Kirjoitukset 2004

 

"Se ei ole Jumalan vika"

30.12.2004

Se ei ole Jumalan vika vaan maankuoren täytyy väillä uusiutua ja siitä syntyy maanjäristykset selitti Roope 7v kun laitoin häntä illalla nukkumaan katsottuamme ja kuunneltuamme kolme päivää tiedotuksia Aasiaa kohdanneesta luonnon onnettomuudesta.

Onko usko Jumalaan horjunut kysyttiin katastrofi paikalle ehtineeltä piispa Huoviselta. Kovalle koetukselle se joutuu, mutta usko Jumalan haluun olla tukena ja lähellä hädässä olevia ja kärsiviä on kuitenkin säilynyt, oli piispa Huovisen mietteet.

Pohjoisen turistit joutuivat kaukaa kotoa tilanteeseen jossa he olivat luonnon ja vieraan kulttuurin armoilla. Viestit kertovat, että luonto on ollut armoton, se ei ole valikoinut uhrejaan vaan tempaissut mukaansa kaiken eteen sattuvan. Sen sijaan paikallisen väestön auttamisen halu on saanut suomalaisilta runsaasti kiitosta. Samaa auttamisen halua on toivottu kotimaassa suomalaisille uhreille, mutta erityisesti Aasian katastrofialueelle kotinsa ja omaisensa menettäneille.

Suomen ja suomalaisen yhteiskunnan turvallisuus nousee tällaisen onnettomuuden sattuessa arvoon arvaamattomaan. Olemme pyrkineet varautumaan monenlaisten onnettomuuksien varalle, mutta nyt on nähtävissä, että tällaisiin suuronnettomuuksiin meidän viranomaisverkostot eivät ole valmiit. Erityisesti kriisipuhelinpäivystys on takkuillut ja ihmiset eivät hädässään ole tavoitteet kuulijaa.

Kirkon perheterapeutti sanoi radiohaastattelussa että tällaisen katastrofin sattuessa, jossa ei ole konkreettista syyllistä ihminen purkaa ahdistustaan ja vihaansa johonkin. Hänen mukaansa tästä johtuen mm. ulkomaalaisvirasto saa ylimääräistä moitetta toimimattomuudesta. Näinkin on, mutta totta on myös se, että viraston kriisipuhelinpalvelu ei toiminut. Onneksi valtion viranomaisten apuna ovat olleet useat kansalaiset, vapaaehtoisjärjestöt, kirkko ja SPR.

Suomalainen terveydenhuolto ja toimivat ensiapujärjestelmät ovat olleet viimepäivinä kysyttyä tuotetta. On vain valitettavaa, että liian usein tarvitaan hätää, huolta, tuskaa ja kipua ennen kuin hyvän terveydenhuollon merkitys riittävästi tunnustetaan. Suomi on lähettänyt ja lähettää jatkossa kymmeniä asiantuntijoita kriisialueelle suorittamaan avustus ja jälleen rakentamistyötä. Samalla kun meidän on huolehdittava kotimaan tarpeista, toinen toisistamme.

Kansainvälisen kriisiavun kaksi tärkeää perusasiaa on auttaa ja korjata katastrofin aikaan saamat jäljet ja toisaalta valaa uskoa ja toivoa huomiseen ja tulevaisuuteen. Kaaoksen keskellä ihmiselle on voitava luoda usko ja sitä kautta tahto selviytymiseen ja jälleenrakentamiseen. Siksi kirkko ja "maallikkoauttajat" tekevät tiivistä yhteistyötä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Sillä tällainen onnettomuus ei ole Jumalan eikä ihmisen vika.

"Kun on vaikeaa, sitä haluaa ensin poistaa vaikeuden, sitten vasta elää. Vaikka olisi opittava elämään samalla kun on vaikeaa."(Markku Envall)

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
perheterapeutti
Savon Sanomat
30.12.2004

---

Hallituksen muutosbudjettiin voi olla tyytyväinen

10.12.2004

Eduskunta on vahvistamassa hallituksen muutosesitykset ensivuoden talousarvioon. Menojen lisäys on tällä kertaan yhteensä 49,15 milj. euroa. Lisäyslista sisältää pieniä, mutta merkittäviä määrärahoja useille hallinnonaloille.

Olen tyytyväinen, että Yliopistollisille sairaaloille suunnatun erityisvaltionosuuden (EVO) osuutta nostetaan 1.2 milj. eurolla. Yliopistolliset sairaalat vastaavat osaltaan lääketieteellisestä koulutuksesta ja tutkimuksesta ja olemassa olevien sopimusten mukaan valtion täytyisi korvata kustannukset täysimääräisenä. Jo vuosia valtion korvaus on ollut puutteellinen ja nyt tuosta valtion sopimuksessa olevasta velvoitteesta pyritään huolehtimaan.

