Kirjoitukset 2007

 

Mitä vanhemmat ihmiset saavat nousukauden hedelmistä?

Suomen taloudella menee lujaa. Ylijäämäksi eli siksi osaksi tuloja, jotka eivät mene menonlisäyksiin, vaan kasvattavat valtion kassaa, arvioidaan kerääntyvän useita miljardeja euroja joka vuosi. Se on paljon rahaa ja kertoo selvää kieltä siitä, että emme tällä hetkellä elä taantumaa, vaan pikemminkin nopean kasvun aikaa. Mitä tästä kasvavasta vauraudesta siirtyy eläkeläisille, joiden osuus Suomen väestöstä kasvaa kasvamistaan muutaman vuosikymmenen ajan siten, että vuonna 2030 yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä on jo 26 %, kun se vuoden 2006 lopussa oli 16,5 %. Tämä huikea muutos tapahtuu reilussa 20 vuodessa! Mitä hyvin porskuttavasta taloudesta saa tämä suureneva osuus väestöstä?

Porvarihallitus päätti nostaa kansaneläkettä, mistä heille kunnia. 20 euron tasokorotus koskee kaikkine vaikutuksineen noin 900 000 eläkeläistä. Raha ei ole suuri, mutta korotuksen piirissä oleva ihmismäärä on. Toinen porvarihallituksen hyvä päätös oli korjata epäoikeudenmukainen verokohtelu, joka 13 000 – 32 000 euroa vuodessa eläkettä saavia aiemmin rankaisi. Nyt heidän – noin 350 000 eläkeläisen - verotuksensa suhteessa saman tulotason palkansaajiin korjataan. Hyvä tasavertaisuutta edistävä uudistus, joka oli kaikkien puolueiden tavoitelistalla vaaleissa.

Edellinenkin hallitus ansaitsee kehut, kun tarkastellaan eläkeläisten toimeentulon parantamista. Kuntien 2. kalleusluokan poisto ensi vuoden alusta nostaa eläkkeitä 490 000 ihmisen osalta. Tämä päätös vahvistaa alueellista tasavertaisuutta ja oli erittäin järkevä teko punamultahallitukselta. Näin tulopuolen saldo on osalla eläkkeensaajista vahvasti positiivinen, mutta entäs menopuoli? Sillä puolen näyttää toden sanoessani pelottavalta.

Ensinnäkin porvarihallitus on päättänyt nostaa asiakasmaksuja: kuntien terveydenhuollossa tämä on suoraan käyttäjän eli usein juuri eläkeläisen taskusta pois. Maksut eivät päädy myöskään kuntien kassaan, vaan valtio ottaa ne itselleen. Palvelumaksuilla eivät kunnat terveydenhuoltoaan pääse kehittämään. Tämän lisäksi tiettyjä veroja nostetaan: sähkö esimerkiksi maksaa jatkossa enemmän meille kaikille.

Kun tähän vielä lisätään hallituksen itse kiihdyttämä 3 %:n inflaatio, joka syö rahan arvoa, niin tullaan tilanteeseen, jossa eläkeläisten ostovoima pysyy jotakuinkin paikallaan ja osan kohdalla menee selvästi pakkasen puolelle. Hyvät eläkeläisten tulokehityksen nostamiseksi tarkoitetut uudistukset nollataan heikennyksillä, jotka koskevat kaikkia siis niitäkin joita myönteiset uudistukset eivät koske..

Lopuksi on todettava, että sama mikä koskee vanhempia ihmisiä taitaa koskea kaikkia: elämme hyviä aikoja, mutta hyvinvointiamme kokonaisuudessaan lisääviin investointeihin ja peruspalveluiden vahvistamiseen ei tunnu millään riittävän rahaa. Tämä on erittäin lyhytjänteistä ja tuhoisaa politiikkaa.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Siilinjärvi
Kaupunkilehti 1.11.2007

---

Katainen ei muista, Keskusta leikkii kuuroa

Parlamentarismin perussäännön mukaan oppositio haastaa hallituksen tekemän politiikan. Opposition tehtävä on tarkastella erityisesti sanojen ja tekojen ristiriitaisuuksia sekä tivata hallitukselta luotettavuutta ja suoraselkäisyyttä.

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen kirjoitti tässä lehdessä 12.10.2007 palkkatasa-arvosta, yrittäen samalla selvästi peitellä Kokoomuksen antamien vaalilupausten jälkiä. Hallituksen olisi nyt syytä katsoa peiliin.

Katainen sanoi itse - ennen vaaleja - puolueensa eduskuntavaalikampanjan avauksessa 14.2.2007 seuraavaa: "Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason."

Kunta-alan sopimuksessa, jonka Tehy hylkäsi, yleisen korotustason ylittävä osuus eli ns. tasa-arvoerä on 350 miljoonaa euroa vuodessa. Se on yli kaksi kertaa enemmän, kuin Kataisen vaalien jälkeen lupaamat 150 miljoonaa. 200 miljoonaa jää lupauksesta kuntien maksettavaksi. Useimmat pienistä talousahdingossa olevista kunnista ovat Keskusta-vetoisia. Hyväksyykö Keskusta todella tämän kuntatalouden kuppauksen?

Kyseessä on Kokoomuksen kristallin kirkas lupaus, jonka pettämisestä mm. monet pienet savolaiset kunnat tulevaisuudessa kärsivät. Kuntien palkkakustannukset kasvavat selvästi ennakoitua nopeammin. Niiden talous on usein jo ennestään tiukalla, kun taas lupauksen antaneen valtiovarainministeri Kataisen johtama valtiontalous kukoistaa. Tuntuu, että Keskustalle on tällä hetkellä poliittisesti mahdotonta "antaa voittoa" Kokoomukselle ja tukea ratkaisun löytymistä lisärahalla.

Tehy on kerännyt 12 800 nimeä, jotka ovat valmiit irtisanoutumaan tehtävistään. He eivät ole irtisanoutumassa siksi, että eivät haluaisi tehdä työtään, vaan päinvastoin. He haluavat, että tulevaisuudessa riittävä joukko terveydenhuoltoalan ammattilaisia hoitaa suomalaisia. He tahtovat, että korkeatasoisesta terveydenhuollosta huolehditaan ja potilasturvallisuudesta ei tingitä.

"Hallitus on…jo tehnyt osansa.", kirjoitti Katainen. Kokoomus ja maan hallitus eivät pääse tästä selittelemällä. Tehy on vastentahtoisesti ajautumassa työtaisteluun ja sen voi estää se, että annetut lupaukset pidetään. Valtiolla on varaa osallistua luvatulla tavalla ratkaisun löytämiseen, mutta onko hallituksella tahtoa?

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Savon Sanomat 17.10.2007

---

Lupaukset puntarissa!

Terveydenhuoltoalan palkkataistelu puhuttaa koko Suomea. Osalle meistä, tilanne ei ole yllätys. Korkeasti koulutetut ja työmoraaliltaan arvostetut terveysosaajat ovat saaneet tarpeekseen.

Vaaleissa näkyi, ettei tiedetty tai haluttu tietää miten tässä maassa palkkapolitiikka asiallisesti ja järjestäytyneesti hoidetaan. Helposti ja nopeasti hylättiin tulopoliittinen neuvottelu ja ammattiliitot sysättiin neuvottelemaan työnantajien kanssa.

Eduskuntavaaleissa jotkut puolueet ja suuri osa ehdokkaista selvästi ”ratsasti” sosiaali- ja terveydenhuollon palkka ja resurssi ahdingolla. Vaalien jälkeen ei puhettakaan lupauksien pitämisestä. Ei ole tarpeellista nimetä mitään tai ketään katsokoon jokainen omaa vaaliohjelmaansa ja mainoksissa käyttämiään sanamuotoja. Toiseksi on tietämätöntä ja lapsellista väittää, että opposition välikysymys tai keskusteluun osallistuminen olisi esteenä hoitajille paremman tarjouksen tekemiseen.

Suomalaiset ovat samaa mieltä siitä, että sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat palkkakuopassa. Jokainen tietää, mikäli palkkakuoppaa ei nopeasti korjata, työvoimapula kiihtyy. Erittäin vaativa työ, haasteelliset työajat ja vaatimaton palkka yhtälönä ei kiinnosta tämän päivän nuoria.

Tehy ei allekirjoittanut työnantajan tarjousta. En ole vielä koskaan viimeisen 30 v aikana nähnyt TEHY näin yksimielisenä. Mikä kertoo siitä, että venyminen on jäseniltä loppu. Ylityökielto on tuonut julki ylitöiden laajuuden vaikka palkkapussissa tätä ei vain ole näkynyt.

