Puheet 2005

 

Siilinjärvi Budjetti valtuusto 19.12.2005

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat, kokouksen seuraajat

Siilinjärven kunnan toimintaa ollaan tyytyväisiä monelta suunnalta. Kuntalaiset ovat antaneet hyvän arvosanan, vertailukunnat hakevat meiltä erimerkkiä ja valtiovalta käyttää kunnan toiminta lukuja mielellään mallina muille. Me valtuutetut tiedämme, että meillä yhteistyö valtuustoryhmien ja viranhaltijoiden kesken on toimiva. Yhteistyön kulttuuri on syntynyt vuosien kuluessa ja on vaatinut meiltä itse kultakin tahtoa hakea kompromissejä. Tämän yhteistyön soisi mieluusti jatkuvan. Erityisesti sitä tarvitaan nyt kun valtakunnassa on meneillään suuri kunta- ja palvelu rakenne uudistus, josta ulkopuolelle ei Siilinjärvikään voi jäädä. Olen kuulostellut keskustelun ja ajattelun ilmapiiriä meillä ja koko Pohjois-Savossa ja olen rauhallisella mielellä. Me olemme menossa eteenpäin ja on perusteltua syytä odottaa uusia avauksia kuntien kesken ja palveluiden järjestämisen näkökulmasta.

Kunnan talous on ollut jo vuosia tiukoilla eikä helpotuksen tuulahdusta näytä olevan näköpiirissä. Vastuullinen ja säästäväinen taloudenpito on pelastanut meidät suuremmalta tappiolta. Kuitenkin kunnan velkaantuminen on hälytysmerkki, velkaantumiseen on ollut vaikuttamassa monet tekijät ehkä suurimpana koulujen investoinnit. Nämä investointimenot ovat ymmärrettäviä, sillä lapsirikkaassa kunnassa nämä lasten tarvitsemansa palvelut nousevat taloudellisen panostuksen kohteeksi. Tämän syksyn ajan on laajasti keskustelut kyläkoulujen kohtalosta ja koulupiirirajoista. Mielestämme tämänlaatuinen keskustelu olemassa olevassa taloudellisessa tilanteessa on täysin perusteltua.

Koska kyseinen asia on laajempien selvitysten tarpeen vuoksi siirretty ensi vuodelle ei ole syytä sen perusteellisemmin asiaan puuttua. Ainostaan sen voisi sanoa, että opetusta järjestettäessä ensisijainen ajatus on oltava se, että lapsille järjestetään ja tarjotaan tasapuolista ja laadukasta opetusta asiallisissa ja terveellisissä tiloissa.. Kouluja ei voi pitää yllä aikuisten ja kylien vuoksi vaan lasten tarpeet huomioon ottaen. Uskon vakaasti että riittävien perusteellisten selvitysten jälkeen me voimme tehdä sellaisia kouluja koskevia päätöksiä, joissa siilinjärveläisten lasten tasapuolinen kohtelu opetuksen järjestämisessä voidaan toteuttaa. Niin me olemme aikaisemminkin pystyneet tekemään, hyviä ja onnistuneita päätöksiä. Me voimme Siilinjärvellä on tyytyväisiä siitä, että meillä on ammattitaitoinen ja koulutettu opettajakunta. Meidän on pidettävä huolta siitä, että koulujen tuntikehys pysyy asian mukaisella tasolla ja että voimme tarjota erityisopetusta tarvitseville lapsille heidän tarvitsemaansa tukea. Kokoajan lisääntynyt erityisopetuksen tarve edellyttää myös opettajien koulutuksesta ja työnohjauksesta huolehtimista. Tuntikehysten supistuminen koko maassa on tarkoittanut sitä, että tämä päivänä 9v kestävä perusopetus on 6 kk lyhyempi mitä se oli 1990 luvulla. Mikä taas on johtanut siihen, että kouluissa teoreettisen opetuksen lisäksi ei juuri mahdu sosiaalisen kanssakäymisen osaamiseen ja kädentaitojen vahvistamiseen johtavaa opetusta. Opetushallitus on ilmaissut huolensa asiasta.

Siilinjärven perusterveydenhuolto toteuttaa maaliskuussa voimaan tulleen lain kirjainta. Terveyskeskus on onnistunut palveluiden järjestämisessä määrällisesti ja laadullisesti. Väkiluvun lisääntyessä ja hoidontarpeen kasvaessa on tarvetta lisätä henkilöstöä. Epäsuhta resurssien ja palvelutarpeen välillä lisää ilman muuta henkilöstön kuormitusta ja vaikuttaa hyvinvointiin ja sairaus poissa oloihin. Toisaalta asiakkaiden/potilaiden ongelmien moninaisuus tuo osaamisen ja kouluttautumisen haasteita, joihin on syytä entistä paremmin varustautua. Jo nyt tiedämme, että ammattitaitoisten sijaisten saaminen on aikaisempaa vaikeampaan. Tämän vuoksi Terveyskeskuksen hyvä imago työpaikkana ja työnantajana on merkittävää. Joten hyvään johtamiseen ja henkilöstön hyvin voinnin seuraamiseen on kiinnitettävä aina vaan huomiota.
Näyttää siltä, että pitkäaikaislaitospaikkojen vajaus tuo meille lisälaskua erikoissairaanhoidosta. Herääkin kysymys onko meillä olemassa laitospaikoissa oikea suhde, tarve huomioon ottaen.

Henkilöstöhallinto koko kunnassa on kovien haasteiden edessä. Eläkkeelle siirtymisten kiihtyminen vie kunnan kiivaan rekrytoinnin tielle. Kilpailu osaavista ja ammattitaitoisista työntekijöistä voimistuu julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Olen iloinen siitä että toimintasuunnitelmassa on otettu esille eläkkeelle siirtyvien pitkän työkokemuksen kautta saadut erityistiedot ja niiden siirtäminen uudelle henkilöstölle. Uudistan tässä ajatuksen josta olen jo vuosia puhunut. Löytyisikö meillä resursseja irrottaa kliinisestä työstä joko juuri eläkkeelle siirtyviä tai jo eläkeiän ylittäneitä jotka haluaisivat jäädä opettamaan uusi tulijoita työnohjaajiksi/tuutoreiksi. Olen nimittäin varma, että tehokkaasti perehdytetyt uudet työntekijät nopeasti toisivat tähän uhratut eurot takaisin. Eikä heidän tarvitsisi yrityksen ja erehdyksen kautta oppia.

Työllisyyden hoito on koko valtakunnassa painopisteenä. Niin myös meillä, vaikka meidän työttömyysaste on pienempi kuin monessa muussa kunnassa. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on koko hyvinvointiyhteiskunnan kipeä kohta. Tulevaisuutta ajatellen erityisesti nuorten työttömyyden hoitaminen on oltava jokaisen mielissä. Tämän vuoden alusta käynnistynyt nuorten yhteiskunta- ja koulutustakuu on yksi esimerkki ongelman hoitamiseksi. Meillä alkaa olla yhä enemmän niitä nuoria, joille työn tekeminen on monella tavalla vieras asia. Tähän tietysti vaikuttaa hyvin monet seikat. Ajattelen, että liian moni nuori ei pääse oppimaan työn merkitystä edes kotona, puhumattakaan että olisi mahdollisuutta osallistua kesätöihin. Kunta ja järjestöt yhdessä järjestävät lapsille ja nuorille leirejä, kerhoja ja aamu sekä iltapäivä toimintaa. Olisiko mahdollista näihin yhdistää yhä enemmän työhön liittyvää tekemistä pelaamisen ja leikkimisen ohelle. Kuopion seudun yhteinen ponnistus rakennetyöttömyyden purkamiseksi on tehtävä jossa meidän on oltava vahvasti mukana.

Sosiaalipalveluiden järjestäminen meidänkin kunnassa on moniulotteista ja vaativaa työtä. Me poikkeamme joistakin muista Pohjois-Savon kunnista siinä, että meillä on yhtä aikaa hyvin voimakas palvelun tarve sekä lasten että vanhusten puolella. Samalla meillä on yhä enemmän sosiaalisia ongelmia, jotka ilmenevät päihteiden käytön lisääntymisenä, perheiden sisäisinä ongelmina, perheväkivaltana, lastensuojelun toimenpiteinä, lisääntyneinä huostaanottoina. Valtionosuusuudistuksen myötä lastensuojelun tasausrahasto poistui ja tilalle tuli lastensuojelukerroin. Joka ottaa valtionosuuteen vain huostaanottojen määrän. Nyt ministeriö on luvannut että tätä lastensuojelukerrointa tullaan parantamaan niin, että se jatkossa huomioisi myös lastensuojelun avohuollon toimenpiteitä.

Vaikka kunnan taloussuunnitelmassa on lisätty voimavaroja lapsiperhetyöhön, on siellä vielä olemassa resurssien vajausta, ja näyttää siltä, että palvelun tarve jatkossakin on lisääntymään päin. Perheiden ongelmien minimutkaistuminen on valtava haaste työntekijöille ja kokoajan on etsittävä uusia toimintamuotoja. Kunnan laajempi lasten ja nuorten psykososiaalisen palvelumallin kehittämishanke on varmasti paikallaan ja toivotaan, että hankkeen rahoitus saadaan kohdalleen.

Päivähoidon jatkuva kasvaminen vaikuttaa merkittävästi sosiaalitoimen budjettiin. Lasten päivähoidon subjektiivinen oikeus on aiheuttanut vilkasta keskustelua. Edelleen puolustan lasten oikeutta pysyvään ja turvalliseen päivähoitoon. Nyt on kuitenkin syytä muistuttaa meitä vanhempia siitä, että tämä oikeus ei ole vanhempien oikeus. Se ei tarkoita sitä, että vanhempien mukavuuden vuoksi lapselle tulisi järjestää hoitopaikka. Toisaalta jaksan edelleen uskoa, että ne vanhemmat jotka ovat itse kotona ja ovat kykeneviä hoitamaan omaan lastaan, eivät vie heitä hoitoon ja jos vanhemmat eivät tähän pysty silloin lasten on parempi olla päivähoidossa.

Kunnan elinvoimaisuuden yhtenä mittarina ovat maankäytön mahdollisuudet. Meillä on kautta aikojen ollut huolta riittävän tonttimaan saamisesta. Kunnassa on ollut aina yhteinen sopimus siitä, että jos maanostoon varatut rahat ei riitä niitä voidaan lisätä tarvittaessa. Tämä sopimus lienee voimassa edelleenkin. EU Tavoite 1 kausi ja tuleva rakennerahastokausi ovat merkittäviä moottoreita kunnan kehittymisessä. EU rahoitus tuo alueelle toimijoita ja yrittäjyyttä ja samalla tietysti uusia asukkaita ja meillä täytyy olla valmiuksia vastata tulijoiden tarpeisiin. Kuten tiedämme, tulijoille ei riitä pelkästään maa ja toimitilat, vaan tarvitaan myös palvelut. Joka onkin sitten melkoinen haaste. Joudumme jo nyt harkiten avaamaan uusia asuinalueita jotta pystymme samassa tahdissa rakentamaan myös palvelut. On täysin mahdollista ja siihen on kuntalaisten syytä varautua, että tulevaisuudessa ei palveluita pystytä tarjoamaan aivan nurkan taakse vaan kuntalaiset joutuvat hakemaan niitä myös vähän kauempaa.

Maankäytön ja elinkeinoelämän yhtenä onnistumisen edellytyksenä on Kuopion seudun välinen tiivis yhteistyö. Kuopion teki vähän aikaa sitten oikean ja järkevän päätöksen lentokentän alueen käytön yhteistyön tiivistämisestä. Olemme jo pitkään odottaneet koska hyvä naapurimme löytää sen vahvan synergia edun joka tuolla alueella on molemmille kunnille. Me olemme valmiit tehokkaasti hyödyntämään aluetta koko Pohjois-Savon eduksi.

Arvoisa puheenjohtaja sosialidemokraattinen valtuustoryhmä hyväksyy talousarvion ja taloussuunnitelman sellaisenaan. Kiitämme kaikkia hyvästä yhteistyöstä ja Toivotamme kaikille Rauhaisaa Joulua ja Hyviä kokemuksia Uudelta Vuodelta.

---

Maakuntavaltuusto 14.11.2005

Hyvät valtuutetut, kokouksen läsnäolijat ja lehdistön edustajat

Pohjois-Savo on hieman saavuttanut muuta maata 2000-luvun alkupuolella jos katsotaan yritysten liikevaihtoa, työllisyyttä ja palkkasummien kasvua. Metalliteollisuus ja mekaaninen puunjalostus ovat olleet viennin elpymisen veturina. Rakentaminen, liike-elämän palvelut ja kauppa ovat olleet mukana viemässä kasvua eteenpäin.

Meillä on kuitenkin vielä paljon murheita jotka heikentävät tulevaa kehitystä. Väestön väheneminen ja ikääntyminen lisää ilman muuta vastuuta ja työtä niiden harteille, jotka tulevat ja ovat päättäneet jäädä asumaan Pohjois-Savoon. Maan keskiarvoa suurempi työttömyys on meille iso haaste, jonka pienentämiseksi tarvitaan yhä uusia keinoja. Erityisesti on löydettävä apua pitkäaikaistyöttömille ja estettävä ihmisten joutumista työttömyyteen. Irtisanomiset ja YT neuvottelut ovat täälläkin melkein joka viikkoista kuultavaa.

Tulevaisuuden haasteet ovat kovat yritysmaailmassa ja sitä kautta on työntekijöiden turvallisen tulevaisuuden taivaalle tullut mustia pilviä. On voimistunut vaatimukset siitä että työehtojen yleissitovuudesta pitäisi tinkiä. Itse ajattelen että erityisesti juuri nyt on niistä syytä pitää kiinni mikäli haluamme puuttua laajemmin työttömyyteen ja sitä kautta myös varmistaa työvoiman saatavuutta jatkossakin. Se tiedetään että vuodet työttömyyskortistossa selkeästi pudottaa ammatillista osaamista ja vaikeuttaa työhön sijoittumista.

Haasteet ovat melkoiset myös kuntakentässä. Myös Pohjois-Savo täydellä vakavuudella paneutuu ja sanoo oman sanansa ja mielipiteensä kunta- ja palvelurakenne hankkeeseen. Toivon, että teistä itse kukin aktiivisesti osallistuu oman kunnan tai kuntayhtymän työhön sisäasianministeriön kysymyspatteristoon vastaamisessa. Toivon myös että koko Pohjois-Savossa aktiivisesti mietitään kuntarajat ylittävää todellista yhteistyötä ja ennakkoluulottomasti tarkastellaan niitä kohtia kartalla joissa kuntarajaa ei tarvitsisi olla. Kuitenkin sellaisella perusvirityksellä, että ketään tai mitään ei lähtökohtaisesti suljeta ulkopuolelle.

Myönteisen kehityksen varmistamiseksi tarvitaan kunta- ja palvelurakenteeseen muutoksia ja parannuksia, joten kenenkään ei ole syytä tuudittautua siihen että muut tekevät ja me saamme jäädä paikoilleen. Toisaalta tarvitaan riittävät taloudelliset resurssit kansalliselta ja EU tasolta. Tiedämme, että tulevalla rakennerahasto kaudella 2007-20013 Itä- Suomen tukitaso on likimain sama mitä nyt 2006 päättyvällä kaudella on. Meillä tulee olemaan kohtuullisen suuri ja vaativa työ siinä miten onnistumme saadut erot sijoittamaan niin että niiden vaikutus on toisaalta pikainen, joka välittömästi vaikuttaisi työttömyyteen mutta samalla pitkäkestoinen mikä loisi maakuntaan pysyvyyttä ja houkuttelevuutta. On aivan selvää, että joudumme tekemään valintoja ja laittamaan hankkeita tärkeysjärjestykseen. Eri rahoittajatahojen tiivis ja moniulotteinen yhteistyö on todella tärkeää. Tässäkin työssä Pohjois-Savon liitolla on merkittävä rooli.

Opetuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon investointien peruskorjaus-, laajennus- ja uusissa hankkeissa on monia kiireellisiä kohteita, joihin kunnilla ei ole varaa itse toteutettavaksi. Liitto on ottanut kantaa siihen, että valtio lisäisi kyseisiin kohteisiin tarkoitettuja määrärahoja ja ottaa huomioon maakuntien aluetaloudellisen tilanteen. Toisaalta kunta- ja palvelurakenne uudistuksen myötä on syytä avoimesti myös tarkastella palvelujen tarjontaa ja tuottamistapoja yli kuntarajojen ja etsiä löytyisikö tälläkin rintamalla uudenlaista lähestymistapaa.

---

Haastattelu: Ansu Havén

Sivistysvaltion vastuu mielenterveydestä?

