Puheet 2007

Vanhusten huolto – haasteet ja resurssit

Vanhusten hoidosta alustus, Toijala 25.10.2007

Kuka on vanhus?

Yli 65-vuotiaat itse määrittelevät vanhukseksi yli 85-vuotiaan, kun taas heitä nuorempien mielestä vanhus on noin 70-vuotias tai yli. Vuonna 1998 vanhusbarometri kysyi ihmisiltä heidän käsityksiään vanhuudesta ja siitä kuka on vanhus.

Paljonko vanhuksia?

Suomessa oli vuoden 2006 lopussa 868 717 yli 65-vuotiasta ja 93 744 yli 85-vuotiasta. Yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä oli vuoden 2006 lopussa 16,5 % ja Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan osuus kasvaa seuraavalla tavalla: 17 % vuonna 2010, 23 % vuonna 2020, 26 % vuonna 2030 ja 27 % vuonna 2040. Huoltosuhde muuttuu siis rajusti samalla, kun koko väestön määrä kääntyy laskuun vuoden 2030 jälkeen.

Laitoshoidon määritelmä

Ikäihmisten laitoshoitoon kuuluu hoidon sekä hoivan lisäksi usein myös kuntouttavaa toimintaa. Laitoshoito on osavuorokautista, lyhytaikaista tai pitkäaikaishoitoa.

Lakisääteisiä laitoshoidon palveluja ovat vanhainkotien ja terveyskeskusten vuodeosastojen ja erikoissairaanhoidon laitospalvelut. Pitkäaikaista laitoshoitoa annetaan myös erilaissa hoito-, hoiva-, veljes- ja sairaskodeissa. Myös järjestöt ja yksityiset yritykset tuottavat laitospalveluja vanhainkodeissa ja yksityissairaaloissa.

Lyhytaikaisella ja jaksottaisella laitoshoidolla tuetaan vanhuksen kotona selviytymistä ja hoitavan omaisen jaksamista. Samalla ehkäistään pysyvän laitoshoidon tarvetta. Lyhytaikaishoitojaksot voivat olla säännöllisiä, jolloin ne vuorottelevat kotona asumisen kanssa. Lyhyt aikaisesta laitoshoidosta peritään tavallinen hoitopäivämaksu.

Pitkäaikaista laitoshoitoa annetaan henkilölle, jolle ei voida enää järjestää hänen tarvitsemaansa ympärivuorokautista hoitoa kotona tai palveluasunnossa. Siihen sisältyy hoidon lisäksi täysi ylläpito kuten ruoka, lääkkeet, puhtaus, vaatetus sekä sosiaalista hyvinvointia edistävät palvelut. Pitkäaikaishoidosta päättää yleensä alueellinen työryhmä, johon tavallisesti kuuluvat ainakin kotisairaanhoitaja ja/tai kotipalvelutyöntekijä, pitkäaikaishoidosta kunnassa vastaava lääkäri ja vanhustyön sosiaalityöntekijä. Mukana voivat olla myös esimerkiksi psykologi ja fysioterapeutti.

Pitkäaikaisen laitoshoidon maksu määräytyy hoidettavan tulojen mukaan. Se saa olla enintään 80 % nettotulosta. Maksu on saman suuruinen sekä sosiaali- että terveydenhuollon laitoksissa. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalle jää käytettäväksi 20% nettotuloista, aina kuitenkin vähintään 80 euroa/kk. Rintamalisän saajalle jää käytettäväksi aina vähintään 80 euroa/kk + rintamalisä.

Lähtökohtaisesti ikäihmisten pitkäaikaishoidon kokonaisvastuu on sosiaalitoimella, joka vastaa vanhainkotihoidon lisäksi myös kotiin annettavien palvelujen järjestämisestä ja niiden koordinoinnista. Terveydenhuolto järjestää ikäihmisten pitkäaikaishoidon silloin, kun potilas sairautensa vuoksi tarvitsee runsaasti lääketieteellistä hoitoa vuorokauden eri aikoina.

Ikäihmisten laitoshoitoa kehitetään vuosina 2005-2007 osana Sosiaalialan kehittämishanketta.

Palveluasumisen määritelmä

Ikäihmisten asumista tuetaan heidän kotiinsa tehtävillä parannuksilla sekä tarjoamalle heille asumispalveluja.

Vanhusten asuntojen parannuksista ovat tavallisimpia WC- ja pesutilojen saneeraukset, kynnysten poistot, oviaukkojen levennykset sekä erilaisten tukien asennukset. Muutostöihin voi saada avustusta vammaispalvelulain nojalla, valtion perusparannus- ja korjauslainoja sekä avustuksia.

Palveluasuminen on tarkoitettu päivittäistä ulkopuolista apua tarvitseville vanhuksille. Siihen kuuluu sekä asunnon että palveluiden järjestäminen. Palveluasunnoissa kiinnitetään huomiota liikkumisen esteettömyyteen, turvapalveluihin ja apuvälineisiin. Palvelutaloissa on asukkaiden yhteistiloja ja monet niistä toimivat myös lähialueensa vanhusten palvelukeskuksena.

Asukas maksaa asunnosta vuokran tai vastikkeen, valitsee tarvitsemansa palvelut ja maksaa niistä erikseen käytön mukaan. Palveluasuminen perustuu tavallisimmin vuokrasuhteeseen. Omistusasumiseen perustuvien yksityisten palveluasuntojen määrä on kuitenkin kasvussa.

Palveluasumista järjestetään palvelutaloissa, palveluasuntoryhmissä tai yksittäisissä palveluasunnoissa, joita tuottavat kunnat, järjestöt ja yksityiset yrittäjät. Monia vanhustentaloja ja vanhainkoteja on muutettu palveluasunnoiksi.

Kunnan järjestämän palveluasumisen peruspalveluista vastaa alueen kotipalvelu- ja kotisairaanhoitohenkilöstö tai palvelutalon oma henkilökunta. Palveluasuminen ei edellytä ympärivuorokautista henkilökuntaa. Ateriapalvelu ja siivous voidaan tuottaa tukipalveluina.

Vaikeavammaiset ikäihmiset voivat saada asumispalveluja myös vammaispalvelun kautta.

Päivittäin paljon apua tarvitseville vanhuksille ryhmäkodin kaltaisia asumispalveluja. Niissä on tavallisesti alle kymmenen asukasta. Keittiö- ja olohuone sekä sauna pesutiloineen ovat asukkaille yhteisiä. Ryhmäkotien henkilökunta koostuu yleensä kodinhoitajista sekä lähi- tai perushoitajista. Ryhmäkoteja on erikseen dementoituneille ja erikseen muille ikäihmisille tai vammaisille.

Kotihoidon määritelmä

Kunnalliset kotipalvelut jakautuvat kotipalveluun ja kotisairaanhoitoon, jotka toimivat yleensä tiiviissä yhteistyössä.

Kotipalvelu auttaa, kun asiakas tarvitsee sairauden tai alentuneen toimintakyvyn vuoksi apua kotiin selviytyäkseen arkipäivän toiminnoissa. Kotipalvelun työntekijät ovat kotiavustajia, kodinhoitajia tai lähihoitajia. Työntekijät seuraavat myös vanhuksen vointia ja neuvovat palveluihin liittyvissä asioissa. Palveluja annetaan monissa kunnissa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kotisairaanhoidon palveluja käyttävät kaikki ikäluokat, mutta vanhusten osuus potilaista kasvaa jatkuvasti.

Kotisairaanhoidon järjestämisestä vastaa kunta ja sitä varten kuntien terveyskeskuksissa on erillistä henkilökuntaa, joka on koulutukseltaan terveydenhoitajia, erikoissairaanhoitajia, sairaanhoitajia, lähihoitajia tai perushoitajia. Kotisairaanhoitoon kuuluu hoitotoimenpiteitä sekä näytteiden ja kokeiden ottoa. Varsin vaativaakin sairaanhoitoa voidaan toteuttaa kotona, sillä monet haluavat asua kotona elämänsä loppuun saakka. Myös omaisten tukeminen on osa kotisairaanhoidon työtä.

Osassa kuntia kotisairaanhoito ja kotipalvelu on yhdistetty kotihoidon yksiköksi. Kotisairaanhoito on myös kehittynyt osaksi hoitoketjua, jonka lenkit ovat perusterveydenhuolto - erikoissairaanhoito - terveyskeskuksen sairaala - koti. Esimerkiksi lonkkamurtuman saaneen vanhuksen hoito painottuu sairaalahoidon sijasta kotisairaanhoitoon. Terveyskeskuksen vuodeosasto ja kotisairaanhoito vastaavat yhteistyössä yhä useammin myös syöpäpotilaiden saattohoidosta.

Vanhusten määrät laitoksissa, avohoidossa, kotihoidossa

31.12.2006 Kelan tilastojen mukaan ikääntyneiden ihmisten palveluita käytettiin yli 65-vuotiaiden osalta seuraavalla tavalla: vanhainkodeissa ikääntyneitä oli 18 503, terveyskeskusten pitkäaikaishoidossa 11 004, palveluasumisen piirissä 26 449 omaishoidossa 20 325 ja säännöllisen kotihoidon piirissä vuonna 2005 oli 54 316. Edellä mainituista palvelumuodoista käyttö on lisääntynyt omaishoidon ja palveluasumisen kohdalla, kun taas vanhainkotien sekä terveyskeskusten laskennalliset asiakasmäärät ovat laskeneet.

Henkilöstömitoitukset/suositukset: Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus (STM)

Valtakunnallisen suosituksen avulla kunnat voivat kehittää palvelurakenteitaan paikallisista tarpeista ja voimavaroista lähtien. Suositus ei ole kuntia sitova normi. Suosituksen tavoitteena on edistää asiakkaiden, omaisten ja muiden kuntalaisten osallistumista tavoitteiden asettamiseen ja toiminnan arviointiin. Suosituksen käytännön toteuttamiseksi tarvitaan valtakunnallista, alueellista, ja paikallista yhteistyötä. Suosituksen toteutumista seurataan valtakunnallisesti.
Suositus on tarkoitettu kuntien päättäjille ja johdolle, jotka ovat vastuussa toiminnallisista linjauksista, sekä voimavarojen osoittamisesta toimintaan.
Suositus auttaa kuntien tarkastuslautakuntia arvioimaan kunnan toimien asianmukaisuutta, tavoitteiden toteutumista ja budjettivarojen käyttöä.

Kuntalaisille suositus antaa suuntaviivat, joiden perusteella he voivat arvioida oman kuntansa palvelutasoa ja toimintatapoja sekä tehdä kehittämisehdotuksia.
Suositusta voidaan käyttää hyväksi kuntasuunnitelman ja talousarvion laatimisessa, jossa tavoitteet konkretisoidaan työntekijämääriksi, investoinneiksi ja muiksi toiminnan kuluiksi.

Tavoitteena on, että mahdollisimman moni ikääntynyt voi elää itsenäisesti omassa kodissaan ja tutussa asuin- ja sosiaalisessa ympäristössään. Kotona asumista tuetaan nopeasti saatavilla, ammattitaitoisilla sosiaali- ja terveyspalveluilla. Hoidon tulee olla asianmukaista ja asiakasta kunnioittavaa.

Kuntien vanhuuspoliittiset strategiat

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jokaisessa kunnassa tulee olla ajantasainen vanhuspoliittinen strategia joka turvaa ikääntyneiden sosiaaliset oikeudet ja jonka kunnan poliittinen johto on virallisesti vahvistanut. Strategiaan tulee sisältyä palvelurakenteen kehittämisohjelma.
Vanhuspoliittisessa strategiassa määritellään tavoitteet iäkkäiden kuntalaisten terveyden, hyvinvoinnin ja itsenäisen suoriutumisen edistämisessä sekä eri hallintokuntien ja sidosryhmien vastuut näiden tavoitteiden toteuttamisessa.
Palvelurakenteen kehittämisohjelmassa asetetaan mitattavissa olevat tavoitteet ikääntyneiden kuntalaisten palvelutasolle ja palvelutoiminnan voimavaroille sekä määritellään toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi.
Kunta seuraa tavoitteiden toteutumista järjestelmällisesti ja tulokset julkaistaan vuosittain. Mikäli palvelutasossa ja henkilöstömitoituksissa poiketaan asetetuista tavoitteista, tämä perustellaan.
Kunnan palvelutasosta ja sen tavoitteista, palvelujen saannin ehdoista sekä seurannan tuloksista tiedotetaan vuosittain kuntalaisille. Kuntaan nimetään yhteyshenkilö tai -henkilöt, joihin asukas voi ottaa yhteyttä palveluja koskevissa kysymyksissä. Yhteydenotot kirjataan ja raportoidaan palvelukatsauksessa.

Palvelurakenteen kehittämisohjelma laaditaan seuraavista lähtökohdista

Palvelujen tavoitteena on tukea kaikkien ikääntyneiden hyvää elämänlaatua, itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä suoriutumista riippumatta heidän toimintakyvystään.
Palvelurakenteelle asetetaan iäkkäiden tarpeisiin perustuvat määrälliset ja toiminnalliset tavoitteet.
Palvelutavoitteiden saavuttamiseksi osoitetaan riittävät voimavarat.

Palvelu on eettistä ja asiakaslähtöistä, noudattaa näyttöön ja käyvän hoidon suosituksiin perustuvia hoitokäytäntöjä sekä toimii saumattomasti yhteistyössä eri palveluntuottajien ja omaisten ja läheisten kanssa.

Tavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi otetaan käyttöön seurantajärjestelmä, johon sisältyy kaikissa toimiyksiköissä käytettävät, palvelukohtaiset laatuindikaattorit.
Kunnan johto vastaa tavoitteiden valmistelusta, toteuttamisesta, seurannasta ja kehityksen raportoinnista. Keskeiset toimijat valmistelevat tavoitteet yhteistyössä asiakkaiden ja omaisten kanssa. Kunnan poliittisen johdon tulee käsitellä ja vahvistaa strategia ja kehittämisohjelma. Tavoitteet sisällytetään soveltuvin osin kuntasuunnitelmaan.

Riittävien voimavarojen turvaaminen

Kunnissa on asetettava sellaisia tavoitteita, jotka pystytään käytettävissä olevin voimavaroin toteuttamaan. Arvioinnin lähtökohtana ovat paikalliset olosuhteet.
Palvelujen määrällisten ja laadullisten tavoitteiden toteuttamiselle osoitetaan paikallisten olosuhteiden pohjalta riittävät voimavarat, joita ovat
henkilöstön määrä, kelpoisuus ja koulutustaso
toimitilat koti- ja laitoshoidossa.

