Vanhemmat puheet

Kotiseutuyhdistyksen joulujuhla

Tuusniemi 21.12.2003

Arvoisat kuulijat

Olin viime viikolla Rautalammilla pikkujouluissa. Tilaisuuden avauspuheenvuoron pitäjällä oli pyyntö, lopettakaamme riitely joulun ajaksi ja jatketaan sitten tammikuussa, jos on tarpeen. Maahan julistetaan joka Joulu joulurauha.

Joulurauhaa on helpompi toteuttaa silloin kun ei olla toistemme kanssa tekemisissä. Kun vuoden mittaan on kertynyt paljon selvittämätöntä ja puhumatonta asiaa, ja ollaan lähellä toisiamme, ei enää olekaan kovin helppoa noudattaa rauhan toivetta edes jouluna.

Ihmissuhteet ovat kovin monimutkaisia ja elämän väistämättä mukanaan tuomat paineet ja muutokset voivat saada aikaan kohtalokkaita murhenäytelmiä. Meistä suomalaisista sanotaan, että puhuminen on meille vaikeaa. Sitä ei käy kiistäminen.

Tämän päivän lapsilla ja nuorilla on monilla mittareilla mitattuna paha olla. Aikuiset, vanhemmat ovat ne tukipilarit joihin heillä on oikeus luottaa ja turvata. Ei ole ylimitoitettu sellainen vaatimus, että jokaisella lapsella täytyy olla ainakin yksi hänestä välittävä aikuinen. Aikuinen joka pystyy olemaan riittävän johdonmukainen ja lasten tavoitettavissa. Haluankin kysyä teiltä onko täällä kilttejä äitejä, isiä, mummoja ja pappoja. Jos on, ei tarvitse kysyä onko kilttejä lapsia, sillä tietenkin on, koska teiltä he mallia ottavat.

Ihmiset joutuvat elämänsä aikana sopeutumaan monenlaisiin tilanteisiin. Meidänkin perhe on opetellut tilannetta jossa äiti lähtee tiistaina Helsinkiin, soittaa viikolla kotiin ja palaa perjantaina. Minulta on kysytty miten perheemme kuopus, Roope 6v, on tilanteeseen sopeutunut. Vastaan yhtenä päivänä hän kysyy voisiko sen eduskunnan siirtää tänne Siilinjärvelle, että voisit käydä kotoa käsin töissä. Toisena päivänä hän ottaa kaulasta kiinni ja sanoo, äiti minä rakastan sinua, mutta on se hyvä että välillä olet poissa meille kun tulee näitä riitoja.

Mielestäni ei ole olemassa vain yhtä ja oikeaa hyvää olotilaa ihmisen elämässä. Elämä voi olla hyvin vaihtelevaa ja täynnä yllätyksiä eikä se kaada ihmistä. Elämä voi olla joskus yhtä kaaosta ja siitä huolimatta ihmiset selviävät. On kuitenkin joitakin perusasioita joita me tarvitsemme pysyäksemme riittävän ehjinä.

Me tarvitsemme kokemuksen siitä, että meistä on oikeasti välitetty sellaisina kuin olemme. Meillä on oltava ajatus huomista kauemmaksi, toivoa tulevasta. Usko siihen, ettei niin pahaa voi olla ettei siitä joskus koituisi jotakin hyvää. Vaikka hyvää joudumme joskus odottamaan. Me tarvitsemme, edes silloin tällöin, myönteistä palauteta, niin että koettu paha korvautuisi.

Psykoanalyytikko Freud on sanonut että terve ihminen on sellainen joka pystyy rakastamaan ja tekemään työtä. Jotta pystyy rakastamaan, on täytynyt itse kokea rakastetuksi tulemisen tunne. Tekemään työtä tarkoittaa minun mielestäni kokemusta olla tarpeellinen ja hyödyksi itselle ja toisille.

Tänä päivänä ei kaikille liikene rakkautta eikä liioin työtä. Yhteiskunta pyrki omalla tavallaan pitämään huolta näistä kahdesta ihmisen perustarpeesta. Tämä työ on kovassa vastatuulessa irtisanomisten ja pahoinvoinnin aallokossa. Meillä yhteiskunnan päättäjillä ei kuitenkaan ole lupa hellittää.

Jouluna on lupa toivoa, erityisesti tuo lupa on lapsilla. Kirjeet joulupukille ovat matkanneet jo viikkoja. Joidenkin lasten toivomukset toteutuvat ja joidenkin kirjeet hukkuvat matkalle. Tässäkään mielessä yhteiskunta ei ole tasavertainen. Meilläkin Roope kirjoitti kirjeen joulupukille. Pyysi isää kirjoittamaan siihen yhden lahjan. Arvelin, sen olevan kovin kalliin, johon sain välittömästi vastauksen. Äiti, sen takia minä siitä joulupukille kirjoitankin. Lapset saavat uskoa minun mielestäni joulupukkiin niin kauan kuin tarvitsevat.

Aikuisten elämä eroaa lasten maailmasta siinä, että meille sadut ja satuolennot ovat tavoittamattomissa. Me aikuiset emme enää usko siihen että äidin puhallus hävittää kivun ja hyvä haltija on olemassa. Älkäämme kuitenkaan kadehtiko lasten kykyä uskoa satuihin, sillä heillä ei vielä ole sitä elämän kokemusta mitä meillä on ja minkä avulla me voimme löytää ratkaisut vaikeuksiin.

Karttuneita ikävuosia ei ole syytä harmitella, sillä se on ainut mahdollisuus kartuttaa elämänkokemusta. Kokemusta joka tulee meille avuksi silloin kun kohtaamme yllättävät ja vaikeatkin tapahtumat. Mitä enemmän me elämämme aikana, näemme ja koemme, sitä vahvempi perusta syntyy. Edellyttäen kuitenkin että olemme pystyneet riittävässä määrin käymään läpi kokemamme.

Puhumalla ja sopimalla ovat suuretkin riidat ja sodat selvitetty, silloin kun on haettu pysyvää rauhaa. Suomi on malliesimerkki siitä miten kooltaan ja väkimäärältään pieni maa voi olla tärkeä osa haettaessa yhteistä turvallisuutta Euroopassa, ja sitä kautta maailmassa. Maailmassa toimii monia järjestöjä jotka nauttivat suvereenia kunnioitusta. Irakin sodan jälkimainingit tekivät tähän kunnioitukseen ikävän haavan. Itsemurhaiskut PR ja YK kohtaan olivat merkki siitä että ihmiskunnassa on tapahtunut merkittävä muutos rauhantyöhön suhtautumisessa. Tästäkin syystä on entistä voimakkaammin tehtävä työtä rauhan ja rauhan turvaamisen puolesta. Mitä paremmin siinä onnistumme, sitä vähemmän on korjattavaa ja uudelleen rakennettavaa.

Ihminen tarvitsee tavallista enemmän toista ihmistä lapsena, vanhuksena, sairaana tai vammaisena. Yhteiskunnalla on suuret haasteet edessään. Miten me voisimme saada kansanliikkeen aikaiseksi tukemaan toisiamme silloin kun apua kipeimmin tarvitsemme. Monet tutkimukset osoittavat, että yhteinen välittäminen on katoamassa ja ihmiset toimivat yhä itsekeskeisemmin.

Tuota itsekeskeisyyttä me varmasti jokainen löydämme itsestämme jos rehellisesti toimintaamme tarkastelemme. Itsekeskeisyys sekoittuu hyvin usein itsensä puolustamiseen. Itsepuolustusta me tarvitsemme ja sitä on syytä opettaa myös lapsille. Mikä ero näillä kahdella sanalla sitten on. Itsekeskeinen ihminen ei juuri välitä muista ja muiden tarpeista. Itsensä puolustaja väistämättä kuulee myös muita, jotta tietää miksi itseään puolustaa. Itsekeskeinen ihminen ei juuri selittele tekemisiään ja itsensä puolustaja ei juuri muuta teekään.

Punainen kaulaliina

Sinä jouluna aattoilta oli pimeä ja tuulinen. Räntäsade piiskasi Helsingin katuja ja muutamat harvat kadulla liikkujat nostelivat takkiensa kauluksia. Kenkäni litisivät vasten asvalttia, kun lähdin kotoani kävellen joulupäivälliselle veljeni perheen luokse. Kiedoin kaulahuivini kasvojeni suojaksi räntäsateen tullessa vaakatasossa. Mukaani olin ottanut lapsille muutaman pienen paketin, joita kannoin vanhassa säkkikankaisessa pussissa.

Päätin hetken mielijohteesta oikaista Kaisaniemen puiston läpi, vaikka oli pimeää, eikä muita ihmisiä juuri näkynyt. Ajattelin, että naisihminen on puistossa turvassa ainakin yhtenä päivänä vuodesta, jouluaattona.

Hetken kuljettuani näin hämärässä syrjäisellä penkillä yksinäisen, hylätyn näköisen miehen kyhjöttävän kylmissään. Yllään hänellä oli nukkavieru takki, ja risaisten kenkien aukoista pilkottivat paljaat jalat. Hän oli kietonut paperipussin kaulansa suojaksi purevaa tuulta vastaan.

Pysähdyin hetken mielijohteesta. Miehen surkea olemus säälitti minua. Tiukensin otettani joululahjapussista ja ajattelin toivottaa miehelle "hyvää joulua"., kun kuulin takaa pieniä askelia. Pian minut ohitti pieni, alle kymmenenvuotias tyttö heinäsirkan askelin hypähdellen. Hänkin huomasi laitapuolen kulkijan penkillä ja pysähtyi. Tyttö riisui punaisen kaulahuivinsa, meni miehen luokse ja sitoi liinan hellästi hänen kaulaansa. Sitten lapsi jatkoi matkaansa iloisesti hypähdellen.

Katselin, kun mies hypisteli lämmintä villahuivia. Hänen ahavoituneilla kasvoillaan väreili ilme, joka muistutti kauan sitten kadonnutta hymyä. Havahduin, kun ohitseni juoksi musta labradorinnoutaja, ilmeisesti tytön koira. Jatkoin matkaani, käännyin katsomaan penkillä värjöttelevää muukalaista ja tunsin oudon pistoksen sydämessäni. "Minunhan olisi pitänyt antaa huivini miehelle", ajattelin mielessäni kun sulauduin räntään ja pimeään lahjapussia puristaen.

Hyvää ja Rauhantahtoista Joulua ja Uutta vuotta

---

Oulu piirikokous

22.11.2003

Hyvät toverit

Minulla on tänään kovin haasteellinen tehtävä monessakin mielessä. Ensinäkin olen ensimmäistä kertaa elämässäni puhumassa oman piirin ulkopuolella puoluehallituksen jäsenen roolissa. Toiseksi täällä istuu kaksi kokenutta konkari edustajaa. Kolmanneksi olen tavannut Oululaisen henkilön ensimmäisen kerran elämässäni serkkuni häissä parikymmentä vuotta sitten. Sulhanen oli kotoisin täältäpäin ja teimme tuttavuutta, keskustellen, hänen veljensä kanssa. Voisi todeta, ettei savolaisen ja oululaisen yhteinen kielellinen ymmärrys tahdosta huolimatta löytänyt toisiaan. Katsotaan miten meille tänään käy.

Viime vaalit ja sen aikana käydyt keskustelut jättivät demareiden ja keskustan välille joitakin selvittämättömiä tapahtumia. Viimeiset vaalien loppuselvittelyt tehdään valtakunnan syyttäjän toimesta, eikä niihin sen enempää. Politiikka on kuitenkin ollut aina ja tulee olemaan jatkuvaa luottamuksen ja yhteisten pelisääntöjen hakemista. Politiikassa liikutaan monella kentällä yhtä aikaa. Haetaan luottamusta puolueiden välillä, eripuolueiden jäsenten välillä ja oman ryhmän sisällä. Aina ei voi vannoa mistä paras luottamus löytyisi. Se voi havaintoni mukaan vaihdella ajan ja asian mukaan. Politiikassa käydään jatkuvasti keskustelua siitä voiko kuhunkin suunnitelmaan tai päätökseen luottaa. Opposition yksi tehtävä näyttää olevan jatkuvan epäluottamuksen lietsonta hallituksen suuntaan. Väitän, että vielä on paljon työpaikkoja joissa voi luottamuksen suhteen tässä mielessä olla paljon levollisemmalla mielellä kuin poliittisissa luottamustehtävissä. Sanotaan, että luottamuksen voi menettää vain kerran ja tuota luottamuksen menetystä vastaan hallitus ja hallituksen kansanedustajat tekevät työtä.

Hallituksella on tavoitteena 100 000 uutta työpaikkaa, joka on työministerin mukaan tarkentunut jopa 115 000 kun otetaan huomioon viimeaikaiset irtisanomiset ja uhat. Suuri määrä ihmisiä elää jatkuvassa luottamuspulassa työantajaan ja myös hallitukseen työpaikkojen turvaamisen ja uusien muodostumisen suhteen.

Yhteinen vastuu työllisyyden kohentamisessa on laajennettava valtion ja kuntien harteilta yrityksiin, yhteisöihin kaikkiin yhteiskunnallisiin toimijoihin. Hallituksen ponnistelut työttömyyden nujertamiseksi tuntuu ajoittain taistelulta tuulimyllyjä vastaan. Yritystoiminnan arvolataukset ja sosiaalinen omatunto, joka pitää sisällään oikeudenmukaisuuden eivät kohtaa työllisyystavoitteiden kanssa. Päinvastoin tuntuu, että ne ovat viikko viikolta etäämpänä toisistaan. Oppositio, Kokoomuksen heiluessa kärjessä, vannoo tukevansa kaikkia hallituksen hyviä hankkeita. 100 000 uutta työpaikkaa ei ilmeisesti ole hyvä hanke koska se ei tee mitään vaikuttaakseen työnantajiin ja suuriin yrittäjiin, joille työntekijät ovat yhä enemmän pelkkiä rahan tuottajia. He eivät ole työnantajille yksilöitä, heidän perheistään puhumattakaan.

Lukuisat tutkimukset kertovat, että uupumus ja loppuun palaminen on yhä useamman työntekijän kohtalo myös julkisella puolella. Julkisella sektorilla ei niinkään irtisanomiset uhkaa, vaan työnpaljous ja väen vähyys. Työvoimatarpeen ennakointitoimikunnan selvityksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon työvoima on muuttumassa lähivuosina radikaalisti työttömyydestä suureen työvoimapulaan kun suuret hoitajaikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle. Lääkäri pula on jo olemassa siten, että heitä on yleisesti ottaen riittävästi, mutta kiinnostus julkiseen palveluun on ratkaisevasti hiipunut ja tarvitaan uusia toimenpiteitä lääkäreiden sitomiseksi julkiseen terveydenhuoltoon. STM on meneillä selvitystyö, jossa haetaan rakentavia muutoksia lääkäreiden sitoutumiseksi julkiseen terveydenhuoltoon, erityisesti perusterveydenhuoltoon. Erikoissairaanhoidon lääkärityövoima on vielä tällä hetkellä parempi kuin perusterveydenhuollossa.

Tarvitaan myös herätellä yleistä vastuuntuntoa ihmisistä, erityisesti heistä joiden vaikeudet ovat monimuotoisia, pitkäkestoisia ja vaativat pysyvää sitoutumista. Eduskunnassa on käyty laajaa keskustelua lasten- ja nuorten psykiatrisen hoidon vaikeuksista. Nyt on esitetty, että alle 16 vuotiaisen psykiatrisen hoidon kokonaisvastuu siirtyisi sairaanhoitopiireille. Pidän tätä lähestymistapaa oikeana. Nyt on keskusteltu vain psykoterapiamäärärahojen riittämättömyydestä ja hyvin vähän on uhrattu aikaa miettimiseen lasten- ja nuorten hoitoon mielestäni välttämättömien perhe- ryhmä- verkosto- leikki- ja taideterapian käyttö mahdollisuuksien laajentamisesta.

Psykoterapia, joka tarkoittaa kahdenkeskistä yksilöpsykoterapiaa, puoltaa aina omaa paikkaansa psykiatrisessa hoidossa, mutta tämän päivän parasta vaikuttavuutta hakeva psykiatrinen hoito on myös paljon muuta. Erityisesti katson, että lasten ja nuorten ollessa kyseessä lähipiirin samanaikainen hoitaminen on välttämätöntä. Tähän mennessä KELA:n korvaukset ovat kohdistuneet pääosin yksilöhoitoihin, jolloin muu korvattava hoito on ollut vähäistä. Tai jos sitä on ollut, ei yksilöterapeutin ja perheterapeutin keskinäinen yhteistyö ole ollut mahdollista kun toinen on työskennellyt julkisella puolella ja toinen yksityisesti.

Ihmisen ja läheisten omasta vastuusta puhutaan paljon, mutta puheella näyttää olevan liian vähän vaikutusta. Olen itse valmistunut erityistason perheterapeutiksi v. 92 ja saanut psykoterapeutin nimikeoikeuden v.95. Tästä ja työkokemukseni tuomasta näkökulmasta ajattelen, että hoitojen koordinointi yhdestä paikasta selkiyttää tilannetta ja samalla pystytään valvomaan ostettujen palvelujen tuottajien ammatillista osaamista. Nythän potilas voi itse valita terapeuttinsa ja edes ohjaus lähettävältä taholta ei ole suotavaa. On kuitenkin muistettava, että lasten- ja nuorten psykiatrinen hoito ei onnistu uudenkaan järjestelmän aikana ilman riittäviä voimavaroja. On kuitenkin perusteltu syy olettaa, että uudenlaisella hoidollisella ajattelulla ja hyvällä koordinaatiolla on mahdollista saada suhteessa enemmän aikaan.

Lausunto alkoholiveron alennuksesta oli sosiaali- ja terveysvaliokunnalla voimien ponnistus. Kaikki valistuneetkin arviot kertoivat, että suomalaiset haluavat juoda ja humaltua entistä enemmän kun Viro liittyy EU ja tuontirajoitukset poistuvat. Veron alennusta esittävä VM pelkää laittoman viinakaupan pesiytyvän nopeasti ja tehokkaasti ja STM selvitysten mukaan selvät alkoholin alennukset ovat aina lisänneet samassa suhteessa kulutusta.

Oluen ja mietojen viinojen veron alennus olisi oleellisesti väkeviä pienempi. Nuoret käyttävät olutta ja limuviinoja, joten näiden suurempi hinnan alennus olisi johtanut heidän suurempaan kulutukseen. Väkevien viinojen alennuksen ajatellaan vaikuttavan estävästi viinan laittomaan maahantuontiin. Tämän taas sanotaan, tutkimusten mukaan, siirtävän kohtuukäyttäjiä suurkuluttajien joukkoon, jolloin todellisten alkoholiongelmaisten joukko kasvaa. Ns. väliviinojen Sorbus ym. hinnanlaskun ajatellaan vaikuttavan tervehdyttävästi siihen joukkoon, joka on nyt ostanut kolinat ja tentut huoltsikalta, ja nyt he hakisivat juomansa Alkosta ja välttyisivät samanlaisilta äkillisiltä terveysongelmilta kuin aikaisemmin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyi laajasti kuvaamaan terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja ja vaati varustautumaan mittaviin alkoholihaittojen korjaamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Suomalaisten ongelmat viinan suhteen eivät vähene, jos yleisessä suhtautumisessa erityisesti nuorten alkoholinkäyttöön tule muutoksia. On aivan turha säätää lakeja, joita eivät edes omat vanhemmat noudata. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleville ammattilaisille täytyy löytää myös uudenlaista draivia päihdepoliittisessa valistuksessa. Se ei ainakaan saa olla seuraavanlaista.

Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Tämä tarkoittaa vanhemmille työtä, inhimilliset työolosuhteet ja työajat sekä joustavuutta perhe-elämän tilanteet huomioiden. Etenkin se tarkoittaa lasten turvallista päivähoitoa, koulupäivää sekä valvottua aamu- ja iltapäivähoitoa.

Laki lasten aamu- ja iltapäivähoidon järjestämistä astuu voimaa ensivuonna ja vaikka se ei ole kunnille pakollista on vähintäänkin suositeltavaa, että jokainen kunta pistää kuntoon tämän asian, jos se ei sitä ole vielä tehnyt.

Suurin uhka tämän päivän lapsille on se, että he joutuvat olemaan pitkiä aikoja yksin tai kavereiden kanssa ilman vastuullisen aikuisen valvontaan. Silloin, kun me olimme lapsia, osasimme keksiä kaikenlaisia kolttosia. Nyt lapsilla on keksimisen apuna videot, tietokoneet ja aikuiseksi kasvamattomat piittaamattomat täysi-ikäiset.

Yhteiskuntavastuu ja itsestä huolehtiminen ei kehity ja kasva, jos emme pidä parempaa huolta lapsistamme, omista ja toisten lapsista. Kaksikymmentä vuotta psykiatrista työtä on opettanut ainakin sen, että jokaisella meillä on lapsuus ja se lapsuus voi meitä vahvistaa tai vahingoittaa pysyvästi.

Olen ottanut kantaa vain muutamiin asioihin, jotka ovat meille kaikille yhteisiä. Mikäli onnistumme näiden hoitamisessa, hyödymme niistä tuloksista kaikki. Meillä jokaisella kansanedustajalla ja erityisesti ministereillä on velvollisuus hoitaa myös paikallisia asioita. Savosta on hallituksessa kaksi ministeriä ja kaksi sieltä kotoisin, joten meillä on pullat hyvin uunissa, ajattelette. Asia voi kuitenkin joskus olla todellisuutta monimutkaisempaa, kuten seuraavassa kalvossa todetaan.

Meissä jokaisessa asuu lapsi, toivottavasti koko elämämme. Sillä siitä osasta pulppuaa kyky iloita älyttömistäkin asioista ja usko parempaan huomiseen. Aina me emme näytä siltä mitä tunnemme ja emmekä tunne niin miltä näytämme.

---

Pohjois-Savon sosialidemokraatit

Syyspiirikokous 15.11.2003

Arvoisa Toveri ministerit, Hyvät Toverit. Lehdistö, kokoukseen osallistujat

Ihmisillä on monia perusoikeuksia joiden puolesta on syytä taistella. Työ ja toimeentulon hankkiminen on yksi näistä. Tähän meillä on erinomainen mahdollisuus paneutua tänään työministerin alustuksen jälkeen. Tällä viikolla on tullut verotukseen liittyvä, monella tavalla vaikuttava, ehdotus hallituksen suunnalta, johon toivon että ministerimme omissa puheenvuoroissaan ottautuvat.

KELA:n etuuksia pohtinut työryhmä on tehnyt myös aivan uudenlaisen avauksen, ehdottamalla että alle 16-vuotiaiden psykiatrinen hoito kokonaisuudessaan siirtyy kunnille ja sairaanhoitopiireille. Lasten- ja nuorten psykiatrisessa hoidossa halutaan yhä laajemmin ottaa mukaan heidän perheensä ja lähiyhteisö. Arvioidaan, että hoidon ollessa paremmin keskitetty ja valvottu tämä tavoite on nykyistä paremmin saavutettavissa.

