Kirjoitukset 2000

Uudistuva Euroopan Unioni

06.12.2000

Juuri parhaillaan menossa oleva Nizzan kokous tulee linjaamaan EU:n päätöksenteon perusperiaatteita ja pyrkii sopimaan sellaisesta perusoikeuskirjasta, joka mahdollistaa nykyistä joustavamman asioiden käsittelyn.

On yleisesti tiedossa, että esim. määräenemmistö päätösten laajentaminen ja kohdentaminen tulee tuomaan arvovaltaiselle kokousväelle päänsärkyä. Vaikka Suomi melko laajamittaisesti kannattaa määräenemmistö päätösten lisäämistä, se ei kuitenkaan halua ulottaa sitä mm. artiklan kohtaan "työntekijöiden sosiaaliturvasta ja sosiaalisesta suojelemisesta". Vaan esittää edelleen yksimielistä päätöstä silloin, kun tehdään päätöksiä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien perusperiaatteista.

Ehdotus Euroopan Unionin perusoikeuskirjaksi on ollut jakelussa ja se on mielestäni selkeää luettavaa. Tekstissä on monin eri tavoin haluttu varmistaa ihmisoikeuksien toteutuminen ja suojeleminen. Samalla perusoikeuskirjassa sanotut oikeudet tuovat mukaan vastuuta ja velvollisuuksia sekä muita ihmisiä että koko ihmiskuntaa ja tulevia sukupolvia kohtaan.

Suomen Sosialidemokraattisten europarlamentaarikkojen ja Työväen Sivistysliiton järjestämä koulutusmatka Brysseliin vahvisti taas kerran omia ajatuksia siitä, että Pohjoismaiden mukana olo EU:ssa on koko unionille tarpeellinen. Pohjoismainen tapa tehdä työtä perusteellisesti, ja kaikki kansan kerrokset huomioon ottaen, on omiaan lisäämään oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa koko Euroopassa.

Suomen Kuntaliiton Brysselin toimisto esitti vakavan pyynnön siitä, että kaikki kunnat ja maakunnat olisivat mukana yhteisissä maakuntien Brysselin toimistoissa. Tällä hetkellä joidenkin maakuntien poissa olo vaikeuttaa Kuntaliiton toimiston työtä. He eivät saa riittävästi ja suoraan tietoa kuntien ja maakuntien tahdosta, vaan joutuvat keräämään tarvitsemansa, jolloin he tekevät päällekkäista työtä maakuntien Brysselin toimistojen kanssa.

Kuntaliiton Brysselin toimiston tehtävä on valvoa kuntien etuja EU:n päin ja samalla tehokkaasti pitää ajantasalla Suomen Kuntaliittoa ja sitä kautta kuntia. Suomen edunvalvonta organisaatioilla tuntui olevan paljon yhteistyötä, joka varmasti on nähtävissä Suomen arvostetussa asemassa unionissa.

EU:n monet direktiivit ovat aivan aiheesta saaneet voimakasta kritiikkiä. Esim. julkisten palveluiden kilpailuttamista ohjaava direktiivi on otettu uuteen tarkasteluun ja sen uutta, toivottavasti järkevämpää, versiota voidaan odottaa vuoden sisällä. EU:n turvallisuuspoliittisesta luonteesta on keskusteltu hyvin paljon. EU:n syntyhistoria ja sen perustaneiden maiden historiaa tarkastellessa voi sanoa, että yhteinen taloudellinen edunvalvonta on varmasti omalta osaltaan rauhoittanut myös turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta Eurooppaa.

Tutustuminen Belgian yhteen suurimmista kaupungeista Gentiin todisti taas kerran, kuinka rajusti koko maa on kahtia jakautunut kahteen kielialueeseen. Sytytyslangat tuntuivat olevan hyvin herkässä. Molemmilla kielialueilla on tänä päivänäkin hyvin muistissa menneet sodat ja molemmin puolin kärsityt vääryydet. Tuntui siltä, että unionia tarvitaan kipeästi myös Belgian oman maan eheyden ylläpitäjäksi.

EU onnistuessaan ja viisaasti toimiessaan tulee olemaan tasapainoinen ja riittävän turvallinen Eurooppalainen kokonaisuus suhteessa muuhun maailmaan. Pohjoismailla on ja tulee olemaan tärkeä rooli oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden lisäämisessä EU:n sisällä.

Tuula Väätäinen
Siilinjärven kunnanhallituksen jäsen
Siilinjärvi 6.12.2000

---

Lopullinen totuus

12.11.2000

Oikeuslääkäri Kari Karkolan haastattelu lauantaisessa Savon Sanomassa avasi monien mielissä ovet menneisyyteen. Niin myös omani, vuoteen 76, jolloin soitin hänelle kysyäkseni onnettomuudessa kuolleen mieheni lopullista kuolinsyytä. Kysyäkseni, eikö todella olisi ollut mitään tehtävissä. Ei, ei olisi ollut mitään tehtävissä. Minulle kerrottiin karu totuus selkeästi ja lopullisesti, mutta kuitenkin hyvin myötätuntoisesti minun jaksamiseni huomioon ottaen.

Minä en jaksanut odottaa kuukautta tai paria saadakseni saman asian tietooni paperilla, joka jokaiselle omaiselle lähetetään. Onneksi en jaksanut, sillä paperi ei olisi kysymyksiini minulle vastannut, eikä minulta pärjäämistäni kysynyt. Niinpä olen sen jälkeen neuvonut aina kohdalleni sattuneita omaisensa, ei luonnollisen kuoleman kautta, menettäneitä ihmisiä soittamaan oikeuslääkäri Karkolalle ja keskustelemaan hänen kanssaan.

Oikeuslääkärin osuus omaisten ymmärryksen lisäämisessä tapahtuneen suhteen on mielestäni korvaamaton. Totuus olipa se millainen hyvänsä on aina parempi kuin epätietoisuus ja hämäryys. Totuutta joudutaan joskus etsimään pitkään ja perusteellisesti. Omaisilla on mielestäni oikeus tietää tapahtumien kulkusta ja asian etenemisestä, vaikka tutkiminen kestäisi vuosia.

Totuus on myös lapsille paras mahdollinen vaihtoehto, vain siten hekin pystyvät elämään tapahtuneen kanssa, ilman että toiveet ja mielikuvitus liiaksi hankaloittavat asian ymmärtämistä. Totuuden kuuleminen ja kertominen ei ole helppoa ja joskus siihen tarvitaan erityistä hienotunteisuutta viranomaisilta. On rehellisyyden nimissä todettava, että joskus viranomaisten joukossa on joku, joka ei sovellu kuolinviestin viejäksi. Ajattelen, että ensimmäinen tapaaminen viranomaisen ja vainajan omaisten kanssa on hyvin merkittävä, se voi paljolti auttaa omaisia yllättävän tiedon vastaanottamisessa tai jopa aiheuttaa täyden sulun heidän ajatuksissaan. Totuuden kertominen viranomaisena ja samalla ihminen ihmisen tasolla olevana vaatii ammattitaitoa ja elämän ymmärtämistä.