Henkilöstömäärä

Jokaisessa kunnassa on arvioitava paikallinen tarve. Ikääntyneiden toimintakyky ja hoitoisuusaste ovat henkilöstömitoituksen olennaisin tekijä. Henkilöstön riittävyys on selvitettävä sekä kotiin annettavien palvelujen että palveluasumisen ja laitoshoidon mitoittamisessa.
Paikallisia henkilöstömitoituksia tehtäessä voidaan käyttää apuna toisten kuntien esimerkkejä, valtakunnallisia vertailutietoja sekä muiden Pohjoismaiden lukuja. Hyvän perustan tarjoavat myös olemassa olevat hyvät käytännöt sekä seudulliset tai samaan kuntaryhmään kuuluvien kuntien tiedot.
Valtakunnallisia lukuja ei aina voida pitää hyvinä mitoitusperusteina, koska ne eivät perustu paikallisiin tarpeisiin. Tyydyttävän henkilöstötilanteen saavuttaminen koko maassa vaatii useamman vuoden. Henkilöstöön liittyvien laatuindikaattorien käyttöönotto ja kehittäminen ovat kehittämishankkeiden avulla syvennettäviä asioita.
Palvelujen määrällisten ja laadullisten tavoitteiden toteuttamiseksi kunnissa määritellään kullekin palvelulle riittävä henkilöstömitoitus. Siinä otetaan huomioon muun muassa:
Asiakkaiden toimintakyky ja avuntarve
Intensiivistä hoitoa edellyttävien asiakkaiden määrä (esimerkiksi aivovammapotilaat, dementoituneet ja vanhuspsykiatriset henkilöt)

Henkilöstön riittävyys erityistilanteissa (esimerkiksi saattohoito ja haasteellisesti käyttäytyvät potilaat)
Yksikön tarjoamien erilaisten palvelujen vaikutus henkilöstön määrään (esimerkiksi kuntouttavan lyhytaikaishoidon tai päivätoiminnan järjestäminen)
Henkilöstön riittävyys eri työvuoroissa ja työvuorojen suunnittelu asiakkaiden tarpeista lähtien

Henkilöstön poissaolojen vaikutus sijaisten tarpeeseen (esimerkiksi koulutus, sairauslomat)
Palvelujen hankkiminen ostopalveluina
Työkäytännöt ja tehtävien organisointi (esimerkiksi henkilöstön yhteiskäyttö, henkilöstön ikärakenne)
Toimintayksikön koko, rakenteellinen toimivuus ja paloturvallisuus

Hallitusohjelma vanhustenhoidosta ja ikääntyneiden toimeentulosta
  • tavoitteena asiakeskeiset palvelut ja hyvien toimintakäytäntöjen toteuttaminen
  • sosiaaliturvauudistus takaamaan riittävän perusturvan tason kaikissa elämäntilanteissa
  • erityishuomiota kiinnitetään vanhusväestön mielenterveysongelmien tunnistamiseen, palveluiden saatavuuteen sekä mielenterveystyön osaamiseen
  • palveluiden rahoitusta tarkistettava asiakasmaksujen osalta
  • käynnistetään terveyden edistämisen politiikkaohjelma
  • avo- ja laitoshoidon rajanveto poistetaan asteittain sosiaalivakuutuksista
  • turvataan ammattitaitoisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön osaaminen ja määrä
  • laajennetaan kunnallisen palvelusetelin käyttöä; palveluseteli ulotetaan kotisairaanhoitoon vuoden 2008 alusta
  • uudistetaan vanhustenhuollon palveluja, erityisesti kotihoitoa ja sitä tukevia palveluja; vahvistetaan kuntouttavaa työotetta
  • vanhustenhoidon kattavuuden turvaamiseksi parannetaan hoitotuen, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden, omaishoidontuen ja kotitalousvähennyksen yhteensovittamista
  • alennetaan vanhusten palvelutarpeen arvioinnin ikärajaa
  • luodaan kattava ikääntyneiden neuvonta- ja palvelujärjestelmä
  • lisätään ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä
  • kehitetään veteraanien ja invalidien sosiaaliturvaa
  • kehitetään omaishoitoa tehtyjen selvitysten pohjalta, luodaan edellytyksiä lisätä omaishoidontuen piiriin kuuluvien määrää
  • parannetaan omaishoitajien mahdollisuuksia pitää lakisääteiset vapaapäivät
  • selvitetään mahdollisuuksia siirtää omaishoidontuki Kelalle
  • selvitetään mahdollisuudet yhteen sovittaa paremmin työ ja omaishoito hoitovapaajärjestelmää kehittämällä
  • uudistetaan lääkekorvausta, hillitään kustannusten nousua
  • korotetaan kansaneläkkeitä 20 eurolla
Sosialidemokraattien linjaukset vanhusten hoidossa

Sosialidemokraattisen hyvinvointipolitiikan lähtökohtana on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen sekä ihmisten mahdollisuus työhön, kasvuun ja itsensä toteuttamiseen. Hyvinvointipolitiikan lähtökohtana on tasa-arvo ja solidaarisuus. Jokaisella on oltava mahdollisuus tehdä työtä, opiskella ja saada elämäntilanteen edellyttämää yhteisesti järjestettyä toimeentuloturvaa ja palveluja. Hyvinvointiyhteiskunta ja yhteisöt takaavat turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden muuttuvissa olosuhteissa.

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä oikeus ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Hoito- ja hoivapalvelujen järjestämiseen ja rahoittamiseen on väestön ikääntymisen vuoksi varauduttava jo etukäteen. Samalla kun hyvinvointiyhteiskunta tunnustaa ihmisille oikeuksia, samalla se asettaa ihmisille velvollisuuksia mm. osallistua työhön kykyjensä mukaan ja huolehtia omasta terveydestään ja toimintakyvystään.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan tulevaisuuden haasteita ovat mm: hyvinvointipalvelujen turvaaminen, syrjäytymisen ehkäisy, sosiaaliturvan kattavuus ja toimivuus muuttuvassa työelämässä, ikääntyvän väestön työ- ja toimintakyvyn turvaaminen, sosiaaliturvan kestävän rahoituksen varmistaminen, suomalaisten keskimäärin varhainen työstä poistumisikä, EU:n lainsäädännön ja kansainvälisen liikkuvuuden kautta tulevat muutospaineet sosiaaliturvaan sekä uudenlaiset eettiset kysymykset.

Resurssit on saatava kuntoon: eläkejärjestelmä on pidettävä edelleen kestävällä pohjalla. Julkisen talouden ylijäämä, työeläkkeiden rahastointi, eläkeuudistukset, korkea työllisyysaste ja vanhempien työntekijöiden työllisyysasteen nousua tukevat uudistukset varmentavat kestävää sukupolvisopimusta.

Hyvinvointipalveluiden saatavuus ja laatu on turvattava asuinpaikasta riippumatta. Vanhuksilla tulee olla oikeus vanheta arvokkaasti myös hoivapalveluiden asiakkaana.

Tulevaisuudessa tulisi olla mahdollista lisätä omaishoitajien määrää vanhusten hoivassa. Vanhustenhuollon tavoitteena tulee olla ikäihmisten laadukkaan kotona asumisen tukeminen sekä olemassa olevan toimintakyvyn ja omatoimisuuden ylläpitäminen.

Tulevaisuuden vanhustenhuolto on rakennettava ikäihmisten palvelukeskusten mallin pohjalle, jotka toimivat ikääntymisen resurssikeskuksina. Ikäihmisten palvelukeskus on kaikkien yli 75-vuotiaiden ikäihmisten palvelutarpeen arviointipaikka, palveluohjauksen ja –neuvonnan keskus sekä ennaltaehkäisevän toiminnan ja kuntoutuksen ohjauspaikka.

SDP:n vaaliohjelma
  • 20 000 uutta käsiparia hoivapalveluihin
  • vahvistetaan omaishoitajien tukipalveluja
  • vanhuksille turvataan riittävät kotipalvelut ja kotisairaanhoito
  • tuetaan eläkeläisjärjestöjen työtä
  • laaditaan yli vaalikauden ulottuva suunnitelma vanhustenhuollon kestävään ja laadukkaaseen kehittämiseen
  • nykyistä selkeämpi ohjeistus kunnille vanhustenhuollon palvelutasosta
  • toimivat asunnot ja riittävät tukipalvelut
Kehysvastalause

Hallituksen on lisättävä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta kehyspäätöksessä 2008-11 erityisesti lasten, vammaisten ja vanhusten julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden turvaamiseksi, kansalaisten tasavertaisuuden vahvistamiseksi omaishoidossa ja henkilökunnan riittävyyden varmistamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Omaishoidon tukeen tarvitaan vuoteen 2012 mennessä 110 miljoonaa euroa

Yhteiskunta/ vanhukset, suhtautuminen/ arvostaminen/ asema?

Kirkko: "Vuonna 1999 vanhukset saivat yhteiskunnassa ja kirkossa osakseen erityistä huomiota YK:n ikäihmisten vuoden johdosta. Vanhusten arvostus ja elinolosuhteet nostettiin julkiseen keskusteluun. Saman vuoden lähimmäisen päivän teemana kirkossa oli Vanhus arvoonsa. Kuluneena tarkastelujaksona vanhusten kerhot keräsivät seurakunnallisista pienryhmistä edelleen eniten osallistujia."

Vanhusbarometri 1998: enemmistön mielestä ikääntyneistä heidän arvostuksensa muiden silmissä ei muutu heidän muuttuessaan ikääntyneiksi. Toisaalta he kokevat yhteiskunnassa esiintyvän ikään perustuvaa syrjintää. Erityisesti poliitikkojen ja tiedotusvälineiden suhtautumista pidettiin syrjivänä. Lisäksi he kokivat, etteivät he tai heidän asiansa saa tarpeeksi tilaa mediassa.

--- 

Edunvalvontapäivä / Kehitysvammaisten Tukiliitto

Leppävirta 13.10.2007

Arvoisat kuulijat

Kiitän kutsusta tulla edunvalvontapäivänne vieraaksi kertomaan mitä hallitusohjelma sisältää koskien kehitysvammaisuutta. Olen pahoillani, että en sittenkään päässyt tilaisuuteenne mukaan, mutta lupasin lähettää teille näin kirjeitse sen, mitä olisin teille puhunut. Kun te vietätte aikaa Leppävirralla, olen samaan aikaan tulossa Petroskoista Suomalais-Karjalaisesta naisfoorumista, jossa olen pitänyt Suomen puheenvuoron. Viisumiin liittyvien monimutkaisuuksien vuoksi en päässyt kotimaahan riittävän ajoissa ehtiäkseni Leppävirralle.

Luin Kehitysvammaisten Tukiliiton vuosikirjaa, ja erityisesti Susanna Lohiniemen avauskirjoitus pisti miettimään. Hän kirjoitti "Kehitysvammaisten ihmisten historia on syrjinnän ja vainon historiaa. Heidän osanaan on aina ollut kohdata valtaväestön taholta erilaisuuden sietämisen vaikeus. Olemme kulkeneet pitkän tien nykypäivän vammaiskäsitykseen, jossa vammaisuus nähdään sosiaalisena ilmiönä. Vammaisuus on yhteiskunnan rajoittuneisuudesta johtuvaa, ei yksilön ominaisuus. Yhteiskunta ei ole rakentunut niin, että voisi tarjota jokaiselle samanlaiset mahdollisuudet osallistua ja elää kansalaisena."

Olen tehnyt suurimman osan sairaanhoitajan työstäni psykiatrisessa sairaalassa ja poliklinikalla. Voin todeta, että samanlainen vaikeus yhteiskunnan suhtautumisessa on yhä ja on aiemmin ollut psyykkisesti sairastuneisiin. Nyt ja tulevaisuudessa ihmisten ja yhteiskunnan täytyy paljon kasvaa, jotta voisimme katsoa ympärillemme suvaitsevammin, auttavammin ja liiastamme luopuen toisten hyväksi.

Ihmisen omaan avokätisyyteen tai suvaitsevaisuuteen ei ole kaikessa luottamista, minkä vuoksi tarvitaan lainsäädännöllä ohjaamista, jotta myös kehitysvammaisten arjen turvallisuus olisi riittävästi varmistettu.

Kuten varmaan tiedätte, me sosialidemokraatit olemme viime eduskuntavaalien tuloksen perusteella oppositiossa, mikä tarkoittaa että emme ole voineet mitenkään vaikuttaa nyt voimassa olevaan hallitusohjelmaan. Suomen Keskusta, Kokoomus, Vihreä Liitto ja Ruotsalainen kansanpuolue ovat hallituksessa ja heidän yhteiset sopimukset näkyvät hallitusohjelmassa vuosille 2007-2011.

Koska halusin kertoa teille mahdollisimman objektiivisesti hallitusohjelman sisällöstä koskien kehitysvammaisia, keskustelin asiasta ohjelman kirjoittamiseen osallistuneen kansaedustajan kanssa. Kuten tiedätte hallitusohjelmien kirjaukset ovat sen verran avoimia, ettei niistä aina pysty lukemaan mitä ne käytännöksi muuttuessaan lopulta tarkoittavat.

Suora lainaus hallitusohjelmasta. "Omaishoitaja sijaisavun saantia parannetaan. Selvitetään mahdollisuuksia siirtää omaishoidontuki Kansaneläkelaitokselle. Selvitetään mahdollisuudet hoitovapaajärjestelmän kehittämiseen työn ja omaishoidon paremmaksi yhteensovittamiseksi."

Nämä ovat tavoitteita, jotka eivät vielä ole lähteneet käytännössä etenemään. Omaishoitajien sijaisten tarve on selkeä, puhumattakaan siitä saako sijaiseksi riittävän ammattitaitoisen ja motivoituneen henkilön. Omaishoidontuen siirto Kelalle toisi tuen saajat yhdenvertaisten kriteereiden alle, mutta pelkkä siirto ei riitä, vaan lisärahoituksen tarve on selkeä.

Viime kaudella yritimme lainsäädännön kautta parantaa omaishoitajan tukea asettamalla omaishoitajan tuelle alarajan (300 euro) ajatellen, että kunnat nostavat sen alle maksetut tuet lain säätämälle tasolle. Näin tapahtui, mutta samalla kunnat alensivat aikaisemmin korkeampana maksamiaan tukia. Joten lain lähtökohtainen tarkoitus ei toteutunut.

Hoitovapaan ja työn parempi yhteen sovittaminen toisi varmasti myös kehitysvammaisten omaisille toivottua helpotusta. Nyt monet joutuvat luopumaan kokonaan työstään, irtisanoutumaan ja valitsemaan kahden tärkeän asian välillä. Usein tuon valinnan edessä ovat äidit eli naiset. Siinä vaiheessa jos ja kun hoidontarve kotona muuttuu, voi olla miltei mahdoton palata entiseen työhönsä takaisin. Ministeriöstä saamani tiedon mukaan mahdollisesti ensi vuonna tämän asian selvittelyä aloitellaan.

Suora lainaus hallitusohjelmasta: "Lääkekorvausjärjestelmää uudistetaan siten. että kustannusten nousua hillitään. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee asian erillisessä työryhmässä."

