Kirjoitukset 2006

 

Silmät avautuivat Kuopion yössä

Olin yhden yön Kuopion poliisin mukana seuraamassa Kuopiolaista elämänmenoa. Vaikka ajattelen tietäväni entisen työni kautta, ettei kaikkien ihmisten asiat ole aivan kohdallaan, on tunnustettava että 13 tuntia poliisin mukana aukaisi silmät, korvat ja pakotti ajatukset liikkeelle.

Tiedättekö vanhemmat lastenne liikkumisista öisellä kadulla? Jos ette tiedä, niin nyt on viimeinen aika ottaa selvää. Jos ette välitä tietää ollaan tilanteessa, jossa yhteiskunnan on puututtava siihen. Alaikäisiltä löydetyt alkoholijuomat poliisi kaatoi kyselemättä viemäriin, kirjoitettiin sakkoja ja kerrottiin että sosiaalityöntekijä ottaa arjen tulleen yhteyttä vanhempiin. Nuorten kanssa keskusteltiin tästä hetkestä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Fiksuja nuoria, jotka tarvitsevat aikuisten ja erityisesti omien vanhempien huolenpitoa, ohjausta ja valvontaa.

Yön ikävimmät tapaukset eivät läheskään aina tapahdu kaduilla ja julkisilla paikoilla. Kotihälytykset ovat lisääntyneet kaikkialla maassa ja ne työllistävä poliiseja ja poliisilaitoksilla olevia sosiaalityöntekijöitä. Kaikkein ikävintä on kun kotona juovuksissa olevat vanhemmat tai vanhempi eivät kykene huolehtimaan lapsista. Lasten pelko ja hätä oli se joka tarttui ajatuksiini pitkäksi aikaa.

Todella murheellista on, että poliisi joutuu toistuvasti rauhoittelemaan tai viemään putkaan aikuisia samoista perheistä viikosta toiseen. Ei tarvita kirjaviisautta siihen kun voi päätellä että näiden perheiden lasten elämän on pelosta toiseen siirtymistä. Vaikka kuinka yrittäisin ymmärtää aikuisten paineita, ei voi antaa minkäänlaista synninpäästöä niissä tilanteissa, joissa aikuiset omalla käyttäytymisellään vaarantavat lastensa elämän ja tulevaisuuden.

On välttämätöntä, että poliisilla on apunaan sosiaalityöntekijä, joka huolehtii tapauskohtaisesti jatkoselvittelyistä ja tekee asiaan kuuluvat ilmoitukset lastensuojeluviranomaisille. Perheväkivalta ja lasten huono kohtelu ei ole yksittäisten perheiden asia, vaan siihen on ympäristön ja yhteiskunnan puututtava. Yksityisyyden suojaa ei näissä tilanteissa ole, on vain viranomaisen oikeus suojella ja ennaltaehkäistä tapahtumasta pahempaa. Mietin miten aikuiset voivat noiden yöllisten repivien tilanteiden jälkeen katsoa itseään peilistä saatikka lapsiaan silmiin.

Päihteiden käyttö on lisääntynyt ja varsinkin sen mukanaan tuomat ongelmat. Alkoholin saatavuus tämän päivän yhteiskunnassa on varsin avointa. Sen käyttöä ja anniskelua säätelevät omat lait. Alkoholi ongelmat olisivat paljon pienemmät, jos lakeja noudatettaisiin. Tuntui uskomattomalta kun poliisin on päivystettävä yöllä kolmen jälkeen kapakoiden ulkopuolella keräämässä ihmisiä kadulta heti ravintolan oven pielestä.

Ihmiset olivat niin päihtyneitä, että omat jalat eivät kantaneet kahta askelta kotiinpäin. Ravintoloiden edessä helposti syntyvät tappelut ja muut rikokset ovat poliisin arkipäivää. Minun on vaikea uskoa, etteikö ravintoloissa nähdä miten humalassa asiakkaat ovat ja silti heille näytetään tarjoiltavan, vaikka laki sen kieltää. Ravintoloiden anniskelua on syytä valvoa tehokkaammin. Toivon poliiseilta ilmoituksia lääninhallitukselle niistä ravintoloista, joissa selvästi kierretään anniskelulakia. Aukioloaikojen rajaaminen on kohtuullisen hyvä konsultti lakien noudattamiselle.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Savon-Sanomat 28.12.2006

---

Tupakoitko itsesi hengiltä?

Menneellä viikolla Lahdessa pidettiin valtakunnallinen tupakka- ja terveyspäivä. Olin sosialidemokraattisen puolueen edustajana paneelissa, jossa oli usean puolueen edustajia. Päivät avasi puhemies Paavo Lipponen, joka puheenvuorossaan toi esille vuosikymmeniä kestäneen tupakanvastaisen työn merkityksen ja saavutukset. Samalla hän totesi, kuten monet muut seminaarin asiantuntijat, että paljon on vielä tehtävää.

Tupakka on vaarallisuudessaan täysin verrattavissa alkoholiin. Tupakan yhteys terveyshaittoihin ja kuolemaan saakka johtaviin sairauksiin on monin tutkimuksin selkeästi osoitettu. Tupakointi on myös yksi väestön terveyseroja kasvattava tekijä. Alemmissa koulutus- ja tuloluokissa tupakointi on selvästi yleisempää, erot syntyvät jo toisella asteella - lukiolaisista tupakoi selvästi harvempi, kuin ammattiin opiskelevista.

Keskeistä onkin pyrkiä vaikuttamaan nuoriin ja nuoriin aikuisiin, jotta tupakointi olisi tulevaisuudessa yhä harvemman ongelma. Laki kieltää tupakan myymisen alle 18 vuotiaille, mutta myynnin valvonta on ongelmallista ja ostajien iän tarkastaminen on sattumanvaraista.

Voimassa oleva tupakkalaki on kolmekymmentä vuotta vanha ja kaipaa uudelleen kirjoittamista. Terveydenedistämiseen liittyen lain uudistamisen pitää olla seuraavassa hallitusohjelmassa. Lakia uudistettaessa on erityisesti tarkasteltava niitä keinoja, joilla pystytään rajoittamaan, estämään ja valvomaan alle 18 vuotiaiden tupakanpolttoa. Tupakkalakia on muutettava samansisältöiseksi, mitä alkoholilaki on alaikäisten ollessa kyseessä.

Nyt laki ei esim. kiellä tupakkatuotteiden välittämistä alaikäisille. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että lasten ja nuorten leireillä ohjaajat hakevat tupakkaa nuorille, kun vanhemmilta on siihen lupa. Mielestäni tällaisissa tilanteissa aikuiset voivat kieltäytyä toimittamasta tupakkatuotteita välittämättä siitä, mikä on vanhempien käsitys asiasta.

Tupakointi ei ole yksilön henkilökohtainen asia silloin, kun ympäristö altistuu tupakansavulle. Erityisesti lasten altistuminen passiiviselle tupakoinnille on asia, jossa aikuisten on herättävä. Tutkimukset osoittavat, että äidin raskaudenaikainen tupakointi voi altistaa sikiön pysyville hengityselinten sairauksille.

Tupakan saatavuutta on pystyttävä rajoittamaan, sen myyntiä on valvottava ja pyrittävä tupakoimattomuuteen. Tupakkaveron nostaminen on yksi tehokas keino, mutta se ei yksin riitä. Tiedetään, että tupakka on useimmiten ensimmäinen askel muihin päihteisiin, alkoholiin ja huumeisiin. Se aiheuttaa hyvin vaikeasti hoidettavaa riippuvuutta ja on yksilön ja yhteiskunnan kannalta kallis ja vahingoittava aine.

Puhemies Lipponen otti puheenvuorossaan esille mahdollisuuden tulevaisuudessa kieltää tupakan myynti kokonaan. Tavoite on sinällään kannatettava, mutta ei välttämättä toteutettavissa. Tupakoimattomuuden tavoittelussa on käytettävä kaikki muut olemassa olevat keinot, joilla voidaan tehokkaasti vaikuttaa tupakkamarkkinoiden alasajoon. Kysehän ei ole Suomen sisäisestä asiasta, vaan mitä suurimmassa määrin maailmanlaajuisesta ongelmasta. On varottava sitä, että tupakkamarkkinat siirtyvät sosiaalisesti syrjäytyneiden ihmisten ja kolmansien maiden nykyistä suuremmaksi tuhoksi. Onhan selvää, että kun markkinat jossakin ehtyvät, ne pyrkivät siirtymään toisaalle.

Joulun lähestyessä on syytä toistaa monen lapsen toive " Älkää äiti ja isä juoko" ja lisätä: älkääkä tupakoiko - ainakaan samassa tilassa lastenne kanssa. Rauhallista Joulua Teille kaikille!!!

Tuula Väätäinen
kansanedustaja/sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Kaupunkilehti 21.12.2006

---

Väkivallan vähentämisohjelma

Valtioneuvoston hyväksymä väkivallan vähentämisohjelma pyrkii etenkin vakavan väkivallan seurauksien vähentämiseen Suomessa. Tavoitteena on vähentää väkivaltaa kokemaan joutuneiden määrää, olkoon kysymys perheväkivallasta, katuväkivallasta, pienryhmäväkivallasta, työpaikka tai muusta väkivallasta.

Tavoitteena on puolittaa väkivaltaiset kuolemat. Naisten väkivaltaiset kuolemat halutaan puolittaa jo lähivuosina. Ensi vuonna painopisteenä on lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. Suomessa ei juuri tapahdu väkivallantekoja enemmän kuin muualla maailmassa, mutta teot ovat seurauksiltaan muuttuneet vakavammaksi ja tekotavoiltaan entistä raaemmiksi

Ohjelman mukaan yhteiskuntaan yritetään saada aikaiseksi väkivallattomuutta korostava kulttuurimuutos. Väkivallan käyttö tuomitaan ja väkivaltaa ylläpitävät seikat, kuten median esittämät mallit, otetaan kriittiseen tarkasteluun. Väkivallattomuutta korostavaa materiaalia sisällytetään mm. tv-ohjelmiin, peruskoulun ja puolustusvoimien opetusohjelmiin sekä maahanmuuttajaväestön koulutukseen. Alkoholin käyttö yritetään muuttaa vähemmän humalahakuiseksi, sosiaalista vastuuta ja kontrollia lisätään.

Ohjelmassa on lukuisia toimia, joilla tuetaan vanhemmuutta, tehostetaan lastensuojelutyötä ja ongelmien varhaista havaitsemista. Esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa kehitetään ja perheitä tuetaan kohdennetuilla palveluilla sekä puututaan riskiperheiden lasten tilanteeseen tukitoimin.

Tarkoituksena on myös edistää 4-6 vuotiaiden lasten vanhempien mahdollisuutta taloudellisesti tuettuun lyhennettyyn työpäivään. Ohjelman mukaa päivähoidon ryhmäkoot tulee pitää pieninä ja ohjeistaa päivähoitopaikkojen henkilöstöä väkivaltatilanteiden varalta.. Kouluihin tulee laatia suunnitelmat väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemiseksi. Koulun ja kodin yhteistyötä sekä opettajain koulutusta pitää kehittää kiusaamisen ehkäisemiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollossa pitää nykyistä paremmin tunnistaa lapsiin kohdistuva väkivalta ja tehostaa auttamista ja varhaista puuttumista.

