Puheet 2004

 

Lapin piirikokous

27.11.2004

Hyvät toverit

Hyvät toverit, on aina haasteellinen tehtävä tulla puhumaan toisaalta tutulle, mutta toisaalta niin kovin vieraalle joukolle. Teillä täällä Lapissa on monenlaisia etuja ja kaikkein vähäisin ei ole se, että alueenne kansanedustaja on entinen ministeri, jolla on kokemuksensa ja osaamisensa kautta olemassa olevat verkostot, joita hyväksi käyttäen te voitte saada Lapin asioita kuulumaan. Meillä Savossa tätä herkkua on päästy nauttimaan vasta tällä eduskuntakaudella.

Juuri käydyt kunnallisvaalit olivat demareille kohtuullisen hyvä menestys, kannatus kasvoi runsaalla prosentilla. Kansalaiset antoivat selvän kyllä ilmaisun julkisille palveluille, sille periaatteelliselle linjalle, jolle sosialidemokraattien on jatkossakin nojauduttava. Erityisesti keskustelua käytiin terveyspalveluiden riittävyydestä ja laadusta. Vähemmälle huomiolle jäi sosiaalipalveluiden ongelmat ja niihin vastaaminen. Toivon, että sosialidemokraatit luottamustehtäviä hoitaessaan muistavat peruspalveluiden kokonaisuuden ja siitä huolen pitämisen (sosiaali- ja terveydenhuolto ja opetuspalvelut).

Sosiaalityön monet ongelmat odottavat ratkaisuja ja odotan koko sosiaalihuollon selvitystyön jatkotyöstämistä valiokunnassa. Sosiaalihuollon tarpeet ovat kokoluokassaan samaa tasoa kuin mitä on ollut terveydenhuollon projektin tarpeet ja hoitoon pääsyn varmistaminen. Lastensuojelu ja ikäihmisten palveluiden vahvistaminen vaatisivat jo nyt kipeästi uusia toimintamalleja ja paikoin lisä panostusta.

Demareiden eteneminen vaaleissa oli kovasti vaihtelevaa yli viiden prosentin voittoja ja tappioita. Joten kuntakohtaiseen analyysiin on syytä. Meillä oli kolmannet perättäiset voitolliset vaalit, mikä haastaa tekemään työtä tulevia vaaleja ajatellen. Erityisen tärkeää on käynnissä olevan paikkajaon viisas hoitaminen ja tuleva sosialidemokraattinen kunnallispolitiikka. On ehdottoman välttämätöntä, että tilaa löytyy myös uusille henkilöille. Olisi hyvin toivottavaa, että onnistuisimme rankentavaan työskentelyyn myös luottamushenkilötehtäviä jaettaessa. Keskinäisillä jähinöillä saadaan kaikkein eniten pahaa jälkeä aikaan.

Politiikka on ollut aina ja tulee olemaan jatkuvaa luottamuksen ja yhteisten pelisääntöjen hakemista. Politiikassa liikutaan monella kentällä yhtä aikaa. Haetaan luottamusta puolueiden välillä, eri puolueiden jäsenten välillä ja oman ryhmän sisällä. Aina ei voi vannoa, mistä paras luottamus löytyisi. Se voi havaintoni mukaan vaihdella ajan ja asian mukaan. Politiikassa käydään jatkuvasti keskustelua siitä, voiko kuhunkin suunnitelmaan tai päätökseen luottaa. Eduskunnassa opposition yksi tehtävä näyttää olevan jatkuvan epäluottamuksen lietsonta hallituksen suuntaan. Väitän, että vielä on paljon työpaikkoja, joissa voi luottamuksen suhteen tässä mielessä olla paljon levollisemmalla mielellä kuin poliittisissa luottamustehtävissä. Sanotaan, että luottamuksen voi menettää vain kerran ja tuota luottamuksen menetystä vastaan hallitus ja hallituksen kansanedustajat tekevät työtä. Suoruus ja selkeys ovat niitä avainsanoja, joilla minä ajattelen luotavan pohjan luottamuksen syntymiselle. Me joudumme tekemään päätöksiä ja elämään ihmisinä samassa persoonassa, ei ole olemassa vaihtominää tai vaihtoruumista.

Yhteistyöstä
Yhteiskunnassa on monia haasteita, joista selviämiseen tarvitaan entistä enemmän tuloksia saavaa yhteistyötä. Hallitus on pyrkinyt omalta osaltaan tukemaan kuntien, seutukuntien ja maakuntien välistä yhteistyötä. Viimeisenä on yhteistoimintaan varattu määräraha ensi vuoden budjettiin. Näillä tuilla haetaan sellaisia rakenteellisia uudistuksia ja hankkeita, joilla olisi pysyviä muutoksia palvelujen tarjoamiseen ja varmistamiseen. Me jokainen tiedämme, että kuntien rajat eivät ole este yhteistyölle, vaan se on meidän itse kunkin korvien välissä. Siksi haluaisin muistuttaa teitäkin siitä, että ylikunnallisiin luottamustoimiin kannattaa hakea sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole ns. mistään kotoisin, jolloin heillä olisi ajatuksellista väljyyttä tehdä ylikunnallisia päätöksiä, jotka voisivat koitua kaikkien kuntalaisten hyödyksi. ja vahvistaisivat laajaa alueellista pärjäämistä.

Tuloratkaisu / työllisyydestä
Tulopoliittiset neuvottelut ovat vihdoin päässeet alkuun. Hallituksen on omalta osaltaan oltava valmis edistämään ratkaisun syntymistä. Yhtenä osana voisin todeta, että mikäli esim. julkinen sektori jää jalkoihin tupo neuvotteluissa, se varmasti vaikeuttaa tulevina vuosina riittävän ja ammattitaitoisen työntekijäjoukon rekrytointia. Esim. sosiaalihuolto elää jo nyt sosiaalityöntekijöiden puutteessa, koska sosiaalityöntekijöiden työ on erittäin vaativaa, siihen tarvitaan vahvaa ammattitaitoa ja tähän suhteutettuna palkka on pieni. Samoja ongelmia on terveydenhuollossa ja on pidettävä huolta, että julkinen sektori pärjää myös palkkakilpailussa.

Meillä käydään kovasti keskustelua siitä, onko meillä oikeasti terveydenhuollossa yksityistä sektoria. Yhteiskunta tukee mm. Kelan varoin yksityisiä terveydenhuollon alan toimijoita ja yrittäjiä. Tästä huolimatta voidaan puhua, että meillä on yksityissektori terveydenhuoltoalalla, yksityissektori, joka toiminnallaan tavoittelee selkeää voittoa. Yksityisestä sektorista on tullut houkuttelevampi vaihtoehto terveydenhuollon ammattilaisille siitäkin huolimatta, että se monesti on julkista toimijaa huomattavasti epävarmempi työnantajana.

Samalla kun meillä on uhkaamassa ammattialakohtaista työvoiman puutetta, meillä on suuri joukko ihmisiä, joille ei tahdo löytyä työtä eikä ainakaan sellaista työtä, mistä he voisivat kohtuudella selviytyä. Yhteinen vastuu työllisyyden kohentamisessa on laajennettava valtion ja kuntien harteilta yrityksiin, yhteisöihin, kaikkiin yhteiskunnallisiin toimijoihin. Hallituksen ponnistelut työttömyyden nujertamiseksi tuntuu ajoittain taistelulta tuulimyllyjä vastaan. Yritystoiminnan arvolataukset ja sosiaalinen omatunto, joka pitää sisällään oikeudenmukaisuuden eivät kohtaa työllisyystavoitteiden kanssa. Päinvastoin tuntuu, että ne ovat viikko viikolta etäämpänä toisistaan. Oppositio, Kokoomuksen heiluessa kärjessä, vannoo tukevansa kaikkia hallituksen hyviä hankkeita. 100 000 uutta työpaikkaa ei ilmeisesti ole hyvä hanke, koska se ei tee mitään vaikuttaakseen työnantajiin ja suuriin yrittäjiin, joille työntekijät ovat yhä enemmän pelkkiä rahan tuottajia. He eivät ole työnantajille yksilöitä, heidän perheistään puhumattakaan.

Nuoret / työssä jaksaminen
Nuorille (alle 25 vuotiaat) suunniteltu yhteiskuntatakuu tulee kipeään tarpeeseen. Yhteiskunnan on jatkossa vastattava siitä, että alle 25 v on työ-, opiskelu- tai muu toimintamahdollisuus. Syrjäytyminen ja sen mukanaan tuoma toimettomuus on kuin syöpä, joka nakertaa nuoren luottamusta itseensä ja mahdollisuuksiinsa, toimettomuus ikään kuin alkaa toteuttaa itseään. Lukiot ja ammatilliset oppilaitokset tekevät tänään hyvää yhteistyötä ja nuorten on mahdollisuus kirjoittaa ylioppilaaksi ja valmistua ammattiin samanaikaisesti. Tätä yhteistyötä voisi mielestäni laajentaa jo ylä-asteelle siten, että nuorilla olisi paremmat valmiudet päättää, millaiseen ammatilliseen koulutukseen he olisivat valmiit lähtemään. Erityisesti kymppiluokkaa voitaisiin suunnata voimakkaammin ammatillisen suuntautuneisuuden vahvistamiseen, teoreettisten opintojen vahvistamisen rinnalla.

Lukuisat tutkimukset kertovat, että uupumus ja loppuun palaminen on yhä useamman työntekijän kohtalo myös julkisella puolella. Julkisella sektorilla ei niinkään irtisanomiset uhkaa, vaan työnpaljous ja väen vähyys. Työvoimatarpeen ennakointitoimikunnan selvityksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon työvoima on muuttumassa lähivuosina radikaalisti työttömyydestä suureen työvoimapulaan kun suuret hoitajaikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle. Lääkäripula on jo olemassa siten, että heitä on yleisesti ottaen riittävästi, mutta kiinnostus julkiseen palveluun on ratkaisevasti hiipunut ja tarvitaan uusia toimenpiteitä lääkäreiden sitomiseksi julkiseen terveydenhuoltoon.

Työ ja perhe-elämän yhteensovittaminen
Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Tämä tarkoittaa vanhemmille työtä, inhimilliset työolosuhteet ja työajat sekä joustavuutta perhe-elämän tilanteet huomioiden. Etenkin se tarkoittaa lasten turvallista päivähoitoa, koulupäivää sekä valvottua aamu- ja iltapäivähoitoa.

Laki lasten aamu- ja iltapäivähoidon järjestämistä astui voimaan syksyllä ja vaikka se ei ole kunnille pakollista on vähintäänkin suositeltavaa, että jokainen kunta pistää kuntoon tämän asian, jos se ei sitä ole vielä tehnyt. Suurin uhka tämän päivän lapsille on se, että he joutuvat olemaan pitkiä aikoja yksin tai kavereiden kanssa ilman vastuullisen aikuisen valvontaan. Silloin, kun me olimme lapsia, osasimme keksiä kaikenlaisia kolttosia. Nyt lapsilla on keksimisen apuna videot, tietokoneet ja aikuiseksi kasvamattomat piittaamattomat täysi-ikäiset.

Yhteiskuntavastuu ja itsestä huolehtiminen ei kehity ja kasva, jos emme pidä parempaa huolta lapsistamme, omista ja toisten lapsista. Kaksikymmentä vuotta psykiatrista työtä on opettanut ainakin sen, että jokaisella meillä on lapsuus ja se lapsuus voi meitä vahvistaa tai vahingoittaa pysyvästi. Me saamme geeniperintönä hyvin paljon sellaista, minkä vuoksi voimme olla ylpeitä ja sellaista, minkä kanssa on pärjättävä. Suurin merkitys on kuitenkin sillä, millaiset kasvuolosuhteet ovat. Näitä kasvuolosuhteita on pyrittävä kaikin keinoin yhteiskunnankin toimesta vahvistamaan.

Väestön ikääntyminen on nostettu suureksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi. Tätä ei suinkaan ole syytä epäillä, mutta samalla toivoisi, että yhtä useasti nostettaisiin ikäihmisten pitkän iän ja työelämän mukanaan tuoman osaamisen. Tuota osaamista ei hyödynnetä riittävästi. On aiheellista sanoa, että siirtyessään normaaliin tapaan suoraviivaisesti eläkkeelle he vievät mennessään oven perässään sulkiessaan valtavan määrän tietoa ja taitoa, jonka uudet työntekijät joutuvat kantapään kautta opettelemaan. Olisi hyvin kannattavaa, jos viimeisinä eläkevuosinaan osa voisi siirtyä ohjaamaan ja opettamaan uusia tulijoita tai että he normaalin eläkeiän jälkeen voisivat jatkaa kyseisissä tehtävissä.

Puoluekokous on 9-11.6.05 Jyväskylässä. Puoluehallitus on työryhmiensä työstämänä valmistelemassa kahta pääasiakirjaa: hyvinvointivisio ja eurooppavisio. Olen terveyspoliittisen työryhmän puheenjohtaja ja teemme parasta aikaa sosialidemokraattista näkemystä hyvinvointivisioksi 2015 saakka. Ehdotukset käsitellään puoluehallituksessa joulu-tammikuussa ja ne tulevat kenttäkäsittelyyn heti tämän jälkeen. Ensi vuoden alku on vahvan aatekeskustelun aikaa. Muistakaa että aloitteet puoluekokoukselle on oltava 31.12.04 puoluetoimistossa.

Olen ottanut kantaa vain muutamiin asioihin, jotka ovat meille kaikille yhteisiä. Mikäli onnistumme näiden hoitamisessa hyödymme niistä tuloksista kaikki. Meillä jokaisella kansanedustajalla ja erityisesti ministereillä on velvollisuus hoitaa myös paikallisia asioita. Jotta asioiden hoitaminen olisi mahdollista, tarvitaan tiivistä yhteydenpitoa ja kunnallista aktiivisuutta.

---

Rutakon koulun vihkiäiset

Sonkajärvi 21.11.2004

Arvoisat juhlavieraat

Heti aluksi tuon Teille terveiset opetusministeri Tuula Haataiselta. Hän onnittelee teitä tänä merkittävänä päivänä ja kiittää siitä, että olette omalta osaltanne pitäneet huolta, että kuntanne lapset ja nuoret voivat opiskella uudistuneessa ja nykyaikaisessa koulussa. Opetusministeri toivottaa menestystä työhön paikallisella tasolla ja lupaa, että hallitus tulee kehittämään sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän tuella opetussektoria pitkäjänteisesti eteenpäin.

Ymmärrän, että sonkajärveläiset ovat erityisesti tänä päivänä syystä tyytyväisiä. Teidän uupumaton uurastus koulukeskuksen uudisrakennuksen puolesta on tuottanut mitä parhainta tulosta. Luottamushenkilöiden ja viranhaltioiden sinnikäs yhteydenpito rahoituksesta päättäviin, nykykielellä lobbaus, ei ole jäänyt vaille huomiota ja valtion mukaantulo hankkeen rahoitukseen on onnistunut. Se ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun olen itsekin keskustellut Rutakon koulun kohtalosta sonkajärveläisten demareiden kanssa.

Tässä kouluhankkeessa on moneen muuhun verrattuna minun silmissäni jotakin hyvin ainutlaatuista. Koulukeskus, jossa on samassa pihapiirissä ala-aste, ylä-aste ja lukio on ympäristö, jossa lapset ja nuoret voivat harjoitella toisista huolehtimista ja vanhemmat oppilaat voivat yhdessä opettajien kanssa kantaa vastuuta, ja olla ehkäisemässä mm. koulukiusaamista. Näkisin kovin mielelläni, että täällä käynnistettäisiin koko koulun yhteinen kumppanuushanke (oppilaiden, opettajien ja vanhempien kanssa), joka vahvistaisi koulun huolehtivaa, suvaitsevaa ja yhteisöllisyyttä korostavaa oppimisympäristöä.

Uudet tilat luovat hyvän oppimisympäristön. Kuitenkin on niin, että lopullisen ja pysyvän kehittävän ja rauhoittava oppimisympäristön tekevät ihmiset, jotka täällä rakennuksessa ovat. Koulun yleisestä ilmapiiristä on vastuussa koulun rehtorit ja heidän johdollaan opettajat ja muu henkilökunta. Puhumisen ja vaikeiden tilanteiden selvittelemisen taitoa täytyy olla ja jos sitä ei ole, on sitä opeteltava, jotta hyvät rakenteelliset puitteet pääsevät oikeuksiinsa.

Ihmisen hyvä tai paha olo on aina monesta asiasta tai tekijästä riippuvainen. Vaikka koulussa olisi kuinka hyvät olosuhteet ja mahdollistava ilmapiiri, se ei pysty kompensoimaan sitä, jos lasten ja nuoren kotona asiat ovat kovasti hankalasti. Vanhemmuuden vastuu ei lopu koskaan, vaikka lapset kasvavat, se vain muuttaa ajan myötä hieman muotoaan. Joskus vanhemmuus lukioiässä oleville voi tuntua vaikeammalta tai monimutkaisemmalta kuin ala-asteella oleville. Sitä tunnetta ei pidä kuitenkaan pelästyä eikä ainakaan perääntyä, vaan on seistävä lapsensa rinnalla, joskus vaikka näkymättömänä. Tärkeintä on, että nuoret tietävät meidän oleva siinä käden ulottuvilla, kun he tarvitsevat.

Kodin ja koulun välistä yhteistyön merkitystä ei koskaan korosteta liikaa, voisi vaan toivoa, että yhteistyötä olisi myös silloin, kun asiat menevät hyvin. Positiivista palautetta me kaikki tarvitsemme, jotta kestämme, kun sen negatiivisen palautteen aikakin joskus tulee.

Elämä peruskoulun ensimmäiseltä luokalta lukion viimeiseen on se yleissivistävä jakso, joka luo pohjan, perustan ja suunnan yhteiskunnalliselle ajattelulle ja suhtautumiselle elämään. On tavattoman tärkeää, että lapset ja nuoret voisivat käydä koulunsa turvallisessa ja suvaitsevassa oppimisympäristössä. Niin, että joukkoon mahtuu myös ne oppijat, jotka tarvitsevat erityistä tukea suoriutuakseen oppivelvollisuudestaan siten että hekin voisivat opiskelusta nauttia.

Toivon koululle menestystä, opiskelijoille opiskelurauhaa, koulun henkilökunnalle jaksamista ja kykyä uudistua, vanhemmille vahvaa luottamusta siihen, että olette lastenne tärkeimmät tukijat.

---

Maakuntavaltuusto 15.11.2004

Hyvät valtuutetut ja kokoukseen osallistuvat

Meillä on tänään poikkeuksellinen kokous, on palkitsemisia, liito talous ja toimintasuunnitelman hyväksyminen vuodelle 2005 ja Maakuntasuunnitelman 2020 seurantaraportin käsitteleminen ja hyväksyminen. Olen pyytänyt etukäteen ryhmiä erityisesti uhraamaan ajatuksia Maakuntasuunnitelman arvioimiseen ja näkemysten esille tuomiseen.