Tehy on kerännyt…….nimeä, jotka ovat valmiit irtisanoutumaan tehtävistään. He eivät irtisanoudu siksi, että eivät haluaisi tehdä työtä vaan päinvastoin. He haluavat, että tulevaisuudessa riittävä joukko terveydenhuoltoalan ammattilaisia hoitaa suomalaisia ja suomessa olevia kansalaisia. He tahtovat, että korkeatasoisesta terveydenhuollosta huolehditaan ja potilasturvallisuudesta ei tingitä.

Irtisanoutuminen koskee ensisijaisesti yliopistollisia sairaaloita. Jolloin myös KYS on työtaistelu toimenpiteiden kohteena. Hoitajien poistuminen työyhteisöstä väistämättä tarkoittaa hoitojonojen kasvua ja potilaiden hoidon viivästymistä. Ei pidä unohtaa, mikäli hoitajien palkkausta ei saada korjattua, tuo sama toteutuu hiukan hitaammassa tahdissa. Osaavat ihmiset katoavat, jos työstä ei saa asianmukaista palkkaa.

Palkkauksen lisäksi tarvitaan kipeästi lisää työvoimaa. Työuupumus ja alalta pois siirtyminen on lisääntynyt. Valtio ja kunnat ovat yhdessä vastuussa julkisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Tämä vastuu tarkoittaa myös kustannusten tasaisempaa jakoa. Valtion on tultava suuremmalla panostuksella mukaan, muuten tästä ei selvitä.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Uutis- Jousi 17.10.2007

---

Mitä tässä yhteiskunnassa oikein on tapahtumassa?

Samalla kun pitäisi olla yhä paremmat mahdollisuudet huolehtia vaikeammassa asemassa olevista. Saada nopeasti aikaan oikeudenmukaisia, tuloeroja kaventavia palkkaratkaisuja. Rakentaa rauhaa ja vahvistaa yhteistoimintaa naapurimaiden kanssa. Hallitus ensivuodenkin budjetissaan jättää heikoimmassa olevat ihmiset selviytymään omin avuin. Hallitus, erityisesti kokoomus katsoo sivusta kun julkisensektorin työntekijät järjestöineen taistelevat toisiaan vastaan. Maan ulkopoliittinen johto, presidenttiä lukuun ottamatta, esiintyy maailmalla sellaisin sanakääntein, etteivät tunnu itsekkään tietävän mitä tuli sanottua puhumattakaan mitä sillä tarkoittivat.

Jos tunnetaan oikeasti vastuuta niistä, jotka valtionbudjetti jättää kokonaan ulkopuolelle, puhumattakaan niistä joiden elämää ja taloutta päätetyt ratkaisut entisestään kaventaa. Näin ei voida kerta kaikkiaan toimia, eduskunnan käsittelyssä on saatava muutoksia hallituksen linjauksiin. Tiedän, että hallituspuolueiden monet kansanedustajat ovat kanssani samaa mieltä, nyt vain ratkaisee se sidotaanko edustajien kädet miten tiukaan ryhmäpäätöksillä. Itsekin tiedän, että hallituksen riveissä istuminen monesti edellyttää vastoin omaa tahtoa toimimista, mutta nyt hallitus on tekemässä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat vasten hallituspuolueiden vaalilupauksia ja silloin pitää yksittäisellä edustajalla painaa nappia siten kun oikeaksi näkee.

Kunta-alan työntekijöiden palkkaneuvotteluista on tulossa monelta kannalta katsottuna ei toivottu ratkaisu. Jo se, että saman yhteisön työntekijät ovat vastapuolilla pöytää, on varsin ikävä asia. Matala-palkka naisalat on saatettu tilanteeseen joka murentaa yhtenäistä joukko voimaa. Kuntatyönantajat ovat selvästi puun ja kuoren välissä. Valtio, pitämällä kiinni olemattomasta tuestaan, pakottaa kuntatyönantajan neuvotteluvaran liian pieneksi ja ennakoimaan oman talouden korjaamista kunnallisverotusta nostamalla. On arvioitu että n. 70-80 kuntaa nostaa veroprosenttia palkkaratkaisuun vedoten, joten aika monessa kunnassa taisteltu/neuvoteltu palkankorotus heti ainakin osittain kuittaantuu veroina pois.

Suomen pärjäämien nyt ja tulevaisuudessa rakentuu pitkälti tiivistyvien ja toimivien suhteiden varaan. Erityisesti suhteet naapurimaihin koko Euroopan rinnalla ovat merkitykselliset. Reaalimaailmassa on elettävä, mutta turhanpäiväistä epävarmuuden lietsomista ei ole mitään syytä tehdä. Suomen valtionjohdon tehtävä on omalla toiminnallaan luoda vakaita suhteita muiden valtioiden johtoon eikä epätarkalla tai epäasiallisella retoriikalla lyödä kiilaa ovenväliin.

Onneksi viimeaikaisista kompuroinneista ei, ainakaan välittömästi, ole syntynyt sovittamattomia ristiriitoja. Onneksi tasavallan presidentti Tarja Halonen puuttui omalla asiallisella, mutta määrätietoisella tavalla syntyneeseen tilanteeseen. Ennen kaikkea on muistettava, että mitä korkeammassa asemassa on sitä tarkempi täyty olla ettei omat ajatukset/pelot/vastemielisyydet sokeudu yleiseen ja viralliseen kantaan ja mielipiteeseen. Tämä ulkopoliittisen kompuroinnin hyvä puoli oli se että nyt me kaikki tiedämme mitä ulkopolitiikan johdon sisimmätkin ajatukset ovat. Kun tietää on jatkossa helpompi olla varuillaan ja reagoida jo ennakkoon vaikkapa lukemalla kirjoitetut puheet tarkasti etukäteen

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Vav/sosiaali- ja työjaoston pj
Kaupunkilehti 4.10.2007

---

Työttömyyden korjaaminen ei ole tilastojen putsaamista

Tuore työministeri Tarja Cronberg on esittänyt työttömyystilastojen "putsaamista". Tavoitteena on laskea työttömiksi laskettavien määrää ja tietysti hakea jokaiselle ihmiselle oikea paikka. Työttömyyskortistosta poistetu ihmiset on ohjattava sinne missä he saavat parhaan mahdollisen tuen ja avun.

Työttömyys on laskenut Suomessa johdonmukaisesti. Edellisen hallituksen aikana syntyi 100 000 uutta työpaikkaa ja joillakin aloilla, kuten rakennusalalla puhutaan suoranaisesta ylikuumentumisesta ja työvoimapulasta. Alueellisia eroja on, mutta kehityksen suunta on kaikkialla oikea. Tuore luku työttömien osuudesta on tilastokeskuksen mukaan enää 5,9 %.

Työttömyystilastoissa on kuitenkin vielä runsaasti ihmisiä, jotka eivät ole kykeneviä vastaanottamaan työpaikkaa. Heidän kohdallaan olisi entistä perusteellisemmin harkittava oikeampaa ja reilumpaa tapaa auttaa heidän elämäntilannettaan. On kuitenkin muistettava, että jokainen meistä on erilainen ja jokaisella meistä on omat yksilölliset tarpeet ja myös omanlaista osaamista.

Työttömyyskortiston työnhakijaryhmiä ei voidakaan käsitellä "könttänä". Jokainen elämänpolku on monisyinen ja ongelmat sekä niiden ratkaisumallit vaihtelevat. Cronbergin avauksen uutisoinnissa käytetty termi "toivottomat tapaukset" on väärä, halventava ja epäoikeudenmukainen näitä ihmisiä kohtaan. Toivottomia tapauksia ei ole, on vain ihmisiä joita ei ole osattu ohjata oikeaan paikkaan. On väärin pitää selvästi työkyvyttömyyseläkkeelle kuuluvia ihmisiä työnhakijoina. Heillä on oikeus eläkkeeseen!

Erittäin tervetullut avaus on työministeriön aloittama selvitys mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksista palata työelämään. Sairas ihminen voi parantua ja tällöin vastavuoroisesti hänen työmarkkinahalunsa ja kykynsä on oikeudenmukaista ja järkevää selvittää. Näin jokainen ihminen saisi juuri omaan elämäntilanteeseensa sopivaa tukea ja toisaalta mahdollisuuksia huolehtia paremmin omista asioistaan. Työttömyyden erityishaasteisiin vastaaminen on vaativaa ja erityisosaamista on lisättävä työttömien työllistymisestä vastuussa oleville.