Olen itse valmistunut erityistason perheterapeutiksi v.-92 ja saanut psykoterapeutin nimikeoikeuden 95. Tätä taustaa ja työkokemukseni perusteella arvioin, että nyt olemme todella oikealla tiellä. Vaikka en kaikessa olekaan psykiatri Ben Furmanin kanssa samaa mieltä, niin siinä olen että psykiatrinen hoito nykyisillä korvausperusteilla on liiaksi yksilöhoitokeskeistä. Erityisesti lasten- ja nuorten ollessa kyseessä perheiden ja lähipiirin hoitaminen samanaikaisesti on välttämätöntä. Nyt on vain saatava suunnitellut hoitoyksiköt ottamaan uudet haasteet vastaan ja huolehdittava riittävät voimavarat.

Peruspalveluita pitää saada sosiaalisesta asemasta tai asuinpaikasta riippumatta riittävästi, hyvä laatuisina ja oikein ajoitettuna. Tässä tavoitteessa tasa-arvoisuuden toteutuminen on vielä kovan työn takana. Valtakunnalliset terveys- ja sosiaalihuollon selvitykset ovat vielä pääosin painettuna paperina. Niiden konkretisointi eläväksi elämäksi vaatii vielä paljon työstämistä. Joka tapauksessa perusajatus siitä, että julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto on se toiminta kenttä, jossa erityisesti tarvitaan vahvistamista, on pidettävä kirkkaana mielessä. Julkisen ja yksityisen hoidon suhteessa ei ole syytä tehdä oleellisia muutoksia vaikka paineet yksityissektorin toiminnan laajentamisesta ja sen tuomisesta julkisen sektorin rinnalle, vahvempana mitä se on nykyisin, ovat kovat.

On pidettävä huolta myös erikoissairaanhoidosta. Esim. EVO rahoituksen riittävyys tutkimuksen ja koulutuksen kustannuksiin on ollut alimitoitettuna. Ensivuoden VM budjetissa ei hallitusohjelman mukaista EVO rahoituksen korotusta ollut, joten sosiaali- ja terveysvaliokunta teki talousarvioaloit-teen tämän puutteen korjaamiseksi. Olin tätä aloitetta voimakkaasti tukemassa toisena allekirjoitta-jana puheenjohtajan jälkeen. Halusin ottaa tämän yhden yksityiskohdan esille koska erityisesti KYS:n kannalta rahoituksen korjaaminen on todella tärkeää. Me haluamme ja meillä on mahdolli-suus olla edelleen mukana yhtenä valtakunnan merkittävimpänä koulutuksen ja tutkimuksen toimi-jana ja kehittäjänä terveydenhuoltoalalla.

Ihmisen mahdollisuutta pysyä mukana yhteiskunnassa ja osallistua elämään on varmistettava myös mahdollisuudella osallistua erilaiseen järjestystoimintaan. Väestön keski-iän noustessa ja väestön ikääntyessä meillä on tulevaisuudessa nykyistä suurempi joukko virkeitä, toimivia ja osallistuvia eläkeläisiä.

Eläkkeellä olevat ovat järjestäytyneet monenlaisten syiden vuoksi. Yksi syy on ollut aktiivielämän poliittinen näkemys. Meitä lähellä olevat Eläkkeensaajat ovat aktiivista ja idearikasta porukkaa. Tämä vapaaehtoistyö, voisiko sanoa kolmannen sektorin toiminta, on monissa kunnissa jäänyt liian vähälle panostukselle. Erityisesti nuo ryhmät joutuvat toimimaan puutteellisissa tiloissa. Toivon, että me aktiivit kuntatoimijat vaikuttaisimme kukin tahollamme yhteisten tilojen löytämiseksi eri eläkejärjestöille. Tilojen kalliit vuokrat syövät liiaksi sitä pientä kassaa mitä ryhmät ovat saaneet kerättyä. On hyvä muistaa, että vielä pitkään on eläkkeellä olevien joukossa hyvin pienituloisia, joille tällaiset ilmaiset ryhmät ja toiminta ovat sosiaalisen virkeyden ja terveyden yläpitämisessä hyvin tärkeitä. Nämä toiminnat selvästi säästävät kuntien menoja ja ovat esimerkillistä ennaltaehkäisevää toimintaa.

Poliittinen liike tarvitsee aina uudistumista. Se tarkoittaa toimintatapojen, tavoitteiden ja ihmisten liikkumista. Nuorten mukaantulo poliittiseen toimintaan on meitäkin mietityttänyt piirikokouksesta toiseen. Pohjois-Savossa toimiin aktiivinen nuorten demareiden joukko ja toivoisin, että nuorten tapa olla sidoksissa toisiinsa yli kunta ja maakuntarajojen saavan meiltä vanhemmilta vahvan tuen ja ymmärryksen.

Luottamuspaikkojen jaossa kaiken ikäisten mukaan tulo ja ottaminen on äärimmäisen tärkeää. Joskus on syytä pitkään jossakin oltuaan hyvä antaa tilaan muillekin. Luin Savon Sanomista hieman hämmästyneenä, että vuosia piirihallituksessa on minullekin kertynyt 17 josta neljä vuotta puheenjohtajana. Aika on mennyt nopeasti voi sanoa, että olen viihtynyt kiitos Eerolle ja Helille rakentavasta ja hyvästä yhteistyöstä. Kiitokset kaikille teille jotka vuosien varrella olette istuneet soikean pöydän ympärillä Sektorin neljännessä kerroksessa, erityisesti nyt vielä istuvalle hallitukselle suuret kiitokset. Työ outte olleet välillä minua työntäviä ja välillä outte ollut minun työnnettävänä. Avoimet kiitokset tulivat nyt, ja lähheisemmät sitten joulukuussa kun pidämme yhteisen kokouksen vanhan ja uuden hallituksen kanssa.

Kokous on avattu

---

Hyvinvointi- ja teknologiaseminaari

13.11.2003 / Mediteknia auditorio

Voiko Suomi hyvin

Hyvinvointia mitataan monilla mittareilla ja hyvä niin. Tarkastellaan työllisyyttä/työttömyyttä, bruttokansantuotetta, väestön liikkuvuutta, sairastavuutta, rikollisuuden esiintymistä, lastensuojelun toimenpiteiden tarvetta, ikärakennetta, yrittäjyyttä, kansainvälisyyttä, yleistä suvaitsevaisuutta vain joitakin mainitakseni.

Omassa puheenvuorossani keskityn sosiaaliseen ja terveydelliseen hyvinvointiin sekä sosiaaliseen selviytymiseen.. Kansalaisten tasavertainen kohtelu palveluiden saatavuudessa ja oikeus työhön ovat olleet tärkeitä perustoja sille kun on rakennettu Pohjoismaista/Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Nyt käydään keskustelua siitä onko hyvinvointiyhteiskuntaa olemassa siinä laajuudessa kuin mitä se joskus on ollut. Rapautumista voidaan nähdä siinä, etteivät palvelujen tarve ja tarjonta vastaa toisiaan. Tarpeen ja tarjonnan kohtaaminen vaihtelee suuresti maamme eri osissa. Täällä Pohjois-Savossakin esim. terveyskeskuslääkäripalvelut Rautavaaralla ja Kuopiossa ovat vähissä, kun taas Suonenjoella ja Siilinjärvellä samanlaista puutetta ei ole nähtävissä. On tavattoman tärkeää, että ongelmia ei pelkästään lähdetä ratkomaan rahan voimalla vaan myös avoimesti toimintamalleja tarkastelemalla ja laajaa yhteistyötä etsien.

Työttömyys, pitkäaikaissairaudet, palveluiden puutteellisuus ja sosiaalinen syrjäytyneisyys näyttävät helposti löytävän toisensa. Väestökato ja nouseva huoltosuhde ovat jo nyt monelle kunnalle ja sitä kautta kuntalaisille hyvinvoinnin uhkia. Kuopio on vahvasti hakemassa hyvinvoivan kasvukeskuksen asemaa Suomessa ja jopa Euroopassa. Perinteisesti paremmin voiville ja rikkaammille on kuulunut myös heikommin pärjäävistä huolehtiminen. Kuopiolla ja Kuopion seudulla tulee olemaan merkittävä rooli koko Pohjois-Savon hyvinvoinnin kehittäjänä. Erityisesti tästä syystä on jokaisen vahvasti tuettava Kuopion pyrkimyksiä ja tavoitteita.

Terveydenhuollon hyvinvointi

Kansallisen terveyshankkeen valmistelussa ja toimeenpanossa on nostettu erääksi yhteiskunta politiikan ensisijaiseksi kehittämiskohteeksi julkinen terveydenhuolto. Miksi? Onhan Suomen terveydenhuolto yleisesti ottaen ollut hyvin toimiva, ja tarjonnut laatupalveluja kohtuukustannuksin. Kolmekymmentä vuotta kansanterveystyötä on tuottanut hyvää tulosta ehkäisevässä työssä ja perushoidossa. Erikoissairaanhoito on kattavaa ja korkeatasoista.

Suomessa on erinomaisesti koulutettu ja työhönsä motivoitunut ammattihenkilökunta. On yleisesti tiedossa, että kansalaiset ovat monien eri tutkimusten mukaan olleet tyytyväisiä saamaansa palveluun, varsinkin EU-maiden kansalaisiin verrattuna. Sekin tiedetään, että hoitotulokset sellaisissa sairauksissa, joista on kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa, ovat Suomessa erinomaisia. Vaikka lama koetteli Suomea ja sen hyvinvointipalveluja rajusti, ne kestivät hyvin, ja itse asiassa monilta osin myös uudistuivat ja tehostuivat. Terveydenhuollon kaikki käytettävissä olevat tehokkuus- ja tuottavuusmittarit osoittavat viime vuosikymmenen olleen erittäin voimaperäisen tehostamisen - voisiko sanoa tehohoidon - aikaa.

On kuitenkin ollut muitakin kuin hyviä uutisia. Huonoista uutisista vakavimmat ovat liittyneet henkilöstöön. Alan henkilöstö on ollut vuosikymmenen ajan koko ajan koventuvan työpaineen alla. Kiire ja työn kuormittavuus on useiden tutkimusten mukaan lisääntynyt. Riittämättömyyden tunnot siitä, ettei vallitsevissa olosuhteissa kyetä toimimaan ammatillisesti tai eettisesti parhaiden periaatteiden mukaan, ovat yleisiä. Henkilöstömitoitukset eivät ole oikeassa suhteessa lisääntyneeseen työmäärään ja entistä iäkkäämpien ja vaikeammin sairaiden ihmisten hoitamiseen. Uutta henkilöstöä on rekrytoitu hyvin niukasti. Henkilöstön keski-ikä on noussut kymmenen vuoden kuluessa viidellä vuodella.

Ammattihenkilöstön riittävyys ja saatavuus huolestuttaa. Hoitohenkilöstön kohdalla on työvoimatarpeen ennakointitoimikunnan tuoreen selvityksen mukaan tilanne muuttumassa erittäin nopeasti laajasta työttömyydestä jo aivan lähivuosina uhkaavaan työvoimapulaan, kun suuria hoitajaikäluokkia on siirtymässä eläkkeelle jo lähimpinä vuosina. Lääkäreiden osalta henkilöstöpula on jo täyttä totta kunnallisessa terveydenhuollossa. Osittain on syynä lamavuosina tehdyt virhearviot lääkärien koulutusmäärissä. Osittain syynä on myös se, että avoinna oleviin lääkärin virkoihin ei erikoissairaanhoidossa eikä perusterveydenhuollossa ole hakijoita. Lääkärit hakeutuvat mieluummin yksityiselle sektorille, joka tarjoaa tällä hetkellä houkuttelevamman toimenkuvan mitä julkinen sektori. ( julkisella sektorilla n.1000 lääkärin virkaa täyttämättä)

Terveydenhuolto on erittäin suurta ammattitaitoa vaativa ala, jolla tieto ja toimintakäytännöt uudistuvat nopeasti. Tästä huolimatta alan täydennyskoulutus on ollut erittäin puutteellisesti organisoitu, vaikka sen itsestään selvästi pitäisi olla olennainen osa kaikkien ammattihenkilöryhmien jatkuvaa osaamisen ja työn kehittämistä. Tämä korjaantuu kun kansallisen terveyshankkeen ehdotusten pohjalta toteutetaan täydennyskoulutuksen lakisääteistäminen. Olemme juuri saaneet käsitellyksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hallituksen esityksen laiksi ja se tulee voimaan ensi vuoden (2004) alusta. Henkilöstön saatavuuden ja henkilöstön työolojen parantaminen vaatii nykyistä parempaa henkilöstöpolitiikkaa, hyvää töiden organisointia ja organisaatioiden hyvää johtamista. Tällä saralla on vielä paljon kynnettävää.

Oltuani n. kahdeksan kuukautta kokonaan irti omista ammatillisista työtehtävistäni olen aikaisempaa selvemmin alkanut ajatella ja uskallan sen sanoa, että sosiaali- ja terveydenhuollon todellisille ammattilaisille kutsumus työhön on entistä välttämättömämpää. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäväkentän vaikeutuessa ja ihmisten sairauksien ja ongelmien monimutkaistuessa tarvitaan yhä enemmän niitä ihmisiä jotka haluavat tehdä työtä heidän kanssaan ja auttaa joskus mahdottomissakin tilanteissa. Kutsumus ei kuitenkaan ole palkka vaan sen on ihmisen yksilökohtainen ominaisuus jota on arvostettava ja siitä on maksettava palkkaa.

Jos avainhenkilöstöstä on puutetta tai jos toiminnan organisointi kangertaa, syntyy myös hoidon saatavuudessa ongelmia. Tässä onkin kansalaisten yleisimmin esiintuoma epäkohta terveydenhuollossa. Vaikka kiireelliseen hoitoon pääsee aina, vähemmän kiireellisen mutta silti välttämättömään hoitoon saa usein odottaa kohtuuttoman kauan. Alueelliset ja jopa paikalliset erot hoitoon pääsyssä ovat suuria, mikä merkitsee sitä että kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu niin kuin sen pitäisi.

Maassa on kokonaisuutena katsoen riittävästi kapasiteettia niin että kohtuuttomat viiveet hoidon saatavuudessa voitaisiin poistaa. EU:n sosiaaliturvaa koskevaan asetukseenkin (1408/71) sisältyy periaate siitä, että jos hoitoon ei pääse kohtuullisessa ajassa, sen voi hankkia toisesta maasta ja saada korvatuksi tietyin edellytyksin. Näin ollen meidän on kyettävä organisoimaan oman maan sisällä toiminta niin, että jos järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä ei kykene tarpeellista hoitoa kohtuullisessa ajassa järjestämään, sen on hankittava se muilta palveluntuottajilta ilman potilaalle aiheutuvia lisäkuluja. Tämä periaate on kirjattu valtioneuvoston periaatepäätökseen saatettavaksi myös lainsäädännössä voimaan vuoden 2005 alusta.

Hoidon saatavuuden turvaaminen potilaan asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta on terveysprojektin kaikkein keskeisin asia. Hoidon saatavuuden ongelmat ilmenevät paitsi jonotusaikojen eroina myös tuotettujen palvelujen määrien eroina. Karkeasti arvioiden voidaan sanoa, että kolmannes terveyskeskuksista toimii hyvin, kolmannes kohtalaisesti, mutta kolmannes huonosti. Hyvin ja huonosti toimivia terveyskeskuksia on ympäri maata. Ne eivät siis ole keskittyneet alueittain. Eräs keskeinen toimintaa häiritsevä tekijä huonosti toimivien ja hyvin toimivien terveyskeskusten välillä on mm. johtamiskäytännöissä.

Hoitoon pääsyn varmistamisen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2005 alussa. Ilman lisärahoitusta ja voimavarojen siirtojen tapahtumista terveydenhuollon sisällä ei esim. 3 päivän sisällä hoidonarvioon pääsy koko maassa ole mahdollista. Näiden selkeiden päivämäärien kirjaaminen sinällään lakiin ei ole vaikeaa, mutta miten tehdä kirjaus selvästi hoidon laadusta ja sen riittävän tarkasta kohdentumisesta.

Rahoituksen tasosta ja riittävyydestä on puhuttu paljon. Erityisesti on ollut esillä terveydenhuoltomenojen osuus BKT:sta, joka on tunnetusti EU-maiden pienimpiä. Mittari on kuitenkin hyvin riippuvainen kokonaistuotannon kasvuvauhdista. Parempi on käyttää asukasta kohti laskettuja ostovoimakorjattuja dollareita tai euroja. Tuoreimmat OECD-tilastot ovat vuosilta 2000-2001. Suomi on noin 20% EU-maiden keskiarvon alapuolella. Voidaan siis hyvin perustein väittää, että terveydenhuollon kustannukset on hallittu erittäin hyvin. Voidaan keskustella siitä onko ne painettu niin alas että palvelujärjestelmä uhkaa rapautua.

Kustannusten kasvattaminen ei voi olla tavoite sinänsä, mutta ei tavoite voi olla sekään että rahoitustaso pidetään vauraiden maiden jumbosijalla, vaikka lisärahoituksella korjattavia epäkohtia on tunnistettu runsaasti. Näiden lukujen valossa on myönnettävä, että useimmat meihin verrattavat maat panostavat terveydenhuoltoonsa meitä enemmän. Yleinen kansalaismielipide on myös selvästi ja vahvasti se, että hyvinvointipalveluihin yleensä ja terveydenhuoltoon erityisesti on panostettava lisää. Elinkeinoelämän valtuuskunnan mielipidekartoituksessa syksyllä 2001 terveydenhuolto oli kansalaisten mielestä ylivoimaisesti tärkein julkisen talouden kehittämiskohde (64% sisällytti kolmen tärkeimmän joukkoon).

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa sanotaan, että julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava kansalaisten saatavilla tasa-arvoisesti ja ne on rahoitettava pääosin verovaroin, palvelujen järjestämisvastuu tulee säilyttää kunnilla ja että rahoituksen tulee pääosin perustua valtionosuuteen ja kuntien omiin verotuloihin. Tällaiset lupaukset velvoittavat huolehtimaan hallitusti ja huolellisesti kuntasektorin taloudellisista toimintaedellytyksistä.

Sosiaalinen hyvinvointi ja selviytyminen

Kansallinen sosiaalialan kehittämisprojekti valmistui viime kevään. Selvityshenkilöiden tehtävänä oli etsiä ratkaisuja ja tehdä ehdotukset akuutteihin ongelmiin sekä tehdä esitykset toimenpiteistä, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöhön ja rajapintoihin liittyvät ongelmat ratkaistaan.

Suurin osa sosiaalipalveluista on universaaleja, koko väestölle tarkoitettuja palveluita. Joilla turvataan yksilön ja perheen hoiva ja huolenpito elämänkaaren erivaiheissa sekä mahdollistetaan työelämään osallistuminen ja sukupuolten tasa-arvo. Sosiaalipalveluilla ja toimeentuloturvalla vahvistetaan ihmisten työ- ja toimintakykyä. Palveluissa painotetaan miniammatillisuutta, ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista. Aktiivisella sosiaalityöllä ehkäistään tehokkaasti syrjäytymistä.

Sosiaalialan kehittämisprojektin raportti sisältää runsaasti ehdotuksia, jotka ovat kustannusvaikutuksiltaan rinnasteisia terveysprojektille. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden ongelmat ovat lisääntyneet ja monimutkaistuneet. Odotetusti raportti puuttuu lasten varhaiskasvatuspalveluiden monipuolistamiseen ja pysyvien kiintymyssuhteiden turvaamiseen lapsille. Enimmäisryhmäkokojen rajaus päivähoidossa ja erityishoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten aseman parantaminen on ensimmäisenä ehdotuslistalla.

Lastensuojelun kehittäminen on nostettava kansalliseksi useamman vuoden ohjelmaksi, jossa lastensuojelun palvelutuotanto ja palveluketjut on järjestettävä alueellisesti koordinoituina ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän vaativammat tehtävät esim. huostaanoton valmistelu on keskitettävä tähän tehtävään erikoistuneelle ja kokemusta omaavalle työntekijälle.

Vammaispalveluiden suurimpia ongelmia on alueellinen eriarvoisuus. Lainsäädännön takaamat subjektiiviset oikeudetkaan eivät käytännössä toteudu kaikissa kunnissa, niin kuin laki edellyttäisi. Vammaispalveluiden tarvittavaan riittävyyden ja laadun takaamiseksi haetaan ratkaisuja niin ikään riittävän suuresta väestöpojasta ja seudullisesta yhteistyöstä. Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain kokonaisuudistus ja sen yhteydessä henkilökohtaisen avustaja-järjestelmän selvittäminen on tällä hetkellä työn alla.

Viron tulo EU:n jäseneksi ja alkoholin tuontirajoitusten poistuminen lisää entisestään alkoholin ja päihteiden käyttöä ja niiden mukaan tuomia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja ja kustannuksia. Alkoholin, huumeiden ja muiden päihteidenkäyttäjien vieroitushoitopalvelujen saatavuutta joudutaan lisäämään huomattavasti. Monissa kunnissa on päivittämättä päihdehuollon toimintastrategiat ja erityisesti ennaltaehkäisevät toimenpiteet. Tai ne ovat siististi kirjoitettuna pölyn peittämissä mapeissa komeron perimmäisessä nurkassa valolta suojattuna.

Vanhusten määrän lisääntyessä ja ikääntyneiden erilaistuminen on tulevaisuuden suuria haasteita. Perinteiselle vanhuskuvalle rakennetut massapalvelut eivät enää kykene vastaamaan tulevaisuuden vanhusten yksilöllistyviin palvelutarpeisiin. Tulevaisuuden suunta on kotona asumisen tukeminen ja laitoshoidon muuttuminen palveluasumiseksi ja hoivakodeiksi. Edelleen haetaan seudullisia palveluketjuja, johon sisältyvät sosiaali- ja terveyspalvelut, järjestöt ja yksityiset palvelutuottajat. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsittelyssä oleva lakiesitys sosiaalipalveluiden palvelusetelistä on yritys lisätä kuntalaisten mahdollisuuksia palveluiden saamiseksi. Tämä lakiesitys vaatii vielä keskustelua ja pohdintaa.

Sosiaalialan henkilöstötarve muodostuu olemassa olevasta henkilöstövajeesta sekä tulevista tarpeista. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä tilanne, jossa koulutettua sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä on työmarkkinoiden ulkopuolella. Työturvallisuuteen, työnkuormittavuuteen, koulutukseen, työilmapiiriin, palkkaukseen ja johtajuuteen on etsittävä uudistuksia ja parannuksia, jotta työvoimapulaa voitaisiin vähentää. Nyt terveydenhuoltoalalle tuleva laki täydennyskoulutuksesta on laajennettava jatkossa käsittämään myös sosiaalihuoltoa.

