kunnissa tarve nipistää mm. erikoissairaanhoidon palveluista, ja siirtää niitä oman kunnan tuottamaksi. Kyllähän se käy, jos vain omassa kunnassa otetut toiminnot osataan tehdä. Olisikin syytä avoimesti miettiä mitä esim. oman kunnan terveyskeskuksen väki ehtii ja ennen kaikkea osaa tehdä. Ei ole oikein, että tehtävä siirtojen jälkeen osa kuntalaisista "joutuu" tyytymään "suutarin apulaisen" räätälöintiin ja toiset (voimakastahtoisemmat) hoidattavat itsensä edelleen "suutarilla".

Kaikesta kurjuudesta huolimatta on hyvä muistaa, että suuri apua on monesti sekin, että joku on läsnä eikä ihmistä jätetä yksin. Koska silloin pelko ja turvattomuus lisää kipua ja ahdistusta. Kun pysähtyy miettimään, ei kiire ehkä aina olekaan niin suuri, ettei ehtisi paria sanaa vaihtaa. Tai ainakin miettiä yhdessä asiakkaan kanssa, löytyykö joku ihminen, jolla olisi aikaa ja halua auttaa, vaikka vain läsnäolollaan.

Kuntien imagon kannalta hyvinvointipalveluiden saatavuuden ja erityisesti laadun merkitys on vähintään yhtä tärkeä kuin yritysten monikirjoisuus. Jotta maakunnan eri seutukunnat pärjäisivät vetovoimaisuudessa toisiinsa nähden, ja puhumattakaan muuhun maahan, on tilannetta syytä tarkastella kriittisesti ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

"Yksin olet sinä ihminen. Kenelle?" (Jouko Lehtonen)

Tuula Väätäinen
psykiatrian sairaanhoitaja
Maakuntahallituksen jäsen
Valpas 29.1.1998

---

Älä lyö lyötyä

22.11.1997

Työttömyyden ympärillä on riittänyt askaretta hyvin monella tasolla. Yksinomaan työttömyyslukujen paikkaansa pitävyydestä kiistellään jatkuvasti. Suuri kysymysmerkki on vielä se, miten suuri osa työttömäksi rekisteröityneistä on henkilöitä, jotka pystyisivät tai haluaisivat työtä vastaanottamaan silloin, kun sitä olisi tarjolla.

Työvoimaviranomaiset, tietojeni mukaan, ovat aikeissa "putsata" kortistoaan kevättalvella 1998. Tarkoituksena on poistaa työvoimatoimistojen työnhakijoista mm. ne pitkäaikaistyöttömät, jotka eivät ole syystä tai toisesta ottaneet vastaan tarjottua työtä toistuvasti. Vain yksipuolisesti tarkasteltuna tuo operaatio on aiheellinen ja myös oikeudenmukainen. Miksi olisi lupa olla kortistossa työttömyystuen saajana työnhakijana, jos ei kuitenkaan ole työhön käytettävissä.

Kautta aikojen on ollut tiedossa, että työttöminä työnhakijoina on runsas joukko niitä, jotka terveydellisten esteiden vuoksi eivät ole kykeneviä työhön. Heidän joukossaan on niitä, joille on kirjoitettu työkyvyttömyydestä lääkärintodistus, mutta se ei ole läpäissyt eläkepäätöksiä tekevien viranomaisten seulaa. On myös heitä, joiden terveydellinen tilanne on täysin tai osittain selvittämättä, jonka seurauksena he ovat myös olleet ilman asiamukaista hoitoa. Erityisen huolissaan on syytä olla siitä joukosta, jotka ulkopuolelta katsottuna olisivat oikeutettuja sairauspäivärahaan tai eläkkeeseen, mutta eivät itse tunnista sairauttaan.

Silloin kun jostakin perustoimeentuloa annettavasta pisteestä lakaistaan asiakkaita "pihalle", niin automaattisesti he siirtyvät seuraavalle luukulle, mikäli kykenevät pitämään omia puoliaan. Jos työvoimatoimistojen kortistojen putsaus toteutuu, se tuo suuren joukon kuntien sosiaalitoimistojen asiakkaaksi. Jo nyt kuntia kuormittavat kasvaneet toimeentulotukien menot kasvavat reilusti tämän "sisäisen" siirron vuoksi.

Tätäkin suurempi huolenaihe tässä operaatiossa on väliinputoajien joukko. Ne henkilöt, jotka eivät terveydentilansa vuoksi ole kyenneet ottamaan työtä vastaan, erityisesti mielenterveysongelmista kärsivät, saattavat jäädä ilman toimeentuloa. Heillä ei monesti riitä voimia, tai heidän maailmansa on sairauden vuoksi hämärtynyt, riittävän avun ja toimeentulon etsimiseen.