Työttömyystilastoja luetaan liian usein ainoastaan numeroina. Numeroiden taakse kätkeytyy ihmisiä, jotka eivät ole toistensa klooneja. Tämän yksinkertaisen asian mielessä pitäminen parantaa poliittisten päätösten onnistumista käytännössä. Työttömät ihmiset tarvitsevat uusia mahdollisuuksia eikä täystyöllisyyteen pääseminen toteudu työllisyysmäärärahoja leikkaamalla.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Siilinjärvi
Kaupunkilehti 24.8.2007

---

Valtion budjetti/tekijöidensä arvomaailma!

Kokoomuksen Jyrki Katainen esitteli ensimmäisen budjettinsa. Sen käsittely aloittaa kuuman loppukesän jälkeen helteisen poliittisen syksyn. Budjetissa linjataan resurssit, joilla seuraavan vuoden aikana pitäisi kohentaa suomalaisten elämänlaatua. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että budjetista hyötyvät ihmiset ovat pieni ja varakas joukko, kun taas suuri enemmistö jää nuolemaan näppejään.

Yhteiskuntamme hyväosaisia ja varakkaita Katainen muistaa yritysomaisuuden ja maatalousmaan perintöveron poistolla. Toki kovalla työllä ansaittusta tulosta ja varallisuudesta on huolehdittava, mutta ei sitä täysin verotta voi jättää. Nyt perintöverokokonaisuuden kanssa uhkaa käydä niin, että päähallituspuolueiden edunvalvonnallisesti tärkeät ryhmät saavat suurlahjan ja muut seuraavat vierestä. Tätä menoa varallisuus keskittyy entisestään yhteiskunnassamme, mikä lienee nykyisen hallituksen halukin.

Väestön enemmistölle Kataisella on tarjota hieman lisäkuluja. Kulutusveroja, kuten sähkön ja bensiinin veroja nostetaan, samoin palvelumaksuja, kuten päivähoito-, terveyskeskus- ja poliklinikkamaksuja. Siinä on kuluttajalle miettimistä! Kansantalous kukoistaa, eikä hallitus edes panosta hyvinvointipalveluihin merkittävästi. Tämä on lyhytnäköistä ja tuhoisaa politiikkaa. Se on kaukana vaalien alla kuullusta tulevaisuuspolitiikasta, jollei sillä tarkoitettu asioiden huonontamista.

Katainen joukkoineen ei ole kiinnostunut parantamaan työllisyyttä, joka on avain talouskasvun jatkumiselle. Ainoa toimenpide on ollut purkaa hyvin toiminut työttömyyden hoito. Vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä ajetaan yhä ahtaammalle. Toisaalta uusien työpaikkojen luomiseen ei panosteta. Talouden suotuisiin tuuliin luotetaan, suomalaisten puolesta toivoisi, että ne myös kannattelevat.

Keskeinen tekijä Suomen menestymisessä kansainvälisessä kilpailussa on ollut erinomainen koulutusjärjestelmämme, joka sisältää maksuttoman korkeakoulutuksen. Parhaimmillaan yliopistomme synnyttävät uutta ajattelua ja läpimurtoja, jotka hyödyntävät suoraan suomalaisten arkea myös taloudellisesti. Tämän turvaamiseen tarvitaan kuitenkin päättäväisiä toimia. Kataisen budjetti on yliopistojen suhteen ponneton. Opetusministeriön esittämä 53 miljoonaa on leikattu vain 20 miljoonaan. Näin toimittaessa olisi syytä lopettaa puheet sivistyksestä. Sitä ajetaan nyt alas!

Jos jotain hyvää haluaa Kataisen uusista budjettilinjauksista löytää, niin ainakin sen, että eduskunnassa riittää syksyksi keskusteltavaa. Tuskan hikeä pukkaa kun lähdetään muuttamaan käsittelyssä olevaa suomalaisten eriarvoisuutta lisäävää budjettia kohti reilumpaa ja kaikki suomalaiset huomioon ottavaa valtion vastaantuloa.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
valtiovarainvaliokunta/sosiaali- ja työjaosto
Siilinjärvi
Uutis-Jousi 16.8.2007

---

Kataisen vastuu kasvaa, Kallansillat huutaa apua!

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) on esitellyt ensimmäisen budjettinsa. Sitä viilataan jatkossa sekä ministeriöiden kesken budjettiriihessä että myöhemmin eduskunnassa. Budjettiehdotus itsessään kertoo kuitenkin jo paljon niistä painotuksista, joita porvarihallitus pitää tärkeänä. Eivätkä ne näytä hyvältä pienituloisen, perheellisen tai työttömän näkökulmasta. Nyt on jokaisen syytä perehtyä valtionbudjettiin ja tarkastella sitä omista lähtökohdista katsoen. Arvioitava mitä se todella itse kullekin antaa. Minkä jälkeen tehdä kysymys, kohteleeko Suomen valtio kansalaisia oikeudenmukaisesti tulonsiirroissa, verotuksessa ja palveluissa.

Pohjois-Savoakaan ei esityksessä hellitä. On perusteltua nostaa esiin yksi alueellisesti merkittävä infrahanke. Kallansillat, joiden kautta itsekin kuljen Kuopion ja Siilinjärven väliä ovat olleet enemmän tai vähemmän epäkunnossa vuosia. Koneisto ei toimi ja pahimmillaan liikenne on seissyt kohtuuttoman pitkiä aikoja. Tämä on erittäin hermostuttavaa, mutta pahempaa on se, että tilanne on myös vaarallinen.

Miten pelastustyöt onnistuvat, jos liikenteen kannalta hyvin keskeiset sillat ovat poissa käytöstä? Kiertotie on julmetun pitkä. Kuka vastaa seurauksista, kun tekninen ongelma estää ihmisten auttamisen? Kysymykset ovat oleellisia ja niihin pitää pystyä löytämään vastaukset. Selvä johtopäätös on se, että siltojen korjaamiseen on välttämätöntä osoittaa rahoitus heti. Tilanne ei salli odottelua.

Kallansillat ovat alueellisesti erittäin merkittävä liikenneväylä yhdistäen isoja asumiskeskittymiä. Reitti sillan yli on myös ainoa runkoyhteys Kuopiosta pohjoiseen. Näin ollen esimerkiksi monen pohjoissavolaisen ihmisen työmatka kulkee niiden kautta. Tilanteen korjaaminen edistää turvallisuuden lisäksi monen pohjoissavolaisen arkista elämää.

Kataisen budjettiesityksessä ei ole esitetty Kallansiltojen korjaamiseen lainkaan resursseja. Valtiovarainministeriä ei pidäkään syyllistää kotiinpäin vetämistä ja siltarumpupolitikoinnista! Päinvastoin, Kataisen ideologiset ja kovat porvarilliset päätökset eivät tunnusta maakunnallisia rajoja, vaan rokottavat ihmisiä niistä huolimatta.

Oppositio harjoittaa laajaa yhteiskuntapolitiikkaa yrittäen parantaa erilaisten ihmisten elämää monin eri tavoin. Korjausta vaativiin ongelmiin kuuluvat ilman muuta Kallansillat, joiden korjaamiseen tulemme esittämään budjettiin rahaa. Katsotaan löytyykö pohjoissavolaisen valtiovarainministerin kukkarosta sittenkin rahaa kotimaakunnalleen. Erityisen mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että isossa salissa on ollut lupa myös hallituksen kansanedustajilla äänestää oman maakunnan hankkeiden puolesta. Ministeri Kataisella on salissa mahdollista äänestää Kallansiltojen rahoituksen puolesta, kuten hän äänesti viimekaudella, oppositiossa ollessaan, meidän muiden Pohjoissavolaisten kansanedustajien kanssa.

Tuula Väätäinen (sd)
Kansanedustaja
Savon Sanomat 13.8.2007

---

Mätäkuun juttu?

Terveyshallintotieteen professori Juha Kinnunen Kuopion yliopistosta aloitti kesäuutisten sarjan. Hän esitti Helsingin Sanomissa 26.6.2007 tutkittuna faktana, että Suomessa on liikaa leikkauksia terveydenhoidossa, kuten myös henkilökuntaa. Vaikka on itsestään selvyys, että terveydenhoidossamme on olemassa ongelmia, niin oli hämmentävää lukea väitteitä massiivisesta ylikapasiteetista. Arki, jonka itse tunnen on kovin erilainen.