Väkivallan vähentämisohjelma sisältää laajan kirjon toimenpiteitä, joita täytyy ottaa käyttöön, jotta yhteiskunta muuttuu meille jokaiselle turvallisemmaksi. On surullista, että tällaisia ohjelmia ylipäätään tarvitaan. Toisen ihmisen arvostaminen ja koskemattomuuden kunnioittaminen ovat yhä useammalla ihmisellä hukassa. Erityisesti päihtyneenä väkivallan käyttö on yhä yleisempää. On muistettava, että alkoholi ei itsessään sisällä väkivallansiementä, vaan se väkivalta syntyy ihmisessä itsessään. Liian usein mennään päihtymyksen taakse piiloon, kun käyttäydytään väkivaltaisesti tai muuten sopimattomasti.

Tuomio väkivallasta tulee aina tekijälleen, ei alkoholille tai alkoholiliikkeelle. Joulu on tulossa ja jokainen lapsi toivoo, että joulu olisi Rauhallinen, Raitis ja Turvallinen. Meidän aikuisten on pidettävä huolta, että lasten toive toteutuu.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Uutis-Jousi 20.12.2006

---

Pätkätyö kohdentuu naisiin

Eduskunnassa käytiin monenkirjava keskustelu naisten aseman parantamisesta työelämässä. Yhteinen näkemys siitä, että kaikki asiat eivät ole kohdallaan tuli selkeästi esille. Suuren salin keskustelu usein kääntyy syyllisten ja vastustajien etsimiseen - niin kävi tälläkin kertaa. Kokoomus, joka edellisten hallituskausien aikana on tiiviisti istunut valtion rahakirstun päällä, oli lähtenyt välikysymykseen kokonaan unohtaen sen, mitä itse olisivat voineet tehdä asioiden korjaamiseksi ollessaan hallituksessa.

Miesten. ja naisten työelämän tasa-arvoisuus on monien eri toimijoiden vastuulla. Ammattiliittojen rooli palkkaneuvotteluissa on keskeinen ja tarvitaan yhä vahvempaa yhteistä näkemystä siitä, miten seuraavassa tulopoliittisessa neuvottelussa poistetaan miesten- ja naisten palkkaerot. STTK:N Mikko Mäenpää keväällä sanoi, että STTK hakee sosiaali-terveydenhuoltoaloille omaa palkkaohjelmaa syksyn neuvotteluissa. Työnantajien vastaantuloa tarvitaan, jotta naisten mahdollisuudet työllistyä kokoaikaisiin työsuhteisiin paranevat. Valtion ja kuntien on omalta osaltaan huolehdittava siitä, etteivät työnantajina kunnostaudu tarpeettomien määräaikaisten- ja pätkätöiden teettäjinä.

Yleisen asenneilmapiirin muuttuminen yhteiskunnassa ei tapahdu pelkästään lakeja säätämällä, vaan yhteisistä pelisäännöistä sopimalla. Naisten oikeus työhön on ollut keskeinen osa sosialidemokraattien ja ay-liikkeen taistelua. Työajan lyhentyminen, perhepoliittisten vapaiden kehittyminen ja yhteiskunnan tuki perheille ovat tehneet työssäkäynnin naisillekin mahdolliseksi. Julkiset päivähoitopalvelut ovat tuoneet merkittävän avun naisten työllistymiseen.

Suomessa joudutaan pätkätöitä tekemään, kun kokopäivätöitä ei ole. Erityisesti lyhyet ja epäsäännölliset työt ovat kasautuneet naisten osaksi työelämässä. Tästä syystä on painotetusti etsittävä keinoja naisten aseman parantamiseksi työelämässä. Julkisella sektorilla määräaikaiset työsuhteet kohdistuvat usein koulutettuihin naisvaltaisiin ammattiryhmiin. Hoito- ja kasvatusaloilla vanhempainvapaista yms. johtuvat sijaisuudet voitaisiin usein hoitaa vakituisilla sijaisjärjestelyillä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteiden mukaan on pyrittävä suurempiin väestöpohjiin peruspalveluiden järjestämisessä. Tämä antaa hyvän mahdollisuuden kuntien yhteisen pysyvän varahenkilöstön järjestämiseen. Työvoimapula uhkaa, jos pidetään ammattitaitoista, osaavaa ja työhaluista henkilöstöä epämääräisissä/epätavallisissa työsuhteissa.

Pätkätyöt ovat myös muiden, kuin korkeasti koulutettujen naisten ongelma. Monet sesonkityöt, esimerkiksi rakennuksilla ja ravintola-aloilla ovat naisten pätkätyöpaikkoja. Vastentahtoiset osa-aikatyöt, "ekstraamiset", vuokratyö ja muut "päivä siellä, toinen täällä" työt, ovat toimeentulo-ongelma monelle tavalliselle duunarinaiselle ja –miehelle. Eduskunta on säätänyt monia lakeja, joilla on ollut tarkoitus parantaa pätkätyöläisten asemaa. Lakien noudattamattomuus on arkipäivää myös suomalaisessa työelämässä. Työelämän tasa-arvon lisäämiseksi on syytä peräänkuuluttaa työnantajien sosiaalisen yhteiskuntavastuun perään.

Työelämän parantamiseen ei riitä pelkästään palkkausten korjaaminen. Tarvitaan selkeästi parempaa työnjohdollista osaamista. Työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa oman työn kehittämiseen on tuettava. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on työntekijöiden ja työnantajien yhteinen haaste, johon on haettava ennakkoluulottomasti uusia toimintamalleja. Hyvinvointi yksityiselämässä on myös hyvinvointia työpaikalla. Lapset eivät saa olla este vanhempien työssäkäynnille, eikä työ saa vaarantaa vanhemmuuden vastuista huolehtimista.

Tuula Väätäinen
Kansanedustaja (sdp)
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Savon Sanomat 13.12.2006

---

Kirjesalaisuus vankeuslain ongelma

Lain säätäminen ei ole helppoa. Hyvinkin valmisteltu laki saattaa käytännössä sisältää määräyksiä, jotka toimivat toisin, kuin mitä on tarkoitettu, tai ne jopa suorastaan hankaloittavat entisestään toimintaa. Näin on käynyt uuden vankeuslain kirjesalaisuutta koskevassa osassa.

Lain kohdassa "Vangin yhteydet vankilan ulkopuolelle" 12-luku: Kirjeenvaihto ja puhelut/ 1§ sanotaan: "Vangilla on oikeus kirjeenvaihtoon. Vangille saapunut tai vangilta peräisin oleva suljettu kirje tai muu postilähetys saadaan tarkistaa läpivalaisemalla tai muulla vastaavalla tavalla sitä avaamatta sen tutkimiseksi, sisältääkö se 9 luvun 1§ 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja kiellettyjä aineita tai esineitä. Kirje tai muu postilähetys saadaan avata, jos yksittäistapauksessa on perusteltua syytä epäillä, että se sisältää mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja kiellettyjä aineita".

Suomen vankiloissa on pitkää oltu huolissaan siitä, että huumeiden käyttö ja sitä kautta rikollinen toiminta on jatkunut myös vankeusrangaistuksen aikana. Samoin on näyttöä siitä, että vankilasta käsin on organisoitu vankilan ulkopuolella tapahtuvaa rikollisuutta.

Vankiloiden työntekijät kuvaavat, että lain" kirjesalaisuuspykälästä" tuli varsinainen painajainen työntekijöille. Vankiloissa ei ole käytössä tarvittavia laitteita kirjeiden avaamattomina tutkimiseen. Kirjeissä kulkeutuu vankilohin mm. huumeita ja isoja summia rahaa, joiden alkuperää ei pystytä selvittämään, koska vangit saavat kirjeet itselleen avaamattomina. Perustellun syyn määritteleminen kirjeen avaamiselle on käytännössä tavattoman vaikeaa.

Vankeusaika olisi mahdollisuus esim. huumeista vieroittumiseen ja entisistä rikollisista ympyröistä irtipääsemiseen., mikäli pystyttäisiin mahdollisimman aukottomasti estämään asiattomien yhteydenotot ja epämääräisten lähetysten vastaanottaminen vankilassa. Nyt tarvitaan vankeinhoitolain korjaamista kirjesalaisuutta koskevan pykälän kohdalla.

Ministeri Luhtanen on asettanut selvitysmiehen, jonka tehtävä on selvittää, miten uusi vankeuslaki voidaan muutoin panna käytäntöön. Selvitysmiehen tehtävä on myös selvittää, mikä on henkilöstön tilanne ja miten vankiloitamme johdetaan kaikilla hallinnon portailla. Vankeinhoidon henkilökunnan määrä on riittämätön yhä laajenevan ja erityistä ammattitaitoa vaativan tehtävänkentän hoitamiseksi.. Tämä näkyy uupumisena, sairauslomina ja ennenaikaisina eläkkeelle siirtymisinä.

Nyt vankiloilla on ensimmäinen alustava investointisuunnitelma, jossa on linjattu vankilarakennustarpeita, esimerkiksi Kuopion vankilan perusparannus ja lisärakennus. Vankiloiden työskentelyolosuhteiden parantaminen on niin vankien kuin myös henkilökunnan hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Henkilöstöstä huolehtiminen nykyistä selvästi paremmin on koko vankeinhoidon toimivuuden perusedellytys. Ammattitaitoinen ja koulutettu henkilöstö pystyy parhaiten tukemaan vankeja rangaistuksen aikana niin, että heillä on mahdollisuus vapautumisen jälkeen palata yhteiskunnan pelisäännöillä toimivaksi kansalaiseksi.

Vapautuvien vankien sopeutumista helpottamaan tulee luoda eri viranomaisten kesken selkeämpää yhteistyötä. Ilman työtä ja vakinaista asuntoa on vaikea ryhtyä huolehtimaan omista menoista ja elämisestä. Vankien mahdollisuuksia siviiliin sopeutumisessa auttaa selvästi se, miten rangaistusaika on voitu käyttää hyväksi. Opiskelu, työn tekeminen ja itsensä hoitaminen monella tasolla, luo paremman pohjan aloittaa elämää uudelta pohjalta. Vankilakierteen katkaiseminen on yksilön ja yhteiskunnan kannalta yksi keskeisiä tavoitteita.


Tuula Väätäinen
kansanedustaja/sd
Kaupunkilehti 15.11.06

---

Kolmikantaa koiteltiin

Eduskunnassa käsittelyssä oleva Yhteistoimintalaki koki poikkeukselliset kiemurat ennen hallituksen lopullista esitystä. Tähän asti Suomen yhteiskuntarauhan monin tavoin varmistava ns."kolmikantainen" neuvottelu ja sen yhdessä syntyneet esitykset ovat aina tulleet myös päätöksiksi.

Nyt YT-lain kohdalla pääministeri Vanhanen ryhtyi kyseenalaistamaan syntynytttä tulosta ja olisi tahtonut tehdä siihen oleellisia muutoksia. Sinänsä siinä, että kolmikannan esitystä arvioitiin ei ole mitään moitittavaa, mutta pyrkimykset esityksen muuttamiseen olivat.

Mikäli hallitus olisi poikennut sovitusta, se olisi merkinnyt ennakkotapausta. Kuka meistä olisi sen jälkeen voinut luottaa esim. Tupo pöydässä syntyviin tuleviin päätöksiin?

On tavattoman tärkeä asia, että luottamus toisiinsa neuvottelijoiden keskuudessa säilyy jatkossakin. Olen varma, että kaikki ne työntekijät, jotka nyt pääsivät YT-lain piiriin ovat tyytyväisiä. Enkä näe, että tästä loppumatkassa olisi mitään erityistä haittaa yrittäjillekään. Pitäisi olla päivänselvää, että hankalissa tilanteissa työyhteisöissä on aina keskusteltava - ja keskusteltava mieluummin aikaisemmin kuin liian myöhään

Työntekijät ovat myös voimavara silloin, kun etsitään yhdessä ulospääsyä tilanteessa, jossa yritys on joutunut vaikeuksiin. Suomi on järjestäytynyt maa ja sellaisena se on pystyttävä pitämään myös jatkossa. Tulevaisuudessa on maassamme yhä enemmän rajojen ulkopuolelta tulleita yrittäjiä, joiden on myös noudatettava suomalaista lainsäädäntöä. Lakeja ei säädetä vain suomalaisia varten, vaan kaikkia, jotka täällä elävät ja osallistuvat työelämään.

