Kirjoitukset 2003

 

Mennyttä vuotta tarkastellen

28.12.2003

Vaikka vanha sanonta kuuluukin, joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään, pieni katsaus vuoteen 2003 on paikallaan. Vuoden alku kului tiiviisti eduskuntavaalien tiimellyksessä. Vaalitulosten tultua kuvitteli, että pieni huokaisun hetki koittaisi, vaikkakin jonkinlainen käsitys kansanedustajan työstä oli parikymmentä vuotta politiikassa mukana olleena syntynyt, ei tulevaa kuitenkaan osannut aavistaa. Kevään kiemurat hallituksen vaihtumisesta lähtien pitivät elimistön adrenaliinit korkealla yötä päivää.

Eduskunnassa kansanedustajien päätyö on osallistua aktiivisesti valiokuntatyöskentelyyn. Hallituspuolueiden kansanedustajilla on pääsäätöisesti kaikilla kaksi valiokuntaa. Oma toivomukseni päästä Sosiaali- ja terveysvaliokuntaa toteutui ja Hallitusvaliokunnan jäsenyys lankesi minulle kysymättä. Aluksi ajattelin, että Sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi riittänyt vallan mainiosti, onhan sen alaiset asiat minulle kovinkin tuttuja ja tärkeitä ammattini kautta. Melko pian pystyin tuntemaan myös Hallintovaliokunnan tehtäväkentän omakseni. Hallintovaliokunta ottaa kantaa kuntia, poliisia, pelastustoimintaa, rajavartiostoa, kirkkoa ja ulkomaalaisia koskeviin lakeihin. Valiokuntatyötä ja asioiden eteenpäin viemistä selvästi yksinkertaistaa se, että molemmissa on omasta puolueesta ministerit - Kari Rajamäki sisäasiainministeri ja Sinikka Mönkäre sosiaali- ja terveysministeri.

Eduskunnassa Sosiaali- ja terveysvaliokunta (Stvk) on saanut lempinimeksi "orjatyöleiri". Lempinimi on hyvinkin osuva, kun tarkastelee kevään ja syksyn aikana tehtyjä mietintöjä ja lausuntoja talossa. Stvk kokoontui syksyn aikana 50 kertaa, vain talousvaliokunta kokoontui yhden kerran useammin. Stvk antoi 31 mietintöä hallituksen esityksiin ja 10 lausuntoa jonkun toisen valiokunnan pyynnöstä. Hallintovaliokunta (Hvk) kokoontui 49 kertaa ja antoi 15 mietintöä ja 15 lausuntoa. Vertailun vuoksi voisi mainita, että Sivistysvaliokunta kokoontui 33 (7 miet./7 laus.), Tulevaisuusvaliokunta 19 ja Puolustusvaliokunta 20 kertaa (2miet./4laus).

Uuden kansanedustajan pienoinen painajainen on ollut kokousten kiivas tahti ("minun" valiokunnat kokoontuivat yht. 99 kertaa ajalla 2.9.-19.12.03) ja käsiteltävien asioiden valtava määrä. Onneksi loppusyksy toi pientä huojennusta tilanteeseen. Valiokunnissa käsiteltiin useita sellaisia asioita, jotka olivat tuttuja minulle ennestään, esim. Stvk:ssa terveydenhuollon työntekijöiden täydennyskoulutus, lasten- ja nuorten psykoterapia, palvelusetelin käyttöönotto sosiaalitoimen kotipalvelussa ja pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoito.

Lasten aamu- ja iltapäivähoito on herättänyt monenlaista keskustelua. On esitetty katteetonta kritiikkiä siitä, että laki asettaisi liian tiukat pätevyysvaatimukset iltapäivätoiminnan järjestäjille. Laki on riittävän väljä tässä suhteessa, vain toiminnasta vastaavalla on selkeä pätevyysvaatimus ja muut ohjaajat voivat tulla toimintaan monenlaisella taustalla. On itsestään selvä, että kunnan järjestämällä toiminnalla, vaikka se olisi ostopalvelua, on oltava riittävät laadulliset puitteet ja tavoitteet, ja näihin kuuluu asianmukainen osaaminen työntekijöiltä.

Valiokunnan antaessa mietintöä tai lausuntoja se kuulee lukuisan määrä asiantuntijoita eri puolilta. Kansanedustajilla on mahdollisuus esittää omat toivomuksensa kuultavista asiantuntijoista. Syksyn aikana oli Stvk:ssa kuultavana Kuopiosta Paavo Kaitokari, valitettavasti KYS:n kuuleminen erikoissairaanhoidon tilanteesta jäi pois, koska nopean aikataulun vuoksi KYS ei voinut lähettää asiantuntijaa paikalle. Asiantuntijoiden kuuleminen eripuolilta maata varmistaa sen, että eri alueiden erityisolosuhteet tulevat paremmin huomioiduksi lakeja ja budjettiesityksiä valmisteltaessa.

Jäikö jotakin hampaankoloon? Kyllä jäi. En pitänyt oikeana, että eduskunta vahvisti lainmuodossa lääkäreille velvollisuuden ilmoittaa poliisille potilaidensa ajokyvystä. Mielestäni oikeus ilmoittamiseen olisi ollut riittävä muutos nykyiseen lakiin. Nyt on suuri riski, etteivät ajokykyään epäilevät mene lääkäriin, jolloin heidän tautinsa jää hoitamatta ja he ajavat moottoriajoneuvoa. Toinen hirvittävästi harmittava asia on se, ettei erityisvaltionosuus (EVO), joka tulee koulutuksesta ja tutkimuksesta vastaaville sairaaloille, ole ensi vuonna täysimääräisenä valtionbudjetissa.