On varmasti totta, että joukossamme on runsaasti ihmisiä jotka voivat hyvin tai erittäin hyvin. Liian paljon on kuitenkin niitä jotka voivat huonosti tai erittäin huonosti. Ei voi sanoa, että Suomi voisi hyvin. Ei voi todellakaan sanoa, että Pohjois-Savo voisi hyvin, ei edes Kuopio, jos katsoo sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja selviytymisen kokonaisuudesta käsin.

Voi kuitenkin sanoa, että voimme niin hyvin että vielä on hyvät mahdollisuudet tarttua ongelmiin ja puutteisiin. Meillä on vahva osaaminen ja pääsääntöisesti terveet rakenteet ja ajatukset palveluiden tuottamisen, valvonnan ja taloudellisuuden näkökulmasta. Kunhan vielä lisääntyy ymmärrys ja tahto laajemmasta yhteistyöstä, yhteistyöstä joka ohittaa kuntarajat ja kohtelee alueen asukkaita tasavertaisesti ja vahvistaa sitä kautta kuntien mahdollisuuksia selviytyä kunnialle kuuluvista haasteista.

---

Vammaispalvelufoorumi

Leppävirta 20.09.2003

Yhdessä enemmän

Ihminen ilman toista ihmistä on useimmiten yksinäinen, avuton ja pelokas. Toisten ihmisten läsnäolo voi myös ahdistaa, aiheuttaa kilpailua ja mielipahaa. Kokemus toisistamme riippuu paljolti siitä missä tilanteessa olemme ja millaisia ihmisiä ympärillämme on. Aikaisemmat kokemukset ihmissuhteissa ovat aina pohjana uusille tuttavuuksillemme.

Kokemukset omasta itsestämme ihmisinä alkaa muotoutua jo ennen syntymäämme. Ja ne vahvistuvat varhaisessa lapsuudessa ja muokkautuvat koko elämämme ajan. Joka ainoa kokemus myönteinen ja kielteinen itsemme ulkopuolelta rekisteröityy mieleemme ja ruumiiseemme. Nuo kokemukset tehokkaasti muovaavat sitä määritelmää mikä meillä itse kullakin on itsestämme, siitä millaisena ihmisenä itseämme pidämme.

On hyvin tärkeää, että kaikella tavalla pyrimme muovaamaan yhteiskuntaa niin, että se voi hyväksyä joukkoonsa monenlaisilla taidoilla varustettuja kansalaisia. Niin, että jokaiselle löytyisi paikka yhteisessä pöydässä.

Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen on asia jota on opeteltava koko elämän ajan. Se ei ole pelkästään lapsille kuuluva velvollisuus. Sanoisinkin, että erityisesti aikuisten on syytä tässä asiassa terästäytyä.

Lapsia opetetaan suvaitsevaisuuteen myös satujen varjolla. Jokainen meistä tietää Muumilaakson tarinat, jossa mm. kirjassa Taikurin hattu kerrotaan kuinka Muumilaaksoon tuli kaksi outoa kieltä puhuvaa hahmoa Tiuhti ja Viuhti. Tulokkaat otettiin vastaa tyynesti ja uteliaasti vieraanvaraisesti. Muumimamma toteaa vain:" Heillä onkin matkatavaraa. Siinä tapauksessa he voivat jäädä tänne." Kirjassa Muumilaakson väki ja oudot vieraat seikkailevat ja lopuksi viettävät yhdessä suurta juhlaa.

Erilaisuutta on hyvin monenlaista ja tasoista. Vammaisuus on tila, jossa vammainen itse, lähipiiri ja yhteiskunta joutuvat sopeutumaan ja sopeuttamaan tavoitteitaan, toiveitaan ja toimintatapojaan. Riittävän yhteisen näkemyksen löytäminen on joskus hyvin vaikeaa ja vaaditaan pitkäjänteistä työtä hyvän lopputuloksen saavuttamiseen.

Vaikka yhteiskunnallinen tilanne vammaisuuden näkökulmasta on kovasti parantunut menneitä vuosikymmeniä muistellessa, ei yhteinen urakointi ole vähenemässä. Vammaisten auttaminen toimivaksi yhteiskunnan jäseneksi vaatii yhä monimuotoisempaa kuntoutusta, lääkkeitä, tutkimuksia, hoitotoimenpiteitä, perheiden tukea, henkilökohtaista avustajaa, koulutuksen sisällön ja mukana olevan ammatillisen henkilöstön osaamisen nostamista ja apuvälineitä.

Meitä jokaista koskee valtion päätökset vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Kansalliset sosiaali- ja terveydenhuollon ohjelmat ovat erinomainen esimerkki siitä, että yhteiskunta on halunnut laajasti tarkastella palveluiden saatavuutta ja laatua. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että kaikki ohjelmien välttämättömät johtopäätökset tulevat toteutetuksi.

Erityisesti lasten, vanhusten, pitkäaikaissairaiden ja eritavoin vammaisten ihmisten vuoksi on tavattoman tärkeää, että peruspalvelut toimivat ja erikoissairaanhoitoa on saatavilla. Palvelurakenteiden välttämättömän uudistumisen myötä tulee varmasti tilanteita, joissa kunnat tuottavat palveluja yhdessä ja palvelujen äärelle matkat asiakkailla pitenevät. Tämä voi olla joissakin tapauksissa hankalaa, mutta jos samalla pitäisimme mielessä että riittävän suuret palveluyksiköt sisältävät suuremman joukon henkilökuntaa ja siten tulee paremmin varmistettua riittävä laatu ja määrä.

Hallitusohjelmassa on kirjattu että kehitysvamma - ja vammaispalvelulait sovitetaan yhteen, minkä tavoitteena on vammaisten ihmisten tasa-arvon ja perusoikeuksien nykyistä parempi toetutuminen. Vammaisten ihmisten tarpeiden huomioiminen ei ole pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon sydämen asia vaan se on myös asunto- liikenne- ympäristö- ja koulutuspolitiikan sisällä otettava huomioon.

Hallituksen suunnitelmissa oleva vammaisohjelma tulee varmasti sisältämään suuria haasteita niin kunnille kuin valtiolle, mutta on ehdottomasti sanottava että tuo ohjelma on tarpeellinen ja toivon, että sen valmistumista seurataan tarkoin eri vammaisjärjestöissä.

Ehkä kaiken edellä kuvatun jälkeen rohkenen arvelemaan, että suurin työ meillä on kuitenkin vielä asenteista. Asenteissa joita ei ole mahdollista saada koskaan valmiiksi ja pysyviksi. Joudumme aina uudelleen muistuttamaan ja valistamaan uusia ihmisiä.

Eräs mies kysyi äidiltä, joka lenkkeili erikoispyörällä ajavan vammaisen lapsensa kanssa, mistä tuollaisen pyörän saa. Äiti vastasi, ensin pitää hommata vammainen lapsi. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä kuinka me helposti olisimme ottamassa itselle mieluisia osia milloin mistäkin. On kuitenkin niin, että terveenä ja vammaisena meidän on hyväksyttävä itsemme ja toisemme kokonaisuutena. Vain kokonaisuutena meillä on mahdollisuus kunnioittaa, arvostaa ja auttaa toisiamme.

Toivon meille kaikille antoisaa päivää ja hyviä kokemuksia elämässämme, jotta jaksamme päiviemme varjoisat hetket.

---

Maakuntahallitusten yhteiskokous

25. - 26.8.2003

Itä-Suomi meitä varten Pohjoiskarjalaisia, Eteläsavolaisia, Kainuulaisia, Pohjoissavolaisia

Meitä Itä suomalaisia ympäröi läänin raja, joka velvoittaa toiminaan tai ainakin etsimään yhteisiä ajatuksia, tavoitteita ja toimintamalleja. Tunnemmeko riittävää samankaltaisuutta toisiamme kohtaan ja haluammeko sitä. Silloin kun me jaamme rahaa valtiolta, Eu, Te keskuksista tulevaa me katsomme olevamme hyvinkin toistemme kaltaisia. Kukaan ei saa saada toista enemmän. Me olemme onnistuneet haalimaan kokoon hiukan Itä-Suomen yhteisiä hankkeita, hankkeita, joihin olemme onnistuneet jakamaan rahaa hyvässä sovussa.

Taataksemme yhteisen menetyksen tarvitsemme noita yhteisiä hankkeita rutkasti nykyistä enemmän. Onnistummeko siinä omin sisäisin voimin vai tarvitsemmeko ulkopuolisen apua. Ulkopuolisen, jolle alueelle tuleva raha on yhteistä vaikka se ei senttisentiltä levittäytyisi tasaisesti maantieteellisesti. Totta kai me onnistumme kun vain päätämme yhteisen hankekorin laajentamisesta.

Me itäsuomalaiset olemme kovin samanlaisia. Meille on yhteistä vaihteleva ilmasto, nousevat ja laskevat paikoin monttuiset tiet. Meillä on runsaasti yksinäisiä, hiljaisia kyliä ja niissä tyhjentyneitä taloja. Teemme epätoivoista työtä muuttotappiota, perinnöllisiä sairauksia ja väistämätöntä ikääntymistä vastaan. Ajattelemme, etteivät Helsingin herrat ja rouvat ymmärrä meitä, siksi usein matkaamme etelään ymmärrystä hakemaan, jokainen erikseen.

Maakuntajohtaja Mykkänen totesi yhteistyön tiivistyneen tavoite 1-ohjelmaa laadittaessa, eli olimme pakotetut kuulemaan, hyväksymään ja ymmärtämään toisiamme. Jokainen meistä muistaa kuinka toivottamalta se aluksi tuntui, mutta tänään voimme arvioida onnistuneemme ainakin kohtuullisesti. Onneksi vielä on petrattavaa, sillä olisi surullista jos nyt voisimme todeta tehneemme kaiken minkä pystymme ja silti on niin paljon jäänyt saavuttamatta. Meillä on vielä mahdollisuuksia. Nykyistä ohjelma-aikaa on jäljellä ja teemme työtä yhdessä jatko-ohjelman saamiseksi Itä-Suomeen.

Itä-Suomen lääni ei sinänsä riitele sisäisesti, ei asettele maakuntia suhteessa tosiinsa eriarvoiseen asemaan. Koko Itä-Suomi on kaunis, moni-ilmeinen, vesistöineen, metsineen, mäkineen ja laaksoineen. Itäsuomalaiset ovat sitkeitä, osaavia, ystävällisiä, reheviä murteissaan. Tiällä halutaan olla mukana mualiman mänössä, vaekka samalla halutaan olla raahassa, iliman kiireitä puhheita pitämässä.

Meidän on vartioitava ja kehitettävä koko Itä-Suomessa maa- ja metsätaloutta, elintarviketeollisuutta, matkailua, terveydenhuollon teknologiaa ja palveluja. Meidän on luotava elin mahdollisuuksia olemassa olevalle ja tulevalle yritystoiminnalle. Yhä useammin kuntien, maakuntien ja läänien rajat ovat symbolisia kun työssäkäyntialueet laajenevat, ihmiset muuttavat paljon, alkaa olla yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät ole mistään kotoisin, ja he tuntevat kuuluvansa ja hyödyttävänsä samanaikaisesti useampaa kuntaa.

Meillä maakunnallisilla vaikuttajilla on kova työ pysyä mukana muutoksessa kuntalaisten ja tänne muuttavien kanssa. Onhan sanomattakin selvää, että kehityksen este ei ole materiassa vaan ihmisissä, jotka materian kohtalosta päättävät. Niin kauan kun me puhumme olevamme Itäsuomalaisten asialla pitäen samalla sormia selän takana ristissä ja ajattelemme todellisuudessa vai itseämme ei aurinko paista eikä kuu kajota.

Meillä tulee jatkossa olemaan alueita, joissa on vähän työpaikkoja, mutta enemmän asukkaita. Työpaikka omavaraisuus vaihtelee rajusti mikä onkin tulevaisuuden suuri kysymysmerkki vaikutuksineen. Nyt tahdomme katsella karsaasti kuntarajojen ylittävää työssäkäyntiä, pidämme kiinni veromarkoista ja karsastamme palvelukustannuksia. Mitä ratkaisuja, yhdessä, tälle mahdolliselle tulevalle haasteelle keksisimme, ettei se tulehduttaisi välejämme ja turhaan syyllistäisi kuntalaisia.

Ihminen tekee paljon päätöksiä, suuriakin, mielikuvan, tunteen ja saamiensa kokemusten ja vaikutteiden kautta. Millaisen Itäsuomalaisen mielikuvan, kokemuksen me yhdessä annamme niille, jotka haluavat alueeseemme tutustua. Niille, joita haluamme omaehtoisesti herätellä. Puhummeko kieltä jossa on sama sävel ja joka tarttuu kuulijan korvaan vaihtelevana, värikkäänä ja haastavana. Ei vastakohtaisena, katkoksia omaavana tai jopa vähättelevänä.

Kirjailija, runoilija Elina Karjalainen on sanonut usein ajattelevansa että Suomen halki voisi vetää pystysuoraan rajan ja vasemmalle puolelle jäisi ne heimot jotka epäilevät, kyselevät, pohdiskelevat ja miettivät kuinka on mahdollista, että Maria olisi synnyttänyt neitseellisesti. Toiselle puolelle ne pehmeät piirakan syöjä heimot, jotka hyväksyvät kaikenlaista turhia kyselemättä ja arvelevat että Marialla on ollut hyvä tuuri kun on voinut synnyttää ilman että on tarvinnut ottaa miestä vaivoikseen.

---

Päihteitä käsittelevä toritapahtuma

Kuopio 17.5.2003

Heti aluksi haluan kiittää siitä, että tämä tapahtuma on järjestetty tänne torille. Ei mihinkään suljettujen ovien taakse ja ihmisten tavoittamattomiin. Järjestäjät ovat halunneet tuoda ihmisten keskellä tämän tilaa valtaavan ongelman joka usein muuttaa ihmisten arjen helvetiksi.

Päihteiden osallisuutta väkivaltaan, rikollisuuteen. mielenterveysongelmiin, itsemurhiin ei kenenkään ole syytä vähätellä. Kuitenkin haluan muistuttaa, että kaikkiin ihmisiin ei päihteillä ole yhteneväistä vaikutusta. Vanhan sanonnan mukaan toisille ei myydä rähinäviinaa, toiset eivät muuta viinakupasta saakaan.

Kuitenkin on niin, että lisääntynyt päihteiden käyttö nostaa selvästi tilastoja lasten huostaanotoista, perheväkivallasta, henkirikoksista, myös naisten tekemistä. Juuri tarkastettu psykiatri Hanna Putkosen väitöskirja henkirikoksen tehneistä naisista osoittaa sen, että usein päihteet ja mielenterveydenongelmat nostavat riskiä väkivaltaan ja tekojen uusimiseen.

Yhteiskunta pyrkii mm. lainsäädännön kautta rajoittamaan kansalaisten haitallista päihteiden käyttöä. Kuitenkin on niin, että mikäli meidän ihmisten oma käsitys päihteiden käytön vaarallisuudesta ei tavoita syvempää ymmärrystä on lainsäätäjillä toivoton tehtävä.

Vetoankin kaikkiin lasten- ja nuorten kanssa toimiviin, vanhempiin ja viranomaisiin, että toimisimme heidän kanssaan puheittemme mukaan. En ymmärrä niiden aikuisten ajattelua, jotka ostavat, antavat tai myyvät alaikäisille päihteitä.

Me psykiatrian ammattilaiset joudumme hyvin usein miettimään päihdeongelmaisen kanssa mikä oli ensin vaikea, ahdistava psyykkinen olotila vai pitkään jatkunut päihteiden väärinkäyttö. Joskus tuota marssijärjestystä on vaikea todeta. On selvää, että ihmisillä on taipumus vahvistaa itseään, ajatuksiaan ja toimiaan päihteiden voimalla. Se voi johonkin pisteeseen onnistua, mutta pitkään jatkuessaan muuttuu käänteiseksi. Tulee sosiaalista eristäytymistä, työelämästä irtaantumista ja terveydellisiä ongelmia.

Päihdeongelmista kärsivien eristäminen yhteiskunnasta ei poista ongelmaa. Heidän lähiyhteisön samanaikainen hoitaminen ja myös sitä kautta uudenlaisen lähestymistavan löytäminen tilanteen muuttamiselle on välttämätöntä.

Toimivan ja uudenaikaisen päihdehuollon ja hoidon varmistamiseksi tarvitaan kuntien ja seutukuntien yhteistyötä ja yhteisiä toimintoja. Mielestäni liian pienet yhteisöt eivät pysty takaamaan riittävää tiedollista ja taidollista hoidollista kokonaisuutta. Päihdeongelmat ovat hyvin monisyiset ja harvoin voidaan hoidoissa toimia ns. kollektiivisesti eli kaikille samasta tuutista. Vaan joudutaan luomaan hyvin yksilölliset hoitosuunnitelmat ja usein niitä tiiviisti tarkistamaan.

Sosiaalitoimen, työvoimaviranomaisten ja terveydenhuollon moni ammatillisten työryhmien yhteistyö on välttämätöntä. Joustava tiedonkulku ja samansuuntaiset toimenpiteen ja päämäärät auttavat asiakasta pysymään usein vaativassa ja raskaassa hoito- ja kuntoutusprosessissa päästäkseen päihteettömyyteen.

Ennaltaehkäisyn, tiedottamisen ja mallioppimisen merkitys päihteiden käytön vähentämisessä on oleellista.

---

Vappu -03 / Siilinjärvi

1.5.2003

Hyvä Vappua juhliva yleisö, Hyvät Toverit

Uusi hallitus on juuri aloittanut työnsä tilanteessa jossa maailman tilanne on taloudellisesti ja kansainvälisesti epävarma. Uutisissa kuulee yhä useammin sanat lomautus ja irtisanominen. Irakin kriisin jälkien selvittelystä ei vielä ole selkoa ja Euroopan unionin uudistustyö on kesken.

Hallitus perustettiin vaaleissa selvästi voittaneen puolueiden varaan. Sosialidemokraatit ja keskusta saivat lähestulkoon täsmälleen saman määrän ääniä ja molemmat kasvattivat edustajamääräänsä. Voidaan sanoa, että muodostettu kokonaisuus sai myös kansalaisten tuen vaaleissa.

Sosialidemokraateilla on vahva ja osaava ministerikaarti keskeisissä tehtävissä. Peräti viidellä ministerillä on tehtävästä aikaisempaa kokemusta. Kolme uutta valtioneuvoston jäsentä ovat myös kokeneita ja arvostettuja poliitikkoja. Pohjois-Savossa olemme erityisen tyytyväisiä siitä, että Kari Rajamäestä tuli Sisäasiainministeri. Rajamäen pitkä valtiomies kokemus on nyt oikeassa käytössä ja meillä on todella suora kanava hallitukseen.

Keskusta opettelee monen vuoden tauon jälkeen hallitustyöskentelyä. Mikäli keskusta on valmis puolustamaan vastuullista hallituspolitiikkaa samalla innolla, jolla se piti vielä hetki sitten hereillä Paavo Lipposen hallitusta, on nykyisellä hallituksella mahdollisuus kapeasta pohjasta huolimatta menestyä hyvin.

Hallitusohjelma sisältää runsaasti sosialidemokraattisia tavoitteita. 100 000 työpaikan lisääminen hallituskaudella ei ole helppo, mutta hyvällä yhteistyöllä se voidaan saavuttaa. Lapsilisien korottaminen ja oikeus osittaiseen hoitovapaaseen auttavat omalta osaltaan lapsiperheitä jaksamaan. Niin sanottu Taipaleen malli puolestaan auttaa pysyvästi työkyvyttömiä, jolloin heidän ei tarvitse roikkua työttömyyskortistoissa vaan he pääsevät oikeutetulle eläkkeelle.

Hallituksen ja hallitusohjelaman elämänlanka on sidottu työllisyyskehitykseen, sen parantuessa hyvinvointia riittää jaettavaksi. Tasapainoinen alueellinen kehitys on mahdollista vain kestävän talouskasvun vallitessa.

Valtion ja kuntien välistä yhteistyötä tullaan kehittämään niin, että edellytykset sopia keskeisistä kuntia koskevista kysymyksistä paranevat. Kuntien rahoituspohja turvataan ja uusiin tehtäviin sekä entisten laajentamiseen osoitetaan riittävät voimavarat.

Valtionosuusjärjestelmää kehitetään palvelurakenteiden ja tuottamistapojen uusimista, sekä kuntien välistä yhteistyötä edistäväksi. Edistetään vapaaehtoiselta pohjalta kuntaliitoksia, sekä muita sellaisia kunta- ja seutukuntarakenteen muutoksia, jotka edesauttavat laadukkaiden, tasavertaisten ja kunnallisten peruspalveluiden tuottamista taloudellisemmin.

Pohjois-Savossa on aktiivisesti keskusteltu ja jopa selvitelty kuntaliitosten mahdollisuuksia. Keskustelua ja jopa selvityksiä kuntaliitoksista ei pidä estää, mutta niiden voimia ratkaista olemassa olevat ongelmat ja haasteet ei pidä kuitenkaan romantisoida.

Kuitenkin on syytä huomioida, että vaikka hallitusohjelma hyvin voimallisesti haluaa suunnata voimavaroja kuntien, seutukuntien ja maakunnan yhteisiin hankkeisiin ja niin myös kuntaliitoksiin. Joten on syytä meidänkin täällä miettiä löytyykö meiltä rahan reikiä, ottajia varmasti maassa löytyy.

Hiukan tarkemmin hallitusohjelman Sosiaali- ja terveyspolitiikan osaan.

Hallitusohjelmassa sanotaan: "Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava kansalaisten saatavilla tasa-arvoisesti ja ne on rahoitettava pääosin verovaroin". Näin hallitus on mielestäni sitoutunut hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Perusterveydenhuollon aseman vahvistaminen ja erikoissairaanhoidon kalliiden hoitojen rahoitusvastuun siirtäminen valtiolle olisi ja on koko palvelurakennetta tukevaa. Sairaanhoitopiirien tutkimustoiminnasta ja opetuksesta aiheutuvien kustannusten korvaukset on saatettava todellisten kustannusten tasolle.

Sosiaalisen tasa-arvoisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että yksittäisen ihmisen maksukyvyn rajallisuus ei saa jatkossakaan olla esteenä riittävälle ja laadukkaalle avulle ja hoidolle. Sosiaali- ja terveydenhuollon riittävää rahoitusta hallitusohjelman mukaan varmistetaan muun muassa valtionosuuksia nostamalla. Samalla kuitenkin edellytetään, että kuntien ja kuntayhtymien toimintoja ja palvelutuotantojen rakenteita tarkastellaan ja uudistetaan. On selvää, että etsittäessä voimavaroja tulevien haasteiden edessä tarvitaan myös uudenlaista ajattelua ja sitä kautta uusia toimintatapoja. Olen kuitenkin vakuuttunut, että ilman selkeitä taloudellisia panostuksia ei ole mahdollista taata riittävän tasa-arvoisesti toteutettuja sosiaali- ja terveyspalveluja.