Kuoleman selvittäminen on vainajan viimeisten päivien tai hetkien löytämistä ja todentamista, mutta samalla se on myös parhainta ennaltaehkäisevää työtä. Parhaimmillaan se avaa omaisille uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia vaikeiden elämän olosuhteiden voittamisessa. Se avaa monille tien ja mahdollisuuden keskustella omasta elämästään ja kokemistaan asioista, joista oli jo ajatellut, ettei niitä voi jakaa kenenkään kanssa.

Itävallassa on ihmisten tuska pahimmillaan, epätietoisuutta, ahdistusta, pelkoa ja raivoa. Loputtomalta tuntuva kysymysten tulva pulppuaa ajatuksissa ja näkyy ihmisten kasvoilta. Vastauksia saadaan odotella vielä pitkään ja omaisten kriisihoidot ovat välttämättömiä. Onneksi maailmalla on kokemusta kriisiryhmistä ja niiden vetämisestä, ettei omaisten tarvitse hädän hetkellä olla yksin.

Kiitän oikeuslääkäri Kari Karkolaa inhimillisestä työstä kaikkien meidän omaisten puolesta, jotka olemme saaneet epätietoiseen ahdistukseemme tietoisen ja empaattisen selvityksenne.

"Kun on vaikeaa, sitä haluaa ensin poistaa vaikeuden, sitten vasta elää. Vaikka olisi opittava elämään samalla kun on vaikeaa." ( Markku Envall)

Tuula Väätäinen
perheterapeutti
Siilinjärvi
Siilinjärvi 12.11.2000/ Savon Sanomat lukijain sanomat Puheenvuoropalsta

---

Seksuaalirikosten uhrit

31.10.2000

Savon Sanomat 31.10.1999

Ei ole rohkeutta puuttua

Sunnuntaina 31.10 oli televisiossa ohjelma, Akuutti Seksuaalinen väkivalta - uhrista selviytyjäksi, jossa kuvattiin kolmen seksuaalisen väärinkäytön kohteeksi joutuneen naisen pitkäaikaista toipumista kokemuksistaan. Noissa tapauksissa seksuaalirikoksen tehneet olivat lastentarhanopettaja, opettaja ja sisaren mies, siis kaikki miehiä.

Vasta viime vuosina on ryhdytty puuttumaan tähän ihmisoikeuksia syvästi loukkaavaan rikokseen. Vieläkään asiassa ei riittävästi osata ja uskalleta toimia. Miksi, varsikin seksuaalirikosten uhrit kysyvät. Miksi vielä uuden vuosituhannen vaihtuessa on vallalla käsitys, että uhrit olisivat itse jotenkin tapahtuneeseen syyllisiä ja aiheuttajia.

Siksikö, että suuren yleisön joukossa on valtavassa määrässä jokaisessa sisällään vaihteleva määrä pahuutta ja myös seksuaalista kieroutuneisuutta. Siksikö, että suojellaksemme itseämme annamme toisten kärsiä ja tavallaan uhraamme heidät, välttyäksemme itse pahalta.

Sunnuntain Akuutti ohjelmassa asiantuntijana ollut seksologi totesi, että pedofiliaa on monen miehen sisällä. Toiset vain pystyvät omat yllykkeensä ja viettinsä pitämään kurissa. Heillä on sosiaalinen ja oikeudellinen omatunto tallella. Kun taas pedofiileillä kontrolli on hyvin puutteellinen tai puuttuu kokonaan. Hän sanoi, että kadulla voi tulla vastaan kaksi miestä, joilla molemmilla on pedofiilinen sisus, mutta vain toinen toteuttaa sisäiset yllykkeensä.

Itse olen monesti miettinyt, miksi niin useat insestin ja pedofilian uhrien yritykset kertoa tilanteestaan kaikuu kuuroille korville. Onko yksi selitys siinä, että he sattuvat kertomaan asiasta sellaiselle henkilölle, jolla itsellään on pedofiili sisällään, mutta ei irti päässeenä. On varsin loogista ajatella, että tällaisen henkilön on vaikea ottaa vastaan kuulemaansa. Puhumattakaan, että auttaisi uhria viemään asiaa eteenpäin.

Pedofilia, hyväksikäyttäjä voi asua samalla tavalla myös naisten sisällä. Se voi näkyä toimintana, mutta myös huomaamattomuutena ja hyväksyntänä. Tutkimusten mukaan äidit pohjimmiltaan hyvin usein tietävät perhepiirissä tapahtuvasta lastensa, useimmiten tyttäriensä hyväksi käytössä. He vain ovat "sulkeneet" silmänsä ja korvansa lapsensa kärsimyksiltä.

Hyväksikäyttäjä, hyväksikäytöstä tietävä ja apua antamaton henkilö ovat yhteisvastuussa tapahtuman jatkumisesta ja siitä aiheutuneesta epäinhimillisestä kärsimyksestä. Niin tästä rikoksesta kuin muistakin rikoksista on joillakin taipumus syyttää toisia. Siksi vaatiikin erityistä ammatillista osaamista kuulla herkällä korvalla. Tarvitaan selvästi lisää koulutusta ja työnohjausta kaikille niille, jotka ovat työnsä puolesta ottamassa vastaan uhrien hätää. Erityisesti tarvitaan auttajille parempaa itsetuntemusta, että omat estot ja rajoitteet eivät "sulje" silmiä ja korvia, eivätkä jäädytä myötätuntoa ja oikeudenmukaisuutta.

"Suuri tuska ei kyynelehdi. Kenet tuska on lyönyt, maahan, ei vuodata kyyneliä, hän vuotaa verta." (Gerfaut)

Tuula Väätäinen
perheterapeutti
Työnohjaaja

---

Joillakin oikeus hävittää, joillakin velvollisuus korjata

16.10.2000

Miljardit matkaavat tuhoalueille, jotka ihminen on saanut aikaan omaa itsekkyyttään. Jokaisella maailman suunnalla tapellaan ja tuhotaan satojen sukupolvien aikaan saamaa maailmaa. Ihmisiä ja tavaraa tuhoutuu, valtavasti surua ja elämän iän kestävää katkeruutta ja vihaa kylvetään. Eikö meille riitä, että luonto ja luonnon voimat omassa karuudessaan asettaa ihmiset ajoittain oman valtansa alle.

Liian usein sotien ytimeksi paljastuu yksittäisten ihmisten mielen patologia, joka on monin eri konstein pystynyt saamaan mukaansa saman mielisiä ja vähän muitakin. Ihmismielen pohjimmainen halu olla muita parempi ja toisia enemmän oikeassa saa noissa tilanteissa vääristyneitä ja ei päivän valoa kestäviä piirteitä.