Harmittavien asioidenkin kanssa on elettävä ja tehtävä asioiden eteen ensi vuonna enemmän. Kiitän niitä lukuisia ihmisiä, jotka ovat ottaneet yhteyttä omissa ja yhteisissä asioissa. Olen sanonut, ettei nykyisissä tehtävissäni pärjää pelkästään oman päänsä kanssa, vaan tarvitaan ns. sivupäitä, ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita vaikuttamaan yhteiskunnassa tapahtuviin asioihin, ottavat yhteyttä ja kertovat oman mielipiteensä. Kiitos teille, jotka olette pyynnöstäni uhranneet aikaanne kommentoimalla ja arvioimalla kulloinkin kyseessä olevia asioita.

Toivotan kaikille tapahtumarikasta, mutta turvallista vuotta 2004.

Tuula Väätäinen
kansaedustaja (sd)
Uutis-Jousi 28.12.2003

---

Rakennetaan rauhaa

24.12.2003

Vuosi sitten Joulun alla me toivoimme, että Yhdysvallat ei hyökkäisi Irakiin, vaan maiden väliset epäselvyydet saataisiin muuten ratkaistua. Toive ei toteutunut, sota on käyty ja sen jälkimainingit täyttävät edelleen joka päivä lehdet ja television.

Maailman rauhattomuus ja turvattomuus saa kasvot Irakin ja Lähi-Idän tapahtumien kautta. Joka päivä viattomia sivullisia ihmisiä kuolee ja haavoittuu yhteydenotoissa. Nyt Irakin, paljon pahaa aikaan saanut, johtaja Saddam Hussein on saatu kiinni. Yhdyn täysin niihin näkemyksiin, jotka vaativat hänelle demokraattista oikeudenkäyntiä. En missään olosuhteissa hyväksy kuolemanrangaistusta. Ajattelen, että ihmisten täytyy itse kohdata tekemänsä vääryydet ja kantaa niistä vastuu. Ei kuoleman kautta, vaan kasvoista kasvoihin niiden kanssa, joita vastaan on rikkonut.

Ajattelen myös niin, että uhrien psyykkiselle selviämiselle kokemastaan on parempi, että tekijä on elossa niin pitkään kuin se on mahdollista. Kuolleen kanssa ei voi asioita selvittää tai palata tarkentaviin kysymyksin. Erityisesti Saddam Hussein kohdalla selvitettäviä asioita on paljon ja voi olla, että vuosia oikeuden käynnin jälkeenkin nousee asioita, joita on häneltä voitava kysyä.

Väkivalta ei lopeta väkivaltaa. Vaan se synnyttää aina uutta uhoa, vihaa ja katkeruutta. Amerikkalaiset äidit ja sotilaiden puolisot ovat Irakin sodan päättymisen jälkeen helpotuksen sijasta pelon ja ahdistuksen kourissa. Joka päivä he pelkäävät, kenen ovelle koputetaan ja tieto kuolemasta saapuu. Tuon saman tunteen ovat myös suomalaiset naiset kokeneet vuosikymmeniä sitten. Meidän suomalaisten on helppo samaistua oman kokemuksemme vuoksi sotaa käyvien maiden kansalaisten tunteisiin ja kokemuksiin.

Suomi haluaa olla Euroopassa ja maailmalla rauhan rakentajana. Maana, joka oman kokemuksensa nojalla haluaa vahvistaa yhteisen sopimisen ja solidaarisuuden maaperää koko globaalissa maailmassa. Suomen turvallisuuspolitiikka on varovaista reaalipolitiikkaa, olemme yhteistyökykyisiä, mutta olemme myös sitä mieltä, että joka paikkaan ei pidä nokkaansa työntää. Tiedämme kokomme ja olemme oppineet tavattoman hyvin historian kokemuksista. Ne ovat opettaneet, että kansainvälinen politiikka ei ole aina kovin reilua, joskin uusi monenkeskinen toimintatapa tekee siitä vähemmän epäreilua. Niinpä Suomen on syytä olla mukana niissä ryhmissä, joissa päätöksiä tehdään pystyäkseen tuomaan suoraan oman näkemyksensä asioihin.

Ulkoisen turvallisuuden ohella on syytä olla huolissaan myös sisäisestä turvallisuudesta. Siitä turvallisuudesta joka muodostuu perheiden ja maan sisäisestä ilmapiiristä. Tällä hetkellä ei maallamme ole ulkoista uhkaa, mutta sisäisessä turvallisuudessa on paljon puutteita. Yhteistä vastuuta ja huolenpitoa kaivataan monilla tasoilla.

Työttömyyden nujertamisessa taistellaan tuulimyllyjä vastaan niin kauan kun yritykset katsovat työntekijöiden irtisanomiset oikeutetuiksi silloin, kun haetaan omistajille yhä suurempia osinkoja. Työn- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei onnistu, jos yleinen ilmapiiri ei muutu hyväksyvämmäksi pienten lasten vanhempien vapaita kohtaan. Määräaikaiset työsuhteiden muuttaminen vakinaisiksi tuo perheille kaivattu vakautta ja mahdollisuutta suunnitella tulevaisuutta. Pidän merkittävänä esimerkkinä KYS:n päätöstä vakinaistaa noin 200 pätkätyöläisen työsuhteet.