SDP:lle oli iso periaatteellinen kysymys, että työelämän yhteistyötä vahvistava ja hallitusohjelmaan kuuluva uudistus toteutuu. Lainsäännöksiä noudattamatta irtisanottu, lomautettu tai osa-aikaistettu työntekijä on jatkossa oikeutettu enintään 30 000 euron hyvitykseen. Yrityksen on laadittava vuosittain henkilöstösuunnitelma ja koulutustavoitteet, jotka yhteistoiminnassa käsitellään vuosittain.

On erittäin tärkeää, että vuokratyövoiman käyttöä koskevat periaatteet käsitellään yhteistoimintamenettelyssä myös 20-29 työntekijän yrityksissä. Vuokratyövoiman käytöstä on työnantajan ilmoitettava niille henkilöstöryhmille, joiden työhön vuokratyövoiman käyttö vaikuttaa. Eli erittäin hyvä hallituksenesitys, joka omalta osaltaan luo turvallisuutta työpaikoille ja vahvistaa sopimusyhteiskuntaa.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Uutis-Jousi 12.11.2006

--- 

Suojele lasta pahoilta aikuisilta

Muutama viikko sitten Suomessa poliisi paljasti varsin laajan lasten hyväksikäyttö tapauksen. Kymmeniä lapsia oli joutunut seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön kohteeksi. Näitä uutisia olemme saaneet kuulla ja lukea ympäri maailmaa, mutta yhä useammin tällaiset tapaukset koskettavat suomalaisia lapsia.

Usein hyväksikäytön kohteeksi joutuvat lapset, erityisesti kehitysmaissa, ovat köyhistä ja sosiaalisesti puutteellisista oloista lähtöisin. Monesti köyhät vanhemmat luovuttavat, joskus jopa myyvät, lapsensa tilanteisiin ja olosuhteisiin, joissa lapset ajautuvat seksibisneksen uhriksi.

Suomessa ja länsimaissa ei tällaisesta ole kyse. Aivan tavallisista perheistä ja hyvistä olosuhteista lapsia houkutellaan rikollisella tavalla aikuisten hyväksikäytettäväksi. Internet ja sähköiset viestimet ovat tulleet pedofiilien välineiksi lähestyä lapsia.

Tein kirjallisen kysymyksen ministeri Rajamäelle poliisin valmiuksista nykyistä paremmin puuttua ja valvoa lapsiin kohdistuvaa seksuaalirikollisuutta. On selvää, että poliisi tarvitsee yhä enemmän resursseja, osaamista ja erikoistumista tämän kaltaisten rikosten selvittelyyn ja ennalta ehkäisyyn.

Kysyin myös ministeri Kalliomäeltä, mitä opetusministeriö aikoo tehdä lisätäkseen opettajien ammattitaitoa ja osaamista lasten- ja nuorten sekä vanhempien tietoisuuden lisäämisessä internetin käytöstä ja siihen liittyvistä vaaroista. Odottelen ministerien vastaustauksia.

Tarvitaan jokaista aikuista suojelemaan lapsia. Vanhempien on valvottava lasten internetin käyttöä, oltava selvillä keiden ja millaisten aikuisten seurassa he liikkuvat. On uskallettava asiallisesti kertoa ja varoittaa lapsia lähtemästä vieraan ihmisen mukaan. Kerrottava millainen läheisyys aikuisen taholta ei ole enää hyväksyttävää ja oikeaa. Lapsia on autettava tietämään oikean ja väärän raja.

Seksuaalinen hyväksikäyttö jättää pysyvät jäljet, ne ovat kokemuksia, joita ei saa pois pyyhkäistyä. Vaikka monesti hyvän ja asiallisen hoidon avulla voi päästäkin pahimman yli. Aikuisten on valvottava myös toisiaan ja tehtävä ilmoitus poliisille tai sosiaaliviranomaisille, jos tällainen rikos tulee tietoon. Vastuuta ei voi siirtää muille ja ajatella, että jospa joku muu sen tekee.

Tuntuu siltä, että joidenkin aikuisten suhtautuminen seksuaalisuuteen on muuttunut väärällä tavalla sallivammaksi. Tämä sallivuus ulottuu jo niin pitkälle, että lapset joutuvat siitä kärsimään, jopa omien perheenjäsenten toimesta. Lapsi on turvassa vasta silloin, kun on riittävästi aikuisia ympärillä, joilla riittää aikaa ja tahtoa heitä suojella.

"Lapsi toistaa kadulla mitä vanhemmat puhuvat kotona" (Talmund)

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
perheterapeutti
Kaupunkilehti 15.10.2006

---

Mihin meillä on oikeus?

Asem-kokouksen yhteydessä ollut raju mielenosoitus, jonka poliisi piti tehokkaasti hallinnassaan, on saanut ihmiset ottamaan kantaa puolesta ja vastaan. Tähän ikään asti eläneenä on oppinut sen, että mikään asia ei ole "joko-tai"- tilanne. Tästäkin mellakan hallinnasta jokainen voi löytää perusteita omille mielipiteilleen.

Suomessa on olemassa sanan- ja mielipiteenilmaisun vapaus. Tämä hieno oikeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että keinolla millä hyvänsä tätä vapautta voisi käyttää. Toisen ihmisen suunnitelmallinen ja tahallinen vahingoittaminen ei voi olla keino mielipiteen ilmaisuun. Suomessa on kannatettu ja tuettu rauhaomaisia mielenosoituksia siten, että poliisi on ollut niitä turvaamassa. Jotta tämä on ollut mahdollista, ovat poliisi ja mielenosoitusta järjestäneet hyvissä ajoin sopineet järjestelyistä ja poliisin osuudesta tilaisuudessa.

Näin on yhdessä huolehdittu, että mielenosoituksen sanoma ja tarkoitusperät ovat tulleet esille ja sivulliset ovat voineet turvallisin mielin seurata järjestettyä mielenilmaisutapahtumaa. Asem kokouksen yhteydessä järjestettiin useita oikeasti rauhaomaisia tapahtumia, joista ei tämän yhden, täysin epäonnistuneen mellakoinnin vuoksi tiedetä juuri mitään. Luulisi, että mielenosoituksia järjestävät tuntisivat hitusen kunnioitusta toisiaan kohtaan, eivätkä omalla toiminnallaan pilaisi muiden mahdollisuutta saada julkisuuteen omaa tärkeää sanomaansa.

Tiedän, että mellakka-alueella poliisi kehotti sivullisia pysymään poissa tilanteesta ja viimeistään poistumaan sieltä. Lähtökohtana tietysti se, että jos kahakka syntyy, on täysin mahdollista myös sivullisten
loukkaantuminen tai joutuminen poliisin kiinniottamaksi. On selvää, että tilanteen "ollessa päällä" on äärimmäisen vaikeaa ryhtyä seulomaan, ketkä ovat mukana tai ketkä vain sattumalta osuivat paikalle. Vaikka näin ajattelen, niin tilannetta jälkikäteen selvitettäessä on mietittävä, mitkä ovat jatkossa ne toimet, joilla vielä paremmin pystyään suojaamaan ennakolta sivullisten turvallisuus.

Suomen poliisi turvautui nyt ensimmäisen kerran näin laajamittaisesti mielenosoituksen rajoittamiseen ja turvaamiseen. On selvää, että siihen vaikutti maassa olevat ulkomaiset vieraat, mutta erityisesti se, että mielenosoitusta järjestäviin ei saatu keskusteluyhteyttä ja ei voitu mitenkään yhdessä sopia, miten menetellään. Toisaalta "tihkui" tietoja sekasorron aiheuttamisesta. Näissä tilanteissa poliisin yksi tärkeimmistä tehtävistä on suojella sivullisia ja ennalta ehkäistä rikosten tapahtumista. Huolehtia siitä, että mahdollisimman vähän tulee taloudellisia ja inhimillisiä menetyksiä.

Tämän tilanteen jälkiselvittelyt on tehtävä huolella. Kaikkien osapuolten toiminta on tarkasteltava ja siitä haettava uusia ja parempia toimintamalleja tulevaisuutta ajatellen. On kuitenkin valmistauduttava siihen, että maailma on muuttunut myös Suomessa arvaamattomammaksi ja se vaatii myös viranomaisilta vahvempaa otetta, kuin menneinä vuosikymmeninä. Se joukko, jolla on tarve uhmata yhteiskuntaa ja järjestystä, on voimistunut ja kasvaa, eikä tilanteiden hallitseminen aina onnistu puhumalla, ei edes täällä rakkaassa Savossa.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 22.9.2006

---

Maailman murheet yhä lähempänä

Kulunut kesä on vahvistanut käsitystä siitä, että maailmalla tapahtuvat asiat ovat yhteisiä. Lähi-Idän sota on aiheuttanut mittavat vahingot niin ihmisten kuin materian mitalla katsottuna.

Euroopan unioni on joutunut visaisen tehtävän eteen yrittäessään luoda omalta osaltaan edellytyksiä osapuolille rauhan solmimiseen. Suomi ja erityisesti ulkoministeri Erkki Tuomioja ovat luonnollisesti olleet eturintamassa EU:n yhteisen kannan löytämiseksi.

Voidaan vilpittömästi sanoa, että ulkoministeri Tuomioja on tehnyt erittäin hyvää, vakuuttavaa ja tuloksekasta, mutta myös raskasta työtä. Olin mukana Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Turussa ja näin käytännössä, kuinka tiiviisti Tuomioja oli puhelinyhteydessä Euroopan muihin ulkoministereihin kokouspäivinä. Totesin, että maiden johtavat politikot hakevat tosissaan, "hartiavoimin", ratkaisua koko maailmaa, tavalla tai toisella, koskevaan sotaan.

Jää miettimään, miksi sotiminen yhä uudelleen ja jatkuvasti otetaan vallan välineeksi, vaikka niin monesti sotien toimimattomuus asioiden ratkaisussa on nähty. Miksi toiset tarkoituksella rikkovat ja hävittävät odottaen muiden tulevan korjaamaan ja maksamaan?
Tulevaisuuden turvaamiseksi ei ole muuta mahdollisuutta kuin edelleen vahvistaa ja yhtenäistää rauhan ja keskinäisen kunnoittamisen tietä. On vahvistettava EU rakenteita ja siihen kuuluvien ja liittyvien maiden sitoutumista koko maailman rauhan saavuttamiseksi.

Maantieteellisesti lähemmäksi tultaessa katseet kääntyy itäiseen naapuriimme. Ennätyksellisen kuiva kesä on altistanut metsäpaloille, joita Suomessakin on ollut kaksinkertaisesti viime kesään verratuna. Venäjän tilanne aivan Suomen rajan pinnassa on muuttunut todella hankalaksi. Tulipalot siellä eivät enää ole yksin Venäjän ongelma.
Runsaat savu- ja hajuhaitat ovat muuttuneet yhä hankalammiksi myös Suomen puolella, aiheuttaen jo suuren terveysriskin ns. pienhiukkasten muodossa..