Lääkekustannukset ovat jo tehdyistä toimenpiteistä huolimatta valtava menoerä potilaille ja yhteiskunnalle. Nyt muutaman vuoden voimassa ollut mahdollisuus vaihtaa määrätty lääke vastaavaan halvempaan on tuonut selkeää säästöä. Toisaalta markkinoilla on lääkkeitä, joilla on patenttisuoja, joka pitää näiden lääkkeiden hinnat korkeina. Viime vaalikaudella patenttisuojaukseen tehtyyn ratkaisuun vaikutti se, että lääkefirmat näkivät todennäköisenä näiden lääkkeiden Suomen markkinoilta pois vetämisen, jos ne eivät saisi laissa erityiskohtelua. Nyt on tullut esille, että tuo ratkaisu tulee maksamaan potilaille ja yhteiskunnalle kohtuuttomasti. On todennäköistä, että asiaa selvitellään vielä uudelleen uuden tiedon valossa. Siitä on kuitenkin kaikissa tilanteissa lähdettävä, että myös suomalaisilla potilailla on käytössää viimeisin lääketieteellinen apu.

Suora lainaus hallitusohjelmasta "Vammaisten oikeudenmukaisen aseman turvaamiseksi laaditaan vammaispoliittinen ohjelma, jossa linjataan seuraavien vuosien vammaispolitiikan keskeiset toimenpiteet. Jatketaan vammaispalvelulain ja erityishuoltolain yhdistämistä."

Meillä tarvitaan ajatuksia ja toimenpiteitä yhdistävä vammaispoliittinen ohjelma. Vammaispalveluissa on alueellisia ja kuntakohtaisia eroja. Kuntataloudella on suuri merkitys siihen, miten esimerkiksi vammaisten palvelut on järjestetty. Silloin kun ei ole yhteisiä selkeästi sovittuja pelisääntöjä saattaa myös talouteen vedoten jäädä tekemättä sellaistakin, joka ei loppujen lopuksi olekaan taloudesta kiinni. Joten tahtotila yhdistävään vammaispoliittiseen ohjelmaan on selkeä.

Perjantaina 5.10.2007 Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies Aini Kimpimäki kertoi kysyessäni, että vammaispoliittista ohjelmaa ei ole vielä aloitettu valmistelemaan, vaan työn on määrä alkaa alkuvuodesta 2008. Häneltä saamani tiedon mukaan vammaispalvelulain ja erityishuoltolain yhdistäminen tulee kestämään vielä vuosia (selvitystyö yhä käynnissä), koska taloudellisten resurssien niukkuus pakottaa vaiheittaiseen etenemiseen.

Niinpä vammaispalvelulain ja kehitysvammaislain yhteensovittaminen ei suju ennakoidulla tavalla. Viime kauden hallitusohjelmassa sovittiin, että näiden lakien yhteensovittaminen ei saa johtaa etujen heikentymiseen. Nyt on tullut selväksi, että kahden osittain varsin erilaisen lain yhteensovittaminen ei ole helppoa ja sen valvominen, että se kohtelee yhdistettävien lakien etujen saajia oikeudenmukaisesti, vaatii tarkkuutta. Toisaalta on tullut selväksi, että hanke on kustannuksiltaan mittava ja näyttää siltä, että sillä on selvä yhdistämistä jarruttava vaikutus. Tällä hetkellä ei siis ole mitään tietoa siitä milloin yhtenäinen laki olisi siinä vaiheessa, että se olisi eduskunnan käsittelyssä.

Suora lainaus hallitusohjelmasta " Kehitetään vammaisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää vaiheittain. Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen vahvistetaan vammaispalvelujen rahoitusta sekä kehitetään palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoja vammaisten yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Tuetaan vammaisten henkilöiden aktiivista osallistumista yhteiskuntaan ja työelämään."

Henkilökohtaisen avustajajärjestelmän puutteet ovat varmasti meillä kaikilla tiedossa. Yksi keskustelun ytimistä on se pitäisikö olla subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Tässä mielipiteet jakaantuvat. Vaikka oikein hyvin ymmärrän sen, että subjektiivinen oikeus tuntuisi turvallisemmalta, niin aivan yksiselitteisen selkeä sekään ei olisi. Jos lailla määriteltäisiin oikeus subjektiiviseen avustajaan, se tarkoittaisi, että lakiin on kirjoitettava selkeästi ne perusteet, joilla subjektiivinen oikeus tulisi. Mitkä sitten olisivat ne perusteet; diagnoosi, vammaisuuden rajoitukset, sosiaalinen tilanne vai nämä kaikki yhdessä.

Olisi todennäköistä, että diagnoosi tulisi määrääväksi perusteeksi. Esimerkiksi vaikeavammaisuus. Tällöin on mahdollista, että lievemmin vammainen, jolla on monia muita elämään liittyviä rajoituksia ja riskitekijöitä jäisi ilman tätä oikeutta. Tiukka lain kirjaus automaattisesti antaa laintulkitsijalle luvan jättää huomiotta muita oikeuden hakijan selviytymiseen liittyviä tekijöitä.

Näillä perusteilla itse pidän parempana sitä, että myös henkilökohtainen avustajaoikeus olisi tarpeeseen perustuvaa. Silloin voidaan ottaa huomioon kaikki vammaisen selviytymiseen vaikuttavat seikat. Tässäkin on tietysti se riski, että oikeuden myöntäjä tulkitsee perusteita liian tiukasti ja avustajan saaminen estyy. Jotta kirjavilta päätöksiltä vältyttäisiin, tarvitaan yhtenäistä näkemystä koko vammaispolitiikasta.

Arviot vammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kustannuksista vaihtelevat 40:stä 400 miljoonaan. Tietojeni mukaan hallitusohjelmassa on varattu 40 milj. euroa henkilökohtaisen avustajan järjestelmän vaiheittaiseen korjaamiseen. Tämä ymmärtääkseni tarkoittaa, että vaikeavammaisten avustajatarvetta ensin korjataan. Mitään aikataulua näiden toteuttamisesta ei ole tiedossani.

Pidän tärkeänä sitä, että myös vammaispalveluiden hyviä käytäntöjä PARAS -hankkeen edetessä valvotusti viedään käytäntöön. Näissäkin palveluissa on haettava riittävän suuria kokonaisuuksia, jotta palveluiden laatu ja riittävyys voidaan turvata unohtamatta henkilökohtaista hoidon arviota ja toteutusta.

Suora lainaus hallitusohjelmasta: "hallituksen tavoitteena on esteetön yhteiskunta, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet. Erityistä huomiota on kiinnitettävä esteettömyyteen tietoyhteiskunnassa, mm. hyödyntämällä uusia mahdollisuuksia turvata palveluja vammaisille."

Vammaispolitiikka ei ole pelkästään sosiaali- ja terveyspolitiikkaa vaan siinä täytyy olla mukana kaikki yhteiskunnalliset toimijat. Täysin esteettömään yhteiskuntaan on vielä pitkä matka. On tavattoman tärkeää, että vammaisjärjestöt ovat aktiivisia tuomaan jäsentensä tarpeita ja vaatimuksia esille.

Tietotekniikka on tuonut monelle vammaiselle mahdollisuuden opiskeluun ja työn tekemiseen. Erityisesti tekniset turvajärjestelmät mahdollistavat itsenäisen selviytymisen nykyistä paremmin. Hallitusohjelmasta ei käy selville onko tähän varattu erityisesti kohdennettua rahaa.

Tässä lyhyesti, kerättynä hallitusohjelman kirjaukset, jotka koskevat nimenomaan vammaisten aseman parantamista. Kovin paljon ei näyttäisi olevan tulossa, joten asioiden ja tarpeiden esillä pitämistä on jatkettava ja pyrittävä saamaan vuosittaisissa budjeteissa lisärahoitusta.

Toivon teille kaikille voimia ja jaksamista. Toivon, että vaikeinakin päivinä yritätte löytää elämästä, ympäristöstä ja läheisistä myönteisiä asioita. Sillä myönteiset asiat meitä loppujen lopuksi kantavat, aina niiden ei tarvitse olla edes suuria.

Hyvää syksyn jatkoa!

---

Suomen naiset ja yhteiskunta

Suomalais-karjalainen naisfoorumi Petroskoi 11-12.10.2007
Suomen eduskunnan kansanedustaja Tuula Väätäinen

Historiaa

Kansainvälisyys on ollut aina taustalla suurissa yhteiskunnallisissa muutoksissa. Suomen työväen naisliikkeen perustaminen voidaan nähdä eräänlaisena jatkona Keski-Euroopan työläisnaisten nälkäkapinoille 1700- ja 1800-luvuilla. ”Leipää!” oli tuolloin naisten iskusana.

Suomalaisen naisliikkeen juuret ovat 1800-luvun jälkipuoliskolta. Keskeisiä tavoitteita olivat tyttöjen ja naisten koulutus, sosiaalinen vastuu vähävaraisista ja naisten asema perheessä.. Työläisnaiset toimivat rinnakkain porvarillisten naisten kanssa. Ensimmäisinä työläisnaisista järjestäytyivät palvelijattaret ja ompelijat.

Merkittävä liike, joka mobilisoi naiset 1800-luvun lopussa ollen ehkäpä kaikista laajin, oli raittiusliike. Raittiusliike, jossa suomalaisen työväenliikkeenkin juuret ovat, ajoi vahvasti yleistä äänioikeutta mahdollistaakseen kieltolain säätämisen. Vuosisadan loppu olikin kansanliikkeiden aikaa, jossa osa tavoitteista yhdisti isoja kansanryhmiä. Poliittisia tausta-ajatuksia tai ei, niin äänioikeustaistelu edisti merkittävästi nimenomaan naisten asemaa.

Keskeistä sekä työväenliikkeelle että naisliikkeelle oli alusta asti sivistyksellisen tasa-arvon tavoite. Työväentalojen nurkissa toveria opetettiin lukemaan, jotta hän opittuaan osaisi itseään sivistää ja paremmin puolustaa omia oikeuksiaan. Ennen kuin vuosikymmeniä myöhemmin Suomessa uudistettiin sosialidemokraattien johdolla koko koulujärjestelmämme, oli työväenliikkeen sivistystyöllä suuri merkitys kansan lukutaidon ja ymmärryksen kannalta. Erityisen tärkeää tämä oli tietysti naisten kannalta, joita tuolloinen miehinen koulutuskäsitys ei suosinut.

Vuosisadan vaihteessa erilaiset painotukset työläisten ja porvarillisten naisten keskuudessa kuitenkin lisääntyivät, suurlakon toimiessa vedenjakajana. Porvarillinen naisliike korosti naisten tasa-arvoisia oikeuksia koulutukseen ja virkoihin, kun taas työväenliikkeessä naisten tavoitteiden katsottiin yhdistävän sekä naisten että miesten edut. Työväenliikkeen tavoitteiden perusta oli puhtaasti yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta kasvattava, kun taas porvarillinen painotus oli vahvasti sidoksissa ihmisten varallisuuteen.

Suomalaisen työläisnaisliikkeen voimannäytöksi yhteiskunnalliseen ja valtiolliseen toimintaan muodostui äänioikeustaistelu. Koko työväenliike otti kantaa Suomen autonomian säilyttämisen puolesta ja se organisoi suurlakon vuoden 1905 lopussa. Työläisnaisilla oli keskeinen asema vastarintaliikkeessä, kaksi sosiaalidemokraattisen naisliiton johtavaa jäsentä kuului lakkokomiteaan. Naiset osallistuivat laittomaan agiteeraukseen, kulkivat puhumassa, majoittivat vastarintaliikkeen jäseniä ja levittivät kiellettyä kirjallisuutta.

Naisten aktiivisuus ja naisten poliittinen työ vakuuttivat myös työväenluokan miehet, jotka kannattivat horjumatta naisten täysien poliittisten oikeuksien toteuttamista. Pelko Venäjän sisäisten levottomuuksien leviämisestä Suomeen vaikutti siihen, että tsaari Nikolai II suostui allekirjoittamaan yleisen ja yhtäläisen ääni- ja vaalioikeuden takaavan lain Suomelle vuonna 1906. Tsaari piti naisten poliittisten oikeuksien myöntämistä Suomen sisäisenä asiana. Samaan aikaan suomalaisten naisten kanssa suurin osa suomalaisista miehistä sai äänioikeuden. Kun samana vuonna perustettiin duuma Venäjälle, tsaari ei suostunut Venäjän naisliiton vetoomukseen äänioikeudesta naisille.

Suomen ensimmäiseen eduskuntaan vuonna 1907 valittiin 19 naisedustajaa. Nämä naiset olivat ensimmäiset yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla maailmassa valitut kansanedustajat. Yhdeksän valituista naiskansanedustajista edusti työväenliikettä. Hieno jatkumo tälle on se, että Suomen ensimmäinen naisministeri ja vielä myöhemmin naispresidentti ovat työnväenliikkeen rintamasta nousseita. Nykyisessä eduskunnassa 200 kansanedustajasta naisia on 84, joista 24 on sosialidemokraatteja. Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä on 45 kansanedustajaa, joista 24 on naisia.

Työläisnaistenliike toimi 1900-luvulla monella rintamalla. Äitiyden turvaaminen oli eduskunnassa istuvien työläisnaiskansanedustajien keskeinen tavoite. Lapsuuden turvaaminen kaikille lapsille nostettiin 1900-luvulla erilliseksi tavoitteeksi. Säätyläisnaisille lasten kasvattamisesta tuli elämäntehtävä. He halusivat painottaa lasten kotona kasvattamista.

Lapsuuden turvaamisesta työläislapsille muodostui työväenliikkeen naisille taistelukysymys. Työläisnaiset eivät tuolloin niinkään kamppailleet tasa-arvoisista mahdollisuuksista työhön vaan oikeuksista, jotka auttoivat huolehtimaan paremmin äidin tehtävistä. Siksi ajettiin naisten yötyön kieltämistä, synnyttäneiden äitien työn rajoittamista, äitiyteen liittyvää työsuojelua, äitiysvakuutusta ja kotien perustamista aviottomille äideille ja heidän lapsille.

Uudistukset eivät eduskunnassa aina edenneet riittävällä vauhdilla. Niinpä paljon tehtiin työtä myös käytännössä. Esimerkiksi yksinäisten äitien tueksi perustettiin ensikoteja ja myöhemmin niitä tukemaan Ensikotien liitto. Nykyisin Ensikotien liitto toimii koko maassa ja antaa suojaa sekä turvaa monenlaisessa kriisissä eläville lapsiperheille ja yksihuoltajille. Liitossa työskentelee sekä palkattua, että vapaaehtoistyövoimaa ja toimintaa rahoittaa mm. Raha-automaattiyhditys.