Tutkimuksen nimissa hyökätään moneen suuntaan: hyvinvointivaltio on kuulemma rakennettu laitosten varaan ja kattavia palveluja pidetään monin paikoin yllä toissijaisista syistä, kuten työllisyydestä johtuen. Ammattijärjestöt puolestaan ovat kuulemma liian vahvoja ja jarruttavat tarpeellisia muutoksia. Kelan korvauspolitiikka on sekin huonoa. Rankkaa tekstiä, kun samaan aikaan voidaan todeta Suomen terveydenhoitojärjestelmän upeat saavutukset, jotka ovat keskeinen osa yhteiskuntamme menestysreseptiä. Yllättäväksi huomion tekee myös ajankohta: Suomessa on käynnistymässä massiivinen eläköityminen, joka kasvattaa vanhushoivapalveluiden tarvetta valtavasti ja lisää selvästi työvoimapulaa sosiaali- ja terveydenhuollossa. SDP halusi vaaleissa tuhansia uusia käsipareja vanhusten hoivapalveluihin. Tämä tarve on todellinen ja täysin ristiriidassa Kinnusen teesien kanssa.

Sen sijaan, että ikärakenteen muutosta käytettäisiin keppihevosena perustelemattomaan yksityisen palvelutarjonnan lisäämiseen, olisi nyt kiinnitettävä huomio hoitotyössä olevien työntekijöiden aseman kohentamiseen. Tärkeä työ oikeuttaa nykyistä parempaan ja houkuttelevampaan palkkaan, inhimillisempiin työolosuhteisiin ja mahdollisuuteen oman työnsä kehittämiseen. Paremmin voiva henkilökunta on tehokkaampi. Samalla on myös tarkasteltava hoitojärjestelmäämme kokonaisuutena ja päästävä tilanteeseen, jossa avuntarvitsija saa mahdollisimman nopeasti juuri oikeaa apua. Hyvinvointivaltioon ei kuulu sen rakentajien kärrääminen käytäväpaikoille odottamaan hoitoa. Lisätäksemme tasa-arvoa terveydenhoidon vaikuttavuudessa ja saannissa, emme voi hyväksyä Kinnusen esittämiä hyvinvointipalvelujamme purkavia ehdotuksia.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Uutis-Jousi 9.7.2007

---

Vastine valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen kirjoitti Savon Sanomissa 18.6.2007 "myyteistä", joita hänen mielestään erityisesti SDP pitää yllä. On ikävää, että ministeri Katainen on viime ajat keskittynyt moittimaan toisia sen sijaan, että keskittyisi tehtäviinsä. Se auttaisi varmasti häntä myös paremmin jaksamaan.

Haluan korjata Kataisen käsityksiä SDP:n oppositiopolitiikan suhteen, joskin huomaan rahaministerin joutuvan selkä seinää vasten puolueensa harjoittaman "työväenpuolue"-retoriikan ja todellisen porvaripolitiikan ristiriitojen edessä. Tätä keskustelua on todella ikävä käydä!

Porvaripuolueiden ja SDP:n erilaiset arvolähtökohdat politiikanteossa ovat selviö. Totta kai, sitähän varten erilaiset puolueet on alkujaan perustettu. Parlamentarismissa edistetään omien arvojen mukaista politiikkaa, avoimin kortein ja vilpittömästi.

Korjaankin aivan aluksi Kataisen käsityksen SDP:n "valheellisista väittämistä, aiheettomista peloista ja perättömistä väitteistä". Ministeri Katainen, SDP puolustaa tavoitteitaan aivan vilpittömästi; siinä ei ole valheella sijaa. Teemme myös ahkerasti töitä ja esitämme vain perustellen kritiikkiä. Ja kyllä, pelkäämme aivan aidosti monen porvarihallituksenne esittämän ratkaisun heikentävän kansalaisten välistä tasa-arvoa, nakertavan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vaarantavan paljolti kuntien vastuulla olevien kansalaisten peruspalveluiden tuottamisen.

Palatakseni Kataisen hätääntyneeseen kirjoitukseen myönnän, että hänen itse esille nostamansa asiat ovat erinomaisia esimerkkejä niistä kipukohdista, jotka SDP haluaa tasa-arvoa edistävällä tavalla käsitellä. Tasa-arvotupo, päivähoidon nollamaksuluokan purkaminen ja perintöveron poistaminen ensi sijassa varakkaammilta ovat ilman muuta kaiken tämän keskustelun väärtti.

Katainen väitti, ettei SDP ole koskaan tehnyt mitään tasa-arvotupon kaltaista edistääkseen palkkatasa-arvoa. Päinvastoin, ministeri Tuula Haatainen (sd) asetti viime hallituskaudella samapalkkatyöryhmän, jota veti puhemies Paavo Lipponen (sd). Lisäksi kolmikantaisesti synnytetyissä tupoissa on jo useaan kertaan rakennettu sisään ns. tasa-arvoeriä. Näin on tehty työmarkkinapolitiikassa aktiivisten hallitusten johdolla, joissa SDP:llä on ollut aivan keskeinen rooli.

Tasa-arvon ja heikomman puolustaminen heijastuu SDP:n puheista ja toimista myös päivähoidon nollamaksuluokan purkamisen vastustamisessa. Nollamaksuluokka on suomalaisen mallin hienoja yksityiskohtia, joka on viime kädessä turvannut subjektiivisen päivähoito-oikeuden toteutumisen yhtäläisesti kaikille. SDP tulee vastedeskin puolustamaan pienituloisia, työttömiä ja opiskelijoita, joille nollamaksuluokka on aivan elintärkeä arjessa selviytymisen kannalta.

Katainen kirjoitti, että opposition tulisi puuttua hallituksen tekemisiin vasta, kun siihen on aihetta! Kahden kuukauden aikana nähdyn oikeistolaisen politiikan vyöryn jälkeen on pakko ihmetellä millaisessa todellisuudessa norsunluutornissa istuva rahaministeri oikein elää? Eikä valtiovarainministerillä ole oikeutta vapaassa demokratiassa antaa ohjeita oppositiolle koska on sopivaa olla eri mieltä ja koska taas ei.

Perintöverouudistus noudattelee sekin selkeää linjaa: porvarihallituksen retoriikka on yhtä ja todellisuus tyystin toista. Hallitus poistaa yritystoimintaa tai maata omistavilta suomalaisilta perintöveron. Sitä perustellaan yritystoiminnan jatkumisen tukemisella, vaikka veroprofessori Heikki Niskakankaan tapaan kovin harva ymmärtää, että mitä tekemistä perintöverotuksella on koko asian kanssa. Eikö tärkeintä ole että työllisyysvaikutukset ovat positiivisia, eikä se että kuka yritystoimintaa harjoittaa? Ttavallisille suomalaisille suunnatut perintöveron kevennykset, luvatut ja sittemmin uudelleen ehdollistetut tuloveron alennukset ja moni muu tarpeellinen uudistus lykätään vaalikauden loppuun, jo seuraavia vaaleja ajatellen. Tulevan vaalibudjetin sanelema järjestys on täysin nurinkurinen: eniten tarvitsevat eivät saa nyt mitään, vaan mahdollisesti myöhemmin. Varakkaammat saavat kokonaisen veron poiston sen sijaan heti.

Valtiovarainministeri Katainen viljelee "valheellista"-sanaa kirjoittaessaan SDP:n oppositiopolitiikasta. Vielä kerran: me olemme täysin tosissamme; vastustamme eriarvoisuuden kasvattamista ja tuemme - myös hallituksen tekemänä - työtä tasa-arvon puolesta. SDP:n oppositiopolitiikka on suoraselkäistä paremman maailman luomista.

Tuula Väätäinen (sd)
Kansanedustaja
Savon Sanomat 20.6.2007

---

Kesän kynnyksellä syksyyn valmistuen

Kevät on oikeasti taittumassa kesäksi, suven odotetuin juhla juhannus on aivan ovella. Kevään eduskuntavaalien jälkeen on eduskuntakin asettunut paikoilleen. Hallitus on kertonut valtion kehykset tälle vaalikaudelle, suurimmaksi osaksi vielä sanallisessa muodossa. Oppositio on tarkkaan lukenut hallitusohjelmaa ja tätä kirjoitusta lukiessanne on tehnyt omat vastalauseensa ja pontensa kehyksiin.

Olen ensimmäistä kertaa saanut olla mukana valtionvarainvaliokunnassa tekemässä sosialidemokraattista vastalausetta. Työ on ollut mielenkiintoista, mutta tavattoman nopeatempoista ja aikaa vievää. Vastuullinen oppositiopolitiikka ei ole populistista suurella pensselillä maalailua vaan hyvinkin tarkkaa ja harkittua asioiden hoitamista. SDP esittää uskottavan ja paremman vaihtoehdon.