Suomi on antanut ja tarjonnut apua naapurille pyyntöjen ja omien resurssiemme puitteissa. Näyttää kuitenkin siltä, että ellei taivaalta tule apua sateen muodossa, tarvitaan vahvenevaa yhteistyötä paloalueiden sammustustyössä. Vaikka paloalueet
tiedetään tarkasti, ei tiedetä vielä sitä, mitä palaa, esim. kaatopaikoilla. Hyvien suhteiden ansiosta omat asiantuntijamme pääsevät nyt tutustumaan paloalueille.

Suomen ja Venäjän yhteistyö rajalla on ollut pitkään hyvää ja tuloksekasta. joten esteitä sammutus yhteistyölle ei pitäisi olla. Voi olla, että samantapainen järjestelmällisyys, mikä meillä on palo-ja pelastustoimessa, puuttuu Venäjällä ja näin vaikeuttaa metsäpalojen rajaamista ja sammuttamista.

Tämäkin kesä on vahvistanut sosialidemokraattista periaatetta julkisista palveluista. Meidän on pidettävä huolta julkisesta palo- ja pelastusorganisaatiosta, sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä koulutuksesta, ne luovat turvalliset puitteet meidän jokaisen arjen sujumisessa erityisesti silloin, kun ilmenee ongelmia.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja
Kaupunkilehti 22.8.2006

---

Perintövero ja verenperintö

Tämä kesä on ollut poikkeuksellisen toimintarikas. Suomen johtavat poliitikot ovat olleet ahkerasti esillä osin johtuen Suomen puheenjohtajuus vuorosta. Aika harvoin politikoinnin nähdään olevan virkistys ja viihtyisä ohjelma numero kesäisillä tapahtumilla. Niinpä Porinkin puolueiden puheenjohtajien haastattelu tilaisuus monin paikoin leimattiin mitään sanomattomaksi ja turhaan hyvää kesäistä aikaa vieväksi.

Se on vain niin, että Suomalainen yhteiskunta pyörii vain siinä tapauksessa, että etenkin suuret puolueet ovat keskusteluyhteydessä toisiinsa ja että media säännöllisesti perää puheenjohtajilta politiikan suuntaa ja laittaa omalla tavallaan hakemaan kompromisseja. Näin ollen, ei olisi oikeasti perusteita kovin kovilla otteilla mitätöidä tai ajaa poliitikkoja takaisin peräkammareihin käymään keskustelut keskenään.

Nyt vahvemmin esille noussutta perintöverokeskustelua ja siihen löytymässä olevaa yhteistä näkemystä olen kiinnostuneena seurannut. Olen itse kannattanut rintaperillisten verotuksen helpottamista ja nyt näyttää, että siihen suuntaan oltaisiin valmiita menemään. Kokonaan perintöveron lopettamista en kannata, sillä perintöjä voi saada kovinkin etäältä ja monesti täysin ilman sukulaisuutta tai sukulaisuus on kovin kaukaista, silloin ei liene kohtuutonta että tulostaan maksaa veron.

Suomalaisessa kulttuurissa, varsinkin vanhemmilla ikäpolvilla on ollut periaatteena säästää pahanpäivän varalla ja lapsille jaettavaksi. Ihmiset elävät nyt pitempään ja niin monesti jälkipolvikin on vanhempien kuollessa vähintään keski-iässä ja monesti rakentaneet oman elämänsä siten etteivät varsinaisesti elämiseensä vanhempien perintöjä tarvitse.

Onkin herätelty keskustelua siitä onko perintöjen kerääminen jälkipolville laisinkaan niin tarpeellista kuin joskus aikaisemmin. Pitäisikö meidän jokaisen kertynyttä varallisuuttamme käyttää jo eläessämme. Pitäisikö lasten huolehtia, että esimerkiksi viimeisiä vuosia erilaisen avuntarpeessa olevat vanhemmat käyttäisivät kertyneitä säästöjään tai omaisuuttaan kaiken sen avun hankkimiseen mitä he arjesta selviämiseen tarvitsevat. Sen sijaan, että vahditaan sitä että oma perintöosuus ei vain pienenisi.

Tiedän, että kyseessä on kovin arka aihe ja jokaisen on tässä tehtävä omat ratkaisunsa. On kuitenkin muistettava, että lapsilla on oikeus vanhempien kaikkinaiseen huolenpitoon lapsena, mutta aikuisena tuon varsinaisen huolenpidon on voitava olla pääsääntöisesti, ei rahallista vaan enemmän tunnetasolla tapahtuvaa yhteenkuulumista.

Tästä onkin helppo siirtyä ympäri maakuntaa olleisiin kylätapahtumiin. Lehdistä on voinut lukea että ne ovat keränneet poikkeuksellisen paljon väkeä. En ihmettele yhtään, iän lisääntyessä on omakin mieli alkanut yhä enemmän kaivata kokemuksia menneisyydestä ja lapsuudenajan ihmisistä. Olin kesällä Kurolanlahdessa siellä asuneita/asuvia ja koulua käyneitä ihmisiä tapaamassa. Väkeä oli toista sataa ja juttu kulki.

Noissa tapahtumissa ei ainoastaan kuule itsestään vaan omista juurista monen sukupolven takaa. Se miten kyläläiset ovat kokeneet vanhempamme ja isovanhempamme, miten he kyläyhteisöön olivat sitoutuneet ja mitä kaikkia tarinoita heihin liittyykään. Tuntuu syvälle sieluun asti se myönteisyys joka heihin on liittynyt ja se ikään kuin siirtyy jälkeläisiinkin. Me olemme oman historiamme tuotteita ja mitä paremmin juuriamme tunnemme sitä paremmin voimme itseämmekin ymmärtää. Joten, Eläköön, tämän kesän ja tulevien kesien kylätapahtumat.


Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 24.7.2006

---

Rakkauteen ei löydy lakia!!!

Ympäristön ja ihmisen käyttäytymistä voidaan monella tapaa ohjata ja rajoittaa lainsäädännöllä. Jatkuvasti käydään keskustelua siitä, miten pitkälle voi hallitus ja eduskunta puuttua yksityisen ihmisen elämään. Ihmistä on kuitenkin iät ja ajat pyritty ohjaamaan, sillä Katekismuksen kymmenen käskykin antaa ohjeet, joiden mukaan meidän pitäisi elää.

Ihminen on vain niin kovin omapäinen eikä läheskään aina toimi niin kuin moraaliset säännöt ja lakiin kirjatut kiellot kehottavat. Lain noudattamista ei ole aina helppo valvoa, eikä rikkomusta ole useinkaan yksikertaista näyttää toteen. Tästä huolimatta on lakeja säädettävä ja nähtävä myös se, että laki jo olemassaolollaan estää rikollista ja epätoivottavaa käyttäytymistä.

Suomalainen lainsäädäntö pitää sisällään ymmärtääkseni laajasti kaiken sen, jota ihminen tarvitsee voidakseen elää turvallisesti. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että itse ja toiset noudattavat lain kirjainta. Ihmisen ns. tahdonalaista toimintaa voidaan säätää lakeja ja asetuksia kirjoittamalla. Tunteet ovatkin sitten sellaista aluetta, joihin ei Suomen lakikokoelmasta löydy neuvoja tai velvoitteita.

Minultakaan ei ole vielä kukaan tullut pyytämään voisiko säätää lain, että joku minua rakastaisi. Ei vissiin ole tullut kellekään mieleenkään. Mikäli tuollaisen lain voisi säätää, ja ihmiset sitä vielä noudattaisivat, niin maailman murheet olisivat ainakin puolta pienemmät. Toisista välittäminen ja rakastaminen saavat ihmiset tekemään tosilleen pääsääntöisesti vain hyviä asioita.

Istuin Juhannus sunnuntaina Karttulan Syvänniemellä kesäteatteri Hermannissa, jossa kerrottiin mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun kylät ja ihmiset vanhenevat. Kylät autioituvat ja sitkeimmät kotiseutu ihmiset jäävät paikoilleen,. luullen elävänsä elämänsä yksin, maailman menosta kaukana. Maalle paluumuuttajat voivat kuitenkin kääntää koko tulevaisuuden kuvan täysin toiseksi ja alkaa ikään kuin toinen elämä.

Silloin kun naapuriin asettuu asumaan ihminen, jolla on jotain sanottavaa ja ystävällinen katse, se avaa koko sydämen uudelle huomiselle. Siinä ei jälkipolven "moraali" saarnat paina yhtään mitään, eikä korvaa lotkauteta perintöjen jaolle, vaan tehdään omille tuville ja rahoille, mitä itse halutaan. Eletään lähellä toista ihmistä, ihmistä joka askeltaa rinnalla samaan suuntaan.

"Kun rakastaa ja saa rakkautta, aurinko paistaa molemmilta puolilta." (David Viscott)

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 30.6.2006

---

Turvallista lomaa koululapsille

"Äiti kannatatko sinä kuudetta ydinvoimalaa?" kysyi Roope 8v tässä kevään korvalla. "Äiti mitä tarkoittaa seksityöläinen?", jatkoi poikani tankatakseen "tietopankkiaan". Tavan takaa vanhemmat joutuvat lastensa kanssa tilanteisiin, joissa kysymykset yllättävät ja vastauksia ei tahdo helposti löytyä.

Onneksi suomalainen peruskoulujärjestelmä auttaa meitä vastausten etsimisessä. Niinpä minäkin sain kuulla ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä sen jälkeen, kun olin kertonut, etten kannata ydinvoimaa. Jokaisella suomalaisella lapsella on oikeus ja velvollisuus käydä koulua, joka omalta osaltaan valmistaa heitä aikuisuuteen ja antaa perustan ammatilliselle koulutukselle.

Tämän päivän lapset joutuvat peruskoulussa opettelemaan huomattavasti enemmän asioita, kuin mitä minä omana aikanani kansakoulussa. Sitä voi pitää erinomaisen asiana. Ajoittain kuitenkin ajattelen, ettei vaan tietomäärä liikaa uuvuttaisi pientä miestä. Toisaalta olen saanut huomata, että lasten kyky omaksua ja pitää muistissaan oppimaansa on valtava.

Ensimmäisenä päivänä koulun loppumisen jälkeen ajellessamme päiväleiriltä kotiin sanoin Roopelle: "ajattele tänään minun ei tarvitse hoputtaa sinua läksyjen tekemiseen, sillä nyt on kesäloma". Leveä hymy levisi lapsen kasvoille ja onnellinen huokaus purkautui ilmoille. Tunsin pienen piston rinnassani, olinhan niin monesti "ratkuttanut" läksyistä, käsialasta ja väärin lasketuista laskuista. Tämä tunne siitäkin huolimatta, vaikka tiedän läksyjen vahtimisen olevan vanhempien velvollisuus.

Lapset eivät selviydy yksin koulukäynnistä. He tarvitsevat ympärilleen koulussa ja kotona aikuisia, jotka huolehtivat omalta osaltaan koulutehtävistä. Koulun ja kodin välinen yhteistyö on sitä tärkeämpää, mitä pienemmästä koululaisesta on kyse. Opettajien ja vanhempien yhteinen näkemys koulun merkityksestä ja siihen suhtautumisesta, auttaa selvästi pientä koululaista hänen yhdessä tärkeimmässä tehtävässään.

Opetettavien aineiden laaja kirjo asettaa tuntikehykset tiukoille. Liian vähän jää aikaa liikuntaan, kuvaamataitoon ja esiintymistä/sosiaalisia taitoja hiovaan opettamiseen. Monissa kunnissa koulujen tuntikehykset ovat suositusten alarajoilla, mikä tarkoittaa sitä, että opetus on tiukkatahtista ja paljon asioita pyritään mahduttamaan liian pieniin kehyksiin.