Tänäänkin suomalaisessa yhteiskunnassa tehdään työtä paljolti samojen asioiden edistämisessä, joita varten naiset aikoinaan ovat lähteneet liikkeelle. Edelleen on paljon parannettavaa naisten ja miesten yhdenvertaisuuden toteutumisessa niin perheissä kuin työpaikoilla. Lasten- ja nuorten hyvinvoinnista on edelleen kannettava huolta. Enää ei niinkään siksi, että lapset joutuisivat tekemään heille kuulumatonta ja raskasta työtä vaan siksi, että heistä pidettäisiin parempaa huolta ja vanhemmilla riittäisi aikaa vanhemmuuteen ja vastuuseen lapsistaan.

Vielä pitää huutaa ”leipää ja kahdeksantuntisia työpäiviä”. Osa väestöstä elää köyhyydessä ja kaikilla ei ole pysyvää säännöllistä työtä, osalla työtä on liikaa ja he uupuvat siihen. Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikesta yltäkylläisyydestä huolimatta on vielä alueellisia ja sosiaalisia epäoikeudenmukaisuuksia. Suomalaista lainsäädäntöä pyritään kokoajan muokkaamaan sellaiseksi, että ne kohtelisivat kansalaisia nykyistä oikeudenmukaisemmin.

Nainen ja perhe

Naisen asema vanhakantaisessa suomalaisessa yhteisössä oli varsin mutkikas. Naisväen uskottiin synnyttäjinä olevan suorassa yhteydessä tuonpuoleiseen ja näin ollen maagisessa mielessä miehiä väkevämpiä niinpä naisia kunnioitettiin. Toisaalta tämä väkevyys koettiin vaaralliseksi, pyhäksi ja uhkaavaksi asiaksi.

Itäinen Suomi, jossa vanhakantaisten uskomusten voidaan olettaa eläneen lännen kansainvälistä vaikutuspiiriä kauemmin, oli vielä paikoin 1900- luvulle asti kansanuskon ja hyvinkin vahojen yhteiskuntakäsitysten vakaata maaperää.

Vaikka Suomi oli ollut jo 1500- luvulta virallisesti luterilainen maa, oli etenkin itäisen perinteen alueella kansan keskuudessa vallalla paljon vanhakantaisia käsityksiä haltijoista ja muista uskomusolennoista, taikuudesta ja kansanlääkinnästä. Kristinusko ja vanha uskomusperinne sekoittuivat kansanuskoksi, joka vaikutti vahvasti jokapäiväiseen elämään.

Miesjohtoisissa perheissä lapset olivat hierarkiassa alimpina, sen jälkeen tulivat naiset ja talon miniät. Miesväki oli hierarkian huipulla, mutta anopin asemaan elämänsä loppupuolella päässyt emäntä oli naisten joukossa korkeammalla.

Naisen kyky tulla raskaaksi, synnyttää ja imettää on taito/ominaisuus jossa hän on lyömätön suhteessa mieheen. Tämä ja sen mukanaan tuoma äitiys on olotila, jota ei missään vaiheessa historiaa ole pystytty, eikä tulla pystymään naiselta pois ottamaan.

Äitiys on sellainen osa ihmisyyttä, joka antaa mahdollisuuden laajaan ja pitkäkestoiseen vallankäyttöön ja vastuuseen suhteessa lapsiin ja puolisoon. Osaammeko tuota vallan käytön ja vastuun mahdollisuutta oikein hyödyntää. Hyödyntää siten, että lähellämme kasvaisi voimakkaita ja itseensä luottavia lapsia ja nuoria. Miten toimisimme niin, että antaisimme tilaa elämänkumppanille, jotta tuntisimme elävämme hyvässä parisuhteessa.

Vanhemmuuden eväät ovat liian monella aikuisella hukassa, niinpä tuota vanhemmuuden valtaa käytetään väärällä tavalla, jopa niin että se vaikuttaa tuhoavasti lapsiin. Tällä haluan sanoa vain sen, että vaikka kaikki vallan avaimet olisivat naisten käsissä, se ei vielä tarkoita sitä, että niitä osaisimme käyttää oikein ja rakentavasti. Siksi on jatkuvasti ja avoimesti yhteiskunnan moottoroimana keskusteltava siitä, miten oikealla tavalla toimien voi rankentaa itselleen, lapsille ja koko perheelle riittävän turvallisen elämän.

Parisuhteiden vaikeudet ovat arkipäivää ja heijastuvat liian monen suomalaisen naisen elämään. Perheen sisäiseen toimintaan on lainsäädännöllä puututtu vasta 1980-luvulla. Perheväkivallan kieltäminen ja seksuaalisen väkivallan kriminalisoiminen parisuhteessa olivat välttämättömiä uudistuksia suomalaisen naisen elämän turvaamisessa avioliitossa ja parisuhteessa. Lastensuojelulaki on juuri saatu uudistettua vastaamaan tämän päivän tilannetta. Suomessa laki kieltää lasten ruumiillisen ja psyykkisen kurittamisen. Lasta ei saa kohdella huonosti eikä käyttää seksuaalisesti hyväksi.

Kuten hyvin tiedämme, pelkällä lainsäädännöllä ei muutoksia saada aikaan. Siksi yleistä tietoisuutta oikeuksista ja velvollisuuksista on lisättävä. Meillä naisilla on keskeinen merkitys valistuksen levittämisessä. Meidän on kerrottava tyttärillemme mihin heidän ei tarvitse alistua. Meidän on kerrottava pojillemme miten toista sukupuolta on oikein kohdeltava.

Suurimmassa osassa suomalaisista perheistä miehet ja naiset elävät tasavertaisessa tilanteessa. Tämä kuitenkaan ei tarkoita sitä, etteikö perheissä olisi jaettu tehtäviä miesten ja naisten kesken. Monessa perheessä, kuten omassani, on vallalla sopimus, se tekee joka parhaiten osaa ja ehtii. Erityisen tärkeää on se, että tehtävät jaetaan yhdessä sopien.

Vielä on kuitenkin perheitä, joissa naisen alisteisuus suhteessa mieheen on sellaista, joka oleellisesti vaikuttaa heikentävästi naisten hyvinvointiin. Toisaalta perheväkivalta tilastoja tutkiessa huomaa että myös naisten väkivaltaisuus on lisääntynyt ja raaistunut. Suomalainen poliisi ja kuntien sosiaalityöntekijät päivystävät yhdessä. Poliisin saamiin kotihälytyksiin poliisi ja sosiaalityöntekijä menevät yhdessä. Tämä toiminta tuo erityistä turvallisuutta perheissä oleville lapsille ja varmistaa sen, että tilanteiden jatkoselvittelyt hoidetaan.

Nainen ja työelämä

Suomalainen nainen on aina osallistunut työhön miehen rinnalla. Erityisesti työläsnaiset ovat tehneet työtä itsensä vaivaiseksi. Työ on ollut menneinä aikoina ruumiillisesti raskasta ja kuluttavaa. Tänä päivänä työn henkinen kuormitus useasti ylittää ruumiillisen kuormituksen.

Äitiyttä ja vanhemmuutta on yhteiskunnan varoin tuettu äitiys- ja vanhempainlomilla. Työhön osallistumista on helpotettu julkisella päivähoidolla, johon jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus. Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidoilla varmistetaan lasten turvallista arkea. Osapäivä- ja osa-aikatyö mahdollistaa mm. lyhennetyn työpäivän pienten lasten vanhemmille. Vanhemmilla on myös oikeus jäädä hoitamaan sairastunutta lasta.

Työ-elämä on varsin vaativaa ja pienten lasten äidit joutuvat monesti voimakkaaseen ristituleen perhe-elämän tarpeiden ja työnantajan vaatimusten edessä. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, saattavat pienet lapset olla este työpaikan saamiselle. Muuttuva yhteiskuntarakenne ja vanheneva väestö tuo tähän muutosta. Kuten varmaan tiedätte, Suomeenkin on tulossa työvoimapula, joka pakottaa työnantajat suhtautumaan suopeammin hakijoihin, joilla on pieniä lapsia.

Vaikka suomalaiset naiset ovat tulleet selkeästi myös työelämässä miesten rinnalle on naisten arvotuksen nostamisessa paljon tehtävää. Erityisesti johtavilla paikoilla on suhteellisen vähän naisia. Puolueeni SDP esitti viime hallituskaudella, että suomalaisessa liike-elämässä suhtauduttaisiin entistä vakavammin sukupuolten tasaiseen edustukseen pörssiyhtiöiden hallituksissa. Asiasta nousi iso mekkala. Hiljattain julkaistiin kuitenkin mielenkiintoinen tutkimus, joka todisti niiden yritysten, joiden hallinnossa naisilla on merkittävämpi rooli, pärjäävän paremmin. Naisten suhteellinen osuus johtajissa on yhä pieni, mutta taloudelliset faktatkin varmasti muuttavat tilannetta. Onhan selvää, että monipuolisemmalla harkinnalla tulee parempia päätöksiä. Tämä on siksikin mielenkiintoista, että ne naiset jotka johtajan paikoilla istuvat ovat valtakunnallisesti arvostettuja ja naisjohtamisesta on siis saatu hyviä kokemuksia. Tästä epäsuhdasta ei voi syyttää pelkästään miehiä. Meillä naisillakin on taipumista tukea ja kannattaa johtajan paikoille miehiä.

Nainen ja yhteiskunta

Kuten alussa kuvasin, historia saatossa on naisten tie yhteiskunnan päättäviin elimiin onnistunut sitkeän ja yhteisen työn tuloksena. Rehellisesti voi sanoa, että työläsnaisten ja miesten yhteinen tahto on ollut se voima, jolla nykyiseen tilanteeseen suomessa on päästy.

Suomessa on tasa-arvolaki joka velvoittaa julkisella sektorilla valitsemaan luottamustoimiin vähintään 40 % naisia/miehiä. Tasa-arvolaki tehtiin naisten turvaksi, mutta nyt se on monin paikoin osoittanut tarpeellisuutensa myös miehille. Tasa-arvolain ulottamisesta myös yksityiselle sektorille on keskustelut, mutta tällä hetkellä ei lakiin ole tulossa muutoksia.

Lähtökohtaisesti kaikki poliittiset puolueet pyrkivät noudattamaan tasa-arvolain henkeä. Tasa-arvon henki on kuitenkin kirkkainta sosialidemokraateilla, olemmehan olleet koko lain esitaistelijoita ja vihreällä liitolla, jossa jäsenet on suurimmaksi osaksi naisia.

Suomalaista hyvinvointia, jota usein myös pohjoismaiseksi malliksi kutsutaan, on sekä kiittäminen että arvostaminen naisten asemaa pohdittaessa. Agraari-Suomen muuntuessa teollistuneeksi maaksi alettiin kasvavan vaurauden turvin rakentaa vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa, joka ottaa kaikki huomioon. Peruskoulujärjestelmämme kouluttaa ikäluokasta kaikki, miehet ja naiset. Terveydenhuoltojärjestelmämme tarjoamat palvelut ovat nekin kaikkien ulottuvilla. Naisten terveydenhuolto on maailman kehittyneintä. Päiväkotijärjestelmämme on avannut naisille mahdollisuuden päästä todella mukaan työmarkkinoille, joka aiemmin on julkisena sfäärinä kuulunut miehelle.

Vaikka koulumme yhä kasvattavat lapsia sukupuolirooleja vahvistaen, on se samalla maailman paras. Suomalainen nainen voi valita yhä useammin – paljon useammin kuin mies – valitsee korkeakoulun. Samalla kun julkisen sektorin palvelut ovat hyvin naisvaltaisia, alkavat myös lääkärikunta, ekonomistit ja juristit olla yhä useammin naisia. Suomessa sukupuolten välillä ei juurikaan ole eroa mahdollisuuksien tasa-arvossa. Lopputuloksessa sen sijaan riittää vielä töitä: suomalainen nainen tienaa yhä vain 80% siitä, mitä suomalainen mies. Sukupuolittuneet ammattikunnat selittävät osan erosta, mutta selittämätöntä, epätasa-arvoista eroa on liian paljon. Tähän liittyy Suomessa juuri tällä hetkellä erittäin ajankohtainen hoitoalan umpikujaan päätynyt palkkaneuvottelu kierros..

Suomalaisen naisen asema, kaikista puutteista huolimatta, on yleisesti maailmaa tarkastellen varsin hyvä ja naisten osallistumisen kädenjälki näkyy myönteisenä koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhä useammin naiset ja miehet yhdessä osallistuvat päätöksentekoon, huolehtivat perheestään ja tukevat toisiaan. Kuitenkin niin kauan kun joukossa on naisia tai miehiä jotka syystä tai toisesta jäävät syrjään, joita kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja jotka eivät pysty pitämään puoliaan tarvitaan vahvaa solidaarista yhteiskuntaa. Yhteiskuntaa, joka tarvitsee selkeän lainsäädännön, joka kieltää sukupuolisen tai sosiaalisen syrjinnän.

--- 

Maakuntavaltuusto 11.6.2007

Arvoisat valtuutetut, viranhaltijat, median edustajat kokoukseen osallistujat

Maakuntajohtaja Jussi Huttunen arvioi toimintakertomuksen avaussanoissaan, että Pohjois-Savo on onnistunut tavoitteissaan tyydyttävä-hyvä arvosanoin. Kokonaisuutena tähän voi yhtyä. Kuluneen vuoden aikana olemme hakeneet yhä vahvemmin yhteistyötä Itä-Suomen alueella. Viimeisessä ponnistuksessa hammaslääkäri koulutuksen saamisessa Kuopioon yhdessä Oulun kanssa olemme tehneet työtä koko pohjoisen Suomen kanssa. Olemme tehneet voimakkaasti yhdessä työtä mm. Talvivaara hankkeen toteutumisen puolesta.

Tälläisia yhteisiä tavoitteita meidän on haettava tulevina vuosina enemmän. Pohjois-Savo on vetovastuussa Itä- Suomen maakuntien yhteistyöstä ja se antaa meille hyvän mahdollisuuden tehdä uusiakin avauksia Itä ja koko Pohjois-Suomen hyväksi. Juuri alkanut uusi rakennerahastokausi mahdollistaa yhteisten hakkeiden alkamisen.

Monesti on keskusteltu myös siitä onko maakuntien välillä tosiasiassa mahdollista saada laajoja merkittäviä hankkeita aikaiseksi. Maakunnilla on jokaisella omat tavoitteensa ja helposti pelätään maakuntien yli menevillä hakkeilla olevan maakuntien omia hankkeita heikentävä vaikutus. Luottamuksen ja yhteisymmärryksen vahvistamiselle näyttää olevan aina sijaa ja nyt meillä on oman viranhaltijajoukon ja luottamushenkilöiden kanssa mahdollisuus merkittävästi lisätä keskinäistä Itäsuomalaista luomusta toimiessamme vetovastuussa.