Päästäkseen kansa- tai uskontokuntien johtajaksi tarvitaan useimmiten laajamittaista taustatyötä. Jolloin voisi ajatella, että jo taustajoukoissa on "sodan" aineksia, kun joku hyvin nopeasti valtaan tultuaan pystyy yleisesti tuomittaviin tekoihin. Ihmisen aikaan saamat maailman tuhot ovat syttyjä monista eri pesäkkeistä ja siksi niiden sammuttaminen ei ole ollenkaan helppoa ja nopeaa.

Luonnon ihmisille aiheuttamia tuhoja pyritään hyvin tehokkaasti etukäteen arvioimaan ja aavistamaan ja siten järjestämään esteitä ja suojautumaan. Pidetään velvollisuutensa kehittää esim. teknologiaa mahdollisimman pitkälle, että voitaisiin ennakoida mm. tulivuorten purkaukset ja tulvat.

Missä viipyy julkinen vaatimus siitä, että ihmisen aiheuttamat tuhot saataisiin eliminoitua. Itselläni on enemmän taipumus ajatella, että ihmisen mieleen on helpompi vaikuttaa kuin sateisiin ja maanjäristyksiin. Kun on olemassa tietoa ja tukimusta siitä, millaisilla ihmisillä ja arvomaailmalla varustetuilla on kaikista suurin riski aiheuttaa tuhoa ympärillään, niin miksi siihen ei pystytä tai haluta vaikuttaa.

Nykyisen tietotekniikan ja median avulla pystytään seuraamaan hyvinkin tarkkaan, mitä missäkin maailman kolkassa tapahtuu. Hyvin usein ainakin jälkeenpäin todetaan, että tapahtunut oli aavistettavissa jo aikoja sitten. Mistä löytyisi ne konstit, joilla nähtävissä oleva prosessi voitaisiin keskeyttää. Olisiko tehokkaampaa ohjata miljardeja ennaltaehkäisevästi, tehdä jotakin ennenkuin maat tuhoutuu ja ihmiset tapetaan.

Onko jotenkin näkyvämpää ja uutiskynnyksen ylittävämpää kulkea raunioilla ja ihmisten joukkohaudoilla kertomassa siitä massiivisesta avusta ja tuesta, jota maailmalta tulee, enemmän kuin ehditään kunnolla vastaanottaa ja järkevästi kohdentaa.

Tietysti maailman on tehtävä kaikkensa jälkihoidon suhteen, se on vähintä inhimillisyyttä, mitä vallitsevissa olosuhteissa on tehtävissä. Sillä pääsääntöisesti syyttömiä on ne, jotka ovat jääneet tuhojen jalkoihin, syyllisethän ovat usein ilman paluulippua matkanneet kauas, heille turvan luvanneiden luokse.

Olisko järkevää perustaa kriisipalvelujoukkojen rinnalle kriisintorjunta joukkoja, joiden tehtävänä olisi erityisesti panostaa ihmismielen tuhoisan osan löytymiseen ja sen liikekannalle panon estämiseen. Silloin kun on kysymyksessä suuret joukot, jotka johtajiensa ohjauksessa tulisivat olemaan uhka ympäristölle ja omilleen.

Elämässä voi aina uneksia paremmasta tilanteen hallinnasta, niin kuin minä ehkä nyt. Oma mieli ei vain nyt mitenkään jaksa sulattaa sitä, että toiset tuhoaa tahallaan, toiset velvollisuudesta ja inhimillisyydestä korjaa, kunnes joku taas katsoo omaksi oikeudeksi niittää kaiken matalaksi. Noille samoille miljardeille olisi niin paljon muutakin käyttöä, pelkästään luonnonolosuhteista kärsivien lasten ruokkiminen ja hoitaminen vaatisi uhrauksia paljon nykyistä enemmän.

"Tähän on tultu, sanoo joku, tappiomielialan levittäjä. Tässä on oltu ennenkin, minä lisään, optimisti mukamas." ( Pekka Kejonen)

Tuula Väätäinen
sairaanhoitaja
Siilinjärvi
Siilinjärvi 16.10.2000/ Savon Sanomat lukijain sanomat/ Puheenvuoropalsta

---

Tulevaisuus edessämme

12.09.2000

Tulevaisuusfoorumi 2000 kokoontui 12.9.2000 Kuopiossa. Päivää voisi luonnehtia optimistiseksi ilmapiiriltään. Käytetyt puheenvuorot korostivat miltei poikkeuksetta itseen ja yrittämiseen uskomista. Itä-suomalaisia ei vaivaa huonommuus, osaamattomuus tai keinottomuus sen enemmän kuin muitakaan suomalaisia.

Tilaisuuden alustajat katsoivat, että tulevaisuuden menestyksen salaisuus on korkea teknologia ja osaaminen. Avainhenkilöiden ja "aivotyötä" tekevien merkitys maakuntien nousussa katsottiin olevan ehdoton edellytys. Erityisesti nuorten osaajien kiinnittäminen synnyinseuduilleen katsottiin tärkeäksi.

Huipputason osaajiin panostava koulutus on saanut vahvan jalansijan niin valtiontahon kuin maakunnan päättäjien ajatuksissa.

Keskiasteen ammatillisen koulutuksen puolestapuhujat ovat alkaneet aivan oikeutetusti liikahdella hermostuneesti. Minuakin on alkanut enenevässä määrin huolestuttaa riittävän arvostuksen väheneminen ns. tavallisen duunarin tekemästä työstä ja asemasta yhteiskunnassa. Vaikka tulevaisuusfoorumissakin jokainen alustaja kertaalleen mainitsi jokaisen ammatti-ihmisen ja työntekijän panoksen tärkeydestä, se kuitenkin jäi selvästi "poikapuolen" asemaan, kun maalattiin ilmaan ne elementit, jotka tulevat nostamaan Itä-Suomen takaisin nousuun.

Keskiasteen ammatillisen koulutuksen on nyt entistä voimallisemmin verkostoiduttava ja tiivistettävä koulutusohjelmiaan yhteensopivaksi koko maakunnassa. Jokainen nuori ja vähän iäkkäämpikin oppija on oikeutettu saamaan asuinkunnastaan riippumatta tasokasta ja kilpailukykyistä koulutusta. Vain tehokas ja laajat osaamisalueet mahdollistava koulutus takaa Pohjois-Savonkin keskiasteen ammatillisen koulutuksen saajille mahdollisuudet sukeltaa mukaan vinhaa vauhtia kehittyvään työelämään.