Voikin sanoa, että tuntikehysten supistamiseen ei juuri missään enää ole varaa, jos oikeasti haluamme lastemme jaksavan ja viihtyvän koulussa. Vanhempien olisi syytä seurata aikaisempaa tarkemmin resursseja, joita koulutoimessa on. Lapset tarvitsevat myös ikäistään seuraa, jotta voivat oppia ja kehittyä ikätovereiden seurassa ja vaikutuksessa. Onhan niin, että riittävät sosiaaliset taidot opitaan vain tilanteissa, joissa saamme olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

Kilpaileminen ja toisista "mitan ottaminen" on lapselle hyvin luontainen tapa testata itseään ja muodostaa sitä kautta käsitys itsestä - omista vahvuuksista ja heikkouksista. Onnistumiset ja epäonnistumiset kuuluvat elämään, mutta riittävä aikuisten läsnäolo pehmentää rajuja kokemuksia lastemme elämässä. Siksi on tärkeää, että myös kouluissa riittäisi opettajilla aikaa olla koululaisten saatavilla varsinaisen opetustyön ohella.

Nyt on aika toivottaa hyvää kesää koulujen henkilöstölle ja lapsille mukavaa ja turvallista lomaa, jonka varmistaminen on meidän aikuisten velvollisuus.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
perheterapeutti
Savon Sanomat 6.6.2006

--- 

Haasteita riittää Siilijärvelläkin

Siilinjärvi on hyvien liikenneyhteyksien varrella. Maantieteellinen sijainti on erinomainen kunnan kehittymistä ja kuntien yhteistyön tiivistämistä ajatellen. Lentokentän läheisyydellä, viitostiellä ja rautatiellä on työpaikkaliikenteelle ja elinkeinoelämälle suuri merkitys.

Lentokentän vahvistaminen palvelemaan yhä suurempia matkustajamääriä on tavoite, jonka eteen on ponnisteltava. Viitostie ja Kallan sillat ovat olleet jo pitkään huolenaiheena. Muutama viikko sitten viimeksi syntyi tilanne, jossa hälytysajossa oleva ambulanssi juuttui silloille ja potilaan hoitoon pääsy viivästyi. Onneksi tuo tilanne ei aiheuttanut potilaalle korvaamatonta vahinkoa.

Kallasiltojen uusimisen kiirehtimiseen on taas kerran yhdistetty koko maakunnan voimat. Hankkeen nostamiseksi liikennehankkeiden kakkoskorista on haettu uusia rahoitusratkaisuja. Yhtenä mahdollisuutena on ehdotettu, että Kuopio ja Siilinjärvi sekä tiepiiri tulisivat hankkeeseen mukaan niin, että valtio takapainotteisesti korvaisi kuntien rahoituksen siltahankkeeseen. Ensisijainen vaihtoehto on kuitenkin, että valtiolta löytyy rahaa Kallansiltojen uusimiseen ilman kuntien väliaikaista rahoitusta.

Toivon, että myös Siilijärvellä suhtaudutaan hankkeeseen myönteisesti, mikäli asia etenee toivotussa järjestyksessä. Tämän tapaisesta järjestelystä on kokemusta Oulun seudulta, joten onnistuneita esimerkkejä on olemassa. Viitostieyhteys Siilinjärven kautta Kuopioon ja siitä etelään on koko Kuopion pohjoiselle ja itäiselle puolelle välttämätön päivittäisen liikenteen sujumiseksi, puhumattakaan palo ja pelastus- sekä sairaankuljetuksen toiminnan varmistamiseksi.

Yhteisen työssäkäyntialueen vahvistaminen vaatii yhteisiä ponnistuksia ja suunnitelmia. Mitä sujuvampaa on kuntalaisten liikkuminen kunnasta toiseen, sitä vetovoimaisempana Pohjois-Savo näyttäytyy maakunnan ulkopuolisille. Työssäkäyntialue luontaisesti edellyttää nykyistä laajempaa kuntien välistä palvelutuotantoa, jotta käyttäjät välttyisivät turhilta välimatkojen kulkemisilta. Erilaisten palveluiden saaminen työmatkojen varrelta on tulevaisuutta ja ne eivät silloin kavahda kuntarajoja.

Siilinjärven kunnan talousvaikeudet eivät ole ennen kuulematonta, eivätkä kerro huonosta taloudenhoidosta, vaan kokoajan lisääntyvästä palveluiden tarpeen kasvusta, joka on varsin tavallista ikärakenteeltaan nuoressa kunnassa. Me joudumme nyt hakemaan palveluiden tarjonnassa rakenteellisia muutoksia. Sellaisia muutoksia, jotka liikuttelevat seiniä, mutta varmistavat seinien sisällä mahdollisimman laadukkaat ja kuntalaisia oikeudenmukaisesti kohtelevat palvelut.

Tuula Väätäinen
kansaedustaja (sd)
Siilinjärven Sos.dem. valtuustoryhmän pj
Uutis-Jousi 6.6.2006

---

Tavoitteena pysyvä ja kokoaikainen työ

Kuva työntekemisestä on muuttunut niistä ajoista kun itsekin olin nuori. Isän ja veljien työ liittyi tiiviisti pienen maatilan hoitamiseen ja metsätöihin, joista tuli tarpeellinen "leivän jatke" suurelle perheelle. Työaamu alkoi aamusta aikaisin ja päättyi kun ilta saapui. Äidin työntäyteinen päivä oli alituista liikettä ja siinä sivussa lasten hoitamista.

Minulta itseltäni on usein kysytty ymmärränkö työttömuudestä mitään? Tähän olen vastannut että omakohtaista kokemusta työttömyydestä minulla ei ole, edes lapsena en ole ollut työtön. Vaikka lapsesta asti työhön osallistuminen on ollut monella tapa kasvattavaa en aivan samanlaista "oppituntia" omille lapsilleni ole tahtonut.

Jotta työ voisi olla elämää vahvistava ja siihen myönteisellä tavalla kuuluva sitä täytyy olla "säällinen" määrä. Nyt moni tekee työtä liian paljon, niin että siitä on muodostunut ahdistava taakka. Toisaalta suuri määrä ihmisiä kärsii työn puutteesta tai siitä, että se on epäsäännöllistä, väärällä tavalla vaihtelevaa ja ei takaa luotettavaa toimeentuloa.

Sosialidemokraattien tavoite on pysyvä ja täysiaikainen työllisyys. Ihmiselle ja yhteiskunnalle ei ole hyväksi että päivittäin, viikottain tai kuukausittain menee tuhottomasti energiaa siihen miten päivittäinen toimeentulo ja tulevaisuuden rakentaminen varmistetaan.

Tämän vuoksi on pidettävä kiinni siitä että erityisesti pätkätöiden osuus työmarkkinoilla karsitaan kokonaan pois. Tavoite pitää olla korkea koska realismia on se, että jossain määrin joudumme sietämään vaihtelevia ja lyhytaikaisia työsuhteita.

Merkittävää on se, että lyhyenkin työsuhteen työehdot ja etuudet on oltava verrattavissa pysyviin työsuhteisiin. Jolla on huomattava merkitys tarkoitushakuista keinottelua ja pimeän työvoiman käyttöä vastaan.

Mahdollisimman ehyt työura varmistaa vakaamman yksilöllisen elämänsuunnittelun ja varmistaa työnantajille sitoutuneet ja ammattitaitoiset työntekijät. Joiden kanssa on yhdessä mahdollista saada aikaan hyvää tulosta. Hyvät työyhteistöt tunnetaan siitä, että ne pitävät kiinni työntekijöistään, noudattavat työehtosopimuksia, palkitsevat hyvästä tuloksesta ja huolehtivat työnjohtajien ammattitaidosta.

Järjestäytynyt työntekijä on aina paremmassa asemassa kun neuvotellaan työhön liittyvistä toimenkuvista ja paikallisista työoloista. Ammattiliittojen edunvalvonta on jokaisen liittoon kuuluvan käytettävissä. Liittojen vahvuus on jäsenissä ja pitkässä edunvalvonta kokemuksessa. Keskitetty edunvalvonta varmistaa yksittäisten jäsenten sopimuspohjaiset oikeudet.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 28.5.2006

---

Juuri nyt sosialidemokratiaa tarvitaan

Ihmisten välinen tasa-arvoisuus heikkenee kaikenaikaa. Erityisesti taloudellisessa selviytymisessä tulee yhä suurempia eroja. Hyvinvointiyhteiskunnassa ilmenevä köyhyys, joka erityisesti koskettaa lapsiperheitä, kohdentuen yksinhuoltajiin, on asia jota ei voi katsoa sivusta ja jäädä odottamaan, että tulevat vuodet korjaisi asian.

Verohelpotukset ja hintojen alennukset eivät selvästikään kohdennu siihen joukkoon, joka on kaikkein tiukimmilla.. Laajalti on vaadittu ruuan arvonlisäveron alennusta ja sitä on perusteltu sillä, että köyhimmätkin saavat ruokaa halvemmalla. Näin tietysti on, jos veron alennus todella tulisi elintarvikkeiden hintoihin. Asiaa on tarkkaan arvioitu ja epävarmalta näyttää veron alennuksesta tulevan hyödyn siirtyminen kuluttajille.

Ei ole mitään syytä tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden suurin vaikuttavuus on suuri- ja keskituloisille. En myöskään ymmärrä niitä puheita, joissa haluttaisiin nostaa jokaisen perheen lapsilisiä, kun on paljon perheitä, joille lapsilisä ei lapsen hoidon ja huollon kannalta ole ollenkaan tarpeellista.
Nyt on tehtävä sellaisia ratkaisuja, joissa nostetaan perustoimeen tuloa niille, joilla se on kaikkein alhaisin. On luotava järjestelmä, jossa ihminen saa toimeentulonsa yhdestä paikasta. Ei ole moraalisesti oikein, että niiden tilipussia kasvatetaan, jotka muutenkin pärjäävät ja rahaa jää yli tarpeen.

Huono toimeentulo ja sitä kautta vahva riippuvuus toisista ihmisistä luo turvattomuuden tunnetta. Vähäinen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja tulevaisuuteen lisää ihmisten ahdistusta ja avuttomuutta. Kun tämän lisäksi yhteiskunnan yleinen levottomuus on lisääntynyt voi se henkilökohtaisen ahdingon kanssa yhdessä saada aikaan sellaista negatiivisuutta, joka ilmenee väki- ja ilkivaltana. Erityisesti nuoret ja lapset ovat alttiita ympäristön vaikutuksille, jos läheiset eivät jaksa huolehtia heistä riittävästi.

Kun vielä kuntien peruspalveluissa, erityisesti sosiaalitoimen osalta, alkaa olla vakavia puutteita ei yhteiskunta tule avuksi kun tilanne oikein kiristyy. Tarvitaan selkeää parannusta köyhyydessä elävien ihmisten tilanteen korjaamiseksi. On lisättävä resursseja ja etsittävä uusia toimintamalleja peruspalveluiden vahvistamiseksi. Ihmisiä täytyy pystyä auttamaan, että he voisivat löytää toimivia ratkaisuja oman elämänsä korjaamiseksi, niin että he voisivat tuntea kuuluvansa toisten kanssa samaan joukkoon.

Kunta- ja palvelurakenne uudistuksesta odotetaan löytyvän keinoja kuntien tilanteen helpottumiselle, mutta matalassa tulotasossa elävän yksittäisen ihmisen ja perheen elämään se ei suoranaisesti tuo helpotusta. Sen vuoksi tarvitaan kohdennettuja toimia, jotka tavoittavat pulassa olevat ja näkyy heidän käytettävissä olevissa varoissa. Ei voida jäädä odottamaan seuraavaa hallituskautta ja hallitusneuvotteluja, sillä eihän kukaan tiedä mikä on vaalien tulos ja ketä uudessa hallituksessa istuu.