Huoli sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten riittävyydestä on selkeästi kirjattu hallitusohjelmaan. Julkisen sektorin työpaikkojen houkuttelevuus varmistetaan hyvillä työolosuhteilla, täydennyskoulutusmahdollisuuksilla sekä palkka- ja urakehityksellä. Tämä on paljon luvattu, mutta ehdottoman välttämätöntä. Riittävä, innostunut ja korkean osaamisen tason omaava henkilöstö on turvallisuuden, tuloksellisuuden ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehityksen tae.

Toivottavasti meistäkin mahdollisimman moni voi elää vuosikymmeniä kestävän pitkän, tapahtumarikkaan elämän ja siten saavuttaa arvostetun vanhuuden elämänvaiheen, jossa yhdistyy elämänkokemus ja iän mukanaan tuoma viisaus. Vanhuuden kunnioittaminen on sitä, että tuolloin tarvittavat palvelut on järjestettävä yksilöä kunnioittaen ja niiden jatkuvuus on turvattu. Kotihoidon ja laitoshoidon vastakkainasettelu on mielestäni tarpeetonta, ja on tunnustettava, että molemmista palvelumuodoista on selkeää tarvetta.

Hallitusohjelmassa sanotaan, että vanhusten kuntouttavaa toimintaa ja avopalveluja lisätään ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien ikä-ihmisten hoidon laatua parannetaan. Henkilöstöä lisätään, tavoitteena hoidonlaadun nostaminen ja luodaan laatusuositukset joiden toteutumista kunnissa seurataan.

Vammaispalvelujen saatavuus ja vammaisten tasa-arvoinen kohtelu turvataan. Vaikeavammaisten ihmisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää kehitetään, ja uudistetaan kehitysvamma- ja vammaispalvelulait siten, että ne sovitetaan yhteen. Omaishoitajat ovat onnistuneen kotihoidon kulmakiviä. Läheisten jaksamisen varmistaminen on otettu hallitusohjelmassa selkeäksi tavoitteeksi. Pidän tärkeänä omaishoitajien aseman selvittämistä ja työskentelyolosuhteiden parantamista sekä omaishoidon sisällyttämistä lainsäädännön kautta osaksi palvelujärjestelmän kokonaisuutta.

Jos lapsilla ei ole ympärillään riittävää vanhemmuutta tai se puuttuu kokonaan, on yhteiskunnan otettava vanhemmuuden tehtävät hoidettavakseen. Kaikilla lapsilla on oikeus turvatun ja tasapainoiseen kasvuympäristöön. Hallitusohjelma ottaa voimakkaasti vastuuta lasten ja lapsiperheiden arjen turvallisuuden varmistamisesta. Sen lisäksi, että halutaan lisätä aikuisia kouluihin ja päiväkoteihin sekä turvata eka- ja tokaluokkalaisten aamu- ja iltapäivähoito, halutaan lisää tukea vanhemmille, jotta he voisivat onnistua tärkeässä ja vaativassa tehtävässään. Tarvitaan yhteistyötä ja avointa, rehellistä keskustelua lasten kanssa toimivien ja perheiden välillä. Ongelmat eivät lisäänny puhumalla, vaan asioiden saadessa sanallisesti yhteisesti ymmärrettävän muodon on mahdollista saada ongelmat ratkaistuiksi.

Erityisen tärkeänä pidän sitä, että hallitusohjelmaan on kirjattu päätös sosiaalipalveluille laadittavista nykyistä selkeämmistä laatusuosituksista. Itse toivoisin, että olisi myös laatuvaatimuksia ja että niiden toteutumista seurataan.

Meistä aikuisista harvat jaksaisivat olla 25-30 henkilön, enemmän tai vähemmän äänekkään, joukossa ja keskellä 8-10 tuntia päivässä. Siksi on välttämätöntä, että myös lasten päivä turvataan ja määritellään enimmäisryhmäkoot päiväkodeissa. Uusien ryhmäkokomääritysten on oltava selkeästi nykyisiä käytännön muokkaamia ryhmäkokoja pienempiä.

Lasten sairastuessa on aikuisten ja yhteiskunnan kyettävä nykyistä ripeämpään toimintaan. Pienten mielenterveyspotilaiden nopeaan ja asianmukaiseen hoitoon pääsyyn halutaan panostaa sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn kiinnittää erityistä huomiota. Toteankin, että lasten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy on vaativaa, pitkäjänteistä ja laaja-alaista yhteistyötä edellyttävää toimintaa, joten töihin on käytävä ripeästi ja ennakkoluulottomasti. Ei ole varaa vatuloida.

Ennaltaehkäisyn hoidossa on yksi tärkeä osio mielestäni lastensuojelulain uudistaminen ja lastensuojelutyön vahvistaminen. Lapsiperheiden köyhyyden poistaminen ja syrjäytymiskehityksen pysäyttäminen on tulevaisuuden turvallisuudentakuuta lapsillemme.

Tuula Väätäinen

---

Leppävirta / yhdistys 40 vuotta

Leppävirta 01.03.2003

Arvoisa juhliva yhdistys, arvoisat juhlavieraat, hyvät toverit

Nykyisen mittapuun mukaan 40 vuotias ei ole vanha, ei edes välttämättä keski-ikäinen. Joidenkin mielestä 40 vuotias on varttunut aikuinen. Olipa kuinka hyvänsä, niin 40 vuotta on pitkä taival ja siihen mahtuu monen ihmisen elämä, tai ainakin elämään kuuluvia iloja ja murheita.

Yhdistys ja varsinkin työväenliikkeen yhdistys muodostuu ihmisistä kaiken kokoisista ja näköisistä. Se muodostuu aatteista, tavoitteista, haaveista, tulevaisuuden uskosta, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, universaaleista ihmisoikeuksista ja rauhan vaatimuksesta.

Suomalaiset työväenliikkeen ihmiset jos ketkä tietävät mitä oikeudenmukaisuuden puute ja sota merkitsee. Me olemme kautta aikojen olleet mukana rauhan tehtävissä ja antamassa humanitaarista apua sitä tarvitseville. Tuemme YK:ta sen rauhan tehtävissä.

Väitetään, että maailma muuttuu hirvittävällä vauhdilla, sanotaan ettei mikään ole niin kuin ennen. Kun Leppävirran työväenyhdistys perustettiin 40 vuotta sitten elettiin myös eduskuntavaalien aikaa. Mitkä olivatkaan tuolloin Sosialidemokraattien vaalitavoitteet ja lupaukset. Vuodelta 1962 löytyi Työväenarkistosta kovin vähän materiaalia, mutta jotakin kuitenkin.

Helsingin Sos.Dem.piirin lehdykkä jossa sanottiin, että Sosialidemokraattien toimesta saatiin päättyvän eduskuntakauden aikana uusi vuosilomalaki, eläkelaki, työttömyysvakuutuslaki ja suuremmat lapsilisät. Tulevalle vaalikaudelle luvattiin 40 tuntinen työviikko, sairausvakuutus, tehokas teollistamispolitiikka ja suuret koulu-uudistukset. Kansaa kehotettiin voimakkaasti äänestämään sanottiin, älä hukkaa ääntäsi kommunisteille, äläkä myöskään sellaisille, jotka eivät vaaleissa saa ehdokkaitaan lävitse eduskuntaan.

Mitä me Sosialidemokraatit sanomme tänään vaalien alla. Tämän olemme tehneet lisänneet 300 000 työpaikkaa vuoden 1995 jälkeen, puolittaneet asuntovelallisen korkomenot, taanneet päivähoito-oikeuden alle kouluikäisille sekä maksuttoman esiopetuksen 6-vuotiaille. Laajentaneet hammashuollon koko väestön kattavaksi, lisänneet rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä perusopetukseen satoja miljoonia euroja. Alentaneet tavallisen eläkkeensaajan verotusta kolmanneksella, poistaneet eläkeläisten raippaveron sekä vapauttaneet yli 300 000 pienituloista valtion tuloverosta kokonaan.

Mitä me lupaamme 100 000 uutta työpaikkaa, terveydenhuoltoon lisää rahaa ja hoitotakuun, korottaa ensimmäisen lapsen lapsilisää, taata alle 25 vuotiaille yhteiskuntatakuun työ tai opiskelupaikan. Vahvistaa lasten kasvuympäristöä ja lisätä kouluun ja päivähoitoon 10 000 työntekijää. Vakaata ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sotilaallista liittoutumattomuutta ja uskottavaa puolustusta. Haluamme parempaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Rauhan turvaamista ja laajaa yhteistyötä. Sanomme SDP on Varma vaihtoehto, äänestä.

Neljäkymmentä vuotta sitten ja tänään samat teemat huoli työllisyydestä, lapsista, hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja yhteiskuntarauhasta. Ja toivomus, että kansalaiset ymmärtäisivät porvarillisen vaihtoehdon turvattomuuden ja epävarmuuden. Eri sanoin, mutta samaa tarkoittaen.

Mitäs tästä pitäisi ajatella onko maailma pysynyt paikallaan, sosialidemokraatit jähmettyneet menneisyyteen? Ei toki vaan kyse on ihmisen, meidän jokaisen perustarpeiden pysyvyydestä ja välttämättömyydestä. Siitä, että aina on ja tulee olemaan heikommassa asemassa olevia ihmisiä, joita varten erityisesti on olemassa Sosialidemokraattinen puolue, sen puolueosastot/yhdistykset. Ja niissä toimivat inhimilliset toisista välittävät ihmiset.

Mikä ihmisistä tekee välittävän ja joskus omankin edun unohtavan kansalaisen. Me saamme jokainen jotakin perintönä vanhemmiltamme, mutta suurin osuus ihmiseksi kasvamisessa on sillä sosiaalisella verkostolla missä me elämämme. Ei ole sama millaisessa arvomaailmassa me kasvamme ja millaisia ratkaisuja asioiden hoitamisessa me näemme ja kuulemme. Se arvomaailma mitä sosialidemokraatit tähän maailmaan tarjoavat on sinällään arvokasta, mutta erityisesti se on yksittäisen ihmisen kannalta arkipäivää helpottavaa ja tulevaisuutta turvaavaa.

Meidän ei aina ole helppoa sanoa toisillemme asioita ei varsinkaan niitä positiivisia. Kun nuori kihlattu sulhasensa sylissä istuessaan uskaltautui sanomaan; sinä et millonkaan imartele minua. Siihen sulhanen vastasi: monestikkiin on tullut mieleen vuan en ou keksinnä aehetta.

Hyvät Toverit minun ei tarvitse edes keksiä aihetta kiittääkseni Teitä siitä työstä mitä Te täällä Leppävirralla olette tehneet sosialidemokratian ja kuntalaisten hyväksi.

Tuon Teille Sosialidemokraattisen puolueen puoluehallituksen ja Pohjois-Savon piirin Onnittelut ja Kiitokset 40 kymmenestä vuodesta ja toivon voimia sillä työ ihmisten hyväksi ei koskaan lopu, vuosien saatossa työ saa vain uusia muotoja entisten rinnalle.

---

Kestävään hyvinvointiin -seminaari

Kuopio 18.01.2003

Hyvät Toverit, arvoisat päivän alustajat, seminaaripäivään osallistujat

Vaalien alla jokainen puolue pyrkii määrittelemään oman näkemyksensä hyvinvoinnista. Sosialidemokraateille hyvinvointipolitiikan määritteleminen ei periaatteellisesti ole ollut vaikeaa.

Tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus, laatu, pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan kulmakivet joissa erityisesti heikommassa asemassa olevat huomioidaan, on ollut meille sosialidemokraateille itsestään selvyyksiä.

Kuinka sitten tänä päivänä oikeasti pystytään määrittelemään heikommassa asemassa olevat?

Ikävuodet ei sinällään anna yksiselitteistä kuvaa siitä miten ihminen selviää oman elämänsä ja iän mukanaan tuomista haasteista.
Pelkästään taloudellinen selvitys ei vielä kerro todellisesta tilanteesta. Esim. vanhempien varallisuus tai sosiaalinen asema ei vielä kerro lopullista totuutta lasten arkipäivästä ja turvallisuudesta.
Potilaan saama diagnoosi ei kerro yksiselitteisesti kokonaistilannetta vaan se antaa suuntaa, siitä mitä kaikkea hän tarvitsee, parantuakseen tai vain oireiden lieventämiseen.
Se että on tarvetta vastaava määrä päivähoitopaikkoja tai terveyspalveluja ei vielä kerro toiminnan sisällöstä tai vaikuttavuudesta. Kuntien hyväkään taloudellinen tilanne ei sinällään vielä todista palvelujen todellisesta saatavuudesta tai tehokkuudesta suuntaan tai toiseen. Vaikka vahva talous onkin hyvinvointiyhteiskunnan selkäranka.

Edellä olevat ja monet muut kysymykset odottavat vastauksia?

Yritystoiminta ja julkinen toiminta ovat toisilleen välttämättömiä. Julkisten palveluiden korkea taso on varmistettava eikä sen merkitystä saa missään olosuhteissa aliarvioida. Teollinen tuotanto ei tule toimeen ilman julkisen vallan tuottamaa tutkimusta ja korkean tason koulutusta. Vakaa työelämä tarvitsee tuekseen kattavan sosiaali- ja terveyspalveluiden verkoston. Yksityisen elinkeinotoiminnan ja julkisten palveluiden vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys myös aluetalouden kasvulle.

Hyvinvoinnin merkitys työpaikoilla on noussut tämän vuosisadan huutomerkiksi. Yhä useammin havahdutaan siihen, että työpaikoilla voidaan huonosti. On herätty vaatimaan perhe- ja työelämän inhimillisempää yhteensovittamista. On ymmärretty että aikuisilla on kasvava vastuu vanhemmuudesta tämän hetken ja tulevaisuuden haasteissa. On nähty, että tämän päivän lapset, tietoyhteiskunnasta huolimatta, tarvitsevat aikuisen ihmisen vierelleen ja olemaan läsnä varsinkin silloin kun ympäristön paineet ja houkutukset käyvät ylivoimaiseksi.

Työelämän repaleisuus ja ennustamattomuus estää vanhempien mahdollisuuden suunnitella itsensä ja lastensa elämää riittävästi eteenpäin. Työ joka on menneinä aikoina ollut melkein oikeus on nyt liian monelle kaukainen haave ja joillekin jopa niin kaukainen ettei tahdo oikein muistaa mitä se työ itse asiassa olikaan.

Laaja kestävä hyvinvointi ei ole sitä, että osalla on turvattu elämä hamaan tulevaisuuteen, mutta osalla se loppuu kun silmänsä sulkee. Yhteiskunnan tehtävä on rakentaa hyvinvointia ja toivoa tulevaisuudesta, kaikille. On suojeltava ihmisiä köyhyydeltä ja kurjuudelta, mutta puututtava myös silloin kun varallisuus tai sosiaalinen asema peittää henkisen, sosiaalinen ja ruumiillisen ahdingon ja turvattomuuden.

Kuntien välinen yhteistyö on noussut sitä tärkeämmäksi mitä paremmin olemassa olevat kuntalaisten tarpeet on tiedostettu. Yhä enemmän on toimintakokonaisuuksia joiden tuottaminen kohtuullisin kustannuksin ja riittävän laadukkaina osoittautuvat vaikeasti toteutettavaksi yksittäiselle kunnalle. Elinkeinopolitiikka ja erityispalvelut haastavat meidät kaikki yhteisen pöydän äärelle.

Onnistuneen yhteisen toiminnan kulmakivi on tietysti yhteinen käsitys ja näkemys toiminta tavoista ja periaatteista. Yhteisen linjauksen löytymisessä tarvitaan paljon nykyistä enemmän yhteistä suunnittelua, koulutusta ja toimintaa, tavoitteista sopimista. Yhteistoiminnan laatu perustuu keskinäiseen luottamukseen ja vuorovaikutukseen, päämäärien samansuuntaisuuteen sekä toimivaan työnjakoon. On erotettava lyhytaikaiset edut pitkäaikaisista. Pelkästään lyhytaikaisten etujen hakeminen on este kestävän hyvinvoinnin kehittymiselle.

Seudulliselle ja maakunnalliselle hyvinvointipolitiikalle tulee luoda säännönmukainen käytäntö, joka ei nojaa pelkästään yksittäisten viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden aktiivisuuteen, kulloinkin esiin nousevissa ajankohtaisissa asioissa. Toivon meille hyvää seminaaripäivää, uusia ajatuksia ja vahvistusta hyville sosialidemokraattisille periaatteille.

Tervetuloa

---

Pohjois-Savon Sos.dem.piirin syyspiirikokous

Kuopio 26.10.2002

Arvoisat vieraat, hyvät toverit ja kaikki kokoukseen osallistujat

Vuosi sitten maailmaa puhutti yhdysvaltojen kokema terroristi-isku. Maailman turvallisuus oli muutamassa minuutissa saanut sellaisen kolhun, josta ei ole vieläkään selvitty. Yhdysvaltojen ja Irakin välien kiristyminen on luonut maailmaan uuden uhan ja ajan kuluessa näyttää maiden välien kireys tulevan yhä lähemmäksi aseellista selkkausta.

Moskovassa eletään edelleen kauhun hetkiä, joukko terroristeja piti ihmisiä panttivankeinaan. T?et?enia on vuosikausia ollut väkivallan murhenäyttämö, mutta maailmalla samanaikaisesti tapahtuneet iskut ovat kuitenkin hallinneet mediaa ja nyt arvellaan , että tällä tavalla terroristit haluisivat päästä julkisuuteen ja saada sitä kautta asialleen painoarvoa.

Olipa syyt tekoon mitkä tahansa, se joka tapauksessa loukkaan ihmisten koskemattomuutta ja luo maailmaan uutta syvälle tunkeutuvaa turvattomuutta. Kotimaassa ostoskeskus Myyrmäen traaginen tapahtuma kertoo ainakin sen, että ihmisen mieli ja sieltä syntyvät teot ovat joskus arvaamattomia ja siksi myös hyvin pelottavia.

Suomi on EU:n kanssa yhdessä tehnyt voimallisesti töitä maailman turvallisuuden ja rauhan puolesta. Pääministeri Lipponen on johdonmukaisesti ja aktiivisesti osallistunut myös julkisesti turvallisuuden vahvistamiseen olemalla läsnä, jakamalla tietoa ja rauhoittamalla tilanteita. Tämän ihmiset ovat rekisteröineet ja antaneet hänen toiminnastaan myönteisen palautteen. Me tuemme pääministeriä jatkamaan rauhan ponnisteluja, ponnisteluja joita varmasti tarvitaan myös tulevina vuosina.

Maailman turvallisuuden lisäksi me tarvitsemme jokapäiväiseen elämäämme arjenturvallisuutta, ja sellaiset perusrakenteet, joiden varassa selviämme, vaikka elämään usein kuuluvat vastoinkäymiset astuisivatkin ovesta sisään. Sosialidemokratia perustuu oikeudenmukaisuudelle ja tasa-arvolle ihmisten kesken. Ne ovat arvoja joihin me edelleen uskomme ja joiden varaan rakennamme oman toimintamme.

Siksi työttömyyden poistaminen on edelleen tärkeä tavoite , johon pyrimme. Ihmisillä on oltava oikeus ja mahdollisuus pysyvään, pitkäjänteiseen työhön ja riittävään toimeentuloon. Sillä työn ja toiminnan kautta tuleva oma ja toisten arvostus on yksi osa siinä kokemuksessa miten me tunnemme kuuluvamme yhteiskuntaan. Pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseksi tarvitsemme laajapohjaista ponnistelua, ponnistelua johon on syytä osallistua sekä julkiset että yksityiset toimijat. Nuorille koulutuspaikan ja / tai työpaikan takaaminen on pysyvä paikkalippu tulevaisuuteen.

Lapsiperheet ja erityisesti lapset ovat tänä päivänä konkreettisen välittämisen tarpeessa. Lasten- ja nuorten huonovointisuus kertoo omaa karua kieltään siitä, että olemme menettämässä otteen ohjaavasta, suojaavasta ja rakastavasta vanhemmuudesta ja aikuisuudesta lapsiamme kohtaan. Sosialidemokraatit tulevat linjaamaan omat selkeät tavoitteet ja toimenpiteen, joihin olemme valmiit sitoutumaan. On selvää, että yhteiskunnan on oltava nykyistä enemmän mukana omalla panoksellaan lasten hyvinvoinnin palauttamisessa ja varmistamisessa, ennaltaehkäisyssä ja olemassa olevien ongelmien ratkaisemissa.

Hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu toimivat ja ihmiset tavoittavat peruspalvelut. Palvelut joiden tuottajana tai järjestäjänä ovat päävastuussa julkiset toimijat. Me lähdemme siitä, että peruslinjausta julkisesta vastuusta ei ole syytä muuttaa vaan jossakin määrin lujittaa ja aktiivisesti etsiä uusia ehkä rakenteellisiakin ratkaisuja, jotka varmistavat sen, että palvelurakenne on kunnossa koko maassa ja näin vastaa ihmisten arjen tarpeisiin.

Terveyden- ja sosiaalihuollon kansallisia hankkeita on jatkettava myös seuraavalla vaalikaudella ja haettava niille keskinäistä synergiaa. On nopeasti etsittävä konkreettisia vastauksia esille nousseiden pullonkaulojen aukaisemiseksi. Pohjois-Savon piirihallitus on useaan otteeseen nostanut esille esim. erikoissairaanhoidon ja valtion keskinäisen suhteen uudelleen arviointia, jotta estettäisiin erikoissairaanhoidon tarpeetonta alasajoa.

Talouden avautuminen ja rakennemuutos ovat muuttaneet aluepolitiikan lähtökohtia. Globaalissa taloudessa markkinat pyrkivät keskittymään ja tuotantolaitoksia siirtyy halvemman työvoiman maihin. Toisaalta kansainvälistyminen tuo myös mahdollisuuksia erikoistua ja pärjätä korkealla osaamisella. Kansainvälisessä kilpailussa Suomen strategian tulee nojata yhteistyön lisäämiseen, korkeaan osaamiseen ja ammattitaitoon. Alueellinen tasa-arvoisuus on ollut vaakalaudalla ja vakautusta alueiden välille on etsitty. Meilläkin täällä on syvä huoli siitä, että miten Pohjois-Savon käy tulevissa haasteissa.

Minä uskon, että me kaikki olemme valmiit tekemään työtä sen eteen, että maakuntamme ei ole vähenevän väestön, kurjistuvan elinympäristön ja toivottomuuden maakunta. Meille on välttämätöntä, että työpaikkoja syntyy lisää, alueen osaaminen paranee, ja että maaseutupolitiikka ja aluekeskusajattelu kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. Tähän työhön me tarvitsemme tukea ja konkreettisia panostuksia myös valtiolta. Valtion toimintojen alueellistamista tulee jatkaa siten, että se tukee maan tasapainoista kehittymistä, edistää ja vahvistaa alueiden omia tavoitteita. Sosialidemokraatit tulevat ottamaan vastuuta tästäkin omalta osaltaan kun hallitusohjelmaa valmistellaan ja sen sisällä konkreettiset toimintalinjaukset varmistuvat. Puoluevaltuusto ja puoluehallitus työstävät tulevaa hallitusohjelmaa, johon kirjataan sosialidemokraattien tahtotila ja sitoutuminen turvallisuudesta, työllisyydestä, lapsista, palveluista ja aluepolitiikasta.