Reilu vuosi sitten valmistui PARAS-hanketta ohjaava puitelaki. Siinä kunnille annettiin ohjeistusta toteuttaa rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Liitto on omalta osaltaan halunnut olla mukana prosessin käynnistymisessä. Meillä on kolme puitelain toimeenpanoa edistävää työryhmää opetustoimen ja perusterveydenhuollon, siihen kytkeytyvien sosiaalipalveluiden ja erikoissairaanhoidon arviointiryhmät, joka ovat loppuraporttinsa antaneet ja ne ovat kuntien käytettävissä. Kolmas IT-yhteistyöryhmä on pysyvä muut kaksi ovat määräaikaisia. Tosin nämäkin työryhmät seuraavat sitä miten työryhmien raportit kunnissa otetaan vastaan ja vetäjät ovat kuntien käytettävissä. Toivoisin, että kunnat kävisivät nämä loppuraportit huolellisesti lävitse ja peilaisivat niitä omiin strategisiin päätöksiinsä ja suunnitelmiin.

Eri puolilla seutukunnissa on selvitelty kuntien ylimeneviä yhteistyömahdollisuuksia. Konkreettiset toimintamalleja ja sopimuksia ei laajemmalti ole vielä syntynyt. Viimeviikolla kerrottiin, että Siilinjärvi, Nilsiä ja Maaninka aloittavat isantäkuntamallilla v. 2010 alusta yhteisen sosiaali- ja perusterveydenhuoltopalveluiden järjestämisen. 31000 asukkaan väestöpojalla haetaan kestävää ja toimivaa palvelujärjestelmää. Olisin toivonut, että neuvotteluissa mukana olleet Lapinlahti ja Varpaisjärvi olisivat tehneet asiassa myönteisen ratkaisun ja tulleet mukaan.

Toivottavasti tämä kolmen kunnan yhteinen ennakkoluuloton päätös auttaa uusia rakenteellisia muutoksia Pohjois-Savossa. On täysin selvää, että nykyisillä rakenteilla ei kunnat selviä tulevista haasteista. On syytä muistaa, että väestön liikkumiseen kunnasta toiseen työpaikan lisäksi vaikuttaa palveluiden saatavuus ja niiden laatu. Ihmiset ovat valmiita käymään työssä pidemmänkin matkan päästä, kunhan jokapäiväiset palvelut ovat saatavilla ja niihin voi luottaa.

Kaikkialta on nähtävissä, että elämme suuren muutoksen keskellä. Meiltä jokaiselta vaaditaan kykyä ottaa uutta vastaan ja tahtoa luopua entisestä. Tämä ei ole helppoa, mutta täysin mahdollista kun muistamme kuntien perustehtävän. Joka on huolehtia kuntalaisten perustuslain mukaisista oikeuksista. Kuntien on huolehdittava omasta palvelutuotannosta samalla kun se terästäytyy niiden järjestämisessä. Yksityisen ja kolmannen sektorin rinnalla on oltava vahva julkinen palvelujärjestelmä, jotta rehellinen ja läpinäkyvä vertailtavuus säilyy.

Kuntien ja läänihallituksen vastuuta ja velvollisuutta valvoa palveluiden laatua on vahvistettava, vain siten on mahdollista varmistaa kuntalaisten tasavertainen kohtelu. Liitto haluaa olla kunnille apuna niiden miettiessä tapoja selviytyä yhdessä kunnille lain määräämistä velvollisuuksista.

Nyt on taas aika palkita vuoden kylä. Kylien merkitys kuntien selviytymistaistelussa on merkittävä ja siksi on paikallaan vuosittain nostaa esille niitä kyliä, jotka voivat toimia esimerkkinä muille. Maakuntajohtaja Jussi Huttunen kertoo tämän vuotisen kylän valinnan perustelut.

---

Siilinjärven kunnanvaltuusto 11.6.2007

Arvoisa puheenjohtaja, Hyvät valtuutetut, lehdistö, viranhaltijat, yleisö

Siilinjärvi on yksi menestyneimmistä oman kokoluokkansa kunnista. Muuttovoitto, työpaikkojen lisäys, työtöttömyyden lasku ja kunnan positiivinen tilinpäätös ovat esimerkkejä siitä, että olemme monessa asiassa onnistuneet.

Emme ole kuitenkaan selvinneet ilman vaikeitakin päätöksiä. Koulutoimen rakennemuutos on puhuttanut myönteisesti ja kielteisesti. Kirkonkylän koulukeskuksen onnistunut peruskorjaus on tuonut aivan uudenlaista kouluviihtyvyyttä muuten oppilasmäärältään suureen koulukokonaisuuteen. Siilinjärven koulut ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja vastaavat nykyajan vaatimuksia.

Kolmen kyläkoulun lakkautuspäätös puhutti ja puhuttaa vieläkin kuntalaisia. Olemme aikaisemminkin joutuneet tekemään kouluverkkoon kohdistuvia päätöksiä, joista kunnassa on oltu monta mieltä. Noissa päätöksissä olemme kuitenkin aina pitäneet huolta siitä, että vastaanottavat koulut ovat koululaisten näkökulmasta katsoen olleet oppimisympäristönä terveellisiä ja toimivia.

Kuntaa joudutaan katsomaan kokonaisuutena ja siksi ei varmasti tulevaisuudessakaan vältytä siltä, että ole olemassa olevat rakenteet joutuvat arvioinnin kohteeksi. Ikääntyvän väestön palvelutarve kasvaa ja emme ole onnistuneet heidän hoitonsa porrastuksessa niin hyvin kun olisi ollut tarve. Edelleen terveyskeskuksen vuodeosasto kuormittuu potilaista joiden parempi hoito toteutuisi Palvelukeskus Risuharjussa, tehostetussa palveluasumisessa tai omassa kodissa.

Työttömyyden aletessa joudumme tehokkaammin auttamaan pitkäaikaistyöttömiä, jotta heidän yhteiskunnasta syrjäytymisensä ei lisääntyisi ja he voisviat osallistua omalta osaltaan työn tekemiseen ja hankkia oman toimeentulonsa.

Kunnan velkaantumista ei ole pystytty kokonaan pysäyttämään. Velanmäärän pitäminen nykyisellään on ehdoton tavoite ja jatkossa velanmäärän vähentämiseen on pyrittävä. Kuntaa ja Terveydenhuoltoa on johdettu hyvin ja säästöjä toimintakuluissa on syntynyt. Tulevat vuodet eivät varmasti tuo samanlaisia säästöjä johtuen palveluntarpeen kasvusta ja sitä kautta henkilöstön lisäämisen tarpeesta.

Henkilöstä myös ikääntyy ja uuden henkilöstön rekrytointiin on juo nyt kiinnitettävä huomiota. Vanhusten palvelutarpeen lisääntymisen rinnalla kasvaa lasten ja nuorten huonovointisuus ja syrjäytyminen. Perheiden joissa on pieniä lapsia, palveluita on lisättävä. Erityisesti varhaisen puuttumisen mahdollisuuksia on haettava ja vahvistettava yhteisyötä seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Nyt näyttää siltä, että liiaksi toimitaan samojen perheiden ja lasten kanssa ja liian suuri osa jää toiminnan ja avun ulkopuolelle.

Siilinjärvellä on nyt monessa suhteessa kysyntää, me emme saa ylpistyä. Meidän on johdonmukaisesti haettava yhteistyötä naapurikuntien kanssa. Erinomaisena saavutuksen voi pitää Siilinjärven, Nilsiä ja Maaningan kuntien päätöstä aloittaa sosiaalipalveluiden ja perusterveydenhuollon järjestäminen v 2010. Toivon, että jatkossa tuohon yhteistyöhön liittyy muitakin kuntia.

Lentokentän alueen elinkeinoelämää lisäävät alueen yhteiset linjaukset Kuopion kanssa ne vahvistavat koko maakunnan elinvoimaisuutta. PARAS-hankkeen puitelain velvoittamana on Kuopion seudulta löytymässä mittava määrä tehtäviä ja haasteita jotka yhdessä tehtynä ovat enemmän kuin jokaisen kunnan yksinään toteuttamana.

Tulevaisuudessa kuntalaiset voivat elää laajemmalla alueella, asua jossakin ja hakea palveluita sieltä minne asiointi ja työssäkäynti suuntautuvat. Voisiko ennustaa, että kuntien välinen yhteisvastuullisuus luo turvallisuutta ja vähentää muuttohalukkuutta suurempiin asutuskeskuksiin.

Kunnan yrittäjyyttä on tuettava sovittujen pelisääntöjen mukaan. Yrittäjä ystävällisyys ei ole pelkästään taloudellista panostusta vaan se on hyväksyvää ilmapiiriä ja tiedusteluihin ja kysymyksiin vastaamista. Kunnassa on palveluiden, kaupan, teollisuuden ja harrastustoiminnan ohella vahvaa maatalousyrittäjyyttä.

Olin lauantaina Siilinjärven MTK vieraan ja sain tutustua enimmäistä kertaa koko poliittisen urani aikana Siilinjärveläisiin maatilayrittäjiin. Siilin MTK on halunnut omalta osaltaan tuoda maatalousyrittämisen tutuksi ja käynnistänyt projektin jossa on luotu yhteyttä perhepäivähoitoon ja päiväkoteihin. Yrittäjät haluavat, että siilinjärveläiset lapset tietävät mitä on lähiruoka ja mistä se tulee. Lapsille tehty oma kansio ja maatilavierailut ovat erinomainen vastaantulo yrittäjiltä. Toivon, että jokaisen päivähoitoyksikön vuoden ohjelmaan kuuluu tällainen lapsille tarkoitettu mahdollisuus todella vähin kustannuksia saada tietoa ja mukavaa kokemusta. Tietääkseni samankaltaista projektia ei ole missään muualla Suomessa ja se kertoo siitä, että Siilinjärvellä raja-aitoja julkisen ja yksityisen välillä on halua ja mahdollisuuksia ylittää.

Lopuksi on syytä kiittää. Suuret kiitokset kunnan luottamushenkilöille, kiitos valtuustoryhmien puheenjohtajille avoimesta ja luottamuksellisesta yhteistyöstä, tästä on todella hyvä jatkaa. Kiitos kunnan työntekijöille, palveluiden saama kiitos hyvästä laadusta ja saatavuudesta on teidän ansiota, yritämme omalta osaltamme huolehtia siitä, että teitä olisi riittävästi. Kuntaamme on johdettu vuosikaudet osaavasti ja johdonmukaisesti kunnanjohtajamme kuuluu maamme kunnanjohtajien kärkikaartiin, kiitos Jouni Mutaselle onnistumisesta vaativassa työssä. Me olemme aina saaneet luottaa kunnan taloutta koskeviin lukuihin ja talouden ennusteisiin, meillä on ollut onni pitää kunnassa apulaiskunnanjohtajaa, joka on varmistanut sen, että talouden raamit eivät ole liiaksi revenneet, Kiitos Seppo Piiraiselle. Kiitos kaikille muille johtamisesta vastanneille, onnistunut johtaminen niin virkatyössä kuin luottamustoimessa on välttämätöntä ja se varmistaa hyvän tuloksen saavuttamisen.

Hyvää kevättä kaikille

---

Kevätkauden avajaiset / Siilinjärven yrittäjät

Siilinjärvi 26.5.2007

Arvoisat yrittäjät, hyvä toriyleisö

Tällä kertaa päätin, että en ryhdy arvioimaan valtakunnan poliittista tilannetta, enkä käy laajemmin ruotimaan uuden hallituksen ensimmäisiä askeleita. Vaikka siihen olisi suuri kiusaus niin hataralta ja toisaalta kovin varomattomalta tuntuvat sen ensimmäiset linjaukset joista tällä viikolla olemme saaneet kuulla.

Siilinjärvi on monilla mittareilla menestyvä kunta. Meitä käytetään mielellään esimerkkinä kun puhutaan toimivista palveluista, nuorekkaasta kunnasta ja kakin puolin terveestä kuntarakenteesta. Me jokainen voimme löytää selityksiä omasta näkökulmastamme. Minusta nykyisen tilanteen ydin on se että siilinjärveläiset ovat kyenneet koko historiansa ajan sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja haasteisiin.

Jos miettii niitä aikoja jolloin siirtolaiset tulivat Siilinjärvelle, heidät otettiin vastaan ennakkoluulottomasti ja autettiin kotoutumaan. Siilinjärvi suostui aikoinaan sijoittamaan kuntaansa keuhkotautiparantolan (Tarinaharjun), mielisairaalan (Harjamäen), tarina nimittäin kertoo, että muut Pohjois-savolaiset kunnat eivät avanneet oviaan tubipotilaille ja mielisairaille ihmisille.
Somalian sisällissodan jaloista Siilinjärvi oli ensimmäisenä ottamassa vastaan 100 nuorta somalimiestä juuri tyhjentyneisiin Harjamäensairaalantiloihin.

Teimme omaa osuuttamme kansainvälisessä humanitäärisessä työssä. Siilinjärvellä on paljon meitä muualta muuttaneita, joka ilman muuta tuo väljyyttä ja avaruutta ilmapiiriin. Yksi terveen kunnan merkki on se, että väkeä tulee ja lähtee, sillä tavalla on mahdollisuus uusiutua.

Me harvoin olemme tulleet ulos kertomaan miten hyviä me olemme, useimmiten pääsemme julkisuuteen siksi, että meiltä tullaan kysymään onnistumisen perusteista, perusteista jotka ovat peräisin erilaisista kuntien selviytymistä mittaavista tutkimuksista.

Yksi Siilinjärven menestymisen salaisuus on ilman muuta, se että me pidämme omiemme puolta, olkoon siitä yhtenä esimerkkinä kolme istuvaa kansanedustajaa. Tästä suuret kiitokset teille kaikille! Tulevaisuus tuo myös Siilijärven kunnalle paljon haasteita. Siksi on välttämätöntä, että siilinjärveläinen yritys/elinkeinotoiminta pysyy monipuolisena ja kilpailukykyisenä.

Yrityksille asiakkaat ovat koko olemassaolon elinehto. Vaikka kuntamme sijaitsee poikkeuksellisen hyvien liikenneyhteyksien varrella niin asioinnin suuntautuminen oman kunnan alueelle on tulevaisuudessa ensitäkin tärkeämpää.

Kunnalle elintärkeät verotulot kasvavat myös vahvan ja menestyvän yrittämisen kautta. Ei ole ollenkaan sama mistä kuntalaiset päivittäiset ostoksensa tekee. Toisaalta tarvitsemme asiakkaita myös kunnan ulkopuolelta, joten liian mustasukkainen asiakkaiden vartiointi ei ole järkevää.

Vaikka nettikauppa ja pitkälle viety itsepalvelu on tullut jäädäkseen asiakkaat antava arvoa henkilökohtaiselle palvelulle. Siilinjärveläisiä yrittäjiä usein kiitetään hyvästä ja nopeasta palvelusta. Tätä palveluun liittyvää kilpailuvalttia on aina vaan rasvattava vetreämpään kuntoon, sillä se on, niin uskon, myös nykyihmisille tärkeä ja varmasti ohjaa ostoksilla käyntiä.