Ajattelin, että tässä yhteydessä voisin muutamalla lauseella ottaa esille Hallintovaliokunnan mietinnön joka koskee Valtioneuvoston selontekoa aluepolitiikasta. Erityisesti haluan nostaa esille mietinnön kirjauksia aluekehityksen ja maakunnan liiton näkökulmasta ja roolista.

Valiokunta toteaa, että tulevaisuudessakin tarvitaan eriytyvää kaupunkipolitiikkaa. Kunkin alueen kilpailukyky perustuu sen omiin vahvuuksiin. Helsingin metropolialueen on kyettävä toiminmaan tehokkaasti globaalissa kaupunkiverkossa. Muilla monipuolisilla yliopistoseuduilla, kuten Kuopio, on merkittävä tehtävä kansainvälisen tason kasvualustojen vahvistamisessa ja löytämisessä. Tämän lisäksi maakuntakeskuksilla on keskeinen palvelutehtävä. omassa maakunnassaan. Jokaisessa maakunnassa onkin oltava ainakin yksi vahva maakunnallisen keskus.

Maaseutu- ja saaristopolitiikkaa on vahvistettava. Elämisen laadun ja hyvinvoinninparantaminen edellyttävät kattavia maaseudun peruspalveluja, laadukasta asuin-, työ- ja vapaa-ajan ympäristöä sekä toimivaan infrastruktuuria. Maaseudun kehitys perustuu osaltaan vahvaan ja tasavertaiseen vuorovaikutukseen kaupunkiseutujen kanssa. Tämän vuoksi valiokunta painottaa mahdollisimman monipuolisen aluekeskusten verkoston merkitystä maaseudun kehityksen kannalta.

Koska maaseutu ei ole yksi yhtenäinen samalla tavalla toimiva ja pärjäävä alue esitin hallintovaliokunnassa että maaseudun syrjäisimmät alueet otetaan mietintöön omana erillisenä tarkastelu kohtanaan. Niin mietintöön tuli oma erillinen otsikointi Periferiapolitiikka. Erityisen haasteen aluepolitiikalle muodostavat ne maaseudun kaikkein syrjäisimmät alueet, jotka ovat jo pitkään menettäneet työpaikkoja ja väestöä. Tyypillistä näille kunnille ja seutukunnille on siellä asuvan väestön ikääntyminen, kuntien talouksien kriisiytyminen ja palveluiden heikkeneminen.

Kaikkein syrjäisimmillä seuduilla joilla eivät tehoa nykyisin käytettävissä olevat aluepoliittiset toimenpiteet, tarvitaan uudenlaista periferiapoltiikkaa. Näistä seuduista on pidettävä huolta yhteisvastuullisesti. Periferiapolitiikka vaatii tulosten aikaansaamiseksi aivan uusia, nopeasti selvitettäviä, valmisteltavia ja toteutettavia toimenpiteitä. Tämä koskee niin valtiollisia kuin alueellisia ja maakunnallisia toimenpiteitä.

Toivoisin, että Pohjois-Savon maakunnassa ja liitossa olisi tahtoa ja vahvuutta ryhtyä työhön omalta osaltaan tuloksia tavoittelevan periferiapolitiikan valmistelemiseen ja toteuttamiseen.

Olen elokuussa olleen maakuntahallituksen yhteydessä ottanut esille huoleni joidenkin maakunnan kuntien selviytymisestä ja esittänyt eikö maakuntahallituksen kuntataloustyöryhmä voisi omata myös sellaista roolia jossa se yhdessä alueen kuntien kanssa valmistelisi laajamittaisen mittariston jota apuna käyttäen maakunnan liitto voisi olla hälytyksen suorittajana kun on nähtävissä jonkun kunnan painuvan pinnan alle selviytymisessään.

Kun tälle ajatukselle en saanut täällä riittävän suurta myötätuulta esitin tämän periaatteen kirjaamista hallintovaliokunnan mietintöön, joka valmistui 21.10.04 ja se kuuluu seuraavasti.

Valiokunta kiinnitti huomiota tarpeeseen vahvistaa maakunnanliittojen roolia alueen kuntien elinvoimaisuuden tukemisessa. Maakunnanliitto voisi esimerkiksi yhteistyössä vaikeuksissa olevien kuntien kanssa arvioida kokonaisvaltaisen tarkastelun pohjalta uusia toimintatapoja ja yhteistyömuotoja, jotta kunta voitaisiin pitää elinvoimaisena.

Toivon, että tältäkin osin maakuntamme voisi olla tien näyttäjä huolehtiessaan maakunnan kaikkien kuntien selviytymisestä.

---

Naiset aluekehittämisen voimaksi

Kuopio 18.10.2004

"Kaiken takana on nainen joka sua rakastaa" laulavat Matti ja Teppo. Lauseessa on kaksi osaa, kaiken takana on nainen ja joka sua rakastaa. Yleisemmin lanseerataan lauseen ensimmäistä osaa, kaiken takana on nainen, sitä on alettu pitää jopa pienenä totuutena. Itse kiinnitän enemmän huomiota lauseen loppuosaan joka sua rakastaa. Jotta voi olla sitoutunut jonkun henkilön tai asian taakse on rakastettava, pidettävä, arvostettava tai vähintään kannatettava.

Uusien sukupolvien syntyminen edellyttää miehiä ja naisia. Hedelmöittymisen alkuvaiheessa tarvitaan tasa-puolisesti molempia. Sen jälkeen miehen ja naisen roolit ja vastuut erkanevat ja muuttuvat. Noihin eroihin vaikuttaa hyvin monet asiat. Me täällä Pohjoismaissa olemme monilla mittareilla mitattuna tasavertaisia ja arvoisia miesten kanssa. Kuitenkin meilläkin on esim. perheiden ja joidenkin alojen suhteen selkeää eriarvoisuutta. Perheväkivalta kohdistuu pääsääntöisesti naisiin ja matalapalkka-alat ovat pääosin naisten työpaikkoja.

Yleisessä suhtautumisessa miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon on tapahtunut selkeää myönteistä kehitystä. Olemme koko ajan menossa aikaisempaa parempaan suuntaa. Kuitenkin naisia kaivataan selkeästi enemmän johtajiksi ja yrittäjiksi. Voidaan keskustella pitkään ja hartaasti, miksi tilanne on tässä suhteessa varsin epätasa-arvoinen.

On mentävä pitkälle taaksepäin ennen kuin tullaan aikaan, jolloin naiset olivat perheiden ja kyläyhteisöiden johtajia. Tuona aikana naisilla oli melkeinpä yliluonnollinen asema siksi, että naiset kykenivät luomaan uutta elämää, synnyttämään lapsia. Ajateltiin, että naisilla oli yliluonnollinen kyky ja siksi heidän asemansa oli miestä korkeampi. Sinä hetkenä, kun miehille selvisi, että heillä oli lapsen alulle saattamiseen varsin merkittävä osuus, naisten asema muuttui.

Toisaalta maatalouden ja viljelyksen syntyä pidetään naisten keksintönä, sillä kun miehet olivat metsästys ja kalastusmatkoillaan pitkiä aikoja poissa kylistä, naiset huolehtivat lapsista ja vanhuksista. Ruokaa ja elantoa etsittiin luonnosta ja erilaisia kasveja ja yrttejä ryhdyttiin kasvattamaan ja viljelemään naisten toimesta ja kekseliäisyydestä.

"Kuka lohduttaisi Nyytiä", kuka tukisi naista pyrkimyksessä tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Onko se toinen nainen? Mikäli näin olisi, esim. luottamustoimissa olisi selkeästi nykyistä enemmän naisia. Sillä naisten osuus äänestäjissä on miehiä suurempi ja näyttää kasvavan kokoajan. ( Pohjois-Savossa lautakuntien (2598) puheenjohtajista on naisia 642). Toisaalta tiedämme, että naisyrittäjyyden yksi tärkeimmistä tukijoista ovat toiset naisyrittäjät ja naisyrittäjäjärjestöt. Voisiko tästä päätellä että toisen naisen tuki naiselle on tilanteesta ja olosuhteista riippuvainen eikä ole niinkään sidoksissa selkeästi sukupuoleen?

Vaativilla johtajan paikoilla ajatellaan tarvittavan erityisesti kovuutta ja yksiviivaista bisnesajattelua. Tähän muottiin ei perinteinen kuva meistä naisista tunnu soveltuvan. Tulevaisuus näyttää kuitenkin myönteisemmältä, sillä johtajakuva on muuttumassa ymmärtäväisemmäksi ja ihmisenä laaja-alaisemmaksi. Tähän malliin on yhä useammilla naisilla mahdollisuus ilman, että menettää naisille historian ja kulttuurin muokkaamaa kykyä toimia ajatuksellisesti ja toiminnallisesti monilla tasoilla yhtä aikaa.

Asia ei tietysti ole kuitenkaan näin yksikertainen. Miehissä ja naisissa on henkilöinä eroja ja nainen voi olla kovempi jätkä kuin jätkä on. Loppujen lopuksi kuitenkin on kyse ihmisistä ja heidän kyvyistään eikä niinkään sukupuolesta. Naisilla ja äideillä on suuri merkitys tyttäriä kasvattaessaan ja mallina ollessaan. On syytä jokaisen silloin tällöin pohtia, millaisen naisen mallin annamme. Antaako se malli eväitä tulla riittävän vahvaksi osaajaksi naisena unohtamatta, että tarpeen vaatiessa äitinä ja puolisonsa tukenakin pitäisi pystyä olemaan.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yhteiskunnan yhteinen päänsärky ja haastava tavoitetila. Tässä asiassa luulen, että miehet ja naiset ovat hiukan erilaisessa asemassa. Yleisesti ajatellaan, että naisen täytyy onnistua äitinä, puolisona. Työssä ja on kummallista jos ei jotakin vielä harrastaisi. Naiset joutuvat miestä useammin vastaamaan kysymykseen, kuka sinun lapset hoitaa kun olet työmatkoilla tai teet pitkää päivää, vaikka kysyjä tietäisi lasten isän olevan normaalissa päivätyössä. Näissä sinänsä hyvää tarkoittavissa kysymyksissä on kuultavissa hyvin perinteinen ajattelu miesten ja naisten rooleista perheissä ja työelämässä. Tässäkin asiassa ollaan menossa eteenpäin ja isät ovat hoitovapailla ja työnantajien perhevapaista koituvia kustannuksia ollaan tasaamassa työnantajien kesken. Tarvitaan vielä yleistä yhteiskunnallista asennemuutosta, jotta olemassa olevat muutokset ja suunnitelmissa olevat saisivat tuulta alleen.

Väitetään, että naiset kykenevät ajattelemaan laajemmin ja monipuolisemmin asioita päättäessään. Onko tämä ihan totta, en osaa sanoa, vaikka mieheni aika usein tuskastuneena sanookin "Onko ihan pakko vatvoa asioita noin monimutkaisesti". Itse ajattelen, että se perheyhteisö ja tausta mistä itse kukin tulemme, vaikuttaa oleellisesti siihen, miten asioita hahmotamme ja millaisia malleja meillä on päätöksenteon tavoista.

Hiukan vierastan sitä, että ensitöikseen ilmoitamme olevamme muutosvoima. On kysyttävä mihin muutosvoima, millainen muutos voima ja millaisilla periaatteilla. Kaikki pysyvä muutos pohjautuu olemassa olevaan ja menneeseen, jotta uudella ja tulevalla on jotakin tarttumapintaa. Lasten kasvaminen yhteiskuntakelpoiseksi lähtee juuri siitä, että voi rakentaa uutta entisen päälle. Heitä ei voi repäistä juuriltaan ja istuttaa uuteen maaperään, vaikka uusi maaperä olisikin entistä selkeästi parempi. Omenapuutkin on istutettava juuripaakun kanssa.

Toisaalta kaikki ole perityn kautta siirtyvää. Savon Sanomissa oli vähän aikaa sitten sutkaus, jossa lapsenlapsi, pieni vähähiuksinen poika kysyi ukilta: Ukki, minkä takija sinä out nuin kaljua. Sotareissulla jouvuin pitämään niin paljon kypäree, niin se haato tukan irti. - Vuan on ollut melekonen kypärä kun on perriitynnä minulle asti.

Naiset ovat vahvasti edustettuna julkisella sektorilla. Peruspalvelut tuotetaan pääasiassa naisten osallistumisella ja työvoimalla. Voisiko sanoa, että peruspalveluiden kehitys, onnistuminen ja tulevaisuuden kehitysnäkymät ovat naisten käsissä. Osaltaan varmasti näin. Tiedämme kuitenkin, että julkisten palveluiden riittävyys ja laatu on kovin monesta asiasta kiinni eikä sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta voi syyttää tai kiittää yksinomaan siellä työskenteleviä naisia. Niinpä olen taipuvainen ajattelemaan, että nekin yhteiskunnan osa-alueet, jotka ovat miesten hallinnassa ansaitsevat objektiivisen arvioinnin ja sen mukaisen kritiikin.

Kun tasa-arvolain nimissä päätettiin kiintiöistä, vähintään 40 % on oltava jompaakumpaa sukupuolta ( esim. kunnallisissa luottamustoimissa ). Tämä päätös tehtiin naisten aseman turvaamiseksi, mutta nyt jo tiedämme, että se on jo miestenkin tasa-arvon toteutumisen varmistava laki. Kun nyt olemme olleet muuttamassa yhteiskuntaa, naisten aseman kannalta tasa-arvoisemmaksi on oltava tarkka, että emme päätöksillä aiheuta epätasa-arvoistumista miehille. Me, jokainen äiti joilla on poikia haluamme, että hekin voivat elää tasa-arvoisessa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Sillä alistaminen ja syrjään laittaminen sattuu ja vahingoittaa yhtä pahasti poikia kuin tyttöjä, miehiä kuin naisia.

Vallasta ja vallankäytöstä on aina mielenkiintoista väitellä ja keskustella. Aiheesta saakin hyvän otteen silloin, kun vallankäyttö on näkyvää ja sen voi huomata ja tiedostaa. Valtaa käytetään kuitenkin hyvin paljon epäsuorasti ja kohteen on vaikea joskus mahdoton sitä huomata. Vallan käyttö voi olla myös tiedostamatonta, jolloin se on tyystin poissa käyttäjän ja kohteen kontrollista ja valvonnasta. Usein piilo ja tiedostamattoman vallankäytön voi huomata vasta sitten, kun on asianomaisesta tai tilanteesta riittävän kaukana. Monesti avioerojen jälkeen käytävät repivät riidat koskevat parisuhteessa myöhemmin päivävaloon tulleista vallankäytön ja alistamisen merkeistä ja tapahtumista.

Tanssinopettaja Åke Blomgvist opettaa tanssikursseillaan naisia siihen, että miehen täytyy antaa viedä tanssiessa, muuten tanssimisesta ei tule mitään. Siitä ei tule mitään, jos sama nainen vie väkisin tangossa, mutta odottaa mieheltä määrätietoisia otteita sängyssä. Miehellä voi olla vaikea toimia kahdenlaisessa toimintaodotuksessa.

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä hallituksen esitys laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta. Tasa-arvolain keskeisiä uudistuksia ovat tasa-arvosuunnitelmaan sisällytettävä palkkakartoitus, jolla naisten ja miesten palkkojen ja töiden samanarvoisuutta voidaan vertailla yli työehtosopimusrajojen, sekä toimenpiteet palkkatietojen saannin helpottamiseksi palkkasyrjintäepäillyissä. Tasa-arvo suunnitelma on tehtävä vähintään 30 työntekijän työpaikoissa. Tällä hetkellä on laissa suositus tasa-arvosuunnitelman teosta työnantajille, mutta suunnitelma on tehty vasta 27% työpaikoista.

Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi määritelmä välittömästä ja välillisestä syrjinnästä sukupuolen perusteella. Myös seksuaalinen häirintä ja häirintä sukupuolen perusteella ehdotetaan määriteltäväksi laissa kielletyksi syrjinnäksi. Kiellettyä syrjintää käsittelevät säännökset laajenisivat koskemaan myös oppilaitoksia peruskoulua lukuun ottamatta ja etujärjestäjä.

Pidän näitä lakiin tulevia uudistuksia tasa-arvon vahvistumisen kannalta hyvin merkittävinä. Kun lain kirjain saadaan muutettua myös olemassa olevaksi käytännöksi työpaikoilla ja kouluissa se on inhimillisesti katsoen merkittävää ja automaattisesti parantaa koulujen ja työyhteisöjen ilmapiiri, vähentää työsuojelun ja työterveyshuollon käyttöä.

Vaikka nykyinen yhteiskunta on vaativa, kärjistävä ja helposti erilaisia raja-aitoja rakentava, se samalla antaa menneisiin aikoihin verrattuna paremmat mahdollisuudet yhteistyöhön ja jokaiselle yksilölle mahdollisuuden osallistua ja onnistua. Ilman toistemme tukea emme kuitenkaan pärjää. Jokaisen naisen on omalta kohdaltaan mietittävä, mitkä ovat ne toiminnan mahdollisuudet, jossa haluaisi olla mukana. Ei ole kovin viisasta jäädä odottamaan, että joku toinen tilaisuuden tarjoaa. Sitä tarjousta ei saata tulla.

Tämän lisäksi julkisten ja yksityisten järjestelmien on tuotettava jatkuvasti myönteisiä signaaleja, joihin naiset ja naisyrittäjät voisivat tarttua. Yhteiskunnassa on vielä paljon paikkoja ja tehtäviä, joissa on tilaa naisille, mutta pelkkä naiseus ei ole riittävä peruste niin kuin ei pelkkä mieheyskään saa olla.

Koulutusta, ohjausta ja järjestelmällistä auttamista tarvitaan, jotta naiset voivat tulla nykyistä paremmin ja tehokkaammin aluekehittämisen voimaksi. Oikean tien kysyminen ja etsiminen on tärkeää ja vastauksia toivoisin löytyvän ilman tarpeetonta venkoilemista. Savon sanomissa muutama päivä sitten. Mies kuorma-auton ratin takaa kysyy jalankulkijalta tietä. -Missä täällä on Outokorventien ja onko sitä vaikea etsiä. - Heleppohan se ehtiminen on auton kanssa. Vuan se löytäminen se siinä vaekeeta on. Varsinniin jos sitä viärästä paekasta ehtii.

---

Suonenjoella / Kiuruvedellä

10.10.2004
Sosialidemokraatit kannattavat yhteistyötä

Kuntien ja valtion on huolehdittava peruspalveluiden järjestämisestä. Yhteistyötä yritysten ja järjestöjen kanssa on tehtävä huolella ja muistaen, että tilaajalla / ostajalla on lakisääteisten palveluiden laadusta ja pysyvyydestä vastuu.