Kenttää kuunnellaan hyvin herkällä korvalla ja siksi tänään meilläkin on poikkeukselliset järjestelyt kokouksen kulun suhteen. Piirihallitus päätti, että keskitymme erityisesti aluepolitiikkaan ja annamme tilaa kutsuttujen vieraiden esityksille ja teille hyvät kokousedustajat. Toivomme, että keskustelu on vilkas ja annatte ajatusten ja kysymysten virrata. Puoluevaltuutetut, kansanedustajat, piirihallituksen jäsenet ja minä puoluehallituksen jäsenenä viemme kokousväen terveisiä ja tahotilaa eteenpäin.

Tervetuloa

Kokous avattu

---

Valtakunnallinen Tilkkutyönäyttely / Siilinjärvi

30.07.2002

Käsityöperinteellä on pitkä ja monipolvinen historia. Menneinä vuosisatoina on vahva ja monipuolinen kädentaitojen hallinta mahdollistanut ihmisten elämisen ja selviämisen pohjoisissa joskus ankarissakin olosuhteissa.

Äitimme, isoäitimme ovat monesti tyhjästä loihtineet sisustusta mökkeihin ja vaatetta lapsikatraan päälle. Aina ei ole voinut puhua käsitöiden olleen harrastusta joita on voinut tehdä silloin kun on mieli tehnyt. Monesti on täytynyt ottaa yöstä jatketta päivälle.

Ihmiset eivät ole koskaan toisillensa täsmällisen identtisiä, niinpä toiset ovat syntyneet puikot tai sivellin kädessään. Toiset joutuvat tutustumaan noihin kapineisiin myöhemmin, mutta ahkeruudella oppivat taitaviksi käyttäjiksi. Sitten on joukko joka väittää peukalonsa sijaitsevan keskellä kämmentä.

Ajattelen, että käsityöt ovat taiteenlaji, jossa ei ole epäonnistujia, jokainen kun voi tehdä juuri oman näköistään ja kokoistaan. Tietysti on olemassa " reunaehtoja" joita noudattamalla tuotos miellyttää laajempaakin joukkoa. Omassa mielessä on kirkkaana ompelija äitini hokema " harsippa tyttö kunnolla, näissä hommissa ei poropeukaloille kunnian kukko laula". Niin sitä harsittiin ja purettiin.

Vaikka olenkin harrastanut monenlaisia kädentöitä, niin pitsin nypälys ja tilkkutöiden tekeminen on pitänyt jättää taitavimmille ja pitempi pinnaisille. Tilkkutöistä tulee minulle mieleen kaksi aivan erilaista mielleyhtymää, nimittäin suunnaton puute ja köyhyys ja toisaalta valtavat mahdollisuudet, värien kirjo ja tekijän rajaamaton vapaus käyttötarkoituksen ja materiaalin suhteen. Ymmärrän, että onnistuneen lopputuloksen pääseminen vaatii hyvin tarkan ja moni puolisen suunnittelun alkaen värien, materiaalin ja käyttötarkoituksen yhteensopivuudesta.

Me täällä Siilinjärvellä olemme hyvillä mielin ottamassa vastaan juuri pystytetyn valtakunnallisen tilkkutöiden näyttelyn. Saamme reilun viikon lepuuttaa silmiämme ja mieltämme täällä koulukeskuksen tiloissa, jonka olette töillänne koristelleet.

Vaikka Tilkkulehti 2/2002 numerossa todetaan koulukeskuksen olevan Suomen suurimpia, mutta ei todennäköisesti kauniimpia ilman töitänne, niin kunnan luottamushenkilönä on velvollisuus hiukan asettua puolustuskannalle. Nimittäin, vaikka tätä rakennusta ei ole kaaneuvesta palakittu niin ei ou rummuuvestakaan sakotettu.

Kaikki näytteille asettajat upeine töinenne olette tervetulleita Siilinjärvelle, tervetulleita olette myös kaikki näyttelyssä kävijät, joita sankoin joukoin tänne odotamme.Oli mukava kun tulitte, viihtykää ollaksenne. Käyttäkää hyväksenne kunnan monipuolisia palveluja ja tulkaa toistekin.

---

Vappu -02 / Siilinjärvi

01.05.2002

"Ainoastaan harvat ajattelevat, mutta kaikki kuitenkin tahtovat päättää asioista. " Fredrik Suuri)

Yhteiskunnan ja ihmisten toiminta perustuu arvoihin, tavoitteisiin ja toiveisiin. Joista taas syntyy tekoja, päämääriä, valintoja ja saavutuksia. Pienenä pohjoisena maana Suomi ja sen kansa on joutunut hakemaan yhteisiä arvoja ja valintoja. Suomi on usein hakenut kompromissien kautta sopua ja tietä valoisampaan ja rauhallisempaan tulevaisuuteen. Suomalainen moniarvoisuus poliittisesti ja yhteiskunnallisesti on antanut mahdollisuuden löytää tien yhdeksi vaikutusvaltaiseksi EU:n jäsenmaaksi.

Suomalaiset arvostavat puhtautta, turvallisuutta, tasa-arvoa ihmisten kesken, työtä, terveyttä ja koulutusta. Kaikissa noissa tärkeinä pitämissämme asioissa olemme ainakin kohtuullisesti onnistuneet. Mittareilla mitaten ja keskiarvoja tuijottaen ei meillä pitäisi olla mitään hätää.

Hyvistä tuloksista huolimatta maassa on kestämättömän suurta työttömyyttä. Työttömyyttä jonka poistamisessa näyttää yhteiskunnan kynnet aina vain lipsuvan. Pidän tärkeänä sitä, että ihmisille kaikin keinoin etsitään työtä, mutta yhtä tärkeänä myös sitä ettei selkeästi työhön pystymätöntä nöyryytetä juoksettamalla häntä työttömyyskortistossa tai sieltä pudonneena sosiaalitoimistossa.. Tässä mielessä kannatan Ilkka Taipaleen mallia selvittää työttömiksi kirjautuneiden todellista työkykyisyyttä. Jokaiselle ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun ja toimeentuloon.

Ammattiliitot ovat aina vahvasti panostaneet työllisyyden lisäämiseen ja ponnistelleet kaikin tavoin työttömyyttä vastaan. Nyt myös liittojen päänsäryksi on tullut entistä voimakkaammin työssäkäyvien työuupumus, työpaikkakiusaaminen, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Odotan, että nämä tämän päivän työelämään keskeisesti liittyvät asiat ovat esillä seuraavissa Tupo neuvotteluissa. Yhteiskunta on tullut yhä arvaamattomammaksi se mikä ennen toi sielulle rauhaa ja elämään vakautta voi toimiakin päinvastoin.

Liian moni työntekijä ei kuulu ammattiliittoihin, he ajattelevat pärjäävänsä yksin paremmin. Yksin maailmassa missä työnhinnoittelu, työaika kysymykset ja työolosuhteet on yhä enemmän markkinoiden vietävissä. Kannattaisi miettiä asiaa uudelleen.

Suomessa ei tarvitse pelätä sotaa, maanjäristyksiä tai tulivuorenpurkauksia. Me olemme säästyneet terroristi iskuilta ja laajoilta joukkomurhilta. " Voiko koulussa enää nauraa" kysyi 16 v. saksalainen tyttö kun koulutoveri oli tappanut opettajia ja oppilaita. Ottamatta sen enemmän kantaa kyseiseen tapahtumaan, voi kuitenkin todeta, että yhteisöstä tai yhteiskunnasta rangaistukseksi erottaminen ei ole toimiva ja asioita eteenpäin vievä toimintamalli.

Maailmalla tapahtuvat ikävät asiat eivät saa jäädä huomioimatta vaan niitä on ajateltava ja niistä on otettava oppia. Siilinjärvellä Lapsiperheprojektin kautta pyritään luomaan kouluihin turvallisuutta mm. oppilashuoltoa tehostamalla, puuttumalla mm. päihteiden käyttöön ja luomalla toimivat suhteet opettajien, oppilaiden ja vanhempien välille. Koulujen ja vanhempien on muistettava että koulu ja koti eivät ole erillisiä saarekkeita lastemme mielissä vaan yhtenä kokonaisuutena jossa toinen vaikuttaa toiseen.

Erilaisuuden arvostaminen ja hyväksyminen ei ole aina kovin helppoa. Maailman laajetessa ja porttien avautuessa yhä useammin törmäämme sellaiseen mitä ihmettelemme. Tämän ajan aikuisten suuri ja kauaskantoinen tehtävä on kasvattaa tulevista sukupolvista ihmisiä, jotka katsovat enemmän saavutuksiin ja tapoihin kuin itse tekijöihin. Pidän hyvin todennäköisenä, että jo lähitulevaisuudessa suomalainen yhteiskunta kirjavoituu ihmisten ja heidän mukanaan kulttuurien muuttaessa maasta toiseen. Tuota muuttoliikettä on syytä aktiivisesti seurata, tarpeen mukaan ohjata ja olla asialle avoin.

Huoli pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisesta on saavuttanut maan korkeimmat päättäjät. Juuri julkistettu kansallinen terveysprojekti toimenpide ehdotuksillaan pyrkii ehkäisemään portilla kolkuttelevaa ilmiötä. Hallitus on jo nyt päättänyt lisätä valtion osuuksia tänä ja ensi vuonna korva merkitsemällä rahaa leikkausjonojen pienentämiseksi. Ennen kuin täsmälliset päätökset tehdään valtio haluaa varmistaa, että kunnat käyttävät rahan siihen mihin se on tarkoitettu.

Monia asioita sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan näyttää toteen numeroin ja mittarein, mutta hyvin paljon on sellaista mikä ei kuvaudu tilastoissa. Lastensuojeluun, psykiatriaan, syrjäytymiseen, vanhusten huoltoon ja erilaiseen ihmisten arjen turvattomuuteen ei helposti löydy mittareita ja näin ne jäävät vaille huomiota. Siksipä se, että on päätetty lyhentää leikkausjonoja ei vielä riitä nimeksikään.

Terveysprojektin keskeistä sisältöä on palveluiden seutuistaminen nykyistä selvästi laajemmin. Henkilökohtaisesti en usko siihen, että laajamittainen peruspalveluiden koonti yhteen useamman kunnan alueelta on mahdollista. Etenkin jos halutaan noudattaa periaatetta, että palveluiden on oltava lähellä käyttäjiään. Erityispalveluiden tuottaminen tai järjestäminen kuntien yhteisenä toimintana on sitä vastoin erittäin järkevää.

Yhtenä suurena uhkana tulee olemaan ammattitaitoisten sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijöiden puute tulevina vuosina. Merkit on jo nyt nähtävissä kaikilla Pohjois-Savon seutukunnilla. Kunnat ovat laiskasti lähteneet vastaamaan tulossa olevaan työvoiman vajaukseen. Siilinjärvellä on valmisteilla henkilöstöstrategia joka tulee pitämään myös sisällään varautumisen työvoiman rekrytoimiseen.

En usko siihen, että toisia mollaamalla oma osa tai asia palkittaisiin. Siksi näin Vappuna tyydyn toteamaan, että tämän päivän Suomessa on Sosialidemokraattina hyvä olla. Iso joukko kansalaisista luottaa meihin ja antaa kannatuksensa. Sosialidemokraattiseen liikkeeseen mahtuu koko kansan kirjo, ei tarvitse kenenkään tuntea itseään yksinäiseksi tai toista huonommaksi. Meillä voi vapaasti kuulua ammattiliittoihin, ja kannattaa täysin rinnoin hyvinvointipalveluiden järjestämis- ja toteuttamisvastuuta yhteiskunnallisena toimintana. Sanotaan, että sosialidemokraattisen liikkeen katto on korkealla ja ovet leveät siinä mahtuu kumartumatta kulkemaan ja tönimättä liikkumaan.

Hyvää kevättä ja Vappua omasta ja Pohjois-Savon sosialidemokraattien puolesta

---

Vappu -02 / Karttula

01.05.2002

"Ainoastaan harvat ajattelevat, mutta kaikki kuitenkin tahtovat päättää asioista. " Fredrik Suuri)

Hyvistä tuloksista huolimatta maassa on kestämättömän suurta työttömyyttä. Työttömyyttä jonka poistamisessa näyttää yhteiskunnan kynnet aina vain lipsuvan. Pidän tärkeänä sitä, että ihmisille kaikin keinoin etsitään työtä, mutta yhtä tärkeänä myös sitä ettei selkeästi työhön pystymätöntä nöyryytetä juoksettamalla häntä työvoima- tai sosiaalitoimessa. Tässä mielessä kannatan Ilkka Taipaleen mallia selvittää työttömiksi kirjautuneiden todellista työkykyisyyttä. Jokaiselle ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun ja toimeentuloon.

Ammattiliitot ovat aina vahvasti panostaneet työllisyyden lisäämiseen ja ponnistelleet kaikin tavoin työttömyyttä vastaan. Nyt myös liittojen päänsäryksi on tullut entistä voimakkaammin työssäkäyvien työuupumus, työpaikkakiusaaminen, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Yhteiskunta on tullut yhä arvaamattomammaksi se mikä ennen toi sielulle rauhaa ja elämään vakautta voi toimiakin päinvastoin.

Maailmalla tapahtuvat ikävät asiat eivät saa jäädä huomioimatta vaan niitä on ajateltava ja niistä on otettava oppia. Koulujen oppilashuoltoa ja kouluterveydenhuoltoa on nykyisestään vahvistettava. Jolloin on mahdollista luoda lisää turvallisuutta koululaisten elämään, puuttumalla mm. päihteiden käyttöön ja luomalla toimivat suhteet opettajien, oppilaiden ja vanhempien välille. Koulujen ja vanhempien on muistettava että koulu ja koti eivät ole erillisiä saarekkeita lastemme mielissä vaan yhtenä kokonaisuutena jossa toinen vaikuttaa toiseen.

Erilaisuuden arvostaminen ja hyväksyminen ei ole aina kovin helppoa. Maailman laajetessa ja porttien avautuessa yhä useammin törmäämme sellaiseen mitä ihmettelemme. Tämän ajan aikuisten suuri ja kauaskantoinen tehtävä on kirjavoituu ihmisten ja heidän mukanaan kulttuurien muuttaessa maasta toiseen. Tuota muuttoliikettä on syytä aktiivisesti seurata, tarpeen mukaan ohjata ja olla asialle avoin. kasvattaa tulevista sukupolvista ihmisiä, jotka katsovat enemmän saavutuksiin ja tapoihin kuin itse tekijöihin. Pidän hyvin todennäköisenä, että jo lähitulevaisuudessa suomalainen yhteiskunta.

Huoli pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisesta on saavuttanut maan korkeimmat päättäjät. Juuri julkistettu kansallinen terveysprojekti toimenpide ehdotuksillaan pyrkii ehkäisemään portilla kolkuttelevaa ilmiötä. Hallitus on jo nyt päättänyt lisätä valtion osuuksia tänä ja ensi vuonna korva merkitsemällä lisä rahaa leikkausjonojen pienentämiseksi. Ennen kuin täsmälliset päätökset tehdään valtio haluaa varmistaa että kunnat käyttävät rahat juuri siihen mihin ne on korvamerkitty.

Yhtenä suurena hyvinvointiyhteiskunnan uhkana tulee olemaan ammattitaitoisten, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijöiden puute tulevina vuosina. Merkit on jo nyt nähtävissä kaikilla Pohjois-Savon seutukunnilla. Kunnat ovat laiskasti lähteneet vastaamaan tulossa olevaan työvoiman vajaukseen.

Ehkä määrällisesti henkilöstö vajetta tulee olemaan Pohjois-Savossa Kuopion seutukunnalla. Kun Karttula ja Maaninka liittyivät Kuopion seutukuntaan olin siitä henkilökohtaisesti kovasti mielissäni. Maaninka synnyinkuntana ja Karttula kesäkoti kuntana. Kuopion seutukunnalle taas näiden kahden kunnan liittyminen vahvisti entisestään Maakunnan keskusalueen merkitystä.

Seutukunnan elinvoimaisuus on yhteen laskien jäsenkuntien vahvuus ja yksituumaisuus. Seutukunnallinen toiminta on vielä verraten nuorta ja kun uusia kuntia liittyy yhteiseen rintamaan haetaan aina kotvasen yhteisiä pelisääntöjä ja luottamusta. Tuota etsimisaikaa mielestäni eletään nykyisellä Kuopion seutukunnallakin.

Jokainen jäsenkunta seuraa muiden kuntien sisäistä ja ulkoista toimintaa ja ulostuloa ja tekee niistä johtopäätöksiä. Siksi on erittäin tärkeää, että kuntien sisällä poliittinen ja virkamiestoiminta on luotettavaa ja pääsääntöisesti johdonmukaista.

Entisenä Karttulan kuntalaisena ja nykyisenä kesä karttulalaisena otan hiukan oikeutta ja pyydän arvoisat kunnan päättäjät istukaa nokakkain ja puhukaa keskenänne, luottamus takaisin. Hyvä työtoverini usein sanoo , että se ottaa yhteyttä jolla on parempi itsetunto.

Hyvät ystävät

Lumet on sulaneet ja Virmas virtaa vapaana, aurinko kiipeää korkealle ja illat ovat valoisat, yhä useammin perheeni auton nokka kääntyy kohti Kuivaniemeä. Kun kevään ja kesän aikana usein liikun täällä keskustassa toivon voivani jutella monen teidän kanssa, sillä psykiatrian ammattilaisena uskon vakaasti keskustelun ja puhumisen tehoon ja sitä kautta rakentavaan toimintaan.

Hyvää kevättä ja Vappua omasta ja Pohjois-Savon sosialidemokraattien puolesta

---

Pohjois-Savon Sos.dem.piiri kevätkokous

Leppävirta 06.04.2002

Arvoisat kokoukseen osallistujat hyvät vieraat, lehdistö Hyvät Toverit

Kokoukset kuulostavat monesti tylsiltä ja niitä tahtoisi vältellä. Meillä on tänään ainakin kolme etua ajatellen kokouksia yleensä. Nyt on kevät, kokoonnumme Leppävirralla ja olemme sosialidemokraatteja, tai ainakin suurin osa, joten meillä on kaikki edellytykset hyvään yhteiseen kokouspäivään.

Myös ajanjakso puoluekokouksen alla ja tuleva eduskuntavaali vuosi antaa meille oivan mahdollisuuden vaikuttaa tulevaisuuteen. Uskon, että tulemme tänään keskustelemaan monista ajankohtaisista asioista, mielessäni on muutama asia joihin toivon piirikokoukselta evästystä.

Vaalipiirijaon muuttaminen on tulevaa todellisuutta, johon myös Pohjois-Savon on otettava kantaa.

Vaalipiirijakoa on syytä tarkastella monesta eri kulmasta. Äänikynnyksen suhteen maan eri osat ovat eriarvoisessa asemassa, mikä onkin todellinen ongelma ja tarvitsee ratkaisun. Ratkaisuksi tarjotaan nykyistä suurempia vaalipiirejä.

Laajemmat vaalipiirit tuovat oman hankaluutensa, kun sitä tarkastellaan äänestäjän näkökulmasta. Tuolloin äänestäjän mahdollisuudet vaikuttaa edustajaansa ja sitä kautta päätöksentekoon vaikeutuu. Ehdokkaiden näkökulmasta laajempi vaalikenttä vaatii entistä suurempia taloudellisia panostuksia ja mahdollisesti nykyistä enemmän julkkisvetoista ehdokasasettelua, jossa taas Poliittiset asiantuntijat ajattelevat piilevän vaaran politiikan osaamisen ja poliittisen asiantuntijuuden kaventumisena. Pahin pelko on kaiketikin se, että suurista vaalipiireistä valitut kansanedustajat olisivat valittuja lainsäätäjiä, jotka tulevat esiin vain vaalien edellä kuin muuttolinnut ja häviävät etelään välivuosiksi.

Yhtälö on vaikea, sillä nykyisilläkään pelisäännöillä ei voida jatkaa sillä se automaattisesti tarkoittaa muuttotappio alueille kansanedustajien määrän putoamisen. Toiminnanjohtaja valottaa asiaa laajemmin käytävän keskustelun yhteydessä.

Pohjois-Savon tulevaisuuden yksi kulmakivistä on laaja yhteinen yrittäminen ja toiminta elinkeinoelämän ylläpitämisessä, vahvistamisessa ja tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa. Valtion taholta on ohjeistettu maakunnalliseen, seudulliseen ja vähintäänkin kuntien väliseen konkreettiseen yhteiseen elinkeinotoimintaan.

Näyttää siltä, että EU:n Tavoite 1 aikana tuo yhteistyön velvoite on moninkertaistunut. On laaja huoli siitä saadaanko tukimarkat ohjattua siten, että ne hyödyttävät mahdollisimman laajaa aluetta ja ennen kaikkea luovatko ne pysyvyyttä sekä uutta toiminnallisesti, ja erityisesti luovatko ne tulevaisuuden uskoa uusien työpaikkojen muodossa.

Uskon, että Pohjois-Savossa on mahdollisuuksia löytää synergia etua muodostamalla esim. yhteisiä elinkeinoyhtiöitä/organisaatioita kahden tai useamman kunnan yhteisenä toimintana. Toiminta joka lähtee yhteisesti sovitulta ja rakennetulta pohjalta. Tänään kysynkin miten me sosialidemokraatit eri kunnista tulleina olisimme valmiita toimimaan, jotta maakunnan elinvoimaisuus elinkeinotoiminnan näkökulmasta olisi nykyistä taatumpaa.

Hyvinvointiyhteiskunta julkisine palveluineen on ollut merkittävä tekijä tasa-arvon edistäjänä. Viime aikoina maailmalla on herätty näkemään sen arvo myös menestymisen mahdollistajana ja kilpailukyvyn parantajana. Kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa Suomi on rankattu jopa ykkössijalle vahvuutenaan mm. hyvä koulutusjärjestelmä ja korkea osaaminen, hyvinvointi palvelumme, sekä ympäristön suojelun korkea taso. Suomalaiset nuoret ovat esim. 15-vuotiaiden keskuudessa lukutaidoltaan maailman ykkösiä ja myös matemaattisessa ja luonnontieteellisessä osaamisessaan maailman kärkiluokkaa.

Näiden tulosten taustalla on varmasti maassamme vuosikymmenien saatossa kehitetty ja vaalittu hyvinvointipalvelujen laatu, saatavuus ja kattavuus. Yhdeksänkymmentä luku tänne saakka on monin paikoin salakavalasti nakertanut tuota kansallista pääomaamme.