Niin kauan kuin maailmassa on ihmisiä, ei ihmisen käsin ja ajatuksin tehtävä työ lopu, eikä koneet ja laitteet pysty ihmistä, onneksi, koskaan täysin korvaamaan. Tämän hetken aikuisten on tunnettava vastuunsa ja luotava arvostava ilmapiiri kaiken tasoiselle ammattikoulutukselle ja työnteolle. Ollaanko menty liian pitkälle siinä, että vain yliopistot ja tiedelaaksot tuottavat tai pitävät sisällään ihmisen mitat täyttäviä henkilöitä? Mielestäni on menty. On unohdettu, että ihmisen elämän arvokkuus, laadukkuus ja tehokkuus koostuvat itse asiassa usein pienistä siruista ja haparoivista askeleista.

Pohjois-Savon menestyksen salaisuus tulee mielestäni olemaan elämän ja tuotantorakenteen monikirjoisuudessa. Me tarvitsemme ajattelijoita, visionäärejä, jarruttajia, tekijöitä kaikilla elämisen tasoilla. Suunnittelu on turhaa, jos kukaan ei osaa tehdä siitä konkretiaa.

Päättäjillä tulee olemaan entistä suurempi vastuu sen suhteen, että ihmisten arvostusta ja tärkeyttä ei mitata liian korkeilla ja yksisuuntaisilla mittareilla. On luotava edellytykset sille, että ihmisillä todella olisi oikeus ja mahdollisuus uskoa itseensä ja valitsemansa linjan tarpeellisuudesta yhteiskunnalle. Sillä Tulevaisuusfoorumissa sanottiin, että vain vahva usko itseen ja omiin mahdollisuuksiin on yksittäisen ihmisen ja koko Itä-Suomen menestyksen peruskysymys.

"Elämän onnen kolme suurta pääehtoa ovat: jotakin tehtävää, jotakin rakastettavaa ja jotakin toivottavaa." ( Th.Calmers )

Tuula Väätäinen
Kunnan hallituksen jäsen (Sd) Siilinjärvi
Siilinjärvi 12.9.2000/ Uutis-Jousi

---

Ei huolta huomisesta

01.09.2000

Lapsuutta kuvataan silloin tällöin sanomalla, että silloin ei paina huolet huomisen. Kuinka monen kohdalla tuo pitäneekään paikkaansa, lienee vielä tieteellisesti todentamatta. Jos on yhtään uskomista viimeisimpien tutkimusten tuloksiin ja median julkaisemiin tapahtumiin, jotka kertova omaa karua kieltään hyvinvointi Suomen lasten lapsuudesta, on huomisen huolet heillä jokapäiväisiä.

Lasten ja nuorten pahaolo näkyy yhä useammassa päiväkodissa, koulussa, urheiluseuroissa ja ennen kaikkea kaduilla. Me aikuiset liian usein tyydymme vain taivastelemaan ja moralisoimaan. Varsinkin, jos omat lapsemme eivät kuulu tuohon joukkoon.

Hyvien kotiemme ovet eivät helposti aukene niille, jotka eivät ikään kuin mahdu sakkiin. Sitä paitsi, meillä tärkeillä aikuisilla on aina niin kiire, ettemme edes huomaa kenenkään edestä pistämme oven kiinni. Me helposti vaadimme, että jos meidän lapsillamme on vaikeaa, niin toiset ovat myös velvollisia auttamaan heitä. Oma apumme ei vain kovin helposti irtoa.

Liian usein saa kuulla kertomuksia siitä, että kun on kiusattu, hakattu, raiskattu, haukuttu, syrjitty ja hyljeksitty, niin joku tai useampi aikuinen on tiennyt, mutta on kääntänyt selkänsä. Kuinka me voimme sitten vaatia lapsilta ja nuorilta itseltään toisenlaista käyttäytymistä. Kannattaa kuitenkin vaatia, sillä ehkäpä "pojasta" polvi paranee.

Kannattaa meidän aikuisten vaatia toinen toisiltamme, sillä ihminen on kykeneväinen oppimaan koko ikänsä. Lapsemme ja nuoremme ovat ansainneet paremman kohtelun ja paremman esimerkin aikuisuudesta kuin mitä he tällä hetkellä saavat. Kaikkein suurimassa vastuussa ovat tietysti ne aikuiset, jotka tavalla tai toisella näkyvät ja kuuluvat.

Yhteiskunta pyrkii tukemaan aikuisia kasvatustehtävissä monella tavalla, mutta yhtä asiaa se harvoin pystyy opettamaan. Nimittäin syvältä sisältä tulevaa rakkautta on hyvin vaikea ulkoapäin ammentaa. Sitä perimmäistä välittämistä, joka ei juuri vaadi vastapalvelusta. Kykyä pitää lasta ja nuorta lähellään silloinkin, kun toinen kovimmin potkii ja ehkä satuttaa.

Me jokainen joudumme aika ajoin kokeilemaan itsemme rajoja. Rajoja, joissa omat keinot ja konstit eivät enää riitä ja jolloin on viisainta astua pari askelta taaksepäin. Useimmiten tuo takaisin askeltaminen onnistuu, mutta joskus reuna on jo ylitetty ja putous alkaa. Aikuiselta takaisin kiipeäminen monesti onnistuu, mutta lapsen ja nuoren kohdalla siihen useimmiten tarvitaan toisen ihmisen, joskus useamman, apua. Ja mitä useammin putoaa sitä vaikeampaa on ylös nousu.

Nyt valoisampien taloudellisten aikojen häämöttäessä, on yhteiskunnan tukiverkot paikattava ja uusia kudottava. On pyrittävä purkamaan niitä paineita ja ahdistuksia, joita lapsille, nuorille ja heidän läheisilleen on kasaantunut. Jotta ihmisissä itsessään oleva vähäinenkin välittäminen, toisesta ja itsestä huolehtiminen pääsisi esille. Ihminen, jolla on jatkuva pelko ja ahdistus ei jaksa ihailla auringon nousua. Jos onnea ja onnellisuutta voisi lapiolla tasata, niin nyt olisi todella sen paikka ja aika.

"Vaikka et ymmärtäisi minua, pidä minusta silti, tällaisena. Minä ei ole paha, enkä niin hyväkään, ihminen vain, tällainen." ( Mervi Kekkonen)

Tuula Väätäinen
perheterapeutti
Pohjois-Savon Sos.dem. puheenjohtaja
Savon Sanomat 9.2000/lukijain sanomat

--- 

Arvoisa Valppaan piätoiemittaja

07.06.2000

Olen kuullut että sinä oikein rakastat tätä savon murretta, niin päätin lähettää sinulle oman moneen kertaan kokeillun reseptin savoksi kirjoitettuna. Pistäppä lehteen, niin muittenkin suun seutu pääsee herkuttelun makuun.

tervesin
Tuula V.