Lasten ja nuorten ongelmien lisääntymistä ei saada taittumaan, jos heidän lähelleen ei löydy aikuisia, jotka pitävät heistä kiinni. Joulu on perinteisesti ollut rauhan ja rakkauden aikaa. Pidetään huolta, että se on sitä tänäkin jouluna. Käydessäni reilu viikko sitten Rautalammilla joulupuurolla, esitti tilaisuuden avauspuheen pitäjä seuraavaan toiveen, voisimmeko lopettaa riitelyn jouluksi, jatketaan sitä sitten tammikuussa, jos on tarpeen.

Toivotan lukijoille Rauhallista Joulua ja Hyvää uutta vuotta

TuulaVäätäinen
Kansanedustaja(sd)
Uutis-Jousi 24.12.2003

---

Elämisen syitä, onko niitä

9.12.2003

Selviytyäkseen arjesta ihminen tarvitsee syyn, jonka vuoksi nousta aamulla ylös vuoteelta. Mikä tuo syy sitten voisi itse kullakin olla? Läheisten ihmisten puuttuminen merkitsee ihmisen omanarvotunnolle ja terveydelle samaa kuin nälkä. Kuitenkin sillä erotuksella, että nälkää voi torjua rahalla, mutta läheistä ihmistä ei saa ostettua.

Perheet ovat yhä useammin uusiutuvia ja lapset totuttelevat suhtautumaan omien biologisten vanhempien lisäksi perheiden uusiin jäseniin. Vaikka ympärillä olisi kappalemäärin laskettuna useita aikuisia, voi lapsella olla irrallinen ja yksinäinen tunne.

Työttömyys yksin voi suistaa ihmisen syrjäytymisen tielle, tielle, josta paluu vuosien työttömyyden jälkeen on usein kovin tuskallista tai mahdotonta. Toisaalta työelämässä mukana oleminen voi olla myös uhka syrjäytymiseen ja väsymiseen. Kiivas tahti ja ylipitkät työpäivät vieraannuttaa helposti perheestä ja ystävistä. Ajatusten siirtäminen töistä perheen arjen tarpeisiin ei aina onnistu ja aikuisten henkinen poissaolo alkaa näkyä lasten levottomuutena ja puolisoiden erisuuntaan kulkevina polkuina.

Yhä suuremmaksi on kasvanut ihmisten yhteiskuntaan kohdistuva tarve tulla hyväksytyksi, huolletuksi ja toivotuksi. Yhteiskunnalta haetaan sitäkin välittämistä, joka on perinteisesti kuulunut perheelle ja läheisille. Välittämisen taitoa ei voi opiskella, se on lahja, joka syntyy vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen. Pienelle lapselle läheisten aikuisten riittävä läsnäolo on välttämättömyys välittämisen tunteen syntymiselle. Jokainen meistä voi laittaa kätensä sydämelleen ja kysyä, olenko huolehtinut oman osuuteni siitä, että läheisteni kanssa on mahdollista syntyä tarpeellinen välittämisen ilmapiiri. Kovin moni meistä joutuu myöntämään ajan ja läsnäolon niukkuuden.

Yhteiskunta pyrkii koko ajan etsimään keinoja, miten paikkaisi ihmisten elämässä tuota läheisyyden ja välittämisen aukkoa. Jatkuvasti päätöksen teossa punnitaan eri vaihtoehtojen välillä. Mietitään ja varotaan, ettei turhaan tunkeuduttaisi ihmisten elämän yksityisyyteen ja siten syrjäytettäisi olemassa olevia omia voimavaroja.

Riittävän varhaista puuttumista jarruttavat taloudelliset olosuhteet. Monissa kunnissa lastensuojelun toimenpiteet laahaavat jäljessä ja lapset elävät olosuhteissa, joissa harva meistä aikuisista suostuisi olemaan. Lasten pysyvä ja tehokas auttaminen voi onnistua vain, jos hänelle läheiset aikuiset saavat myös tarvittava avun ja tuen. Monesti tarvitaan monimuotoista sosiaalis- ja psykologista ammatillista apua, joka on läsnä perheen arjessa yhteistyössä toistensa kanssa.

Moraalinen käsitys oikeasta ja väärästä kehittyy jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämänkaarta. Jotta käsitykset saisivat pysyvän ja suuretkin houkutukset kestävän pohjan, on kasvuympäristön oltava johdonmukainen. Ei voi vaatia, että esim. lapsi jolle toisena päivänä sanotaan, ettei hän saa juoda alkoholia ja toisena päivänä samat aikuiset ostavat sitä hänelle, voisi muodostaa selkeän suhtautumisen omaan alkoholin käyttöönsä.

Vanhemmat, jotka lyövät lastaan ja kieltävät häntä lyömästä eivät voi odottaa lapseltaan väkivallatonta käyttäytymistä.