Kuntien ja seutukuntien välistä yhteistyötä on tiivistettävä ja haettava yhteisiä toimintatapoja. Viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden on kyettävä katsomaan asioita ja tekemään päätöksiä yli omien kuntarajojen. Erityisesti elinkeinopolitiikka ja erityispalveluiden järjestäminen tulevat tarvitsemaan onnistuakseen useamman kunnan yhteistä yrittämistä ja yhdessä tuottamista. Kunnallinen ja maakunnallinen toiminta on syytä nähdä vähintäänkin työssäkäyntialueena.

Poliittista osallistumista kunnissa jo asioiden valmisteluvaiheessa on vahvistettava. Poliittiset luottamushenkilöt ovat saaneet vaaleissa kansalta valtakirjan hoitaa heidän puolestaan asioita ja tuota valtakirjaa on syytä käyttää, jotta äänestäjien tahto näkyy lopullisissa päätöksissä.

Hoitoon pääsyn varmistamisen turvaava laki on merkittävin terveydenhuoltoa vahvistava laki sitten kansanterveyslain. Maaliskuussa 2005 voimaan tuleva laki takaa nykyistä huomattavasi paremman ja oikeudenmukaisemman järjestelmän kuntalaisia ajatellen. Samalla se myös vahvistaa julkisen terveydenhuollon asemaa peruspalveluiden vastuullisena järjestäjänä. Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon kuvaa hyvänä ja turvallisena työnantajana on vahvistettava, jotta julkisella sektorilla saadaan pysymään ammattitaitoiset työntekijät.

Sosiaalihuollon kriisiytyminen erityisesti lastensuojelutyön ja vanhusten palveluiden osalta on olemassa oleva tosiasia. Tarvitaan kuntien ja valion yhteistä panostusta, jotta sosiaalihuollon taloudelliset vajeet ja pätevän työntekijäpulan aikaan saamat ongelmat voidaan ratkaista. Onnistunut sosiaalihuolto ja toimiva terveydenhuolto tukevat toinen toistensa työtä ja yhdessä varmistavat arjen turvallisuuden palveluiden hakijoille.

---

Siilinjärvi / Lukio

4.10.2004

Arvoisat lukiolaiset, vanhemmat, rehtori, koulun henkilökunta, kutsuvieraat, naiset ja herrat

Me kaikki voimme olla tyytyväisellä ja helpottuneella mielellä: pitkään odotettu ja tarvittu lukion peruskorjaus on tehty. Uudet ja uudistetut tilat antavat opiskelulle sen ympäristöstä tulevan tuen, jota onnistunut työ tarvitsee.

Kuitenkin on niin, että lopullisen ja pysyvän kehittävän ja rauhoittavan oppimisympäristön tekevät ihmiset, jotka täällä rakennuksessa ovat. Koulun yleisestä ilmapiiristä on vastuussa koulun rehtori ja hänen johdollaan opettajat ja muu henkilökunta. Puhumisen ja vaikeiden tilanteiden selvittelemisen taitoa täytyy olla ja jos sitä ei ole, on sitä opeteltava, jotta hyvät rakenteelliset puitteet pääsevät oikeuksiinsa.

Ihmisen hyvä tai paha olo on aina monesta asiasta tai tekijästä riippuvainen. Vaikka koulussa olisi kuinka hyvät olosuhteet ja mahdollistava ilmapiiri, se ei pysty kompensoimaan sitä, jos nuoren kotona asiat ovat kovasti hankalasti. Vaikka lukiolainen onkin melkein aikuinen, me vanhemmat emme voi vetäytyä vanhemmuuden vastuusta. Joskus vanhemmuus lukioiässä oleville voi tuntua vaikeammalta tai monimutkaisemmalta kuin ala-asteella oleville. Sitä tunnetta ei pidä kuitenkaan pelästyä eikä ainakaan perääntyä, vaan on seistävä lapsensa rinnalla, joskus vaikka näkymättömänä. Tärkeintä on, että nuoret tietävät meidän oleva siinä käden ulottuvilla, kun he meitä tarvitsevat.

Kodin ja koulun välistä yhteistyön merkitystä ei koskaan korosteta liikaa, voisi vaan toivoa, että yhteistyötä olisi myös silloin, kun asiat menevät hyvin. Positiivista palautetta me kaikki tarvitsemme, jotta kestämme, kun sen negatiivisen palautteen aikakin joskus tulee.

Elämä peruskoulun ensimmäiseltä luokalta lukion viimeiseen on se yleissivistävä jakso, joka luo pohjan, perustan ja suunnan yhteiskunnalliselle ajattelulle ja suhtautumiselle elämään. On tavattoman tärkeää, että lapset ja nuoret voisivat käydä koulunsa turvallisessa ja suvaitsevassa oppimisympäristössä. Niin, että joukkoon mahtuu myös ne oppijat, jotka tarvitsevat erityistä tukea suoriutuakseen oppivelvollisuudestaan siten, että hekin voisivat opiskelusta nauttia.

Toivon koululle menestystä, opiskelijoille opiskelurauhaa, koulun henkilökunnalle jaksamista ja kykyä uudistua, vanhemmille vahvaa luottamusta siihen, että olette lastenne tärkeimmät tukijat.

---

Hyvän sosiaalityön ja – turvan merkitys- vaikutus mielenterveyteen

Kuopion Seudun Mielenterveysseura 22.9.2004

Terve ihminen pystyy rakastamaan ja tekemään työtä on Sigmund Freudin määritelmä terveestä mielestä. Minkä laatuista rakastamista Freud määritelmällään mahtoi tarkoittaakaan; kyky rakastaa vastavuoroisesti on helpommin sanottu kuin tehty. Kyetäksemme ottamaan huomioon toisen ihmisen, on meillä oltava kokemuksia siitä, että myös meidän tunteet ja tarpeet ovat tulleet huomioiduksi.

Ei ole ollenkaan merkityksetöntä millaisessa kasvuympäristössä lapsuutemme ja nuoruutemme vietämme. Vanhempien, sisarusten ja läheisten ihmisten merkitys on tavattoman suuri silloin, kun tunne-elämämme muotoutuu varhaisessa lapsuudessa. Siksi on hyvin tärkeää, että pystymme takaamaan yleisen yhteiskunnallisen rauhan ja turvallisuuden lisäksi perheiden, lasten ja nuorten arjen sujuvuuden ja avun silloin, kun olosuhteet ovat muuttuneet sellaisiksi, ettei omin avuin pärjää.

Tänä päivänä sosiaalityön yksi oleellinen osa on tavoittaa asiakkaiden / potilaiden ongelmien peruslähtökohta. Koulupinnaajan ongelma ei välttämättä ole ikävä opettaja. Se voi olla koulukiusaaminen, kavereiden puute, vaikeudet oppimisessa, perheen sisäiset vaikeudet, turvattomuuden tunne, vain muutamia mainitakseni. Työntekijöiltä vaaditaan varsinaisen teknisen työnosaamisen rinnalla yhteiskunnallista näkemystä, perhepoliittista osaamista, ihmissuhdetaitoja ja kykyä hallita myös omaa elämäänsä.

Pätevien ja työstään kiinnostuneiden sosiaalialan osaajien joukko on alkanut harventua. Yhä useampi kunta joutuu hoitamaan vajaalla tai epäpätevällä miehityksellä sosiaalitointa. Sosiaalityön vaativuuden ja työn turvattomuuden katsotaan selkeästi vaikeuttavan alalle hakeutumista. Sosiaali- ja terveysministeriö työstää parhaillaan Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin tuloksia laiksi kirjattavaksi.

Peruslähtökohta Kansallisen sosiaalityön loppuraportissa on laaja-alaisen ja moniammatillisen työotteen vahvistaminen erilaisten sosiaalisten ongelmien selvittelyssä ja hoitamisessa. Tämä ajattelu vaatii jo lähtökohtaisesti uudenlaista työorientaatiota monelle jo alalla olevalle ja uudenlaista otetta koulutettaessa alalle tulijoita. Moniammatillisella ja hallintokuntien rajat ylittävällä työllä varmistetaan kaikkein parhaiten se, että ei tehdä päällekkäistä työtä ja mikä tärkeintä, avun ja tuen piirissä olevat eivät putoa hallintokuntien välisiin kuiluihin.

Sosiaali- ja mielenterveystyötä tehdään ammatillisella osaamisella, mutta erityisesti tekijöidensä persoonalla. Asiakkaiden / potilaiden vaikeuksien monimuotoisuus asettaa työntekijät yksilöinä / henkilöinä suuren haasteen eteen. On pystyttävä säilömään / sietämään asiakaskunnalta tulevaa ahdistusta, pelkoa ja vihamielisyyttä. Toisaalta on kyettävä asettamaan rajat ja luomaan yhdessä asiakkaiden kanssa käyttäytymisen ja vaatimusten reunaehdot. Läheskään aina ei ole mahdollista olla mukava. Monesti joutuu olemaan eri mieltä, tiukka, mutta kuten tiedämme, senkin voi tehdä toisen ihmisyyttä kunnioittaen. Tiedämme, että kuulluksi tuleminen on iso osa myönteistä kokemusta. Työntekijöillä on kaikissa tilanteissa säilyttävä toivo paremmasta huomisesta ja toimivammasta tulevaisuudesta. Toivon ylläpitäminen on hyvin tärkeää, koska monesti asiakkailta toivo on kadoksissa.

Vaikka olisi käytettävissä riittävät taloudelliset ja toiminnalliset resurssit, se ei vielä takaa sitä, että asiakaskunta saisi räätälöityä ja tuloksia tuovaa palvelua. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuloksellisuudessa on yhteistyöllä, työolosuhteilla ja ilmapiirillä suuri merkitys.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat vielä kovin toisistaan hajallaan ja asiakkaiden juoksuttaminen palvelupisteeltä toiselle on kovin tavallista. Mitä huonovoimaisempi ihminen on, fyysisesti tai psyykkisesti, sitä suurempi riski on siihen, ettei hän koskaan onnistu löytämään itselleen sopivaa tai riittävää apua. Sosiaalialan selvitystyössä ehdotetaan mm. perheille tarkoitettuja perheneuvoloita, jolloin mahdollistuisi lasten ja perheen kokonaisvaltainen huomioiminen.

Suurten ikäluokkien eläkkeelle jäänti kiihtyy n. 5- 10 vuoden kuluttua. Ennustetaan, että tuolloin Suomessa on työvoimapula. Sosiaali- ja terveysalat tulevat olemaan sitä sektoria, jota ammattitaitoisten työntekijöiden puute tulee koettelemaan. Erityisesti sosiaalityö, vanhustenhuolto, psykiatria, kehitysvammatyö ja pitkäaikaissairaanhoito tulevat kärsimään työvoiman puutteesta. Nämä edellä mainitut sektorit ovat myös niitä, joissa työntekijöiden henkilökohtaisella persoonallisuudella on oleellinen merkitys työssä jaksamisessa ja siinä onnistumisessa, joten haasteet uuden työvoiman rekrytoinnissa ovat suuret.

Työvoimapulan paikkaaminen ulkomaisella työvoimalla on keskustelun alla. On varmasti järkevää, että olemme valmiita ottamaan vastaan rajojen takaa tulevat työntekijät. Samalla on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että ammatillinen osaaminen, kielitaito ja yleiset työehdot oikeuksineen ja velvollisuuksineen ovat olemassa.

Suomalaista yhteiskuntaa syytetään usein liian holhoavasta ja ohjaavasta otteesta. Itse en tähän kritiikkiin yhdy. Enemmänkin näyttää siltä, että yleinen huolenpito ja velvollisuuksien valvominen on heikentynyt. On hyvä, että vahva enemmistö suomalaisista päätöksentekijöistä pitää tärkeänä, että sosiaali- terveyspalveluiden järjestämisen lähtökohtainen vastuu on julkisilla toimijoilla. Tämän lisäksi yhteiskuntamme arvostaa yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden täydentävää palvelutarjontaa. On selvää, että yksin julkiset toimijat eivät selviä nykyisistä ja tulevista haasteista, tarvitaan laajaa yhteistyön verkostoa, jossa toimijat mahdollisimman hyvin tuntevat toistensa mahdollisuudet ja rajoitteet.

Terveyttä on kyky tehdä työtä. Luonnostaan ihminen tuntee tarvetta olla tarpeellinen ja hyödyksi. Suomalainen yhteiskunta on kautta aikojen levännyt työn ja sen arvostuksen varassa. Menestyminen työntekijänä tai yrittäjänä on asia, jota tavoitellaan. Välillä tuntuu, että ihmisen koko arvo ja ihmisyys nousee tai kaatuu sen mukaan onko työssä vai työtön. Nyt suuret työttömyysluvut ovat pakottaneet yhteiskuntaa suhtautumaan suvaitsevammin myös työttömiin ihmisiin. Ymmärretään, että työttömyys ei juurikaan ole ihmisestä itsestään tai hänen huonoudestaan johtuva olotila, vaan työttömyys voi kohdata kenet hyvänsä.

Toisaalta työelämä ja osin globalisaation mukanaan tuomat haasteet ovat muuttaneet käsitystä työstä ja sen terveyttä ylläpitävästä voimasta. Työstäkin voi sairastua, uupua ja syrjäytyä. Työhyvinvoinnin vahvistaminen on ollut viimeajat kovasti julkisuudessa. Työterveyshuollon ja työsuojelupiirin toimialaa halutaan vahvistaa ja osaamista lisätä. Työssä uupuminen on melkein aina monen osasen summa, eikä sitä todellakaan voi katsella vain fyysisten työolosuhteiden näkökulmasta. Osaamisen lisääminen työterveydessä toimiville on tarpeen, jotta ajoissa ennaltaehkäisevässä mielessä päästään puuttumaan työssä jaksamista huonontaviin ilmiöihin.

Johtajuus on suurien muutosten kourissa. Yhä selkeämmin on tunnistettu, että hyvä johtaminen on vaativaa ja edellyttää johtavassa asemassa olevilta monen tason osaamista. Ei riitä, että osaa tai hallitsee pääosin johdettavien työn tai toimialan, vaan on osattava johtaa myös ihmisiä. Kyettävä huomioimaan työntekijöiden työssäolon lisäksi heidän yksityiselämän tilanteet, varsinkin kun ne vaikuttavat työhön.

Johtajalla on usein ratkaiseva merkitys silloin kun uupuneita tai muuten vaikeuksissa olevia työntekijöitä ohjataan hakemaan apua. Työyhteisötkään eivät voi jäädä välinpitämättömänä seuraamaan tilannetta, vaan vastuu työntekijöistä ja työkavereista on olemassa. Sanotaan, että ihminen ei sairastu eikä tervehdy yksin, joten yhteisöllisyyttä tarvitaan, jotta tilanteita voidaan ennaltaehkäistä tai estää tilanteen huonontuminen.

Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että sosiaalinen ote toisiin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan ei ole pelkästään sosiaali- ja terveystoimen asia, vaan mitä suuremmassa määrin yhteiskunnallinen velvoite ja haaste.

Hallitus on tukenut sosiaalisten yritysten toimintaa ja syntymistä. Yhä useammalla ihmisellä on työn tekemiseen liittyviä rajoitteita. Normaaleilla työmarkkinoilla on vallalla täydellisen ja uupumattoman työntekijän tavoittelu. Ne henkilöt, jotka eivät tuota vaatimusta täytä, ovat vaikeuksissa työllistyä normaaleille työmarkkinoille. Siksi on ollut tarpeellista ryhtyä yhteiskunnan toimesta tukemaan niitä ennakkoluulottomia yrityksiä, joilla on humanitaarista otetta yritysideassaan ja ovat valmiita tarjoamaan työtä esim. mielenterveyden häiriöistä kärsiville.

Sosiaalitoimen ja työvoimahallinnon yhteistyöllä on mahdollisuus tehdä yksilöllisiä työ / kouluttautumissuunnitelmia, joiden turvin yhä useampi voisi työllistyä tukityöpaikkojen kautta ns. normaaleille työmarkkinoille.

On aivan selvää, että tulevissa työvoiman hakutalkoissa työnantajat eivät voi olla nykyisellä tavalla kranttuja, vaan työelämään on mahduttava myös niitä, jotka tarvitsevat onnistuakseen erityistä tukea ainakin työllistymisen alkuvaiheessa. Yleinen suvaitsevaisuus ja ymmärtämys erilaisuutta kohtaan on maailmalla ja myös Suomessa vähentynyt. Ihmisen pyrkimys onnellisuuden jatkuvaan olotilaan ja täydellisyyteen asettaa arjen ja reaalimaailman kauaksi toisistaan.

On etsitty syitä masennuksen yleistymiseen. On totta, että ihmisen ympärillä olevat monet haasteet tuovat monelle liikaa paineita ja mielen tapa suojautua voi olla masentuminen. Toisaalta keskustellaan siitä, että ihmisen kyky kestää paineita on alentunut. Itse ajattelen, että molemmissa väitteissä on totuuden hiven. Ei tarvitse kuin katsella oman lastensa elämää ja kuinka vanhempana yrittää tehdä parhaansa, että heillä olisi mahdollisimman vähän pettymyksiä. Lapsen pahaa mieltä ja kiukkua kun ei ole kovinkaan helppo kestää. Vanhempien täytyy muistaa, että elämän koulua on sekin, kun lapset oppivat turvallisissa olosuhteissa selviytymään epämiellyttävistä tilanteista ja eivätkä aina saa, sitä mitä haluavat.

Kun tiedämme sosiaalitoimen tulevat suuret haasteet ja voimavarojen niukkuuden, on entistä tärkeämpää etsiä kuntien ja seutujen välisen yhteistyön etuja. Esimerkiksi lastensuojelutyössä on järkevää etsiä kuntien välistä yhteistä palvelurakennetta. Mikäli päteviä työntekijöitä ei ole saatavilla kaikkiin kuntiin, on tehtävä yhteistyötä ja siten turvattava asianmukaiset palvelut. Sisäasiainministeriö valmistelee parhaillaan sisäisen turvallisuuden ohjelmaa, jossa mm. kaavaillaan nykyistä selkeämpää yhteistyötä kuntien sosiaalitoimen kanssa siten, että poliisilla olisi tarvittaessa mahdollisuus saada virka-apua kunnissa toimivilta sosiaalityöntekijöiltä, eikä niin että poliisilaitoksilla olisi omat sosiaalityöntekijät. Tärkeämpää asiakkaan kannalta on palvelun laatu ja varmuus kuin se, missä tai kenen toimesta se toteutetaan.

--- 

Siilinjärvi

11.9.2004

Kansa puhuu

Vaalit ovat Suomessa tapahtuma, joka saa ihmiset ja puolueet liikkeelle. Ihmiset aktivoituvat ottamaan kantaa ja seuraamaan tavallista tarkemmin valtakunnan ja oman kunnan asioita. Vaalit ovat erityisesti aikaa jolloin ajatellaan, että on aika ilmaista tyytymättömyys puutteista ja epäkohdista. Vaaleissa ehdokkaana olevat taas puolestaan pyrkivät tuomaan esille myös niitä asioita, joita on jo saatu aikaan ja joita halutaan tulevina vuosina myös varjella. Tietysti kerrotaan myös ne haasteet, jotka vielä ovat ratkaisematta.