Olisikin syytä kuntien viranomaiset terästäytyä ja hyvissä ajoin yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa miettiä, miten yksittäisten ihmisten kannalta tragedioilta vältyttäisiin. Kun tehostetaan yhteistyötä entisestään, niin asianmukaiseen hoitoonohjaukseen ja hoitoon saattamiseen löytyy keinoja. Moraali ja eettinen katsomus on oltava mukana silloin, kun ihmisten elämänlankoja ryhdytään katkomaan tai solmimaan. Kylmällä matematiikalla ei ihmisen elämän mittaria lasketa.

Kaikissa olosuhteissa on muistettava, että Suomen kesä on lyhyt, talvi on pitkä, pimeä ja kylmä, elääkseen ihmiset tarvitsevat ruokaa, vaatetta ja huolenpitoa. Tärkeää on myös se, että ihmiset voisivat tuntea oikeasti kuuluvansa johonkin, vaikkakin vain hakeakseen rahaa toimeentulonsa, ilman, että heitä palvellaan "vasemmalla" kädellä.

"Jumala loi ihmisen ja todetessaan, ettei tämä ollut tarpeeksi yksinäinen, hän loi ihmiselle seuralaisen, jotta tämä kipeämmin tuntisi yksinäisyytensä. " (Paul Valery)

Tuula Väätäinen
psykiatrian sairaanhoitaja
Kh-jäsen Siilinjärvi (sd)
Savon Sanomat 22.11.1997 / Lukijain Sanomat / Kuokkavieras palsta/ Raimo Naumanen

---

Subjektiivinen oikeus huijata

24.08.1997

Viime viikkoina on otettu ahkerasti kantaa siihen, mahtaako kenellä olla oikeutta huijata, pettää tai valehdella. Jos huijari on joku muu kuin itse, siihen ei tietenkään ole oikeutta, vaan se on tuomittavaa ja moraalitonta. Näyttää myös siltä, että mitä korkeammassa asemassa on, sitä viattomampana petollisuutta pidetään. Kun oikeusvaltiossa kuitenkin pitäisi lähteä siitä, että kaikki kansalaiset rotuun, asemaan tai varallisuuteensa katsomatta ovat samassa asemassa.

Suurta kohua on myös aiheuttanut sosiaalietuuksien saajien taustojen tarkemman tarkastelun tarve. Jo pitkään on ollut tiedossa, että yhteiskunnan varoja käytetään väärin ja niitä perusteettomasta haetaan ja maksetaan. Virheellinen on kuitenkin mielestäni ajatus, että väärinkäyttäjiä olisivat vähävaraiset ja heikossa asemassa olevat. On syytäkin poistaa sosiaalitoimiston kortistosta ne henkilöt tai perheet, joiden tosiasiallinen sosiaalinen ja taloudellinen asemansa eivät oikeuta sieltä rahan tai palvelujen saamiseen.

Ei ole mitenkään salaisuus, että mm. päivähoitopalvelujen "tehokkaimpia" käyttäjiä ovat uraputkessa olevat työssäkävijät, joiden lapset ovat miltei ympäri vuoden kokopäivähoidossa. En tiedä mikä voisi olla selityksenä sille, että vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon vapaapäivillään tai lomillaan. Ehkä ei muisteta, että hoidossa käyminen on lapsille työtä, joka vie voimia. On tietysti hyväksyttävä se, että joskus on vapaapäivillä tai lomalla hoidettava välttämättömiä asioita ja on lapsen kannalta parempi olla tutussa hoitopaikassa.

Sekin on selvää, että mitä laajempi työkokemus ja koulutus, sitä helpompi on tehdä tilapäisiä töitä, joilla leventää ruokakunnan toimentuloa. No, jos ruokakunnan toimeentulo on niukka, on ymmärrettävää kiusaus lisätulojen hankkimiseen ilman, että siitä ilmoittaa esim. toimeentulon myöntäjälle. Mutta sitä ei kuitenkaan voi hyväksyä, koska toimeentulorajat toimeentulon saamiseksi on oltava kaikille tasavertaiset.

Jos vaadimme, että yritysten on ilmoitettava tulonsa ja maksettava veronsa, ja ne, jotka eivät sitä tee, on saatava kiinni, niin sama vaatimus on oltava yhteisestä kassasta tukea saavilta. Usein perustellaan ahkeraa palvelujen käyttöä sillä, että kun joutuu maksamaan koko kuukaudelta käytti palvelua minkä verran tahansa. Toisaalta taas esim. jos vuokraan sisältyy vesi ja sähkö en ole kuullut kenenkään polttavan lamppuja yötä päivää tai juoksuttavan vettä vain siksi, että kun maksaa saman summan oli kulutus mikä tahansa.