Niin vaikeaa kuin se meistä vanhemmista on, niin me olemme jatkuvan arvioinnin ja seurannan kohteena lastemme ja yhteiskunnan silmissä. Lastemme, jotka etsivät tavastamme toimia niitä esimerkkejä, joiden turvin he pärjäisivät elämässään. Yhteiskunnan, joka pyrkii paikkaamaan sen, mihin me emme pysty, tahdo tai huomaa tarttua. Toivottavasti tulevaisuudessa lapsillamme on enemmän meistä hyviä esimerkkejä ja yhteiskunnalla vähemmän paikattavaa. Sillä yhteiskunta ei koskaan voi korvata riittävän hyvää vanhemmuutta lastemme sydämissä.

"Jos et ole vierelläni, kerro missä olet, ettei tarvitse hätäillä." (tuntematon)

Tuula Väätäinen
kansaedustaja(sd)
Savon sanomat 9.12.2003

---

Lasten päivään turvallisuutta

11 / 2003

Toisen ihmisen ikävä yllättää yksin ollessa, ongelmien tullessa ja vastauksia kysymyksiin halutessamme. Tämän päivän lapsilla on liiaksi aikaa, jota aikuiset eivät ole ohjaamassa.

Eduskunnassa on valmistumassa laki pienten ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille aamu- ja iltapäivähoidosta. Lakiehdotus, joka selkeästi lähtee siitä, että valtio antaa oman osuutensa kunnille rahaa kolmelta tunnilta päivässä, jos kunnat järjestävät kyseistä asiallisesti valvottua hoitoa. Kolmen tunnin osalta on lakiin tulossa maksukatto, joka olisi korkeintaan 60 euroa kuukaudessa.

Kunnissa järjestävä aamu- ja iltapäivähoitoa voi olla enemmänkin kuin kolme tuntia päivässä. Ylimenevän ajan kokonaiskustannukset jäävät kunnille, jotka voidaan periä asiakasmaksuina. Monissa kunnissa kuten Siilinjärvellä on jo nyt kunnan tukemana järjestetty koululaisten iltapäivähoitoa. Joten kunnat voivat ottaa tuen nykyiseen toimintaan tai laajentaa nykyistä tarjontaa ilman, että oleellisesti kunnan kustannukset nousevat.

Tämä laki on syntynyt selkeästi lasten tarpeesta ja sen ei toivota synnyttävän tilannetta, jossa vanhemmat tarpeettomasti väistyvät lastensa läheltä ja käyttävät uutta hoitojärjestelmää väärin. Lapset yleensä ymmärtävät vanhempien poissaolon, kun sille on ymmärrettävät perusteet. Heiltä ei kuitenkaan voi vaatia ymmärrystä, jos vanhempien poissaolon syy on haluttomuus tai välinpitämättömyys omista lapsistaan.

Ympäröivän yhteisön epävarmuus ja monet epämääräiset houkutukset on paljon helpompi ohittaa, kun lähellä on aikuisia, joihin voi luottaa. Siksi toivon, että kaikki vanhemmat voisivat tunnistaa omat mahdollisuutensa vaikuttaa lastensa tulevaisuuteen ja ottaisivat reilusti yhteyttä viranomaisiin, jos omat voimat eivät tunnu riittävän.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja
sosiaali- ja terveysvaliokunta
hallintovaliokunta
Uutisjousi 11/2003

---

Mielenpäällä…

12.10.2003

Rajamäelle ilmaantunut vakavasti otettava haastaja ruuhkan teossa. Eduskunta tarjoaa edustajille laajan ATK palvelun, jota minäkin olen pyrkinyt parhaani mukaan hyödyntämään. Jopa siinä määrin, että kalenteriani täydentäessä tulin tehneeksi ainakin sata tilavarausta ympäri taloa niin, että tilausjärjestelmä oli pari päivää tukossa.. Avustajani ja talon ATK osasto siivosivat jälkeni, kiitos heille siitä.
***
Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa puhutteli valmistuvia lääkäreitä lääketieteellisen tiedekunnan valmistujaisjuhlassa. Hän varoitti asennoitumasta työhön vain omaa etua tavoitellen. Uusitupa nosti esille yhteisvastuullisuuden ja vaati valmistuvilta vastuuta julkisesta terveydenhuollosta. Rehtori Uusitupa kyseli perustellusti reppufirmoilta kuinka ne pystyvät ja tahtovat huolehtia työntekijöidensä jatko- ja täydennyskoulutuksesta.
Arvostus julkista terveydenhuoltoa kohtaa hiipuu sitä mukaa mitä enemmän raha alkaa näytellä pääosaa. Laadukkaan hoidon yksi tärkeitä kriteereitä on potilaan ja hoitavan henkilöstön jatkuva ja pysyvä hoitosuhde. Katkonainen hoitosuhde kasvattaa riskiä hoitovirheille, jolloin jonkin oleellisen oireen tai muutoksen huomaamattomuus voi tulla kalliiksi.
***
Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon järjestäminen on saanut kuntalaiset ja päättäjät ymmälleen. Asian tarpeellisuudesta ja tärkeydestä ei liene erimielisyyttä, mutta järjestämistavoista ja vastuista kylläkin. Lasten turvallisuus ja sen varmistaminen on aikuisten tärkeimpiä tehtäviä. Minkä vuoksi julkisen toimijan on voitava asettaa toiminnalle sellaiset puitteet ja reunaehdot, jotka takaavat lasten kasvulle ja kehitykselle häiriöttömät olosuhteet. Lasten parissa työskenteleviltä on syytä vaatia niin henkilökohtaiset kuin koulutuksellisetkin yleiset kelpoisuusvaatimukset, myös aamu- ja iltapäivähoidossa.
***
Alkoholia sanotaan viisasten juomaksi sekä maailman vanhimmaksi ahdistuksen poistamiseen käytetyksi päihdyttäväksi aineeksi. Alkoholin kulutuksen kasvusta voisi päätellä, että viisaita on aina vain enemmän ja ahdistus tullut immuuniksi viinan parantavalle vaikutukselle. Alkoholiveron laskemiselle ja ennallaan pitämiselle on omat kannattajansa. On täysin selvää, että molemmat vaihtoehdot sisältävät runsaasti epävarmuustekijöitä ja ongelman pahenemisen. Kuka pystyy ennustamaan vaihtoehtojen huonommuusjärjestyksen, ei kukaan. Alkoholin käytön lisääntymiseen on varauduttava joka tapauksessa ja siksi hallituksen alkoholipoliittisella selonteolla on kiire ja se on tehtävä suurella vakavuudella ja realistisuudella.
Ei ole syytä hyssyttelyyn ja silmät ummessa työskentelyyn. Erityisesti lasten- ja nuorten alkoholinkäytön poistamiseen on syytä tarttua vahvalla otteella. Lakia noudatettaessa alaikäiset eivät pääse käsiksi alkoholituotteisiin. Ydinkysymys onkin siinä, miten meidät aikuiset saadaan toimimaan lain edellyttävällä tavalla, alaikäisille ei anneta, osteta eikä myydä alkoholia.
Sen minkä nuorena oppii vanhana taitaa, pitää tässäkin asiassa varsin hyvin paikkansa. Varhainen alkoholin käytön aloittaminen altistaa siirtymistä muihin päihteisiin. Riippuvuusongelmat ja elämän vaikeuksien sietokyvyn aleneminen suistaa yhä useammat rikosten ja väkivallan kierteeseen josta paluu normaaliin elämään on monesti mahdotonta tai ainakin hyvin tuskallista.