Kuopion yliopiston ja yliopistollisen sairaalan vahvistaminen on Pohjois-Savon terveydenhuollon kannalta ensi arvoisen tärkeää. On selvää, että ne alueet, joilla on olemassa olevaa koulutusta pystyvät muita paremmin huolehtimaan ammattitaitoisen henkilökunnan riittävyydestä. Tiedämme, että tulevaisuudessa ammattitaitoisen työvoiman puute on uhkaamassa myös terveydenhuoltoa ja tarvitaan määrätietoisia toimia varautumisessa tulevaisuuden haasteisiin.

Vuosi sitten kunnille tuli jo entuudestaan lain mukaan niille kuuluva tehtävä huolehtia lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluista. Nyt kuntia halutaan tukea tehtävässä onnistumisessa ja lisäbudjetissa on 5 milj. euroa lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden järjestämiseen kunnille. Kunnilla on mahdollisuus tuottaa palvelut omana palveluna tai ostaa harkintansa mukaan palveluita myös yksityiseltä sektorilta. Pitkäjänteiset ja lasten verkoston mukaan ottavat psykiatriset hoitokäytännöt tuottavat nopeampaa ja pysyvämpää tulosta.

Kansaneläkelaitos (KELA) on käynnistänyt tutkimuksen, jossa vertaillaan lyhytkestoisten terapioiden vaikutuksia suhteessa pitkäkestoisiin psykoterapioihin. Tuon tutkimuksen tuloksia odotan mielenkiinnolla, koska sillä on todennäköisesti vaikutuksia siihen, miten KELA:n psykiatrian kuntoutusmäärärahoja kohdennetaan. Tutkimustuloksia tarkastellessa on kuitenkin aina syytä muistaa, että varsinkin psykiatriassa yksilölliset erot hoidon tuloksellisuudessa ovat monesti suuria riippuen kovasti siitä, mitkä ovat asiakkaiden ympäristön voimavarat ja mahdollisuudet olla tukemassa hoitoa.

Opiskelijoiden taloudellista selviytymistä opiskelujensa aikana on viimeisten vuosien aikana pohdittu monella rintamalla. Opiskelijajärjestöt ovat olleet aktiivisia hoitaessaan jäseniensä etuja. Nyt hallitus on tullut merkittävällä tavalla vastaan opiskelijoiden oikeutetulle vaatimukselle ja korottaa opiskelijoiden asumislisän vuokrakattoa marraskuusta 2005 alkaen 252 euroon. On erityisen tärkeää, että opiskelijoiden asumisolosuhteet voidaan turvata, jotta ei ainakaan asumiseen liittyvät taloudelliset vaikeudet häiritsisi opiskelua.

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka laaja-alaisena tehtävänä on selvittää vähävaraisten kansalaisten toimeentulon parantamista ja arjen turvallisuutta vahvistavat toimenpiteet. On selvää, että köyhyyden ja sosiaalisen ahdingon helpottamiseksi tarvitaan selvää perusturvan nostamista, mutta myös rakenteellisia muutoksia palvelujärjestelmiin ja uusien tukimuotojen käyttöönottoa sekä eri viranomaisorganisaatioiden nykyistä parempaa yhteistyötä.

Työ valmistunee kevään 2005 aikana ja sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on edellyttänyt, että asiaan pureudutaan heti kun käynnissä olevat selvitykset ovat valmiina niin, että konkreettisia päätöksiä voitaisiin jo tehdä ensi vuoden aikana. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on valmiudessa käsittelemään asiaa heti kun se ministeriöstä siirtyy valiokunnalle.

Joulu on kaikille rauhoittumisen aikaa. Erityisesti lasten oikeutta turvalliseen ja huolehtivaan arkeen on varjeltava, etenkin jouluna soisi jokaisessa perheessä vallitsevan joulurauhan. Rauhallista joulua ihan jokaiselle.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja(sd)
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Savon Sanomat 10.12.04

---

Katainen puhuu suulla suuremmalla

10.10.2004

Taitaa olla vaalit ovella. Tämän päätelmän voi tehdä, kun seuraa puolueiden johtajien arvioita toisten puolueiden periaatteellisista linjauksista. Heräsin sunnuntaiaamuna 10.10.2004 virkeänä ja mielenkiinnolla aloin käännellä Savon Sanomien sivuja, mitähän yön aikana Savossa ja maailmalla onkaan tapahtunut. Sivulla 11 kokoomuksen melkein tuore puheenjohtaja kollegani Katainen yrittää määrätä ideologisen palvelukeskustelun lopetettavaksi.

Ainahan puolueet pyrkivät määräilemään toisia varsinkin silloin, kun luullaan siitä oleva etua omalle ryhmittymälle, mutta nyt Katainen ylittää toimivaltuutensa. Ensinäkin sosialidemokraatit ovat yli sata vuotta tehneet voimakkaasti työtä julkisten palveluiden puolesta. Ei siksi, että sillä olisi vain ideologinen perusta, vaan ennen kaikkea siksi, että se on kansalaisten näkökulmasta kaikkein pysyvin ja turvallisin järjestelmä.