Kansanedustaja, erikoissairaanhoitaja, perheterapeutti ja mm. eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, Tuula Väätäinen, sdp, osallistui Omaisten Ilonan päivään Kuopiossa. Poimimme hänet sieltä kertomaan mielipiteitään nykyisestä mielenterveyden avohoidon toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Tässä hänen avoimia mietteitään, pohdintojaan, toiveitaan ja todellisuutta suomalaisesta yhteiskunnasta.

Psykiatrisen avohoidon haaste on auttaa selviytymään tavallisesta arjesta

Selviytyminen avohoidossa vaatii jokaisen potilaan kohdalla yksilökohtaista suunnittelua. Psyykkinen sairaus on usein vaikeuttamassa selviytymistä arjesta. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun läheltä omaiset ja ystävät ovat kaikonneet tai asuvat muualla. Paljolti riippuu psyykkisen sairauden oireista, miten pystyy suoriutumaan ylipäätään elämiseen kuuluvista jokapäiväisistä tehtävistä. On selvää, että asumiseen, ravintoon ja puhtauteen on kiinnitettävä huomiota. Nämä meille jokaiselle tärkeät elämisen perusedellytykset on oltava kunnossa. Ihmisen on ylipäätään hyvin vaikea olla itsensä kanssa sinut, jos näissä perusasioissa joutuu päivästä toiseen kamppailemaan. Meille jokaiselle on suuri merkitys sillä, millaisen kuvan me itsestämme olemme saaneet. On hyvin tärkeää oppia tuntemaan omat ajatukset, mielipiteet, toiveet, pelot ja unelmat. Yhtä tärkeää on tulla tutuksi ja sinuksi oman ulkoisen olemuksen kanssa. Psyykkisesti sairastunut kadottaa usein jaksamisen huolehtia itsestään, ulkoisesta olemuksestaan – ja tulee leimatuksi. Muiden on autettava ja pidettävä siitä huolta, jotta ei tulisi turhaa itseinhoa ja vastenmielisyyttä omaa kehoa ja ulkoista olemusta kohtaan.

Hoitoa ei saa laskea omaisten varaan

Psykoterapeuttina ja perheterapeuttina uskon vahvasti toisen ihmisen välttämättömyyteen terveyden ylläpitämisessä ja sairaudesta toipumisessa. Siksi omaisten ja läheisten tarpeellisuutta ei koskaan korosteta liikaa. On kuitenkin oltava hyvin varovainen kasaamasta liiaksi vastuuta omaisille. On vältettävä liiallista riippuvuutta puolin ja toisin. Omaishoitajasuhteesta tahtoo helposti tulla "pompottelusuhde", joka pahimmillaan voi saada aikaan vakaviakin yhteenottoja. Tai ylimitoitettu hoitotaakka sairastuttaa myös omaisen, mikä on jo todettu tutkittuna tietonakin eli 38 % omaisista on sairastunut masennukseen. Onkin tavattoman tärkeää, että jokaisella psyykkisesti sairastavalla on omahoitaja/terapeutti ja hoito/kontakti/terapia suhteen tiiviyden määrittelee kulloinenkin tarve. Mitä vakavammasta psyykkisestä sairaudesta on kyse, sitä tarkoituksenmukaisempaa on ammattihenkilöiden mukana olo. Tuolloin sairauden uusiutumisriskin minimointi ja sairauden oireiden paheneminen voidaan riittävän ajoissa huomata ja ryhtyä tarpeellisiin hoitotoimenpiteisiin. Riittävän pitkä ja säännöllinen, joskus elinikäinen, lääkitys kuuluvat oleellisesti psyykkisten sairauksien hoitoon. Ilman järjestettyä psykiatrista avohoitoa sitkeys lääkkeiden tarpeenmukaiseen käyttöön tahtoo hiipua ja sairauden uusiutumisriski kasvaa. Uskon hyvin suunnitellun terapian ja oikein kohdennetun lääkehoidon tehoon. Siihen kun vielä lisätään riittävän tiivis ystävien ja omaisten verkosto on onnistuneelle avohoidolle luotu hyvät mahdollisuudet.

Moniammatillisuus - avohoidon ”pöydänjalat”

Avohoito toteutuu hyvin vaihtelevasti eri puolilla maata. Ylipäätään riittävä resursointi avohoidossa on ja on ollut riittämätöntä. Toisaalta pienilläkin voimavaroilla on saatu aikaan laadukasta ja tehokasta palvelua. Psykiatria jos mikä on "persoonalaji". Jokaisen hoitajan/terapeutin henkilökohtainen sopivuus, kiinnostuneisuus ja ammatillinen pätevyys viitoittavat onnistumisen tietä. Onnistuneen avohoidon "pöydänjalkoja" on monta ja onnistuneella moniammatillisella työotteella on mahdollista hoitaa omaisten tuella suuriakin potilasmääriä.
Omaisten mukaan ottaminen hoitoon lähtee liikkeelle heti ensimmäiset yhteydenotosta terveydenhuoltoon. Jokainen puhelinkeskustelu voidaan tehdä perhe- ja verkostokeskeisesti. Kysymysten asettelu jo kertoo sen onko ammattihenkilöstölle sisäistynyt perhekeskeinen näkökulma. Omaisille on annettava tietoa kaikesta siitä mistä he kysyvät ja vielä vähän enemmänkin. Vaikka tieto voi lisätä tuskaa, mutta pitemmällä ajanjaksolla se kuitenkin luo pohjan riittävän laajalle ymmärrykselle. Tapauskohtaiset kotikäynnit, omaisten tapaamiset ja toisiinsa silmiin katsomalla on mahdollista luoda ilmapiiri jossa jokainen tuntee tulleensa kuulluksi. Kaikista asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta yhteisesti sovitut "reunaehdot" varmistavat jokaisen toimimisen samaan suuntaa. Psyykkisesti sairastunut on erityisen herkkä vaistomaan erimielisyydet ja toisistaan poikkeavat tavoitteet, joten yhteisten pelisääntöjen löytäminen on onnistuneelle yhteistyölle välttämättömät.

Psykiatrian arvostusta on nostettava

Mielestäni psykiatria "kärsii" edelleen syrjintää ja on aliarvostettu lääketieteenala. Vaikka psykiatrinen hoito on valtavasti kehittynyt, ei sen myönteisiä tuloksia osata sillä tavalla huomata ja arvostaa kuin pitäisi. Tämän vuoksi ajattelen, että esimerkiksi entiseen tapaan korvamerkitsemällä rahaa psykiatriaan valtion taholta edesautetaan ajatusta, että psykiatrinen hoito ei kuulu "normaaliin" terveydenhuoltoon ja sen vuoksi siitä ei tarvitse niin välittää. Ajattelen, että vahtimalla hoitotakuun toteutumista myös psykiatriassa ja lisäämällä rahaa yleisesti terveydenhuoltoon voidaan parhaiten varmistaa riittävä psykiatrinen hoito. Ongelmana psykiatriassa on se, että selkeitä hoitojonoja ei kirjaudu, koska psykoosi tule tässä ja nyt. Se ei kestä tuntienkaan jonotusta. Todellinen hoidon tarve ei näyttäydy "mustaa valkoisella". Jonot ovat itse kunkin hoitajan ja lääkärin ajanvarauskirjoilla, pidentyneinä hoitokäyntiväleinä. Näin ei voi jatkua, vaan psykiatrian on etsittävä keinot näyttää olemassa olevat tarpeet. Ne eivät voi näyttäytyä vain sairaalapäivinä, itsemurhatilastoina, häiriökäyttäytymisinä tai lääkkeiden kulutuksena. On olemassa monia hyvänhoidon malleja esim. depressio- ja psykoosipotilaiden hoidon osalta. On varmistettava, että nämä mallit tulevat käyttöön kauttaaltaan avohoidossa niin, että potilaat ovat hyvän hoidon suhteen tasavertaisessa asemassa riippumatta siitä, missä he asuvat.
Lähtökohtaisesti vastuu hyvänhoidon mallinen maastouttamisessa on kunkin organisaation kliinisestä hoitotyöstä vastuussa olevalla johdolla. Mielestäni Stakes:lla ja Sosiaali- ja terveysministeriöllä voisi olla nykyistä aktiivisempi rooli yhtenäisemmän hoitokäytännön vahvistamisessa koko maassa. Psykiatrisenhoidon laatuvaatimusten jatkuva kehittäminen on saatava saman "intohimon" kohteeksi mitä on esim. kirurgisella lääketieteen alalla.

 

Mielenterveyden turvaaminen on tulevaisuuden haaste

Tuleva yhteiskunta asettaa meille jokaiselle yhä suurempia onnistumisen vaatimuksia. Se kuitenkin on varmaa, että vanhusväestö tulee tarvitsemaan palveluita ja sitä mukaa enemmän henkilöstöä selviytyäkseen. On täysin mahdollista, että psykiatriset palvelut joutuvat kamppailemaan hoitohenkilöstöstä lisääntyvän vanhusväestön tarpeiden kanssa. Siksi onkin tavattoman tärkeää kaikin keinoin ennaltaehkäistä psyykkistä sairastumista. Sillä vanhuudelle me kukaan emme voi mitään, mutta psyykkistä terveyttä voidaan tukea ja sairastumista lieventää ja estää. Samoin voidaan elinikäisten psyykkisten sairauksien kohdalla parantaa elämänlaatua ja stabiloida tila edes siedettäväksi.

Kuka tai mikä taho ottaa vastuun?

Mielestäni ei ole ratkaisevaa merkitystä, sillä mikä organisaatio – suurkunta tai -sairaanhoitopiiri, erikoissairaanhoito vai perusterveydenhuolto huolehtii mielenterveyspalveluiden järjestämisestä. Ratkaisevaa on se, miten niissä onnistutaan. Toisaalta niin kauan, kun psykiatria ei nauti samanlaista lääketieteellistä arvostusta kuin muut lääketieteen alat, sitä ei ole mitään syytä siirtää yksin perusterveydenhuollon vastuulle. Tällä hetkellä perusterveydenhuollossa ei ole riittävää ammatillista ja määrällistä resursointia, jotta se pystyisi selviytymään koko psykiatrisen hoidon järjestämisestä. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon nykyistä selvästi saumattomampi yhteistyö on kuitenkin välttämätöntä, vaikka ne pysyisivätkin erillisinä organisaatioina.
Psykiatriseen hoitoon liittyy oleellisesti sosiaalitoimen toimivuus ja saatavuus. Siksi valtakunnallisesti on jatkossa erityisesti paneuduttava sosiaalitoimen ongelmien poistamiseen. Se saattaa merkitä samanlaista tarpeeseen pohjautuvaa oikeutta saada sosiaalipalvelut kuin terveydenhuollossa nyt lain mukaan on. Lain on turvatta tietty perusta palveluille, jota kuntien on noudatettava. Mikäli kunnat haluavat onnistua tehtävässään mikään ei estä toimimasta laissa säädettyä paremmin. Psykiatrian arvostus ylipäätään on meidän jokaisen asia. Jokainen henkilö yksityisesti ja yhteiskunnallisesti on vastuussa siitä, että kaikki sairastaminen tai terveyteen liittyvä uhka saa oikeuden mukaisen puuttumisen. On syytä muistaa, että kaikki päätökset niin kunnan kuin valtion taholta tekevät ihmiset.


Tärkeintä on, ettei ihmisiä pompotella

Näkisin hyvänä, että potilaat joutuisivat mahdollisimman vähän siirtymään hoitajalta toiselle. Potilailla itsellään on liian harvoin voimia kannatella itseään ja asioitaan uusille ihmisille. Monet hoitoon liittyvät takapakit ja epäonnistumiset liittyvät hoitajavaihdoksiin. Suurten hoitoyksiköiden mahdollisuudet huolehtia riittävästä resursoinnista ovat monesti parempia. Toisaalta huonosti organisoituna keskittäminen voi hukata olemassa olevat voimavarat ja potilaat eivät saa tarvitsemaansa palvelua. Mielestäni ei voi yksiselitteisesti sanoa, että pienet tai suuret ovat parempia tai huonompia. Se riippuu täysin siitä, miten hyvin ja onnistuneesti tehtävät ja vastuut on huolehdittu ja valvonta on asianmukaista ja tehokasta.

Sivistysvaltion selkäranka - suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyntä

Sivistysvaltion ensisijainen tehtävä on huolehtia heikommista. Miten se sitten voisi tapahtua? On sinnikkäästi pidettävä huolta siitä, että yleinen suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen on yhteiskunnan selkäranka. Yltiöpäinen täydellisyyden tavoittelu ja epäonnistumisten ahdistukseen asti pelkääminen on opeteltava pois. Meidän on opeteltava hyväksymään itsemme ja toisemme vähän vaillinaisinakin. Tässä neuvoloilla, päiväkodeilla ja kouluilla kodin rinnalla on keskeinen rooli. Minä en halua uskoa siihen, että yhteiskunta olisi tulevaisuudessakaan läpikotaisin niin itsekeskeinen, että se ajattelisi, ettei pitkäaikaissairaita kannattaisi enää hoitaa kaikin mahdollisin nykykeinoin. Meillä jokaisella on lukuisia kokemuksia siitä, kuinka ns. kroonisestikin sairas voi löytää oman paikkansa yhteisössä ja olla, sekä tuntea kuuluvansa samaan joukkoon toisten kanssa. Tätä kirjoittaessani mieleen nousee lukuisia potilaita ja perheitä, joita ole tavannut 20 vuotta kestäneen työurani aikana. Voin vakuuttaa, että hyvin järjestetty ja riittävän pitkä hoito kannattaa yksilöllisesti ja yhteiskunnallisesti. Samalla se toimii ennaltaehkäisevänä interventiona.

Labyrintti 2.11.2005

---

Siilinjärvi pesäpallon tenavaleiri

Hyvät pesäpallon ystävät!

Nuoret pelaajat, tuomarileirin osanottajat, joukkueiden taustavoimat, vanhemmat ja oman paikkakunnan pesäpalloväki!

Toivotan Teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi Siilinjärvelle - vahvaan pesä-pallo- ja urheilupitäjään. Tänään alkava tenavaleiri on jo kolmas Siilinjärvel-lä. Ensimmäinen pidettiin vuonna 1990 ja toinen vuonna 1997.

Tälle leirille osallistuu noin 1200 vuosina 1993 ja 1994 syntynyttä tyttöä ja poikaa. Kun mukaan lasketaan tuomarileiriläiset, joukkueiden vastuuhenkilöt ja paikkakunnallamme vierailevat vanhemmat, saamme vieraaksemme hyvän matkaa yli 1500 pesäpallon ystävää. Olemme ylpeitä siitä, että olette vieraitamme tämän viikon ajan.

Tällaisen leirin järjestäminen ja onnistuminen vaatii valtavan määrän talkootyö-tä. Tämä hetki on hyvä mahdollisuus kiittää tenavaleirin järjestämisorganisaati-on vastuuhenkilöitä ja kaikkia talkootyöntekijöitä. Olette järjestämässä näille yli tuhannelle junioripelaajalle hienon nuorisotapahtuman. Siilinjärven kunta voi olla ylpeä Teidän työpanoksestanne.

Hyvät junioripelaajat!

Osallistuminen tälle tenavaleirille on Teille varmasti jännittävä ja ikimuistoi-nen tapahtuma. Uskon ja toivon, että tämä tapahtuma jää pysyvästi mieleenne ja useasti palaatte puheissa ja ajatuksissa Siilinjärven leirin tapahtumiin vielä aikuisena. Ottakaa leiristä kaikki irti. Pelatkaa jännitystä tihkuvia pelejä, kannustakaa kavereita, hankkikaa uusia ystäviä ja lujittakaa entisiä ystävyyk-siä. Nauttikaa kesästä ja leirin monipuolisesta ohjelmasta.

Olette paikkakunnalla, jossa on vuosikymmeniä pelattu pesäpalloa. Siilinjärvellä on kasvanut monia Suomen eturivin pesäpalloilijoita. Siilinjärven Pesiksen - SiiPen - naisjoukkue pelaa ylimmällä sarjatasolla. Siilinjärvellä pesäpallo-oppinsa saaneita naisia ja miehiä pelaa monissa muissakin joukkueissa. Kuopio-laisseuran Puijon Pesiksen miesten superpesisjoukkueessa on useita Siilinjärvel-tä lähteneitä pelaajia. Miesten superpesisjoukkueissa pelaa yhteensä joukkueel-linen SiiPen pesäpallokoulun kasvatteja. Joten, tältä paikalta ja kentältä ovat monet pesiksen osaajat oppinsa saaneet ja taitonsa hioneet.