Yhä useampi ihminen monista syistä johtuen putoaa suojaverkkojen silmistä ja on liian usein avun tavoittamattomissa kun sitä viimein hänelle tarjotaan. Julkisten palveluiden puolesta puhujien määrä vaihtelee. Vaalien läheisyydellä näyttää olevan tässä suhteessa positiivinen merkitys ja milteipä kaikki ihmiset tuntuvat ajattelevan kuten sosialidemokraatit.

Yksi pohjoismaisen menestyksen välttämättömiä edellytyksiä on ollut, että kansalaiset ovat suostuneet muuta maailmaa korkeampaan verotukseen. Kyky panostaa yhteisiin asioihin on hankittu verorahoilla. Tämä ei ole ollut edes kovin vaikeaa, koska kansalaiset ovat ymmärtäneet, että he ja heille tärkeät läheiset ihmiset saavat elämänsä varrella rahansa takaisin moninkertaisesti erilaisina yhteiskunnallisina etuuksina. Ihmiset ovat olleet pitkäjänteisesti sitoutuneita omaan yhteiskuntaansa.

Näyttää vaikealta saavuttaa vastaavaa sitoutumista jatkossa. Kaikki ne, jotka maksavat Suomessa veroja, eivät ole sitoutuneet tähän yhteiskuntaan. Miksi ulkomaalainen it-alan osaaja Nokia palveluksessa haluaisi maksaa korkeita veroja Suomeen. Hän ei aio jäädä tähän maahan, eikä olla täällä vanhuksena, eikä kouluttaa lapsiaan suomalaisessa yliopistossa. Tähän tapaan ajattelee myös moni Suomessa syntynyt kolmekymppinen, jonka lapsuuteen ja koulutukseen tämä maa on investoinut paljon, hänen vanhempiensa veromarkkoja hyödyntäen. Kolmekymppinen joka aikoo tulla toimeen omillaan ja haaveilee käteen jäävän palkan suuruudesta veroparatiisissa.

Pystyykö keskiluokkaistunut Suomi, jossa verojen alentaminen on suosittu poliittinen puheenaihe, yhä panostamaan yhteisten intressien edistämiseen. Ymmärtääkö keskiluokka, että juuri se istuu temppelinharjalla ja että juuri sen hyvinvointivaltiolta saamat etuudet ovat vaarassa. Verotulojen vähetessä niiden kohdentaminen ilmaiseen yliopistoon, kirjastoihin, jäähalleihin, teatteriin vaarantuu. Siinä sivussa hyvinvointipalvelujen ydin peruskoulutus, sosiaali- ja terveydenhuolto tulevat kärsimään. Tätäkö oikeasti suomalaiset haluavat.

Valmistumassa oleva terveydenhuollon projekti pyrkii löytämään terveydenhuollon laajoihin ongelmiin ratkaisuja ja toimintaohjeita. Toivottavasti myös riihikuivaa rahaa ehdotuksiin sisältyy. Tuossakin raportissa varmasti haetaan ratkaisua seudullisesta toimintamallista. En usko että seutuistamalla läheskään pystyään terveydenhuollon ongelmia ratkaisemaan, mutta on varmasti toimintoja joihin on kovinkin viisasta hakea ratkaisua laajemmista ja suuremmista kokonaisuuksista. Meidänkin on syytä pian muodostaa kantamme ja toimia sen mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluiden turvaamiseksi nykyistä enemmän kuntien yhteisinä palveluina. Ajattelen esim. vammaishuollon, lastensuojelun, perhehoidon, päihdehuollon, lastenpsykiatrian erityispalveluita.

Maan hallitus ja rahoituslaitokset ovat tämän viikon aikana käyneet neuvotteluja etsien ratkaisuja lamanaikana velkavankeuteen joutuneiden ihmisten ongelmiin. Erityisesti ne ihmiset jotka joutuivat ns. henkilökohtaiseen konkurssiin taatessaan läheistensä, sukulaistensa lastensa lainoja ovat sitä joukkoa, joiden vapauttamiseen, sanoisinpa, elinkautisesta avovankeudesta on mielestäni myös valtion osallistuttava esim. takausjärjestelyjen. On kansallista köyhdyttämistä jos näitä ihmisiä ei sovituin reunaehdoin vapauteta tekemään työtä ja rakentamaan omaa elämää uudelleen.

Hyvät Toverit läsnäolijat Toivotan Teidät kaikki Tervetulleiksi ja Kiitän Leppävirtalaisia vieraanvaraisuudesta ja mahdollisuudesta pitää täällä kokoustamme.

Totean Kevätpiiri kokouksen avatuksi.

---

Puoluevaltuusto

06.03.2002

Toveri Puheenjohtaja, hyvät Toverit

Tällä kertaa Pohjois-Savon piirihallitus ei antanut minulle sitovia ohjeita puheenvuoroani ajatellen, joten joudun kantamaan enemmän tai vähemmän henkilökohtaista vastuuta siitä mitä aion sanoa.

Viime eduskuntavaalien tulos ja viimeaikaiset gallupit toteavat Sosialidemokraattien olevan maan suurin puolue. Missä sen pitäisi kuulua ja näkyä kysyy moni kansalainen ja vähintään yhtä moni demari.

Työväenpuolueena demarit ovat koko olemassaolonsa ajan rakentaneet demokraattista hyvinvointiyhteiskuntaa. Monilla mittareilla mitaten Suomi on rikkaampi kuin koskaan aikaisemmin. Monilla mittareilla mitaten rikkaus ja hyvinvointia jakautuu epätasaisemmin kuin milloinkaan.

Joten demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan eteen on eilistä uutterammin tehtävä työtä. Sosialidemokraatit eivät voi istahtaa vihreälle oksalle ihailemaan aikaansaannoksiaan. On uskallettava jakaa kasaantuvaa hyvinvointia. Verokevennys hurmokseen ei ole mitään syytä.

Toimiva ja kaikki tavoittava sosiaali- ja terveydenhuolto on yksi hyvinvointi yhteiskunnan kivijalka. Maahan on perustettu kansallinen projekti terveydenhuollon turvaamiseksi. Tällä hetkellä tiedossa olevat projektin julkilausumat eivät rauhoita itseni kaltaisia terveydenhuollon käytännöntyöntekijöitä.

Mielestäni liikaa uskotaan ja painotetaan seudulliseen toteutukseen. Kun samalla aivan oikein todetaan, että palvelut on oltava käyttäjiä lähellä. Varsinkin harvaanasutuilla alueilla seudullisuus saattaa pitkien matkojen vuoksi koitua potilaille kuolemaksi.

Terveydenhuollossa pääosa toiminnasta tapahtuu ihmisten tekemänä ja välittämänä, joten ilman selkeää resurssien lisäystä on turha kuvitella, että siirtämällä ihmisiä paikasta toiseen 2+2 olisi yhtään enemmän kuin neljä. Niinpä 3,5 % lisäys terveydenhuoltoon vuositasolla on enemmänkin kuin välttämätön. Kansalaiset pitävät terveydenhuoltoa tärkeimpänä julkisen talouden kehittämiskohteena. Niin on syytä sosialidemokraattienkin pitää, jos haluamme reilun vuoden kuluttua katsella nykyisen kaltaisia kannatuslukuja.

Terveydenhuoltoa uhkaa työntekijä pula eläköitymisen ja palvelujen tarpeen kasvun vuoksi. Muutamat seuraavat vuodet ovat työntekijöiden saatavuuden ja kouluttamisen suhteen etsikkoaikaa. Nyt meillä vielä on osaavia käytännön työntekijöitä kentällä opettamassa uusia ammattilaisia työhön josta suuri osa opitaan käytännön kautta. Me vanhat ammattilaiset jätämme mielellämme osaamisen perinnöksi uusille tulijoille, jos heitä vain on, emme me halua viedä osaamistamme mukanamme.

Suuri ja monin paikoin syvä työttömyys jakaa ihmisiä auttamattomasti vähintäänkin kahteen leiriin. Nuoret ja yli 50v jäävät helpoiten työmarkkinoiden ulkopuolelle. On laajaa ihmettelyä, mistä moinen johtuu. Tarvinneeko tuota ihmetellä. Nuorilla ei ole työkokemusta ja 50:llä on työvuosia jäljellä korkeintaan 15v ja saattavat vielä sairastella, moni perustelee.

Puheenjohtaja Lipponen on sanonut, että nuorten työllistymistä on kaikin tavoin tuettava etteivät he syrjääntyisi. Mielestäni nuorille on järjestettävä toimintaa ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan jo paljon ennen palkkatyötä. Kesäksi koko Suomi hiljenee, yhteiskunnalliset toiminnot menevät lomille, juuri silloin kun nuorilla on kaikista eniten aikaa, jopa tuntea itsensä yksinäiseksi ja syrjäytyneeksi.

50:n kohdalla, tuota ikää itsekin lähestyn, mietin kuinka vähän uskotaankaan tämän ikäisten kykyyn oppia uutta ja työskennellä riittävän tehokkaasti. Nuoret keski-ikäiset ja yli 5o vuotiaat on työelämässä asetettu ihmisinä toisiaan vastaan. Aivan kuin olisi kaksi eri ihmisrotua. Jos yleisissä asenteissa ei pian tapahdu täyskäännöstä saavat nuoret todellisen kivireen perässään vedettäväksi. Mikään ei haavoita ihmisen mieltä enemmän kuin tarpeettomuuden ja epäonnistumisen tunne ja kokemus.

Toveri puheenjohtaja

"Nuoruudessa sitä erehtyy luulemaan, että äly korvaa kokemuksen. Vanhuudessa taas erehtyy kuvittelemaan, että kokemus korvaa älyn." ( Lyman Bryson )

---

Puoluevaltuusto

20.09.2001

Toveri puheenjohtaja, Hyvät toverit

Väitetään, että politiikassa mukanaoleminen on etuoikeus, se valmentaa laajaan yhteiskunnalliseen tuntemukseen ja vahvistaa ihmistä kestämään melkein mitä vaan. Ajoittain itsekin uskon tuohon mantraan.

Nyt kunnallisvaaliehdokkaiden haalimisessa oli erityisen paljon ongelmia erityisesti pienissä kunnissa ja maaseuduilla. Pohjois-Savossa koko alueella. Syyt miksi ehdokkaaksi ei haluta lähteä ovat erittäin ymmärrettävät, mutta samalla hyvin pelottavat. Ihmiset eivät halua käyttää yhteisten asioiden hoitoon vapaa-aikaansa, he eivät halua leimaantua minkään suunnan edustajaksi, he eivät mielestään tiedä asioista riittävästi, perhetilanne on sen laatuinen, ettei se anna mahdollisuutta. Ja ehkä kaikkein huolestuttavimpana syynä ilmoitetaan, että ehdokkaaksi asettumisen jälkeen, etenkin vasemmistoon, ei ole enää mitään saumoja edetä urallaan tai saada edes työpaikkaa.

Tämä kuullostaa absurdilta, mutta on täyttä totisinta totta, ei vain kuvitelmissa vaan myös käytännössä. Itsellä on viime ajoilta useita esimerkkejä siitä, että poliittinen toiminta on selkeä miinus työpaikkahaastatteluissa. Kun tämän tietää niin kuinka voi kirkkain silmin manipuloida ihmisiä listoille ehdokkaaksi. Erityisesti nuorten kohdalla mahdollinen ura vahinko tulee helposti esille.

Johto päätöksenä voisi sanoa, että joidenkin mielestä politiikka aivan oikeasti pilaa ihmisen, mitätöi hänen ammatillisen osaamisensa ja erityisesti vääristää kaikki hänen kannanottonsa vähintäänkin epäilyttäviksi. Voisipa sanoa, että viimeaikoina valtiollisellakin tasolla on annettu ymmärtää, ettei poliittinen pätevyys viimekädessä itse asiassa ole paljonkaan arvoinen.

Vain harvoilla ihmisillä Suomen maassa on todellinen mahdollisuus elättää itsensä politiikan tekemisellä, mutta nuo harvat tarvitsevat suuren joukon muita puoli, osa tai murto-osa politikkoja mukaan toimintaa, että taas sitten joskus joku pieni osa voi tehdä elääkseen politiikkaa. Onko sitten poliittinen uhraus näin katseltuna kannattavaa.

Kyllä se vielä kaikesta huolimatta on, mutta kiireesti on tehtävä jotakin. Sillä se joukko vähenee, joilla on pysyvä ja vakituinen työpaikka ja siitä ei meitä pelkällä politikon leimalla saa ulos lempattua.

Tulevaisuudessa entistä suurempi joukko on vaihtuvien työpaikkojen varassa ja silloin voi olla vielä suurempi kynnys uhrata itsensä yhteiskunnan alttarille.

Hyvät toverit sosialidemokratia ei elä pelkästään aatteesta vaan se elää ihmisistä. Politiikan ja politiikkojen arvon palautuksesta on nyt kyse. Ehdotan puoluehallitukselle, että se viivyttelemättä lähtee ennakkoluulottomana valmistelemaan sosialidemokraattisen politiikan esiinmarssia yhteiskunnallisesti arvostettuna toimintana. Sillä tätä ei varmasti kukaan muu tee puolestamme.

---

Vappujuhla -01 / Siilinjärvi

01.05.2001

Hyvät Siilinjärveläiset, hyvät toverit

On erittäin tärkeää, että työväenvappujuhlia vielä 2000 luvulla järjestetään. Vuosikymmeniä sitten vappujuhlilla on ollut voisipa sanoa elämää suurempi merkitys. Vappu on ollut työväen juhlapäivä, puheiden ja työläisten kannustuksen päivä. Ajat eivät ole niin paljon muuttuneet etteikö tuota kannustusta edelleen tarvittaisi. Nyt vain tukea tarvitaan jokaisessa sosiaaliluokassa. Enää ei yhteiskunnan ongelmat koske ainoastaan työväestöä vaan monet jokapäiväistä elämää kuluttavat asiat voivat tulla sisälle kenen ovesta hyvänsä.

Siksi yhteiskunnan epäkohtien ennaltaehkäisy ja korjaaminen on meidän kaikkien yhteinen asia ja velvollisuus. Lipposen hallituksen keväällä julkistamassa köyhyyspaketissa on hyvät eväät suunnitelmalliselle ja jatkossa lisää panoksia tarvitsevalle oikeudenmukaisuutta, ja ihmisten tasa-arvoa parantavalle prosessille. Sillä prosessista juuri täytyy olla kyse. Suunnitelmallisesta ja pitkäjänteisestä työstä joka tähtää kansalaisten taloudelliseen ja alueelliseen tasa-arvoisuuteen.

Selvitysmies Pekkarisen ehdotukset kuntien keskinäisen talouden tasapainottamiseen mm. verotulojen uusjaolla on saanut odotutetusti Pohjois-Savon innostumaan. Joko nyt pääsisimme Etelä-Suomen kanssa edes lähelle samoja lukemia, jotta voisimme turvata kuntalaisille riittävät elinmahdollisuudet. Ilmassa on kovasti toiveita Pekkarisen mallin toteutumisesta, mutta lopullisia päätöksiä ei ole vielä tehty. Joten savolaistakin lobbaamista vielä tarvitaan.

Elintarvikkeiden puhtaus ja terveellisyys on noussut arvoon arvaamattomaan. Suomalainen ruoka on jo nyt kysyttyä ja arvostettua maan rajojen ulkopuolellakin. Perinteinen elintarviketuotanto, luomutuotanto ja jatkojalostus ovat Pohjois-Savon valttikortteja . Elintarvikkeiden pitkälle viety jatkojalostus omassa maakunnassa tuo uusia työpaikkoja ja laajentaa elintarvikeketjujen tuotantorakenteita. Puhdas luonto ja ammattitaitoinen maataloudenharjoittaja on se pohja josta suomalainen puhdas elintarvike saa alkunsa ja näistä meidän on syytä pitää huolta.

Muutamat viime vuodet ovat Siilinjärven osalta olleet kiusallisia ja olemme joutuneet säästämään ja leikkaamaan paikoin niin syvältä, että luu on alkanut paistaa. Tämän vuoden budjettiin olemme pystyneet lisäämään resursseja suurimpiin pälvipaikkoihin. Tänä vuonna vanhustenhuoltoon tulevat lisä resurssit ovat kipeään tarpeeseen ja oikeastaan vain paikkaavat sitä suurta vajetta mikä on päässyt syntymään kunnan talouden kurjimpina vuosina. Jostakin on kuitenkin aina aloitettava ja olen hyvillä mielin siitä, että satsauksia on pystytty tekemään.

Lasten-ja nuorten elämän ahdingon lisääntyminen näkyy kotona, kaduilla ja kouluissa. Siilinjärvellä pari vuotta ollut Lapsiperheprojekti, joka päättyy tämän vuoden lopussa, on vakavuudella paneutunut lasten ja lapsiperheiden tilanteeseen, ja kunnan auttamisjärjestelmien toiminnan selvittämiseen. Projektin piloottiryhmät ovat paneutuneet eri organisaatioiden keskinäisen yhteistyön kanavien etsimiseen, oppilashuoltotyön tehostamiseen ja nuorten päihdetyön käynnistämiseen kunnassa.

Yhtenä näkyvänä aikaansaannoksena on kuntaan palkattava oppilashuoltotyön ohjaaja. Uusi työntekijä ei tule ottamaan keneltäkään työtä pois. Vaan tulee tukemaan ja auttamaan jo olemassa olevia työntekijöitä ja ryhmiä löytämään uusia tomintatapoja, ja luomaan verkostoja kunnan ulkopuolisten tahojen kanssa. Lapset ja heidän perheensä, jotka elävät päivästä toisen huolien ympäröimänä tarvitsevat laajan ja monitahoisen auttaja verkoston ympärilleen, jotta elämästä selviäisi hengissä. Auttamisorganisaatioiden vahventamisen lisäksi tarvitaan välttämättä yhteisen sosiaalisen vastuun merkittävää kasvua. Naapurista, ja naapurin lapsistakin on huolehdittava. Ympäristön välinpitämättömyyden seuraukset saattava joskus sattua omallekin kohdalle, se on hyvä muistaa.

Siilinjärvi on elävä ja tiivis osa Kuopion seutukuntaa. Kuopio ja Siilinjärvi muodostavat Pohjois-Savon kehityksen ytimen. Voisi sanoa, että olemme paljon vartioina, Pohjois-Savon monet kunnat ovat riippuvaisia siitä miten Kuopion seutukunta kehittyy. Pelkästään vain köllöttelemällä rinnakkain ei kunnian kukko laula.

Yhtenäistä työssäkäyntialuetta on hyödynnettävä ja rankalla kädellä rakennettava yhteisiä kunnallisia toimintoja. Meidän on yhtenäistettävä maapolitiikka, jotta Etelä- Siilinjärven maantieteellinen yhteys saadaan täysimittaisesti hyödynnettyä niin asumisrakentamisen kuin pienteollisuuden tarpeisiin. Yhteinen elinkeinotoiminta Kuopion kanssa tulee olla lähiajan tavoitteita, vain siten meillä on mahdollisuudet perusteellisesti hyödyntää EU:n ykköstukialueelle tulevat panostukset, sekä varmistaa riittävän kilpailukykyinen maasto laajalle elinkeinotoiminnalle.

Siilinjärveläisillä on riittävän tuhti annos tervettä itsetuntemusta, jotta me voimme mennä tarinoimaan yhteistyön merkeissä Kuopioon vaikka pitemmäksikin ajaksi, eikä se haittaa vaikka ei joka kerta prikulleen muista kotiin tullessa missäs kohti se kunnan raja kulkikaan. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa on pystyttävä tekemään juuri niitä ratkaisuja joita tarvitaan, jotta kuntalaisten mahdollisuudet inhimilliseen elämiseen voidaan taata yhteisvastuullisesti.

Siilinjärveläistä poliittista kulttuuria leimaa yhteistyöhaluisuus ja yhteistyökykyisyys. Joka ei varmasti ole syntynyt tyhjästä eikä varsinkaan ilman ihmisiä. Aina ei sävelet soi yhtäaikaa ja joudutaan hakemaan nuotteja, mutta riittävän tiiviillä toiminnalla ja toisiin tutustumalla on meillä ollut mahdollista päästä tähän päivään. Tästä täytyy antaa kumppaneille julkinen kiitos vaikka työt eivät ole vielä loppuneet, meillä on tuhottoman paljon vielä tehtävää. Edelleen on etsittävä uusia yhteistyökanavia kunnan sisällä ja ulkopuolella, jotta voimme nykyistä paremmin vastata siihen tarpeeseen joka tulee kuntalaisilta.

Hyvää kevättä ja Vappua

---

Vappu -01 / Tuusniemi

01.05.2001

Hyvät Tuusniemeläiset , Hyvät toverit

Siksi yhteiskunnan epäkohtien ennaltaehkäisy ja korjaaminen on meidän kaikkien yhteinen asia ja velvollisuus. Lipposen hallituksen keväällä julkistamassa köyhyyspaketissa on hyvät eväät suunnitelmalliselle ja jatkossa lisää panoksia tarvitsevalle oikeudenmukaisuutta, ja ihmisten tasa-arvoa parantavalle prosessille. Sillä prosessista juuri täytyy olla kyse. Suunnitelmallisesta ja pitkäjänteisestä työstä, joka tähtää kansalaisten taloudelliseen ja alueelliseen tasa-arvoisuuteen.

Selvitysmies Pekkarisen ehdotukset kuntien keskinäisen talouden tasapainottamiseen mm. verotulojen uusjaolla on saanut odotetusti Pohjois-Savon innostumaan. Joko nyt pääsisimme Etelä-Suomen kanssa edes lähelle samoja lukemia, jotta voisimme turvata kuntalaisille riittävät elinmahdollisuudet. Ilmassa on kovasti toiveita Pekkarisen mallin toteutumisesta, mutta lopullisia päätöksiä ei ole vielä tehty. Joten savolaistakin lobbaamista vielä tarvitaan.

Monet Pohjois-Savolaiset kunnat painiskelevat vakavissa kuntatalousongelmissa. Ne kunnat jotka ovat onnistuneet viisaasti hoitamaan talouttaan ovat niitä kivijalkoja joihin maakunta nojaa.

Tuusniemi kuluu tähän joukkoon. Kuntien on, kunnossa olevien peruspalveluiden ohella, panostettava lujasti elinkeinopolitiikkaan, toimien mahdollisimman paljon yhdessä toisten kuntien kanssa. Liiallista riskien ottoa on syytä välttää. Yhteiset hankkeet ja laajapohjaiset vastuut elinkeinotoiminnassa turvaavat kuntataloutta.

Sosiaali-ja terveyspalveluiden ylläpito ja tuottaminen lohkaisevat jokaisen kunnan budjetista suuren osan. Noiden palveluiden saatavuuden takaaminen on hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Nyt erityisesti erikoissairaanhoidon on joutunut talouskriisiin. Kunnat joutuvat lisäsatsauksiin, jotta tulevista vuosista selvitään, ja että ihmiset saisivat tarvitsemansa hoidon. On myös täysin kohtuullista odottaa valtiolta nykyistä suurempaa panostusta, jotta terveydenhuollon lippulaiva ei aja karille, vaan sillä on mahdollisuus edelleen kehittää ja tuottaa hoito-ja tutkimusmenetelmiä ihmisten parhaaksi.