Kunta on kansanvallan tärkein kanava. Kunnan järjestämät palvelut tekevät hyvinvointiyhteiskunnasta elävää arjen todellisuutta. Kunnallisvaalit ovat kaikkien kuntalaisten vaikuttamisen mahdollisuus kunnan tuleviin ratkaisuihin.

Tänä päivänä eletään aikoja, jolloin ei ole järkevää luvata liikoja ja ehdokkaana olevilla on syytä olla tarkkaan tiedossa oman kunnan taloudellinen tilanne ja palveluiden rakenne sekä elinkeinopoliittinen suuntautuneisuus. Arki tulee vaalien jälkeen hyvin pian ja vaalien lupauksista joutuu aina tilille.

Sosialidemokraatit ovat lähteneet näihinkin vaaleihin todellisuus mielessään ja järkevyys silmissään. Täällä Siilinjärvellä kuntalaiset ovat panneet tämän merkille ja demareiden kannatus on kasvanut vaali vaalilta. Me kiitämme teitä kaikkia siitä, että luottamus sosialidemokraattisiin ehdokkaisiin on ollut olemassa ja samalta luottamuksen pohjalta lähdemme rakentamaan tulevaa nelivuotiskautta.

Eduskunta ja hallitus ovat tehneet kuluneenakin vuonna kuntalaisten kannalta tärkeitä päätöksiä. Laki hoitoon pääsyn varmistamisesta on lähtenyt liikkeelle vuonna 2001 Paavo Lipposen aloitteesta käynnistetyllä kansallisella terveyshankkeella. Nyt tuo laki astuu voimaan perusterveydenhuollon osalta 1.3.2005 ja erikoissairaanhoidon osalta 31.8.2005. Siilinjärvellä perusterveydenhuollon palvelut ovat jo nyt lain asettamien raamien sisällä. Kuntamme väkiluku kuitenkin kasvaa koko ajan ja oletettavasti vuoden sisällä joudumme lisäämään henkilöstöä terveyskeskukseen ainakin yhden lääkärin ja sairaanhoitajan työpanoksen verran väestövastuun toteutumisen varmistamiseksi. Erikoissairaanhoidon osalta tilanne on huomattavasti vaikeampi ja kunnat joutuvat laittamaan sinne lisäpanostuksia.

Työllisyys on yhteinen huoli. Vaikka Siilinjärven työttömyysluvut ovat Pohjois-Savon pienimpiä, silti meilläkään ei ole mitään syytä tyytyväisyyteen. Siilinjärven kunnan talous näyttää kiristyvän tulevina vuosina ja työllisyyden kohentuminen on meidänkin kunnan pärjäämiselle välttämätöntä. Joudumme haastamaan itsemme ja ympäröivän yhteiskunnan yhteiseen työhön työllisyysasteen nostamiseksi. Tähän ajatteluun ei sovellu suurten ja keskisuurten yritysten henkilöstön ulosheittosuunnitelmat. Näyttää siltä, että ahneus taas kerran valtaa yritysmaailman. Ahneus, joka lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä kurjistaa ja köyhdyttää julkista palvelurakennetta.

Julkista ja yksityistä työnantajaa tulee kohdella työnantajamaksuissa yhdenvertaisesti siten, etteivät eri järjestelmät mm. valtionosuusjärjestelmä, palkitse palveluiden ulkoistamista.

Kunnissa ja kuntayhtymissä työskentelee noin puoli miljoonaan palkansaajaa. Kuntien palkansaajista lähes 80 prosenttia on naisia. Palvelut eivät ole itsestäänselvyys, vaan syntyvät ammattitaitoisesta työstä. Ammattitaitoisen työvoiman työssä jaksaminen ja saatavuus ovat keskeisiä tulevaisuuden haasteita. Kunnan tulee olla työnantajana mallikelpoinen, mm. edistämällä omin toimenpitein sukupuolten välistä tasa-arvoa työpaikoilla, myös palkkauksessa. Kuntien on työnantajana oltava esimerkkinä ja pyrittävä pysyviin ja kokoaikaisiin työsuhteisiin.

Alkava tulopoliittinen neuvottelukierros tulee olemaan monessa suhteessa vaikea ja malttia on vaadittava kaikilta osapuolilta, jotta palkkaratkaisuissa ei entisestään vinoutettaisi tuloeroja. Tulevat veroalennukset on hallituksen toimesta kytketty tulopoliittiseen neuvotteluun. Oma mielipiteeni on se, että merkittäviin veroalennuksiin ei ole mahdollisuuksia, mikäli niitä ei pystytä täysimääräisesti kompensoimaan kunnille.

Nyt kun terveydenhuoltoon liittyvä lainsäädäntö on saatu ajantasaistetuksi, on aika paneutua sosiaalihuollon valtakunnallisen selvitystyön päätelmien arviointiin ja päätösten kirjaamiseen laiksi. Sosiaalihuolto on kriisissä monilla mittareilla mitattuna. Pätevien ja työhönsä sitoutuneiden sosiaalialan ammattilaisten puute on jo nyt olemassa, myös meillä täällä Siilinjärvellä. Lasten- ja nuorten huonovointisuus ja monet ongelmat ovat selvästi lisääntyneet. Lasten huostaanotoissa saavutetaan vuosi vuodelta yhä suurempia lukuja. Päihdeongelmien kasvu tekee monen yksittäisen ihmisen ja hänen läheistensä elämästä helvetin. Viimeisten tilastojen mukaan Suomessa on nyt jo yli 600 000 päihteiden suurkuluttajaa.

Näyttää selvältä, että voimavarojen lisääminen sosiaalihuoltoon ja jälkeen jääneen palkkakehityksen korjaaminen ovat edessä. Tarvitaan eri toimijoiden ja kuntien välistä yhteistyötä jotta saadaan aikaan toimivat ja tehokkaat palvelut. Kodeissa, kouluissa, työpaikoissa ja yhteisöissä tarvitaan järjestelmällistä ja voimakasta ennalta ehkäisevää puuttumista. Toisesta huolen pitäminen ja avun antaminen on meillä liiaksi unohduksissa. Ei ole järkevää ajatella, että julkiset toimijat voisivat yksi selvitä kakista niistä ongelmista ja haasteista joita sosiaalityön alueelle kuuluu. Tähän haasteeseen on meidän kaikkien tartuttava.

Tutkimukset osoittavat, että yleinen turvallisuus on suorassa yhteydessä ihmisten hyvinvoinnin kanssa. Eriarvoisuus ja toivottomuus tulevaisuudesta suistaa ihmisen helposti pois normaalista arjen hallinnasta. Me olemme viime viikkoina seuranneet sivusta Venäjän koulukaappaus tilannetta ja sen todella murheellista päätöstä. Tilanteeseen on monia syitä, mutta vähäisin ei varmasti ole se, että ihmiset ovat kokeneet tulleensa kohdelluksi huonosti ja toivo paremmasta on hävinnyt. Tässä voi hyvin selkeästi todeta, että lasten käyttäminen sodan ja aikuisten välienselvittelyn välineenä on moraalitonta, erittäin paheksuttavaa ja eikä siihen ole löydettävissä minkäänlaisia ymmärrettäviä perusteita.

Tässä suhteessa Suomessa on tilanne hyvin hallinnassa ja julkinen toiminta ja vastuu ihmisistä ennalta ehkäisevät kyseisten tapausten syntymistä. Kuitenkin on niin, että ihmisten välinen tasa-arvoisuus ei läheskään aina toteudu ja siksi on jaksettava uurastaa tasapuolisempien elämisen mahdollisuuksien varmistamiseksi yhteistyössä yksityisten toimijoiden kanssa.

Vaikka Siilinjärvi toimii itsenäisenä kuntana, olemme vahvasti sitoutuneet ja valmiit yhteistyöhön Kuopion seudun ja koko maakunnan kanssa. Sosialidemokraatit ovat olleet vahvasti tekemässä työtä kuntien välisen yhteistyön vahvistamisessa ja tätä työtä olemme valmiita jatkamaan.

Valtakunnan politiikassa hallituspuolueiden ja opposition välit ovat kautta aikojen olleet kiistelevät. Oppositio harjoittaa arvostelevaa ja ongelmakohtia kaivelevaa politiikkaa, joka on tietysti sen tehtävä. Joskus siinä kuitenkin voidaan mennä liian pitkälle ja suunnatulla kritiikillä alkaa olla käänteisiä vaikutuksia. Itse ajattelen, että haukkumalla erittäin harvoin saadaan vastapuoli kuuntelemaan järkeviäkin parannusehdotuksia. Oman arvioni mukaan nyt jo opposition kritiikki kuuluu enemmän samaa toistavana hokemana kuin impulsseja antavana moottorina.

Ehkä oppositio laskee sen varaan, että iltapäivälehdet kiinnostuvat ja ihmiset innostuvat jatkuvasti kielteisestä myllytyksestä ja äänestävät nyt kunnallisvaaleissa sen mukaan. Itse en siihen usko. Olen vakuuttunut siitä, että suomalainen ihminen pohjimmiltaan luottaa siihen, että asiallisella ja pitkäjänteisellä asioiden hoitamisella on kuitenkin kauaskantoisimmat vaikutukset. Ei sotien jälkeistä tilannettakaan korjattu kiistelemällä ja kaivamalla malkaa toisen silmästä, vaan sitkeällä ja toista kunnioittavalla työllä.

Ihmisellä on vähän sellaisia tehtäviä, joita ei joku toinen voisi puolesta tehdä. On kuitenkin yksi ja se on oman äänioikeuden käyttäminen. Kukaan ei voi meidän puolestamme tai meidän nimissämme äänestää se on tehtävä itse. Äänestäminen on ensisijaisesti oikeus ja sen jälkeen velvollisuus.

---

Kansa puhuu vaalitilaisuus

Kuopio / torilla 11.9.2004

Kansa puhuu

Vaalit ovat Suomessa tapahtuma, joka saa monet ihmiset ja puolueet liikkeelle. Ihmiset aktivoituvat ottamaan kantaa ja seuraamaan tavallista tarkemmin valtakunnan ja oman kunnan asioita. Vaalit ovat erityisesti aikaa jolloin ajatellaan, että on aika ilmaista tyytymättömyys puutteista ja epäkohdista. Vaaleissa ehdokkaana olevat taas puolestaan pyrkivät tuomaan esille myös niitä asioita joita on jo saatu aikaan ja joita halutaan tulevina vuosina myös varjella. Tietysti kerrotaan myös ne haasteet, jotka vielä ovat ratkaisematta.

Tänä päivänä eletään aikoja, jolloin ei ole järkevää luvata liikoja ja on syytä ehdokkaana olevilla olla tarkkaan tiedossa oman kunnan taloudellinen tilanne ja palveluiden rakenne sekä elinkeinopoliittinen suuntautuneisuus. Arki tulee vaalien jälkeen hyvin pian ja vaalien lupauksista joutuu aina tilille.

Eduskunta ja hallitus ovat tehneet kuluneenakin vuonna kuntalaisten kannalta tärkeitä päätöksiä. Laki hoitoon pääsyn varmistamisesta on lähtenyt liikkeelle vuonna 2001 Paavo Lipposen aloitteesta käynnistetyllä kansallisella terveyshankkeella. Nyt tuo laki astuu voimaan perusterveyden osalta 1.3.2005 ja erikoissairaanhoidon osalta 31.8.2005. Osassa Pohjois-Savon kuntia perusterveydenhuollon palvelut ovat jo nyt lain asettamien raamien sisällä. Erikoissairaanhoidon osalta tilanne on huomattavasti vaikeampi ja lisäpanostuksia sinne kunnat joutuvat laittamaan. Kuopiossa on raamitettu tulevaan budjettiin lisää resursointia perusterveydenhuoltoon, voi olla että se ei vielä ole riittävä, mutta se on selkeä parannus kuntalaisten palveluiden suuntaan. Kunnan itsensä tai yhdessä muiden kuntien kanssa tuottamilla julkisilla palveluilla on kansalaisten laaja tuki. Kun julkinen valta tuottaa pääosin itse peruspalvelunsa, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuolto- sekä koulutuspalvelut, voidaan parhaiten luottaa kuntalaisten tasavertaisuuden toteutumiseen sekä varmistaa palveluiden laatu, saatavuus sekä pysyvyys.

Työllisyys on yhteinen huoli. Kuntien taloudet näyttävät, kuntaliiton arvioista huolimatta, kiristyvän tulevina vuosina ja työllisyyden kohentuminen välttämätöntä. Joudumme haastamaan itsemme ja ympäröivän yhteiskunnan yhteiseen työhön työllisyysasteen nostamiseen. Tähän ajatteluun ei sovellu suurten ja keskisuurten yritysten henkilöstön ulosheitto suunnitelmat. Näyttää siltä, että ahneus on taas kerran valtaamassa yritysmaailman. Ahneus joka lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä kurjistaa ja köyhdyttää julkista palvelurakennetta.

Tuleva tulopoliittinen neuvottelu kierros tulee olemaan monessa suhteessa vaikeaa ja on vaadittava malttia kaikille osapuolille, jotta palkkaratkaisuissa ei entisestään vinoutettaisi tuloeroja. Tulevat veroalennukset on hallituksen toimesta kytketty tulopoliittiseen neuvotteluun. Oma mielipiteeni on se että kovin kummallisiin veroalennuksiin ei ole mahdollisuuksia, mikäli niitä ei pystytä täysimääräisesti kompensoimaan kunnille.

Nyt kun terveydenhuoltoon liittyvä lainsäädäntö ja saatu hoidettua on aika paneutua sosiaalihuollon valtakunnallisen selvitystyön päätelmien arviointiin ja päätösten kirjaamiseen laiksi. Sosiaalihuolto on kriisissä monilla mittareilla mitattuna. Pätevien ja työhönsä sitoutuneiden sosiaalialan ammattilaisten puute on jo nyt olemassa, myös Pohjois-Savossa. Lasten- ja nuorten huonovointisuus ja monet ongelmat ovat selvästi lisääntyneet. Lasten huostaanotoissa saavutetaan vuosi vuodelta yhä suurempia lukuja. Päihdeongelmien kasvu tekee monen yksittäisen ihmisen ja hänen läheistensä elämästä helvetin.

Näyttää selvältä, että voimavarojen lisääminen sosiaalihuoltoon ja jälkeen jääneen palkkakehityksen korjaaminen ovat edessä. Tarvitaan eri toimijoiden ja kuntien välistä yhteistyötä jotta saadaan aikaan toimivat ja tehokkaat palvelut. Kodeissa, kouluissa, työpaikoissa ja yhteisöissä tarvitaan järjestelmällistä ja voimakasta ennalta ehkäisevää puuttumista. Toisesta huolen pitäminen ja avun antaminen on meillä liiaksi unohduksissa. Ei ole järkevää ajatella että julkiset toimijat voisivat yksin selvitä kaikista niistä ongelmista ja haasteista joita sosiaalityön alueelle kuuluu. Tähän haasteeseen on meidän kaikkien tartuttava.

Tutkimukset osoittavat, että yleinen turvallisuus on suorassa yhteydessä ihmisten hyvinvoinnin kanssa. Eriarvoisuus ja toivottomuus tulevaisuudesta suistaa ihmisen helposti pois normaalista arjen hallinnasta. Me olemme viime viikkoina seuranneet sivusta Venäjän koulukaappaus tilannetta ja sen todella murheellisesta päätöksestä. Tilanteeseen on varmasti monia syitä, mutta vähäisimpänä ei varmasti ole se, että ihmiset ovat kokeneet tulleensa kohdelluksi huonosti ja toivo paremmasta on väistynyt. Tässä voi hyvin selkeästi todeta, että lasten käyttäminen sodan ja aikuisten välienselvittelyn välineenä on moraalitonta, paheksuttavaa ja eikä sille ole löydettävissä minkäänlaisia ymmärrettäviä perusteita.

Tässä suhteessa Suomessa on tilanne hyvin hallinnassa ja julkinen toiminta ja vastuu ihmisistä ennalta ehkäisevät kyseisten tapausten syntymistä. Kuitenkin on niin, että meilläkin ihmisten välinen tasa-arvoisuus ei läheskään aina toteudu ja siksi on jaksettava uurastaa tasapuolisempien elämisen mahdollisuuksien varmistamiseksi yhteistyössä yksityisten toimijoiden kanssa.

Alueiden menestyksestä riippuu kuntien menestys, ja alueiden vetureita ovat maamme erilaiset kaupunkiseudut - toiminnallisesti ja taloudellisesti. Suomen vahvuutena on kansainvälisesti kilpailukykyinen ja monialaisesti pärjäävä pääkaupunkiseutu, jota varten tarvitaan erillistä metropolipolitiikkaa. Sen lisäksi meillä on suuria yliopistokaupunkiseutuja ja maakunnallisia kaupunkikeskuksia, joille keskittynyt osaamien tukee myös pienempien seutujen kehitystä.

Pohjois-Savon menestyksestä me kaikki olemme osaltamme vastuussa. Olen jo aikaisemmin tuonut esille oman käsitykseni siitä miten maakunnan kehittämistä on syytä vahvistaa. Varkaus, Kuopio ja Iisalmi ovat mielestäni luonnollinen selkäranka Pohjois-Savolle. Elinvoimaisuus ei itsestään säteile Sisä-Savoon ja Koillis-Savoon vaan näiden seutukuntien elinvoimaisuutta on tietoisesti vahvistettava. Mikä tarkoittaa että noilla seutukunnilla hankkeiden vaikuttavuus kerroin voi olla pienempi kuin 5 tie akselilla.

Nyt käydään kovaa keskustelua siitä miten Savon kanavaan varatut miljoonat pitäisi käyttää. On syytä muistaa tuossa rahan jaon innossa, että liikenne, ympäristö ja osaamishankkeet tuovat myös elinvoimaisuutta ja tukevat elinkeinoelämää kuten yritysinvestoinnit. Toisaalta Sisä-Savolta ja Koillis-Savolta odotetaan nyt tarmokkuutta hankekoriensa vahvistamisessa, jotta ne on mahdollista ottaa huomion rahoja jaettaessa.

Selvitäksemme tulevista haasteista tarvitaan selvästi vahvempaa ja tuloksellisempaa yhteistyötä kuntien välillä. Pohjois-Savon sosialidemokraatit ovat jo vuosia olleet valmiita tekemään työtä yhteistyön vahvistamisen suuntaan ja tuota työtä on ehdottomasti jatkettava. Olen iloinen siitä, että demaripiiriä johtava Rauno Airas on tästäkin asiasta samoilla linjoilla kanssani.

Valtakunnan politiikassa hallituspuolueiden ja opposition välit ovat kautta aikojen olleet kiistelevät. Oppositio harjoittaa arvostelevaa ja ongelmakohtia kaivelevaa politiikkaa, joka on tietysti sen tehtävä. Joskus siinä kuitenkin voidaan mennä liian pitkälle ja sinällään eteenpäin halutulla kritiikillä alkaa olla käänteisiä merkityksiä. Itse ajattelen, että jatkuvasti morkkaamalla erittäin harvoin saadaan vastapuoli kuuntelemaan järkeviäkin parannus ehdotuksia. Oman arvioni mukaan nyt opposition kritiikki alkaa kuulostaa enemmän samana toistuvana hokemana kuin impulsseja antavana moottorina.