Siilinjärven tapa elää omaa elämää ja antaa muiden elää omaansa on ollut oikea tapa toimia. Olemme kuntana viimeaikoina lähestyneet naapurikuntia vahvan yhteistyön hakemiseksi. Tiedämme, että suuremmilla kokonaisuuksilla on paremmat mahdollisuudet selvitä tulevista haasteista.

Lieneekö mahdollista myös elinkeinoelämän puolella löytää eri kunnissa olevien yritysten nykyistä laajempaa yhteistyötä, jolloin voisi välttyä liialta päällekkäisyydeltä, palveluiden puutteilta ja vahvistaa kokoaikaista työllisyyttä.

Kiitän siitä, että kutsuitte meidät tänne, toivotan Siilinjärveläiselle yritystoiminnalle Onnea ja menestystä. Kaunista kesää kaikille.

---

Siilinjärvi 1.5.2007 /Vappu

Hyvät ystävät ja Toverit,

Arvostan sitä, että voin olla täällä Siilinjärvellä työnpäivänä. Vappu on työväenjuhla. Suomalaisen työn ajankohtaisuus juhlan kohteena ei ole kadonnut yhtään minnekään. Vaikka globalisaatio murentaa perinteistä teollisuutta meillä Suomessa ja muualla teollisuusmaissa.

Kehittyvä maailma, jossa tuotantokustannukset ovat matalammat, sen sijaan monesti ottaa vastaan mm Suomesta siirtyviä työpaikkoja kansainvälisessä työnjaossa. Onkin nähtävä, että samalla, kun teemme kaikkemme vaikuttaaksemme muutosten pehmentämiseksi ja suomalaisten työpaikkojen turvaamiseksi, muutos on tärkeä monille maailman köyhimmissä kolkissa asuville ihmisille.

Suomalaisen työn tulevaisuudelle asetetaan myös Suomessa haasteita. Uusi hallitus on kirjannut tavoitteekseen sosiaaliturvajärjestelmämme kokonaisuudistuksen. Joillekin poliittisista liikkeistä ja toimijoista tämä tarkoittaa kansalaispalkkaa, perustuloa tai alentunutta tuloveroa.

Me sosialidemokraatit olemme totta kai myös huolissamme sosiaaliturvajärjestelmän aukoista, mutta pidämme tärkeänä, ettei kokonaisuudistus heikennä entisestään syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten asemaa. Niin ei voi olla, että sosiaaliturvaa korjataan siten, että se parantaa vain niiden asemaa jotka muutenkin pärjäävät paremmin. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä jota sosialidemokraatit ovat olleet alusta asti rakentamassa, on kansainvälisesti vertaillen upea saavutus, jota emme saa hukata.

Työväenliikkeen ajamana suomalainen julkisen sektorin turvaverkko, joka nappaa kiinni, kun tapahtuu jotain traagista, perustuu meidän kaikkien yhteiseen panokseen. Se panos on työ. Jokainen meistä, joka kykenee tekemään työtä, tekee sitä yhteisen hyvän eteen.

On mahdotonta ajatella, että yhteiskunnan peruspilarina oleva työperustaisuus purettaisiin ja jo ennestään suuressa syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset ajettaisiin ojasta allikkoon. Pahimmillaan kansalaispalkka voisi merkitä sitä, että ihmiset jätettäisiin sen varaan ilman työllistämistoimenpiteitä. Sosialidemokraatit eivät tule hyväksymään mitään heikennyksiä yhteiskuntamme vaikeimmassa asemassa olevien toimeentuloon!

Kun tarkastelee SDP:n vaalitavoitteita ja uuden porvarihallituksen ohjelmaa, niin on helppoa huomata valtavia eroja.

Talouspolitiikan tavoitetaso on ohjelmassa asetettu varsin matalaksi. SDP olisi satsannut johdonmukaisesti paljon resursseja työllisyyden kohentamiseen. Hallitus alistaa työllisyyskehityksen kansainvälisten markkinoiden armoille. Mikäli talouskehitys oleellisesti hidastuu vaalikauden aikana, on julkisen talouden kestävyys vaarassa.

Työministeriö hajautetaan ja tilalle luodaan uusi superministeriö palvelemaan elinkeinoelämän etuja. Kun kaikki tiedämme, että työllisyyden hoito on samalla erinomaista sosiaalipolitiikkaa, niin voidaan aiheellisesti kysyä, minne olemme menossa? Mikä on hallituksen viesti niille tuhansille ihmisille, jotka ovat työllistyneet ja kouluttautuneet viime kaudella käytössä olleiden työvoimapoliittisten toimenpiteiden avulla? Väärin työllistytty, niinkö?

Hallituksen esittämillä veronalennuksilla ei ole riittävästi työllisyyttä tukevia vaikutuksia. Verotuksen oikeudenmukaisuuden lisäämisen nimissä tehdyt alennukset sotivat päinvastoin oikeudenmukaista tulonjakoa vastaan.

Aito tasa-arvon kehittäminen on veropolitiikassa jäänyt maataloustuottajien, yksityisten yrittäjien veronkevennysten ja omistavan väestönosan etujen jalkoihin. Kun valtaosa suomalaisista ovat vaikeuksissa pienehköjenkin perintöverojen kanssa, päättää hallitus helpottaa maata, metsää ja yritystoimintaa omistavien usein vauraiden suomalaisten perinnön jättämistä. Tämä on huikea epäkohta, johon on puuttunut jo muun muassa Helsingin kauppakorkeakoulun vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas. Niskakankaan mukaan toimet asettavat koko verotuksen kyseenalaiseksi, jos vaurauden tasaamiseksi luotu järjestelmä kohdistetaan ainoastaan pienempituloisiin ja heidän verottamiseen.

Sosialidemokraatit näkevät verotuksen palvelujen rahoituksen ohella työllisyyttä edistävänä kysymyksenä. Mahdollinen veronkevennysvara tuleekin vastoin hallituksen suunnitelmia suunnaten nimenomaan siten, että sen työllisyyttä edistävä vaikutus olisi mahdollisimman suuri. Kohdennus on oikeudenmukaisinta ohjata pieni- ja keskituloisille suomalaisille veronmaksajille.

Suurella kohulla tehty alennus ruoan arvonlisäveroon jää kuluttajien kannalta ilmaan roikkumaan. Hallitus ei esitä ohjelmassa keinoja, miten turvataan alennuksen päätyminen kuluttajille, eikä väliportaan elintarviketeollisuudelle ja kaupalle. Jos on seurannut tarkasti osakekurssien käyttäytymistä, on voinut huomata, että vaalitulos nosti merkittävästi kaupan odotuksia taloudellisista voitoista.

Miksi näin? No tietysti siksi, että kauppa ja markkinat itse laskevat veronalennuksesta koituvan hyödyn näkyvän ensisijaisesti omissa katteissaan. Siinä jää kauppaostoksilla kävijä ihmettelemään, kun suurella kohulla ajettu veronalennus ei alennakaan elintarvikkeiden hintoja tuntuvasti. Petetty lupaus tämäkin.

SDP haluaa maahan vanhusten hoivatakuun. Suomi ikääntyy ja hoivapalveluihimme kohdistuu erittäin suuri paine työikäisen väestön vähentyessä samanaikaisesti. Kestävää tulevaisuuspolitiikkaa on tähän varautuminen, ikäihmisten elämänkokemuksen ja taitojen sekä yhä pidemmälle ulottuvan hyvän ja aktiivisen kunnon hyödyntäminen. Hallitus tyytyy ainoastaan oikaisemaan sinällään räikeän eläkeläisten verotuksessa olevan epäkohdan, mutta siihenpä se sitten jääkin.

Julkisiin hyvinvointipalveluihin ohjelmassa on kaiken kaikkiaan varattu aivan liian vähän varoja. Kun viime hallitus käytti yli 400 miljoonaa euroa, eikä sekään riittänyt, niin uuden karhea porvarihallitus kuvittelee pärjäävänsä selvästi pienemmällä summalla.

Ikäihmisten palveluihin ohjelmassa ei panosteta. Hallitus ei osoita kunnille rahaa myöskään sairaiden, vammaisten ja perheiden sekä lasten palveluista huolehtimiseen. Kuntatalous kurjistuu kun samaan aikaan esimerkiksi erikoissairaanhoidon kustannukset jatkavat kasvuaan. Ja tuo kasvu jatkuu, jos kuntien perusterveydenhuoltoa ei saada paremmin toimimaan.

Hallitusohjelmassa kaavaillaan palvelumaksujen korottamista. Terveydenhoidon asiakasmaksujen korottaminen kohdistuisi erityisesti väestön heikompiosaisiin, joilla ei ole varaa yksityisiin terveydenhuoltopalveluihin. Lisäksi SDP:n vaatiman 20 000 uuden hoitoalan työntekijän sijaan porvarihallitus luottaa palveluseteliin. Hataraa on turvallisen tulevaisuuden rakentaminen tässäkin mielessä.

Sosialidemokraateille sivistyksellinen tasa-arvo on ajattelumme lähtökohta. Uusi porvarihallitus puolestaan kirjaa ensimmäistä kertaa hallitusohjelmaan asti yksityiset koulut. Suomeen halutaan rakentaa tieten tahtoen kahtiajakautunutta koulutusjärjestelmää julkista ja yksityistä. Kun lisäksi tuore opetusministeri on haluton esimerkiksi opetusryhmien pienentämiseen lailla säätäen, näemme kehutun ja toimivan koulutusjärjestelmämme entistä suurempien haasteiden edessä.

Tasa-arvoon liittyvistä ongelmista suomalaisessa yhteiskunnassa yksi suurimmista on eittämättä naisten ja miesten välillä ammottava palkkakuilu. Tämä räikeä epäkohta on muutettavissa ainoastaan rahalla ja poliittisella tahdolla. Kokoomus lupasi vaalien alla ajavansa tasa-arvotupoa, jossa koulutetut naisvaltaiset alat, joissa tällä hetkellä ollaan palkkakuopassa, saisivat selvän palkankorotuksen. Muiden muassa puoluesihteeri Tujunen määritteli sen 500 euroksi.

Tällä vippaskonstilla käytännössä huijattiin äänestäjiä. Nyt olemme saaneet nähdä, että sen lisäksi että Kokoomus on lähtenyt pyörtämään lupauksiaan, vierittävät he syytä työmarkkinajärjestöjen suuntaan. Tämä on todella epämiellyttävää peliä ja erittäin kaukana sellaisesta rakentavasta työmarkkinapolitiikasta, johon Kokoomus uskotteli olevansa sitoutunut vielä vaalien alla.

Selkeä todiste Kokoomuksen vastuuttomuudesta on kunnille tarkoitetuista ja luvatuista rahoista puuttumaan jäänyt tasa-arvoraha. Kunta- ja aluepolitiikassa näyttääkin käyneen niin, että Keskusta on aidosti niskan päällä pienempää porvaripuoluetta, Kokoomusta. Ratkaisevan tärkeäksi muodostuu PARAS-hankkeen tulevaisuus. Onko Kokoomus kaupannut sen hallitustiensä tieltä pois vai pystytäänkö Suomessa kokonaisvaltaiseen kuntarakenteen uudistamiseen, joka turvaisi toimivat palvelut ja kuntademokratian tulevaisuuden Suomessa?

Nyt kun tulopoliittisen kokonaisratkaisun todennäköisyys näyttää pieneltä, joutuu porvarihallitus nopeasti vastuuseen lupauksistaan. Oikeutetut palkkapaineet edellä mainituilla naisvaltaisilla aloilla eivät unohdu ja liittokierroksista tuleekin porvarihallituksen ensimmäinen kiirastuli.

Se joutuukin miettimään veropolitiikkansa ja inflaatiolinjansa tupottomassa tilanteessa. Kyllä siinä joutuu rahaministeri Katainenkin koville, kun vaaleissa hoitajille luvatut eurot tulevat vastaan pysähtymättä työntekijöiden kukkaroon. Se, oliko Kokoomuksella koskaan todellista halua edistää palkkatasa-arvoa, nähdään pian. Toiveet eivät ole korkealla.

Hallitusohjelma ei kohtele Siilinjärveäkään silkkihansikkain. Lapsirikkaana ja toisaalta ikääntyvänä kasvu kuntana olemme riippuvaisia verotuloista ja valtionosuuksista. Nyt suunnitellut verohelpotukset ja valtionosuuslaskelmat eivät lupaa hyvää palveluiden saatavuuden turvaamisessa.

SDP on nyt oppositioasemassa rankan vaalitappion myötä. Olemme nöyränä, mutta taistelutahtoisena aloittaneet arkisen työn paremman Suomen puolesta. Omistajien etua varjeleva, vihreiden arvojen yli kävelevä sekä lupauksensa syönyt porvarihallitus tulee saamaan todellisen haastajan hallituskaudelleen.

Me jatkamme vanhustenhuollosta muistuttamista. Esitämme lisää työntekijöitä hoiva-aloille. Tulemme myös vaatimaan aktiivista työvoimapolitiikkaa, jotta täystyöllisyys toteutuisi. Tuloerojen kasvu on saatava loppumaan ja ihmisten usko poliittiseen järjestelmään on palautettava, jotta yhä useampi haluaisi käyttää äänioikeuttaan ja osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Alhainen äänestysaktiivisuus tarkoittaa kärjistetysti sitä, että rikkaille ihmisille valuu enemmän valtaa, kuin mitä heillä äänioikeuden myötä edes olisi.

Yhteiskunta kuuluu kaikille. SDP toivottaa kaikki aktiiviset ihmiset mukaan tekemään Suomen suurinta vaihtoehtopolitiikkaa sosialidemokraattisessa liikkeessä!

Toivotan teille kaikille hauskaa työnpäivää!

---

Vappu / Kuopio 1.5.2007

Hyvät ystävät ja toverit

On arvokas asia kun voi puhua suomalaisen työnpäivänä, vappuna, Kuopion torilla. Meille sosialidemokraateille tämä päivä on erityinen, sillä se muistuttaa meitä työn tärkeydestä ja sen arvosta koko yhteiskunnalle.

Tänä vappuna me voimme todistaa tilannetta, jossa edellisen hallituksen saldoksi tuli kuin tulikin tavoittelemamme 100 000 uutta työpaikkaa. Se on hieno saavutus, joka on syytä laittaa merkille, vaikka tehtävää on vielä tämänkin jälkeen paljon jäljellä. Uuden porvarihallituksen tavoite on vain 80 000 uutta työpaikkaa, ja sekin vain jos kansainvälisten suhdanteiden kanssa käy tuuri. Kovin on lannistunut aloitus.

Suomi on elänyt kasvun vuosia. Talous- ja työllisyyskehitys on ollut suotuisaa, ja monet kotitaloudet ovat vaurastuneet. Kaikki eivät ole päässeet talouden noususta osallisiksi. Yhteiskunnassamme on yhä joukko ihmisiä, jotka ovat vailla työtä ja vailla riittävää toimeentuloa.