Hallitusohjelmassa on suuria puutteita erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon osalla. Sinänsä hyvät ja tarpeelliset tavoitteet on kirjattu, mutta vailla rahoitusta tai toteuttamisaikatauluja. Vanhusten palvelut jäävät odottamaan lisähenkilöstöä puhumattakaan hoitajien palkkauksen tarkistamista.

Vaaleissa oli niin tavattoman helppo ratsastaa tasa-arvotupolla, varsinkin kun kukaan ei ymmärtänyt mitä sillä sanojat itse asiassa tarkoittivat. Nyt hallitus on sysännyt hoito- ja hoivahenkilöstön palkankorotusvelvoitteen kunnille ja liitoille sanomatta ollenkaan millä tasolla hallitus tulisi mukaan palkkaremonttiin. Tämä oli kokoomukselta täydellinen harhautus äänestäjien suhteen.

Hallitusohjelman monet kirjaukset kurjistavat erityisesti pienituloisten taloutta. Esimerkiksi palvelumaksujen, polttoaineen ja sähkön hintojen korotukset iskevät välittömästi tavallisen perheen kukkaroon. Sen sijaan suunnitellut veroratkaisut lihottavat jo ennestään paksumpia pankkitilejä. Eihän tämä hallitusohjelman olisi pitänyt hämmästyttää kun tietää ketkä sen ovat kirjoittaneet, mutta paljon kovempi paperi se on mitä itse uskalsin kuvitella. Porvarihallitus on heti ensimmäisinä viikkoina näyttänyt todellisen luonteensa.

Eduskunnan torstaiset kyselytunnit ovat median arvion mukaan muuttuneet todellisiksi asioiden käsittelytunniksi. Hallituksella on vastassa osaava ja asioihin perehtynyt oppositio. Sosialidemokraatit suurimpana oppositioryhmänä on vastuussa siitä, että hallituksen vastaiset esitykset ovat sellaisia, että ne väriltään toisenlaisessa hallituksessa olisivat toteutettavissa. Tätä lukiessanne tiedätte mitä puutteita demarit kehyksissä näkivät ja niitä puutteita on paljon.

Vasta syksyllä pääsemme käsittelemään nykyisen hallituksen lakiesityksiä ja silloin monet hallitusohjelman kirjaukset muuttuvat todeksi. Odotan tuota työtä mielenkiinnolla. Erityisesti hallintovaliokunnan jäsenenä kiinnostaa miten kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee. Pitkääkö hallitus kiinni lupauksestaan, että edellisen hallituksen linjausten mukaan jatketaan? Saa nähdä!

Kerätään kaikki voimia kesänaikana syksyä varten. Vietetään juhannusta ja huolehditaan lähimmäisistä. Ollaan varovaisia vesillä ja liikenteessä. Jokaista meitä tarvitaan.


Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 20.6.2007

---

Annetaan lusikalla ja otetaan kauhalla

Uusi hallitus jatkaa mielikuvapolitikointia. Tällä kertaa kyseessä ovat meidän kaikkien yhteiset julkiset palvelut. Verotuotoin rahoitettavat palvelut muodostavat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ytimen. Tiedämme, että kunnat ovat jo pitkään taistelleet talouskurimuksessa, jota kuntarakenneuudistuksella lähdettiin parantamaan. Vain taloudeltaan terve kunta pystyy pitkäjänteisesti vastaamaan peruspalveluista.

Porvarihallitus on päättänyt jalomielisesti osoittaa koulutuksen laadun parantamiseen lisää 80 miljoonaa euroa. Komea luku, mutta kun todellisuus taustalla selviää, niin kylmää. Asia on nimittäin niin, että kunnat ovat aina sidottuja omalla osuudellaan kokonaissummaan, jota valtionosuuksia kasvattamalla lisätään. Tämä hallituksen "kädenojennus" tulee kunnille kalliiksi. Kun valtio laittaa 80 miljoonaa valtionosuutta opetuksen yksikköhintaan, niin kunnat joutuvat laittamaan lisää rahaa opetustoimeen n. 200 miljoonaa euroa! Hallitus on laskenut, että 80 miljoonaa säästyisi ikäluokkien pienentyessä ja haluaa sen näin palauttaa opetustoimeen. Sinänsä hyvä ajatus, mutta kohtuuttoman kalliiksi tämä päätös kunnille tulee. Porvarihallituksen toimien johdosta oppilasikäluokkien pienentyminen siis kiristää kuntataloutta!

Toinen peruspalveluihin liittyvä kuntien taskulla käynti toteutetaan korottamalla kuntien palvelumaksuja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Korotus tuottaa vuodesta 2009 alkaen kunnille 60 miljoonaa euroa vuodessa nykyistä enemmän. Asia olisi terveellä pohjalla, mikäli kunnat saisivat lisärahan oman tilanteensa parantamiseen ja palveluiden kehittämiseen, mutta tämä ei ole porvarihallituksen tarkoitus. Kuntien saamia valtionosuuksia nimittäin vähennetään vastaavasti. Uudistus tarkoittaa siis rahansiirtoa kuntalaisen kukkarosta kuntien kautta valtiolle.

Viime hallituskaudella aloitettua kuntarakenneuudistusta on ripeästi jatkettava. Kuntien talous on saatava kuntoon ja niille on luotava aito mahdollisuus tuottaa hyviä peruspalveluita. Tämä vaatii vahvoja peruskuntia ja vähemmän valtion kuppausta.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja
Uutis-Jousi 8.6.2007

---

Työ on parasta sosiaalipolitiikkaa

On olemassa yksi vaaleissa esiintynyt asia ja vaatimus, jota uusi hallitus ei unohtanut päästessään valtaan. Porvarihallitus pisti heti alkajaisiksi kritisoimansa valtion työvoimahallinnon uuteen uskoon. Hyvin toiminut ja erinomaista työllisyyskehitystä tukenut työvoimapolitiikka hylätään, mikä on erikoista jo siitä syystä, että vielä muutama kuukausi sitten se kelpasi Keskustalle. Vaarallista se on, kun lähdetään miettimään koko sitä vaikutusmekanismia, johon aktiivisella työvoimapolitiikalla on pyritty ja myös päästy.

Tarja Filatovin johtamana työministeriö saavutti viime vaalikaudella haastavan 100 000 uuden työpaikan tavoitteensa. Kokoomus väitti työpaikkojen syntyneen yksinomaan kansainvälisten suhdanteiden myötävaikutuksesta ja hallituksen toiminnan olleen hyödytöntä ja peräti haitallista "tempputyöllistämistä". Katsotaanpa muutamia faktoja edellisen hallituksen työllisyystoimista. Ensinnäkin hallitus käynnisti työvoimapalveluiden rakenneuudistuksen. Kehittämisen varaa nähtiin ja tällä uudistuksella haettiin yksilöidympää palvelua. Hallitus vakinaisti nuorten työpajatoimintaa, pidensi työuria eläkeratkaisuilla, uudisti työmarkkinatukea, synnytti lukuisia työllisyyttä edistäviä infrastruktuurihankkeita sekä paransi työnhakijan matka-avustusta. Selkeänä johtoajatuksena oli koko ajan työttömyyden kitkeminen, työllisyysasteen nostaminen ja lisädynamiikan luominen järjestelmään.

Rakenteellista työttömyyttä, joka koskettaa yhteiskuntamme heikko-osaisimpia, onnistuttiin vähentämään merkittävästi. Kun puhutaan toimenpiteiden tehokkuudesta, niin paljon kertoo se, että toimenpiteiltä työttömiksi jääneiden määrää onnistuttiin leikkaamaan peräti 15,7 % (5952 henkilöä

Kokoomus puheenjohtajansa Jyrki Kataisen suulla kritisoi voimakkaasti ns. aktivoivia toimia, jotka nyt sitten hallituksen päätöksellä rukataankin uuteen uskoon. Välittämättä siitä, että nämä toimet olivat tärkeitä: niiden kautta tuhannet ihmiset työllistyivät, vahvistivat osaamistaan ja pysyivät kiinnittyneinä yhteiskunnalliseen arkeen.

Aktiivinen työvoimapolitiikka oli tehokasta syrjäytymisen torjuntaa ja ehkäisyä. Porvarihallitus lähtee karsimaan panostuksia, kun niitä pikemminkin tulisi kasvattaa! Tämä heikentää syrjäytymisen vastaista kamppailua merkittävästi. Elinkeinoelämän tarpeisiin uuden ministeriön kautta yksinomaan sidottu työllisyyspolitiikka ei siten palvele yhteiskuntaa kokonaisuudessaan.