Ehkä oppositio laskee sen varaan, että iltapäivä lehdet kiinnostuvat ja ihmiset innostuvat jatkuvasti kielteisestä myllytyksestä ja äänestävät nyt kunnallisvaaleissa sen mukaan. Itse en siihen usko. Olen vakuuttunut siitä, että suomalainen ihminen pohjimmiltaan luottaa siihen että asiallisella ja pitkäjänteisellä asioiden hoitamisella on kuitenkin kauaskantoisimmat vaikutukset. Ei sotien jälkeistä tilannettakaan korjattu kiistelemällä ja kaivamalla malkaa toisen silmästä vaan sitkeällä ja toista kunnioittavalla työllä.

Kunnallisvaalit on tilanne, jossa jokaisella äänioikeutetulla on mahdollisuus itse henkilökohtaisesti vaikuttaa tulevan kunnallispolitiikan suuntaan ja sisältöön. On tärkeää huomata, että äänioikeus on sellainen asia ettei sitä kukaan toinen voi puolestamme tai nimissämme käyttää. Äänestäminen on perusoikeus ja sen jälkeen velvollisuus.

---

Riuttala

11.7.2004

Arvoisat kuulijat

Tässä ympäristössä väkisinkin tulee tietoiseksi niistä menneistä vuosikymmenistä ja jopa -sadoista, joihin itsellä ei ole henkilökohtaista kosketusta.

Monet esineet ja työtavat joista ne kertovat ovat tuttuja vanhempien ja isovanhempien tarinoiden kautta. Useammalla ihmisellä on koti jossakin. Se koti, josta voi tuntea olevansa lähtöisin. Sitten on meitä, jotka voimme sanoa syntyneemme jossakin, viettäneemme lapsuuden jossakin ja koti on nyt siellä ja siellä.

Vaikka ei olisikaan yhtä paikkaa, josta voisi sanoa olevansa kotoisin voi tuntea syvää kiintymystä niihin paikkoihin, joihin liittyy elämässä tapahtuneita merkittäviä asioita.

Noihin tärkeisiin tapahtumiin yleensä liittyy ihmisiä, rakennuksia, esineitä, tuoksuja jne. Kun liikumme paikoilla, jotka ovat merkinneet paljon voimme tuntea nuo merkit, vaikka niitä ei enää olisi-kaan olemassa. Mieleen on rekisteröitynyt valtava määrä kokemuksia, jotka voimme usein vaivattomin ponnistuksin nostaa tietoisuuteen.

Joskus voin olla, että liikumme aivan uusissa ja oudoissa paikoissa ja tuntuu kuin olisimme olleet siellä aikaisemmin. Jotkut pitävät noita kokemuksia yliluonnollisina, mutta minä ajattelen, että ne ovat niitä havaintoja joita silmämme, korvamme, haju- ja makuaistimme rekisteröivät huomaamattamme. Nuo muistijäljet aktivoituvat kun ympärillämme oleva niitä muistuttavat.

Kun me liikumme lapsuuden maisemissa vaikka kuinka monennen kerran haluamme katsastaa samat paikat ja puhua samat tarinat. Merkille pantavaa on se, että kun saman perheen sisarukset muistelevat vaikka lapsuuttaan, jokaisella on oma versio noista ajoista. Usein syntyy turhaa kiistaa siitä kenen tarina on se faktisesti oikea. Tuo kiistely on tarpeetonta, usein ei ole olemassa yhtä totuutta, vaan on tarina tai tapahtuma, jota on katseltu monesta näkövinkkelistä ja havainnoitu eri asioita. Perhetapaamiset ovatkin kovin tärkeitä juuri siksi, että silloin yhdessä useampi voi kertoa oman tarinansa ja kokemuksensa. Monesti suvussa olevat riidat ovat lähtöisin siitä, että ei ymmärretä toisen näkevän ja kokevan asioita eritavalla.

Kävin itse viime kesänä Maaningalla Kurolanlahdessa lapsuuden kotini olemattomilla raunioilla. Vanhin veljeni oli mukana. Minä halusin etsiä kiven, jossa muistan lapsena leikkineeni. Aikani etsittyäni löysin sen, jolloin veljeni sanoi, ettei se ole tuo kivi, se oli paljon kauempana. Meille meinasi kehkeytyä asiasta kina, kunnes selvisi, että hänen lapsuuden kivensä oli eri kivi kuin minulla.

Monista esineistä voi myös olla erilaisia mielikuvia. Me muistamme vanhat Suomalaiset elokuvat, joissa naiset keskikesän auringossa ovat pyykillä järvenrannalla, paarmat surisee, essunhelma on kietaistu vyötärönauhan alle ja naiset laulavat hangatessaan pellavapyykkiä pyykkilautaa vasten, varsin positiivinen ja miellyttävä näkymä. Oma äitini pesi 11 lapsisen perheen pyykkiä kerran viikossa joen rannalla myös tammikuussa kovalla pakkasella. Hankasi vaatteita pyykkilautaa vasten, kädet kohmeessa, lipeäkiven voimalla rystyset punaisina huuhtoen pyykit lopuksi hyisessä Humalapurossa. Äitini ei muistellut kaiholla noita aikoja, vaan kiitti sitä aikaa kun kotiimme saatiin ensimmäinen pulsaattori pesukone.

Vaikka nuo sen ajan työvälineet ovat olleet apuna ja omalta osaltaan helpottaneet, on syytä katsoa asioita aina kokonaisuutena. Sillä vain hehkuttamalla menneisyyden nostalgiaa ja hyviä puolia estetään ihmisiä käymästä läpi koko totuutta. Tämän takia ajattelenkin, että samalla kun esitellään heinäharava ja sen käyttötarkoitus kerrottaisiin, että useimmiten lapset joutuivat tekemään pitkiä päiviä. Kun he haravoivat heinä- tai viljapetoja aikuisten edeltä kun nämä seivästivät. Itse olen esim. aikuisena kieltäytynyt menemästä kenenkään heinäpelloille töihin.

Kuinka me sitten voisimme riittävällä tavalla kunnioittaa mennyttä ja arvostaa kaikkea sitä, minkä kautta tai pohjalle nykyisyys on voinut kehittyä. Vanhaan on meidän saatava ote, sen on kosketettava meitä jotenkin. Siitä on voitava puhua elävästi liittyen ihmisiin ja ihmiskohtaloihin. Tarinat ja tapahtumat meitä kiinnostavat. Jonkun on pidettävä huolta siitä, että ihmisillä on mahdollisuus palata itsensä ja sukunsa juurille vaikka museoiden kautta. Tässä yhteydessä kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet vaalia Riuttalan olemassaoloa ja edelleen teette työtä tämän paikan säilyttämiseksi tuleville sukupolville.

Suomi on varsin nuori valtio ja niin myös meidän kulttuurimme verrattuna esim. moneen Euroopan maahan. Kun liikumme Keski-Euroopassa meidät valtaa jopa kateus, siellä on jotakin sellaista mitä meillä ei ole. Me emme voi elää vain tässä hetkessä vaan täytyy jaksaa vaalia sitä, mitä meillä on tuleville sukupolville. Jotta heillä olisi mahdollisuus ymmärtää sitä elämää ja niitä ratkaisuja joita me, vanhempamme ja isovanhempamme ovat eläneet ja tehneet.

Hyvät kuulijat,
ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta ja ilman toivoa ei jaksa nykyisyyttä. Ilman toista ihmistä olemme vajavaisia ja vailla puhekumppania meistä tulee mykkiä. Ilman rajoja syntyy turvattomuutta ja ilman rakkautta meistä kastaa piittaamattomia. Tämän päivän lapset tarvitsevat paljon huolenpitoa ja rakkautta. Siksi kaiken yrittämisen ja tekemisen melskeessä jokaisen aikuisen ja vanhemman on tämä muistettava. Jotta meille kasvaisi sellaiset uudet sukupolvet, joilla olisi kykyä arvostaa toisia ihmisiä ja sitä mitä he ovat aikaan saaneet.

Hyvää kesän jatkoa teille kaikille ja pitäkää huolta itsestänne, vain siten jaksaa huolehtia muista.

---

Savon tomerat naiset

Nilsiä 3.7.2004

Arvoisat kuulijat

Naiset ovat kautta aikojen kokoontuneet yhteen saadakseen toisistaan joukkovoimaa erilaisten tavoitteiden tai hankkeiden toteuttamisessa. Tämäkin yhdistys on perustettu vahvistamaan naisten yrittäjyyttä, lisäämään asumisviihtyvyyttä sekä edistämään ja kehittämään paikallista ruoka-, käsityö- ja perinnekulttuuria.

Luulen että vuosien saatossa noissa naisten tapaamisissa ja järjestämissä tapahtumissa on varsinaisen perusajatuksen ohella käyty keskusteluja kaikesta maan ja taivaan väliltä mikä koskettaa naisia, perhettä ja jopa parisuhteita. Niinpä minäkin päätin omassa osuudessani pohdiskella meitä naisia ja naisen asemaa ylipäätään yhteiskunnassa.

Muinainen historia kertoo, että naisen ja miehen keskinäinen suhde vallanjaon näkökulmasta oli kovin toisen näköinen mitä tänä päivänä. Tuolloin nainen oli perheen ja kylän pää ja hänen päätösten mukaan tehtiin esim. muuttopäätökset paikalta toiselle. Naisten aseman vahvuuteen oli tuolloin hyvin luonnollinen peruste. Naisilla on aina ollut erityinen kyky miehiin verrattuna, me voimme tulla raskaaksi ja synnyttää lapsia. Tämä ominaisuus oli muinoin miehille mystinen ja jopa pelottava lahja. Sinä päivänä, kun miehille selvisi, että he ovat oleellinen osatekijä sille, että nainen pystyi tulemaan rakkaaksi, naisen asema muuttui. Tiedämme senkin että pitkään pidettiin naisen syynä, jos perheeseen syntyi vain tyttöjä tai poikia. Mikäli nainen synnytti vain tyttöjä, voitiin sitä pitää perusteena avioeroon tai jalkavaimon ottamiseen. Tänään tiedämme, että miehen siittiöt määrittelevät lapsen sukupuolen ja niinpä joskus naiset toteavat eihän sitä saman miehen kanssa monenlaisia lapsia.

Naiset ovat taistelleet äänioikeuden ja tasavertaisuuden puolesta vähintään viimeiset sata vuotta. Eikä tuolle taistelulle näytä tulevan loppua. Naisten alistettu asema kymmenissä tuhansissa suomalaisissa perheissä on arkipäivää. Vuonna 1998 tehdyn tutkimuksen mukaan 112 000 naista koki parisuhdeväkivaltaa joista 90 000 oli fyysistä. Poliisille soitettaan vuosittain n. 50 000 hätäpuhelua kodeista, joista 15 000 on perheväkivalta tapauksia. Joten voidaan laskea, että vain alle puolet perheväkivalta tapauksista tulee viranomaisten tietoon. Mikä tarkoittaa sitä, että suuri osa naisista ei koskaan saa oikeutta puolelleen.

Miksi näin sitten on? Kun mies lyö kerran ja katuu nainen uskoo kunnes tulee toinen kerta ja sama kierros. Tullaan tilanteeseen jossa pelko, häpeä ja tarpeeton syyllisyys estää tilanteesta ulospääsyn. Monesti naiset selittää syyksi jatkaa parisuhdettaan lapset. Tutkimusten mukaan lapset kärsivät vähintään yhtä paljon, jos ei enemmän, jos äitiä lyödään kuin jos he itse ovat väkivallan kohteena. Lasta voi suojella väkivallan aiheuttamalta vahingolta vain väkivallan loppuminen. Ja tästä molemmat vanhemmat ovat täsmälleen yhtä paljon vastuussa.

Perheväkivaltaa voidaan ehkäistä erilaisilla puuttumisilla ja ohjelmilla. Haluan puhua vain kasvatuksellisesta ennaltaehkäisystä. Meillä naisilla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa lapsiimme ja toisiin naisiin niin, että uusia perheväkivallan uhreja ei tulisi. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että naiset ovat omaksuneet miehisen tavan toimia parisuhteissaan. Miehiin kohdistuvat perheväkivaltatapaukset ovat lisääntyneet ja n.10 % nainen on surmannut kumppaninsa tai entisen asuinkumppaninsa. Yhä useammin myös naista epäillään perheväkivallasta. Usein naisten tekemät murhat ovat johdannaista pitkään jatkuneesta uhrinasemasta jolloin kokema vääryys purkautuu hyvin rajuna aggressiona. Naisten alkoholin käyttö on hälyttävästi lisääntynyt ja vuosittain syntyy yhä enemmän alkoholin vaurioittamia lapsia.

Lapsia syytä opettaa jo hyvin varhaisesta vaiheesta siihen miten toista ihmistä on kohdeltava ja mitkä oikeudet itse kullakin puolustaa omaa yksityisyyttään ja koskemattomuuttaan. Näissä asioissa on myös itse toimia ohjeidensa mukaan. Tässä asiassa ei käy vanha sanonta: "Jossa pappi opettaa älkää tehkö niin kuin minä teen vaan siten kuin minä opetan."

Pohjoismainen yhteiskunta on hyvin naisystävällinen jos sitä verrataan moneen muuhun Euroopan maahan. Meillä on samat kouluttautumisen mahdollisuudet kuin miehillä, vapaus itse päättää avioliitoistamme, lasten hankkimisesta ja uravallinnasta. Meillä on vielä kirimistä samapalkkaisuuden ja virkanimitysten suhteen. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen kaikista päivähoitopalveluista huolimatta on vaativa tehtävä. Ollakseen miehen veroinen väitetään että naisen on oltava parempi, samalla on onnistuttava äitinä ja puolisona. Yhä useampi nuori nainen pyrkii ratkaisemaan asian jaksottamalla nämä tärkeät asiat. Ensin opiskelu, sitten uran luominen ja myöhemmässä iässä vasta tulee lapset. Aina tämänkään ohjelmointi ei onnistu ja elämään tulee monenlaisia vaikeuksia. Erityisesti voisi toivoa että lapset voisivat tulla nykyistä enemmän vaikka suunnitellusti mutta ajallaan. Ettei kävisi niin, että sinne jonnekin uraputken väliin mahdutetaan parit lapset jotka "kuuluvat" ns. normaaliin parisuhteeseen.

Tulin eilen Siilinjärven ystävyyskunta vierailulta Saksasta Ambergin kaupungista. Täältä Suomesta meitä oli 5 hengen delegaation kolme naista ja kaksi miestä. Perillä meitä odotti joukko miehiä ja koko matkalla näimme virallisissa tilaisuuksissa vain yhden naisen kaupungin valtuuston jäsenen. Ambergin kaupungin valtuustossa on 40 jäsentä heistä naisia 8 ja Siilinjärven 43 valtuutetusta on 20 naista. Saksassa on hyvin tyypillistä naisten vähäinen osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tässä suhteessa voimme olla ylpeitä siitä, että meillä naiset osallistuvat tasavertaisemmin yhteisten asioiden hoitamiseen.

Vaikka en voi sanoa, että me naiset hoitaisimme asioita miehiä paremmin, voin sanoa, että katselemme niitä erilaisesta näkökulmasta. Hyvälle päätöksenteolle ja asioiden hoitamiselle on ensiarvoisen tärkeää, että niitä on voitu tarkastella laajasti ja monista ulottuvuuksista ja siksi meitä molempia miehiä ja naisia tarvitaan.

Suomessa oli vuonna 2003 213 000 yritystä, joista naisyrittäjiä n. 33 % (n. 70.000). Koko Euroopan unionin alueella on voimakkaasti panostettu naisyrittäjyyteen ja naisyrittäjät ja yritykset ovat hakeneet mallia ja tukea muista maista. Suomalaista naisyrittäjyyttä on huomioitu Euroopan komissiota saakka. 2003 komissio valitsi Naisyrittäjyyskeskus ry:n naisyrittäjyyttä parhaiten edistävien hankkeiden joukkoon. Tuolloin Eu kartoitti 132 naisyrittäjyyttä edistävää hanketta kaikkiaan 17 maasta ja Suomesta oli tuossa joukossa kuusi hanketta. Joten meillä ei ole vain puhuttu naisyrittäjyyden puolesta vaan on myös toimittu. Naisten tekemistä keksinnöistä pienenä mutta mielestäni hyvin merkittävän yksityiskohtana voi ottaa esille, että yleisen käsityksen mukaan naiset ovat alun perin keksineet maanviljelyksen. Miesten tehdessä omia retkiään, jotka kestivät pitkiä aikoja, naisten oli selviydyttävä kotona ja niin he ryhtyivät viljelemään kaikenlaista leivän jatkeeksi.

Yrittäjäksi ryhtyminen ei ole helppoa ja yksikertaista. Yritysidean löytäminen, rahoituksen järjestäminen ja vuorottomaan työhön sitoutuminen vaatii onnistukseen monta hyvää yhteen sattumaa. Tämän lisäksi läheisten ja perheen tuki on välttämätön. Suosi suomalaista on meidän kaikkien hyvin tuntema kampanja. Globaalistuvassa maailmassa suomalaiset tuotteet joutuvat yhä kovemman kilpailun puristuksiin. Kuluttajat tekevät päätöksiä yhä useammin kukkaron kuin kotimaisuuden innoittamana. Tästä huolimatta periksi ei ole syytä antaa vaan kohdistaa kiitokset kaikille niille toimijoille jotka tekevät väsymätöntä työtä kotimaisuuden ja pienyrittäjyyden puolesta, joita miltei kaikki naisryitykset ovat.

Mistä ne hyvät innovaatiot sitten syntyvät. Yhtä selittävää tekijää ei ole, onneksi. Kaikki menneisyys ja historia, jota me kannamme mukanamme, ovat vaikuttamassa siihen mitä meidän päässämme ajatuksina ja ideoina syntyvät ja millaisina tuotoksina ne käsiemme kautta ulos tulevat. Esimerkiksi vahva käsityöperinne ei ole syntynyt tässä hetkessä vaan se on kulkenut suvusta toiseen, kylästä kylään.

Uutta ei voi syntyä jos ei ole menneisyyttä. Siksi kaiken vanhan ihmisen ja yhteiskunnan kannalta tärkeän säilyttämisen vuoksi on tehtävä työtä. Meille jokaiselle on tärkeää, että tiedämme ketä me olemme ja mitä tapahtumia itsemme ja sukumme elämään on kuulunut. Ikävätkin asiat ovat osa meitä ja niistä on syytä olla tietoinen. Aina, kun liikumme lapsuuden maisemissa käymme joko tietoisesti tai tiedostamattamme lävitse lapsuuden kokemuksia. Tarinoita, jota vanhemmat ja isovanhemmat ovat meille kertoneet.