Laki määrittelee selkeästi peruskoulutuksen, ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen ja valvonnan kunnille. Vaikka kunnat ostaisivat osan laissa määritellyistä palveluista yksityisiltä yrittäjiltä tai järjestöiltä, on vastuu palveluiden laadusta ja pysyvyydestä tilaajalla, eli kunnilla. Tällöin kunnissa on luotava toimiva seurantajärjestelmä, jolloin turvataan eri järjestäjien palveluita käyttävien yhdenvertaisuus.

Politiikassa olen alkanut pikkuhiljaa tottua siihen, että niin omia kuin edustamansa puolueen sanomisia tai kannanottoja kuullaan ja tulkitaan milloin mitenkin. Kokoomuksen puheenjohtaja Kataisen väite siitä, että sosialidemokraatit ideologisesti vastustaisivat järjestöjen ja kuntien välistä yhteistyötä, on täysin perätön ja populistinen. Istun SDP:n puoluehallituksessa ja olen ollut tekemässä SDP:n linjauksia hallitusohjelmaan ja puolueen eduskuntavaali- ja kunnallisvaaliohjelmaan ja tiedän, että Kataisen väite ei pidä paikkaansa.

En odottanut, että näin pian joutuisin puuttumaan ja oikaisemaan pitkään tuntemani Kataisen puheita. Katainen varmaan unohti, että Siilinjärven kunnassakin esim. koululaisten iltapäivähoitoa on järjestetty yhdessä seurakunnan ja järjestöjen kanssa ja tuota yksimielistä päätöstä on ollut tekemässä myös luottamustoimissa olevat sosialidemokraatit.

Opposition yksi tehtävä on kyseenalaistaa hallituksen ja hallitusvastuussa olevien puolueiden päätöksiä ja periaatteita. On kuitenkin kyseenalaista tehdä se tavalla, jossa annetaan perusteista täysin vääristelty kuva. Politiikan tekijöiden vastuu on antaa poliittisesta päätöksenteosta avoin ja totuudenmukainen kuva, jotta politiikka saisi sitä uskottavuutta, joka sille mielestäni kuitenkin kuuluu.

Onneksi tänä päivänä ihmiset voivat erilaisten sähköisten välineiden kautta ottaa itsekin selvää eri puolueiden periaate- ja vaaliohjelmista, ettei tarvitse tehdä omia päätöksiään yksittäisten henkilöiden tulkintojen mukaan.

"Meidän ei pitäisi tehdä kenellekään tieten tahtoen pahaa, sillä tietämättämme tulemme tehneeksi sitä tarpeeksi usein." (tuntematon)

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Savon Sanomat / lukijansanomat 10.10.2004

--- 

Välittäminen valttina

25.9.2004

Sosialidemokraattisen ajattelun peruslähtökohta on tehdä työtä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta. Valtion ja kuntien yhteinen vastuu peruspalveluiden järjestämisessä nyt ja tulevaisuudessa on oltava rikkumaton. Sosiaali- ja terveydenhuolto sekä koulutuspalvelut kuuluvat kaikille kuntalaisille säätyyn tai varallisuuteen katsomatta.

Eriarvoisuus, köyhyys ja syrjäytyneisyys ovat selkeä uhka yhteiskunnan turvallisuudelle. On tehtävä hartiavoimin töitä, että Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on voimissaan ja turvaa ihmisten arjen varsinkin silloin, kun terveydellinen tai taloudellinen ahdinko varjostaa elämää.

Ensi vuonna voimaan astuva laki hoitoon pääsyn varmistamisesta on vahva signaali pyrkimyksestä entistä tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Maaliskuun alussa voimaan astuva laki asettaa kuntalaiset keskenään yhdenvertaiseen asemaan hoitoon pääsyn ja tutkimuksen suhteen. Siilinjärvellä perusterveydenhuolto toimii jo nyt uuden lain asettamien vaatimusten mukaisesti, joten voimme tältä osin olla turvallisella mielellä. Erikoissairaanhoito tarvitsee toiminnallista uudistumista, mutta myös taloudellista panostusta kunnilta ja valtiolta ainakin alkuvaiheessa, jotta olemassa olevat jonot saadaan puretuksi lain edellyttämässä ajassa. Pitemmällä aikajänteellä on perustellut syyt odottaa, että suhteessa terveydenhuoltomenot eivät kasva, koska suurimmat kustannukset tällä hetkellä tulevat siitä, että potilaat odottavat hoidollisia toimenpiteitä työkyvyttömiä pitkillä sairauslomilla.

Lähiajan uutena haasteena on sosiaalihuollon kansallisen selvitystyön tulosten kirjaaminen laiksi. Sosiaalihuolto on kriisissä monilla mittareilla mitattuna. Erityisesti lasten- ja nuorten vaikeuksien lisääntymien ja ongelmien monimutkaistuminen vaativat lisää ammattitaitoisia sosiaalialan ammattilaisia. Sosiaalityöntekijöiden puute vaivaa myös Pohjois-Savoa ja Siilinjärveä. Erittäin vaativasta työstä maksettava alhainen palkka ja työn turvattomuus ovat vähentäneet alalle hakeutumista. Tarvitaan palkkaukseen, työolosuhteisiin ja työturvallisuuteen tähtääviä toimenpiteitä, jotta sosiaalihuollossakin voidaan selviytyä nykyisistä ja yhä kasvavista haasteista.