Sosialidemokraateilta ihmiset odottavat oikeudenmukaisia päätöksiä ja heikompiosaisista huolehtimista. Koko työväenliike on lähtenyt liikkeelle siitä, että on haluttu saada aikaiseksi tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta. Yhteiskuntaan nyt muodostunut kahtiajakautuminen on sisäpoliittinen haaste, johon on puututtava, jotta voimme edelleen olla yksi demokraattisimmista maista.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja
puoluehallituksen jäsen
Demari 08.05.2006

---

Vanhustenhoito ja hyvä hoito

Opposition välikysymys vanhustenhuollosta puhutti eduskuntaa. Käytin asiasta sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron, jossa nostin esille sen, että vanhukset saavat vaihtelevia ja eritasoisia palveluita riippuen siitä, missä kunnassa asuvat. Palveluiden henkilöstömitoituksessa ei ole noudatettu sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistusta. Eikä henkilöstön palkkaus vastaa sitä tasoa, mikä pitäisi olla työstä, joka on vaativaa ja edellyttää laajaa ammatillista koulutusta.

Välikysymys keskustelu oli tärkeä, jossa voitiin nostaa esille puutteet, haasteet ja tapahtuneet
vääryydet. Yhtä tärkeää oli kertoa ne seikat, jotka ovat kunnossa ja mahdollistavat turvallisen ja onnistuneen vanhustenhoidon. Vanhustenhuollon kipukohdista on välttämätöntä puhua, vaikka maassamme on runsaasti hyvää hoitoa, hoivaa ja huolenpitoa saavia vanhuksia ja heillä on ammattitaitoiset, työhönsä sitoutuneet hoitajat.

Kaikki vanhukset eivät ole riittävän hyvän hoidon piirissä. Monin paikoin hoito on yksipuolista ja se on liiaksi lääkepainotteista. Kaikilla, myös vanhuksilla on paljon ongelmia, joita ei pidä hoitaa lääkkeillä eikä hoitotoimenpiteillä. Tarvitaan kokonaisvaltaisempaa otetta ja näkemystä ikääntymiseen sekä enemmän gerontologista koulutusta ja osaamista henkilökunnalle..

Perusongelma on, että kaikissa kunnissa ei ole vuosikausiin varattu riittävästi rahaa vaativampaa hoitoa tarvitseville ryhmille, joita ovat huonokuntoisten vanhusten lisäksi päihdeongelmaiset, mielenterveyspotilaat ja lastensuojelua tarvitsevat lapset. Tämä on estänyt järjestemällisen ja pitkäjänteisen hoidon ja hoitokäytäntöjen kehittämisen. Kuntien päätöksenteossa - tehtäessä valintoja, miten yhteistä rahaa käytetään - nämä ryhmät ovat jääneet huomaamatta, koska heillä ei ole ollut riittävän äänekkäitä puolesta puhujia.

Tämän päivän ja tulevaisuuden vanhustenhoito vaatii erikoistunutta ja aidosti kiinnostunutta henkilökuntaa. Opetuksesta vastaavien on oltava nykyistä paremmin selvillä hoitotyön vaatimuksista ja kyettävä antamaan tarvittavaa ohjausta. Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen sisällön tarkistaminen siten, että se vastaa paremmin kentän vaatimuksia, on paikallaan.

Työvoimapulaa ei ratkaista pikakurssittamalla ketä tahansa alan töihin vaan valitsemalla hoivatyöstä aidosti kiinnostuneita henkilöitä koulutukseen. Ja jotta kiinnostuneita olisi riittävästi, hoitotyön palkkausta, työehtoja ja työolosuhteita täytyy tavalla tai toisella parantaa mahdollisimman pian. Markkinatalouden lakien soisi toimivan myös näillä työmarkkinoilla .
Työssä jaksamisen kannalta on välttämätöntä, että henkilökuntamitoitus on kohdallaan. Sellainen, että henkilöstö voi osallistua täydennyskoulutukseen ja itsensä kehittämiseen, mikä automaattisesti vahvistaa palveluiden laatua.On kiinnitettävä huomiota miten vanhustenhoitolaitoksia johdetaan ja kuintka monipuolisesti eri ammattiryhmien osaamista pystytään työssä käyttämään. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan johtamistapojen uudistumista ja johtajuuden selkeyttämistä.

"Kun minä olen vanha, älä erehdy luulemaan, että tiedät mitä ajattelen tai haluan, sitä minulta kysymättä. Älä ajattele, että ei olisi asioita, joita osaan vielä itsekin tehdä."

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 5.05.06

---

"Työn ei tarvii olla heleppoo"

Työntekijän unelma ei ole helppo työ, paljon lomaa ja hyvät ylenemismahdollisuudet. Työ saa olla vaativaakin, kunhan työskentelyolosuhteet ovat kunnossa ja työn sisältö mielekäs. Työn mielekkyys tulee siitä, että siinä voi toteuttaa itseään, kokeilla omia oivalluksiaan ja nähdä työnsä tulokset. Organisaatioiden korkeammassa asemassa olevat ovat muita tyytyväisempiä, sillä heillä edellä mainitut asiat ovat pääosin kunnossa.

Työpaikan hyvät toimintatavat ja johtamiskäytännöt, positiivinen palaute, avoimuus ja ihmisten ottaminen huomioon vahvistavat työtyytyväisyyttä. Työntekijät odottavat esimiehiltään kykyä hyvään toimintaan. Esimiesten rajoittuneet tai puutteelliset sosiaaliset taidot heijastuvat kielteisesti työntekijöiden hyvinvointiin. Esimiehiltä toivotaan enemmän palautetta, kannustamista sekä työntekijöiden esittämien ideoiden kuuntelemista.

Työntekijöiden erilaisuus ja yhä useammin myös työrajoitteiden huomioon ottaminen asettaa esimiehille haastetta. Ihmisen luontaisen luovuuden ja innostuksen salliminen ja esiin houkutteleminen on onnistuneen johtamisen perusteita. Innostunut työntekijä ja mielekäs työ johtavat laadukkaampaan lopputulokseen.

Erityisesti julkisella sektorilla on aidosti ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta alalla työskentelevien sitoutuminen ja työmoraalin arvostaminen nousisi. Työn pysyvyys ja kokopäiväisyys vahvistaa sitoutumista ja vastuuta työstä jolloin siihen on myös valmiimpi panostamaan. Epävarmat ja kuluttavat pätkätyöt ovat edelleen julkisen sektorin suuri ongelma. Pätkätöiden suosimisessa voidaan nähdä välinpitämätöntä asennetta työntekijöitä kohtaan.

Tulevan työvoimapulan vuoksi on nyt valmistauduttava tuleviin haasteisiin huolehtimalla käytössä olevasta työvoimasta. Näyttää siltä, että joka ainoaa työikäistä tulevaisuudessa tarvitaan. Työelämän on osittain sopeuduttava myös ihmisten kykyihin ja tarpeisiin. Ne työyhteisöt, joissa on ollut tilaa erilaisille työntekijöille, ovat tehneet hyvän ilmapiirinsä vauhdittamana hyvää tulosta.

Organisaatioiden jatkuvat muutospaineet tuovat omalta osaltaan turvattomuutta ja levottomuutta työyhteisöihin. Julkisen sektorin tulevat suuret palvelurakennehaasteet tuovat epävarmuutta, mutta toisaalta tiedetään että entisillä toimintamalleillakaan ei pärjätä. Kuntien välisten yhteisten palveluorganisaatioiden vahvuus on mm. siinä, että ne kykenevät vastamaan äkilliseenkin palveluiden tarpeen kasvuun. Julkisen sektorin on kaikissa olosuhteissa huolehdittava kansalaisten tarpeista.

Yhteiskunnalliset palvelut luovat parhaimmillaan sitä turvallisuutta, jota ihmiset tarvitsevat. Julkinen sektori työnantajana on tulevaisuudessa suurten haasteiden edessä. Sen on tarjottavat työntekijöille pysyvää työtä ja mahdollisuutta toteuttaa itseään ja hyödyntää omaa osaamistaan. Julkinen työ ei saa olla pelkästään korjaavaa vaan ennalta ehkäisevää ja uusia toimintamalleja etsivää.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 7.4.2006

---

Perhevapaan kustannukset tasataan

Pitkään valmistelussa ollut perhevapaiden kustannusten tasaus naisten ja miesten työnantajien kesken on vihdoin saatu sovittua. Uudistuksella tavoitellaan naisten työmarkkina-aseman parantamista, kannustetaan isien perhevapaiden laajempaa käyttöä ja tasataan työnantajien välisiä kustannuseroja.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen saa näin yhden uuden keinon, jolla voidaan helpottaa perheiden elämää lasten ollessa pieniä. Pienten lasten vanhemmat ovat kovien paineiden alla yrittäessään sovittaa työssäkäyntiä ja vanhemmuutta lapselle sopivaksi kokonaisuudeksi.

Isien mahdollisuus osallistua perheen arkeen helpottuu uudistuksen myötä oleellisesti. Molempien vanhempien vanhempainrahan korotukset tukevat perheiden taloutta hoitovapaiden aikana. Vanhempien ja lasten keskinäinen suhde muodostuu vuorovaikutuksessa, johon tarvitaan riittävästi aikaa. Säännöllisessä työssä käyvät vanhemmat tuntevat usein riittämättömyyttä selviytyä vanhemmuuden velvoitteista.

Lapsen kannalta on tärkeää, että hän voisi ensimmäiset ikävuotensa olla kotona jommankumman vanhemman hoidossa. Pitkät päivät päivähoidossa ovat lapsille vaativia ponnistuksia ja vanhempien kaipaus näkyy usein kotona kiukkuna ja väsymyksenä. Sen seurauksena kodin ilmapiiri usein kiristyy ja voi pahimmillaan johtaa siihen, että lapsen rajoittamisessa otetaan käyttöön keinoja, jotka eivät ole sallittuja.

Yleisen suhtautumisen isien hoitovapaisiin on muututtava myönteisemmäksi, jotta uudistuksen tavoitteet voivat toteutua. Miesten kokemukset hoitovapaista ovat olleet pelkästään myönteisiä ja ovat mahdollistaneet sen, että vanhemmuus jakaantuu perheessä tasaisemmin ilman erityisiä perheen sisäisiä "sopimusneuvotteluja".

Vanhemmuus ei ole äitien etuoikeus vaan isien tasavertainen osallistuminen lasten kasvun ja kehityksen tukemiseen ja seuraamiseen on kaikin tavoin kannatettavaa. Hyvä ja oikea vanhemmuus ei ole sukupuoli sidonnainen vaan mitä suuremassa määrin henkilöön/persoonaan liittyvä ominaisuus.

Riittävän hyvää vanhemmuutta voi oppia kaiken aikaa ja yhteinen aika lapsen kanssa on paras opettaja. Kokemuksen kautta tullut ymmärrys lapsen tarpeista ja niihin oikealla tavalla vastaaminen luo pohjan koko lapsen iän kestävään vanhemmuuteen. Keskinäinen luottamus ja sen mukanaan tuoma turvallisuus varmistaa lasten kipeästi tarvitseman pysyvyyden tunteen.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Uutis-Jousi 26.3.2006

---

Pohjois-Savossakin herätyksen aika!

Kuntien päättäjät ovat vaativan tehtävän edessä. Hallituksen aloittama kunta- ja palvelurakenne uudistus on saanut koko maan liikkeelle. Laajalti tunnustetaan, ettei entisellä tavalla voida ottaa haltuun tulevaisuutta, joka vaatii yhteiskunnalta onnistumista palveluiden tarjoamisessa, työllisyyden hoidossa ja yleisen turvallisuuden takaamisessa.