Lasten- ja nuorten elämän turvaaminen on tämän päivän suurimpia haasteita. Yhteiskunta ei voi pistää päätään pensaaseen vaan sen on luotava nuorille sellaiset rakenteet ympärille, että he vakavien ongelmien kohdatessa kestäisivät ja jaksaisivat elää. Kunnan taholta se yleensä vaatii tarvittavat palvelutoiminnat. Lapsille-ja nuorille välttämättömät vapaa-ajan tilat ja valvottua toimintaa.

Muuttotappioalueena Pohjois-Savon on otettava ilman ennakkoluuloja vastaan kaikki tulijat ikään ja säätyyn katsomatta. Uudet tulijat ja paluumuuttajat ovat yhtä arvokkaita. Pohjois-Savo joutuukin laittamaan toivonsa monissa kunnissa paluumuuttajien varaan. Olisiko nyt syytä ryhtyä virittelemään mahdollisten paluumuuttajien muistoja entisestä kotikunnasta. Jokaisella meillä on hyvin muistissa lapsuuden ja nuoruuden tärkeät asiat. Pitäisikö kysellä entisiltä muualle muuttaneilta kuntalaisilta mitä muistoja tulee mieleen kuullessaan esim. sanan Tuusniemi.

Kyselyn tuloksena saattaisi löytyä kunnan imagomainokseen jotakin sellaista vanhaa, joka sopisi hyvin tähän päivään ja saattaisi tuntua jopa uudelta. Samalla olisi ikäänkuin salaa kylvetty koti-ikävän siemen vastaajan sieluun. Monenlaisia konsteja väkiluvun lisäämiseksi on lupa käyttää.

Monet vetten äärellä olevat kunnat toivovat suopeampaa suhtautumista kesäasumusten muuttamista vakituiseksi asunnoksi. Tuota toivetta on syytä tukea, sillä monet paluumuuttajat ovat juuri niitä jotka työikäisenä mökkeilevät kotiseuduillaan ja haluaisivat sitten muuttaa mökilleen pysyvästi.

Viimeksi täällä käydessäni odottelitte keskustan koulun remontin alkamista. Nyt tuo urakka on lopuillaan ja siitä onnittelut. Olette nimittäin voineet laittaa rahaa pankkiin. Sillä lasten kouluolojen parantaminen on parasta työtä tulevaisuuden eteen. Viihtyisä ja turvallinen kouluympäristö antaa mahdollisuuden täysipainoiseen opiskeluun. Ja se taas luo pohjan koko elämän jatkuvaa koulunkäyntiä varten.

Hyvää kevättä ja Vappua

---

Rautalammin Eläkkeensaajat 25 v

Rautalampi 26.04.2001

Arvoisa juhliva järjestö, juhlavieraat

Seison tässä hyvin hämilläni, pitämässä Teille juhlapuhetta kun oikeastaan minun pitäisi istua ja kuunnella Teitä. Vai pitäisikö kuitenkaan, onko sittenkin niin, että varmistaaksemme riittävän ymmärryksentason tarvitaan kuuntelemista sukupolvilta toisille. Lujittaaksemme yhteistyötä ja tahtoa selvitä toistemme kanssa, jotta jouheva kehitys varmistaisi paremman ja eheämmän elintilan tuleville sukupolville.

Ihminen tarvitsee tullakseen ihmiseksi toisia ihmisiä, ihmisiä jotka välittävät ja kantavat huolta. Ihmisiä, jotka myös silloin tällöin kritisoivat tekemisiämme. Ihmisiä, jotka pitävät huolta myös itsestään ja siten varmistavat riittävän vahvan pohjan kasvavalle sukupolvelle. Teistä hyvin monet ovat kokeneet ajan jolloin oli tehtävä työtä ja uhrauduttava monella tavalla maan itsenäisyyden ja tämän päivän puolesta. Ne ajat eivät saa unohtua, niistä on puhuttava ja niiden päivien ja kokemusten päälle on edelleen rakennettava.

Me emme voi elää ilman menneisyyttä ja omaa historiaamme. Tiedämmekö siitä kuitenkaan tarpeeksi. Ilman oman historian tuntemista ei voi olla riittävästi sinut itsensä kanssa. Elämä on kuin tähdelangoista kudottu villasukka, monen sävyinen ja syvyinen. Jokainen kerros on välttämätön, jotta uusi kerros voisi syntyä. Kutominen on välillä kovin vaikeaa, ja joitakin kerroksia on tuskaista valmistaa. Usein kuitenkin koittaa valoisammat hetket ja syntyy kirkkaita raitoja pitkiäkin pätkiä, niin että menneet tummat raidat saavat muistoissa vaaleamman sävyn. Jopa niin, että loppujen lopuksi saattaa sanoa, päivääkään en vaihtaisi pois.

Mittasuhteet muuttuvat elämän sisällön mukaan. Pitkä ikä ja lukuisat kokemukset valmistavat selviytymisen huomisen yllätyksiltä. Kuitenkin sillä edellytyksellä, että riittävästi olemme selvitelleet aikaisemmat vaikeat, mieltä tai ruumista kuluttaneet tilanteet. Usein asioiden setvimisessä selviämme omin päin, mutta joskus siihen tarvitsemme toisen ihmisen apua. On hyvä jos pidämme ihmisreserviä yllä hyvän, mutta erityisesti pahan päivän varalle. Hädässä ystävä tunnetaan, ja jaettu ilo on kaksinkertainen.

Mihinkä vanhoja ihmisiä tarvitaan. Muistuttamaan nuorempia siitä, mikä on väistämättömyys elämässä, kukaan ei nuorru jos elä pitkään. Olemaan läsnä kun nuoremmilla on kysyttävää. Pitämässä yllä elämän kivijalkoja, kun uusi sukupolvi rakentaa kohti taivasta. Tarjoamassa toisille saman ikäpolven ihmisille vertaista seuraa. Nauttimassa lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten läsnäolosta. Varmistamassa sukupolvien välisen tasa-arvon mahdollisimman hyvää toteutumisesta.

Vasta monen ikäisten yhdessä toimiminen oikeasti ehkäisee ikäsyrjinnän. Joukkoon kuuluminen varmistetaan parhaiten olemalla läsnä ja mukana. Vaikka monia asioita pitääkin kohdentaa ja valmistella tietyn ikäisiä ajatellen, niin liiallisessa karsinoimisessa on syytä olla varovainen. Maailmassa on yllättävän paljon asioita jotka sopivat kaiken ikäisille.

Elämän kaaren molemmat ääripäät lapsuus ja vanhuus ovat kärkihaasteita yhteiskunnalle. Epäonnistuminen jommassa kummassa laidassa on ikään kuin yksilön elinkaaressa tapahtuva ydinvoimala onnettomuus. Se monesti tuhoaa kyseisen yksilön ja aiheuttaa ympäristöön sekä tulevaan sukupolveen korjaamattomia vaurioita.

Suomi on perinteisesti pyrkinyt pitämään huolta kaikista. Tämän hetken yhteiskunta on monine muutoksineen horjuttanut mahdollisuuksia ja ennen kaikkea uskoa kansalaisten tasa-vertaiseen ja alueellisesti yhdenmukaiseen kohteluun. Mekin Pohjois-Savossa joudumme entistä kriittisemmin tarkastelemaan toimintatapojamme ja etenkin yhteistä tahtotilaa, mikäli mielimme varmistaa meille kaikille inhimilliset elämän olosuhteet.

Näissä tulevaisuustalkoissa tahtoisin kaikkien olevan mukana, nyt on parasta pistää jokaisen lusikkansa sopan keittoon, ettei jokin välttämätön mauste unohtuisi pois.

Arvoisa juhliva järjestö ja juhlavieraat

”Raamattu kehoittaa meitä rakastamaan lähimmäisiämme ja myös vihollisiamme, todennäköisesti siitä syystä, että yleensä on kysymys samoista ihmisistä.” näin toteaa G.K Chesterton. Joka tapauksessa ihmisten kohdatessa ja toimiessa yhdessä on tilausta rakkaudelle ja vihalle. Voimakkaat tunteet pitävät ihmisen liikkeessä ja vie kehitystä eteenpäin, jonka vuoksi niitä ei pidä tyystin kieltää itseltään. On tietysti eri asia kuinka vahvasti tai laaja-alaisesti alkaa toimimaan tunteidensa ohjaamana.

Liian monet ihmiset luopuvat ihmissuhteista ja karttavat joukoissa liikkumista, koska tuntevat kärsivänsä tai ahdistuvansa ympärillä vellovista tunnemyrskyistä. Siksipä kaikenlaisten ryhmien vetäjiltä tai nokkamiehiltä vaaditaan jaksamista ja aktiivisuutta joukkonsa koossa pitämisessä, ja sen laajentamisessa. Toivon eläkkeensaajien toimijoille voimia toimia jatkossakin näkyvästi ja joukkoja kartuttaen.

Järjestäkää usein yhteisiä Pohjois-Savolaisia tapaamisia, tilaisuuksia joissa itse kukin voi hetkeksi unohtaa omat arkipäivän murheet ja ammentaa ilon ja jaksamisen hippuja pahanpäivän varalle. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, jotta arki muodostuisi riittävän hyväksi elää, siltä osin mihinkä itse voi vaikuttaa.

Voisi sanoa kuten Risto Rasan mietteessään: Olen iloisella päällä, voimistelen lattialla, ennen nukkumaan menoa. Vuoteessa kerron sinulle miten me elämme; jos riitelemme, niin vähän vain, ettei kasva torahampaat.

Onnea ja menestystä Rautalammin eläkkeensaajille.

---

Puoluevaltuusto

Helsinki 14.03.2001

Toveri puheenjohtaja, Hyvät Toverit

Elämme nyt sellaisia aikoja, ettei pitkiin esipuheisiin ole aikaa eikä tarvetta. Yhdeksänkymmentä luvun säästötalkoot ovat alkaneet ryminällä tuoda esille ruumenet ja akanat. Ihmisten eriarvoisuus yhteiskunnassa on todellista ja jokapäiväistä.

Hallitus on oikeilla jäljillä ryhtyessään raottamaan ovea puutteen, köyhyyden, syrjäytymisen ja psyykkisen ahdingon vaivaaman kansakunnan arkipäivään. Ovi on vain kovin vähän raollaan, se näyttää vain pienen siivun päättäjille todellisuudesta.

Todellisuudesta, jossa pitkäaikaistyöttömät elävät päivän kerrallaan vailla uskoa tulevaan. Jossa vanhukset ovat liian paljon yksin kotiin tai laitoksiin sidottuina vailla riittävää hoitoa ja huolenpitoa. Jossa lapset yhä useammin ovat ilman riittävää vanhemmuutta ja syliä. Jossa monenlaisista psyykkisistä ongelmista kärsivät ihmiset uupuvat ahdistuksensa alle riittävän hoidon ja tuen puutteen vuoksi.

Nyt suunniteltu varaus tulevaa budjettiin näiden ongelmien poistamiseksi on riittämätön. Olisi viisasta laittaa riittävän suuri paikka reiän päälle, jotta uusia repeämiä ei syntyisi. Yhteiskunnalla on velvollisuus kaikin voimin lisätä kansalaisten sosiaalista turvallisuutta, jotta ihmisten omat voimavarat olisi heidän käytössään elämän arkipäivän pyörittämisessä. Sosialidemokraattien on syytä mennä valtiovarainministeriön takataskuille, ottaa sieltä mikä kuluu ja tarvitaan yhteiskunnallisen epätasapainon korjaamiseksi.

Pidän oikeana, että hallitus on tämänhetkisessä budjetti suunnitelmassaan aloittamassa panostusta lasten ja lapsiperheiden olosuhteiden korjaamiseen. Kuten jokainen tietää, ei kuitenkaan puhdas rahan antaminen ole kaiken korjaamista. Tarvitaan runsaasti auttavia käsiä, ammattihenkilöitä, ihmisiä, jotta usein hyvinkin sotkeentuneet arkielämän kuviot saadaan toimivaksi, lasten ja nuorten elämää, ja kasvamista tukeviksi.

Rajusti lisääntyneet psykiatriset- päihde ja erilaiset sosiaaliset ongelmat ovat nostaneet esille hoidon porrastuksen ja hoitoketjujen puutteellisuuden. Resurssien yleinen niukkuus ja isot alueelliset erot romahduttavat nopeasti ja valitettavan usein pysyvästi ihmisten sosiaalisen selviytymisen. Yhteiskunnan tukiverkot kauttaaltaan on nopeasti saatava vahvemmiksi, ettemme menettäisi ihmisiä ennenaikaisesti jokaisesta sukupolvesta.

Suomalainen yhteiskunta on menetellyt pässinpäisesti muutoinkin kuin hiihtoliiton doping sekoilussa. Suomalainen sosiaali-terveydenhuolto on menneinä aikoina saanut arvostusta tehokkaana ja taitavana osaajana. Viimeisen vuosikymmenen hevoskuurit ovat syöneet, sanoisinpa kansallisaarrettamme, luvattoman haavoittuvaksi. Meillä on ollut vara ylenkatsoa ammattitaitoisia työntekijöitä ottamatta heitä töihin, lomauttamalla heitä, teettämällä jäljellä olevilla yli ihmisen sietokyvyn menevää työmäärää.

Kun ikääntynyt ja monista muistakin syistä vajaakuntoinen väestö ja loppuun uuvutettu sosiaali-terveydenhuollon ammattikunta kohtaa ei voi syntyä muuta kuin lisääntyviä virheitä ja tarpeetonta pahaa mieltä.

Kaksikymmentäkuusi vuotta terveydenhuoltoalalla työskennelleenä, pitkän työkokemuksen ja monitahoisen koulutuksen saaneena ammattilaisena voin tänä päivänä työssäni kiireen ja työpaineen alla antaa potilailleni vain päällimmäisen osaamiseni, ja se on ahdistavaa ja nöyryyttävää. Ymmärrän hyvin lääkäreiden työtaistelun pohjimmaiset motiivit. Sosiaali-ja terveydenhuolto tarvitsee kaiken siitä 1,5 milj, joka on nyt jossakin hakusessa.

Puoluepolitiikka ja yhteiskunnallinen keskustelu tarvitsee edelleen kipeästi reipasta mutta asiallista tuletusta. On typeryyttä tuhlata energiaa tyhjänpäiväiseen otatteluun ja nokkimiseen, niin houkuttelevaa ja uutiskynnyksen ylittävää kun se saattaa ollakin.

Tässä erityisen vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa sosialidemokraattien on oikaistava rivinsä ja palautettava muistiin ne ihmiset ja asiat joiden ansiosta olemme ylipäätään olemassa.

Äiti opetti aikoinaan, että tyhjänpäiväisestä toisten mollaamisesta suu halkeaa, joten ollaanpa tarkkoina.

---

Iisalmi kunnallisvaalit / Työväentalo

Siilinjärvi 8.10.2000

Hyvät toverit

Olemme toisissa vaaleissa tänä vuonna, joihin itselläni henkilökohtaisesti on ollut hyvin helppo valmistautua. Presidentin vaalit keväällä olivat hyvin mielenkiintoiset muutamasta erityisestä syystä. Tarja Halonen oli niin sisäisesti kuin ulkoisesti selkeästi sosialidemokraattinen ehdokas, jokainen äänestäjä tiesi äänestäessään, että tuki menee Tarja Haloselle, sosialidemokraatille.

Presidentin vaalien sanoma: hyvinvointiyhteiskunnan kunnianpalautus, oli asia johon jokaisen demarin oli helppo yhtyä. Me liikuimme vaalisanoman merkeissä sosialidemokratian peruslähteillä. Juuri ihmisten välisestä tasa-arvosta ja peruspalveluiden rakentamisesta ja saatavuudesta on koko työväenliike saanut voimansa ja alkunsa.

Nyt kunnallisvaalien kynnyksellä voimme todeta, että entistä voimakkaammin sosialidemokraatit ovat myös valtakunnallisesti liikkeellä ihmisten jokapäiväisen elämän turvaamisessa. Me aivan oikeasti ja vilpittömästi olemme sitä mieltä, että hyvinvointipalvelut vahvistavat kansantaloutta ja antavat jokaiselle mahdollisuuden saada apua elämän taitekohtiin ja mahdollisiin kriiseihin. Mm. koulutus ja neuvolapalvelut luovat pohjaa elämän hallintaan ja toimivaan aikuisuuteen.

Me emme aseta vastakkain elinkeinoelämää ja palveluja, ne ovat toistensa sisarukset. Mutta yritystoiminnan on tultava toimeen mahdollisimman pitkään yksityisen ja ei kunnallisen rahoituksen voimin. Kuntien laillinen velvoite huolehtia kansalaisten peruspalveluista on sen sijaan kiistaton. Itä-Suomen mukana olo EU ykköstukialueena antaa meille valtavasti voimavaroja erityisesti elinkeinoelämän ja osaamisen alueilla. Kuntien on huolehdittava omasta osuudestaan kansallisesta rahoituksesta ja tarvittavasta käytännön avusta tukia hakeville yhteisöille ja yrityksille. Vain saumattomalla kuntien ja erityisesti kuntien välisillä yhteistyöllä on mahdollisuus sada maksimaalinen hyöty Eu- rahoituksesta. Maakunnallisten yhteisten hankkeiden organisointi ja etsiminen vaatii vielä reilusti panostusta.

Hyvät toverit

Me voimme rauhallisin mielin ja ihmisiä silmiin katsomalla tehdä kunnallisvaalityötä, olemme todella oikealla asialla. Piirin puheenjohtajana haluan voimallisesti painottaa ehdokkaiden keskinäistä ja toista tukevaa vaaliotetta. Jokaisen ehdokkaan panosta tarvitaan ja yhdessä me voimme välittää sen ihmisläheisen otteen, joka on selvästi nähtävissä koko puolueen kunnallisvaalisanomassa. Ottakaamme esimerkkiä presidentti vaaleista ja olkaamme avoimesti ja voimallisesti sosialidemokraatteja, joihin äänestäjien on helppoo saada pitävä ja tukeva ote.

Menestystä koko Iisalmelle vaalien merkeissä

---

Puoluevaltuusto

20.09.2000

Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit

Sosialidemokraattien kunnallisvaali julistus kehoittaa , Valitse palvelut. Joka tarkoitta, että valitse sosialidemokraatit.

Jos äänestäjät sitten valitsevat palvelut, niin mitä se käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa valituille sosialidemokraateille todella hikistä neljä vuotis kautta. Ainakin siinä tapauksessa, ettei ennen tätä palveluiden saatavuudelle ja laadulle ole, jossakin päin maata, uhrattu aikaa ja rahaa riittävästi.

Toisaalta palveluista huolenpitäminen ei meille ole lainkaan vieras asia. Päinvastoin ajattelen, että se on juuri yksi niistä ydin asioista, jotka pitävät meidät yhdessä. Niinpä tuolle vaalilupaukselle on todella katetta, kun vain vielä tahdon lisäksi, huomaamme ne kaikki mahdollisuudet, joita tavoitteen toteuttamiseksi on olemassa.

Pääministeri Lipponen on sanoisinko, suuvaahdossa, puhunut alueellisen ja seudullisen yhteistyön tarpeellisuudesta. Mitä se on auttanut, jokainen punnitkoon sitä mielessään. Viimeisen neljän vuoden aikana olen entisestään vakuuttunut siitä, että mitään alueellista toimintaa ei synny, jos ihmiset ja tekijät ovat vieraita toisilleen. Ahdas, vanhakantainen kuntarajojen sisälle jumittunut toimintakulttuuri on jo hengellään tappanut monin paikoin, yleisen ilmapiirin kasvattamat, yhteistyön versot.

Me Sosialidemokraatit, työväenpuolueen edustajat, olemme iänkaiken joutuneet tekemään talkootyötä, tarttumaan toisen, tuntemattomankin, ihmisen käteen. Me olemme nyt avainasemassa alueellisen ja seutukunnallisentyön eteenpäin viemisessä. Meidän vastuulla, valitettavasti ja onneksi, on huolehtia siitä, että seutukunnalliset voimavarat tulevat tehokkaaseen, laadukkaaseen ja tuloksekkaaseen käyttöön.

Seutukunnallisen yhteistyön tekevät vain ja ainoastaan ihmiset, ja heidän käyttämänsä tieteen ja taiteen välineet. On vakavassa mielessä uhrattava aikaa tutustumiseen ja sitä kautta pyrkiä saavuttamaan riittävä luottamus ja arvostus. Meidän täytyy haluta tuntea omat joukkomme, mutta myös muita aate suuntia edustavat ja heidät, jotka eivät ole aatteellisesti käsiään sitoneet. Jos tätä tahtoa ei meillä ole niin Paavo Lipponen saa karjua kuin vuorenpeikko tai laulaa kuin satakieli, eikä sillä ole vahvempaa vaikutusta kuin leudolla tuulen henkäyksellä.

Me, Kuopion seutukunnan demarit olemme ryhtyneet toimeen alueemme seutukunnallisen yhteistyön konkertian löytämiseksi. Meillä on neljä työryhmään, joissa kaikissa on neljästä seudun kunnista edustajat. Työryhmien tehtävänä on sanoa ulos Kuopion seutukunnan demareiden näkemykset eri sektoreille tarpeellisista yhteisistä toimista, tavoitteista ja menetelmistä.

Elinkeino työryhmä on saanut työnsä valmiiksi ja se julkaistiin eilen. Yhtenä kärkenä voisi kertoa, että pidämme välttämättömänä koota Kuopion seutukunnan yhteiset elinkeinopoliittiset tavoitteet asiakirjaksi, seutukunnan on tehtävä sopimus yhteisen toiminnan rahoittamisesta ja toiminnan organisoimisesta. Tuottojen jaosta on sovittava ja että seutukunnallisen elinkeinopolitiikan tulee olla ns. yhdenluukun periaatteella toimivaa.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan muiden työryhmien loppuraporttia. Pohjois-Savon piirillä on vakaa tarkoitus laajentaa tämän tapaista demareiden keskinäistä yhteistyötä myös muille Pohjois-Savon seutukunnille.

On nimittäin hyvä muistaa, että kuntalaiset elävät ja liikkuvat sujuvasti kunnasta toiseen ja kolmanteen, meiltä (päättäjiltä) sen kummemmin kysymättä, ja näin pitävät yllä luonnollista liikennettä kuntarajoista piittaamatta. He ovat jo omaksuneet työssäkäyntialue ajattelun. Olisiko meillä päättäjillä heistä jotakin oppimista?

Joka tapauksessa ole vakuuttunut, että juuri sosialidemokraateista löytyy se tarvittava määrä humaanisuutta, huolehtivaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä, mitä toimiva yhdessä tekeminen vaatii.