"Luoja on sottaellu asiat niin, jotta jokkaesella on isä ja äet. Toesilla ne on vihmerämmät, toesilla rouvimmat, mutta yhtä kaekki vanahempiaasa pittää koettoo kunnioettoo. Ja vanahempiin pittää huolehtia penskoestaan parraasa mukkaan ja olla vastuussa siitä, että lapsella on tuki ja turva. Aena se toesesa värtieroominen ei oo kumpasellekaa heleppoo, mutta pittää ies yrittöö…"
(Savolaesten katkimus neljääs ukkaasi)

Tuula Väätäinen
kansanedustaja/Pohjois-Savo
Uutispäivä demari 12.10-03

---

Hallituskumppanuus ei ole rakkaussuhde

27.06.2003

Sosialidemokraattien ja Keskustan hallituskumppanuus ei ole rakkaussuhde vaan enemmänkin pakkoavioliitto, luonnehti Kokoomuksen Ben Zyskowicz arvioidessaan uuden hallituksen hallitusohjelmaa. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki palautti Zyskowiczin todellisuuteen ja totesi, ettei Sosialidemokraattien ja Kokoomukseenkaan hallituskumppanuus ollut mitään roihuavaa rakkautta.

Itse sanoisin, että nykyinen, 25.6.03 asetettu, hallitus on muodostunut vaalien tuloksen, hallitusohjelman sisällön ja henkilöiden riittävän yhteensopivuuden tuloksena. Ylenmääräinen rakkaus ja kiintymys arkisissa ja kauas tulevaisuuteen suuntautuvissa päätöksissä ei ole lainkaan tarpeellista. Riittää, kun on asialliset ja kuuntelevat välit.

Valtakunnan politiikan tekeminen on mielestäni poikennut kunnallisesta päätöksen teossa siinä, että vähemmistössä, oppositiossa, olevat pyrkivät tavalla jos toisella kaatamaan istuvan hallituksen. Sen sijaan kunnallisessa toiminnassa hallituksen ulkopuolella olevat eivät keskitä voimiaan vaalituloksen mitätöimiseen, vaan pyrkivät nostamaan katsomiaan tärkeitä asioita esille ajatellen seuraavia vaaleja. Osittain tästä johtuen, täysistunnoissa käyty keskustelu on ollut enemmänkin, eipäs juupas väittelyä kuin oikeasti rakentavia vaihtoehtoja etsivää. Tietysti tämä kevät on ollut poikkeava Irak keskusteluineen, taustallaan poikkeuksellisen kireänä käydyt vaalit.

Kaksi kuukautta sitten muodostetulla Anneli Jäätteenmäen hallituksella ei ollut mitään mahdollisuuksia pitkäikäisyyteen, ja se kaatui tämän hetkisen tiedon mukaan pelkästään Jäätteenmäen henkilökohtaisiin toimintatapoihin. Pääministeri Matti Vanhasen ensimmäistä puhetta pääministerinä kuunnellessa tuli mieleen, miksi tätä valintaa ei keskusta voinut tehdä kaksi kuukautta sitten. Näyttää siltä, että maalla on nyt pääministeri, joka nauttii jopa opposition luottamusta ainakin salissa ja käytäväkeskusteluissa käytettyjen puheenvuorojen perusteella.