Ikääntyvä väestö on yhteiskunnalle valtava voimavara pitkän elämän mukanaan tuomien elämänkokemuksiensa ansiosta. On etsittävä keinoja, joiden avulla eläkkeelle siirtyvien ja jo eläkkeellä olevien ihmisten osaamista voitaisiin siirtää nuoremmille sukupolville. Selvitäksemme tulevista haasteista tarvitsemme avuksi kaiken sen osaamisen, jota yhteiskunnasta löytyy. Ikäihmisten mahdollisuuksia osallistua täydellä teholla itsensä, läheistensä ja yhteisön elämän laadun parantamiseen on tuettava.

Työllisyysasteen nostaminen on oltava valtion, kuntien ja yritysten yhteinen tavoite. Erityisesti pitkäaikais- ja nuorisoyöttömyys asettavat meidät suurten haasteiden eteen. Nuorille alle 25 v on tulossa ns. yhteiskunta takuu, joka varmistaa että heillä jokaiselle on työtä, opiskelupaikka tai muu toiminnallinen mahdollisuus. Jo nyt on syytä ryhtyä valmistautumaan uuden lain mukanaan tuomaan velvoitteeseen ja huolehtia nuorista aikuisista estäen heidän syrjäytymisensä yhteiskunnasta.

Sosialidemokraatit ovat vahvasti tukemassa laajaa kuntien ja seutukuntien välistä yhteistyötä. Kuntarajat eivät saa olla esteenä yhteisen elinkeinotoiminnan toteuttamisessa ja palveluiden tuottamisessa. Kuopion seutukunta asuin- ja työssäkäyntialueena tarjoaa hedelmälliselle yhteistyölle rajoittamattomat mahdollisuudet. Tarvitaan enemmän ennakkoluulottomuutta ja tahtoa nähdä Kuopion seutu kokonaisuutena eikä viiden kunnan muodostamana alueena kartalla.

Teillä jokaisella on nyt kunnallisvaaleissa mahdollisuus sanoa oman sananne sille suunnalle, miten Siilinjärven kuntaa ja kunnan palveluita haluatte kehitettävän.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
sairaanhoitaja
Kunnallisvaalit / Siilinjärvi / vaalilehti
25.9.2004

---

Jokaisen aikuisen velvollisuus puuttua

15.8.2004

Luin hämmästyneenä ja huolestuneena 14.8.04 Savon Sanomien kuumalla linjalla nimimerkki "Paljon Nähnyt" kirjoitusta. Siinä kirjoittaja oli sitä mieltä, että isovanhemmat eivät voi tehdä ilmoitusta jos he tietävät lastenlapsiaan pahoinpideltävän. Lastensuojelulakiin on kirjattu, että terveydenhuoltoalan työntekijöiden on lasten pahoinpitelyä/hoidon ja huollon laiminlyöntiä työssään havaitessaan tehtävä ilmoitus lastensuojelun viranomaisille. Kaikille muille aikuisille ilmoitus velvollisuus on moraalinen.

Erityisesti tuo moraalinen ilmoitusvelvollisuus on mielestäni lasten kanssa läheisessä suhteessa oleville ja näihin ehdottomasti kuuluvat isovanhemmat. Ilmoituksen tekemistä on pyritty helpottamaan sillä, että ilmoittajan henkilöllisyys pysyy salassa ilmoittajan niin halutessa. Soittaessaan lastensuojeluviranomaisille ei tarvitse kertoa nimeään eikä suhteestaan tapaukseen.

Kirjoittaja asetti toivonsa siihen, että lapset kasvettuaan voisivat nousta puolustamaan itseään. Hyvin harva pahoinpidelty lapsi koskaan kykenee riittävällä tavalla puolustamaan itseään. Eikä pahoinpitelyn jättämät jäljet koskaan häviä. Pahoinpitelyn kokemusta voi vielä vahvistaa se, että on aikuisia jotka ovat asiasta tienneet, mutta eivät koskaan siihen puuttuneet.

Sanoisin suoraan, että jokainen aikuinen joka jättää puuttumatta omiin tai toisten lapsiin kohdistuvaan pahoinpitelyyn tai hoidon ja huollon laiminlyöntiin on itse osallisena tapahtumiin. Kun on tapahtunut liikenneonnettomuus, on itsestään selvää, että riennetään auttamaan. Miksi ei toimittaisi samoin kun nähdään lapsia kohdeltavan kaltoin.

Lastensuojeluviranomaiset ovat saaneet lisäohjeistusta työhönsä lastensuojelulain tarkoituksesta. Lastensuojelulaki ei suoraan velvoita viranomaisia ilmoittamaan heidän työnsä kautta esiin tulleista tapauksista poliisille, vaan laki antaa siihen mahdollisuuden. Tuota ilmoitusmahdollisuuden käyttämistä on lasten oikeusturvan kannalta haluttu vahvistaa ja poliisille on tullutkin aikaisempaa enemmän lastensuojeluviranomaisten tekemiä ilmoituksia.