Ja lopuksi hyvät toverit:

”Kunpa voisin katsoa kaikkia olentoja ystävän silmin.” (Veda )

---

Pohjois-Savon Sos.dem.piiri kevätkokous

Nilsiä 25.03.2000

Arvoisat läsnäolijat Hyvät toverit Tervetuloa

Kiitän Sosialidemokraattisen piirin puolesta, että olemme voineet tulla pitämään kevätkokoustamme tänne Nilsiään. Joka on merkittävä matkailullinen kaupunki koko Pohjois-Savon kannalta katsottuna.

Nilsiän tämän päivän kuulumiset kuulemme kaupunginjohtajan Jorma Aution suulla hetken kuluttua.

Joten Tervetuloa kaupungin johtaja Jorma Autio ja poliittisen alustuksen pitäjä puoluehallituksen jäsen Helena Vartiainen.

Uusi vuosituhat on lähtenyt liikkeelle sosialidemokraattien kannalta eriomaisissa merkeissä. Olemme tehneet erittäin merkittävää ja tuloksellista yhteistyötä, eri puolueiden ja kansalaisryhmien kanssa. Yhteinen tavoite saavutettiin ja Tarja Halosesta tuli Suomen tasavallan presidentti. Vaalityön menetelmiin ja tulokseen voimme kaikki olla hyvin tyytyväisiä. Teimme rehdin ja avoimen urakan ja meillä on täysi oikeus onnitella itseämme ja toisiamme.

Vaalien jälkeen on tutkittu lehdistön käyttäytymistä suhteessa ehdokkaisiin. Tutkimuksen kohteena on ollut kahdeksan sitoutumattomana itseään pitävää sanomalehteä, jossa mukana paikallinen Savon Sanomat. Tuon tutkimuksen mukaan vain kaksi lehteä täytti sitoutumattomuuden kriteerit, eli kohteli tasapuolisesti molempia ehdokkaita. Kuusi lehteä oli täysin suvereenisti ehdokas Ahon puolella, ja tuossa joukossa myös Savon Sanomat.

Tutkimus kertoo karua kieltään siitä, miten yliolkaisesti ns. sitoutumattomuutta osataan, halutaan tai pystytään toteuttamaan. Toisaalta, tutkimus osoitti sen, että lehdistön vaikutuksella, voimakkaallakin panostuksella puolesta tai vastaan, on oma rajansa.

Lehdistön halu ohjata äänestäjien käyttäytymistä itse valitsemaansa suuntaan ei tällä kertaa onnistunut. Se tuo lisää usko ja toivoa siihen, etteivät kansalaiset todellakaan ole manipuloitavissa. Kiitos vielä kerran teille kaikille mallikelpoisesta uurastuksesta.

Vaikka presidentin vaaleista ei ole tovikaan vierähtänyt, niin olemme saaneet asettua arkeen. Muutama viikkoa sitten ollut puoluevaltuusto suuntasi katseitaan tulevaisuuteen. Poliittista toimintaa suuntaavat hyvin monet ulkoiset seikat, eikä kaikkein vähiten talous.

Puoluevaltuustossa käytettiin puheenvuoroja, me Pohjois-savolaiset mukana, siitä että puoluetukea on valtion taholta vahvistettava. Puolueiden taloudellinen riippumattomuus markkinataloudesta voidaan välttää ainoastaan sillä, että päivänvalon kestävää ja ilman negatiivista vastapalvelusta olevaa rahaa on riittävästi käytettävissä.

Puoluevaltuusto otti selkeästi kantaa hyvinvointiyhteiskunnan perustan parantamisen puolesta, nyt on aika ja mahdollisuus korjata syntyneitä epäkohtia ja parantaa alueellista eriarvoisuutta palvelujen riittävyyden ja laadun suhteen.

Hyvät Toverit

Onko kiinnostus politiikkaan ja yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen kasvanut vai hiipunut? Presidentin vaalien jälkeen on perustellusti syntynyt tuntuma, että nuoret ja naiset ovat saaneet uutta puhtia poliittisesti. Vaalien jälkeen tehdyt monenlaiset tutkimukset ovat tämän osoittaneet.

Eilen Helsingissä pidetyssä luottamushenkilöiden koulutuksessa Professori, Dosentti Juha Sihvola puhui presidentilliseen instituuttiin kohdistuneesta arvostuksen ja tietynlaisen koskemattomuuden häviämisestä. Hän sanoi, että on mahdoton kuvitella, että Kekkosen ja Koiviston aikana olisi siinä määrin sallittu arvostelevia ja eriäviä mielipiteitä ja kannanottoja presidenttien esiintymiseen ja toimintaan kuin nykyisin tapahtuu.

Politiikka ja poliitikot ovat varsinkin television viihdeohjelmissa joutuneet yleisen pilkan ja naurun kohteiksi. Voisi kysyä haluavatko ohjelmien tuottajat todella ihmisten muodostavan käsityksensä yhteisten asioiden hoidosta sen laatuiseksi ja tapaiseksi mitä ohjelmien sanoma kertoo. Kun julkisesti ihmetellään politiikan kiinnostamattomuutta niin voisi kysyä miksi siitä halutaan näyttää täydellinen irvikuva.

Sen lisäksi, että voimme ponnistella sen eteen, että politiikan saama julkisuus vastaisi nykyistä enemmän todellisuutta joudumme puolueen ja piirien tasolla tekemään voimakkaammin työtä, että jäsenkanta vahvistuisi monessa suhteessa.

Piirien ja puolueosastojen on jatkossa entistä paremmin pystyttävä pitämään huolta jäsenistään ja saada sitä kautta maksavien ja jäsenmaksuistaan huolehtivien jäsenten määrä nousemaan. Vetoankin jokaiseen puolueaktiiviin, että omalta osaltanne aktivoisitte jäseniä huolehtimaan jäsenvelvoitteensa kuntoon. Kuten myöhemmin kuulemme piirin talous on tiukoilla ja joudumme tänä vuonna tasapinottamis talkoisiin, jotka tarkoittavat mm. piirin henkilökulujen vähentämistä.

Toverit

Maakunnan yhteistyöryhmä ( MYR) on viime kuukaudet hionut omia toimintatapojaan ja hahmottanut tulevaa asemaansa maakunnan asioiden hoitajana. Myr:n tehtäviin kuuluu suurten seutukunnallisten/maakunnallisten ja /tai muuten merkittävien hankkeiden käsittely ja vauhdittaminen.

Jotta MYR onnistuisi tehtävässään mahdollisimman hyvin on kuntien ja seutukuntien oltava myös aktiivisia ja omalta osaltaan pidettävä huolta riittävän ja tarpeellisen tiedon eteenpäin saattamisessa. Koko Itä-Suomella on edessään suuri ja vaativat haaste. Alueelle tulevat eurot ja sitä vastaavat kunnalliset ja yksityiset rahat on pystyttävä sijoittamaan niin, että 6-7 vuoden jälkeenkin meillä on täällä pysyvää, ihmisille ja alueelle hyvinvointia ja pärjäävyyttä tuottavaa toimintaa.

Itä-Suomen yhteistyöstä on puhuttu jo pitkät ajat, mutta nyt alkaa olla todellisen työn ja toiminnan aikaa. Itä-Suomen sos.dem. piirit kokoontuvat huhtikuun lopulla Joroisiin ja on sovittu, että piirien puheenjohtajat ja toiminnanjohtajat kokoontuvat ja ryhdymme konkreettiseen toimintaan yhteistyössä.

Tulemme tekemään alustavia ehdotuksia piirihallituksille tämän kevään aikana.

Syksyn kunnallisvaalit tulevat olemaan tulevaisuutta ajatellen meille erittäin merkitykselliset vaalit. Onnistunut presidentinvaali on luonnollisesti nostanut tavoitteet korkealle. Mutta se myös samalla velvoittaa meidät tekemään huolellisen, asiallisen, kuntalaisten jokapäiväiseen elämään kuuluvien asioiden hoitoon liittyvät kunnallisvaali tavoitteet.

Hyvinvointiyhteiskunnan kunnianpalautus ei päättynyt presidentin vaaleihin vaan se oli vasta lähtölaukaus. Sosiaali-terveys ja koulutuspalveluissa on saatavuuden ja laadun suhteen tapahtunut selkeää huononemista viime vuosien aikana. Henkilöstön uupumus on todellisuutta. Toiminta tapojen tarkastelun lisäksi tarvitaan lisää vakinaisia työntekijöitä. Uusia ja nuoria työntekijöitä, jotka pääsevät opettelemaan ammattiaan, ja ovat tulevina vuosina paikkaamassa sitä ammatillista aukkoa, joka muodostuu suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyessä.

Politiikka on entistä enemmän henkilöitynyt. Äänestäjät yhä useammin tekevät ratkaisun ehdokkaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien ja heidän ilmaisemiensa periaatteiden mukaan, kuin pelkästään katsomalla sitä minkä puolueen listoilla ehdokas on.

Siksi meidän tulee entistä enemmän kannustaa ehdokkaita tulemaan esille vahvasti myös henkilöinä, sen lisäksi, että he ovat sosialidemokraattien listoilla.

Piirihallitus on valmis tulemaan yhteistyötalkoisiin. Olemme sopineet, että seutukunnittain piirihallituksen jäsenet aktiivisesti tulevat mukaan suunnittelutyöhön. Erialueille ja myös yksittäisiin kuntiin on tarkoitus räätälöidä sopiva tapa hengenluomiseen ja yhteisten asioiden ja toimintojen löytämiseksi. Jotta demareiden joukot lisääntyisivät ja vahvistuisivat, koska se on mielestäni tae tasa-arvoisempaan ja oikeudenmukaisempaan toimintaan kunnissa. Toivon hyvät toverit aktiivista vastavuoroisuutta piirihallituksen suuntaan, jotta yhteinen hankkeemme onnistuisi.

Tänään poliittisen alustuksen tulee pitämään puoluehallituksesta Helena Vartiainen. Eduskuntakatsauksen pitää kansanedustaja Kari Rajamäki. Olemme sopineet, että alustusten jälkeen on foorumi avoin ja voimme antaa mielipiteiden ja ajatusten lentää. Tehkäämme tästä kokouksesta avoin, raikas ja railakas. Sillä eivät asiat puhumalla pahene vaan parhaimmillaan ne saavat siivet alleen.

Toivotan teidät kaikki Tervetulleiksi
ja
Totean näin Sos.dem. piirin kevätkokouksen avatuksi.

Hyvät Toverit

Hyvästä työstä, pitkästä uurastuksesta, aktiivisesta toiminnasta on tarpeen muistaa jäseniä. Mielisairaanhoitaja Väinö I. Turusella on merkittävä meriittilista perusjärjestötoiminnasta Sosialidemokraattisessa puolueessa. Hän on ollut jäsenenä vuodesta 1963, ja toiminut monissa eri kunnallisissa ja ylikunnallisissa luottamustehtävissä. Lisäksi Väinö Turunen on ollut aktiivisesti mukana ammattiyhdistysliikkeen luottamustehtävissä sekä urheiluseuraa Siilinjärven Vesassa taloudenhoitajana. Kuopion Sosialidemokraattisen piirin tilintarkastajana Turunen on ollut vuosina 1979- 1999 ja ennen sitä varatilintarkastajana 77-78.

Väinö I. Turuselle on myönnetty Rafael Paasio mitalin aktiivisesta puolue ja yhteiskunnallisesta toiminnasta. Pyydän, että tulet ottamaan mitalin vastaan.

Tulkoon tässä mainittua, että Väinö on myös hyvin aktiivinen harrastajanäyttelijä, niinpä minäkin olen voinut yhden kesän olla hänen vaimonaan, näyttämöllä.

---

Puoluevaltuusto

09.3.2000

Toveri puheenjohtaja hyvät Toverit

1.3.2000 asettauduin television äärelle, niin kuin hyvin monet muutkin. Suomen tasavallassa tapahtui jotakin hyvin merkittävää ja ainutlaatuista. Silmäkulmiin pakkasi vettä, rinta tuli täyteen vahvaa mykistävää tunnetta ja ajatuksen täytti yksi ainut lause ”näin se pitää olla”.

Televisio näytti myös samalla kertaa hyvin historiallisen, ja tasa-arvo näkökulmasta katsottuna, erittäin merkityksellisen näkymän. Presidenttiparit Mauno ja Tellervo Koivisto, Martti ja Eeva Ahtisaari, sekä juuri virkavalan vannonut Tarja Halonen puolisonsa Pentti Arajärven kanssa, ovat ilmieläviä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon symboleja. Perheterapeuttina sanoisin, että onpahan vain mallikelpoinen esimerkki siitä, mitä parhaimmillaan voidaan valtahierargiankin huipulla saavuttaa. Tästä esimerkkinä puolisoiden tasapuolinen ja tasa-arvoinen osallistuminen yhteiskunnan rakentamiseen.

Rouva Tellervo Koivisto ja Rouva Eeva Ahtisaari tulevat jäämään vahvoina, mutta samalla myös äärettömän laajasydämisinä naisina suomalaisten ja historiankirjoittajien muistiin. Minulla, ei ole pienintäkään epäilyä siitä, etteikö Pentti Arajärvi jatkaisi edellisten presidenttien puolisoiden viitoittamaa tietä. Joten hänkin tulee painamaan oman vahvan merkkinsä suomalaiseen historiaan. Menestystä uudelle Presidenttiparille.

Hyvät Toverit

Juhlan jälkeen tulee aina arki. Tuore työministeri Tarja Filatov on ottanut mielestäni oikein ja napakasti kantaa pitkäaikaistyöttömien työllistämis aikeisiin. Pelkästään kuntien velvoitteeksi ei työllistämistä voida jättää. Minimiin mitoitettu vakinainen henkilökunta ei selviydy ohjaamisesta ja perehdyttämisestä. Kuntien henkilöstöstä suurin osa työskentelee vanhusten ja lasten parissa, Siellä ei ole enää varaa tippakaan madaltaa palvelujen laatua. Kuten tiedämme lapset ja vanhukset ovat huonoja pitämään puoliaan. On myös erittäin epäesteettistä sijoittaa työttömiä työpaikkoihin, joissa epäonnistumisen riskit ovat enemmänkin tiedossa kuin arvattavissa. Tarkoitus kaiketi kuitenkin on, että työsijoitus tai kokeilu toimii kannustavana ja omanarvon tunteen kasvattajana, eikä päinvastoin.

Tarja Halosen pääsanoma vaaleissa oli hyvinvointiyhteiskunnan kunnianpalauttaminen. Se on tavoite, jonka äärelle meidän olisi syytä hetkeksi istahtaa miettimään. Mitä me itsekukin hyvinvointiyhteiskunnalla loppujen lopuksi ymmärrämme, ja ketä tai mitä sen pitäisi pitää sisällään. Moniko ajattelee, että se tarkoittaa tasaista turvaa ja tukea kaikille samassa suhteessa. Vai ajatteleeko joku, että ensikädessä yhteiskunnan on huolehdittava niistä, jotka eivät syystä tai toisesta itse pysty?

Kuinka moni meistä tietää esim. oman asuinkuntansa sosiaali-ja terveyspalvelujen tosiasiallisesta saatavuudesta ja palvelujen tasosta. Mahtaako olla hyvinvointiyhteiskunnan periaatteiden mukaista, että vanhukset herätetään aamulla 3-4 aikaan aamupesuille, koska henkilökuntaa ei ole riittävästi. Tai lapselle ei löydy syliä päiväkodin tädeiltä, koska sylejä on vähän, ja ne ovat kokoajan täynnä.

Pohjois-Savon piirin puheenjohtajana kysyn, olemmeko siirtymässä puolueen taloudellisessa toiminnassa torppari yhteiskuntaan. Valtiollinen puoluetuki on ainut millä voidaan taata, että puolueet pysyvät oman itsensä herroina ja riippumattomina markkinatalouden vahvasta ohjauksesta. Mitä laajemmassa mielessä puolueet joutuvat ns. vapailta markkinoilta hankkimaan rahoitustaan, sitä varmempaa on, että vapaitten käsien määrä vähenee. Euroopassa velloo kaikennäköiset lahjus- ja korruptio skandaalit, eivät ne Suomeakaan kaihda jos nykyinen taloudellinen yhteiskunnallinen tuki ei tee selkeää kurssia ylöspäin.

Toverit, lyhyesti työelämästä:

”Ihmisten ei enää tarvitse elää, vain olla tehokkaita, latautua ja purkautua. Ei siinä olekaan sijaa elämälle.” (Samuli Paronen)

---

Puhe Maaningalla

28.02.1999

Sosialidemokraatit ovat olleet rakentamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Jonka tärkeimpänä tehtävänä on huolehtia tasa-arvoisesta, kaikkia oikeudenmukaisesti kohtelevasta peruspalveluverkostosta.

Ne ihmiset joita kaikkein eniten yhteiskunnallinen lama ja henkilökohtaiset vastoinkäymiset koskettavat tarvitsevat yhteiskunnan ylläpitämää ja valvomaa palvelujärjestelmää. Juuri noihin tarpeisiin on alunperin hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteet luotu.

Nyt nuo, meille kaikille tarpeelliset palvelurakenteet ovat uhattuna. Liian tiukalle mitoitettu henkilöstö ei enää selviydy tehtävistään sillä laadullisella ja määrällisellä tasolla josta Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tunnetaan. Työntekijöiden uupuminen erityisesti sosiaali-terveydenhuoltoaloilla on meidän kaikkien tiedossa.

Oikeisto, puheistaan huolimatta, selkeästi kannattaa peruspalveluissakin siirtymistä yhä enemmän asiakkaille omavastuiseen suuntaan. Me tiedämme, että tuo suunta on suurelle joukolle kansalaisistamme vaikea ja ihmisiä eriarvoistava tie.

Meidät julkisissa peruspalveluverkostoissa työskentelevät on koulutettu tekemään työmme laadukkaasti ja ihmisiä kunnioittaen riippumatta siitä millainen maksukykyisyys asiakkaillamme on. Tilanne, jossa joutuisimme ensin kysymään asiakkaan rahavarat tai vakuutuskortti, ja vasta sitten tekemään se työ mihin meidät on koulutettu, tuntuu järjettömältä.

Työtä hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden toimivuudessa ja ylläpitämisessä, niin että ne saavuttavat kaikki palveluja tarvitsevat, on yllin kyllin, ilman oikeiston alasajo suunnitelmiakin.

Pohjois-Savo on osallistunut kiitettävän aktiivisesti koko Itä-Suomea koskevan suunnitelman sisällön kirjaamiseen koskien ykköstukialueeseen mukaan pääsemistä. Entistä voimallisemmin on tullut esille tarve yhteisten tavoitteiden ja hankkeiden löytymiseen.

Me emme pärjää irrallisina toisiamme vieroksuvina maakuntina. Ihmisten muutto maakunnista on yhteisenä huolena. Pohjois-Savo joutuu jatkossa pohtimaan vielä tiiviimpää ja kuntarajat ylittävää yhteistä yrittämistä. Ihmiset kulkevat yhä pitempiä matkoja työhön kunnista toiseen ja jopa kuntien ylitse, yhteisten peruspalveluverkostojen rakentaminen tulee olemaan meillä suuri haaste.

Seutukunnittainen yhteen nivoutuminen monella tasolla on varmasti niitä perusasioita joilla voidaan taata Pohjois-Savon säilyminen Suomen ja Euroopan kartalla. Liian helposti kuntien välinen tiivis yhteistyö ja yhteensovittaminen mielletään kahdelle pienelle vaikeuksissa oleville kunnille kuuluviksi.

Oikeampi ja Sosialidemokraattisempi ajattelu on, että suuret ja paremmin pärjäävät kunnat kantavat oman vastuunsa myös niiden Pohjois-savolaisten ihmisten arkielämästä joiden oma kunta ei siihen pysty.

Sillä onko laajemmilla alueilla tai seutukunnilla yhteinen nimi ei mielestäni on merkityksellinen, vaan se on tärkeää, että koko alueella voidaan ylittää turhia ihmisten elämää ja hyvinvointia rajoittavia ja uhkaavia esteitä. Valitettavasti tuo este on tällä hetkellä usein Kunnan nimen muodossa.

Mielestäni on syytä ryhtyä vakavalla mielellä yhteistuumin kartoittamaan laajemman seutukunnittaisen yhteistyön mukanaan tuomia plussia ja miinuksia. Nyt meillä on vielä aikaa rauhassa, ilman paniikkia etsiä ja löytää taloudelliset ja ennen kaikkea kuntalaisten kannalta palvelevat ja toimivat ratkaisut.

Sosialidemokraatit ovat olleet rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa ja nyt me olemme sitä hartiavoimin puolustamassa, pidetään joukot liikkeellä ja keskustellaan.

Yhteystiedot

Uutiset

Pikakysely

Uusimmat kuvat

Vanhemmat puheet

Kotiseutuyhdistyksen joulujuhla

Tuusniemi 21.12.2003

Oulu piirikokous

22.11.2003

Pohjois-Savon sosialidemokraatit

Syyspiirikokous 15.11.2003

Hyvinvointi- ja teknologiaseminaari

13.11.2003 / Mediteknia auditorio

Voiko Suomi hyvin

Terveydenhuollon hyvinvointi

Sosiaalinen hyvinvointi ja selviytyminen

Vammaispalvelufoorumi

Leppävirta 20.09.2003

Yhdessä enemmän

Maakuntahallitusten yhteiskokous

25. - 26.8.2003

Itä-Suomi meitä varten Pohjoiskarjalaisia, Eteläsavolaisia, Kainuulaisia, Pohjoissavolaisia

Päihteitä käsittelevä toritapahtuma

Kuopio 17.5.2003

Vappu -03 / Siilinjärvi

1.5.2003

Hiukan tarkemmin hallitusohjelman Sosiaali- ja terveyspolitiikan osaan.

Tuula Väätäinen

Leppävirta / yhdistys 40 vuotta

Leppävirta 01.03.2003

Kestävään hyvinvointiin -seminaari

Kuopio 18.01.2003

Kuinka sitten tänä päivänä oikeasti pystytään määrittelemään heikommassa asemassa olevat?

Edellä olevat ja monet muut kysymykset odottavat vastauksia?

Pohjois-Savon Sos.dem.piirin syyspiirikokous

Kuopio 26.10.2002

Valtakunnallinen Tilkkutyönäyttely / Siilinjärvi

30.07.2002

Vappu -02 / Siilinjärvi

01.05.2002

Vappu -02 / Karttula

01.05.2002

Pohjois-Savon Sos.dem.piiri kevätkokous

Leppävirta 06.04.2002

Puoluevaltuusto

06.03.2002

Puoluevaltuusto

20.09.2001

Vappujuhla -01 / Siilinjärvi

01.05.2001

Vappu -01 / Tuusniemi

01.05.2001

Rautalammin Eläkkeensaajat 25 v

Rautalampi 26.04.2001

Puoluevaltuusto

Helsinki 14.03.2001

Iisalmi kunnallisvaalit / Työväentalo

Siilinjärvi 8.10.2000

Puoluevaltuusto

20.09.2000

Pohjois-Savon Sos.dem.piiri kevätkokous

Nilsiä 25.03.2000

Puoluevaltuusto

09.3.2000

Puhe Maaningalla

28.02.1999