Savolaene muikku ja hommeine juusto

* noen 700 grammoo muikkuja (savolaesia)
* yksi Aara juuston kimpale, sitä sinistä hommeista
* vehnäjaahoja
* suoloo
* valakopippuria
* aenaki kaks deslitroo kuohukermoo

Siivoo pienet, noin 10 senttiset, muikut hyvästi. Laeta vehnäjaahoja laajallissee kippoon ja ropsaattele suoloo ja valakopippuria oman ja seorakunnan mavun mukkaan. Kierittele siivotut muikut ympäriisä maastetussa venhnajaahossa. Latele vierekkäen uunipellille ja paesta noen 200 asteen lämmössä, jotta ne ruppee vähän käpristymmään.

Ota kuapista paestovuoka ja laeta visusti kerroksittae uunissa olleita muikkuja ja Aora juustoo. Viimesin kerros juusosta ja sitten kuava kaekki kermat piälle ja laeta takasi uuniin sammaan lämpöön. Anna olla aenakin puol tuntia tahi niin kaavan, että reonoilta alkaa vähän ruskettummaan ja kerma sakkeentummaan.

Jos ruahit niin osta kaksripasesta puolmakkeeta valakoviiniä, ja vaekka valakosipuli patonkia ja ruppee herkuttelmmaan. On varmasti hyvee, voie viiä vaekka kielen männessään.

terveisiä

Tuula Viätäinen
temaripiirin puhheenhoitaja
Siilinjärvi 7.6.2000

---

Kättelystä siirryttävä käsikynkkään

05.06.2000

Kuopion seutukunta on tehnyt tiiviimpää yhteistyötä viimeiset neljä vuotta. Poliittiset päättäjät ja vastuussa olevat virkahenkilöt ovat tavanneet toisiaan ja sitkeästi hakeneet yhteisiä ajatuksia ja toimintamuotoja. Tosi pitkä matka on yhteistyön saralla kuljettu, mutta vielä on paljon kyntämätöntä sarkaa jäljellä.

Kuopion seutukunnan menestys on koko Pohjois-Savolle elintärkeää. Meillä on tässä suhteessa suuri vastuu ja velvoite löytää toimivia ja hedelmää kantavia ratkaisuja ja visioita pitkälle tulevaisuuteen. Siitä syystä on meidän jokaisen tykönämme mietittävä omaa henkilökohtaista kykyä ja halua seutukunnalliseen yhteistyöhön. Joka tarkoittaa ottamista, antamista ja jakamista niin vastuiden, velvoitteiden kuin hyötyjenkin suhteen.

Jokainen tietää, että myllyn rattaissa ei tarvitse kuin olla yksi kiven murikka niin koko jauhamistyö keskeytyy ja saattaapa koko koneisto rikkoontua. Kun on kysymys ihmisten välisestä yhdessä tekemisestä niin toistensa henkilökohtainen tunteminen on monesti suureksi avuksi. Niinpä kaikilla seutukunnilla on aikaisempaa enemmän syytä panostaa keskinäiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta etsiä syvempää luottamusta ja yhteisymmärrystä.

Ollaan varmasti hyvin pitkälti kaikki samaa mieltä siitä, että elinkeinoelämän monipuolistuminen ja vilkastuminen ja sitä kautta työllisyyden selkeä kasvu on Pohjois-Savon säilymisen kannalta ehdoton edellytys. Samalla kun teemme hartiavoimin töitä osaamisen ja teknologian juurruttamiseen eteen maakunnassamme, niin samalla on pystyttävä pitämään huolta turvallisuuden säilymisestä ihmisten arkielämän ympyröissä.

Tiettävästi jokaisen kunnan strategioissa on hyvin keskeisellä paikalla lasten ja nuorten hyvinvointi. Seuratessa viimeaikaisia uutisointeja yhteiskuntamme muuttumista yhä arvaamattomampaan suuntaan, nimenomaan turvattomuuden lisääntymisenä suhteessa lapsiin ja nuoriin, on syytä joukolla paneutua etsimään yhteiskuntamme tukipilareita. Niitä tukipilareita, jotka kuitenkin vielä kaikesta huolimatta kannustaa hankkimaan lapsia ja ennen kaikkea huolehtimaan heistä yhteisvastuullisesti.

Tulevaisuus tuo meille yhä suurempia vastuita ns. kovien ja pehmeiden arvojen tasapainottelussa. On pystyttävä pitämään huolta siitä, ettei yhteiskunta muutu ihmisen ohi ja yli käveltäväksi. Perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen tarvitaan jopa yhteiskunnallista keskustelua, jotta vanhemmat eivät syrjäytyisi lapsistaan, eikä lapset vanhemmistaan.

Monet väittävät, että arvot syntyvät ihmisissä itsessään, mutta yhä useammat myöntävät sen, että ympäristön ja koko yhteiskunnan merkitys arvojen ja arvostuksen kehitykseen ja ennen kaikkea muuttumiseen on valtava. Siksi ei kukaan pääse kiistämään omaan merkitystään ihmiskunnan arvomaailman muotoutumisessa nyt ja tulevaisuudessa.

Niinpä onkin syytä siirtyä kättelyvaiheesta toistemme käsikynkkään etsimään yhteisiä teitä ja niitä tulevaisuuden tavoitteellisia kuvia, joiden voidaan katsoa mahdollistavan menestyksekkään, mutta ihmisen jokapäiväistä elämää kunnioittavan maakunnan.

"Ettet tunne ihmistä, älä pidä sitä riittävänä syynä olla tutustumatta häneen." ( Markku Enwall)

Tuula Väätäinen
sairaanhoitaja
Maakuntahallituksen jäsen
Kunnanvaltuutettu Siilinjärvi (sd)
Siilinjärvi 5.6.2000

---

Ensimmäiset myönteiset EU-hankkeet

09.05.2000

Maanantaina 8.5. kokoontunut Maakunnanyhteistyöryhmä otti ensimmäiset myönteiset kantansa EU:n tuen piiriin tuleviin hankkeisiin. Varkauden seudulla toteutettu pilottihanke Lintu, yritysten markkinointia-, tuotekehitystä-, ja tuotantoinnovaatioita tukeva hanke, sai Koillis-Savoon, Sisä-Savoon uudet projektikohteet. Lintu jatkaa myös Varkauden seudulla hyvien pilottikokemusten innoittamana.

Lapinlahdella luodaan informaatioteknologiakeskittymä yrityshautomotoiminnan avulla. Hautomotoiminnasta vastaa Lapinlahden Teknologiakeskus Oy, joka luo alkaville yrityksille toiminnan puitteita mm. hankkimalla ensimmäiset kontaktit raaka-ainetoimittajiin, asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin.

Kesäkuun MYR:ssä on odotettavissa hankkeiden suma, joka kertoo siitä, että maakunta on lähdössä kaikin voimin tulevaisuutta rakentamaan. Jo nyt on tiedossa, että kaikkien hankkeiden tarpeisiin ei käytettävissä olevat rahat tule riittämään, joten karsintaa joudutaan tekemään.