Pahoinpitelyn kohteeksi joutuvalla lapsella ei ole muuta turvaa kun toiset aikuiset; sukulaiset, naapurit ja viranomaiset. Kenelläkään ei ole oikeutta ummistaa silmiään ja jäädä odottamaan, että aika korjaa tapahtuneet. Usein ajan "korjaamana" ihmiset vioittuvat ja voivat tavalla tai toisella jatkaa saamaansa huonoa kohtelua ympäristöönsä tai omiin lapsiinsa.

Lainsäätäjänä tulee ajoittain toivoton olo. Näyttää siltä, että vaikka lakien kautta on pyritty turvaamaan esim. lasten asemaa, niin aikuiset eivät joko noudata lakia tai eivät käytä sen suomaa mahdollisuutta puuttua selkeisiin epäkohtiin. Lastensuojelulaki tulee pakkokeinojen osalta uudistettavaksi syksyllä eduskuntaan ja lain kokonaisuudistus myöhemmin. Joten lain sisällön täsmentämisen suhteen tehdään kokoajan työtä kun vain lainkirjain muuttuisi käytännöksi, jolloin yhä useammalle lapselle tulisi mahdollisuus turvalliseen lapsuuteen.

Mielestäni jo nykyinen lastensuojelulaki antaa aikuisille täyden mahdollisuuden puuttua asianmukaisesti havaitsemiinsa lastensuojelullisiin epäkohtiin. Sen lisäksi, että me voimme tehdä ilmoituksen viranomaisille voimme toimia ihan itse. Jää miettimään miksi isovanhemmat eivät voisi sanoa omille lapsilleen, että käyttäydy ihmisiksi lapsenlapsiani kohtaan. Ainakaan lapsenlapset eivät tuota puuttumattomuutta kykene ymmärtämään.

"Isä ja äiti te olette niin suuria. Kun teillä on hyvä päivä, minulla on turvallinen olo. Silloin kun kätenne kohoaa lyöntiin, näytätte isommilta ja minusta tuntuu, että murskaudun. Älkää lyökö minua sillä silloin minä en voi kasvaa ja oppia luottamaan ihmisiin."(tuntematon)

Tuula Väätäinen
erityistason perheterapeutti
kansanedustaja(sd)
Savon Sanomat 15.8.2004

---

Eläkkeelle nykyistä myöhemmin

22.6.2004

Eduskunta hyväksyi kunta- ja valiosektoria koskevat työeläkeuudistukset. Hallituspuolueet neuvottelivat viime metreille saakka kuntien eläkepakettiin sisältyvästä ns. normeerauksesta. Joka pienentää niiden ihmisten eläkkeitä jotka haluavat jäädä eläkkeelle ennen nykyistä eläkeikäänsä. He eivät saisi ennen vuotta 1955 karttunutta eläkettään sanansuuruisena kuin nykyinen eläke olisi, vaan eläkkeeseen tehdään eräänlainen varhennusvähennys, jakamalla peruseläke normeerauskertoimella 1,106. Tämä pienentää 2 % karttuman noin 1,8 %, joka kuitenkin on yksityisalojen 1,5 % karttumaa korkeampi.

Sosialidemokraatit hakivat asiassa normeerausta lieventävää esitystä valiokunta käsittelyn aikana. Asiassa ei päästy yksimielisyyteen ja niin valiokunta liitti mietintöönsä lausuman jossa hallitusta velvoitetaan seuraamaan eläkkeiden tason kehitystä tehtyjen päätösten jälkeen. Omassa mietinnössään sosiaali- ja terveysvaliokunta nosti voimakkaasti esille työolosuhteiden, työterveyshuollon, työsuojelupiirin ja hyvän johtamisen merkityksen työntekijöiden työ hyvinvoinnin edistämisessä. Niinpä valiokunta kirjoitti lausumaan, että hallituksen on selvitettävä työterveyshuollon ja työsuojelupiirien puutteet ja tehtävä toimenpideohjelma mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.

Huoli tulevaisuuden työntekijöiden riittävyydestä ja ennenaikaisesta eläkkeelle jäännistä on varmasti kaikille yhteinen. Hallituksen esityksen johtolanka on se, että mahdollistettaisiin työssä käynti nykyistä pitempään. Tämä toive ei voi toteutua, jos työssä jaksamisen edellytyksiä ei voimakkaasti paranneta.

Eduskunnassa käytiin voimallista keskustelua erityisesti siitä miten pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijät ylipäätään voisivat olla työssä yli 60 v. työn vaativuuden ja raskauden vuoksi. On syytä muistaa, että jos näiden alojen työnkuormittavuutta, työolosuhteita, työilmapiiriä ja johtajuutta ei saada reivattu nykyistä paremmalle tolalle ei mitkään eläkkeisiin tehtävät muutokset kannusta pysymään työssä nykyistä pitempään.