Liian usein työttömät syrjäytyvät: yhteys muuhun yhteiskuntaan katkeaa, oikeutettuja etuuksia ei osata tai jakseta hakea, äänestäminen tuntuu tarpeettomalta ja on tunne ettei kukaan välitä. Syrjäytyminen on yhä useammalle sukupolvesta toiseen periytyvä kohtalo, mikä tarkoittaa ongelmien kasvua ja pitkittymistä.

Suomen jakautuminen hyväosaisiin ja vähempiosaisiin on osittain myös alueellinen kysymys. Väestön pakkautuessa etelään töiden perässä jäävät monet seudut tiukkaan tilanteeseen: väki vähenee ja vanhenee, yhä useamman kunnan päättäjät kysyvät, mistä rahat palveluihin?

Byrokraattiset kuntarajat estävät järkevän ja kohtuullisen elämän, silloin kun rajan läheisyydessä asuminen johtaa kohtuuttomuuksiin esimerkiksi koulumatkojen tai terveyskeskuspalveluiden suhteen on syytä kuntien päättäjien kerääntyä samaan pöytään.

Edellisen hallituksen aloittamaa kunta- ja palvelurakenne uudistusta on aivan välttämätöntä jatkaa yhtä ennakkoluulottomasti, kuin se aloitettiinkin. Kuntien välisiä rajoja on madallettava ja mahdollistettava kuntalaisten palveluiden saaminen kuntien yhteisenä toimintana mikäli kuntien liittyminen ei ole mahdollista.

Kahden oikeistolaisen puolueen muodostaessa hallituksen ytimen on suuri vaara, että tarpeellinen kuntarakenneuudistus vääristyy johdonmukaiseksi yksityistämisprosessiksi. Hallitusohjelmassa on luettavissa yksityistämissuuntaus. Ihmisten keskinäisestä oikeudenmukaisuudesta on pidettävä huolta ja siksi on tärkeää varmistaa, että kunnilla säilyy vahva ote peruspalveluista ja kuntalaisille taataan laadukkaat ja yhtäläiset palvelut.

Hyvä Toverit

Pohjois-Savossa on tapahtunut hyvää työllisyyskehitystä. Työttömyys alenee jatkuvasti ja nyt myös erilaisten työllisyystoimenpiteiden piirissä olleiden ihmisten määrä on laskussa. Tämä on hyvää merkki onnistuneesta työvoimapolitiikasta. Maaliskuussa työvoimatoimistoissa oli 10 prosenttia edellisvuotta enemmän vapaita työpaikkoja. Tästä huolimatta tiedämme, että kaikkein vaikeimmin työllistettävien eteen on edelleen haettava räätälöityjä ratkaisuja. Erityisesti on muistettava, että Pohjois-Savon kuntien välillä on työllisyydessä suuria eroja.

Vuoden 1995 ankarasta 21,5 prosentin työttömyysasteesta ollaan tultu jo kymmenen prosenttia parempaan suuntaan. Tähän on osaltaan vaikuttanut hyvin toiminut työvoimahallinto, virkeä elinkeinotoiminta ja yleinen talouden kohentuminen. Tiedämme, että mitä alemmas työttömyysasteessa päästään, sen vaikeampaa on työllistyminen ja työttömyyden aleneminen.
Tämän tietäen pelottaa porvarihallituksen uhkarohkea teko hajottaa työministeriö ja alistaa sen tehtävät elinkeinoministeriön alle. Jääkö työtä vailla oleva, apua tarvitseva, ihminen nyt täysin markkinoiden armoille?

Uudenlaista poliittista linjaa ja kulttuuria tekee rahaministerin ominaisuudessa maakunnan oma mies Jyrki Katainen. Ikävää, että hänen kautensa alkaa petettyjen lupausten selittelyllä. Savolaiset äänestäjät olisivat ansainneet rehellisempää politiikkaa.

Tasa-arvotupo, taitetun eläkeindeksin avaaminen, lapsilisien indeksiin sitominen ja normaalien perintöjen verojen kohtuullistamisen muuttuminen maata, metsää ja yritystoimintaa omistavien verohelpotukseksi ovat kaikki asioita, jotka kevyesti vaalikamppailussa heitettyinä heikentävät nyt politiikan uskottavuutta. Sanat olemme jo kuulleet, mutta missä ovat rahat ja teot tai edes yritykset?

Kun vielä paljon puhutun ruoan arvonlisäveron alennus mitä ilmeisimmin uppoaa kaupan kasvaneisiin katteisiin, eikä suinkaan halvempina elintarvikkeina kuluttajan ostoskoriin, on uusi hallitus aloittanut työnsä vauhdilla yhteiskuntaa eriarvoistavaan suuntaan.. Tämä suunta on nyt vaarassa tuhota sen hyvän perinnön, jonka edellinen hallitus juuri esimerkiksi talouden ja työllisyyden kasvun myötä sai aikaan.

SDP näki tämän vaalikauden tärkeimpinä yksittäisinä tavoitteina vanhustenhuollon parantamisen ja työntekijöiden lisäämisen hoivapalveluihin Olimme valmiita laittamaan niihin myös rahaa. Porvarihallitus aikoo satsata ylipäätään palveluihin selvästi vähemmän, kuin mitä edellinen hallitus teki.

Kun tiedämme terveyden - ja sosiaalihuollon ongelmakohdat, niin on ihmeteltävä sitä huolettomuutta, jolla porvarihallitus aikoo ikääntymisen ja palveluiden saatavuuden haasteet selvittää. Pahaa pelkään, että Suomen kansa joutuu taas kerran maksumieheksi, sairaat vanhukset jäävät odottamaan parempaa huomista ja hoitohenkilöstö uupuu työtaakkansa alle..

Vaalien alla puhuttiin paljon tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä haasteista. Tämä ei todellakaan näy hallitusohjelmasta. Suurin osa hallitusohjelmaa on ympäripyöreää asioiden edistämistä ja selvittelyä. Vakavampi puoli asiasta on se, että niihinkään toimiin, jotka porvarihallitus on hallitusohjelmassa tarkemmin määritellyt, ei useampaan ole merkitty rahaa käytettäväksi.

Naisten ja miesten palkkaepätasa-arvon korjaamiseen ei ole osoittaa satoja miljoonia, jotka se vaatisi. Opiskelijoiden opintorahaa luvataan kyllä nostaa 15 prosenttia, mutta rahaa on tehdä se vain kerran hallituskauden aikana eli todennäköisesti vuonna 2011. Nämä ilmaan kirjoitetut ohjelmatavoitteet porvaripuolueet löytävät vielä edestään useamman kerran.

Vappuna on hyvä muistaa, että yhdessä me saamme muutoksen aikaan! Maa tarvitsee lisää työtä ja työtä tekevät ihmiset hyviä julkisia palveluita. Yhteisistä veroeuroista yhteiskunta huolehtii kaikista niistä, joiden omat voimat ei tahdo riittää. Niin yksinkertaista se on. SDP tulee tekemään työtä oppositiossa rakentavasti, mutta tiukasti, asiat osaten ja vastuullisesti kuten suuren työväenpuolueen kuuluukin toimia.

Hyvä Vappua ja kevättä Teille kaikille.

---

Kuopio Sektori 1.5.2007

Hyvät Toverit, ystävät

Neljä vuotta sitten vietimme vappua tilanteessa, jossa olimme juuri saaneet valmiiksi punamulta hallitusohjelman. Kulunut neljä vuotta on ollut taloudennousua, työttömyyden vähentämistä, terveyspalveluiden laadun ja saatavuuden parantamista.

Samalla kun yleisesti suomalaisilla menee paremmin, yhä useampi voi huonosti. Tuloerot ovat kasvaneet lasten- ja nuorten huonovointisuus on lisääntynyt. Ikäihmisten hoivapalveluissa on paikoin suuria puutteita.

Tämän tietäen lupasimme vaaleissa, että emme suuntaa valtion tuloja veronkevennyksiin, lupasimme laittaa 2, 4 miljardia euroa hyvinvointipalveluihin. Niin, että lasten, vammaisten ja vanhusten palveluita olisi riittävästi.

Me kaikki tiedämme. että hoivapalveluissa on liian vähän henkilökuntaa. Lupasimme lisää hoivatyöntekijöitä ja olla tukemassa sellaista tulopoliittista sopimusta, jossa heidän palkkausta korjataan.

Vaikka työttömyys on alentunut, se ei tarkoita sitä, että voisi laittaa hanskat tiskiin kuten porvarihallitus näyttää tekevän, erityisesti pitkäaikaistyöttömien osalta. Hallitus lopettaa työministeriön ja alistaa työllistämisen elinkeinoministeriöön, joka on selkeästi markkinoiden ohjattavissa. Se asettaa kansainvälisten suhdanteiden määriteltäväksi 80 000 työpaikan tavoitteensa. Todella löysäkätistä politiikkaa.

Selvästi on havaittavissa tavoite keskitetyistä ratkaisuista luopumiseen. Mikäpä se olisikaan yritysmaailmalle mieluisampaa kuin päästä kahdenkeskisiin neuvotteluihin työntekijöiden kanssa. Työntekijöille se olisi kuitenkin myrkkyä. Tuleva nelivuotiskausi on selkeää porvariyhteistyötä hallituksessa, jota vastaväitteistä huolimatta on valmisteltu jo paljon ennen vaaleja. Sen takia ei tarvitse ihmetellä miten helposti suuret veroratkaisut ja yksityistämiseen suuntaavat painotukset syntyivät.

Ammattiyhdistysliikkeiltä vaaditaan suurta tarkkaavaisuutta, jotta työntekijöiden etuudet voidaan valvoa asian mukaisesti. Yhteisiin neuvottelupöytiin ei varmasti tulevalla kaudella herkästi kutsuta, sinne on mentävä kutsumatta. Työttömät ja pätkätyöläiset tarvitsevat ammattiyhdistysliikkeitä nyt enemmän kuin yhteensä 12 viime vuotena.

Hallitus lupaa veronalennuksia, ruuan alv alennuksen, opintorahan korotuksen (tosin sekin vasta kauden loppuvaiheessa), eläkkeiden verotuksen alentamisen, mutta samalla se aikoo nostaa sähkön ja polttoaineen verotusta. Valmistautuu korottamaan palvelumaksuja eikä ole halukas panostamaan julkisiin palveluihin. Ilman laskutikkuakin tiedämme, että pienituloisten asema ei tule korjaantumaan. Päinvastoin tuloerot kasvavat ja köyhyyden kuilu syvenee.

Tarkastellessa vaalien tulosta voi sanoa, että hyväosaiset käyttivät äänioikeuttaan. Ja heistä suurin osa äänesti puolueita, jotka valtaan päästyään toteuttavat politiikkaa, joka entisestään määrätietoisesti vahvistavat hyväosaisten asemaa.

Pysyäkseen edes jonkinlaisessa kohtuudessa porvarihallitus tarvitsee vahvan opposition. Sen he sosialidemokraateista saavat. SDP eduskuntaryhmässä istuu 10 edustajaa joka ovat olleet ministerinä. Tämä tuo sdp eduskuntaryhmälle sellaisen osaamisen siemenen, että istuvan hallituksen ministerit todella tarvitsevat erityisavustajien ja valtiosihteerien apua.

Tulemme tekemään vastuullista oppositiopolitiikkaa, politiikkaa joka on suoraan siirrettävissä seuraavien vaalien jälkeen hallituksen työskentelyksi. Demareiden politiikka on aina ollut yli vaalikauden ulottuvaa, ja niin se on nytkin.
Äänestystuloksen edessä on aina seisottava nöyränä mutta selkä suorana. Olimme rehellisiä ja realisteja vaalilupaukissa ja tässä seisoessani olen ylpeä, että emme sortuneet sellaisiin vaalilupauksiin. joilla vaalit tällä kertaa voitettiin. Lupauksiin, joita hallituksessa istuvat ovat yön nukuttuaan alkaneet hyvässä järjestyksessä perumaan. Keskusta, ja erityisesti Kokoomus, tekivät vaalien jälkeen täydelliset väyryset, nukkuivat yön yli, ja ottivat idean isän hallitukseen, takuu mieheksi.

On sanottu, että vihreät myyvät vaikka äitinsä päästäkseen hallitukseen tosi asiassa he ovat valmiita myymään koko sukunsa. Muuhun päätelmään ei voi tulla kun katsoo hallitusohjelmaa mihin he nimensä allekirjoittivat. Ei ihme että susipulliainen sanoi " tulee helvetilliset neljä vuotta," ja pyöritti päätään.


Hyvää kevättä ja Vapunpäivää,. Hyvät toverit meitä muuten tarvitaan vielä!!!

---

Ahmon koulukeskuksen opetustilojen valmistuminen

Siilinjärvi 24.4.2007

Arvoisat kutsuvieraat, koulun oppilaat ja henkilökunta, naiset ja herrat

Olemme juhlistamassa Ahmon koulun opetustilojen valmistumista. Koulukeskuksen peruskorjaus on edennyt useammassa erivaiheessa ja on vaatinut oppilailta ja henkilökunnalta kärsivällisyyttä.

Siilinjärven kunta on ansiokkaasti ja järjestelmällisesti peruskorjannut ja huoltanut alueen kouluja, pääosin omilla rahoillaan. Tämän koulun, tähän peruskorjausvaiheeseen on saatu myös valtion rahoitusta. Valtionosuuden saaminen oli hyvä esimerkki siitä miten asioita hoidetaan ihmisten kesken. Siilinjärven koulujen rehtorit ja koulutoimisto olivat vieraanani eduskunnassa ja tuohon vierailuun pyysin mukaan opetusministeriöstä Eeva- Riitta Pirhosen, joka on Siilinjärveltä kotoisin oleva valtion virkamies. Vierailun yhteydessä sovimme, että seuraavan kerran tapaamme täällä ja Siilinjärven kunta kutsuu opetusministeriön virkamiehiä ja Itä-Suomen läänin sivistysneuvos Heikki Laakson tutustumaan koulun peruskorjaushankkeeseen. Lääninhallituksen sivistysosaston merkitys on oleellinen kun laitetaan läänien kouluhankkeita ensisijaisuus järjestykseen.

Vierailu toteutettiin ja vieraat saatiin vakuuttumaan hankkeen tarpeellisuudesta ja hankkeelle myönnettiin valtionrahoitusta. Kiitokset on syytä antaa Eeva-Riitta Pirhoselle ja Heikki Laaksolle ja tietysti kunnan viranhaltioille osaavasta asian esittelystä. Ja voin sanoa vierailussa mukana olleena, että silloin tämä ympäristö oli kovasti erinäköinen

Tätä koulukeskusta on alettu rakentamaan vuonna 1959. Tämän jälkeen koulua on joko peruskorjattu tai laajennettu kuuteen eri kertaan, joten rakennusvaiheen keskellä koulussa on opiskeltu moneen otteeseen koulun elinaikana. Edelleen saneeraus jatkuu liikuntatilojen osalta.