Pesäpallon junioritoiminta on tänäkin päivänä vahvaa Siilinjärvellä. Lapsirik-kaana kuntana meillä riittää junioreita runsaasti muihinkin lajeihin. Myös jal-kapallo ja jääkiekko kokoavat kumpikin satoja lapsia ja nuoria riveihinsä. Li-säksi nuoremme harrastavat laajasti alppihiihtoa ja ratsastusta. Siilinjärvi tunnetaan myös skeittipaikkakuntana. Ahmon urheilupuiston skeittirampit tiede-tään nuorten keskuudessa kunnan rajojenkin ulkopuolella. Ja tietysti myös moto-cross menestyneen Pekka Vehviläisen kannustamana on monen lempilaji.

Hyvä tevanavaleirin avajaisyleisö,

Tämä tenavaleiri on tämän vuoden suurimpia tapahtumia kunnassamme. Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä Siilinjärvi on kasvava, kehittyvä ja ikärakenteeltaan nuore-kas kunta. Olemme iloisia, että juhlistatte tällä leirillä kuntamme juhlavuotta. Sitten hiukan puhetta Savoksi. "MYö ollaan tilattu koko viikoks tämmöstä aarin-gon paestetta ja teille ei jiä muuta tehtävöö kun pitteen aaringon sätteistä kiinni että aarinko pyssyy Siilinjärven piällä koko viikon." Olkaa tervetulleita ja viihtykää pitäjässämme! Julistan leirin avatuksi.

---

Maakuntavaltuusto 13.6.2005

Arvoisat valtuutetut, liiton viranhaltijat, lehdistön edustajat, päivään osallistujat

Olette luultavasti lukeneet toimittaja Erkki Paukkusen kirjoituksen Savon Sanomista torstaina 9.6. Jossa hän sanoo" Maakuntavaltuutettujen evästykset ovat tärkeitä, koska niiden pohjalta tehdään maakuntasuunnitelman suuret linjaukset. Nyt on maakuntavaltuutettujen aika tulla esiin ja profiloitua maakuntapolitiikan, ei puoluepolitiikan tekijöinä"

Minä kiitän toimittaja Paukkusta tästä kirjoituksesta kokonaisuudessaan, olen hänen kanssaan samaa mieltä. Lisäisin kuitenkin äsken lainaamaani seuraavan, maakuntavaltuutettujen on aika tulla esiin ja profiloitua maakunnallisina politiikan tekijöinä, jotka ottavat huomioon ja vievät eteenpäin koko Itä-Suomen edunvalvontaan liittyvät kokonaisuudet.

Maakuntasuunnitelman seutukuntakohtaiset visiot sisältävät kunkin alueen tulevaisuuteen suuntautuvan perusvireen. Niistä on luettavissa katsellaanko kehitystä enemmän tai vähemmän ulospäin. Kuopion seudulla on kansallisesti merkittävänä ja kansainvälistymispotentiaalia omaavana kaupunkikeskuksena sekä maakunnan veturina erityisasema. Kuopion seudun tavoite on olla vahva ja vetovoimainen kasvukeskus Itä-Suomessa.

Ylä-Savo on uudistuva ja tasapainoinen alue, joka erityisesti Kuopion ja Oulun osaamiskeskittymiä hyödyntäen saa voimansa vahvasta vuorovaikutuksesta, luovuudesta, omista juurista ja elävästä kulttuurista.

Koillis-Savo hakeutuu yhteistyöhön maakuntakeskuksen, korkeakoulujen ja yliopistojen kanssa. Seutukunnasta muodostuu kiinnostava elinkeinopoliittinen yhteistyökumppani Kuopiolle tiiviillä yhteistyöllä.

Sisä-Savon menestys perustuu omien vahvojen osaamisalueiden kotimaiseen ja kansainväliseen kilpailukykyyn. Osaamiskeskusten avulla siirretään yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tiedon soveltaminen elinkeinoelämän käyttöön ja vastavuoroisesti yritykset em. tahojen yhteistyökumppaneiksi. Seudullisen kehittämisen lisäksi on liittouduttu läheisten Kuopion ja Jyväskylän kasvukeskusten ja yliopistojen sekä muiden seutukuntien kanssa.

Näin seutukuntien visioiden henki. Olen tavattoman tyytyväinen. Ainakaan paperille kirjoitettuna meillä ei pitäisi olla ongelmia yhteiseen hiileen puhaltamisessa ja sitä kautta tavoitteiden saavuttamisessa. Nyt tarvitsemme vain löytää ne konkreettiset toimenpiteen ja välineet joilla tavoitteet voidaan saavuttaa.

Ajattelen edelleen, että Varkauden- Kuopion ja Ylä-Savon (voisiko/pitäisikö sanoa Iisalmen seutu) seudut muodostava yhdessä maakunnan selkärangan. Näiden seutujen yhteinen menestys on koko maakunnan elinehto. On kuitenkin muistettava, että näiden seutujen vauraus ei automaattisesti säteile Koillis-Savoon, Sisä-Savoon, se säteilee itsestään vain tiettyyn rajaan asti. Tämän vuoksi meidän on kyettävä tietoisesti ohjaamaan taloudellisia kasvun edellytyksiä koko maakunnan alueelle.

Tulevalla EU rahoituskaudella joudutaan ja on syytä kiinnittää erityistä huomiota alueelliseen ja ihmisten henkilökohtaiseen syrjäytymiseen. On pidettävä kirkkaana mielessä että Suomen perustuslaki takaa kaikille yhtäläiset oikeudet peruspalveluihin asuinpaikasta ja taloudellisesta tilanteestaan huolimatta. Meillä maakuntavaltuutetuilla ja hallituksella on yhtenäinen vastuu siitä että maakunnan kunnat saavat oikeudenmukaisen ja tasavertaisen kohtelun edunajamisessa ja tukipäätösten jakamisessa. Se ei ole helppo tehtävä muuttaa siihen meidän on pyrittävä.

Meidänkin täällä Pohjois-Savossa on ihan itse ryhdyttävä etsimään toimivia ja taloudellisia palvelurakenne muotoja ja toimintamalleja. Ei todellakaan tarvitse jäädä odottamaan hallituksen linjauksia ja käskytyksiä. Hyviä ja toimivia malleja on Suomen maahan jo keksitty voimme käyttää niitä hyväksemme.

On löydettävä nykyistä yhtenäisempi ymmärrys ja toiminta tavat yritysten/elinkeinoelämän houkuttelemiseksi ja maakuntaan kotouttamiselle. Mitä hajanaisempi on maakunnan ja maakunnan kuntien elinkenopolitiikka sitä epätodennäköisempää on että uudet yrittäjät katsovat Pohjois-Savoa kannattavaksi alueeksi sijoittaa ja perustaa yritys.

Maakunnan tulevaisuuden merkittäviä haasteita ovat mm. väestön ikääntyminen, sairastavuuden lisääntyminen sekä eri väestöryhmien ja alueiden hyvinvointi erot. Nämä ovat meille todella suuria haasteita vaikka meillä on kehittynyt merkittävää terveys- ja sosiaalialan osaamista. Ymmärtääkseni Suomesta saa hakea samanveroista sosiaali- ja terveysalan osaamisen keskittymää mikä meillä Pohjois-Savossa on.

Voisi sanoa, että tutkimiseen, hoitamiseen ja kuntouttamiseen meillä on osaamista ja toimintamahdollisuuksia. Nämä eivät näytä kuitenkaan riittävän. On pystyttävä entistä paremmin pureutumaan ennalta ehkäisevään työhön. On huolehdittava neuvola toiminnasta, koulu- ja työterveydenhuollosta, vähennettävä työttömyyttä, ja vaikutettava väestön epäterveellisiin elämätapoihin. Pystyttävä luomaan yleiseen ilmapiiriin toivoa huomisesta ja uskoa siihen että ongelmat ovat ratkaistavissa.

Maakuntahallitus on tiedossanne olevilla kysymyksillä halunnut selkeyttää maakuntasuunnitelman käsittelyä. Kysymykset on tehty huolella ajatellen niitä selviytymisen kipupisteitä joiden edessä me olemme. Virallisen kokouksen jälkeen ryhdymme yhdessä etsimään kysymyksiin vastauksia.

Kokous todetaan avatuksi, Tervetuloa.

--- 

Siilinjärvi kunnanvaltuusto 13.06.05

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuutetut, viranhaltijat, kokouksessa läsnä olevat

Siilinjärven kunnan tilinpäätökset vuosien varrella ovat osoittaneet käytännössä sen miten aaltoileva kuntatalous on. Vuosia sitten elimme aallon harjalla, vahvistimme ylijäämäisiä tilinpäätöksiä, sitten yhdeksänkymmentä luvun lopulla painuimme pakkasen puolelle. Taloutta kiristettiin aina henkilöstön lomautuksiin saakka. Sitten tulivat avuksi vanhat veropalautukset joiden turvin palasimme plusmerkkiseen tilinpäätökseen. Nyt noita apuja ei ole ollut ja olemme tiukassa taloudellisessa tilanteessa.

Joudumme tulevina vuosina etenemään harkitusti, jotta takavuosien mahalaskua ei tapahtuisi ja toisaalta pitämään huolta palveluista, henkilöstöstä ja kilpailukykyisestä imagosta. En aio käydä läpi menneen vuoden numeraalista puolta vaan otan esille ryhmämme näkemyksiä niistä asioista, jotka ovat olleet ja ovat tulevaisuudessakin niitä joiden painoarvo kunnan ja kuntalaisten näkökulmasta on mielestämme tärkeää.

Aloitan koulutoimesta. Lukion peruskorjaus- ja laajennushanke oli mittava suoristus kunnan omana hankkeena. Välttämätön, mittava hanke on ollut iso ponnistus, mutta jälki on erinomainen ja varmasti antaa opiskelumotivaatiota oppilaille ja työskentelyrauhaa ja viihtyisyyttä opettajille. Toivottavasti hyvät työskentelyolosuhteet kannustavat opettajia ottamaan käyttöön uusia opetusmenetelmiä, joista siilinjärveläisiä opettajia on tänäkin keväänä stipendein palkittu. Vuoden lopussa aloitettu Ahmon koulun ja Siilinjärven lukion toisen vaiheen peruskorjaus- ja laajennushanke (johon olemme saaneet 1 miljoonan verran rahaa valtiolta) valmistuessaan varmistaa oppilaille viihtyisän ja terveellisen oppimisympäristön.

Me tiedämme, että meillä kouluja esim. Kasurila, joissa oppilasmäärän lisäännyttyä on tullut seinät vastaan. Siilinjärvelle haluavat muuttaa vanhemmat lapsineen ja toivotamme heidät jatkossakin tervetulleeksi, joten rahanreikää koulutuspalveluiden järjestämisessä meillä on tulevaisuudessakin. Erityistuen tarvitsevien lasten määrä kasvaa kokoajan, koko maassa ja heidän auttamiseksi meilläkin joudutaan etsimään keinoja. Kouluavustajien, kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon resurssien riittävyydestä on pidettävä huolta. Näiden toimijoiden kautta on mahdollista varhaiseen puuttumiseen ja vakavampien ongelmavyyhtien estämiseen. Yhteistyö kodin ja koulun välillä on välttämätöntä lasten mahdollisimman tasapainoisen koulupäivän turvaamiseksi.

Sosiaalipalveluiden suuret haasteet ovat meidän kaikkien tiedossa. Tällä kerralla nostan esille erityisesti lasten hyvinvointiin liittyviä näkökulmia. Siilinjärven ehdottomasti paras ja myönteinen näkymä ulospäin on lasten ja nuorten suuri määrä. Lastensuojelun äärimmäinen toimenpide sosiaalityön näkökulmasta on huostaanotto. Tilastojen mukaan näyttää siltä että huostaanottojen määrä on vähentynyt. Piikki tilastoissa oli vuonna 2001 jolloin huostaan otettiin 10 lasta, edellisen vuonna 2 lasta ja 2004 4 lasta. Tuo piikki ilmeisemmin johtui siitä, että lapsiperhetyötä tehostettiin, lapsiperheyksikköön palkattiin lisää työntekijöitä. Voi perustellusti sanoa, että ennen lapsiperheyksikköä eli kunnasamme joukko lapsia lapsille sopimattomissa olosuhteissa, vanhempien hoidossa, jotka eivät syystä tai toisesta selviytyneet vanhemmuuden velvoitteista. Nyt näyttää siltä, että panostus lapsiperheyksikköön on ollut kunnan, mutta erityisesti lasten kannalta ehdottomasti oikea ratkaisu. Työpaineet lapsiperheyksikköä kohtaan ovat koko ajan nousseet ja heidän selviytymisensä nykyisillä resursseilla näyttää ylivoimaisilta, joten tulevassa budjetissa on syytä tarkastella mahdollisuuksia resurssien lisäämiseen. Lasten hyvinvointi on kuitenkin satsaus tulevaisuuteen ja hyvin hoidettu avohoito säästää kalliilta sijoituksilta ja laitoshoidoilta.

Ikäihmisten palveluiden järjestäminen ei enää ole pelkästään tulevaisuuden haaste vaan jo tätä päivää. Ylipaikka tilanne Risuharjussa on jatkunut terveyskeskuksen saneerauksen jälkeenkin, joka taas vaikuttaa Kysin palveluiden käyttöön. Kotipalvelua on kehitetty voimallisesti, mutta näyttää siltä, että tilat ja henkilöstön voimavarat loppuvat/uupuvat kesken. Tällä valtuusto kaudella meillä tulee olemaan suuret haasteet siinä, että palveluiden tarve ja saatavuus voisivat vastata toisiaan. Olemme voimakkaasti hakeneet yhteistyötä ja toiminta edellytyksiä Kuopion ja naapurikuntien kesken. Näyttää siltä, että yksin ei Siilinjärvikään selviä.

Voimme olla tyytyväisiä muutto voitosta. Kunnan väkiluku kasvaa, onneksi matillisesti. Kunnan päättäjillä on aina ollut huoli kaavoitettavan maan riittävyydestä. Tuota huolta ei nytkään ole syytä siirtää sivuun, vaan olla koko ajan valppaana sopivien maa-alueiden hankinnassa. Painetta rakentamiseen näyttää olevan selkeästi kunnan etelä puolella, toisaalta esim. Harjamäen alue on mennyt hyvin kaupaksi, joten kasvupotentiaalia voi olla löydettävissä kunnan alueella muuallakin. Yhteistyö Etelä Siilinjärvellä esim. Lentokentän alueen osalta on Kuopion kanssa alkanut sujua hyvin ja sitä yhteistyötä on meidän syytä jatkaa.

Terveyskeskuksen toimintaan olemme jo monen vuoden ajan olleet tyytyväisiä niin nytkin. Siilinjärvellä perusterveydenhuolto toimii maaliskuussa voimaan astuneen uuden lain mukaisesti, myös hammashuollossa. Tätä on syytä korostaa sillä erityisesti hammashuolto on eri puolilla maata vaikeuksissa. Minulle on kerrottu että erityisesi hampaiden oikomishoidot ovat Siilinjärvellä valtakunnallista huippua. Voimme olla syystä ylpeitä. Hyvin toimiva perusterveydenhuolto parhaiten puree kasvavin erikoissairaanhoidon kuluihin. Erikoissairaanhoidon kulut ovat kasvaneet, hyvin toimivasta perusterveydenhuollosta huolimatta voinemme kuitenkin kysyä paljonko ne sitten olisivat nousseet jos terveyskeskuksemme ei olisi sitä mitä se nyt on.

Toimiva yritystoiminta/elinkeinoelämä on Siilinjärvenkin menestyksen peruspilareita. Etelä- Siilinjärven kehittyvä teollisuusalue tuo selvästi virkeyttä kuntamme työpaikka kehitykselle. Työttömyyden painaminen selvästi nykyistä alemmaksi on myös niitä haasteita jossa riittää tehtävää, tulevaa ennakoitavaa työvoimapulaa ajatellen on onnistuttava siinä, että kaikki työikäiset voisivat sijoittua työmarkkinoille ja näin yksittäisten ihmisten syrjäytyminen yhteiskunnasta voitaisiin estää. Erityisesti nuorten työllistyminen, ammattiin valmistuminen tai muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumien on varmistettava.