On epätoivottavaa jos jo nyt nostetaan kädet pystyyn ja "ilmoitetaan" että nämä alat yhteiskunnassamme ovat niitä, joilla ei ole mahdollista tehdä työtä normaaliin eläkeikään vaan sieltä on jäätävä eläkkeelle ennenaikaisesti ja harvoin terveenä. Tämän sijaan on voimakkaasti tehtävä uudistustyötä kunnallisella ja valtiollisella tasolla, jotta työntekijöiden työtaakka ja olosuhteet muuttuvat nykyistä inhimillisemmäksi.

On aivan selvää, että myös näillä aloilla on tehtäviä joiden hoitaminen vanhemmalla iällä ei ole työntekijän tai työtehtävän vuoksi mahdollisia ja joudutaan hakemaan tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Valiokunta kirjasi lausumaan, että hallituksen on selvitettävä tarvitaanko lainsäädännöllisiä muutoksia sen varmistamiseksi, että työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämiskäytännöissä sekä työterveyshuollon ja työsuojelun järjestämisessä tulee riittävästi huomioon otetuksi niiden tehtävien erityisvaatimukset, jotka liittyvät yleiseen turvallisuuteen tai työnvastuullisuuteen yleisen edun kannalta.

Yhteiskunnan muuttuessa työelämä on aina uudistuksen kourissa. Työntekijöiden täydennyskoulutuksesta on huolehdittava ja siten varmistettava osaamisen ja vaatimusten mahdollisimman hyvä kohtaaminen. Työterveyshuollon merkitys korostuu jatkuvasti. Riittävällä ja työterveyshuoltoon erikoistuneella henkilöstöllä on mahdollisuus käydä nykyistä paremmin käsiksi työuupumuksen ennaltaehkäisyyn.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Uutis-Jousi 22.6.04

--- 

Hoitoon pääsy turvataan lailla

10.6.2004

Vuosia sitten olin Washingtonissa Maailman skitsofrenia kongressissa esittelemässä, yhdessä kollegoiden kanssa, suomalaista tapaa hoitaa sairaalan ja avohoidon rajalla olevia psykoosi potilaita ja heidän omaisiaan.

Tuolloin saimme puolentoista tunnin sisällä kuulla kaksi maailmaa amerikkalaisesta terveydenhuollosta. Ensin kuulimme kuinka yksityisillä vakuutuksilla varustetut ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut ja sen laatuisina, mitä he haluavat. Oli sykähdyttävää, kun estradille astui lääkäri, joka kuvasi sikäläisen julkisen terveydenhuollon mahdollisuuksia vastata köyhän väestön terveystarpeisiin. Hän itsekin julkisesti hämmästeli, miten heillä samassa kaupungissa voi olla kansalaisia eriarvoisesti kohteleva järjestelmä.

Amerikkalaiset terveydenhuollon periaatteet ovat meille kovin vieraita. Meillä vahva panostaminen julkiseen terveydenhuoltoon on varmistanut sen, että Suomessa potilas saa avun ilman, että häneltä kysytään vakuutuskorttia tai käteistä suoritusta tarvitsemastaan hoidosta.

Kuitenkin on niin, että arkielämässä eri alueet Suomessa pystyvät huolehtimaan kuntalaisten terveyspalveluista vaihtelevasti. Hallitus on lakiehdotuksessaan, joka pitää sisällään hoitoon pääsyn turvaamisen, lähtenyt siitä, että kaikilla kansalaisilla varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta on oltava yhdenvertainen mahdollisuus saada tarvitsemansa hoidon arvio ja hoito.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta halusi mietinnössään korostaa myös niiden erikoisalojen asemaa, joita ei voida selkeästi mitata numeroin kuten perusterveydenhuolto, psykiatria, hoivapalvelut, päihdehuolto ja muut konservatiiviset alat. On aivan selvää, että lain kirjaimen on ulotuttava samalla tavalla perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon kaikille lääketieteen erityisaloille.

Uusi laki vahvistaa parempaa palvelujärjestelmää, mutta myös velvoittaa kuntia ja kuntayhtymiä, sairaanhoitopiirejä entistä tiiviimpään ja tuloksia hakevampaan yhteistyöhön. Erityisesti niillä alueilla, joissa väestöpohjan ja terveydenhuollon ammattilaisten vähyyden vuoksi on suuria ongelmia tuottaa riittäviä ja laadukkaita palveluja, on syytä hakea voimakkaasi synergia etua lähialueista.

Jokainen terveydenhuoltoalalla työskennellyt tietää, että ammattitaidon ylläpitäminen vaatii hyvää pohjakoulutusta, jatkuvaa täydennyskoulutusta ja riittävää määrää potilaita. Työkavereiden kollegiaalinen tuki ja konsultaatioapu ovat välttämättömiä päivittäisten tehtävien suoriutumisessa. Jonka vuoksi terveydenhuollossakin on syytä hakeutua riittävän suuriin yksiköihin.