Ihmisen perusluonteeseen kuuluu halu olla omillaan ja saada päättää omista asioistaan. Tämä itsellinen ajattelu luontuu huonosti silloin kun kollektiivisesti huolehditaan kansalaisten peruspalveluista. Tehtävässä onnistuminen vaatii pysyvää ja pitkäjänteistä tahtoa tehdä työtä yhdessä toisten kanssa.
Tuloksia tuovaan yhteistyöhön pääsemiseksi tarvitaan vilpitöntä aloitteellisuutta. Eripuolilla maata on kuntien kesken virinnyt kuntaliitosselvittelyjä. Osa noista selvittelyistä lähtee vakaasta pyrkimyksestä liitoksiin ja osan tahtona on selvittää liitosten lisäksi entistä laajemman yhteistyön mahdollisuutta naapureiden kanssa.

Pohjois-Savossa näin vahvaa liikehdintää ei ainakaan julkisesti ole ollut. Kuitenkin kuntien vastauksissa ministeriön kysymyksiin PARAS-hankkeen tiimoilta oli luettavissa, että monet kunnat ovat henkisesti valmistautumassa siihen, etteivät nykyiset rakenteet mahdollisesti riitä palveluiden varmistamiseksi.

Toivottavasti hiljaisuus ei merkitse sitä, että keskustelu ja asioiden miettiminen laajemmin on tyrehtynyt. Pohjois-Savon kuntien taloudellinen tilanne ei korjaannu ja palveluiden tarpeen jatkuva kasvu ei poistu sisäänpäin käpertymällä. Mielestäni kunnissa tarvitaan laajempaa ja objektiivisempaa tarkastelua tulevaisuuden haasteista selviämiseen. Ei olisi ollenkaan ylimitoitettua, että useampi kunta yhdessä toteuttaisi tällaisten selvitysten tekemisen.

Kunnallisten luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden perustehtävä on järjestää kuntalaisten peruspalveluiden saatavuus ja huolehtia kunnan kilpailukyvystä sekä luoda elinkeinotoiminnalle toiminta edellytyksiä. Harvoissa kunnissa selviydytään, varsinkaan tulevaisuudessa, yksin näistä tehtävistä.

Olen useasti ottanut esille koko Pohjois-Savon toimintaedellytysten varmistamisen, mikä tarkoittaa sitä, että yksikään kunta maakunnassa ei saa jäädä yksin selviytymään. Näin ajatellen, en voi hyväksyä sitä, että kasvukeskukset harvojen ja valittujen kuntien kanssa ryhtyvät "rakennuspuuhiin" välittämättä siitä mitä reuna-alueille tapahtuu.

Toisaalta, eivät reuna-alueetkaan voi jäädä kädet sylissä odottamaan mitä ympärillä tapahtuu, vaan on oltava aktiivinen tarttumaan tilaisuuksiin ja hakeutumaan mukaan asianmukaisten selvitysten tekemiseen. Ei olisi ollenkaan pahasta, jos jokaisessa kunnassa sisäisesti käytäisiin avoin keskustelu kunnan itsenäisyydestä, kuntaliitoksista ja laajamittaisista yhteistyömuodoista. Kuntalaiset voisivat nykyistä aktiivisemmin ottaa kantaa niihin asioihin, jotka päättäjien on otettava huomioon tehdessään suunnitelmia tulevaisuuteen.

Luottamushenkilöiden on muistettava, että yhteiskunta ei voi elää vaalikauden neljän vuoden jaksoissa, vaan on pystyttävä katsomaan huomattavasti kauemmaksi ja otettava vastuuta vaalikauden ylimeneviltä vuosiltakin. On selvää, että vastuu painaa ja velvoittaa, mutta yhdessä ja joukkovoimalla on mahdollista jakaa tätä taakkaa siedettäväksi.

Ihmiset tämän maailman rakentavat, apunaan teknologian kaikki variaatiot. Ajatukset muuttuvat puheen myötä ymmärrykseksi ja sitä kautta tulokselliseksi toiminnaksi. Riittävän vahva ja laaja toiminta varmistaa oikeudenmukaisen ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tasa-arvoisen kohtelun riippumatta siitä missä he asuvat.

Tuula Väätäinen
Kansanedustaja (sd)
Maakuntavaltuuston puheenjohtaja
Savon Sanomat 25.3.2006

---

Lapsen pahoinpitelyä ei selittämällä saa hyväksi

Uutispäivä Demari 15.3.06

Tuula Väätäisen mielestä rikosvastuu pitäisi ulottaa myös siihen aikuiseen, joka katsoo sivusta, kun lapselle tehdään pahaa.

Tiina Virtanen

Uutispäivä Demari

Kansanedustaja Tuula Väätäistä (sd.) ovat tänä talvena järkyttäneet lukuisat uutiset lapsiin kohdistuneista hirmuteoista: murhista, kidutuksista ja raaoista pahoinpitelyistä Suomessa ja Ruotsissa. Väätäistä ihmetyttää, miksi lapsen joutuessa uhriksi media hakee niin hanakasti jonkun päivystävän dosentin selittämään ja ymmärtämään rikoksen taustoja - aivan kuin taloudelliset vaikeudet, mielenterveysongelmat tai päihteet olisivat yhdessä tai erikseen päteviä syitä sytyttää lapsensa palamaan talon mukana.

- Kun aikuinen tappaa toisen aikuisen, ei siihen haeta ymmärtäjää. Tästä selittämisestä syntyy helposti sellainen ilmapiiri, että teko olisi ollut niissä tilanteissa hyväksyttävä. Ei köyhyys, työttömyys tai masennus anna oikeutta tai lupaa kohdella lasta huonosti, Väätäinen sanoo.

Sota-aikana aikuisilla vasta kovaa olikin

Väätäinen on koulutukseltaan psykiatrian erikoissairaanhoitaja ja erityistason perheterapeutti. Hän korostaa, että iso osa suomalaisista lapsista elää hyvissä olosuhteissa, mutta se joukko, josta ei pidetä huolta, on yhä suurempi ja heidän elämänsä on yhä vaikeampaa.

- Jako ei mene sosiaaliluokan mukaan. Lasten huono kohtelu ei rajoitu matalan tulotason tai alhaisen koulutuksen saaneisiin vanhempiin. Sitä on yhtä lailla hyvin toimeentulevissa perheissä, Väätäinen sanoo.

Suomalaiset ovat koulutetumpia, vauraampia ja periaatteessa sivistyneempiä kuin ennen, mutta silti aikuisten ymmärrys lapsen tarpeita kohtaan on vähentynyt.

- Tätä vanhemmuuden vajetta selitetään sillä, että aikuisilla on niin paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Mutta niin on ollut ennenkin, kun on tehty ympäripyöreää päivää ja revitty leipää sieltä, mistä sitä on saatu.

Sota-aikana oli suuria perheitä eikä ihmisillä varmasti ollut paljon rahaa ja vapaa-aikaa, mutta tuntuu, että lapsia huollettiin niissä olosuhteissa paremmin kuin nyt.

- Erityisesti avioerotilanteissa lasten asema on liian usein ahdistava ja pelottava. Toinen tai molemmat vanhemmat monesti aivan tietoisesti käyttävät lapsiaan aseena toista vanhempaa kohtaan. Erotilanteissa asiat näytetään ratkaistavan aikuisten näkökulmasta, johin lasten odotetaan sopeutuvan.

Vanhemmuuden taidot siirtyvät osittain opittuna omilta vanhemmilta, voi vaan kysyä millaisen vanhemmuuden perinnön tämän päivän lapset saavat evääksi matkalleen.

Toinen antaa pahan tapahtuu

Väätäinen myöntää, että ilmoituskynnyksen madaltuminen osaltaan näkyy lapsiin kohdistuneiden rikosten määrissä. Mutta samaan aikaan poliisin tietoon tulee yhä julmempia tekoja, joissa vanhemmat ovat kiduttaneet omia lapsiaan tai joissa lääkärinlausunnot vanhoista luunmurtumista paljastavat vuosikausien pahoinpitelyn.

- Yleensä syyllinen on jompikumpi vanhempi. Minun mielestäni se toinen vanhempi, joka sallii lapsen huonon kohtelun, on melkein yhtä lailla syyllinen ja pitäisi saattaa rikosvastuuseen.

Väätäisen mielestä lastensuojelulain pitäisi mennä kaiken muun edelle, myös rippisalaisuuden. Väätäisen silmissä on väärin lasta kohtaan, jos pappi kuulee lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä mutta ei kerro tietojaan eteenpäin.

Perhehelvetistä pääsee pois

- Suomalaisessa yhteiskunnassa on äärimmäisen harvoin tilanteita, joista toinen vanhempi ei voi lapsensa kanssa lähteä turvaan. Meillä on kriisikoteja, vastaanottokeskuksia ja perhekeskuksia. Apua on saatavilla joka ainoasta kunnasta. Minusta on selittämistä, jos sanotaan, että lapsen kanssa ei ole päässyt pois.

- On kyse vain siitä, herääkö aikuisen omatunto. Ei naapurikaan voi minusta nukkua hyvällä omallatunnolla, jos näkee ja kuulee, ettei lapsia hoideta hyvin. Yhteydenotot voidaan meillä tehdä myös nimettöminä, hän muistuttaa.
Kari Hulkko

Tavallinen arki riittää

Perheterapeuttina Kuopiossa ennen eduskuntaan tuloaan työskennellyt kansanedustaja Tuula Väätäinen (sd.) sanoo lapsille olevan tärkeintä, että heidän arjestaan pidetään huolta.

- Että on säähän nähden sopivat vaatteet, että on ruokaa ja joku, joka vastaa kysymyksiin ja pitää silloin tällöin sylissä ja että lapsi pidetään puhtaana niin, että hänelle syntyy myönteinen kokemus omasta itsestä, Tuula Väätäinen luettelee.

- Se ei maksa paljon, ei todellakaan.

Edes ruoka tai puhtaus eivät ole kaikille nykyvanhemmille itsestäänselvyyksiä.

- Päiväkodeista ja koulusta tulee viestejä, että lapset ovat likaisia tai että heillä ei ole talveen sopivia lämpimiä vaatteita. Ihan tavallinen tieto on se, että maanantaiaamuna lapsilla on kauhea nälkä.

Perusturvallisuuden ohella vanhempien pitää osata myös rajoittaa lapsen raivokohtauksia.

- Meidän ammattikunnassamme puhutaan tuhoavasta käyttäytymisestä. Sen rajoittaminen on tavattoman tärkeää, koska aikuisuuteen siirtyessään aggressiivisuudella saa aikaan pahaa jälkeä. (TV)


---

Sairaslomalla ja työssä

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on parhaillaan käsittelyssä osasairauspäivärahaa koskeva laki. Lain tarkoitus on helpottaa pitkän sairausloman jälkeen työhön paluuta. Tutkimusten mukaan pitkät sairauslomat selvästi heikentävät mahdollisuutta palata täysipainoisesti työelämään. Keskustelua on aiheuttanut se, että lakiesityksessä edellytetään vähintään 60 sairauspäivän toteutumista ennen kuin osittainen työhönpaluu on mahdollista.

Asiantuntijoina kuullut eri potilasryhmien edustajat ovat toivoneet, että osittainen työhönpaluu voisi toteutua joustavasti ja pitävät 60 päivän ehtoa liian pitkänä aikana. Jokaisen sairaslomalaisen paluu työhön on hyvin yksilöllistä ja olisi erinomaista potilaan kannalta, jos yksilöllinen harkinta voisi toteutua mahdollisimman pitkälle.