Joka tapauksessa kiristynyt valtion ja myös monien kuntien talous pakottaa entistä tarkempaan tarveharkintaan, niin kiusallista kuin se onkin. En usko, että kukaan rehellisellä toiminnalla toimeentulonsa hankkiva, tuli se sitten palkkatyöstä tai yhteiskunnan tuesta, pahoittaa mielensä siitä että "huijarit" poimitaan joukosta pois. Sillä tavoin riittää paremmin ja useammalle jaettavaa kun tulee tosi tarve.

"Kun olet yksin, ajattele omia vikojasi - kun olet seurassa, älä puhu toisten vioista." ( Kiinalainen sananlasku)

Tuula Väätäinen
psykiatrian sairaanhoitaja
Kh-jäsen Siilinjärvi (sd)

---

Kenen luvalla

02.08.1997

Lieneekö Suomen maassa toista "heimoa", jonka puhumisia ja tekemisiä halutaan kontrolloida, ohjata ja arvostella enemmän kuin meidän savolaisten. Väitetään, että savolaisille ei sovi kertoa omista onnistumisistaan, koska toinen on siitä kateellinen. Jos taas savolainen erehtyy elämänsä hyvistä asioista puhumaan, sanotaan taas näkyy savolaisen omankehu haisevan. Ne kun ovat semmoisia piällysmiehiä, ovat olevinaan muita parempia.

Ei sovi puuttua muiden virheisiin tai maailman epäoikeudenmukaisuuksiin, koska sillä ne savolaiset vasta itseään nostavatkin, kun eivät muuten pysty, niin siten tuovat esille oman erinomaisuutensa. Ei ole hyvä, jos nimimerkin takaa kirjoittaa, mutta se vasta on paha, jos nimensä laittaa, sillä tempulla vasta jokin taka-ajatus on.

Savolaisen ei sovi myöskään sanoa suoraan, koska se ei sovi oikealle savolaiselle. Ihan oikean savolaisen on muiden mielestä oltava vähintään viäräleuka, tehdä kiusaa kysyjälle tai olla hiukan kiero. Kun sitten savolainen on sellainen kuin oletetaan, vastaa kuulostellen ja kuulostelee vastatessaan on saanut muutaman uuden "vihamiehen".

Meidän väitetään olevan tavallista uteliaampia, kun joku kulkee kadulla, jo vieressä verho heilahtaa. Kuulemma tiedetään paremmin muiden asiat kuin omat, jolla perusteella sitten puututaan naapurin tekemisiin. Kun on lukenut viime päivien lehtiä monista onnettomuuksista, niin ei ainakaan niissä savolainen "valppaus" ja puuttuminen ole estänyt / ehkäissyt ympäristön / naapurin tapahtumia. Vai liekö lähistöllä ollut muita kuin savolaisia, mene tiedä.

Suurta kiusaa näyttää todella aiheuttavan muualta tulleille savolaisten keskustelukulttuuri. Vastaus tyyli ja sen sisältö ei useinkaan tyydytä kysyjää. Harvoin kuitenkaan pysähdytään miettimään, minkä sisältöinen kysyjän kysymys on mahtanut olla. Koska ääneen lausuttu kysymys harvoin sisältää kaiken sen tiedonhalun, mikä kysyjällä on mielessään. Vastaaja ei suinkaan ole aina varma, missä mielessä kysymys on tehty, ja vastatessaan laajasti tai kiertäen pyrkii saamaan lisää selvyyttä kysyjästä. Niinpä siinä kaksi tai useampi ottaa mittaa toisistaan tutustuakseen, selvittääkseen luottamusta.

No, onneksi on lukuisa määrä ei savolaisia, joille "heimomme" tapa kommunikoida ei tuota ongelmia, vaan enemmänkin iloa ja vaihtelua, joku jopa väittää nauttivansa kuulemastaan ja kokemastaan mm. Kuopion torilla istuessa ja kuunnellessa ihmisten seurustelua keskenään. Vähän samaan tapaan kuin itse olen nauttinut Porissa torilla käydessäni ja kuunnellessani torimyyjien kaupankäyntiä omalla murteellaan ja huumorillaan.

Jos savolainen lupsakkuus olisi kantaa ottamatonta, vastuuta pakoilevaa, ei olisi Urho Kekkosesta tullut presidenttiä, Juice Leskisestä arvostettua sanoittajaa, Spede Pasasesta tuottoisaa elokuva / pelien tehtailijaa, Eija Ahvosta vakavasti otettavaa tuntojen tulkitsijaa eikä Erkki Liikasesta EU-komissaaria, vain muutamia mainitakseni.

"Jos etsii virheetöntä ystävää, jää ilman ystävää." ( Turkkilainen sananlasku)

Tuula Väätäinen (sd)
psykiatrian sairaanhoitaja
Kh-jäsen Siilinjärvi
Savon Sanomat 2.8.1997