Lopuksi arvoisa puheenjohtaja muutama sana siitä miltä Siilinjärvi näyttää ja tuntuu ulkopuolisten silmin katseltuna. Siilinjärvihän on kehittyvä ja vireä kunta. Sehän on siinä Kuopion kupeessa, teillä on erinomaiset mahdollisuudet solmia yhteistyö suhteet sinnepäin ja löytää uusia mahdollisuuksia selviytyä palveluiden järjestämisestä. Siilijärvi on yksi niistä kunnista, jotka ovat esimerkillisesti järjestäneet perusterveydenhuollon palvelunsa suhteellisin pienin kustannuksin järkevillä työ- ja toimintatavoilla, menkää katsomaan ja ottamaan esimerkkiä on sanonut ministeri Hyssälä useaan kertaan eduskunnassa ja julkisuudessa aina ministerin aitiosta asti. Niin teillähän on kunnanjohtajana se Mutanen, arvostettu kunnan johtaja on minulle useasti sanottu, tähän yleensä lisään niin on, niin kuin on muukin virkamiesjohto. Kunnastamme tiedetään golf, Kylpylä, Ratsastuskeskus, Kuntoutumiskeskus, Harjamäen uudistunut toiminta, Kemira, Lujabetoni, Tarina jne. yllättävän paljon. Vertailu kuntamme seuraavat tiiviisti Siilinjärven kehittymistä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun Hollolasta on tullut tekstiviestiä, taas meille kerrotaan sanoin ja kuvin miten Siilinjärvellä toimitaan, pitäisi kuulemma ottaa esimerkkiä.

Sosiaali- ja terveysvaliokuntaa tulee maakuntavierailulle Pohjois-Savoon ensi vuonna keväällä tai elokuussa ja tulee tutustumaan Siilinjärven sosiaali- ja perusterveydenhuollon palveluihin. Kunta varmaankin ottaa valiokunnan mielellään vieraaksi, sain luvan pj Koskelta tämän asian kertomiseen.

Meillä on suuret haasteet mutta myös valtavat mahdollisuudet. Siilinjärven poliittisen toiminnan perusta on ollut yhteistyö ja kompromissien etsiminen niin luottamushenkilöiden kuin viranhaltijoiden kesken. Tähän yhteistyön voimaan itse edelleen uskon ja demareiden valtuustoryhmä siihen sitoutuu.

---

Siilinjärvi Yrittäjien kevätkampanja päivä 28.5.2005

Hyvät siilinjärveläiset, yrittäjät, tori yleisö

Pohjois-Savon menestyksen ydin on toimivissa kunnissa, seutukunnissa ja saumattomassa yhteistyössä. Siilinjärvi on vuosien varrella kasvanut Kuopion kyljessä varteen otettavaksi kunnaksi seudun menestymis-tä ajatellen. Kunnan sijainti vaikuttaa kaupan toimintamahdollisuuksiin, on luonnollista, että siilinjärveläi-set hankkivat monet erikoistavarakaupan palvelut Kuopiosta. Kunnan sijainti huomioon ottaen paikkakun-tamme kauppapalveluita voidaan pitää hyvinä. Varsinkin päivittäistavarakaupan palvelut ovat monipuolisia ja kilpailukykyisiä.

Pohjois-Savosta on vaikeaa löytää toista kuntakeskuksemme kaltaista aluetta, jossa muutaman neliökilo-metrin alueella on yhtä minipuoliset päivittäistavarakauppa palvelut. Tämän lisäksi kirkonkylän alueella on monipuolisia erikoistavarakaupan palveluita.

Kilpailu kovenee kaiken aikaa myös kaupan alalla. Kuopion seudullakin on suunnitteilla useita hyvin mit-tavia kaupan investointihankkeita, jotka lisäävät kilpailua alueella. Ihan aiheesta on kysytty mikä on Siilin-järven kauppapalveluiden tulevaisuus ja mikä on kuntamme päätaajaman, kirkonkylän liikekeskuksen kil-pailukyky. Asiakkaat odottavat kauppakeskukselta monipuolisia ja hinnaltaan kilpailukykyisiä palveluita, hyviä paikoitusmahdollisuuksia, turvallisuutta ja ympäristön viihtyisyyttä. Kunnan ja yrittäjien yhteistyönä on toteutettu hankkeita, joilla on kohennettu tämän liikekeskuksen kilpailukykyä näiden asioiden suhteen.

Toissa vuonna uudistettiin liikekeskuksen paikoitusjärjestelyt. Alueelle rankennettiin yli 100 uutta auto-paikkaa. Yrittäjät ja kunta ovat useiden vuosien ajan järjestäneet yhteistyössä keskusta-alueen aluevartioin-nin.

Vetovoimaisuuden parantamiseksi liikekeskuksen ympäristön viihtyisyys on tulevaisuudessa entistä tärke-ämpää. Muutostöitä on toteutettu yhdessä muutamien viime vuosien ajan ja niissä edetään vaiheittain. Tänä kesänä alkavat viherrakennustyöt, työlistalla jatkossa on loppuun käytetyn suihkulähteen korvaaminen uu-della vesiaiheella, valaistuksen uusiminen ja yhtenäisen kaluston hankkiminen.

Yrittäjien omat investoinnit palveluiden kehittämisessä ovat tietenkin avainasemassa kilpailukyvyn kannal-ta. On rohkaisevaa, että tälläkin hetkellä alueelle investoidaan. Kuopion Osuuspankin konttorin laajennus otetaan käyttöön muutaman viikon päästä. Parhaillaan muutetaan myös Aleksi tiloja useista pienistä kaup-paliikkeistä koostuvaksi kauppakeskukseksi. On toivottavaa, että näemme lähitulevaisuudessa alueella myös muita yritysinvestointeja.

Kunnan väkiluku kasvaa kokoajan tuoden mukanaan kehitystä ja vaurautta, mutta myös runsaasti haasteita ja velvoitteita. Kunnan tarjoamat palvelut ovat kuntalaisten, mutta myös yrittäjien näkökulmasta katsottuna erittäin tärkeitä. Siksi meidän kaikkien on yhdessä ponnisteltava, että kunnan palvelurakenne vastaa kysyn-tää ja voidaan tuottaa taloudellisesti.

Kunnan sisällä niin kunnallisten, yksityisten kuin kolmannen sektorin palveluiden omavaraisuus on var-masti niin yrittäjien kuin kuntalaisten toiveena ja tavoitteena. Toisaalta yhteistyö naapurikuntien kanssa myös palveluiden tuottamisessa on nyt ja tulevaisuudessa entistä tarpeellisempaa ja tarkoituksenmukaisem-paa. Siilinjärven onni on se että olemme lähellä Kuopiota ja naapurikuntiin menevä liikenne kulkee kunta-keskuksen vierestä, joten asiakasjoukko tulee omaa kuntaa selvästi laajemmalta alueelta.

Me jokainen tiedämme, että palveluiden kysyntään vaikuttaa tuotteiden lisäksi asiakkaan saama palvelu. Yksilökohtainen asiakasta palveleva ote on varmasti ollut Siilinjärveläisen yrittäjyyden kasvun perusta. Suuret massiiviset palvelut hyvin usein kadottaa henkilökohtaisen asiakasotteen.

Menestyvä kunta tarvitsee menestyvän elinkeinoelämän, selviytyvät ja hyvinvoivat kuntalaiset. Jotta, tämä mahdollistuisi joudumme etsimään uusia toimintamalleja, sekä panostamaan voimakkaasti naapurikuntien ja Kuopion seudun kanssa tehtävään yhteistyöhön. Terve ja hyvinvoiva kunta pitää huolta heikommassa asemassa olevista ja huolehtii oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Toivon teille kaikille hyvä alkanutta kesää ja pitämään mielessä, että muistaisimme kaikissa olosuhteissa käyttää suomalaisia tuotteita ja Siilinjärveläisten yritysten palveluita.

---

Vappu
Iisalmi 1.5.2005

Arvoisa toriyleisö, Hyvät toverit

Sanotaan että suomalainen yhteiskunta elää historiansa vaurainta aikaa. Tutkimusten mukaan meillä menee erittäin hyvin lähes kaikilla mittareilla mitattuna. Kilpailukykyämme pidetään yhtenä maailman parhaista, bruttokansantuotteemme kasvaa hyvää vauhtia. Koulutuksen tasoa ja laatua käydään ihastelemassa laajasti monista maista. Tällainen tilanne on mahdollistanut sen, että Valtioneuvosto ja Eduskunta on voinut ylläpitää vakaata kehitystä ja samalla uudistaa lainsäädäntöä, jolla monia olemassa olevia epäkohtia on voitu korjata.

Me kaikki kuitenkin tiedämme, että asiat eivät kaikin osin ole hyvin - ei edes kohtuullisen hyvin. Erityisesti pitkään jatkunut vaikea rakennetyöttömyys nakertaa ihmisiä ja hyvinvointia koko yhteiskunnassa. SDP:n tavoitteena on hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen yhteisvastuun pohjalta. Olennaista on työllisyyskehityksen turvaaminen. Se edellyttää vielä aiempaa tehokkaampaa ja kunnianhimoisempaa aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Työllisyyden parantaminen edellyttää jatkossakin monia erilaisia toimia. Pitkäaikaistyöttömyyden purkamiseen on edelleen haettava ratkaisuja, vaikka se työ ei olekaan helppoa.

Maan hallituksen politiikan keskeinen tavoite on työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden vähentäminen. Keinoja ovat mm. yritystoiminnan edellytysten turvaaminen, tutkimus- ja kehityspanostusten säilyttäminen korkealla tasolla ja koulutuksen kehittäminen. Erittäin merkittävä tekijä on työmarkkinaosapuolten neuvottelema tulopoliittinen sopimus.

Tupon loogisena jatkona on saatava aikaan päätökset niin työuran alkua kuin sen pidentämistä auttavista toimenpiteistä. Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on edistettävä yhteiskuntatakuuta eli varmistettava koulutukseen, työharjoitteluun tai työhön pääsy koulunsa päättävälle nuorelle. 55 vuotta täyttäneiden vapauttaminen työnantajan sotu-maksusta taas puolestaan vahvistaisi pitkäaikaisen osaamisen säilymistä työpaikoilla, kun houkutus irtisanoa pidempään työssä olleita vähentyisi.

Tällä viikolla annetun hallituksen kehysselonteon tärkein asia on vähävaraisten aseman parantaminen. Toimeentulo-ongelmista kärsii moni. Vähävaraisia ja pienituloisia on kaikissa väestöryhmissä. Niinpä he eivät esiinny ja erotu yhtenäisenä, vahvaan edunvalvontaan kykenevänä joukkona - pikemminkin päinvastoin; he ovat hiljaisia, jotka eivät jaksa edes valittaa. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan erityisesti ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä. Vähävaraisten asemaa tulee parantaa esimerkiksi korottamalla työmarkkinatukea ja asumismenojen seitsemän prosentin omavastuun poistamisella toimeentulotuesta.

Kunnat elävät yhtäältä samanlaisten, toisaalta erilaisten haasteiden edessä. Kuntien pärjäämiseen vaikuttavat hyvin monet asiat. Asukas määrä, ikärakenne, työllisyys, elinkeinoelämä/yrittäjyys, sairastavuus, syrjäytyneisyys, syntyvyys, kuolleisuus, muuttoliike ja yhteydet. Mitä syrjäisempi kunta on, sitä vaikuttavammaksi kunnan voimavaraksi yhdistyy saavutettavuus.

Pohjois-Savossa ollaan yksimielisiä siitä, että liikenteelliset yhteydet on oltava maakuntaan. Varkauden seutu on käynyt jatkuvaa kamppailua lentoliikenteen säilymisen puolesta. Nyt näyttää siltä, että tuo taistelu on kannattanut ja välitöntä uhkaa ei ole.

Yhteisesti on myös tehty työtä raideliikenteen säilymiseksi läpi maakunnan aina Kajaaniin saakka. Nopean junaliikenteen saaminen toisi tasavertaista mahdollisuutta kuntalaisille matkustaa maakunnan sisällä aina Helsinkiin saakka.

Liikenneministeriöstä perjantaina saamani selvityksen mukaan Iisalmi-Ylivieska rataosan henkilöjunaliikennettä koskeva ostosopimus, joka sisältää Iisalmi-Ylivieska -junaliikenteen on voimassa 31.8.2006 asti (oikoradan valmistumiseen asti). Tämän jälkeisestä sopimuksesta neuvotellaan parhaillaan VR:n kanssa. Rataosa kuuluu niihin rataosiin, joille on suunniteltu kiskobussiliikennettä. Kiskobussiliikenne tällä rataosalla alkanee vuoden vaihteen tienoilla (ajankohtamuutokset vielä mahdollisia). LVM on teettänyt ostoliikenteestään yhteiskuntataloudellisen kannattavuusselvityksen. Alustavien tietojen perusteella näyttää siltä, että kiskobussiliikenne Iisalmi-Ylivieska -välillä olisi yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa säilyttää. Liikenteen lopettamisen haitat olisivat suuremmat kuin lopettamisen hyödyt.

Iisalmi-Ylivieska välisen rataosuuden makuuvaunuliikennettä selvitetään valtiosihteerien muodostamassa työryhmässä, joka pohtii laajasti junaliikenteen laajuutta ja rahoitusta kokonaisuutena. Ei ainoastaan yöjunaliikennettä. Asian selvitys on siis vielä kesken, eikä päätöksiä ole vielä tehty. Yöjunaliikenteen osalta täytyy tietenkin sanoa, että se on kovin kallista.

On aivan selvää, että on tehtävä työtä, että henkilöjunaliikenne säilyy Iisalmen ja Ylivieskan välillä. Samoin on pidettävä huolta siitä, että makuuvaunuliikenne ulottuu tulevaisuudessakin Kuopiosta pohjoiseen eikä pysähdy Kuopioon.

Ylä-Savo ja etunenässä Iisalmi, on Pohjois-Savon menestyksen kannalta merkityksellinen. Viitostieakseli on jo nyt ja tulevaisuudessa yhä vahvempi selkäranka maakunnalle. Varkauden, Kuopion ja Ylä-Savon seudut eivät saa lähteä toisiaan vastaan kilpasille. Jokaisen näiden kolmen maakunnan on omalta osaltaan pidettävä huolta siitä, että seutukuntiin kuuluvat kaikki kunnat selviytyvät vähintään lakisääteisistä velvollisuuksistaan. Nyt te ihmettelette, mitä ihmettä se toiselle kunnalle kuuluu ja eikä sillä ole edes oikeutta puuttua toisen kunnan asioihin. Vanhakantaisesti ajatellen ei olekaan eikä kuulukkaan, mutta yhteisvastuun näkökulmasta on ja kuuluu.

Pohjois-Savon maakuntahallitus on juuri linjannut työrukkasensa kuntataloustyöryhmän uuden toimenkuvan, joka sisältää ennakoivaa ja analyyttistä otetta kuntien ja maakunnan selviytymiseen ja toiminta ja työtapoihin. Nyt ei enää tarkastella mennyttä, vaan tähytään tulevaisuuteen ja näin maakunnan liitto ottaa vastuuta kuntien edunajamisessa myös maakunnan sisällä. Kuntataloustyöryhmän havainnot ja ehdotukset tulevat maakuntahallituksen käsittelyyn ja sitä kautta mahdollisesti poliittiseen päätöksentekoon. On syytä olettaa, että rakentavia huomioita ja ehdotuksia tullaan esittämään.

Nyt on tavattoman tärkeää, että seudut ja kunnat itse ottavat entistä tiukemmin lusikan omaan käteen ja etsivät vakavalla mielellä sellaisia rakenteellisia muutoksia, jotka vahvistavat palvelujen tuotantomalleja ja laajentavat käyttäjä kenttää. Samalla voidaan varmistaa osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus ja turvataan kuntalaisten perusoikeudet.

Hyvää vappua ja mukavaa kesän odotusta

---

Vappu
Kuopio 1.5.2005

Hyvät toverit, arvoisat vappua juhlivat

Suomi toimii aktiivisesti Eurooppalaisessa yhteisössä vieden myös siellä eteenpäin ajatusta rauhan, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta.

Vuosi sitten toivotimme kymmenen uutta jäsenvaltiota tervetulleeksi EU-jäseneksi. Viime vuoden lopulla allekirjoitettiin esitys uudeksi EU:n perustuslaiksi. Perustuslaki määrittää EU:n yhteiset arvot ja tavoitteet, EU:n ja kansallisvaltioiden työnjaon sekä eri EU- instituutioiden väliset suhteet. Esitys määrittää unionin tavoitteeksi mm. täystyöllisyyden, joka on meille sosialidemokraateille keskeinen tavoite. Näistä syistä perustuslain hyväksyminen kaikissa jäsenmaissa on tärkeää, jotta EU:n kehitys ei pysähdy.

Kansainvälinen solidaarisuus on sosialidemokraattisen työväenliikkeen aatteen alkuperäisiä kulmakiviä. Tavoitteena on maailmanlaajuisesti tasa-arvon edistäminen ja köyhyyden vähentäminen. Köyhyyden poistamista riittää myös kotomaassa. Tällä viikolla annetun hallituksen kehysselonteon tärkein asia on vähävaraisten aseman parantaminen. Toimeentulo-ongelmista kärsii moni. Vähävaraisia ja pienituloisia on kaikissa väestöryhmissä. Niinpä he eivät esiinny ja erotu yhtenäisenä, vahvaan edunvalvontaan kykenevänä joukkona - pikemminkin päinvastoin; he ovat hiljaisia, jotka eivät jaksa edes valittaa. Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä. Vähävaraisten asemaa tulee parantaa esimerkiksi korottamalla työmarkkinatukea ja poistamalla asumismenojen seitsemän prosentin omavastuu.