Työntekijän hyvinvoinnin kannalta on jatkossakin oleellista säilyttää irtisanotun ja työttömäksi jääneen turva ja helpottaa työpolun jatkumista muualla. Työvoimapolitiikka entisessä muodossaan rasvasi työmarkkinoiden toimintaa. Kannattaa muistaa, että kritisoitujen toimenpiteiden avulla työllistytään tutkitusti 10 - 20 % todennäköisemmin.

Juuri kun opittiin hakemaan ja tarjoamaan yksilöityjä ratkaisuja pitkään työttömän olleille ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että jokaisella on oikeus työhön, hallitus päättääkin ottaa työvälineet pois. Tulevaisuudessa markkinat tulevat määrittelemään vahvemmin työllistymisen. Silloin työtä ei enää nähdä sosiaalipoliittisesti merkittävän tekijänä. Uhkakuva on pelottava.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 16.5.2007

---

Oppositiostakin ääni kajahtaa

Varsin vauhdikkaan eduskuntavaalin jälkeen on moni mietteissään. Maalle ollaan parasta aikaa kokoamassa hallitusta, joka kirjoittaa nuotit seuraavalle neljälle vuodelle. Sosialidemokraatit vastasivat hallitustunnustelijan kysymyksiin täsmälleen siltä pohjalta mitä vaaleissa lupasimme ja puhuimme.

Työttömyyden nujertamiseen tarvitaan edelleen voimakasta puuttumista ja tarkemmin kohdennettuja ratkaisuja. Epämääräiset työsuhteet ja sitä kautta taloudellinen epävarmuus ovat tekijöitä, joita suomalainen työntekijä ei ansaitse.

Hyvinvointivaltio ei pysy pystyssä vierestä katsomalla, vaan se tarvitsee lisää resursseja. Lisää ammattitaitoisia työntekijöitä ja heille vaativasta työstä nykyistä parempi palkka. Työn- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on koko yhteiskunnan yhteinen asia. Pienten lasten vanhempia on autettava erilaisilla järjestelyillä, jotta he voivat paremmin huolehtia vanhemmuuden mukaan tuomista velvollisuuksista.

Syksyn TUPO-neuvottelut ovat jo nyt monenlaisen arvioinnin kohteena. Paineita TUPO-pöytään kasataan. Vaalien aikaan demareita moitittiin siitä, että meillä on liian hyvät suhteet ammattiliittoihin. Näyttää siltä, että nyt vaalien jälkeen muutkin suuret puolueet haluaisivat olla heidän ystäviään.

Vaalitiimellyksessä olisi aina muistettava, että yhdessä tekeminen alkaa välittömästi kun vaalitulos on tiedossa. Ei kannattaisi lyödä kiilaa sinne missä se aiheuttaa pitkän arpisen haavauman. Tästä huolimatta on syytä tehdä työtä sen eteen, että yhteiskuntaan saadaan oikeudenmukainen tulopoliittinen ratkaisu. Ratkaisu, joka ottaa huomioon matalapalkka-alat ja vahvistaa työntekijöiden oikeuksia yhä epävarmemmaksi muuttuvassa työelämässä.

Pohjois-Savossa käytiin pääosin asialliset ja tapahtumarikkaat vaalit. Selkeä muutos viimekertaan on se, että vaalipiiristä meitä naisia on nyt kolme. Näissä vaaleissa eri vaalipiireistä joutui paikkansa jättämään monet ahkerat ja osaavat kansanedustajat, niin myös Pohjois-Savosta. Viime kaudella kansanedustajien keskinäinen yhteistyö oli rakentavaa ja yhteisiä asioita vietiin eteenpäin.

Samanlaista yhdessä tekemisen tahtoa tarvitaan alkaneella kaudellakin. Lähtökohtaisesti sillä onko mies vai nainen ei yhdessä tekemisen laatuun ole merkitystä. Sillä minkälaisia me olemme ihmisinä, on sukupuolta suurempi merkitys. Minkälaisia me kymmenen edustajaa sitten ihmisinä olemme, selviää ajan kanssa, kunhan opimme toisemme tuntemaan.

Itse valmistaudun tulevaan oppositiokauteen. Hyvä oppositiopolitiikka voi olla tehokkaampaa kuin hallituksessa oleminen, väitetään. En vielä tiedä onko asianlaita noin. Sen tiedän, että isossa salissa äänestämällä evät asiat oleellisesti muutu, vaan on oltava liikkeellä huomattavasti isonsalin käsittelyä aikaisemmin.

Neljän vuoden aikana olen ehtinyt tutustua ihmisiin ja oppia miten asiat etenevät. Nyt noille ihmissuhdeverkostoille on todella käyttöä, jotta tärkeitä asioita voi viedä laintasolle saakka.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Kaupunkilehti 11.4.2007

---

Ihmiset sen tekevät - turvallisen yhteiskunnan

Liian suuri osa suomalaisista jätti käyttämättä omaa ääntään eduskuntavaaleissa. Luopui oikeudesta, joka kaikilla äänestysikäisillä on ollut yli 100 vuotta. Syitä moiseen ilmiöön tullaan etsimään monelta suunnalta. On varmaan totta, että osa koki, ettei heidän asioitaan ole hoidettu niin kuin he olisivat toivoneet. Yhtä totta on varmasti myös se, että äänioikeuden perimmäinen merkitys on kadonnut ihmisten ajatuksista.

Sata vuotta sitten äänioikeuden saaneet ihmiset osasivat arvostaa omaa mahdollisuutta vaikuttaa niiden henkilöiden valintaan, jotka päättävät asioista kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla. Muistan kuinka oma isäni vahtimalla vahti, että lapset käyvät äänestämässä. Tiedän että vanhempani eivät koskaan jättäneet tuota oikeuttaan käyttämättä.

Väitetään, että monet asiat ovat liian hyvin, ettei ihmisten tarvitse hakea muutosta äänestämällä. Jos näin on asianlaita niin miksi ei voi äänestää niiden ihmisten puolesta joiden asiat eivät olet hyvin. Äänestää lasten, vanhusten, sairaiden tai työttömien ihmisten vuoksi ja hakea yhteiskuntaan parempaa toisista huolehtivaa politiikkaa. No nyt joku ajattelee, että ihmiset eivät usko, että poliitikot oikeasti välittävät heikommassa olevien ihmisten elämäntilanteen korjaamisesta.

Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on aina rakennettu ihmisten voimin. On saatu paljon hyvää ja pysyvää aikaan, miksi sitä ei nyt ja tulevaisuudessa voitaisi samalla tavalla ihmisten voimin huolehtia. Tunnen paljon politiikan tekijöitä, jotka ovat ihmisiä paikallaan ja jotka tekevät vilpittömästi työtä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan saavuttamiseksi.

Juuri päättyneissä eduskuntavaaleissa putosi monta todellista hyvinvointiyhteiskunnan rakentajaa. Uusilla valituilla on pitkä tie saavuttaakseen heidän osaamisensa tason. Mieli apeana ajattelen muutamia oman ryhmäni edustajia, joita suuresti opin arvostamaan. Vaalien jälkeisenä päivänä veimme Roopea 9v jääkiekkoharjoituksiin. Roope sanoi jostain kypärän suojista; " Äiti olispa Jouni Backman ollut meidän vaalipiiristä, ja minä olisin saanut äänestää, niin olisi saanut ainakin yhden äänen enemmän."

Tässä niin kuin monessa muussakin asiassa lapset ajattelevat tai muodostavat käsityksensä sen perusteella mitä ympärillä olevat aikuiset heille asioista ja ihmisistä kertovat. Mielestäni koko yhteiskunnassa on vakavasti keskusteltava siitä, miten turhanpäiväinen politiikan, yhteisten asioiden hoitamisen, mustamaalaaminen ja mitätöinti saadaan loppumaan. Muutoin politiikan tekeminen muuttuu liian vastenmieliseksi ja se automaattisesti karsii ehdokkaista niitä joiden työskentelytapoihin ei vastakkainasettelu sovi.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
Uutis-Jousi 7.4.2007

--- 

Suvaitsevaisuus – onko sitä????

Vaalitapahtumissa tunteet tiivistyvät ja mielipiteet kärjistyvät. Eduskuntatyön ohella olen päässyt viikonloppuisin jalkautumaan maakuntaan erilaisiin tilaisuuksiin. Erityisesti "turuilla ja toreilla" ihmisten sanominen ja tunteet pääsevät valloilleen. Välillä on vaikea päätellä, mikä on oikeasti sanojan loppuun saakka harkittu mielipide.

Suvaitsemattomuudesta pitäisi olla huolissaan. Hyväksyminen ja solidaarisuus eivät saa loppua samankaltaisuuteen eivätkä oman kansalaisuuteen. Ihon väri, kotimaa, sukupuoli jne. eivät saa olla esteenä ymmärtämykseen ja oikeudenmukaisuuteen.