Yksiviivaisten ja yksiselitteisten kriteereiden määritteleminen rahojen jakamiseen on varmasti vaikea tehdä. Joudutaan käyttämään valinnoissa monia eri perusteita. Noiden perusteiden hakeminen on vielä kesken ja ne tulevat saamaan lisää "lihaa luidensa" ympärille touko-kesäkuun sihteeristön, MYR:n ja Maakuntahallituksen kokouksissa.

Maakuntahallituksen tahto, että Tavoite 1 ohjelman yksi tärkeimmistä tavoitteista on työllisyyden reipas lisääminen tavoitekaudella, on edelleen voimassa eikä sitä ole syytä lähteä mistään kulmasta murentamaan. Niinpä hankkeisiin halutaan nykyistä enemmän sisältyvän työllistävyys, jotta työpaikkatavoitteisuus tullaan saavuttamaan.

Maakunnallinen ja seudullinen yhteistyö tarvitsee koko ajan paimentamista. Olemme päässeet hyvään alkuun, mutta suurempiin kokonaisuuksiin päästäksemme tarvitsemme vielä kovaa ponnistusta. Pohjois-Savon Liitto on parasta aikaa maakuntakierroksella ja siellä on eri kuntien mahdollisuus saada tietoa ja tuoda omia näkemyksiään esim. myönteisten hankepäätösten perusteiden kriteereiksi.

Valtioneuvosto on maaliskuussa 2000 asettanut Itä-Suomen tavoite 1-ohjelman Seurantakomitean, joka kokoontuu ensimmäisen kerran 31.5. Mikkelissä. Seurantakomiteaan kuuluu 34 jäsentä. Pohjois-Savosta siellä istuu Maakuntajohtaja Antti Mykkänen, lomaemäntä Raija Puumalainen ja maakuntien yhteisenä edustajana allekirjoittanut.

Seurantakomitean tehtäviin kuuluu vastata ohjelman seurannasta ja toteutumisesta. Se määrittelee ohjelman toteuttamisen yleiset suuntaviivat ja raportoi komissiolle. Arvioi ohjelman vaikutuksia ja tekee vuosittain esityksen indeksoinnin tuomista lisävarojen käytöstä. Joten ohjelmaa seurataan ja valvotaan niin kunnallisella, maakunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Tuula Väätäinen
Maakunnanyhteistyöryhmän jäsen
Seurantakomitean maakuntien yhteinen edustaja
Siilinjärvi 9.5.2000

---

Meidän maakunta, Pohjois-Savo

11.04.2000

Ihmisten elinympäristö laajenee kaikenaikaa, haluttiinpa sitä tai ei. Kuntien rajat eivät ole enää pitkiin aikoihin sitoneet, tai rajanneet ihmisten elämistä. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että esim. Kuopion seutukunta on monelta osin yhtenäistä aluetta ajatellen kuntalaisten arkipäivää.

Ihmisten asuvat, tekevät työtä ja harrastavat kuka missäkin kunnassa. Ei ole varmasti vaikea löytää siilinjärveläistä, joka ei toteuttaisi itseään kolmenkin kunnan alueella yhtäaikaa. Hyvä näin, ajattelen. On nimittäin aika heittää nurkkaan ne ajatukset, jotka jotenkin arvottavat ihmisen sen mukaan, minne hän on elämänsä järjestänyt.

Yhä enemmän on ihmisiä, joiden elämässä tärkeät asiat ja siihen kuuluvat kulmakivet tulevat hyvinkin pitkien matkojen takaa, eri kunnista tai maanosista. Eikä se tee heistä yhtään huonompia ihmisiä, kuin niistä joiden on ollut mahdollista rakentaa elinpiirinsä muutaman kilometrin säteelle.

EU:n ykköstukialueeseen pääsy on antanut meille aivan uuden mahdollisuuden kasvattaa alueellista suvaitsevaisuutta entisen, ehkä ahtaankin kunta-ajattelun sijaan. Pohjois-Savon maakunnan etuja valvoo mitä suurimmassa määrin Maakuntahallitus ja Maakunnanyhteistyöryhmä (MYR). Tuo laaja edunvalvonta asettaa melkoiset velvoitteet niille virkamiehille ja luottamushenkilöille, jotka istuvat noilla maakunnan kannalta keskeisillä paikoilla.

Sen lisäksi, että ylitetään maantieteelliset rajat, on välttämättömyys ylittää myös poliittiset rajat. Tiedon ja tahdon on kuljettava kaikista suunnista ja yhteydenpidon on oltava avointa ja suoraa, muuten ei meille "kunnian kukko laula". Vain saamalla riittävää ja vilpitöntä tietoa voivat päätösten tekijät toimia yhteisen edun hyväksi.

Itse uskon, että Pohjois-Savon murheet ovat siinä määrin yhteisiä, että tahtoa yhteiseen ponnistukseen kyllä on. On vain riittävästi uskottava, että me pystymme yhteistyöhön ja etsittävä siihen aktiivisesti uusia keinoja.

MYR pääsee käsiksi EU-hankkeisiin vielä tämän kevään aikana ja pikkuhiljaa alkaa todellinen ja varsinainen työ, jonka pitää näkyä meillä parempana työllisyytenä ja elinvoimaisuutena. Koko alku kevät on keskusteltu MYR:n kokoonpanosta ja varsinaisesti sen tasa-arvo akselista. Toivottavasti Maakuntahallituksen viimeisin pyyntö otetaan täytenä totena ja sille esitetään tasa-arvolain vaatimukset täyttävät henkilöesitykset. On jo aika palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Tuula Väätäinen
Pohjois-Savon Maakuntahallituksen jäsen (sd)
Siilinjärvi 11.4.2000

---

Lapsuus, elämän arvokkain osa

06.04.2000

Kevät aurinko, kivutessa yhä korkeammalle taivaalla, antaa ihmisille valoa ja hyvää mieltä huomattavasti enemmän kuin pimeät ja koleat talvipäivät. Näin ainakin halutaan vahvasti uskoa.

Ympärillämme on mitä moninaisempi joukko niitä, joiden elämään ei mitkään ilmatilan vaihtelut tuo helpotusta.

Yhä enemmän on tuotu julkisuuteen lasten ja nuorten epätasa-arvoiset ja ihmisoikeuksia loukkaavat olosuhteet. Silloin kun puhumme lasten oikeuksien polkemisesta, useimmiten ymmärrämme puhuttavan lapsityövoiman käytöstä tai riittämättömistä kasvunolosuhteista. Nyt silmiemme eteen on leväytetty totuus lasten laajasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä omassa maassamme ja erityisesti maamme rajojen ulkopuolella, johon ratkaisevasti ovat maamme kansalaiset osallistuneet.