Toivottavasti tämä kevään poliittinen kuohunta on meille opettanut, ettei niin kovaa vallanhimoa pidä päästää valloilleen, että keinovalikoimaan otetaan mukaan laittomat tai muuten moraalittomat konstit. Politiikassa on paljon kollektiivisuutta ja esimerkiksi yhteisten ryhmäpäätösten tuloksista kannetaan yhdessä vastuu, kärsitään tappiot tai kerätään voitot. Kollektiivisuudelle on joskus kuitenkin vedettävä rajat ja jokainen meistä joutuu omasta toiminnastaan kantamaan vastuun, niin on käynyt nyt keskustan Jäätteenmäelle.

Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö nyt istuva Sosialidemokraattien, Keskustan ja Rkp:n muodostama hallitus ole lähtenyt tekemään työtään vakaassa yhteisymmärryksessä ja päämääränä koko nelivuotiskausi. Itse arvioin, että nyt valitut ministerit täydentävät hyvin toisiaan ja kykenevät ratkaisuja etsivään keskusteluun keskenään.

Pohjois-Savo voi olla nyt erityisen tyytyväinen, kaksi ministeriä, sisäasiainministeri Rajamäki ja puolustusministeri Kääriäinen ovat politiikan osaavia konkareita, ja varmasti pitävät huolta siitä, että Pohjois-Savon ja Itä-Suomen tarpeet tulevat esille. Hallitus on tämän lisäksi vahvasti savolaistietoinen muutaman muun ministerin savolaistaustan vuoksi.

Tästä on hyvä jatkaa, vaikka ei olekaan syytä tuudittautua pelkkään myötätuuleen. Tulevaisuuden haasteet tuovat varmasti tilanteita, jossa joudutaan käymään perinpohjaista keskustelua, kun pyrimme löytämään kansalaisten arkielämän kannalta parhaat ja toimivat ratkaisut. Ainakin Pohjoissavolaisilla kansanedustajilla on paljon yhteistä puolustettavaa, jotta maakunta voisi vahvistaa elinvoimaisuuttaan, palvelurakenteitaan ja olla varteenotettava vaihtoehto yrittäjille.

"Vaikeinta ihmisten on antaa anteeksi sitä pahaa, jonka he ovat teistä sanoneet." (Andre Maurois)

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Savon Sanomat 27.6.03

---

Ei nukuta

02.06.2003

"Silmäripsistä on työntöruuvit menneet rikki ja silmät ei pysy kiinni". Selitti Roope 5v., kun kehotin häntä pistämään silmät kiinni ja nukkumaan. Tosiasiassa pientä miestä askarrutti vaikea asia, miksi ihmiset sairastuu syöpään ja paraneeko siitä, eikä uni tullut silmään. Uni ei yleensä tule silloin, kun mieltä painaa vaikeat ja ahdistavat asiat. Moniin pulmiin onneksi löytyy ratkaisu, ja mieli pääsee sellaiseen levolliseen olotilaan, jossa vapauttavalle unelle tulee tilaa.

Maailmassa on kuitenkin paljon tapahtumia ja asioita, joiden järkevälle selvittelylle tai ratkaisulle ei näytä löytyvän tarpeeksi hyviä keinoja. Yhdysvaltojen ryhtyessä ratkomaan Irakin ongelmia monet odottivat nopeaa ja ryhdikästä tilanteen selvittelyä. Mitä pitäisi tuloksesta ajatella, joukkotuhoaseiden etsintä ei ole tuottanut tulosta, Saddam Hussein on syrjäytetty vallasta, mutta on kadoksissa. Irakin kansallisomaisuuden ryöstelyä ei ole estetty. Kansa, erityisesti lapset, elävät ruuan ja puhtaan veden puutteessa. Osa Irakin kansasta tervehtii ilolla vapauttajia osa vastustaa ja monin tavoin osoittaa mieltään. Jotkut Amerikkalaisista ja Englantilaisista sotilaista eivät ole käyttäytyneet sotilaalle kuuluvalla tavalla miehittämässään maassa, vaan tästäkin sodasta syntyy oikeudenkäyntejä miehittäjiä vastaan.

Lapsikauppaa vastaan taistellaan eri puolilla maailmaa. Helsingissä on kokoontunut asiantuntijoista ja poliittisista päättäjistä koostuva joukko keskustelemaan tästä kansainvälisen ihmiskaupan hirveimmästä muodosta. Ihmis- ja lapsikauppaan kytkeytyy hyvin usein myös ase- ja huumekauppa, joten kysymyksessä on vakava ja laaja ongelma. Maailmassa on miljoonia lapsia, joiden asioita eivät ole hoitamassa omat vanhemmat tai sukulaiset, jonka vuoksi meidän jokaisen on oltava aktiivisesti mukana maailman lasten hyväksi tehtävässä työssä.

Hallintovaliokunnan tutustumismatka Irlantiin nosti taas mieliin katolisen kirkon pedofiliarikokset lapsia kohtaan. Lasten hyväksikäyttö on tuomittu koko maailmassa, mutta sen juuriltaan kitkeminen näyttää olevan tavattoman vaikeaa. Aina löytyy uusia tapauksia, joita ei osattu aavistaa. Pienten lasten vanhemmat joutuvat nykymaailmassa pitämään mielessä, suojellessa lapsiaan, hyväksikäytön riskin olemassaolon.