Suomi on kovaa vauhtia kansainvälistymässä, jonka vuoksi kaduilla, kylissä ja työpaikoilla on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät ole syntyperältään suomalaisia, savolaisia tai pohjoismaalaisia. Minkään kansakunnan kansalaisia ei voi tuomita, hyljeksiä tai torjua sillä perusteella, jos joukossa on rikollisia ja luusereita.

Suomen harjoittamaa ulkomaalaispolitiikkaa on paikoin arvosteltu. Mielestäni kritiikki perustuu usein vääriin tietoihin tai olettamuksiin. Itse olen kasvanut perheessä, jossa on ollut ovet aina auki kaikille tulijoille. Isän mielipide oli, että ihmisiä on autettava. Tuntuu vaikealta ottaa vastaan mielipiteitä, joissa Suomen rajat pitäisi sulkea pakolaisilta ja maahanmuuttajilta.

On aivan selvää, että tänne tulijoiden on noudatettava Suomen lakeja ja jos suinkin on mahdollista, elätettävä itsensä ja perheensä. Totta kai rikolliset ja väärintekijät on otettava kiinni ja tuomittava niin kuin laki sanoo. Kuitenkaan kaikkia tulijoita ei pidä rangaista väärintekijöiden vuoksi.

Suomessa tarvitaan järjestystä ja suomalainen poliisi on yksi maailman parhaita järjestyksen ylläpitäjiä, silti heistäkään ei saa tehdä ammattiryhmää, jonka vastuulle kaikkien tilanteiden hoito jätettäisiin. Ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien kotouttamiseen ja maan sääntöihin perehdyttämiseen tarvitaan monen ammattiryhmän mukanaoloa. Mielestäni ei ole perusteita ajatella, että maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ratkeaisivat, jos ulkomaalaisasioita siirreltäisiin ministeriöstä toiseen..

Ratkaisevaa on se, miten eri ministeriöt tekevät työtä yhdessä ja keskenään. Yhteisten pelisääntöjen ja tavoitteiden löytäminen on täysin mahdollista, kun vain ihmiset toistensa kanssa ehtivät ja tahtovat keskustella. Maailma on muuttunut turvattomammaksi ja viranomaisten kannalta haastavammaksi. Täytyy olla yhä tarkempi myös rajojen yli tulevien ihmisten suhteen. Yhteistyö rajanaapureiden kanssa on sujuttava mutkattomammin.

Annan suuren kiitoksen ulkoministeri Tuomiojalle hänen toiminnastaan kuluneelta neljältä vuodelta. Tuo hontelo, hiukan kumarassa kulkeva, intohimoisesti lenkkeilevä, sydänjuuriaan myöten rauhan mies, hallitsee maailman "kielen" ja tahtoo takoa rauhaa muuallekin kuin Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Suomi maailman kartalla on pieni maa, mutta historiansa ja sivistyksensä vuoksi se opettaa ajoittain suurempiaan suvaitsevaisuuteen ja huolenpitoon.

Väkivalta, suvaitsemattomuus, hyljeksiminen tai toisen polkeminen ei koskaan muutu kasvun ja solidaarisuuden siemeneksi. Lait on rakennettava niin, että ne kohtelevat ihmisiä tasa-arvoisesti ilman, että ennakkoluuloisuus pääsee niitä ja niiden tuloksia pilaamaan.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja
hallintovaliokunnan jäsen
Uutis- Jousi 15.2–2007

---

Lapset ja vanhempien omatunto?

Lapset antavat aikuisille ajattelemisen aihetta, jos heitä kuunnellaan. Poikamme Roope on kolmasluokkalainen. Äkkiä kuvittelisi, että hänen ajatusmaailmaansa ei mahdu muuta kuin jääkiekko, jalkapallo ja motocross. Monet hetkessä syntyneet keskustelumme osoittavat kuitenkin, että nuoren miehen korvat kuulevat kaiken maan ja taivaan väliltä, ikävät ja varoen puhutut asiat erityisesti.

Kuulimme, että tuttavaperhe on eronnut ja lapset ovat jääneet äidin luokse asumaan. "Äiti miksi Suomessa on sellainen laki, että lasten on jäätävä äidin luokse, kun tulee avioero?" kysyy monia urheilulajeja harrastava poikani. Selitän, ettei laki sitä määrää, vaan asioiden on tapana noin mennä, monista eri syistä. Roope protestoi asiaa vastaan erityisesti sillä perusteella, että poikien (lue: hänen itsensä) harrastuksissa käyminen estyisi tai ainakin merkittävästi vaikeutuisi, jos hän asuisi äidin luona.

Roopen laajat perustelut olivat varsin ymmärrettäviä ja jäin miettimään, miten usein huoltajuutta ratkottaessa oikeasti otetaan huomioon ne muutokset, jotka lasten elämässä tapahtuvat, kun heidän vakituisesta asumisestaan päätetään. Avioerotilanteissa lapset usein joutuvat aikuisten pelinappuloiksi, jopa niin, että heidän arjen turvallisuutensa vaarantuu.

Yhä useammin vanhemmat ratkovat erimielisyyksiään myös oikeudessa, joka on lapsille raastava kokemus varsinkin, jos he joutuvat oikeudessa kuultaviksi ja "valitsemaan" puolensa. Lakeja säätämällä pyritään huolehtimaan lasten eduista. Eduskunnassa käsittelyssä oleva lastensuojelulain uudistus selkeyttää lasten oikeuksia ja varmistaa turvallisemman kasvuympäristön.

Jokaisessa perheessä on asioita, jotka aiheuttavat tavallista enemmän keskustelua joka saattaa muuttua tarpeettoman kovaääniseksi. Taas kerran vaahtosin Roopelle iltapalasta, hampaanpesusta ja nukkumaan menosta. Kaikki oppikirjat kehottavat aikuisia keskustelemaan, perustelemaan ja pitämään kiinni ohjeistaan. Roope katsoi tiukasti silmiin ja sanoi "Äiti sinun pitäisi mennä sille hys, psys, psykiatrille, jos se vaikka saisi tuota sinun ääntä hiljaisemmaksi."

Tämän päivän lapset ovat monien mahdollisuuksien äärellä, mutta samalla samat mahdollisuudet tuovat heille kohtuutontakin painolastia. Monelta suunnalta tulevat vaatimukset voivat yhdelle aikaa ajoittuessaan aiheuttaa lapsille ylipääsemättömän tilanteen. On erittäin tärkeää, että lasten elämässä mukana olevat aikuiset vetävät samaan suuntaan. Siksi esimerkiksi koulun ja vanhempien yhteinen näkemys lasten parhaasta, on merkittävää lapsen kehityksen kannalta. Lapsen kannalta yksi turvallisimmista uudistuksista on oikeus aamu- ja iltapäivätoimintaan. Pidän erittäin tärkeänä turvallisen, yhtenäisen koulupäivän aikaansaamista jokaiselle lapselle.

Tuula Väätäinen
Roopen ja Miikan äiti
kansanedustaja/perheterapeutti
puoluehallituksen jäsen
Viikon viisas 5.2.2007

---

Yhtenäinen maakunta pärjää

Yhdessä tekeminen ei läheskään aina ole helppoa. Se on välillä niin vaikeaa, että pitää säätää lakeja joissa kehotetaan, edellytetään tai jopa määrätään yhteistyöhön. Eduskunnassa hyväksytty kunta- ja palvelurakenne uudistusta raamittava puitelaki sisältää selkeän ohjauksen yhdessä tekemiseen ja vastuuseen, erityisesti peruspalveluiden järjestämiseen.

Vaikka kuntien liitoksia ei syntyisi laki velvoittaa alueita ja seutukuntia yhdessä huolehtimaan palveluiden saatavuudesta. Hallintovaliokunnan mietinnössä sanotaan " Mikäli yhteisen rajan puuttuminen estää kuntien yhdistymisen, on joka tapauksessa kuntien yhteistoiminnan avulla kyettävä yhteisvastuullisesti korjaamaan alueen kuntien palveluissa ilmenevät puutteet".

Lain henki on, että kaikki kunnat ovat heti alkumetreiltä asti mukana uudistuksessa. Ei ole mahdollista, että uudistuksen seurauksena jää jäljelle kuntia, jotka jätetään yksin tai jotka eivät tavalla tai toisella ole mukana yhteisessä yrityksessä turvata palvelut kaikille alueen/maakunnan asukkaille.