Mitä meidän pitäisi ajatella sivistysvaltiona, että kansalaisemme rikkovat kaikkia ihmisoikeuslakeja vastaan ja näin aiheuttavat tuhansille lapsille ja nuorille elämänikäiset vahingot. Mitä mahtavat ajatella ne lukuisat miehet, jotka säännöllisesti matkustavat naapuriin talloakseen maanrakoon kohtaamiensa lasten omanarvontunteen ja ihmisyyden. Jatkaakseen taas kotiin palattuaan omaan elämäänsä mahdollisesti perheensä ja läheistensä kanssa, johon joukkoon monesti kuuluu myös lapsia.

Vappu Taipale työryhmineen on tehnyt aloitteen ns. Lapsiasiamiehen palkkaamisesta. Tuota aloitetta voi täydellä sydämellä tukea, mutta se ei varmasti riitä. Noita "lapsiasiamiehiä" täytyisi olla, olosuhteet huomioon ottaen, huomattavasi enemmän kuin yksi. Valtion taholta on oltava nykyistä vahvempi panostus lasten asioihin, jotta työhön saadaan mukaan laaja ja aktiivinen joukko.

Näen erityisen tärkeänä, että tähän työhön tulevat vahvasti mukaan myös miehet suurella joukolla. Miehet, jotka esimerkillään tuovat esille turvallisempaa ja lasta kunnioittavampaa mallia. Lasten suojelu, ja tässä tapauksessa erityisesti pienten tyttöjen suojelu, ei ole ainoastaan naisten ja äitien asia. On syytä muistaa, että tasa-arvo asetelma, miesten ja naisten tai ihmisten kesken yleensä, ei koskaan toteudu, jos lasten kohtelua ei saada paranemaan.

Hyväksikäyttö on aina yhtä vaarallinen, tapahtuipa se tytöille tai pojille, tai missä laajuudessaan tahansa. Ne ovat tapahtumia ihmisen elämässä, jotka eivät koskaan poistu tai häviä. Vaan ihmiset joutuvat kuljettamaan niitä mukanaan lopunelämänsä. Elämä tuo itsessään mukanaan aina murheita ja kolhuja, ei niitä tarvitse tieten tahtoen toiselle aiheuttaa.

Monet naisten ryhmät ovat olleet aktiivisia naisten ja miesten tasa-arvo kysymyksissä. Nyt mielestäni olisi hetki ryhtyä yhtä voimakkaasti ajamaan lasten tasa-arvon toteutumista suhteessa aikuisiin. Sillä sitä kautta pitkällä aikavälillä on mahdollista saada oikeaa ja pysyvää tasa-arvoa ihmisten kesken. Lasten oikeuksien polkemisten ennaltaehkäisyn, ja syntyneiden vaurioiden pikainen ja tehokas korjaaminen mahdollistaa tämän päivän ja tulevaisuuden lapsille nykyistä paremman aikuisuuden. Valtion on syytä jatkossakin, nykyistä enemmän, korvamerkitä valtiontukea nimenomaan lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Niin surullista kuin se monesti onkin, että lapsen turva on vain ja ainoastaan ne aikuiset, jotka hänen ympärillään ja läheisyydessään ovat. Lapsella ei monestikaan ole aitoa valinnan mahdollisuutta ja hän joutuu tyytymään siihen, mitä on tarjolla.

Me olemme voineet monesti sulkea silmämme ja korvamme lasten tuskalta, kun se on ollut kaukana meistä. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta, sillä tuo tuska ja hätä on aivan kotiovellamme, käsiemme ulottuvissa ja näin olleen tavoitettavissa ja puututtavissa.

"Ei ole väliä sillä, miten ihminen kuolee, mutta kylläkin sillä, miten hän elää." (Samuel Johanson)

Tuula Väätäinen
perheterapeutti
Siilinjärven kunnanvaltuutettu
Siilinjärvi 6.4.2000/ S-S lukijain sanomat / Puheenvuoropalsta

---

Kuka sen ensimmäisen kiven heittääkään?

21.02.2000

Juuri ohitetut presidentin vaalit ovat näyttäneet kaikessa komeudessaan poliittisen kulttuurin tason. Kaikki puolueet ovat viime vuodet vaikerrelleet jäsenten katoa ja uusien jäsenten saavuttamattomuutta. Syitä moiseen on etsitty monelta suunnalta, useimmiten kuitenkin muista kuin itsestä.

Nyt lehdet ovat olleet pullollaan jos jonkinlaisia kirjoituksia. Valitettavasti liian suurelta osalta, mielestäni, epäasiallisia ja aivan turhaan liiaksi henkilökohtaisuuksiin meneviä. Kun nuo monet kirjoitukset ovat politiikassa mukana oleviakin hätkähdyttäneet, niin mitä ovat mahtaneet ajatella ne, jotka vielä ovat olettaneet yleensä asioiden riitelevän, ei ihmisten.

Kuinka paljon aikaisempaa useampi ajattelee, ettei halua lähteä politiikkaan aivan "jalansyten" haukuttavaksi. Erityisesti nyt, kunnallisvaalivuonna, olisi syytä jokaisen tuntea oma velvollisuutensa pelin rakentajana eikä hajottajana. Tuntuu siltä, että juuri nyt on tilausta uusille laajakatseisille ihmisille, jokainen poliittinen ryhmittymä heitä tarvitsisi.

Siilinjärveläinen poliittinen kulttuuri on mielestäni pitkään ollut yhteistyöhakuista ja valtaosin myös yhteistyökykyistä, enkä ihan hevillä usko sen rappeutumiseen käytyjen vaalienkaan jälkeen. Vaikka ajoittain pienoinen huoli mielessä on vilahtanutkin, kun on seurannut mm. paikkakunnan lehden yleisökirjoituksia. Pitkään ja hartaudella rakennettua ei pidä yhden taistelun takia kaatopaikalle rahdata.

Juuri nyt meillä on tiukan takomisen paikka ajatellen juuri alkanutta EU:n ykköstukialueeseen perustuvaa rahastokautta. Meillä ei ole vara ikään kuin "hakata irti" niiden käsiä, jotka ulottuvat kunnan ja jopa maakunnan ulkopuolelle. Joka ikinen tiedon ja taidon muru on meidän käytettävä Siilinjärven ja Pohjois-Savon hyväksi. Pääosin virkakoneiston ja poliittisten päättäjien vastuulla on alueen täysipainoinen kehittäminen. Eikä tuota kehittämistä saada aikaan, jos sitä ei tehdä yhteistyössä ja sopien yli sektoreiden ja poliittisten mandaattien.

Joten kääritään hihat, ei tappelua varten vaan tehdäksemme työtä, jota kuntalaiset meiltä aivan oikeutetusti odottavat.

"Haava paranee helposti, pahoja sanoja on vaikea unohtaa." ( Kiinalainen sananlasku)

Tuula Väätäinen
Pohjois-Savon Sos.dem.-piirin pj.
Maakuntahallituksen jäsen
Siilinjärvi 21.2.2000

---

Poliittinen pölläkkä

20.02.2000

Keskellä syvintä talvea Suomessa käytiin vuosisadan alun kovin poliittinen temmellys. Maalle valittiin suorassa ja demokraattisessa vaalissa presidentti. Käännettiin kirjan lehteä ja tehtiin historiaa, valituksi tuli ensimmäinen, pätevä ja osaava, naispresidentti.