Maailman muuttuessa kiireisemmäksi lapset viettävät aikaa yhä enemmän yksikseen tai keskenään, mikä selkeästi nostaa riskiä onnettomuuksille ja lasten joutumista aikuisten mielivallan kohteiksi. Yhteiskunta on maailman eri kolkissa hyvin erilaisesti varustautunut lasten suojelemisessa. Suomessa strukturoitunut yhteiskunta ja julkiset palvelut auttavat vanhempia lasten huolenpidossa. Julkista huolenpitoa on jouduttu jatkuvasti laajentamaan ja uutena on tulossa lasten aamu- ja iltapäivähoidon järjestäminen. Vastuu lapsista ja nuorista on meidän kaikkien yhteinen tehtävä, vaikka vanhemmilla ja läheisillä on ensisijainen velvollisuus pitää heistä huolta.

Jos ihminen ei mieltään pahoita, hän ei tapojaan paranna, sanoo vanha sananlasku. Ihmiskunnan on silloin tällöin syytä viettää "unettomia öitä" ja laitaa asioita tärkeysjärjestykseen. Jokaisen on ajoittain tarkasteltava omia periaatteitaan ja moraalia. Ainostaan ihmiset voivat tehdä yhteiskunnasta turvallisemman ja tulevaisuudesta paremman.

"Pysähtyminen vaatii usein enemmän kuin ohi kulkeminen." (Sirkku Rontu)

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Savon Sanomat 2.6.03

---

Jokaisella on oikeus täysipainoiseen vanhuuteen

06.03.2003

Maamme hyvinvointipolitiikka perustuu tasapuolisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja laatuun. Yhteiskuntamme sivistyksen tasosta kertoo myös jatkossa se, kuinka pystymme turvaamaan mahdollisuudet täysipainoiseen vanhuuteen yhteiskuntamme seniorikansalaisille. Kuntien tulee perustehtävänsä mukaisesti pystyä huolehtimaan vähintäänkin lakisääteisistä palveluvelvoitteistaan - myös tilanteessa, jossa väestön ikärakenteen muuttuminen lisää tulevaisuudessa vanhusväestön määrää.. Valtion tulee kuntien rinnalla osallistua aktiivisesti hyvinvointipalvelujen turvaamiseen: esimerkiksi erikoissairaanhoidon osalta tulee jatkossa harkita mallia, jossa vastuu olisi nykytilanteesta poiketen selkeästi enemmän valtiolla. Heikkokuntoisempien vanhusten laitoshoidon ohella yhteiskunnassa tulee edelleen kehittää palvelutalotyyppisiä ratkaisuja sekä parantaa omaishoitajien mahdollisuuksia tehdä tärkeää työtään.

Vastuu laadukkaiden terveys- ja sosiaalipalvelujen tasapuolisesta saatavuudesta tulee edelleen säilyttää julkisilla toimijoilla. Kuntien tuottamia vanhusväestön peruspalveluita voidaan tarpeen mukaan täydentää hankkimalla niitä ostopalveluperiaatteella ns. kolmannen sektorin (esim. seurakunnat ja SPR) toimijoilta tai yksityisiltä palveluntarjoajilta. Tässäkin tapauksessa vastuu palvelujen laadusta ja valvonnasta on kunnilla. Pitkälti vapaaehtoistyön varassa toimivia kolmannen sektorin toimijoita tulee jatkossa tukea entistä voimakkaammin - tämä panostus luo myös lisää työmahdollisuuksia. Eläkeläiset ovat mm. aiempaa paremman terveydentilansa vuoksi yhä aktiivisempi osa yhteiskuntaa. Tämä tuo myös uusia työllistämismahdollisuuksia esim. eläkeläisille matkailu- ja harrastepalveluja tuottaviin yrityksiin. Ja viime kädessähän työllisyyspolitiikka on myös perusturvan takaavaa sosiaalipolitiikkaa !

Tuula Väätäinen
Perheterapeutti
Pohjois-Savon Sosiaalidemokraattien pj.
SDP:n puoluehallituksen jäsen

---

Peruspalvelut takaavat turvallisen arjen

05.03.2003

Maamme hyvinvointipolitiikka on perustunut tasapuolisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja laatuun. Yhteiskuntamme sivistyksen mittana on myös jatkossa pidettävä sitä, kuinka pystymme huolehtimaan heikommassa asemassa olevista. Maakunnallisesti tämä tasapuolisuuden perusvaatimus voidaan toteuttaa kehittämällä seutu- ja maakunnallista yhteistyötä. Kuntien tulee perustehtävänsä mukaisesti pystyä huolehtimaan vähintäänkin lakisääteisistä palveluvelvoitteistaan. Myös valtion tulee aktiivisesti osallistua hyvinvointipalvelujen turvaamiseen ja tasaamiseen eri alueiden ja ihmisryhmien välillä. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon osalta tulee jatkossa harkita mallia, jossa vastuu olisi nykytilanteesta poiketen selkeästi enemmän valtiolla.

Vastuu laadukkaiden terveys- ja sosiaalipalvelujen tasapuolisesta saatavuudesta tulee edelleen säilyttää julkisilla toimijoilla. Kuntien tuottamia peruspalveluita voidaan tarpeen mukaan täydentää hankkimalla niitä ostopalveluperiaatteella ns. kolmannen sektorin (esim. seurakunnat, SPR ja Mannerheimin lastensuojeluliitto) toimijoilta tai yksityisiltä palveluntarjoajilta. Tässäkin tapauksessa vastuu palvelujen laadusta ja valvonnasta on kunnilla. Pitkälti vapaaehtoistyön varassa toimivia kolmannen sektorin toimijoita tulee jatkossa tukea entistä voimakkaammin - tämä panostus luo osaltaan myös lisää työmahdollisuuksia. Yritystoiminta tarvitsee tuekseen kattavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Kunnallisten palvelujen taso on jatkossa kilpailutekijä, joka vaikuttaa yritysten sijainti- ja koulutettujen työntekijöiden asuinpaikkavalintoihin.