Suurempien ja vahvempien kuntien on tunnettava yhteisvastuullisuutta pienemmistä naapureista. Pidän erittäin myönteisenä sitä, että yhteistyö pyrkimystä on Pohjois-Savon kaikilla alueilla jopa niin, että seutukuntien rajat eivät ole muodostuneet rajoitteiksi.

Kuntalaiset elävät ja liikkuvat yhä laajemmalla alueella, hakien tarvitsemansa palvelut kuntarajoista piittaamatta. Tätä kuntalaisten oikeutta on syytä kunnioittaa ja pyrkiä käytettävissä olevin keinoin helpottamaan heidän valintojaan. Osaavia ja ammattitaitoisia työntekijöitä on arvostettava ja hyväksyttävä työssäkäyntialueen laajeneminen.

Pysyvä, kauaksi näkyvä ja kuuluva hyvinvointi on maakunnan menestymisen salaisuus. Ei voi olla niin, että edes teoriassa voitaisiin hyväksyä asenne, jossa päästetään reuna-alueet kuihtumaan ja näivettymään. Niin kauan kun ihmisiä asuu maaseudulla ja pienissä kunnissa on huolehdittava tarvittavista peruspalveluista. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yksi perusperiaate on yhdenvertaisuuden vaatimus ja se koskee myös hyvinvointipalveluita.

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
hallintovaliokunnan jäsen
Maakuntavaltuuston puheenjohtaja
Kaupunkilehti 25.1.2006

---

Väkivaltapelit vahvistavat väkivaltaa

Viimeisten 20 vuoden aikana tehdyt tutkimukset osoittavat, että väkivaltapelit lisäävät lasten ja nuorten aggressiivisuutta ja vaikutukset ovat paljon vakavammat kuin television väkivallalla. Peleistä on sekä välittömiä, että pitkäkestoisia seurauksia, varsinkin pojille.

Televisiosta näkyvään väkivaltaan voi suhtautua etäisemmin eikä katsoja välttämättä edes hyväksy sitä. Etenkin jos vanhemmat selittävät väkivaltaviihteen merkityksen ja vahingollisuuden. Televisiota harvemmin katsotaan yksin ja aikuisten puuttuminen on näin ollen paremmin mahdollista. Sen sijaan peleissä lapsi tai nuori pelaa yksin ja eläytyy väkivaltaan paljon voimakkaammin, kun hänestä itsestään tulee pelin kautta väkivallan tekijä. Pelatessa tosiasiat ja mielikuvitus sekoittuvat, sillä peleissä väkivalta ja lyöminen ei satu, mutta oikeasti lyödessä kipu ja vahinko ovat totta.

Pitkäaikaiset tutkimukset osittavat että ne, jotka pelasivat enemmän tietokonepelejä, olivat myös muita vihamielisempiä ja päätyivät useammin riitoihin opettajien ja muiden oppilaiden kanssa. Tutkimustulokset puoltavat selvästi, että tietokonepelien väkivaltaa tulee vähentää etenkin jos niitä markkinoidaan lapsille ja nuorille.

Lasten ja nuorten vanhemmat voivat tehdä tässäkin asiassa paljon lastensa eteen. Vanhempien on oltava valikoivia sekä tarkkoja pelien valinnassa. Lapsille ja nuorille on kerrottava pelien vaaroista ja auttaa valitsemaan sopivia pelejä. Vanhempien on valvottava pelaamiseen käyttävä aikaa ja seurattava miten lapset pelaamiseen suhtautuvat ja millaisia vaikutuksia niillä lapsiin on. Tietokone pelaamiseen on mahdollista syntyä aivan samanlaista riippuvuutta kuin päihteisiin. Riippuvuuksista irti pääseminen on paljon vaikeampaa kuin niihin joutuminen.

EU:n oikeusministerit ovat keskustelleet hiljattain EU yhteisistä linjauksista liittyen perheoikeuden yhteistyöhön, sähköiseen asiointiin ja väkivaltaisiin tietokonepeleihin. EU:n oikeusministerit ovat kaikki huolissaan yhä väkivaltaisempien tietokonepelien leviämisestä. Oikeusministerit ovat sitä mieltä, että äärimmäisen väkivaltaiset tietokonepelit tulisi kieltää kaikissa jäsenmaissa.

Lasten ja nuorten tietokonepelit eivät tarvitsisi sisältää minkäänlaista väkivaltaa. Väkivalta ruokkii melkein aina väkivaltaa, joka toistuvasti nähtynä ja koettuna voi muuttaa pysyvästi käyttäytymistä. Erityisesti silloin, jos lapsi tai nuori ei voi vihaisuuttaan tai pettymystään purkaa puhumalla ja keskustelemalla voi tietokonepelit tulla purkautumiskanavaksi. Tällöin pelien väkivalta vastaa pelaajan aggressiivisuuteen ja näin vahvistaa väkivaltaista tunnetta.

Tätäkin asiaa voidaan lainsäädännöllä ohjata ja rajoittaa, mutta kenenkään kotiin ei lainsäätäjä voi tulla. Käytännön vastuu lasten ja nuorten pelaamisen rajoittamisesta ja valittujen pelien turvallisuudesta on kaikilla aikuisilla, jotka heidän kanssaan elävät tai tekevät työtä.


Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd)
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Uutis-Jousi 21.1.2006

---

Terveydenhuolto – opiskelijoiden oikeus

Kansanterveyslaki velvoittaa opiskelupaikkakuntaa järjestämään opiskelijoille terveydenhuollon, opiskelijan kotikunnasta riippumatta. Opiskelijaterveydenhuollon pitäisi sisältää terveyden- ja sairaanhoidon, hammashuollon sekä oppilaitosten terveellistenolojen valvonnan.

Kuntien taloudelliset resurssit ovat paikoin niukat, joten kaikkia tarvittavia terveydenhuollon palveluja ei ole pystytty tarjoamaan. Hoitotakuu on edistänyt tilannetta opiskelijoiden sairaanhoidon osalta, mutta ennaltaehkäisevä hoito on ollut vähäistä.

Opiskelijoita on kohdeltu terveyskeskuksissa eri tavalla paikkakunnasta riippuen. Opiskelijaterveydenhuollosta tiedottaminen on ollut puutteellista, jolloin opiskelijat eivät ole osanneet hakea apua.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on parasta aikaa käsittelyssä hallituksen esitys kansanterveyslain muuttamisesta. Siinä haetaan yhtenäistä toimintamallia lasten- ja nuorten terveydenhuoltoon, missä opiskelijaterveydenhuolto on yhtenä osana. Lisäksi ehdotetaan täsmennettäväksi kunnan kansanterveystyöstä vastaavan viranomaisen velvollisuutta osallistua koulujen ja oppilaitosten opetussuunnitelmien laatimiseen. Sen lisäksi, että lainsäädäntöä uudistetaan, tarvitaan selkeää ja kohdennettua ohjeistusta, jotta epätietoisuus ei muodostu esteeksi järkevälle toiminnalle.

Opiskelijapaikkakunnille on ehdottomasti hyödyllistä, että ne huolehtivat opiskelijoista - heistä on mahdollista saada uusia kuntalaisia alueelle. Opiskelijoiden terveydenhuollossa on kyse kokonaisuudesta, joka kannattaa jatkossa koota yhden lain sisälle ja siirtyä suosituksista velvollisuuksiin ja määräyksiin. Tällöin eri paikkakunnilla opiskelevat ovat tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden, eikä kuntien harkintavalta ja taloudellinen tilanne heikennä opiskelijoiden terveydenhuoltoa.

Opiskeluterveydenhuolto, joksi nimi lain uudistuksen myötä muuttuu, tarvitsee hyvin koulutettua ja kiinnostunutta henkilökuntaa. Opiskeluterveydenhuoltoon erikoistumista täytyy tukea ja kannustaa. Ulkomaisten opiskelijoiden terveydenhuolto vaatii uudenlaista osaamista ja keskittämistä, jotta riittävän kattavat palvelut voidaan järjestää. Opiskeluterveydenhuollon tavoitteena on edistää opiskelijoiden terveellistä, turvallista ja viihtyisää opiskeluympäristöä.

Tulevaisuudessa ennustetaan olevan vaikeuksia työvoiman saatavuudessa. Hyvä opiskeluterveydenhuolto varmistaa omalta osaltaan opiskelujen etenemistä ja nopeaa valmistumista. Oikea-aikainen hoito estää tarpeettoman pitkiä sairauslomia ja on siten opiskelijalle sekä yhteiskunnalle kannattavaa peruspalvelua

Tuula Väätäinen
kansanedustaja (sd) Pohjois-Savo
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Uutispäivä Demari 10.01.2007