Kunnat elävät yhtäältä samanlaisten, toisaalta erilaisten haasteiden edessä. Hallituksen taholla mietitään kuumeisesti uudenlaisen hallintomallin kehittämistä. Sosialidemokraattien selkeä kanta on, että edelleen tulee säilyttää valtion ja kuntien hallinto, ns. kaksinapaisuus. Toisaalta kuitenkin halutaan tukea aluekeskus- ja seutuhallintoa ja toisaalta vahvistaa maakunnan liittojen toimintaa. Näyttää siltä, että seudut ja maakunnan liitot toimisivat ns. alueella funktioina, joilla olisi yhä selvempi tehtäväkenttä alueen hyvinvoinnin lisäämisessä kuntien ja valtion ohjauksessa. Miten tämä sitten mahdollistuu jää nähtäväksi.

Itse uskon, että niin seudut kuin maakunnan liitot mahtuvat tekemään työtä yhteisellä areenalla. Roolit ovat kuitenkin erilaiset. Pohjois-Savossa on viisi seutukuntaa. Mikäli kaikkiin seutukuntiin tulisi seutuhallitus, on päivän selvää, että nämä seutuhallitukset operoisivat pääsääntöisesti oman seutukunnan sisällä.

Maakunnan liitto sen sijaan, jo nykyisen tehtävänsä mukaan, on etujen ajamisen suhteen vastuullinen koko maakunnasta ja kaikista viidestä seutukunnasta. Maakunnan liittojen välinen yhteistyö on myös liittojen vastuulla, ja sitä on aika mahdoton siirtää seutuhallinnolle. Näin ollen ajattelen, että hyvällä yhteistyöllä seutuhallitusten kanssa, on mahdollista saavuttaa selvästi nykyistä vahvempaa edunvalvontaa maakunnan sisällä ja maakunnasta ulospäin.

Kuopion seutu on maakunnan kehittymisen näkökulmasta keskeinen tekijä. Seudun vetovoima on se, jonka varaan monet kehitysnäkymät on perusteltu. Kuopio on voimakkaasti etsinyt uusia ulottuvuuksia seudun houkuttelevuuden parantamiseksi. Yhtenä mielenkiintoisena ja merkittävänä voi pitää Saaristokaupungin rankentamishanketta. Ajattelen, että Pohjois-Savon täytyisi uskaltaa yhä reippaammin hyödyntää niitä mahdollisuuksia, joita rauhallisuus, turvallisuus, puhdas ympäristö ja luonnon läheisyys tarjoavat.

Kuopion ja Siilinjärven yhteinen hanke lentokentän läheisyyden hyödyntämisessä on tervetullutta ja ehdottomasti järkevää. Se tuo valmistuessaan virkeyttä lentoliikenteelle, palvelee elinkeinoelämää ja vahvistaa koko maakunnan elinvoimaisuutta. Kun vielä yhdessä saamme Päiväranta/Vuorela välin Kallansiltoineen kuntoon, voimme sanoa, että yksi merkittävä kokonaisuus on saatu aikaiseksi.

Uskon, että tulevaisuudessa maakunnan yhtenä menestystekijänä tulee olemaan hyvinvointi osaaminen. Yliopistollinen sairaala, yliopisto ja sen läheisyyteen muodostunut massiivinen ja korkean osaamisen keskittymä antaa meille menestymisen mahdollisuudet.

Jotta tässä menestymisessä onnistuisimme, on pidettävä huolta siitä, että myös julkisella sektorilla riittää ammattitaitoisia työntekijöitä. Osaavan henkilöstön saatavuudessa ja riittävyydessä on ongelmia kaikilla julkisilla palveluntuottajilla. Sosiaali- ja terveyspalvelualan vetovoimaisuuden kasvattaminen ja tehtävien haasteellisuuteen nähden asianmukaisen palkkauksen ja urakehityksen varmistaminen on välttämätöntä.

Tällä hetkellä arviolta kymmenesosassa kuntia ei ole lainkaan päteviä sosiaalityöntekijöitä Tilanne on kestämätön esimerkiksi lastensuojelun ja huono-osaisten ihmisten tilanteessa tarpeellisten tilannearvioiden tekemisen sekä suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen toiminnan kannalta. . Vaikka meillä Pohjois-Savossa on alan ammatillista ja yliopistollista koulutusta, emme voi tuudittautua uskoon, että automaattisesti koulutettu väki jää alueelle. On pidettävä huolta työväestä ja sitoutettava opiskelijat jo varhaisessa vaiheessa maakuntaan. Meidän on huolehdittava kansainvälistymisestä ja oltava valmiita ottamaan vastaan muualta tulevia.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana jää suuri joukko osaajia eläkkeelle. Sen mukanaan tuomaa haastetta ja uhkaa ei ole mahdollista sivuuttaa ja ajatella, että aika haavat parantaa. Ei ole ollenkaan utopiaa uskoa, että tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijöistä yhä enemmän on vierasmaalaisia. Kuntalaisilla on nyt ja tulevaisuudessa lain vahvistamat oikeudet peruspalveluihin ja kunnan sekä valtion on ne yhdessä järjestettävä.

Hyvää vappua ja mukavaa kesän odotusta

---

Vappu

Siilinjärvi 1.5.2005

Arvoisa toriyleisö, Hyvät toverit

Sanotaan, että suomalainen yhteiskunta elää historiansa vaurainta aikaa. Tutkimusten mukaan meillä menee erittäin hyvin lähes kaikilla mittareilla mitattuna. Kilpailukykyämme pidetään yhtenä maailman parhaista, bruttokansantuotteemme kasvaa hyvää vauhtia. Koulutuksen tasoa ja laatua käydään ihastelemassa laajasti monista maista. Tällainen tilanne on mahdollistanut sen, että Valtioneuvosto ja Eduskunta on voinut ylläpitää vakaata kehitystä ja samalla uudistaa lainsäädäntöä, jolla monia olemassa olevia epäkohtia on voitu korjata.

Mittavimpia ovat olleet eläkelainsäädännön uudistaminen, jolla turvataan eläkeläisten asema useiksi kymmeniksi vuosiksi eteenpäin ja kansallisen terveyshankkeen toteuttaminen, jonka tavoitteena on antaa kansalaisille tarvitsemansa terveyspalvelut kohtuullisessa ajassa. Sosiaalialan kehittämishanke, joka vielä monilta osin odottaa täytäntöönpanoa, vakiinnuttaa täysimääräisesti toteutuessaan sosiaalihuollon palvelujen saantia ja laatua. Terveyden- ja sosiaalihuollon keskinäisen yhteistyön merkitys korostuu tulevaisuudessa yhä enemmän. Monin paikoin on sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoa ja organisaatio vastuuta yhdistetty tarkoituksena poistaa joustavaa palvelua rajoittaneet raja-aidat.

Vaikka yleistä eläkkeiden maksukykyä tulevaisuudessa on varmistettu uudella lainsäädännöllä, on ongelmaksi tullut eläkkeiden ostovoiman aleneminen. Erityisesti pienillä peruseläkkeillä elävien ihmisten taloudellinen arki on hyvin päättäjien tiedossa. Mitä tilanteen korjaamiseksi on mahdollista tehdä puhuttaa tällä hetkellä erityisesti sosialidemokraattista eduskuntaryhmää. Kun tähän vielä lisätään kaikki muut pienillä tuloilla elävät kansalaiset, mm. työttömät ja lapsiperheet, puhutaan varsin suuresta joukosta, joiden arjen turvaamiseen on pikaisesti saatava uusia toimintamalleja

Tällä viikolla annetun hallituksen kehysselonteon tärkein asia on vähävaraisten aseman parantaminen. Toimeentulo-ongelmista kärsii moni. Vähävaraisia ja pienituloisia on kaikissa väestöryhmissä. Niinpä he eivät esiinny ja erotu yhtenäisenä, vahvaan edunvalvontaan kykenevänä joukkona - pikemminkin päinvastoin; he ovat hiljaisia, eivätkä jaksa edes valittaa. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan erityisesti ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä. Vähävaraisten asemaa tulee parantaa esimerkiksi korottamalla työmarkkinatukea ja asumismenojen seitsemän prosentin omavastuun poistamisella toimeentulotuesta.

Kunnat elävät yhtäältä samanlaisten, toisaalta erilaisten haasteiden edessä. Meillä täällä Siilinjärvellä pidetään huolta muuttovoittoisesta, lapsirikkaasta kunnasta, mutta samalla voimakkaasti kasvavasta ikä ihmisten joukosta. Kunnan ikärakenne säilyy kuitenkin vielä pitkään suhteellisen terveenä, kunnassa elää ja toimiin kaikkiin ikäluokkiin kuuluvaa joukkoa.

Ikääntyvän väestön hyvinvoinnin turvaamisessa ollaan aivan uudenlaisten haasteiden edessä. Eliniän pidetessä on syytä olettaa, että tulevaisuudessa on yhä suurempi joukko yli 80-vuotiaita, jotka asuvat omissa kodeissaan ja heille tarvittavien palveluiden järjestäminen vaatii kunnilta uusia innovaatioita. On päivän selvää, että monetkaan kunnat eivät selviä näistä haasteista yksin. Lain mukaan kunnilla on vastuu peruspalveluiden järjestämisestä ja jos siihen ei yksin pysty, on kyettävä sopimaan yhteistyöstä ja jopa kuntaliitoksista. Kansalaisilla nyt vaan on yksinkertaisesti oikeus saada lakiin pohjautuvat palvelut.

Yhteiskunnassa on suurta huolta lasten- ja nuorten hyvinvoinnista. Lapsimyönteinen ilmapiiri vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja tukee vanhempien kasvatustehtävää. Vaikka lasten yleinen hyvinvointi on lisääntynyt, kasvava osa lapsista on vaarassa syrjäytyä. Mielenterveysongelmat, perhekriisit, oppimisvaikeudet ja päihteiden käyttö vaativat yhä enemmän osaavaa tukea ja hoitoa. Tämä edellyttää lapsi- ja perhetyön ammattilaisilta entistä syvempää ammatillista osaamista.

Ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta on vanhemmilla. Mikään viranomainen ei voi, eikä sen pidä, tätä vastuuta itselleen ottaa. Yhteiskunnan on silti tuettava perheitä kasvatusvastuussa ja palveluiden järjestämisessä. Perheitä tukevien palvelujen on syytä yhä enemmän verkostoitua ja tehdä yhdessä työtä. Se on ainut tapa estää väliinputoamiset ja tiedon kulun katkokset. Päivähoito, neuvolat, kouluterveydenhuolto, oppilashuolto ja sosiaalihuolto yleensä, ovat avainasemassa varhaisessa puuttumisessa. Riittävän aikainen puuttuminen mahdollistaa tilanteiden pahenemisen estämisen ja syrjäytymisriski oleellisesti pienenee.

Yleisesti ottaen Siilinjärvellä on pystytty ja pystytään järjestämään lain määräämät velvoitteet. Sen sijaan ylimääräistä, mikä lisäisi kuntalaisten selviytymistä ja turvallisuutta, ei juuri pystytä järjestämään. Moniin asioihin pitäisi pystyä puuttumaan ennalta ehkäisevästi ja siihen meillä ei riittävästi ole ollut mahdollisuuksia. Ei ole kuitenkaan syytä luovuttaa, vaan yhä tiiviimmin on etsittävä yhteistyömuotoja oman kunnan sisällä ja naapuri kuntien kanssa.

Siilinjärvi on kuntana ulospäin suuntautuva ja meistä on laajemminkin hyvä kuva. Olen useasti kuunnellut Eduskunnan suuressa salissa, kun Siilinjärvi on ollut myönteisessä mielessä esillä jopa ministereiden puheissa. Pitäkäämme yhdessä huolta siitä, että tämä kuva säilyy ja kuntamme sisällä yhteistyö ja avoimuus pysyvät voimissaan. Vain siten meillä on mahdollista hakea ennakkoluulottomasti uusia ratkaisumalleja niin, että omalta osaltamme olemme vahvistamassa koko Pohjois-Savon elinvoimaisuutta vahvana maakuntana Itä-Suomessa.

Hyvää vappua ja mukavaa kesän odotusta

---

Jyväskylän puoluekokouksessa aatteelliset suuntaviivat hyvään elämään

24.4.2005

Jyväskylän puoluekokous tarjoaa viihdettä, jännitystä ja raakaa työtä. Puolueessa on valmistunut kaksi visio asiakirjaa, jotka molemmat kirvoittavat kokousedustajien kielenkannat. Hyvinvointi visio on saanut jo nyt runsaasti kommentteja.

Ei ole ollenkaan helppoa luoda katsetta vuosiksi eteenpäin ja ennustaa tulevaa sekä määritellä niitä asioita joiden olisi syytä pysyä paikallaan. Hyvinvointiasiakirja lähtee siitä, että julkiset toimijat (kunta ja valtio) ovat ne joiden tehtävä on tulevaisuudessakin järjestää kuntalaisten peruspalvelut. Kolmas sektori ja yksityinen yritystoiminta ovat jo nyt tulleet jäädäkseen myös peruspalveluiden tuottajina. On päivän selvää että juuri nämä toimijat ovat tulossa yhä laajemmin mukaan palveluiden toteuttajina.

Niinpä tulevaisuudessa palveluiden saatavuuden ja laadun valvonta saa yhä merkittävämmän roolin. Kuntien ostaessa lisääntyvässä määrin tarvitsemiaan palveluita ei saa unohtaa valvontavastuuta. Yhdessä lääninhallitusten kanssa kuntien pitäisi tänä päivänä valvonta suorittaa. Puutteita valvonnan osalta on jo nyt olemassa ja tulevaisuudessa on mietittävä miten yhä laajeneva velvoite riittävällä luotettavuudella suoritetaan.

Sosiaali- ja terveysmenojen räjähdysmäinen kasvu on pakottanut yhä voimallisemmin pohtimaan ongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisemistä. Kansalaisten terveyskäyttäytyminen on kääntynyt huolestuttavaan suuntaan. Vaikka kaikenlainen hyvinvointi valistus täyttää median se ei näytä tavoittavan kuin pienen osan ihmisistä. Voi kysyä onko niin, että olemme tuudittautuneet siihen, että kaikki terveyteen liittyvät ongelmat voidaan hoitaa ja ratkaista.

Hyvinvointi visiossa otetaan reippaasti kantaa ihmisen omaan vastuuseen terveydestään, ympäristöstään ja läheisistään. Ajatuksen perusta on se, että ihmisen omaa vastuuta ei voi kenellekään siirtää. Viime vuosina on käyty kiihkeääkin keskustelua siitä elämmekö holhous yhteiskunnassa. Väitetään, että menneisyydessä ihmiset ovat voineet paremmin, huolehtineet itsestään enemmän ja eläneet terveellisemmin eivätkä olleet holhousyhteiskunnan "pilaamia."

Vuosikymmeniä sitten ihmisten ja ympäröivän maailman ongelmat olivat vähäisemmät, mutta samalla myös keinot ongelmien hoitamiseen olivat rajallisemmat. Joten on vaikea sanoa voivatko ihmiset silloinkaan, yleensä ottaen, kovin paljon paremmin. Sosialidemokraatit ovat etunenässä olleet rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa sillä ajatuksella, että se muodostaisi turvaverkon silloin kun ihminen ei itse selviydy elämän mukaan tuomista paineista. Voimme olla ylpeitä siitä että hyvinvointi yhteiskunnan perusta on kunnossa. On kuitenkin järkevää käydä sitä keskustelua joka johtaa parempaan ihmisten omaan elämän hallintaan ja ratkaisujen löytämiseen. Hyvinvointi osaaminen luo mahtavat edellytykset sille, että hyvän elämän edellytykset on mahdollista löytää jokaiselle.

Työ kulkee perhe-elämän varpailla

Suomalainen yhteiskunta on tavattoman työsidonnainen. Meillä on taustalla historia joka on työntäyteinen. Sotien jälkeen rakennettu moniarvoinen yhteiskunta ei ole syntynyt itsestään ja suuret ikäluokat hyvin muistavat työn ja siihen kuuluvan arvostuksen merkityksen ja ehkä samalla myös painolastin. Suuri rakennetyöttömyys on jakanut työväestöä kahtia. On muodostunut epäinhimillinen eriarvoisuus, joka luokittelee ihmiset vastaan toisiaan Siksi kaikkien, sosialidemokraattien etujoukoissa, on väsymättä esittävä keinoja tämän ihmisiä loukkaavan vinoutuman poistamiseksi.