Kuntalaisen oikeus päästä terveydenhuollon ammattilaisen kiireettömän hoidon tarpeenarviointiin kolmessa arkipäivässä on merkittävä parannus olemassa olevaan tilanteeseen. Jotta tuo arviointi sujuisi jouhevasti ja ammatillisesti, on huolehdittava siitä, että alkuarviointia on suorittamassa koulutukseltaan ja osaamiseltaan tehtävään soveltuvat ammattilaiset. Näin ollen puhelinpalvelu sopii huonosta terveydenhuollosta irrallaan olevaan neuvontapalveluun, vaan soittajan terveydentilannetta arvioivalla on oltava yhteys hoitoa antavaan toimintayksikköön ja tarvittaessa käytettävissään potilasasiakirjat. Tiedot yhteydenotoista on kirjattava potilastietojärjestelmään. Tämä varmistaa niin asiakkaan / potilaan kuin työntekijänkin oikeusturvaa.

Pidän käsillä olevaa lakiehdotusta tavattoman tärkeänä kansalaisten, järjestävien organisaatioiden, terveydenhuollon työntekijöiden ja koko terveydenhuollon kentän näkökulmasta. Vihdoin yksi yhteiskuntamme perustoista on saamassa laintasolla sille kuuluvan huomion. Vaikka mahdolliset taloudelliset paineet kohdistuvat lain toteuttamisen alkumetreillä kuntiin, kuntayhtymiin, sairaanhoitopiireihin ja valtioon uskon, että uudistuneet toimintatavat ja uudenlainen yhteistyö tuo omaa rataansa säästöä, tehokkuutta ja laatua.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen (sd)
Savon Sanomat 10.6.2004

---

Suomalainen juo itsensä yhä useammin hengiltä

11.5.2004

Suomalainen juomakulttuuri on ollut aina humalahakuista, mutta nyt se on muuttunut kuolemahakuiseksi. Alkoholiveron laskemisen yhteydessä osattiin ennustaa, että alkoholin kulutus kasvaa n. 20 %. Veroratkaisu oli vaikea ja käytössä vain huonoja vaihtoehtoja. EU:n laajentumisen toukokuun alusta pelättiin nostavan alkoholin kulutusta ilman verojen alentamista, koska Virossa alkoholi oli ja on edelleen suomalaisia hintoja halvempaa. Väkevien alkoholijuominen suhteellisen suuri hinnanalennus sai eduskunnassa ristiriitaisen vastaanoton. Jo nyt on arvioitu tehdyn ratkaisun oikeellisuutta.

Väkevien viinojen kulutuksen kasvu on ollut veroratkaisun jälkeen suurta ja nyt arvioidaan, että ensimmäisenä vuonna kulutus kasvaa huomattavasti suuremmaksi, mitä on ennustettu. Tämä johtaa suoraan siihen, että alkoholikuolemat, liikenneonnettomuudet, henkirikokset, perheväkivalta ja sosiaaliset / terveydelliset ongelmat lisääntyvät.

Selityksiä suomalaisten humalajuomiseen on tukuttain ja useimmat selitykset ovat olleet päteviä sukupolvesta toiseen. Vastauksen löytäminen siihen, miten tuo sukupolvia jatkunut perinne saataisiin muuttumaan, onkin sitten paljon vaikeampaa. Tai sen vastauksen kuuleminen ja käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa.

On aivan selvää, että muutos lähtee jokaisesta yksilöstä itsestään. Aikuiset ovat vastuussa itsestään, mutta lapset ja nuoret ovatkin sitten suurimmaksi osaksi aikuisten vastuulla, myös alkoholin käytön suhteen. Perustellusti ovat asiantuntijat nähneet perheiden ja vanhempien suhtautumisessa lastensa alkoholinkäyttöön epävakautta.

Olemassa oleva laki aukottomasti kieltää alkoholin tarjoamisen ja myynnin alaikäisille. Siitä huolimatta aikuiset, vanhemmat, sisarukset ja jopa vieraat katsovat oikeudekseen rikkoa olemassa olevaa lakia. Nyt halutaan antaa poliiseille lupa tarkistaa perustellusta syystä alaikäisten taskut ja reput, jos epäillään heillä olevan hallussaan alkoholia. Tähän lain uudistukseen suhtaudutaan hyvin ristiriitaisesti. Epäillään menisikö tämä lupa yksilösuojan ylitse. Asiasta käydään vielä kiivas keskustelu niin eduskunnassa kuin mediassa.

Vastustajat perustelevat kantaansa yksilön suojalla ja sillä, että tarkastuksia tehtäisiin liian löysin perustein. Itse ajattelen, että kun on olemassa laki, joka kieltää alaikäiseltä alkoholin hallussapidon, on sitä pystyttävä myös valvomaan. Luotan siihen, että suomalaisilla poliiseilla ei ole aikaa eikä motiivia tehdä perusteettomia tarkastuksia. Uskon, että ainakin ne vanhemmat, jotka johdonmukaisesti suhtautuvat kielteisesti alaikäisten lastensa alkoholin käyttöön, suhtautuvat lakimuutos esitykseen myönteisesti.