Meillä nähtiin vertaansa vailla oleva kahden huippupoliitikon, molemmat omalla tavallaan, asiaa ja osaamista täynnä oleva mittelö. Ne, jotka jaksoivat seurata kaksikon keskustelut alusta loppuun, saivat melkoisen rautaisannoksen ajankohtaista ja tarpeellista tietoa, niin Suomen sisäpolitiikasta kuin presidentin tehtävissä tuiki tärkeästä ulkopolitiikasta.

Samalla kun itse päätähdet keskittyivät sanomaan ja kirjoittamaan asiansa niin, että se oli selkeää, hyvää ja toista kunnioittavaa suomenkieltä, niin muu sekalainen joukko kunnostautui kaivamaan esille kaiken sen sanavaraston, jonka luulimme jo peittyneen pölyyn ja muumioituneen. Kontrasti on ollut hämmentävä, etten sanoisi paikoin pöyristyttävä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kirjoitimmepa mistä hyvänsä, niin pääasiassa kirjoitukset kuitenkin kertovat eniten kirjoittajasta itsestään. Kirjoitukset ovat siten kirjoittajansa näköisiä. Onkin mielenkiintoista pohdiskella, ovatko kaikki lehtien palstoilla esiintyneet arvanneet tekevänsä enemmän paljastuksia itsestään, kuin ehkä siitä toisesta, josta ovat omasta mielestään kirjoittaneet.

Nyt onkin erityisen mielenkiintoista tavata ihmisiä kirjoitusten takaa ja ikään kuin tunnustella, onko vielä kyseessä sama henkilö kuin esim. puoli vuotta sitten. Nimittäin, hyvinkin tutuksi luulemastaan ihmisestä näyttää löytyvän otollisissa olosuhteissa koskemattomia ulottuvuuksia.

Joka tapauksessa oli tavattoman turvallista huomata, että olipa mylläkkä ympärillä millainen hyvänsä, niin itsensä kanssa sinuksi kasvanut ja oman alueensa nurkkia myöten osaava henkilö sen kestää. Onnea, pian virkaan nimitettävälle, Tasavallan Presidentille Tarja Haloselle. Hyvällä ne kaikkein suurimmat taistelut voitetaan.

Maan ja siinä sivussa myös Pohjois-Savon on kiireen vilkkaan syytä ryhtyä suuntaamaan katse tulevaan ja siellä seuraavaan poliittiseen mittelöön, kunnallisvaaleihin. Aikaa ei ole tuhlattavaksi liialliseen menneen ruoskimiseen. Politiikka tarvitsee uutta vettä virtaansa, asioina ja ihmisinä, kirkastuakseen ja säilyäkseen "juomakelpoisena".

"Kahden yksimielisyys ärsyttää usein muita." ( Kerttu Wanne)

Tuula Väätäinen
sairaanhoitaja
Pohjois-Savon Sos.dem.piirin pj.
Siilinjärvi 20.2.2000/ Savon sanomat lukijain sanomat puheenvuoropalsta

---

Perimmäinen suvaitsevaisuus

01.01.2000

Ihmisen todellista suvaitsevuutta pystytään vain harvoin pitävästi mittaamaan. Meneillään olevat presidentinvaalit ovat edetessään nostaneet esille ja näkyville kansalaisten ja erityisesti vaikuttajien salaisimmatkin empatiat ja vastenmielisyydet.

Liki kaksikymmentä vuotta psykiatrista hoitotyötä tehneenä olen kuunnellut ja myötäelänyt satojen potilaideni ja heidän läheistensä elämänkokemuksia. Ympäristön ja ihmisten suhtautuminen heidän elämäänsä ja ratkaisuihinsa, joita he eivät suinkaan aina ole itse voineet päättää, ovat minusta monesti tuntuneet yleisestä moraalikäsityksestä poikkeavilta ja hyvin usein käsittämättömiltä. Nyt, presidentinvaalien kääntyessä kohti loppuhuipentumaa alkaa kuplia pintaan ja esille ihmisten suvaitsemattomuus ja oma itseriittoisuus.

Kun hiljennymme kaikessa rauhassa miettimään ja olemme rehellisiä voimme tulla vain siihen johtopäätökseen, että ainoastaan ihmisten, ympäristön ja perheyhteisön sisäinen ja keskinäinen eheys ja tuki toista kohtaan tuottaa moraaliltaan oikeuden mukaisia kansalaisia. Hyvä kasvattaa hyvää ympärilleen. Mikään virallinen instituutio tai konkreettiset seinät ympärillä eivät takaa sitä, että ihmiset niiden sisällä voisivat hyvin ja olisivat kykeneviä rakentavaan yhteistyöhön.

Ihmisiä on vuosisatojen ajan peloteltu poliittisilla, uskonnollisilla ja monilla muilla moraalisilla teeseillä. On kuitenkin hyvä muistaa, että pelottelu ei koskaan johda lopulliseen ja oikeaan sitoutumiseen ja valintaan. Jokaisen ihmisen sisin kaipaa ymmärrystä ja ennen kaikkea hyväksyntää, ei tuomitsemista ja panettelua.

Silloin kun epäasiallisen kritiikin ja arvostelun kärki suunnataan johonkin yksittäiseen ihmiseen on hyvä muistaa, että samalla "sivunuolet" iskevät kymmeniin tuhansiin muihin. Tökeröt ilmaisut pongahtavat jostakin ihmisestä bumerangin lailla pois, mutta jonkun toisen ne lävistävät ja niistä voit tulla elinikäiset haavat kannettavaksi.

Mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa "lausuntojen" antaja on, sitä suurempi painoarvo sanomalle tulee. Siksi ihmisen yksityisyyteen liittyvien arvioiden ja omien mielipiteiden julkituomisen seuraukset on syytä vakavasti ottaa huomioon ja kantaa myös niiden aikaan saamat seuraamukset. Tuuli ei kenenkään huulia heiluttele.

Niin poliittisilla kuin uskonnollisillakin johtopaikoilla on pidettävä mielessään vastuunsa kansalaisten tasavertaisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta sanoissa ja teoissa. On turha vaatia suvaitsevaisuutta ja rakentavaa yhteiseloa muilta, jos ei itse siihen pysty.

"Ystävyyttä on maailmassa juuri niin paljon kuin on tasa-arvoisuutta, sillä mitään ystävyyttä ei rakenneta eriarvoisten kesken." ( Erno Paasilinna)

Tuula Väätäinen
sairaanhoitaja
Pohjois-Savon Sos.dem. piirin pj.
Savon Sanomat 1.2000