Itse olen tarkoituksella kertonut nuorimmalle lapselleni omasta suvustani kaiken mahdollisen. Niistäkin isovanhemmista joita hän ei ole koskaan nähnyt. Monesti illalla nukkumaan mennessä hän haluaa kuulla tarinoita joita isälle, minulle tai muille perheemme jäsenille on tapahtunut. Erityisesti hän rakastaa kertomusta mummostani pienestä ja pippurisesta Iida mummosta. Mummosta, jonka saunan edustalla oli suuri litteä kivi ja aina saunassa käydessään hän meni seisomaan kivelle ja talvella kaatoi päällensä niin kuumaa vettä kuin kärsi ja kesällä juuri kaivosta nostettua kylmää vettä saadakseen veret kiertämään. Roopesta mielestä isäni isä Aapeli pappa on erityisen mielenkiintoinen. Pappa, joka noin sata vuotta sitten ei halunnut mennä armeijaan, naimisissa olevana pakoili poliiseja ja kulki seppänä talosta taloon. Soitti kannelta ja veisasi virsiä.

Hyvät kuulijat ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta ja ilman toivoa ei jaksa nykyisyyttä. Ilman toista ihmistä olemme vajavaisia ja vailla puhekumppania meistä tulee mykkiä. Ilman rajoja syntyy turvattomuutta ja ilman rakkautta meistä kasvaa piittaamattomia. Tämän päivän lapset tarvitsevat paljon huolenpitoa ja rakkautta siksi kaiken yrittämisen ja kilpailun melskeessä jokaisen vanhemman ja aikuisen on tämä muistettava.

Hyvää kesää teille kaikille

---

Itä-Suomen työkoulu 2000

10.5.2004

Arvoisat kuulijat

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta ja kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

Tätä päivää ja aikaa 42 vuotta taaksepäin ei voi verrata keskenään. Aikaa, jolloin olen itse aloittanut koulunkäynnin. Tuolloin, koulussamme Tervon Hyvölän kylällä, ei ollut erityisluokkia eikä edes apukoulua. Vaan me kaiken sorttiset pienet oppilaat kävimme kaikki samaa koulua, yhden opettajan opettaessa ja samaan tahtiin.

Muistan ensimmäisen koulupäivän vain ruokailusta. Eräs ekaluokkalaisista sanoi, minä en jaksa syyvä kaekkee voesko opettaja syvyä loput. Se tilanne meitä muita nolotti ja nauratti, mutta koulukaverini oli aivan tosissaan. Hän konkreettisesti siirsi opettajalle sitä tehtävää, mitä äiti kotona teki, söi lasten lautaset tyhjiksi, siihen aikaan ei ruokaa heitetty hukkaan.

Vieläkin opettajat joutuvat ottamaan vanhemmille kuuluvia tehtäviä hoitaakseen. Osasta tehtävän siirrosta on oikein ja syytä kieltäytyä, mutta paljon on sellaista, jota lapsen ja nuoren turvallisen kehityksen varmistamiseksi on hoidettava. Niitä lapsia, jotka tarvitsevat erityistä tukea on yhä enemmän. Lapsia ja nuoria varten, joiden ei ole mahdollista onnistua tavallisessa koululuokissa, on kehitetty monenlaista uutta oppimisympäristöä. Yhden sellaisen äärellä olemme tänään täällä.

Miksi erityiskoulujärjestelmiä sitten tarvitaan. Onhan ennenkin samasta koulumaailmasta tullut ulos koulunsa käyneitä, jotka heikommillakin todistuksilla ja osaamisilla ovat sijoittuneet yhteiskuntaan. Yhteiskunta on kuitenkin muuttunut. Ei ole juuri enää töitä, joissa ei tietotekniikkaa tarvittaisi tai joissa yleiset vaatimukset eivät edellyttäisi laajamuotoista osaamista.

Toisaalta ne oppimisvaikeudet, jotka ennen laitettiin tyhmyyden tai järjen vähyyden puutteen piikkiin ja hoidettiin jälki-istunnoilla ja luokalle jättämisillä, ovat nyt osoittautuneet neurologisiksi tai psykologisiksi virheiksi tai puutteiksi. Joita pystytään korjaamaan oikein kohdennetulla tuki- tai erityisopetuksella ja riittävän varhaisessa vaiheessa puuttumisella. Lasten ja nuorten sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet ja tuovat lisähaastetta erityisopetuksen järjestämiselle ja sen parissa työskenteleville työntekijöille.

Opetusministeri Tuula Haataisen terveiset teille
Opetusministeriöstä on valmistunut Ammatillisen erityisopetuksen toimenpideohjelma, joka linjaa valtion näkemyksiä erityisopetuksen tulevaisuudesta. Tavoitteena on, että pitkällä aikavälillä kaikille opiskelijoille voidaan tarjota heille sopiva, esteetön ja helposti saavutettava oppimisympäristö. Ohjelman perustana on, että ammatillinen erityisopetus sekä vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus järjestetään ensisijaisesti ammatillisissa oppilaitoksissa. Ammatillisten erityisoppilaitosten toiminnan painopisteenä on vaikeimmin vammaisten koulutuksen järjestäminen.

Toimenpideohjelmaa laadittaessa on otettu huomioon parhaillaan tapahtuva ammatillisen koulutuksen kehittämistyö, kuten näyttöjärjestelmän kehittäminen, opetusmenetelmien monipuolistaminen, tuloksellisuusrahoituksen kehittäminen ja keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävät toimet. Periaatteena on, että päällekkäistä työtä vältetään ja hyödynnetään meneillään olevien hankkeiden ja projektien tuloksia ja kokemuksia.

Ammatillisen koulutuksen tulosrahoitusta kehitetään siten, että se ottaa huomioon erityisopetuksen järjestämisen. Järjestämislupia myönnettäessä otetaan huomioon erityisopetuksen alueelliset ja koulutuskohtaiset tarpeet sekä koulutuksen kysyntä siten, että erityisopetuksen tarjonta voidaan pitää valtakunnallisesti riittävällä tasolla.

Koulutuksen järjestäjät voivat opiskelijaksi ottamisessa käyttää tarvittaessa joustavaa valintaa siten, että esimerkiksi perusopetuksessa erityisopetusta saaneella oppilaalla on paremmat mahdollisuudet päästä opiskelijaksi. Tämä asettaa kunnille selvän haasteen huolehtia perusopetuksen erityisopetuksesta määrällisesti ja laadullisesti. Ammatillisten erityisoppilaitosten järjestämislupiin lisätään määräys erityisopiskelijoiden osuudesta kokonaisopiskelijamäärästä.

Opetusministeriö on asettanut työryhmän kehittämään ammatillisen koulutuksen erityisopetuksen rahoitusta. Työryhmän tehtävä on valmistella tarvittavat ehdotukset erityisopetuksen rahoitusperusteiden kehittämisestä ja muuttamisesta siten, että rahoitusjärjestelmä tukee ammatillisen erityisopetuksen järjestämistä ja saatavuutta. Työryhmän työ valmistuu tämän kuun loppuun mennessä. Samalla kehitetään koulutuksen tulosindikaattoreita siten, että niiden avulla voidaan seurata erityisopetuksen järjestämistä, laatua ja vaikuttavuutta. Tällä pyritään siihen, että koko maassa erityisopetuksen taso ei vaihtelisi ja siten varmistettaisiin opiskelijoiden tasavertaiset mahdollisuudet saada yhdenvertaista ammatillista erityisopetusta.

Erityistä huomiota kiinnitetään opetuksen laadun parantamiseen, oppimisympäristöjen kehittämiseen, oppimisvaikeuksien tunnistamiseen, opinto-ohjauksen tehostamiseen, työelämäyhteyksien kehittämiseen, elinikäiseen oppimiseen kannustamiseen ja opettajien osaamisen parantamiseen ja heidän koulutuksen laajentamiseen.

Voi perustellusti sanoa, että ammatillinen erityisopetus on tullut kiinteäksi osaksi yleistä ammatillista koulutusta ja opetusministeriö on valmis turvaamaan sen olemassaolon ja kehityksen. Kaikista ponnisteluista huolimatta lienee kuitenkin selvää, että kaikkia niitä tarpeita, jotka tulevaisuus tuo tullessaan, on vaikea ennustaa. On tavattoman tärkeää, että erityisopetuksen tuloksellisuutta arvioitaessa toimitaan mahdollisimman objektiivisesti. Onnistumiset ja epäonnistumiset on syytä kirjata ja arvioinnin on oltava läpinäkyvää. Vain siten on mahdollista saada aikaan kehittyvä ja kulloisetkin tilanteet huomioon ottava ammatillinen erityisopetus.

Työkouluhankkeen tulokset ovat valtakunnallisesti olleet myönteisiä. On nähty, että kunnissa on halua ja ammattitaitoa tukea syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Eri hallintokunnat ylittävän yhteistyön tulokset ovat olleet hyviä. Ongelmana on tällaisen toiminnan koordinointi, osin yhteistyökulttuurin kehittymättömyys, resurssien vähäisyys sekä työn- ja vastuunjakoon liittyvien velvoitteiden ja sopimusten puute.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävä työ on mahdollista toteuttaa olemassa olevien palvelujen puitteissa, mutta yhtenäiseen koordinointiin tarvitaan kokopäiväinen työntekijä tai työntekijöitä. Lisäksi tarvitaan joitakin lainsäädännöllisiä muutoksia, jotta yhteistyötä haittaavat esteet voitaisiin poistaa ja nuoret saataisiin motivoitumaan oman koulutus- ja työuran suunnittelemiseen.

Erityisen merkittävää on eripuolilla maata löytyneiden hyvin kokemusten ja käytäntöjen siirtäminen oleviin toimintoihin. Hyviksi käytännöiksi ja tuloksellista toimintaa ohjaaviksi periaatteiksi osoittautuivat ennen muuta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tunnistaminen, varhainen puuttuminen ja saattaen vaihtaminen eli nuoren tukeminen siirtymävaiheessa esimerkiksi peruskoulusta jatko-opiskeluun.

Kodin ja koulun välistä yhteistyötä ei koskaan tehdä liikaa. Monesti vanhempien ja omaisten väsyminen nuortensa kanssa näkyy vetäytymisenä ja jopa kielteisenä suhtautumisena yhteistyöhön. Heidän reagointiaan on ymmärrettävä, mutta sitä ei pidä hyväksyä. Sillä vanhempia on autettava seisomaan lastensa tukena. Tässä työssä opettajien rinnalla on toimivalla oppilashuollolla merkittävä osuus.

Hyvät kuulijat
Meistä kukaan ei ole täydellinen eikä kenenkään toivon mukaan koskaan tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Koska silloin ei ole olemassa nähtävissä olevaa konkreettista päämäärää tai tavoitetilaa. Ihminen olisi tuolloin jatkuvassa epävarmuudessa ja puutteellisuuden tunne omasta itsestä olisi alituinen seuralainen.

Emme kuitenkaan aina voi elää onnistumisen olotilassa. Me jokainen joudumme hyväksymään, että kaikkea emme osaa ja siitä huolimatta toivomme, että meidät hyväksytään sellaisina kuin olemme. Joillakin meistä on puutteita enemmän kuin toisilla, mutta se ei tarkoita sitä, että olisi puutteellinen kokonaan.

Erityistä ohjausta ja huolenpitoa vaativat lapset ja nuoret ovat riskissä joutua kokonaan epäkelvoiksi tai huonoiksi leimatuksi. Heillä ei ole useinkaan mahdollisuus saada tarvitsemaansa kohtelua ja suhtautumista ns. tavallisessa opetuksessa. Niissä tilanteissa heidän tarvitsemansa apu monesti peittää alleen sen, minkä he osaavat ja mistä he selviytyvät itse. Ja se on otollinen alku sille, että ihmiselle alkaa muodostua kokonaan negatiivinen käsitys itsestään.

Ei ole ollenkaan liioiteltua väittää, että erityisesti erityisopetuksessa ja sen onnistumisessa on opettajien osaamisella, työotteella ja opettajan persoonalla ratkaiseva merkitys. Niissä tilanteissa opettaja on paljon enemmän kuin opettaja. Hän on yksi tärkeä aikuinen lapsen ja nuoren elämässä, jonka tehtävä opettamisen ohella on uskoa, että heistä löytyy sellaisia aineksia, joiden turvin on mahdollista selviytyä osaksi yhteiskuntaa. Näin ollen erityisopetuksessa työskentelevillä opettajilla on todella haasteellinen, mutta onnistuessaan palkitseva työ.

Monet tutkimukset osoittavat, että työ hyvinvoinnissa on vakavia puutteita. Suurimmaksi ongelmaksi on noussut työyhteisöjen heikentynyt ilmapiiri. On osoitettu, että kyvyissä johtaa työyhteisöjä on suuria puutteita. Niinpä monet yritykset ja työnantajat ovat selkeästi lisänneet johtajuuskoulutusta.

Työskenneltäessä sellaisissa työpaikoissa, joissa työntekijöiltä vaaditaan tieto-taidon lisäksi valmiuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, on hyville johtajille kysyntää. Mielestäni mm. erityisopetuksesta vastaaminen ja opettaminen ovat työtä, jossa tarvitaan niin johtajilta kuin varsinaisesta opetustyöstä vastaavilta erityisiä vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutustaitoja, joiden on pelattava kollegoiden kesken ja suhteessa oppilaisiin. Monet erityisopetuksessa olevat nuoret ovat herkistyneet rekisteröimään ympäriltään nimenomaan negatiiviset viestit. Jolloin he tavattoman helposti vaistoavat, kun asiat heidän ympärillään eivät ole kunnossa ja voivat reagoida huomioihinsa levottomuudella, aggressiivisuudella tai piittaamattomuudella, sillä sanat heiltä monesti puuttuvat.

On syytä pitää huolta työyhteisöjen hyvästä ja toisia tukevasta ilmapiiristä. Erityisopetustilanne voi olla näille nuorille ainutkertainen mahdollisuus tulla kuulluksi, olla hyödyksi, saada kokemuksia luotettavista aikuisista ja onnistua ratkomaan erimielisyyksiä puhumalla.

Suomalaista koulutusjärjestelmää on viime vuosina moitittu liian teoriaan painottuvaksi. On perustellusti kritisoitu sitä, että koulusta työelämään tulevat omaavat varsin vähän käytännön vaatimaa osaamista. Harjoittelujaksot opiskeluaikana ovat olleet lyhyitä ja opettajien käytännön työelämän kokemus ei ole vastannut tämän päivän vaatimuksia.

Niinpä monet oppilaitokset ovat kiinnittäneet huomiota opettajien ammattitaidon vahvistamiseen myös kliinisen työn osaamisessa. Silloin kun opetetaan niitä nuoria, joilla on oppimisen ja keskittymisen kanssa vaikeuksia, on erittäin tärkeää, että koulun ja käytännön harjoittelupaikan välillä on ohjeistuksen ja toimintamallien välillä selvä looginen yhteys.

Yhteiskunnallinen suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan on lisääntynyt. Työelämä haluaa mieluiten työntekijöikseen elämässään ja ammattitaidoiltaan onnistuneita henkilöitä. On ollut nähtävissä, että vähänkin puutteellisimmilla taidoilla varustetun on ollut todella vaikea työllistyä. On tarvittu yhteiskunnan puuttumista ja erilaisia tukitoimia, jotta työllistyminen olisi ollut mahdollista pitkäaikaistyöttömille tai erityistä tukea tarvitseville.

Ammatillisen erityiskoulutuksen yksi tärkeistä tehtävistä on tehdä työelämää tutuksi opiskelijoille ja vahvistaa työpaikkojen ja yritysten ymmärrystä ja hyväksyntää ottaa vastaan monenlaisilla taidoilla, mutta myös pienillä puutteilla varustettuja työntekijöitä.

Ennustetaan täysin perustellusti, että noin 15 vuoden päästä meillä on puute työntekijöistä ja silloin nykyisen tapaiseen ronklaamiseen ei ole varaa eikä mahdollisuuksia. Tuolloin tarvittavaa suvaitsevaisuutta on syytä alkaa opettelemaan jo nyt.

Toivon teille kaikille jaksamista vaativassa mutta yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeässä työssä.

---

Vappu

1.5.2004

Hyvä kuulijat / toverit

Voidaan sanoa, että Suomen turvallisuuspoliittinen asema on tänään vakaa. Suhteemme naapurimaihin ovat hyvät ja jäsenyytemme Euroopan unionissa on vahvistanut maamme turvallisuuspoliittista asemaa.

Yleinen rauhattomuus globaalissa maailmassa on kuitenkin lisääntynyt ja joka on asia jota Suomikaan ei voi seurata sivusta toimettomana vaan meidän on oltava mukana kaikissa niissä organisaatioissa joissa pyritään toiminaan yleisen rauhan edistämisen puolesta. Olen erityisen tyytyväinen presidenttimme Tarja Halosen ja ulkoministerimme Erkki Tuomiojan aktiiviseen ja avoimeen toimintaan solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta maailmassa.

Turvallisuus on tänään nähtävä laaja-alaisesti, ei vain sotilaallisena turvallisuutena. Maailmanlaajuiset ongelmat ja uhat ovat tulleet globalisaation myötä entistä ajankohtaisemmiksi myös Suomelle. Turvallisuuden uusia haasteita ovat muun muassa ympäristön äkilliset muutokset, väestöliikkeet, tarttuvat taudit, ihmiskauppa, uskontojen väliset ristiriidat, alueelliset konfliktit, sortuvat valtiot, kansainvälinen rikollisuus, terrorismi ja joukkotuhoaseiden leviäminen. Kaikille näille uhille on ominaista, ettei niitä usein jos lainkaan voi torjua perinteisin sotilaallisin välinein.

Tarvitaan laajaa kansainvälistä yhteistoimintaa, jonka ulkopuolelle ei mikään valtio saa jäädä. Yhdistyneillä Kansakunnilla on keskeinen asema tässä yhteistyössä ja sen mahdollisuuksia toteuttaa tehtäväänsä on parannettava. Kansainvälisen yhteistyön tulee perustua Yhdistyneissä Kansakunnissa hyväksytyille kansainvälisen oikeuden periaatteille, joiden toteuttamista tulee tehostaa.

Työ lisää turvallisuutta

Ihmiset kokevat turvattomuutta työelämässä. Työpaikkojen siirtyminen halvemman tuotannon maihin ja suuret yritysjärjestelytilanteet ovat herättäneet työelämässä aiheellisen huolen työntekijöiden uhanalaisesta asemasta. Tuotantorakenteiden nopea muutos ja sitä kautta työntekijöiden jatkuva elinikäisen oppimisen tarve ja uusiin ammatteihin harjaantuminen vaatii nykyistä enemmän panostuksia.. Tästä aiheutuvat kustannukset on kannettava solidaarisesti työnantajien ja yhteiskunnan yhteisin voimin.