Työ ja työelämä ovat käyneet yhä vaativammaksi. Ne, joilla on töitä, ovat vaarassa uupua se alle, epäterve kilpailu yhteiskunnassa ja työpaikoilla on lisäämässä stressiä ja uhkaa työn tuloksellisuutta. Sosialidemokraatit haluavat olla luomassa siltaa perhe-elämän ja työn välille. Tuloksien saaminen ei ole helppoa. Kaikkien työnantajien saaminen yhteistyötalkoisiin vaatii neuvotteluja ja lain tuomia velvollisuuksia ja määräyksiä. Monia edistysaskelia on jo otettu, mutta niiden vieminen käytäntöön siten, että yleinen ilmapiiri muuttuisi, vaatii paljon työtä.

Muutos usein vaatii uuden sukupolven. Olen miettinyt millaisen mallin esim. oman sukupolveni edustajat annamme lapsille perheen ja työn merkityksestä ja niiden suhteesta. Muistaako omat lapsemme vain joulut, pääsiäiset ja juhannukset jolloin perhe oli kasassa ja muina aikoina vanhemmat työssä tai kokouksissa. Kun lasten kannalta olisi tärkeää, että myös tavalliset viikot ja arki muistuttaisi perheen ja läheisten läsnäolosta.

Me voimme muodostaa oma suhtautumisen työhön ja perhe-elämään paljolti luetun ja annetun opin kautta. Suurin oppiminen tapahtuu kuitenkin omien kokemusten ja eletyn elämän muodossa. Tämän vuoksi on tärkeää, että kaikin keinoin vaikutettaan siihen, että yhteiskunnallinen velvoite tehdä työtä ei murenna pohjaa toisen tärkeän peruselementin olemassa ololta, perheeltä ja ennen kaikkea lapsilta.

Oppimisen mahdollisuus turvallisissa olosuhteissa

Suomalainen osaaminen on monilla mittareilla mitattuna korkealla. Kaikille yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus käydä koulua ja opiskella on ollut osaamisemme perusta. Kaukana ovat ne ajat jolloin oikeasti vanhempien varattomuus esti lasten hakeutumisen opiskelemaan. Nykyinen monimuotoinen ja verkostoitunut koulutusjärjestelmä mahdollistaa elinikäisen oppimisen. Uudelleen kouluttautuminen on mahdollisuus jota on syytä arvostaa. Yhteiskunta tarvitsee yhä enemmän moni osaajia ja yhä useampi hankkii itselleen monta ammattipätevyyttä.

On kannettu syystä huolta kädenaitojen osaajien puutteesta. Teknistyvästä yhteiskunnasta huolimatta kaikkea ei voi tehdä tietokoneella. Uudelleen on kiinnitetty huomiota peruskoulun mahdollisuuksiin huolehtia riittävästä kädentaitojen opettamisesta. Ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvän olon tunteeseen vaikuttaa myös se että voi saada aikaan jotakin myös käsiensä kautta. Mitä useampia itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia meillä on sitä onnistuneemmaksi voimme kokea elämämme.

Koululaisten ja opiskelijoiden hyvinvointiin on syytä kiinnittää yhä enemmän huomiota. Kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon toimivuus ja sitä kautta varhainen puuttuminen estävät ja vähentävät vakavampien ongelmien syntymistä ja kehittymistä. Koulun ja kodin välinen tiivis yhteistyö vahvistaa nuorten käsitystä siitä, että heistä pidetään huolta laajalla rintamalla. Vanhemmuuden vastuu on edelleen vanhemmilla, mutta yhteiskunnan on oltava sitä rinnalla tukemassa ja joskus toimittava sijaisena. Missään olosuhteissa ei lapsia saa jättää yksin selviytymään.

Kunnat mahdollisuuksien toteuttajana

Kuntien mahdollisuudet selviytyä palveluiden järjestämisestä puhuttaa ihmisiä puolueiden sisällä ja ulkopuolella. Kuntien tilanne ei ole täysin identtinen keskenään. Jotkin kunnat voivat taloudellisesti paremmin kuin toiset ja selviytyvät sitä kautta helpommin olemassa olevista haasteista. Toiset kunnat ovat taloudellisesti lujilla mutta siitä huolimatta ovat onnistuneet etsimään ratkaisuja joilla palvelut pelaavat ja kuntalaiset ovat tyytyväisiä.

Valtion taholta on syystä kiinnitetty runsaasti huomiota kuntien väliseen yhteistyöhön ja yhteisten palvelujärjestelmien etsimiseen. Onnistuneita ratkaisuja löytyy eri puolilla maata, mutta jostakin syystä niiden maastouttaminen laajemmin tuottaa tuskaa. Kuntien itsehallinto on kiistaton, mutta ihan itse saisi senkin päättää, että haetaan kuntien ja seutukuntien välisiä ratkaisuja.

Joka tapauksessa on selvää, että tulevaisuus asettaa yhä enemmän kysymysmerkkejä monen kunnan yksin selviytymisen perään. Olisi syytä hyvissä ajoin ja suunnitellusti käydä läpi laajamittainen kuntayhteistyö ja mahdolliset kuntaliitokset. Maakuntien ja sitä kautta Maakuntien liittojen vastuu koko maakunnan kehittymisestä tulee korostumaan. Maakunnissa tulee olemaan yhä voimakkaampia keskuksia joiden yksi tehtävä on huolehtia myös reuna-alueiden palveluiden järjestämisestä ja saatavuudesta. Yhä edelleen Suomessa on jokaisella yhtäläiset perusoikeudet asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.

Maaliskuussa voimaan asunut hoitoon pääsyn takaava laki sai valmisteluvaiheessa osakseen runsaasti epäilyjä ja se lykkäämistä monelta taholta toivottiin. Kyseessä on kuitenkin merkittävin uudistus terveydenhuollon osalta sitten kansanterveyslain. Nyt voimme varmaan kaikki olla tyytyväisiä, että laki valmisteltiin ja se saatettiin voimaan. Siitäkin huolimatta että joissakin terveyskeskuksissa ja sairaanhoitopiireissä on vaikeuksia lain toteuttamisessa.

Tämän lain myötä kansalaiset ovat oikeasti saman arvoisia asuinpaikasta, taloudellisesta tilanteestaan tai sairaudestaan riippumatta. Nyt on vain pidettävä huolta, siitä että yhteisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen ja kriteereiden mukaan toimitaan. Kuntasektorin työntekijöiden saatavuuden ja ammatillisen osaamisen haasteet ovat olemassa ja tulevaisuudessa ne vain voimistuvat. Tarvitaan voimakasta ja tulevaisuus huomioon ottavaa henkilöstöpolitiikkaa, laajempia toimintakokonaisuuksia ja työ hyvinvoinnin lisäämistä, jotta terveydenhuolto pystyy vastaamaan kansalaisten tarpeisiin.

---

Hiljaiset vastuunkantajat 19.4.2005

Helsinki/Vanha ylioppilastalo

Arvoisat kuulijat

Määritelmä siitä kuka on omainen ja mitkä ovat hänen tehtävänsä ja oikeutensa ovat jatkuvan pohdiskelun kohteena. Perhemuotojen vaihdellessa asiasta on aiheellistakin keskustella. Vanhempien oikeudet lastensa suhteen ovat kokeneet melkoisen muutoksen viime vuosikymmeninä. Lasten oikeuksia valvovat lait ja vanhemmuuden vastuuta ja velvollisuutta määrittelevät laita ja moraaliset käsitykset etsivät kokoajan hyväksyttäviä ja nyky-yhteiskunnassa toimivia muotoja.

Ihmisen vastuu omasta itsestä ja elämästään on jatkuvan keskustelun aihe. Kokoajan käydään rajanveto keskustelua siitä mikä on ihmisen itsensä ja yhteiskunnan vastuun rajat. Lopullista selvyyttä tai aukotonta yksimielisyyttä asiaan ei varmaan koskaan saada. Vaikka tänään ihmisillä on paljon haasteita ja kynnyksiä ylitettävänä on myös paljon apua saatavissa. Se kohtaako olemassa oleva apu ja sen tarvitsija aina toisensa onkin sitten jo toinen kysymys.

Selvitäkseen yhä kasvavasta hoivasta ja huolenpidosta yhteiskunta on alkanut yhä enemmän antaa arvoa omaisille, jotka huolehtivat sairaista tai ikääntyneistä omaisistaan. Lokakuussa 2003 Sosiaali- ja terveysministeriö asetti sosiaalineuvos Elli Aaltosen selvityshenkilöksi laatimaan ehdotukset toimenpiteistä, joilla omaishoitoa voidaan kehittää osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kokonaisuutta.

Selvitystyön sisältö ja toimenpide ehdotukset ovat juuri niitä joita toimivan omaishoidon järjestämiseksi tarvitaan. Kyseessä on laaja toiminnoiltaan mutta myös kustannuksiltaan mittava selvitystyö. Toimenpiteiden toteutumiseen edes osittain menee vuosia. Viime vuonna astui voimaan omaishoitajien oikeus lomapäiviin ja kunnan velvollisuus järjestää sijainen. Nyt kaavaillaan seuraavaan budjettiin omaishoidontuen indeksitason turvaamista. Omaishoitajien palkkauksellisen epäkohdan korjaamista joudutaan vielä odottamaan.

Omaishoitajien työn yleinen arvostaminen ja käytännön olosuhteiden järjestäminen ei niinkään ole lainsäädännöllä järjestettävissä. Heidän tekemänsä työn tukeminen ja keskustelu mahdollisuuksien turvaaminen ei useinkaan vaadi suuria taloudellisia panostuksia vaan halua järjestää asiat. Samalla kun pyritään parantamaan omaishoitajien taloudellista tilannetta, on varmistettava annettavan omaishoidon laatu ja pysyvyys. Omaishoitajan työ on raskasta ja vaativaa eikä siihen työhön meistä kaikista ole.

Maaliskuussa 2005 voimaan asunut hoitoon pääsyn varmistamisen turvaava laki on samansisältöinen kaikille riippumatta sairauden laadusta. Olen useaan otteeseen joutunut muistuttamaan siitä, että myös mielenterveyspotilaat kuuluvat tämän lain piiriin. Ongelmana näyttää olevan se, että psykiatriset jonot jokseenkin puuttuvat, vaikka kaikki tiedämme, että hoitoon pääsy on kovin vaikeaa ja vaihtelee maan eri osissa. Jonot, ovat työntekijöiden ajanvarauskirjoilla ns. piilossa. Mikä tarkoittaa sitä, että hoitoaikoja resurssien puuttuessa annetaan pidemmin välein kuin tarve vaatisi. Myös psykiatrian on kirjattava potilaansa jonorekistereihin, jotta oikea resurssin tarve voidaan todeta. Psykiatriset potilaat ja heidän omaisensa ovat huonoja pitämään puoliaan monesta eri syystä ja siksi hoitavanjärjestelmän on otettava tästä tavallista enemmän vastuuta.

Omaisena oleminen on hyvin moni tahoista. Se voi olla hyvin lähellä ja jokaisessa arkipäivässä läsnä olemista. Se voi olla vähän matkan päässä seuraamista ja valmiin apuun tulemista. Kaikkein vaikeimpia ovat mielestäni ne tilanteet joissa omainen on tai joutuu olemaan niin liki läheistään, että oma elämä jää elämättä tai on pahasti vajaata. Omainen voi myös joutua syystä tai toisesta olemaan ihan kokonaan poissa läheisensä elämästä.

Psyykkiset ongelmat ovat tyypillisesti sellaisia että nämä omaisen kaksi vaikeinta osaa usein konkretisoituvat. Perheen ja omaisten osallisuus sairastumiseen, tervehtymiseen ja hoitoon on jatkuvan keskustelun ja pohdinnan aiheena. Itse ajattelen, että ihminen ei sairastu eikä tervehdy yksin. Tarvitaan ympärille verkostoa, omaisia, ystäviä ja ammattihenkilöitä.

Psyykkisten sairauksien ympärillä on ahdistusta, pelkoa, hätää, huolta, vihaa, pettymystä, häpeää, toivottomuutta ja poikkeavuuden tunnetta. On myös helpotusta, huolenpidon tunnetta, uutta mahdollisuutta läheisiin ja omaan elämäänsä. Sellaisten tunteiden löytämistä joita ei tiennyt olevan sekä mahdollisuutta toimia aikaisempaa paremmin ja tulla omien asioidensa herraksi.

Tämä vaatii monesti potilaan, omaisten ja ammattihenkilöstön tiivistä yhteistyötä. Sellaista yhteistyötä jossa kaikki kolme osapuolta voivat puhua avoimesti. Keskustelu on usein vaativaa ja joudutaan ottamaan esiin kipeitäkin asioita. Kipeitä siten, että mieli voi pahoittua. Tätä ei mielestäni kuitenkaan pidä pelätä sillä vanha sanonta on, jos ei mieltään pahoita ei tapojaan paranna.

Omaisen asema hoito ja terapiatilanteissa on usein hyvin vaativa ja monet jäisivät tästä syystä tilanteista syrjään. Kuitenkin on niin, että sanomattomat sanat sittenkin satuttavat kaikkein eniten. Aggressiivisuuden pelko tai sen olemassa olo usein karkottavat omaiset hoitotilanteista. Työntekijöiltä vaaditaan osaamista ja uskallusta puuttua kyseisiin tilanteisiin. Tietysti tätä samaa pelkoa voi myös potilaat kokea omaisten taholta.

Olen itse erikoistunut psykiatriseksi sairaanhoitajaksi 1982 ja erityistason perheterapeutiksi 1992. Urani alussa perheiden ja läheisten mukaan ottaminen oli tätä päivää sattumanvaraisempaa. Olen vilpittömän iloinen siitä että tänä päivänä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus että omaiset ovat hoidossa mukana jo ensi metreiltä.

Omaisia tarvitaan hoidossa hyvin moneen asiaan. Erityisesti pidän tärkeänä omaisten mahdollisuutta piirtää menneisyyden ja historian karttaa. Kertoa niistä tapahtumista ja asioista, tunnelmista ja ratkaisuista, joista potilaalla saattaa olla vääristynyt tai täysin puutteellinen tieto. Kokemusten vaihtaminen puolin ja toisin on tavattoman tärkeää sillä jokainen perheen jäsen kokee saman tapahtumaan omalla laillaan ja joskus täysin vastakohtaisena.

Psykiatriassa on useita hoitosuuntauksia. Joskus tuntuu siltä, että paras mahdollinen hoito ja potilas eivät kohtaa toisiaan. Usein käy niin, jos hoidossa tulee ongelmia, sanotaan että tämä potilas ei hyödy hoidosta. Kun sen sijaan pitäisi sanoa olisiko tälle potilaan joku toinen hoito tai hoitaja parempi. Väitetään, ettei sellaista potilasta ole, etteikö hän hyötyisi hoidosta, jos ne vaan oikealla tavalla kohtaavat toisensa. Olen taipuvainen uskomaan tähän.

Kansaneläkelaitos on käynnistänyt tutkimuksen jossa kerätään tietoa ns. pitkien (analyyttisten) terapioiden ja lyhyiden (ratkaisukeskeisten) terapioiden vaikutuksista. Nämä kaksi toisistaan kovasti poikkeavaa koulukuntaa ovat kisanneet keskenään koko olemassa olonsa ajan. Itse ajattelen että molemmille hoitosuuntauksille on paikkansa. Kuitenkin niin, että niin systeemiselle kuin ratkaisukeskeiselle hoidolle on olemassa selvästi laajempaa tilausta mitä tällä hetkellä on mahdollisuuksia. Erityisesti laajemman perheterapian pääsemistä KELA:n korvausten piiriin pidän perusteltuna. KELA:n aloittama tutkimus tulee valmistuttuaan varmasti ohjaamaan KELA:n tukien painopistettä.

Ihmistä yleensä auttaa se kun tietää, ettei ole yksin. Kokemusten vaihtaminen, toisten tilanteiden kuunteleminen ja yhteisen kokemuksen kautta ymmärryksen löytäminen antaa uusia voimavaroja. Niinpä vertaisryhmät ovat monesti suositeltavia toimintamuotoja varsinkin siinä vaiheessa kun on oman asiansa kanssa hiukan tutumpi. Ajattelen, että akuutissa vaiheessa täytyy olla mahdollisuus keskustella tilanteestaan ihan oman joukon ja ammattilaisten kesken. Me jokainen tiedämme, että joskus on viisasta vieraammassa joukossa pitää joitakin asioita omana tietonaan, mutta että suljetussa piirissä niistä on tärkeää avoimesti puhua.