Tuula Väätäinen
Perheterapeutti
Pohjois-Savon Sosiaalidemokraattien pj.
SDP:n puoluehallituksen jäsen

---

Turvallisuus vahvistaa lasta

19.01.2003

Menneinä vuosikymmeninä suomalaiset vanhemmat ja perheet ovat selvinneet hyvin kasvatustehtävässään maamme suurien muutosten keskellä. Lasten kasvatuksesta ja kasvun tukemisesta päävastuu on ollut aina ensisijaisesti vanhemmilla.

Aikuisten on huolehdittava lasten turvallisuudesta, arvostuksesta, kunnioituksesta ja että heidän äänensä ja tarpeensa kuullaan. Yhteiskunnalla on vanhempien rinnalla velvollisuus huolehtia lasten oikeuksista. Muuttuvassa maailmassa lapsiperheet tarvitsevat entistä enemmän yhteiskunnan tukea. Lasten turvallisen kasvuympäristön varmistaminen tulee olla meidän tärkein tehtävä.

Lapsille tarkoitetuissa julkisissa palveluissa on entistä enemmän otettava huomioon ja mukaan ne aikuiset, jotka lapsen läheisyydessä elävät. Kasvatusvastuuta ja velvoitetta on jaettava aikuisten kesken, niin että yhden aikuisen syystä tai toisesta uupuessa on toisia, jotka ottavat vastuuta kannettavakseen. Sellaista tilannetta yhdenkään lapsen kohdalla ei saa syntyä, ettei löydy ketään vastuullista aikuista.

Yhteiskunta joutuu tilanteisiin, joissa koko vastuu ja vanhemmuus siirtyy viranomaisille. Viranomaisille, joiden on huolehdittava tehtävästään vanhemmuuden otteella. Otteella, jossa on rakastava ja suojeleva kosketus. Se on iso vaatimus, mutta välttämätön.

Äitiys- ja lastenneuvoloiden-, päivähoidon- ja lastensuojelun viranomaiset työskentelevät yhä kasvavien työpaineiden alla. Työntekijöitä on selvästi liian vähän suhteessa työmäärään. Jotta lapsiin ja nuoriin kohdistuva palvelu olisi riittävää ja laadukasta, tarvitaan lisää henkilöstöä. Tätä puutetta on korjattava seuraavassa hallitusohjelmassa.

Poliisi on ilmoittanut, että lapsiin kohdistuva väkivalta ei tule kaikissa tapauksissa poliisin tietoon, jolloin lapsen mahdollisuus oikeusturvan toteutumiseen estyy. Syitä ilmoittamattomuuteen on varmasti monia, mutta meidän aikuisten velvollisuutta ja vastuuta ilmoitusten tekemiseen on korostettava. Erityisesti koskee viranomaisia, jotka työssään kohtaavat huonosti tai väkivaltaisesti kohdeltuja lapsia ja nuoria.

Työelämän on tuettava vanhemmuutta työaikojen joustavuuden, työilmapiirin sallivuuden ja perheiden erityistarpeiden huomioon ottamisena. Vanhemmuus ja työssä eteneminen eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne pitää nähdä toisiaan tukevina ja tulevaisuuteen mahdollisuuksia tuovina tärkeinä tehtävinä.

Erityisesti haavoittuvissa olosuhteissa elävien ja vaikeuksissa olevien lasten kohdalla on aina etusijalle asetettava lasten etu ja lasten oikeudet. Läheisten aikuisten mukanaolo ongelma tilanteita selvitettäessä on välttämätöntä, jotta lapsen olosuhteissa voisi tapahtua todellista ja pysyvää parannusta. Varhainen puuttuminen ja ongelmien ratkominen ennekuin niistä on tullut pysyvä olotila, vähentää lasten- ja nuorten kokeman kärsimyksen määrää.

Globalisoitunut maailma tietoteknisine mahdollisuuksineen avaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia oppimiselle ja tiedolle. Se on rajoittamaton ja anarkistinen maailma, joka ei erottele tietoa ja kontakteja hyviin ja pahoihin. Uusi tietoteknologia on arvoista vapaa ja kaikki on lapsenkin käsillä toivottu ja ei toivottu.

Aikuisten velvollisuus on valvoa lastensa turvallisuutta myös globaalissa maailmassa. Samalla kuitenkin on turvata oikeudet hyödyntää laajenevan yhteiskunnan mahdollisuudet, ja saada käyttöön tietotekniikan kaikki palvelut, jotka vahvistavat elämää ja tulevaisuutta.

"Ei ole helppo suoristaa tammen rungosta mutkaa, joka on saanut alkunsa jo, kun puu oli vasta taimi." (Gaelinkielinen sananlasku)

Tuula Väätäinen
Perheterapeutti
Pohjois-Savon Sosialidemokraattien pj.
SDP:n puoluehallituksen jäsen
Siilinjärvi 19.1.03/Savon Sanomat