Työntekijöiden työsuhdeturvaa ja uudelleen työllistymisen mahdollisuuksia tulee vahvistaa. On saatava aikaan järjestelmä, jonka myötä irtisanominen ei Suomessa ole yrityksille helpompaa ja halvempaa kuin muualla. Irtisanomistilanteen uhatessa työnantajan tulee ryhtyä ajoissa yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa toimiin uuden työ- tai koulutuspaikan löytämiseksi.

On huolehdittava siitä kuinka nuoret saadaan tulemaan aikaisemmin ja entistä ammattitaitoisempina työmarkkinoille. Jotta työssä oloaika pitenisi on myös työelämän muututtava. Ikääntyvien jaksamista tukevia erityisjärjestelyjä on kehitettävä ja perheellisten joustavampia työaikamalleja luotava lisää.

Työssäkäyvät ihmiset, verokertymät ja hyvinvointiyhteiskunta ovat tiiviissä ketjussa toisiinsa. Tulevien työvoimatarpeiden kannalta on tärkeää pitää huolta siitä, ettei yksikään nuori työttömäksi jäävä pääse syrjäytymään. Työpajatoiminnan vakinaistaminen ja nuorten yhteiskunta- ja koulutustakuun toteuttaminen ovat hallituksen työlistalla, ja sosialidemokraatit ovat vahvasti viemässä niitä eteenpäin.

Hoitoon pääsyn varmistaminen

Olemme Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa juuri aloittamassa asiantuntija kuulemisen hallituksen esitykseen hoitoonpääsyn varmistamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt talven aikana laajat kenttä kierrokset ja pyrkinyt selvittämään terveydenhuollon tilaa Suomessa. Erityisesti on haluttu selvittää, mikä valmius perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa on ensi vuoden maaliskuun alusta suoriutua lain tulevista vaatimuksista.

On selvää, että alueellisia eroja on, ja eikä voida varmuudella sanoa toteutuuko uusi laki täysimääräisesti ympäri maata. Maaliskuun 2005 alusta on esim. kansalaisen on saatava terveydenhuollon ammattihenkilöön vähintään puhelimitse yhteys 3 vrk kuluessa, ei kiireellisissä tapauksissa.

On hyvä tarkentaa, että uusi laki edelleen lähtee siitä, että hoitoon pääsy on aina ammattihenkilön arvioitava ja hoidolle on oltava lääketieteelliset määritellyt kriteerit. Tämä on mielestäni ehdottomasti myös potilaan etu, jotta hänen tilanteensa asianmukaisesti tutkitaan ja hoito sovitaan tai määrätään sen mukaan.

Alkoholi ja periaatteet

Tänä vappuna suomalaiset voivat ostaa aikaisempaa halvempaa viinaa. Vahvojen alkoholijuomien kulutus on kasvanut alkoholiveron laskemisen jälkeen. Terveydenhuollon asiantuntijat ovat huolissaan ja syystä. Yhä useampi ihminen kuolee alkoholin haittavaikutuksiin. Erityisen huolissaan ollaan alkoholin suurkuluttajien- ja nuorten lisääntyvästä alkoholin käytöstä.

Suomalaiseen elämän menoon on aina kuulunut alkoholi ja sen käyttöön suhtaudutaan hyvin kirjavasti. Erityisesti nuorten alkoholin käyttöön suhtautuminen on hyvin, sanoisin, sekavaa. Toisaalta halutaan lain osalta tiukaa säätelyä, toisaalta lakia rikotaan sumeilematta. Aikuiset ja vanhemmat ostavat alkohipitoisia juomia alaikäisille vähääkään välittämättä olemassa olevasta laista.

Alkoholin kulutuksen hillitsemiseksi tarvitaan ennenkaikkea uudenlaista suhtautumista sen käyttöön. Lapselle ja nuorelle ei voi olla samaan lopputulokseen johtavaa kahta täysin erilaista ohjausta. Jos aikuisen käsi ojentaa heille pullon kajaa tai siideriä ja samalla suu sanoo, että älä juo, on tilanne täysin epälooginen. Tuolloin kaveripiirin ja ympäristön viestit tulevat yhä ratkaisevampaan osaan nuoren tehdessä päätöstä omasta alkoholin käytöstään. Meillä aikuisilla ja vanhemmilla on perimmäinen ja moraalinen vastuu siitä, millaisen mallin me alkoholin käytöstä lapsille ja nuorille annamme.

Maakunnan yhteinen vastuu ( Karttula)

Maakuntaa sekä vahvistaa että heikentää seutukuntainen ajattelu. Pohjois-Savossa on selkeästi Koillis-Savo ja Sisä-Savo ne kaksi seutukuntaa, jotka kamppailevat Varkauden, Kuopion ja Ylä-Savon seutukuntien reunoilla. Karttulan siirryttyä Kuopion seutukuntaan tietyilta osin heikensi Sisä-Savon seutua. Seutukunta siirroissa on aina sekin puoli, että helposti käännettään selkä menneelle ja haetaan ratkaisuja pelkästään uudesta tilanteesta. Teillä on täällä vahvoja sidoksia myös Sisä-Savon seutukuntaan, pitäkää niistä kiinni ja hakekaa synergia etuja koko Pohjois-Savosta. Yhteistyön tekeminen mahdollisimman monen kanssa ei ole häpeä eikä huonouden osoitus vaan päinvastoin.

Pohjois-Savon menestymisen ydin tulee olemaan siinä, kuinka me onnistumme yli kunta- ja seuturajojen järjestämään palvelut elonkeinotoimi-, maankäyttö- ja infra-tarpeita vastaavaksi. Me joudumme lopettamaan tyhjänpäiväisen kilpailemisen toisiamme vastaan. Olen edelleen sitä mieltä, että tarvitaan avoimenpaa ja läpinäkyvämpää sopimista siitä, millaisilla toimenpiteillä ja päätöksillä pidetään Pohjois-Savon selkärangan Varkauden, Kuopion ja Iisalmen lisäksi kaikki kunnat mukana kehityksessä ja estetään reuna-alueiden näivettyminen ja epäarvoistuminen. Mielestäni on lähdettävä siitä, että EU-rahoituksella ja kansallisella tuella on tasapainotettava alueiden mahdollisuuksia ja selviytymisedellytyksiä esim. hankkeiden toteuttamisessa ja palveluprojektien käynnistämisissä.

Kuntien yhteinen vastuu palveluista (Tuusniemi)

Pohjois-Savo painiskelee monien haasteiden riskiaallokossa. Suuri huoli on olemassa siitä, voimmeko tulevaisuudessa huolehtia väestön tarvitsemista palveluista ja saammeko väestökehityksen kääntymään selkeään nousuun. Haasteet ovat niin suuret, että ilman nykyistä parempaa yhdessä tekemistä me selviämme huonosti. Täällä Koillis-Savossa on lähdetty liikkeelle palvelu hankkeen tiimoilta ja onnittelen teitä siitä. Tiedän, että vielä on pitkä matka siihen, kun olette vieneet käytäntöön ne toiminnot, jotka on viisasta ja kannattavaa tehdä yhdessä kuntien kesken. Toivoisin, että olisi mahdollista löytää yhteisiä toimintamalleja myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden osalta. On kyse sellaisista toiminnoista, jossa riittävän suurella väestöpohjalla ja henkilöstömäärällä on mahdollista saada toiminnoiltaan ja laadultaan vaikuttavaa jälkeä aikaan.

EU ja uudet jäsenmaat

Tänään unioniin liittyy kymmenen uutta jäsenmaata. EU:n laajentuminen ei ole meille uhka, vaan mahdollisuus. Laajentuvat ja nopeasti kasvavat markkinat tuovat uusia mahdollisuuksia innovatiivisille suomalaisille vientiyrityksille. Kahden vuoden siirtymäsäännös kansalaisten vapaaseen liikkumiseen uusien jäsenmaiden ja Suomen välillä on Suomessa käytettävä hyväksi siten, että varmistamme sen, että työhön sovelletaan suomalaisia työehtoja. Mikä tarkoittaa tehostettuja työehtojen valvontaa ja kolmikantaisen työmarkkinaedellytysten turvaamista. Tämä on ehdottomasti työntekijöiden etu ja varmistaa työntekijöiden keskinäistä tasa-arvoa.

Uudet jäsenmaat tuovat unioniin suuria haasteita. Niiden tuotannon modernisointi ja yhteiskuntarakenteen kehittäminen vaativat suuria panostuksia. Laajentuva Eurooppa antaa uusia mahdollisuuksia ihmisille ja yrityksille.

Samalla se myös asettaa uusia haasteita yleisen turvallisuuden näkökulmasta. Samalla kun rajojen avautuminen ja ihmisten vapaampi liikkuminen luo uutta elintilaa se mahdollistaa järjestäytyneemmän rikollisuuden verkottumisen maasta toiseen. Toisaalta laajentuminen antaa viranomaisille uudenlaista mahdollisuutta tehdä yhteistyötä ja siten rajoittaa tai estää rikollista toimintaa ja saada aikaan yhteisiä pelisääntöjä rikollisuuden torjunnassa Euroopan sisällä. Sosialidemokraatit toivottavat uudet jäsenmaat tervetulleiksi tiiviiseen yhteistoimintaan rauhanomaisen ja inhimillisen Euroopan puolesta!

Suomen kannalta on erityisen tärkeää, että Euroopan parlamentissa on Suomi vahvasti edustettuna. Sosialidemokraattien eurovaaliehdokaslista on mukavaa katseltavaa, sieltä varmasti löytyy jokaiselle sopiva äänestettävä. Kesäkuun 13. on tärkeä päivä koko Euroopan unionin kannalta. Silloin päätetään Eurooppalaisen poliittisen kentän väri, pitäkäämme huolta, että Sosialidemokraatit tulevat vaaleissa menestymään.

---

Pohjois-Savon Sos.dem.piiri kevätkokous

Rautalampi 3.4.2004

Hyvät toverit, tilaisuuteen osallistujat

100 000 uutta työpaikkaa yhä suurempi haaste

Uusimien tutkimusten mukaan kansalaisilla on positiivinen usko omaan ja yhteiskunnalliseen talouden vakauteen. Talouskasvun ennustetaan olevan varovaista mutta kuitenkin positiivista. Hallituksen kovin tavoite 100 000 työpaikkaa on vielä monen mutkan takana. Hyvä talouskasvukaan ei yksi mahdollista tuota tavoitetta.

Tarvitaan laajaa yhteiskunnallista yhteistä tahtoa jotta työpaikat hallituksen tavoitteen mukaisesti toteutuisivat. Yritysmaailmalta oikeutetusti odotetaan malttia irtisanomisten ja lomautusten käyttämisessä paremman katteen saavuttamiseksi. On käyty laajaa keskustelua siitä pitäisikö työnantajille sälyttää ns. irtisanomisrahaa. Erityisesti ammattiliitot ovat olleet ajatuksen takana. Tämän kaltaisten sanktioiden mahdollinen käyttöönotto on asia joka kuuluu kolmikanta sopimisen piiriin, eikä se ole eduskunnan tai ministeriön päätettävissä. Työministeriö painottaa vahvasti työntekijöiden oikeutta ja mahdollisuutta uudelleen koulutukseen jo ennen työsuhteen päättymistä ja ollessaan sen alaisena.

Tarvitaan myös yleistä ilmapiirin muutosta työn tekemiseen, työnjohtamiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen työyhteisöissä. Tutkimukset osoittavat selvästi että työssä jaksaminen ja työhön motivoituminen ovat selkeästi kytköksissä hyvään johtamiseen, avoimeen ilmapiiriin ja siihen, että voi vaikuttaa oman työnsä toteuttamiseen ja kehittämiseen.

Hoitoon pääsyn turvaaminen

Kevään aikana, näillä tiedoilla huhtikuun loppuun mennessä tulee hallitukselta esitys hoitoon pääsyn turvaamisesta. Lain on määrä astua voimaan 2005 alusta. Sosiaali- ja terveysministeriö on toteuttanut laajan terveyskeskus kierroksen selvittääkseen perusterveydenhoidon tämän hetken tilanteen. Maassa on suuriakin alueellisia ja paikkakuntakohtaisia eroja. Osassa on liian vähän palkattu henkilökuntaa suhteessa väestöön ja osassa ammattitaitoiset työntekijät yksikertaisesti puuttuvat. Toisissa työntekijöiden vähäisyys tekee tilanteen haavoittuvaksi, sairaslomien ja koulutuspäivien vuoksi. Osassa kunnissa ja kuntayhtymissä palvelujen tarjonta ja kysyntä vastaa toisiaan ja niillä ei ole vaikeuksia lähteä toteuttamaan uutta tulevaa lakia.

Suurta huolta on aiheuttanut saadaanko valmiiksi hoitoon pääsyn hoidolliset kriteerit, tämä työ on sairaanhoitopiirien vastuulla. On todennäköistä että aivan tyhjentävästi ja kattavasti hoitoon pääsy ei toteudu heti vuoden alussa ja joka puolella maata. Se on kuitenkin tullut täysin selväksi, että terveydenhuollon kenttä on valmis tekemään työtä ja muuttamaan toimintaansa niin että kansalaisten pääsy terveydenhuoltoon mahdollistuu. Perusteltu huoli on siitä miten taloudelliset resurssit sittenkään riittää vaikka valtion on omaa osuuttaan hoitanut kiitettävästi.

Suomessakin tarvitaan ihmisoikeuspoliittista selontekoa

Valtionneuvosto antoi tällä viikolla ihmisoikeuspoliittisen selonteon eduskunnalle. Asiakirjan antaminen selonteon muodossa kuvastaa sitä merkittävää asemaa, jonka hallitus ihmisoikeuskysymyksille antaa. Hallitusohjelmassa jo todetaan että ihmisoikeudet kuuluvat hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopistealueisiin.

Ihmisoikeuksien hyvällä toteutumisella on luonnollisesti sinänsä tärkeä itseisarvo. Tämän lisäksi ihmisoikeudet ovat tärkeä turvallisuuden osatekijä. Puutteet ihmisoikeuksissa, demokratiassa, yhteiskunnallisessa tasa-arvossa ja hyvässä hallinnossa vähentävät yhteiskuntien vakautta ja luovat pohjaa ääriliikkeille.

Ihmisoikeuksien toteutuminen on myös tärkeä kehityksen edellytys. Köyhyys on nykypäivänä keskeisiä ihmisoikeushaasteita. Köyhyyden tehokas poistaminen edellyttää, että kaikilla kansalaisilla - myös mm. naisilla ja vähemmistöön kuuluvilla- on oikeus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä pääsy mm. koulutus- ja terveyspalveluiden piiriin.

Nyt annetussa selonteossa käsitellään ensimmäistä kertaa kansainvälisten kysymysten ohella myös Suomen sisäisiä ihmisoikeushaasteita. Esimerkiksi pakolaiskysymykset liittyvät ihmisoikeuksiin sekä kansainvälisesti että Suomen turvapaikkajärjestelmän yhteydessä. Naisiin kohdistuva väkivalta on keskeinen ihmisoikeushaaste sekä kansainvälisesti että Suomessa. Hallitus tunnustaa ongelman vakavuuden myös kotimaassa ja pyrkii kaikin keinoin vaikuttamaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähenemiseen. Lähivuosian tullaan toteuttamaan kansallinen ohjelma naisiin kohdistuvan ja perheissä tapahtuvan väkivallan ehkäisemiseksi sekä uhreille ja tekijöille suunnattujen palveluiden parantamiseksi.

Ihmisoikeus kasvatuksen hyvä toteutus on tärkeä tavoite sekä lasten oikeuksien että yleisemminkin Suomen ihmisoikeuskulttuurin kannalta. Vähemmistöihin kuuluvat lapset ovat Suomessakin erityisen haavoittuvassa asemassa ja heidän riskinsä syrjäytyä on muita suurempi. Esim. vammaiset henkilöt kohtaavat Suomessakin edelleen syrjintää jokapäiväisessä elämässään - joko piilotettuna tai suoraan.

Ulkomaalaislaki

Eilen perjantaina saimme hallintovaliokunnassa valmiiksi mietinnön hallituksen esitykseen ulkomaalaislaista. Kyseessä on laaja lakipaketti ja kuulimme 63 eri asiantuntijaa sekä saimme lausunnot useista valiokunnista. Uusi laki etsii parannusta mm. lasten, opiskelijoiden, työhön tulevien ja turvapaikan hakijoiden asemaan. Lakipaketti on niin monipolvinen, että on enemmän kuin toden näköistä että siihen vielä palataan.

Selkeä erimielisyys kokoomuksen ja muiden puolueiden välillä syntyi ns. pikakäännytyksestä. Oikeistolainen kokoomus olisi halunnut tehostettua pikakäännytystä tilanteissa jossa turvapaikan hakija on saanut käännytyspäätöksen jostakin toisesta maasta. Me lähdimme siitä että jokainen turvapaikka hakemus on käsiteltävä yksilöllisesti ja maakohtaisesti. Ei voi lähteä massakäännytyksiin.

Yhtenäinen maakunta

Maakunnan kehittymisen kannalta on tavattoman tärkeää, että voimme sopia siitä mitkä kehittämisen painopisteet ovat maantieteellisesti ja toiminnallisesti. Olen ilmaisssut oman näkemykseni siitä miten maakunnan täysipainoisen kehittymisen mahdollisuudet voitaisiin turvata.

Viitostie akseli Varkaus/Kuopio/Iisalmi on mielestäni maakunnan selkäranka, jonka varaan voidaan rakentaa maakunnan menestyksen ydin. Selkärankaa ei kuitenkaan voi olla olemassa jos välittömässä läheisyydessä olevat alueet eivät ole kehityksen kelkassa mukana. Jotta näin voisi olla, on hyväksyttävä myös se, että viitostie akselin ulkopuoliset hankkeet eivät aina täytä maksimaalisen kustannustehokkuuden mittoja.

Meidän on haettava yhteisvastuullisuutta ja yhteisymmärrystä. Mitä ristiriitaisemmin esiinnymme ulospäin, sitä helpompi on esim. valtiovallan olla myöntämättä tukea maakunnan hankkeille. Toivoisin, että tulevaisuudessa yhä harvemmin Helsingin suuntaan olisi pieniä yksittäisiä karvahattulähetyksiä. Toivoisin että voisimme hoitaa yhdessä suurempia kokonaisuuksia tai yhteisesti eri seutukuntien pienempiä hankkeita.

---

Siilinjärven Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosasto 80

Siilinjärvi 14.3.2004

Hyvä juhliva järjestö arvoisat juhlaan osallistuja

Huoli lapsista ei ole tämän päivän ilmiö. MLL on lähtenyt liikkeelle kenraali Mannerheimin vetoomuksesta yhteisestä halusta tehdä työtä uuden, terveen, työkuntoisen ja isänmaataan rakastavan sukupolven kasvattamisessa. Erityisesti kenraalin sisar Sophia Mannerheim oli huolestunut lasten asemasta ja arvostuksen puutteesta sekä hoidon tasosta.