Kuitenkin pitkäkestoisin ja pysyvin vaikutus lasten ja nuorten alkoholin käytön rajoittamiseen ja humalahakuisen juomisen loppumiseen on perheiden ja yhteiskunnan yhteinen ponnistus. Mikä tarkoittaa sitä, että tarvitaan laajaa pitkäkestoista yhteiskunnallista, poikkihallinnollista ohjelmaa, joka pureutuu valistukseen, ennaltaehkäisevään työhön ja konkreettiseen puuttumiseen kaikissa ikäluokissa.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Uutis-Jousi 11.5.2004


---

Hoitoon pääsyn turvaaminen esillä

24.3.2004

Hoitoon pääsyn turvaamista koskevaa hallituksen esitystä valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä, ja se tulee valiokunta käsittelyyn tänä keväänä. Sosialidemokraatit ovat olleet aktiivisia kansallisen terveyshankkeen aikaansaamisessa. Haluamme pitää huolta siitä, että kansalaisilla on tehokkaasti toimivat ja laadukkaat julkiset terveyspalvelut myös tulevaisuudessa.

Terveydenhuoltojärjestelmämme perusta on toimiva, henkilöstön osaaminen on korkeatasoista ja palvelut laadukkaita. Kansalaiset arvostavat julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, ja ovat valmiita niitä verovaroin rahoittamaan. Verorahoitteisuus takaa kansalaisille kohtuullisen yhdenvertaiset mahdollisuudet saada terveyspalveluja, vaikkakin käytännössä hyväosaiset käyttävät palveluja suhteellisesti enemmän kuin huono-osaiset.

Haasteita riittää väestöryhmien välisten terveyserojen tasoittamisessa mm. lisääntyvissä mielenterveydenhäiriöissä sekä lasten- ja nuorten psykososiaalisten tukipalveluiden järjestämisessä. Alkoholin ja muiden päihteiden käytön lisääntyminen asettaa yksilöt ja yhteiskunnan kovien haasteiden eteen. Terveysnäkökulma on ulotettava yhteiskunnan eri sektoreille, kuten työelämään, asuntopolitiikkaan, liikuntatoimeen, nuoriso- ja koulutoimeen. Terveysriskien tunnistamiseen ja ehkäisemiseen on pyrittävä laaja-alaisella kunnallisella hyvinvointipolitiikalla. Ennaltaehkäisevän työn merkitys korostuu tulevaisuudessa yhä enemmän ja varhainen puuttuminen väestön psyykkisen ja fyysisen terveyteen vaikuttaviin tekijöihin on välttämätöntä.

Onnistuneen terveydenhuollon ydin on osaava ja motivoitunut henkilöstö. Terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutusta koskevat työntekijän ja työnantajan velvollisuuksia täsmentävät lakimuutokset tulivat voimaan tämän vuoden alusta. Terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymien on huolehdittava siitä, että terveydenhuollon henkilöstö peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvasta riippuen osallistuu riittävästi heille järjestettyyn täydennyskoulutukseen.

Mikään toiminta ei ole niin hyvää, ettei siitä löytyisi parannettavaa. Näin on käynyt myös Suomalaisen terveydenhuollon. Terveydenhuollon selvityksessä on ilmennyt mm. epätarkoituksenmukaisia toimenpiteitä ja kirjavia hoito- ja jonokriteereitä. Eri yksiköiden tuottavuuserot ovat suuria, ohjausmekanismit toimivat vajavaisesti, työn organisointi ja hoitoketjujen hallinnointi kaipaavat kohennusta. Työvoiman saatavuudessa on ongelmia eikä palveluverkosto kaikin osin ole tarkoituksenmukaisesti ryhmitelty.

Hoitokäytännöt vaihtelevat eri puolilla maata ja näin kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa suhteessa toisiinsa. Kuntien taloudet vaihtelevat suuresti, mikä aiheuttaa erityisesti vuoden lopulla kuntakohtaisia potilasjonoja. Usein huomataan, että kunnat ovat budjetoineet erikoissairaanhoidon menoihin liian vähän rahaa.

Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito eivät muodosta saumatonta palvelukokonaisuutta ja paikoin yhteistyössä on kangertelun makua. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyö takkuilee luvattoman paljon. Päivystystyön, harvinaisten ja vaikeasti hoidettavien sairauksien hoitamista täytyy voida keskittää.

Hoitoon pääsyn turvaamisessa ei ole kyse subjektiivisesta oikeudesta. Lainmuutosten jälkeenkään potilaalla ei ole rajatonta oikeutta saada mitä tahansa haluamaansa hoitoa, vaan hänen terveydentilastaan johtuvan hoidon tarpeen arvioi aina terveydenhuollon ammattihenkilö. Arvioinnin on aina perustuttava lääketieteellisesti perustellusta hoidosta annettuihin kansallisiin hoitosuosituksiin tai muuten näyttöön perustuvaan hoitoon. Näillä näkymin laki astuu voimaan ensi vuoden alusta. On selvää, että lain aukoton noudattaminen ei onnistu kellonlyömälleen vuoden alusta, johtuen suurista alueellisista eroista, ja vielä tällä hetkellä määrittelemättömistä hoitoon pääsyn kriteereistä.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Sdp terveyspoliittisen työryhmän puheenjohtaja
Savon Sanomat