Yleinen yhteiskunnallinen suhtautuminen psyykkisiä ongelmia ja psykiatrisia potilaita kohtaan on parantunut. Ymmärretään, että kuka tahansa voi sairastua vaikka meillä joillakin on toisia suurempi alttius reagoida elämän mukanaan tuomiin paineisiin esim. masennuksella. Tänä päivänä psyykkiset sairaudet ovat työkyvyttömyyseläkkeelle jäännin suurin syy. Onkin herätty vaatimaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Työikäisen väestön hyvinvoinnin seuraajan toimivat pääsääntöisesti työterveyshuollot. Niinpä työterveyshuoltoon ollaan lisäämässä resursseja. Työterveyslääkäreiden koulutuksen järjestämiseen on valtio suunnannut lisää rahaa.

Raha ei tietysti tässäkään yksin riitä vaan tarvitaan tietojen ja taitojen vahvistamista sekä kykyä tunnistaa nimenomaan psyykkistä kuormittuneisuutta ja ennakoivia oireita mielen väsymisestä. Työpaikkojen työ hyvinvoinnin varmistamisessa on työnantajien, työntekijöiden, työterveyshuollon ja työsuojelun yhteistä tehtäväkenttää.

Neuvolatoiminta ja kouluterveydenhuolto ovat avainasemassa lasten- ja nuorten sekä perheiden hyvinvoinnin seuraamisessa ja varhaisessa puuttumisessa. Monin paikoin on perinteistä neuvolatoimintaa kehitetty perheneuvoloiden suuntaan ja pidän tätä kehitystä välttämättömänä. Kouluterveydenhuollon rinnalla oppilashuolto on noussut yhä merkittävämpään rooliin. Koulun ja kodin saumaton yhteistyö on välttämätöntä myös silloin kun asiat ovat hyvin. Me kaikki tarvitsemme myönteistä palautetta jaksaaksemme ottaa vastaa olemassa oleva kielteinen. Hyvä entinen työkaverini aina sanoi, että ihminen tarvitsee kaksitoista myönteistä palautetta ennen kuin yksi paha kuittaantuu. Joten yrittäkäämme kaikki antaa toisillemme myönteinen signaali aina silloin kun se on paikallaan vähän niin kuin varastoon tulevia pahoja päiviä varten.

On paljon mahdollisuuksia ennaltaehkäistä psyykkistä sairastumista, on paljon mahdollisuuksia hoitaa sairastunutta mieltä ja on paljon mahdollisuuksia lisätä yhteiskunnallista suvaitsevaisuutta. Meillä kaikilla on oikeus olemassa oloon sellaisina kuin me olemme, sillä rajauksella että toisia meillä ei ole oikeutta satuttaa.

Äiti- Satu

Hei äiti kerro minulle satu!
Millainen satu?
Hyvä satu! Onnellinen satu! Satu onnellisesta ihmisestä ja maasta jonka nimi on onnela!
Mikä sellainen satu on? Äiti ei ole koskaan kuullut Onnelasta.
En minäkään ole kuullut, mutta kerro kuitenkin äiti kiltti, satu onnen maasta.
Äiti ei osaa, kerro sinä.
Minä kerron.
Äiti tiedätkö, että kaukana taivaanrannan takana on maa nimeltään Onnela. Ja tiedätkö että se maa ei ole samanlainen kuin tämä meidän maa. Se maa on kaunis niin kuin tämäkin maa oli silloin kun mummi oli lapsi. Onnelassa on paljon kukkia ja puita ja pensaita sellaisia kuin siinä kuvassa jota mummi kerran näytti. Ja se maa tuoksuu hyvälle. Ja ne puut ja pensaat ovat vihreitä eikä ruskeita niin kuin meidän puut. Ja ihmiset ovat iloisia ja onnellisia ja lapset saavat juosta ulkona pihalla ja kävellä siellä metsässä. Niin ja äiti teidätkö, että onnelassa on järviä joissa voi uida ja joissa on kaloja eikä ne järvet edes haise pahalle. Äiti sellaisen maan minäkin haluaisin.
Kuule lapsi, nuku nyt, se maa on satua ei sellaista voi saada.
Miksi ei voi saada äiti kun minä haluaisin.

---

Maakuntavaltuuston kokous

Kuopio 4.4.2005

Arvoisat maakuntavaltuutetut, Liiton viranhaltijat, lehdistön edustajat, kokoukseen osallistujat

Kiitän saamastani luottamuksesta.

Minulla on ollut harvinainen tilaisuus harjoitella valtuuston puheenjohtajuutta noin vuoden ajan. Kahdeksan vuotta maakunnan liiton luottamushenkilönä on kohtuullinen pohja puheenjohtajana toimimiselle.

Kun katselen teitä voi tehdä sen havainnon, että joukko on uudistunut melkoisesti viime kaudesta. Onneksi meitä vanhojakin on vielä jäänyt siemeneksi, ikään kuin historian siirtäjäksi uudelle kaudelle. On syytä muistaa, että kestävää tulevaisuutta ei ole ilman elettyä menneisyyttä. Niinpä, kuunnelkaamme kaikki toinen toisiamme, haetaan eletystä toimivat osiot ja etsitään uudesta uusia selviytymisen mahdollisuuksia.

Nyt alkavalla kaudella Pohjois- Savossakin siirrytään uudelle EU rahoituskaudelle. Ennen sitä meidän on tehtävä kauden suunnitelmat, tavoitteet ja sovittava painopisteet. On esitetty perusteltuakin kritiikkiä siitä, että nykyisen Tavoite 1 kauden taloudellisten panostusten tuloksellisuutta ei pystytä riittävän objektiivisesti arvioimaan. Meidän on etsittävä yhä luotettavampia mittareita jotta tulosten arvioiminen olisi mahdollisimman läpinäkyvää. Tulevalla kaudelle EU esittää toimenpiteiden vahvistamista työllisyyden ja syrjäytymisen poistamiseen ja ehkäisemiseen. Joten uusia arviointiin käytettäviä mittaristoja tarvitaan. Jo nyt on selvää, että Pohjois-Savon ja Itä-Suomen selviytymiskamppailu tulee olemaan vielä nykyistäkin tiukempaa ja ilman toimivaa yhteistyötä emme siinä onnistu. Yhteistyön Maakunnanliiton, TE-keskuksen, Lääninhallituksen ja muiden rahoittajien kanssa on edelleen toimittava ja yhteistä suuntaa on vahvistettava koko ajan.

Maakuntien liittojen keskinäisen yhtenäisyyden löytäminen on ehdottoman tärkeää. Yhteisten hankkeiden sopiminen ei ole ollut kovin helppoa ja yksikertaista, mutta on kuitenkin menty kokoajan eteenpäin. Luottamushenkilöiden ja viranhaltioiden keskinäiseen kisailuun ei ole tilaa vaan on löydettävä yhä lujempaa luottamusta ja arvostusta toisiimme.

Me joudumme kilpailemaan, uusista ja olemassa olevista yrityksistä, osaavasta työvoimasta ja huolehtimaan ikääntyvästä väestöstämme, ehkäisemään syrjäytymistä sekä pitämään kunnossa koko palvelurakenteemme.

Yhä useampi kunta joutuu ja saa tehdä yhteistyötä toisen kunnan/kuntien kanssa. Seutukunnallinen järjestäytyminen on vauhdittunut ja sen avulla pyritään löytämään seutukunnallisesti toimivia ja kestäviä ratkaisuja kuntien selviytymisen takaamiseksi. Tämä kehitys ei mielestäni mitenkään ole vaihtoehto tai kilpaileva järjestelmä Maakunnan Liittojen toiminnalle.

Sisäasianministeriössä ollaan selkeästi kaavailemassa liitoille vahvempaa asemaa maakunnan hyvinvoinnin moottoriksi. Nämä suunnitelmat eivät mielestäni ole millään tavalla uhkaamassa kuntien itsehallintoa. Kunnat edelleen päättävä missä ovat mukana ja miten toimintansa järjestävät. Kuitenkin on niin että valtion ja hallituksen taholta ollaan suuntaamassa katsetta siten että tukea tulee jatkossa yhä enemmän ja varmemmin niihin hankkeisiin ja yhteisiin ponnistuksiin joissa on useampi kunta mukana. Minusta tämän tapainen strategia on kannatettavaa. Pohjois-Savon liitolla on osaamista ja kykyä ottaa uusia haasteita vastaan. Me voimme toimia kuntien edunvalvojina ulospäin, mutta myös maakunnan sisällä ja etsiä yhdessä kuntien kanssa nykyistä tuloksekkaampia yhteistyö muotoja.

Minua edelleen harmittaa Koillis-Savon palvelurakenne hanke, johon meistä kovin monet uskoi, kaatui viime metreillä. Olin ajatellut että siitä, meillä olisi ollut mahdollisuus saada malli esimerkki kolmen kunnan yhteistyölle ja sitä kautta paremmille ja pysyvimmille palveluille kuntalaisille.

Niinpä ole erityisen tyytyväinen kun Karttula ja Tervo ovat vakavalla mielellä liikkeellä yhteisen toiminnan löytämiseksi. Siellä on ajateltu, että esim. sosiaali- ja koulupalveluista olisi viisasta etsiä yhteisiä toimintarakenteita ja malleja. Nämä kaksi pientä kuntaa, jotka ovat minulle henkilökohtaisestikin tärkeitä, ovat hakemassa maakunnallisesti uutta ulottuvuutta ja saavat kyllä liitolta tukea hankkeelleen.

Ylimaakunnalliset luottamustehtävät vaativat meiltä nousemista pari piirua oman kunnan ylle. Näissä tehtävissä emme kukaan ole omien kuntiemme edunvalvojia, vaan meidän tehtävä on pitää huolta koko maakunnasta ja tähytä Itä-Suomen hyvinvoinnin parantamiseksi.

Olen ajatellut että jatkossakin esitän toiveita ryhmille ja ryhmäpuheenvuoron pitäjille kannanottoa tai evästystä joihinkin kulloinkin ajankohtaisiin kohdennettuihin asioihin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että muusta ei saisi puhua vaan kokousten harvalukuisuuden ja ajankäytön niukkuuden vuoksi on tärkeää, että merkittävät ajankohtaiset asiat saadaan perusteellisesti käsiteltyä.

Edelleen toivon, että voisimme käydä kokouksissa napakkaa ja mahdollisimman monen valtuutetun suulla keskustelua, joka toimisi myös evästyksenä maakuntahallitukselle ja virkamiehille. Esitän edelleen toiveen maakuntahallituksen jäsenille että osallistuisitte valtuuston kokouksiin.

Arvoisat valtuutetut meillä on edessämme haasteellinen 4 vuotta, toivottavasti voimme kauden viimeisessä kokouksessa esitellä pitkän luettelon kaikista niistä uusista yhteistyömuodoista ja hankkeista joita liitto on ollut tavalla tai toisella edesauttamassa.

--- 

Kuopion Naispiirin piirikokous

12.3.2005

Arvoisa puheenjohtaja hyvät naiset

Yhteiskunnan eriarvoistuminen on ollut laajassa keskustelussa. Viime syksystä ja nyt alkutalvesta on eduskunnassa keskusteltu paljon yhteiskunnan vähäosaisten aseman parantamisesta. On selvää että yksittäisillä toimenpiteillä ei saada riittävän pysyvää ja tarpeellista korjausta. Sosialidemokraattinen eduskunta ryhmä otti tavoitteekseen alimman työttömyyskorvauksen korottamisen 1,46 eurolla. Korotus on henkilön kannalta erittäin pieni, mutta on kuitenkin sellainen määrä jonka vuoksi työttömät joutuvat hakemaan toimeentulotukea sosiaalitoimistosta. Tämän pienen korotuksen seurauksena nämä ihmiset saavat itselleen oikeutetut tuet työvoimatoimistosta ja on arvioitu että 30 % vähenee asiakkaat sosiaalitoimen luukulta. Jolloin sosiaalitoimiston henkilökunnan mahdollisuus panostaa varsinaiseen sosiaalityöhön paranee. Sosialidemokraatit ovat valmiit poistamaan 7% omavastuun asumistuista, joka selvästi auttaisi heikoimmassa olevia. Nämä asiat ovat vielä lopullisesti sopimatta muiden hallituspuolueiden kanssa, joten keväällä on tältäkin osin tiedossa reipasta keskustelua.

Maaliskuun alussa on voimaan asunut hoitoon pääsyn varmistamislaki. Laki on vuosikymmeniin tärkein terveydenhuoltoa koskeva lakiuudistus. Se toteutuessaan varmistaa kansalaisten tasavertaisen mahdollisuuden terveyden- ja sairaudenhoitoon. Nyt näyttää siltä että valtaosa perusterveydenhoidosta ja erikoissairaanhoidosta pystyy tarjoamaan palvelut lain edellyttämällä tavalla. Kuitenkin vasta kesällä voidaan nähdä mikä on asiassa todellinen tilanne.

Sosiaalihuollon selvitystyön jatkotyöstäminen on käynnissä sosiaali- ja terveysministeriössä. On odotettavissa paljon kehittämis- ja uudistamistoimenpiteitä silläkin sektorilla. Erityisesti vanhusten kotipalveluun, laitoshuoltoon, omaishoitoon ja lasten suojeluun ja hyvinvointiin kohdistuvat tarpeet vaativat uutta otetta, yhteistyötä ja taloudellista panostusta.

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on käsitteillä sosiaalihuollon työntekijöiden pätevyysvaatimuksia ohjaava hallituksen esitys. Lain tärkein sisältö on tietysti se, että myös sosiaalihuoltoon voidaan nimetä ja palkata pätevää ja riittävän koulutuksen saanutta väkeä. Laki on ollut valmisteilla jo yli kymmenen vuotta ja on aika saada se voimaan.

Hallintovaliokunta on juuri aloittanut rajavartiolain asiantuntija kuulemisen. Lailla mahdollistettaisiin se, että rajavartijat voisivat tietyissä tilanteissa toimia poliisin oikeuksin. Tämä mahdollistaisi sen että akuutit syntyneet tilanteet voitaisiin hoitaa tapahtumapaikalla eikä asianomaisten tarvitsisi odottaa mahdollisesti tuntikausia poliisipartion paikalle saapumista.

Maan rajoilla kaikenlainen liikehditä on selvästi lisääntynyt. Laitonta rajan ylikulku pyritään kaikin keinoin estämään. Viime päivien uutiset siitä, että Suomen läpi on kulkenut useita bussilasteja naisia, joiden epäillään joutuneet ihmiskaupan ja prostituution uhriksi. Ihmiskauppa ja prostituutio ovat sellaisia ilmiöitä joihin on suhtauduttava jyrkän kielteisesti ja kaikki olemassa olevat keinot sen lopettamiseksi on otettava käyttöön. Laaja ja tiivis yhteistyö rajanaapureiden kanssa on ehdoton edellytys tavoitteiden saavuttamiseksi.

Työministeriö on aktiivisesti valmistellut työmarkkinatuen uudistamista aktivoivampaan suuntaan. Tämä on herättänyt monenlaista keskustelua. Erityisesti on pelätty kuntien taloudellisten velvoitteiden kasvua. Kieltämättä laki kyllä antaa senkin mahdollisuuden, jos työttömille ei aktiivisesti osoiteta työtä tai vastikkeellista toimintaa työttömyyskorvaukselle. Tämän uudistuksen hyvät puolet ovat kuitenkin mahdollisia kielteisiä puolia moninkertaisesti tehokkaammat. Samalla kun se velvoittaa tarjoamaan työtä se velvoittaa myös ottamaan työtä vastaan.

Itse tuen työmarkkinatuki uudistusta on jo korkea aika pyrkiä turvaamaan kaikille oikeus työhön. Pitkään jatkunut työttömyys on henkilön ja yhteiskunnan kannalta kestämätön tilanne niin henkisesti kuin taloudellisesti. Tämä on hyvä mahdollisuus saada kaikki mahdollinen työvoima reservi työmarkkinoiden käyttöön. Nyt on korkea aika lunastaa se totuus että työtä kyllä on kun vaan tekijöitä löytyy. Joka tapauksessa työssä käyvä ihminen on kunnalle ja valtiolle kokonaisuutena selvästi työtöntä "halvempi" ja siitä on oltava valmis maksamaan.

Yhteiskunnassa käydään keskustelua tasa-arvosta monesta näkökulmasta. Keskusteluissa on noussut esille työ- ja perhe elämän yhteensovittaminen, yleinen yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus, naisten ja miesten tasa-arvo työssä ja perheessä. Samapalkkaisuudesta joudutaan vielä jatkossakin käymään tiukkaa keskustelua koska siinä on vielä selvä ero miesten palkkoihin. Hiljattain astui voimaan laki perheen sisäisen lähestymiskiellon mahdollisuudesta. Poliisi on tiedottanut, että perheväkivalta tapaukset ovat lisääntyneet ja raaistuneet, myös yhä useammin myös naiset ovat tekijöinä.