Maailma on muuttunut kovasti kahdeksankymmenen vuoden aikana. Jotkut asiat ovat parantuneet, jotkut muuttuneet ja toiset huonontuneet. Huoli lasten jaksamisesta, turvallisuudesta ja yleisestä hyvinvoinnista ei ole vähentynyt, pikemminkin se on lisääntynyt.

Epätasa-arvoisuus lasten välillä on kasvanut. Meillä on suuri joukko lapsia joiden elämä ja tulevai-suus ovat hyvissä ja turvallisissa käsissä. Yhä enemmän on kuitenkin niitä lapsia joilla arki on jat-kuvaa ja pysyvää toivottomuutta ja ahdistusta. Lapsia joiden ympäriltä puuttuu osaavia ja välittäviä aikuisia. Aikuisia jotka voisivat toimia mallina ja turvana erityisesti silloin kun lasten- ja nuorten oma ymmärrys tai kokemus ei riittävästi auta heitä tekemään heidän elämän kannalta oikeita rat-kaisuja.

Suomalainen hyvinvointi yhteiskunta on pyrkinyt omalta osaltaan sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin tulemaan lasten tueksi ja vanhempien avuksi heidän kasvatustehtävässään. Mitkään viralli-set organisaatiot eivät kuitenkaan koskaan pysty aukottomasti paikkaamaan kaikkia niitä tarpeita joita tämän päivän lasten elämässä syntyy.

Virallisten toimijoiden rinnalle on syntynyt suuri joukko vapaaehtoistyön voimin toimivia järjestö-jä, jotka ovat korvaamaton voimavara kun taistelemme lasten- ja nuorten paremman tulevaisuuden puolesta. Jo tässä yhteydessä suuri kiitos Siilinjärven MLL paikallisyhdistykselle vuosikymmeniä jatkuneesta työstä ja toivon voimia jatkaa.

Mikä on vanhempien vastuu ja velvollisuus lastensa elämästä. Ajattelen, ettei siinä ole ylärajaa eikä takarajaa. Ei ole olemassa sellaista tilannetta, jossa voisi sanoa vanhemmille, enää teidän ei tarvitse huolehtia. Oma äitini sanoi aikoinaan, ettei vanhemmuus lopu koskaan se vain hiukan muuttaa muotoaan. Itselläni on 6- ja 29-vuotiaat pojat ja voin tuon äitini toteamuksen allekirjoittaa.

Lastenpsykiatrit sanovat, että tärkeimpiä asioita lasten kannalta on olla läsnä/tavoitettavissa, toimia loogisesti ja perustella toimintansa. Ongelmallista lapsen kannalta on se jos he eivät tiedä missä vanhemmat ovat, tai tämän päivä ohje ja sopimus ovatkin huomenna päinvastoin. Jotta lapsi voisi ymmärtää ohjeiden ja kieltojen tarkoituksen niitä on perusteltava ja varmistettava onko hän ymmärtänyt.

Kun lapset eivät ole robotteja jotka tottelevat ensimmäistä ohjetta, joskus ei kymmenettäkään, tar-vitaan aikuisilta pitkäjänteisyyttä. Aikuisten pitkäjänteisyys on monien haasteiden paineessa koe-tuksella ja joskus lapsen toive, niin kuin meidän perheessä Roope 6v eräänä iltana toivoi äidille hiukan pitempää pinnaa, olla aiheellinen.

Ei ole vaarallista suuttua, korottaa ääntään kunhan on taito ja tahto sopia ja noudattaa lastensuoje-lulakia joka kieltää lapsen fyysisen ja psyykkisen pahoinpitelyn ja laiminlyönnin. Valitettavasti on liian paljon perheitä joissa lastensuojelulain kirjain on täysin vieras ja lapset elävät jatkuvan pelon ja ahdistuksen ilmapiirissä.

Lapsille luetellaan pitkät rimpsut kieltoja ja käskyjä, toiveita ja odotuksia. Harvemmin heille kerrotaan heidän oikeuksistaan. Lapsilla ja nuorilla on oikeus tietää olemassa olevasta lastensuojelulaista ja sen mukanaan tuomista oikeuksista heille ja velvollisuuksista aikuisille ja vanhemmille. Lapsilla pitää olla tieto minne he voivat mennä jos apua tarvitsevat ja missä tilanteissa heillä on oikeus avun hakemiseen. Kertokaamme näistä heille.

Aikuisen vastuu lapsista ja nuorista ei saa kilpistyä pelkästään omiin lapsiin. Kaikki maailman lap-set ovat yhteisiä meille kaikille. Kantakaamme kortemme kekoon erilaisten kansallisten ja kan-sainvälisten toimijoiden ja järjestöjen kautta.

Työttömyys, köyhyys, avioerot, työelämän paineet, sairaudet eivät anna aikuisille oikeutta kohdella lapsia kaltoin. Lähellä pitäminen, asioiden selittäminen ja riittävä läsnä olo ei kallista siihen meillä kaikilla on vara. Me aikuiset olemme velvollisia pitämään huolta myös itsestämme. Paremmin voi-vina me jaksamme huolehtia toisistamme ja lapsistamme.

Lasten kanssa toimiminen antaa hyvin paljon. Lasten taito ja kyky katsoa maailmaa, ja tapa tuhan-silla kysymyksillä muodostaa omaa käsitystä kyseessä olevasta asiasta on vaikuttavaa. Joskus oi-keasti vanhempana toivoo, että se kysymysten tulva joskus loppuisi. Lapset eivät tee helppoja ky-symyksiä, helppojen kysymysten vastaukset he jo tietävät.

Kuuntelen mielelläni vanhaa tanssi musiikkia. Kari Tapio on yksi mielilaulajani. Kerran taas olimme Roopen kanssa autolla matkalla ja Kari Tapio lauloi. Miksi sinä kuuntelet tuota, Roope kysyi. Minä tykkään Kari Tapiosta, totesin. Hetken hiljaisuus. Tykkäätkö sinä Kari Tapiosta enemmän kuin isästä, tuli kysymys. En tietenkään, tykkään hänen lauluistaan, vastasin. Jaa, sinä sen takia siitä tykkäät kun sillä on parempi ääni kuin iskällä. No niin.

Tämä pienenä omakohtaisena kokemuksena siitä, miten lapset välittömästi vertaa, rinnastaa ja ovat valmiita tiikerimäisesti puolustamaan vanhempiaan, tässä tapauksessa isää. Lasten lojaalius van-hempia ja perhettä kohtaan onkin ääretön, silloin kun ollaan tekemisissä perheen ulkopuolisten kanssa. Tuota lasten lojaaliutta me emme saa käyttää väärin.

Vanhemmuus on oppimista, mutta se on suuressa määrin myös omien kokemusten kautta karttu-vaa. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään mitä on ne eväät vanhemmuuteen jotka olemme saaneet omilta vanhemmiltamme. Ja erityisesti mitä on ne vanhemmuuden suuntaviivat jotka haluamme siirtää omille lapsillemme.

Miettiessäni tätä asiaa omalta kohdaltani kaivoin pöytälaatikosta lehtileikkeet vuodelta 86. Tuolloin äidilleni äitienpäivänä luovutettiin Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1 luokan mitali kultaristein. Luin taas kerran mitä mieltä hän, yksitoista lasta kasvattaneena, oli mieltä vanhemmuudesta ja elämästä. Näin äitini tuolloin sanoi: Koettelemuksia on jokaisella, yhdellä yhtä toisella toista. Täytyy vain katsoa ja kuunnella ihmisiä ympärillään, ettei käperry omiin murheisiinsa. Meillä on vain tämä yksi elämä ja se täytyisi yrittää käyttää niin, että olisimme apuna ja tukena toisillemme. Äidit rukoilkoot lastensa puolesta ja kantakoot heitä Jumalan eteen - se on suurin lahja ja rakkauden teko heille.

Vielä kerran sydämelliset onnittelut järjestölle, voimia ja terveyttä teille kaikille

---

Naistenpäivä

Kuopio / evl srk / 8.3.2004

Hyvät tilaisuuteen osallistujat

Ihmisillä käytävää kauppaa pyritään torjumaan kansainvälisissä sopimuksissa. Niissä on erityisesti huomiota kohdistettu naisiin ja lapsiin. Pyrkimyksenä on torjua seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituutioon liittyvät haittatekijät. Kansainvälisen ihmiskaupan estäminen edellyttää paitsi kansallisvaltioiden rajat ylittävää yhteistyötä myös kansallisia toimenpiteitä.

Sitoutuessaan kansainvälisiin sopimusjärjestelyihin Suomen on tullut tarkistaa missä suhteessa voimassaoleva rikoslainsäädäntö on YK:n ja Euroopan Unionin ihmiskauppa instrumentteihin. Perushavainto on ollut, että suomalainen lainsäädäntö ei täytä kansainvälisiä velvoitteita, ja että varsinkin Venäjältä ja Baltian maista johdetaan Suomessa toteutuvaa laajamittaista prostituutiota. On syntynyt paineita Suomen rikosoikeudellisen lainsäädännön uudistamiseen.

Suunnitteilla onkin, että lakiin lisätään ihmiskaupan kriminalisoivat säännökset, jotka kohdistuvat teko- ja tekijäkeskeisesti rankaisulliseen puoleen. Eli ostajaa ja tekijää rangaistaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on paneutunut asiaan uhrin näkökulmasta, joka on ollut vaarassa jäädä taka-alalle.

STM työryhmä on tutkinut, missä määrin sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvat säädökset voivat turvata ihmiskaupan uhrien suojeluun ja auttamiseen tarvittavat palvelut.

Ihmiskauppaa kriminalisoiva lakiuudistus on tulossa hallituksen esityksenä keväällä (huhtikuussa) ja ehkä syksyllä se on eduskunnassa käsittelyssä. Lain valmistelu tulee olemaan monipolvinen ja vaikea. Näyttää siltä, että seksipalvelujen ostaja joutuu rikosvastuuseen. Mielipiteet myyjän tai seksipalveluiden tarjoajan rikosoikeudellisesta vastuusta vaihtelee. Parittajien rikosvastuu on mielestäni kiistaton.

STM selvitysmies Sami Mahkonen ehdottaa harkittavaksi, että Suomessa toteutettaisiin edunvalvojan tai tukihenkilön määrääminen ihmiskaupan uhriksi joutuneelle. Hän ehdottaa myös erityisen palveluohjauksen toteuttamista, eli moniammatillisen yhteistyön järjestämistä ja uhrin tukemista erityispalveluin. Lisäksi hän ehdottaa, että julkisenvallan tulee ottaa päävastuu kohdennetun rahoituksen järjestämisestä.

On olemassa hyväksyttävää, moitittavaa ja tuomittavaa ihmisillä käytävä kauppaa. Hyväksyttävänä pidettävä toiminta liittyy muun muassa ammattimaiseen joukkueurheiluun ja sellaisiin siirtomarkkinoihin, joissa urheilijoille ilmoitetaan minne heidät on myyty ja keihin heidät on vaihdettu. Tämän tyyppinen kaupankäynti on sankaruuden kehystämää, joten se ei ole ylimitoitettuja taloudellisia etuja saavien ihmis-, perus- ja vapausoikeuksia loukkaavaa.

Moitittavana pidettävä kaupankäynti kytkeytyy etupäässä sellaisiin yritysmaailman toimenpiteisiin, joita kutsutaan saneerauksiksi ja jotka ovat niiden kohteeksi joutuneiden näkökulmasta heitä loukkaavia. Se on taloudelliset realiteetit salliva ja hyväksyttävien potkujen kohteeksi joutuneiden pitämistä pelinappuloina.

Tuomittavana pidettävä ihmiskauppa on sitä, jota pyritään ennalta ehkäisemään ja jälkikäteen korjaamaan kansainvälisin sopimusjärjestelyin sekä kansallisin lainsäädäntöratkaisuin. Ennalta ehkäisevää ja uusiutumista estävää tavoitellaan kriminaalipoliittisin ja rikosoikeudellisin keinoin. Tuomittavasta ihmiskaupasta koituu mitä erilaisimpia seurauksia uhrille ja hänen läheisilleen laajemmaltikin.

Kysymyksiä

Keskustelua on herättänyt pitäisikö sallia valvottu, vapaaehtoinen seksuaalipalveluiden myynti? Miten vapaaehtoinen prostituutio voidaan varmistaa. Millaisista elinolosuhteista ja kokemuksista syntyy vapaaehtoinen itsensä myyminen?

Miten pitkälle laki pystyy poistamaan prostituutiota, naisten- ja lasten hyväksikäyttöä. Lain lisäksi tarvitaan meidän kaikkien ihmisten asennemuutosta asiaan. Muutama viikko sitten uutisoitiin, että suomalaiset firmat järjestävät työntekijöilleen seksin liittyviä palkkiomatkoja Viroon. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Miten me naiset ja äidit valmennamme poikiamme suhtautumaan tyttöihin, naisiin ja tuleviin puolisoihin. Me ehkä helpommin puhumme ehkäisystä, mutta vähemmän puhumme miten toista ihmistä seksuaalisuhteessa ei saa käsitellä. Opetammeko tytöillemme mitkä oikeudet ja mahdollisuudet heillä on pitää kiinni koskemattomuudestaan ja valmennammeko heitä vaalimaan omaa kehoaan.

---

Terveysseminaari

SDP:n eduskuntaryhmä / Eduskunta 19.2.2004

Hyvät toverit, arvoisat seminaariin osallistujat

Tälle seminaarille on ajassa oleva tilaus. Terveydenhuolto, palvellakseen kansalaisia, ansaitsee eduskunnan huomion ja tarvitsee monenlaista sisällöllistä ja rakenteellista muutosta. Syksyn kunnallisvaalit tulevat olemaan kunnallisten palveluiden ja työllisyyden ongelmien ja mahdollisuuksien näyttämö. Jokaisella sosialidemokraatilla on oltava reaaliajassa oleva tieto valtakunnan ja kunnan terveydenhuollon tilasta ja olemassa olevista mahdollisuuksista ja haasteista. Julkiset palvelut ovat tärkeitä kansalaisille, niitä arvostetaan ja niistä halutaan maksaa.

Olemme aloitteen tekijöitä terveyshankkeessa, ja valmiita lisäämään voimavaroja terveyspalvelujen kuntoon saattamiseen. Terveyshake on tärkeä, emme voi jäädä istumaan pysähtyneeseen junaan, toimintaa on kehitettävä jatkuvasti, haasteita ei tule puuttumaan.

Pääministeri Paavo Lipposen aloitteesta käynnistettiin terveydenhuollon uudistustyö, johon sisältyy, voimavarojen merkittävä lisäys, toimintatapojen ja rakenteiden kehittäminen ja hoitoon pääsyn turvaaminen kohtuullisessa ajassa ja perusteiden yhtenäistäminen.

Kesäkuussa 2001 Lipposen toisen hallituksen eduskuntaryhmät sopivat hyvinvointipainotuksista vuosien 2002 ja 03 budjetin osalta. Sosialidemokraatit painottivat nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelujen määrärahojen lisäämistä ja lopputuloksena olikin valtionosuuksien merkittävä tasokorotus.

Kun sosialidemokraateille syntyi ajatus, että terveydenhuollon tasapuolinen saatavuus on varmistettava, ei ollut täysin selvillä se miten monimuotoiseksi kyseisin päätöksen toteuttaminen osoittautuisi. Tuo ajatus on kuitenkin yksi niistä älynväläyksistä joista on pidettävä kiinni ja ohjattava ajatus toimivaan päätökseen.

Tammikuussa valmistunut STM:n raportti terveydenhuollon tavoitteista ja tilasta luo hyvän pohjan nyt alkaneelle keskustelulle hoitoon pääsyn varmistamisesta.

Tähän mennessä tulleet kommentit raportista on kaksiosaisia. Toisaalta pidetään erittäin hyvänä, että asiaan on nyt paneuduttu ja terveydenhuollon yksiköt haluavat olla mukana kehittämässä entistä parempaa palvelua yhä kasvavia tarpeita silmälläpitäen.

Toisaalta tunnistetaan olemassa olevat puutteet ja paineet joiden vuoksi monelta taholta on tullut toive asian toteutumisen aikataulun tarkistamisesta. On esitetty, että puolivuotta lisäaikaa antaisi paremmat mahdollisuudet valmistella asia kunnolla ja rakentaa oikeudenmukaiset hoitoon pääsyn kriteerit. Kriteerit, joissa on mukana lääketieteellinen määrittely, mutta myös nähty sosiaaliset olosuhteet, joissa kyseinen potilas elää.

Huolta on myös siitä, että lain astuttua voimaan se alkaa syödä voimavaroja muista peruspalveluista kuten perusopetuksesta ja sosiaalihuollosta. On tärkeää, että lakia valmistellessaan valtio tarkkaan arvioi omat velvollisuutensa eikä sysää kunnille sellaista velvoitetta josta se ei pysty selviytymään.

KYS:n sairaanhoitopiiri ehdottaa, että tässä yhteydessä laadittaisiin selkeät pelisäännöt lääkäreiden kaksoisroolin aiheuttamien intressiristiriitojen välttämiseksi. Tällainen ristiriita voi syntyä esim. työtaistelutilanteessa jossa työtaistelu pitkittyy, eikä halua lopettamiseen ole. Lääkärit siirtyvät lakonajaksi työskentelemään yksityissektorille kun julkiset toimijat joutuvat uuden velvoitteen mukaisesti ostamaan palvelut määräaikoja noudattaen.

Palautteissa on oltu huolissaan myös siitä että nyt voimassa oleva sopimusohjausjärjestelmä sairaanhoitopiirien ja kuntien välillä vesittyy uuden lain myötä ja kuntien mahdollisuus vaikuttaa kustannuksiin ja palveluihin heikkenee. Kuntaliitto ehdottaa, että erikoissairaanhoidon rahoituksesta vastaavien kuntien mahdollisuus vaikuttaa sairaanhoitopiirien toimintaan, tulisi turvatta lailla.

On haluttu myös varoittaa sellaisesta laintekstistä, joka käytännössä muodostuisi subjektiiviseksi oikeudeksi.

Hyvät toverit olemme siis melkoisen urakan edessä asian monimuotoisuuden ja yksittäisen kansalaisen perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta katsottuna. Hoitoon pääsyn turvaaminen kansallisella lainsäädännön voimalla on todella suuri koetinkivi Suomen julkiselle terveydenhuollolle. Samalla hoitoon pääsyn turvaaminen suunnitelmien mukaisesti on mitä suurimmassa määrin politiikan uskottavuuskysymys, koska kansan silmissä se on yhteiskuntapoliittinen hanke, johon puolueet ovat jo kahden hallituksen päätöksin sitoutuneet korkeimmalla mahdollisella tavalla.

Tästä syystä hanketta on vietävä eteenpäin ripeästi mutta harkiten. On varmistuttava siitä että lain kirjain voidaan ottaa käyttöön yhtä aikaa ympäri maata, joka saattaa merkitä sitä että voimaan asumisaikaa on pystyttävä vielä harkitsemaan.