Nyt ollaan luomassa uutta lainsäädäntöä ja on ymmärrettävää, että hallitus on lähtenyt asiassa varovasti liikkeelle. On ehdottoman tärkeää, että työhönpaluu on mahdollista tapahtua työntekijän täydelliseen vapaaehtoisuuteen perustuen. Lääkärillä ja työterveyshuollolla on merkittävä rooli työhönpaluun arvioinnissa. On varmistettava, että työntekijä ei hakeudu toipumisensa uhalla liian pian työhön, joka on saattanut olla yksi tekijä sairauslomalle joutumiseen esim. työuupumus- ja masennus tilanteissa. Työnantajalle ei saa jäädä painostuksen mahdollisuutta.

Sijaisten saaminen lyhyisiin lomituksiin on tulevaisuudessa yhä vaikeampaa ja osittainen sairausloma tuo tähän uuden haasteensa. Tuolloin pätevien sijaisten löytymättömyys voi tulla käytännön esteeksi lain suomalle mahdollisuudelle. Tästä näkökulmasta katsottuna voi ymmärtää työnantajien vastustuksen laajempaan yksilölliseen harkintaan osittaiseen paluuseen työhön. Joka tapauksessa ollaan menossa hyvään suuntaan. Tällä voidaan tulevaisuudessa estää eläkkeelle siirtyminen niissä tilanteissa, joissa pitkä sairasloma muodostuu käytännön esteeksi työhön paluuseen.

Yhteiskunnallinen tilanne työllisyyden suhteen tätä kirjoittaessani näyttää toivottomalta. Samalla kun valmistellaan lakeja, jotka tukevat työrajoitteisten mahdollisuutta osallistua työelämään, pistävät suuret työnantajat täysin työkykyisiä ihmisiä tehtaan porteista kilometritehtaalle. UPM – Kymmenen irtisanoo tuhansia työntekijöitään, jotka ovat vuosikaudet sitoutuneet yrityksen tervehdyttämistalkoisiin ja mahdollistaneet työnantajan menestyksen.

Toisaalta jo nyt tuoreeltaan todetaan irtisanomisten vauhdittaneen metsäyhtiöiden osakekurssien kasvua käsittämättömällä tavalla. Tunnustettu tosiasia on paperiteollisuuden työväen vähennystarve tuottavuudenkasvun perusteella, mutta se tapa, jolla nyt on toimittu, viestii vahvasti yrityksen/osakkeenomistajien arvoista. Vaikka Sailas totesi, etteivät yritykset ole henkilöitä, jotka kantavat yhteiskuntavastuuta – on kiistämätön tosiasia, että jokaisen yrityksen takana on ihminen/ihmiset ja toimet ovat aina ihmisten päättämät ja sanelemat.

Myös näiden kuntien työpaikkaomavaraisuus on täysin riippuvainen kyseisestä työnantajasta. Eikö yhteiskunnalla ole mitään keinoja turvata työntekijöiden asemaa tällaisissa tilanteissa? Ainakin yhteiskunnan tukien takaisinperintä UPM-Kymmenen tapaisissa tapauksissa tulisi olla mahdollista.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 10.3.2006


---

Tupakointi ja seksibisnes

Suomalaisten terveydentila huolestuttaa. Terveyttämme uhkaa monet sellaiset taudit ja sairaudet, jotka syntyvät jostakin ja niiden kanssa on selvittävä. Osa näistä sairauksista on sellaisia, joihin ihmisellä itsellään on kovin vähän mahdollisuutta vaikuttaa ehkäisevästi.

Tupakan vaikutukset syövän syntymiseen ovat kiistattomat. Sen vahingollisuus ei rajoitu yksinomaan tupakoitsevaan vaan myös tupakansavulle altistuviin. Ihmisellä on omiin asioihinsa pitkälti itsemääräämisoikeus, mutta toisen vahingoittaminen välillisestikään ei voi olla sallittua. Erityisesti tämä altistuminen koskee niitä tilanteita joissa sivullinen joutuu olemaan tupakansavussa toistuvasti ja pitkiä aikoja kerrallaan.

Lakien tarkoitus on mm. huolehtia oikeudenmukaisuudesta ja suojella ulkoapäin tulevilta riskeiltä. Ulkoapäin tulevaan riskiin on tupakkalailla tarkoitus puuttua. Työntekijöiden työturvallisuudesta on pidettävä huolta. Osa työssäkäyvistä on joutunut työskentelemään terveyttä vaarantavissa olosuhteissa, joissa tupakointi ja tupakansavu on ilmeinen terveysriski.

Tupakkalailla ei puututa ihmisen oikeuteen tupakoida, vaan osoittamaan ne tilanteet joissa voi tupakoida vaarantamatta ulkopuolisten terveyttä. Itse tupakointiin ryhtymistä lisää se, että toistuvasti työskentelee tupakoivien joukossa. Joten lain toteutuessa on mahdollista, että tupakointi yleisesti vähentyisi ja näin yhä harvempi altistuisi esim. keuhkosyövälle.

Ihmisen täysin vapaa oikeus päättää omasta kehostaan on yhä useammalle naiselle ja tytölle tavoittamattomissa. Prostituutio, seksuaalinen hyväksikäyttö, ihmiskauppa ja näihin kovin usein liittyvät huumeet ja rikollisuus on yhä enemmän arkipäivää. Vaikka toisin väitetään, minä en usko siihen, että prostituutio syntyy täydestä vapaaehtoisuudesta.

Yhä useampi ns. tavallinen kansalainen käyttää toista ihmistä seksuaalisesti hyväkseen. En katso aiheelliseksi erotella miehiä ja naisia, vaikka prostituution asiakkaista onkin valta osa miehiä. Toisen alistaminen on yhtä tuomittavaa, tapahtuipa se sitten miehen tai naisen toimesta. Erityisesti nuorten tyttöjen ja poikien joutuminen seksibisneksen orjiksi on niin hälyttävä ilmiö, että kaikin keinoin on pyrittävä estämään ostajia. Nyt käsitteillä olevaan lakiin ei sisälly myynnin ja palveluiden tarjoamisen kriminalisointia, mutta jatkossa on etsittävä keinoja myös tämän estämiseksi.

Yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden vahvistaminen on ensisijainen keino seksibisnekseen puuttumisessa. Maiden välinen yhteistyö ja viranomaistoiminta luovat mahdollisuuden puuttua ammattimaiseen seksirikollisuuteen, ihmiskauppaan ja salakuljetukseen. Rikollisuudessa liikkuu suuret rahat ja siksi se houkuttelee "alalle" yhä uusia yrittäjiä. Monet ihmiset joutuvat uhriksi oman epätoivoisen tilanteensa vuoksi ja siksi vasta valitun presidentin sanoin, maailma ei ole vielä kaikille hyvä elää ja siksi sen parantamisessa riittää töitä.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja
Kaupunkilehti 17.2.2006


---

Puhutaanko oikeista asioista presidentti vaaleissa?


Meneillään olevat presidenttivaalit ovat vallanneet mediatilaa runsaasti. Mitä erilaisimpia vaalitilaisuuksia ja ehdokastenttejä on nähty ja vielä nähdään. Pääosin vaalit ovat tähän mennessä sujuneet suomalaiseen tapaan asiallisesti ja asiapohjalta.

Jostakin kumman syystä on keskustelua hallinnut Nato ja nyt viimeiseksi vanhat virkanimitykset. On tietysti ymmärrettävää, että näitä asioita pyöritellään silloin kun muu asia osaaminen loppuu. Aivan liian vähälle keskustelulle on jäänyt suomalaista työelämääkin koetteleva harmaantyövoiman käyttö ja verojen/sosiaaliturvamaksujen kiertäminen. Hyvinvointiyhteiskunta rakentuu verovaroin tuetun toiminnan varaan ja tähän rahojen keruuseen on kaikkien osallistuttava. On hälyttävää kuinka nopeasti harmaatalous ja työehtojen rikkominen on ujuttautunut suomalaiseen elinkeinoelämään.

Ei liioin ole keskusteltu sotaveteraanien uhrauksista ja heidän puolisoidensa merkityksestä hoivatyön tekijöinä koko sodanjälkeisen ajan. Vaikka sotaveteraanien ja sotainvalidien tilanteen kohentamiseksi on tullut parannuksia, niin vielä on paljon tehtävää niin kauan kun tämä sukupolvi vielä elää keskuudessamme. Suomen itsenäisyyden painoarvon pohdiskelu on jäänyt vähemmälle vaikka puolustusvoimien ylipäällikkyydestä ja tehtävistä on käyty kiivastakin ajatustenvaihtoa.

Vaikka Suomi on monilla mittareilla mitattuna vauraampi kuin koskaan, niin tutkimusten mukaan liian monella menee huonosti. Presidentti otti uudenvuoden puheessaan esille kansalaisia jakavan köyhyyden, joka suurimmalta osiltaan koskettaa lapsia ja lapsiperheitä erityisesti yksihuoltajaperheitä. Avioerotilanteessa lasten huoltovastuu jää kovin usein vain toiselle vanhemmista ja niin taloudellinen ahdinko suistaa perheen sellaiseen köyhyyteen, joka saattaa vaarantaa koko lapsen kasvuympäristön.

Tietysti voi kysyä kuuluuko nämä aiheet presidentinvaaleissa puhuttaviksi. Näissä aiheissa on kuitenkin kyse vapaudesta, oikeuksista, huolenpidosta ja toimivan yhteiskunnan varmistamisesta ja siksi näillekin aiheille olisi toivonut jäävän tilaa. Suomalainen työläinen ja rehellinen yrittäjä ei voi menestyä, jos ympäriltä ei kitketä epärehellisin keinoin yritystoimintaa pyörittäviä tahoja. Eikä suomalainen yhteiskunta voi säilyä tasa-arvoisena, jos se ei huolehdi kaikista kansalaisista varsinkin silloin kun olemme iäkkäitä, sairaita emmekä enää jaksa.

Globaali maailma luo mahdollisuuksia mutta samalla se myös altistaa vääränlaiseen kilpailuun ja yhteisesti sovittujen pelisääntöjen rikkomiseen. Kun, suomalaiset veteraanit taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta, oli päivän selvää, että yhteinen päämäärä ja säännöt olivat kaikilla tiedossa. Tänään yhteisten sääntöjen sopiminen ja etenkin niiden noudattaminen vaatii vahtimista. Erityisen kirkkaana periaatteet ja niiden noudattaminen on oltava maata johtavilla.

Presidentti on mitä suurimmassa määrin mielipidevaikuttaja niin kotimaassa kuin maanrajojen ulkopuolella. Silloin kun ihminen puhuu syvästi omasta kokemuksesta, sisäistyneestä moraalisesta oikeudenmukaisuus käsityksestään käsin vahvistettuna laajalla osaamisella se on vaikuttavaa ja tehokasta. Tarja Halonen, tasavallan presidentti, on vuosikymmeniä tehnyt työtä solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden selkärangasta käsin ja hänet voimme luottavaisin mielin äänestää jatkamaan tekemäänsä työtä.

Sata vuotta sitten kaikki suomalaiset saivat äänioikeuden ensimmäisen maailmassa. Silloin tuota jakamatonta oikeutta todella arvostettiin ja se on vuosikymmenien kuluessa varmistanut sen, että maamme on voinut kasvaa ja kehittyä ihmisarvoiseen kaikkia kunnioittavaan suuntaan. Nyt meillä kaikilla on mahdollisuus sanoa oma sanottavamme Suomen näkyvimmän ja ulkopolitiikassa yhden vaikuttavimman henkilön valinnassa.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 9.1.2006