Sosiaali- ja terveysministeri nimitti valtiosihteeriksi Laila Kostiaisen, jonka erityisalueena on nimenomaan tasa-arvoon liittyvät asiat. On odotettavissa, että tällä rintamalla tullaan etenemään tämän hallituskauden loppupuolella.

Naisten ja lasten aseman parantaminen Suomessa, mutta erityisesti myös globaalisti on tärkeää. Tutkimukset ovat osoittaneet että köyhyys, eriarvoisuus ja syrjäytyneisyys ovat tekijöitä, jotka ovat moottorina yhteiskunnallisille ääri ilmiöille ja siksi on äärimmäisen tärkeää ponnistella globaalin tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Siviiliväestön erityisesti naisten ja lasten käyttö sotilaallisten operaatioiden tai sodan käynnin välineenä on saatava kitkettyä pois.

Keväällä on tulossa käsittelyyn hedelmöitykseen liittyvä hallituksen esitys. Jo nyt tiedetään, että lain sisällöstä tullaan äänestämään ja se on myös hallituksen jäsenille ns. henkilökohtainen kysymys, joten sitovia ryhmäpäätöksiä ei tehdä. Keskeisintä laissa on se sallitaanko hedelmöitys yksinäisille ja lesbo suhteessa eläville naisille ja onko lapsella täysi-ikäiseksi oikeus tietään isänsä.

---

Pohjois-Savon Ympäristökeskus 10 vuotta

Kuopio 1.3.2005

Arvoisat kuulijat

Kymmenen vuotta ei äkkiseltään tunnu kovin pitkältä ajalta. Vähän on takana paljon edessä. Kun sitä tarkastellaan ihmisen ikään sitoutettuna voi sanoa että 10 vuotta on varsin merkittävä saavutus. Lapsi on oppinut lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan, kykenee hahmottamaan oman itsen ulkomaailmasta. Vanhemmat ovat tärkeitä, mutta kaverit valtaavat yhä enemmän ajatuksia.

Toisaalta 10 vuotias tietää oman taustansa, tunnistaa isovanhempien ja menneiden sukupolvien osuuden omaan elämään ja hän tietää että ollakseen se mikä on, on vaatinut pitkän kehityksen. Tämän hän on oppinut maantiedon ja biologian tunneilta koulussa.

10 vuotta vastuuta ympäristönsuojelusta on maailman kaikkeudessa lyhyt aika, mutta kun sen samalla tavalla kuin ihmisellä sitouttaa menneeseen ja historiaan tullaan ihan erilaiseen asetelmaan. Vuosikymmeniä kestänyt määrätietoinen työ ympäristön hyväksi on aina pohjana kun etsitään uusi menetelmiä ja tapoja paremman ja turvallisemman ympäristön varmistamiseksi.

Perustuslain 20§:n mukaan kaikilla tulee olla mahdollisuus hyvään elinympäristöön, mutta kunkin on osaltaan kannettava siitä vastuuta ja hallinnon ( mukaan lukien alueellisen ympäristökeskuksen)on omalta osaltaan luotava siihen edellytykset.

Vuodet eivät ole veljeksiä sain käyttööni Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toimintakertomukset vuosilta 1997-2003, näyttää siltä että joka vuosi on ollut joku tai joitain toisia merkittävämpiä projekteja käynnissä.

1997 kiivas keskustelu Natura 2000-ohjelmasta, 1998 on panostettu yhteistyön tiivistämiseen tavoitteiden toteuttamiseksi, 1999 puuttui lieneekö käynyt sensuurin lävitse, 2000 kaksi uutta merkittävää lakia ympäristönsuojelulaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki. 2001 todetaan että ympäristökeskus on sananmukaisesti monessa mukana, työ on koettu tarpeelliseksi joka on näkynyt yhteistyöhankkeina, asukkaiden, kuntien ja yritysten yhteistyönä (monivuotinen perinneympäristöjen kunnostus- ja hoitohanke), 2002 lämmintä ja vähän vettä pitkään jatkunut, kuntien, vesiosuuskuntien ja ympäristöhallinnon yhteistyö pelasti valtaosan pohjoissavolaisista vesipulasta, 2003 ihmisiä puhutti suuret ympäristönarviointia edellyttäneet hankkeet, valtatie 5:n uusi linjaus, Kuopion Saaristokatu, Siilinjärvellä Kemiran kaivoksen suunnitelmat, etukäteiskantaa myös Tahkovuoren korottamiseen.

Tämä kaikki on teille tuttua, mutta halusin koosteena ottaa esille sen laajan kirjon joissa ympäristökeskus mutta myös kuntalaiset ovat mukana kun suunnitellaan ja päätetään meidän jokaisen elinympäristöä koskevista asioista. Julkisen sektorin on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöön vaikuttavaan päätöksentekoon.

Teollisuusmaihin kohdistuu erittäin tiukka vaatimus muuttaa kulutus- ja tuotantotapojaan kestävämmiksi. Suomessa istuu parhaillaan ns. KULTU-toimikunta, joka valmistelee ohjelmaa kestävien kulutus- ja tuotantotapojen edistämiseksi. Mietintö valmistuu toukokuun lopussa.

Vaikka saastuttaminen vaatimus pitäisi olla kaikille samanlainen ja yhtäläinen. On jouduttu tekemään sopimuksia joissa toiset toimivat ekologisemmin toistenkin puolesta, jotta voidaan päästä kokonaisuutena siedettävään tulokseen.

Kun, joku maa ei Kioton sopimuksen mukaan pääse säästövelvoitteeseen päästöjen suhteen se ostaa toiselta paremmin asiansa hoivalta kiintiötä. Mitä järkeä tässä on, ei juurikaan kun sitä ajattelee seisoolta jaloin, mutta tämänkin on parempi kuin ei mitään.

Menneinä vuosina jokainen kunta visusti hallitsi omia jätteitään ja käänsi selkänsä naapurin jäteongelmille, nyt monet kunnat ovat yhteisissä jäteyhtiöissä ja huolehtivat yhdessä syntyneestä jätekuormasta. Kaikki ei kuitenkaan käy kuin tanssi, tarvitaan ulkopuolisia viranomaisia jotka virkavastuulla seuraavat, ohjaavat ja puuttuvat kurittomuuteen. Tämä ei ole kiitollinen tehtävä, ei vanhempiakaan kiitetä siitä kun he määräävät kotiintuloajat ja vaativat laittamaan nutut naulakkoon.

Maailma on muuttunut ympäristönkin näkökulmasta kovasti arvaamattomaksi. Jatkuvasti tulee uusia uhkia, joko luonnon tai ihmisen aikaan saamana. Aasian katastrofin yhteydessä on jäänyt kovin vähäiseksi keskustelu siitä, mitä se merkitsee ympäristön näkökulmasta. Sillä luonnon ja ympäristön tuhoutuminen ja jälleenrakennustyö alueen jaloilleen saattamiseksi vaatii oman veronsa.

Mitä tavallinen kansalainen ympäristön hoidosta ymmärtää. Ymmärryksen taso on varmasti hyvin kirjava. Luonto ei itse kerro suoraan voinnistaan siksi ihmisten tietosuutta pyritään lisäämään kaikenaikaa. En usko että koskaan on mahdollista saavuttaa yhtälaista tietoisuutta kaikille. Aina tulee olemaan enemmän tai vähemmän kiinnostuneita ihmisiä. Toiset toimivat ympäristöä suojelevasti toistenkin puolesta. Kun joku heittää kaljapullon tai karkkipaperin tulee perästä toinen joka sen korjaa pois. Luontoaktivisteilla on mielestäni tärkeä ja merkittävä osa yleisen mielenkiinnon herättäjänä. Tietysti tässä niin kuin muissakaan asioissa ei ääri- ilmiöt ole pitkässä juoksussa rakentavia, mutta herätäkseen ihminen aika ajoin tarvitsee ravistelua.

Ei pidä unohtaa, että kaikkiin kansalaisiin kohdistuu vaatimus elämäntapojen muuttamiseksi. Esimerkiksi Ruotsi on julkaisut raportin Itämeren rehevöitymisestä todeten, että Itämeren tilaa ei voi enää parantaa - olemme ylittäneet tietyn kynnyksen, jolta ei ole enää paluuta. Voimme vain yrittää pitää itämeren tilan edes nykyisellään. Tästä huolimatta meidän on lopetettava ravinteiden päästöt itämereen ja tässä edellytetään myös tavallisten ihmisten elämäntapamuutoksia (autoilu > typpipäästöt jotka ilman kautta rehevöittävät merta; kesämökkiasutuksen jätevedet, veneilyn päästöt jne.)

Kansalaisten kotitaloudet ovat merkittäviä päästölähteitä ja luonnonvarojen kuluttajia - yhteenlaskettuna. Jokainen suomalainen kuluttaa luonnonvaroja 100 tonnia vuodessa. Tästä määrästä yli puolet sitoutuu vientiin - ja kulutukseen maamme ulkopuolella. Kotitaloutta voidaan tarkastella myös taloudellisena yksikkönä, joka käyttää energiaa, luonnonvaroja jne. ja päästää sitten savupiipusta pienhiukkasia, tuottaa jätteitä /orgaanisia, paperia, sekajätteitä jne. Kotitalouden pitäisi siten toimia kuten vastuullisten yritysten - tehdä oma ympäristöasioiden hallintajärjestelmä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti, että tutkii oman taloutensa materia- ja energiavirrat ja OPISKELEE, OPPII POIS, OPPII UUTTA jne.

Ympäristön tila ja sen puhtauden merkitys ihmisille konkretisoituu hyvinkin arkisissa asioissa. Silloin, kun itselle syntyy ajatus laajentaa asuinrakennusta, kaavoituksesta poiketen ollaan kovin kiukkuisia kun lupaa ei tule. Jos naapuri on samoissa aikeissa, erinomaisen hyvin ymmärretään ja kirjelmin tuetaan viranomaisia ja luottamushenkilöitä kielteisen päätöksen tekemisessä.

Suomalaisille on itsestään selvää, että kraanasta tai kaivosta on saatavissa kaikilla mittareilla mitattuna juomapuhdasta vettä. Jokunen aika sitten katselin poikani kanssa dokumenttia Afrikasta. Afrikkalaiset naiset hakivat vettä, joka oli kovin sameaa. Silmät pyöreänä Roope totesi: "Äiti ne juo vettä rapakosta". Sanoin, että noilla leveysasteilla täytyy olla tyytyväinen kun on vettä edes "rapakossa". Me jokainen tiedämme, että ilman ruokaa pärjäämme pitkäänkin mutta ilman vettä emme juurikaan.

Olin hiljattain maanpuolustus kurssilla, jossa saimme tietoa mm. säteilyyn liittyvistä vaaroista. Muistutettiin mieleen Thzernobilin onnettomuus ja kuinka säteilymittauksia edelleen tehdään säännöllisesti. Ydinonnettomuuden tuhot olivat silloin mittavat ja ne olisivat sitä myös nyt jos vastaavanlainen onnettomuus sattuisi. Ydinvoimala onnettomuus olisi yksi vakavimmista ympäristöä ja ihmistä uhkaava/vaurioittava /saastuttava katastrofi vuosikymmeniksi eteenpäin, joten kaikki varotoimet sellaisen onnettomuuden estämiseksi ovat varmasti paikallaan.

Kun helsinkiläinen Mannerheimintiellä asuva ystäväni sanoo, että kävin illalla lenkillä ja kyllä se vaan virkistää reippaasti kävellä raittiissa ilmassa. Kysyn, missäpä kävelit. Pitkin Mannerheimintietä hän vastaa, ensin puolituntia toiseen suuntaan ja sitten takaisin. Tämä ystäväni reippaili liikenteen melussa, väisteli vastaantulijoita ja hengitti autojen pakokaasua virkistyäkseen. Kun savolainen lähtee illalla lenkille, hän painelee pitkin lumista valaistua tietä, liki täydessä hiljaisuudessa, raikkaassa ilmassa jossa ei nokihiukkaset tuki sieraimia.

Ihmisten vapaa-aika ymmärretään usein "vapauden valtakunnaksi", jolloin voi unohtaa velvollisuudet - vaikkapa ympäristöä kohtaan. Siksi on erittäin tärkeää, että Suomen Liikunta ja Urheilu sekä sen eräät lajiliitot (jääkiekko, ampumaurheilu, suunnistajat, purjehtijat, ratsastajat, jalkapallo, Suomen Latu) ovat jo vuosia kehittäneet omaa ympäristötyötään ja ovat ottaneet yhdeksi seitsemästä eettisestä perusperiaatteestaan kestävän kehityksen edistämisen.

Urheilu, ulkoilu, vapaa-ajanvietto ovat jokaista meitä lähellä, jossa voidaan tehdä valtavasti työtä paremman ympäristön hyväksi (kilpailuohjelmien suunnittelu, liikuntapaikkarakentaminen...)

Suomessa on valtavasti alueita, joissa ympäristön puhtaus on meille itsestään selvyys, eikä ymmärretä sitä, että ollakseen näin vaaditaan yhä tarkempaa lainsäädäntöä, sen valvomista ja noudattamista, jotta tulevatkin sukupolvet voisivat elää terveesti ympäristön näkökulmasta.

Teknistyvä yhteiskunta, samalla kuin se antaa valtavat mahdollisuudet rakentaa yhä puhtaampaa maailmaa, tuottaa paljon sellaista jätettä jonka vaarattomaksi tekemiseen ja hävittämiseen tarvitaan yhtenäistä käytäntöä globaalisti. Tuottajan vastuuta jätehuollossa laajennetaan edelleen. Tämä on ehdottomasti oikein, vastuu kummasti masinoi myös järjen käyttöä.

Meillä on Pohjois-Savossa järvien ja vesistöjen ansiosta sellaista luonnon rikkautta jolle emme aina riittävästi osaa antaa arvoa. Menneinä vuosikymmeninä järviä on käytetty ns. kaatopaikkoina, runsaan maatalouden myötä rantoja on saastunut/rehevöitynyt. Rantakunnostusten suunnittelu on monin paikoin meneillään, mutta siihen varmasti vielä tarvitaan patistusta. Rantarakentamista on syytä vahvistaa pitämällä huolta rantojen kunnosta, toisaalta on pidettävä huolta, siitä että rantarakentaminen säilyy riittävän väljänä, jotta mökkeilyn perusasia yksityisyys ja hiljaisuus voidaan mahdollistaa.

EU on oleellinen osa ympäristökeskuksen toimintaa, Euroopan yhteisen lainsäädännön ja Itä- Suomen tavoite 1-ohjelmakauden rahoituksen kautta ympäristökeskuksella on ollut mahdollisuus rahoittaa maakunnan tärkeitä hankkeita tuen. Nyt loppuvaiheessa olevalla tukikaudella on perustellusta syystä arvosteltu sitä, että tukirahoitusta on varattu ympäristön hyvinvointiin liian vähän. Nyt tiedämme, että pientä lisäystä on mahdollista saada Savon kanava hankkeen ajatellun toteuttamisaikataulun siirryttyä. Jo tänä vuonna ja erityisesti ensivuonna valmistellaan mm. toimintalinjoja ja painotuksia seuraavaa rahoituskautta varten.

On tiedossa että EU:n suunnalta toivotaan painotusta ihmisten sosiaalisen tasa-arvoisuuden lisäämiseen, hyvinvointiin ja työelämään tukemiseen. Ei ole kovin kaukaa haettu kun ajattelee, että hyvä, toimiva ja terveellinen elinympäristö ovat oleellinen osa ihmisen hyvinvointia ja kestävää kehitystä.

Vaikka yritystoiminnan ja elinkeinoelämän vahva tukeminen on edelleen paikallaan, on uskallettava panostaa nykyistä laajemmin myös ympäristön suojeluun ja kehittämiseen. Yrityselämä tarvitsee toimivan ympäristön, hyvin voivat työntekijät ja mahdollisuudet viettää tasapainoista vapaa- aikaa vaarattomassa ympäristössä.

Lopuksi. hyvät kuuliat savolaisäidin kirje pojalleen. Sillä on kovin vähän tekemistä tämän päivän aiheen osalta, mutta se kertoo siitä että asioita voi katsella vähintään kahdesta näkökulmasta. Eikä kaikki ole asianosaisen kannalta niin yksinkertaista kuin se kauempaa katsoen näyttää. Kaiken kuitenkin kruunaa vilpitön hyvä tahto lähimmäisen parhaaksi.