Opiskelutilojen kriteerit ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet yhä vaativammiksi. On pyritty hakemaan kokoajan lisää viihtyisyyttä ja innostavuutta opiskeluympäristöön. Monet tutkimukset osoittavat, että hyvät ja mukavat ympäristöolosuhteet lisäävät oppilaiden opiskeluhalukkuutta ja koulun henkilöstön työmotivaatiota ja jaksamista.

Jokapäiväiseen toimintaan myönteisesti vaikuttaa ilmastoinnin uudistuminen, avarat ja värikkäät käytävätilat, turvallisuutta lisäävät ikkunalliset ovet sekä uutta opiskeluvälineistöä audiovisuaaliseen opetukseen sekä fysiikan ja kemian opiskeluun.

Suomalainen peruskoulujärjestelmä on tuottanut kilpailukykyistä opetusta ja oppimisen tulokset ovat kansainvälistä huipputasoa. Jos katsoo vain näitä tuloksia niin voimme olla kovin tyytyväisiä. On kuitenkin muistettava, että yhä enemmän on lapsillamme kotona, mutta myös koulussa vaikeuksia, joiden poistamiseksi meidän on yhdessä etsittävä ratkaisuja.

Opettajien koulutuksesta huolehtivat organisaatiot ovat velvollisia ottamaan sisään ja kouluttamaan sellaisia henkilöitä, joilla on tiedollista, taidollista ja yhteisöllistä osaamista. Lasten opettaminen ei ole pelkästään tiedon lisäämistä vaan mitä suuremassa määrin keskinäisen kanssa käymisen, sosiaalisen osaamisen taitojen hiomista ja muokkaamista.

Opettajien työnantajilla on yhä vaativampi velvollisuus huolehtia opettajien yksilöllisestä ja yhä suuremmassa määrin yhteisöllisestä täydennys koulutuksesta. Opettaminen ei ole enää yksilölaji vaan opettajilla on oltava yhä paremmat ominaisuudet ja valmiudet tehdä työtä moniammatillisessa työyhteisössä. Moniammatillisuutta kouluihin tuovat oppilashuoltotyöryhmät, joita on kehitettävä ja vahvistettava, tähän työhön opetusministeriö myöntää erityisavustusta osana kunta- ja palvelurakenne uudistusta.

Valtakunnassa on yhteiset ohjeet ja säännöt joiden mukaan koulussa eletään. Jokainen kunta on vielä tarkentanut valtakunnallisia ohjeita, jotta jokainen koulussa, henkilökunta ja oppilaat, tietävät miten pitää toimia. Koulunjohtajan vastuulla on, että jokainen noudattaa sovittuja pelisääntöjä. Minkä vuoksi rehtoreiden johtamisosaamiseen on kiinnitettävä huomiota ja heidän on saatava siihen asian mukaista koulutusta ja työnohjausta. Ylipäätään opetuksesta vastaavien työnohjaukseen on panostettava, nykyistä selvästi enemmän.

Erityisopetuksen tarve on laajentunut ja tullut yhä vaativammaksi. Yhä useampi lapsi tarvitsee räätälöityä opetusta. Tarvitaan pienempiä opetusryhmiä ja erikoistuneita opettajia. Toisaalta erilaisten oppilaiden integroituminen perusopetusryhmiin on enemmän kuin suotavaa. Lasten on hyvä opetella tulemaan toimeen monella tavalla asioita ja elämää hahmottavien lasten kanssa. Opetusryhmät kasvavat huolestuttavasti 4- 6 luokkien kohdalla ja tähän ilmiöön on syytä puuttua. Lapset ovat tuolloin tulossa murrosikään ja sitäkin kautta tarvitsevat hiukan enemmän yksilöllisyyttä ja elintilaa myös koulussa.

Tarvitaan erityisiä toimia niiden nuorten kohdalla, jotka ovat vaarassa keskeyttää peruskoulun tai jäädä pois jatkokoulutuksesta. Valtionavustuksella on mahdollista kehittää perusopetuksen ylempien vuosiluokkien opetusta. Opetusta, joka lähtee oppilaan elämäntilanteesta, on toiminnallista ja työpainotteisuus on mukana opetuksen työmuodoissa sekä käytetään kohdennettuja tuki- ja neuvontapalveluita.

Koulukiusaamisen kitkeminen kouluista on monen yksilön ja luokkayhteisön hengen pelastus. Viime hallituskaudella käynnistetty Kiva koulu -ohjelma on suomalainen innovaatio, joka tulee tarjoamaan työkaluja kiusaamisen vähentämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Tämä ohjelma on valmis syksyllä 2009 ja sen jälkeen vakiinnutettavissa kaikkiin peruskouluihin. Lasten- ja nuorten hyvinvoinnin tueksi on myös käynnistetty kokonainen koulupäivähanke, joka erilaisilla tavoilla turvaisi lasten arkea silloin kun vanhemmat ovat työssä tai muuten eivät pysty olemaan lapsillensa läsnä.

Koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön etsitään uusia toimintamalleja. Liian usein vanhempiin otetaan yhteyttä kun asiat ovat jo huonosti. Aitoa jokapäiväistä vuorovaikutusta ei helposti lasten huoltajien ja koulun välille synny. Meillä on toimiva ja miltei aukoton yhteistyö neuvolassa ja päiväkodeissa, mutta se miltei katkeaa kun lapset aloittavat koulun.

Miten samat vanhemmat, jotka ovat käyttäneet lapsiaan, terveystarkastuksissa eivät osuttaudu tulemaan lastensa vanhempainiltaan. Onko tehtävä yhteistyötä enemmän lastenneuvoloiden kanssa, jotta jo sieltä tulisi velvoittavaa viestiä jatkaa yhteistyötä myös koulun kanssa. Pitäisikö koulun osallistua tavalla tai toisella tulevien koululaisten elämään ja tutustua lapsiin ja vanhempiin ennen kuin he tulevat kouluun. Päivähoidon ja peruskoulun tiiviimpää yhteistyötä on lisättävä.

Minä tiedän jo tämän sanoessani, että ajattelette miten tuohon nyt on aikaa kun ei riitä nykyisiinkään tehtäviin. Jotakin on vain uutta löydettävä, että se yhteydenpidonlanka, joka on olemassa viranomaisten ja kotien välillä ennen kouluikää jatkuisi myös koulussa.

Me vanhemmat ja lasten lähellä olevat aikuiset olemme vastuussa lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Tuota vastuuta ei pääse pakoon oikeastaan millään verukkeella. Silloin, jos meidän omat voimat eivät riitä meillä on velvollisuus hakea ja ottaa vastaan ulkopuolisten apua. Jos koulusta otetaan yhteyttä kotiin ja toivotaan tapaamista ja keskustelua joko yhdessä tai erikseen lapsen kanssa, niin voitte luottaa silloin siihen, että tuo tapaaminen on välttämätöntä.

Eurooppalaisen perheen tarina on kertomus elämänvimmasta, sitkeydestä, kestävyydestä ja keskinäisestä uskollisuudesta. Säiden, sodan, ja tautien armoilla eläneet ihmiset taipuivat maata myöten, kestivät koettelemukset ja armottomat ajat. He täyttivät uupuneitten paikan, tarttuivat työhön ja jatkoivat elämää. Äärimmäisin ponnistuksin he huolehtivat perheestä puolisosta, lapsista ja vanhemmista.

Oli perhe pieni tai suuri, avuton tai mahtava, aina se on koettu ihmisen suojaksi muuta maailmaa vastaan. Menneisyydessä ihmiselämä oli niin hauras, että ilman perhettä sen varjeleminen olisi ollut lähes mahdotonta. Nykyaikana, jolloin ihmistä ympäröi lukuisat turvajärjestelmät, perhe on kuitenkin ensimmäinen piiri, jolta ihminen saa apua, kiintymystä ja kannustusta.

Yhteiset moraaliset ja eettiset pelisäännöt koulun ja kodin välillä ovat lapsen kehityksen turva. Liian moni lapsi elää koulun ja kodin välimaastossa ja ei tiedä miten hänen oikeastaan tulisi toimia. Tuosta ristiriidasta useimmiten syntyy epäonnistumisen tunnetta, joka voi purkaantua aggressiivisuutena, kiusaamisena, koulutyön laiminlyöntinä, syrjäytymisenä, masennuksena ja jopa itsetuhoisena toimintana.

Lasten lähellä olevien aikuisten on seurattava koulun käyntiä, oppimisen edistymistä, vapaa-ajan käyttöä ja tiedettävä missä kaveripiireissä lapset liikkuvat. Suomalaisen lapsen fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi on muuttunut huonompaan suuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lasten arkeen ei enää luonnostaa kuulu luonnossa ja ulkona liikkuminen, säännöllinen nukkumisen ja ruokailun merkitys on liian monilta kadoksissa. Nuori Suomi toteuttaa Koululaiset liikkeelle - Koululaisten hyvinvoinnin edistäminen liikunnan avulla – toimenpide kokonaisuuden, joka edistää koululaisten päivittäistä liikuntaa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Siilinjärvellä on paljon lapsia ja nuoria. Meillä on hyvät ja toimivat mahdollisuudet monenlaiseen liikkumiseen ja harrastustoimintaan. Nämä eivät nyt tavoita kaikkia nuoria ja lapsia. Seurojen tilastot juniori toiminnan osalta näyttävät numeroina hyvältä, mutta tosiasiassa nuo tilastot pitävät sisällään suurelta osin samoja lapsia. Joten todellisuudessa laaja joukko nuoria ja lapsia on vapaa-ajan järjestöjen ulkopuolella. Kunnan ja valtion on mielestäni ryhdyttävä toimeen, jotta saamme nämä ulkopuolella olevat mukaan, jolloin voidaan olla estämässä muuten väistämättä etenevää lasten ja nuorten enneaikaista uupumista, sairastumista ja syrjäytymistä.

Olemassa olevista haasteista huolimatta, me voimme tänään juhlia ja iloita viihtyisistä opiskeluolosuhteista. Toivon koulun oppilaille ja henkilökunnalle jaksamista. Erityisesti haluan pyytää kaikkia lasten ja nuorten lähellä olevia aikuisia ottamaan vahvempaa ja laajempaa vastuuta omien ja naapurien lasten hyvinvoinnista. Lapsilla ja nuorilla on oikeus kasvaa turvallisessa yhteiskunnassa ja aikuisten on se heille taattava.

Onnea ja menestystä koululle, kodeille, teille jokaiselle, yhdessä saamme enemmän aikaan.

---

Pohjois-Savon SDP piirin kevätkokous

Alapitkä 14.4.2007

Hyvät Toverit

Kun, viime syksynä valmistauduimme eduskuntavaaleihin, ei varmaan kenenkään meidän pieneen mieleen tullut, että nyt kokoontuisimme tilanteessa, jossa vaalien tuloksen mukaan, sekä keskusta että kokoomus ovat ajaneet meidän ohitsemme.

Mitä lähemmäksi vaalien ratkaisevat viikot tulivat sitä selvempää oli, että ainakin kaksi suurinta puoluetta ovat tuloksissa hyvin lähellä toisiaan. Uskon, että aivan yleisesti ajateltiin, että keskusta ja demarit olisivat nuo kaksi suurinta. Viimeisen vajaan kahden viikon ajan äänestystutkimukset antoivat vahvan viitteen siitä mikä on vaalipäivän tulos. Tästä huolimatta vaalientulos oli valtava yllätys.

Viikko vaalien jälkeen toreilla kiitoskahveja tarjoillessa tapasin hyvin äimistyneitä äänestäjiä. Tuli viestejä olisinhan minä äänestänyt jos tämän arvasin. Ihmiset ovat olleet huolestuneita ja vannottavat, että hoidattehan te tästä huolimatta ne asiat joista vaaleissa puhuttiin. Usko sosialidemokraatteihin oppositiostakin käsin on tavattoman vahva.

Puolueessa selvitetään syntynyttä tilannetta erillisen työryhmän voimin, jota johtaa Antti Kalliomäki. Tämän kevään aikaan työryhmä käy lävitse vaalitilanteen, ja analysoi eri asiantuntijoita kuullen, mitä oikeasti tapahtui. Syyskuun puoleen väliin mennessä valmistuu toinen vaihe, jossa käydään puolueemme toimintaa läpi pidemmällä aikavälillä. Tarkoitus on käydä lävitse myös se aatteellinen pohja, jolla tämän päivän politiikkaa on tehtävä, jotta ne ihmiset ja yhteiskunnalliset tarpeet, joita varten koko liike on alun perin perustettu, kohtaisivat toisensa.

Eduskuntaryhmä aloitti vaalianalyysi keskustelun torstaina ja jatkaa sitä mukaa kun Kalliomäen ryhmä etenee työssään. Samoin puoluehallitus määrätietoisesti osallistuu analyysiin ja pohtii omaa rooliaan puolueessa. Nyt ei ole aika valtoimenaan keskustella julkisesti. Ei ole asiallista heitellä totena syitä ja seurauksia ennen kuin ne on rauhallisesti käyty lävitse omassa porukassa. Sen voi kyllä sanoa, että ei ole olemassa yhtä tai kahta syytä siihen miksi meille tuli takkiin.

Menemättä sen enemmän muiden puolueiden tuloksen voi sanoa, että Keskustakin menetti 4 edustajaa ja 40 000 ääntä, vasemmistoliitto menetti 33 000. Kokoomus sai lisää 100 000 ääntä. Tästä äänisaaliista kokoomukselaiset voivat pitkälti kiittää Sauli Niinistöä henkilökohtaisesti ja Keskustapuoluetta. Keskustapuoluetta siksi, että se lähti vailla pitemmälle tähtäävää harkintaa, avoimella valtakirjalla, tukemaan kokoomuksen ehdokasta presidentin vaaleissa. Henkilökohtaisesti veikkaan, että mikäli nyt muodostuva hallitus istuu seuraavat neljä vuotta ajaa kokoomus seuraavissa vaaleissa keskustan ohi.

Hallitustunnusteluvaiheessa me vastasimme täydellä vakavuudella ja harkiten Vanhasen ja keskustan kysymyksiin. Vakavuudella siinä mielessä, että kirjasimme yksi yhteen ne tavoitteet ja vaatimukset, jotka on kirjoitettu vaalitavoitteisiin. Työllisyyteen panostaminen, hyvinvointipalveluiden vahvistaminen, lisää rahaa vanhustenhuoltoon ja lisää henkilökuntaa hyvinvointipalveluihin. Nostettiin ilmasto kysymykset ja energia huollon turvaaminen tärkeinä tavoitteina. Minkäänlaisia löysiä ei noissa vastauksissa ollut, meillä ei ollut ensisijainen tavoite hallitukseen pääseminen, vaan niiden asioiden painottaminen, joita vaaleissa äänestäjille luvattiin.

Vastauksissa tehtiin pohjaa oppositiopolitiikalle, joka tulee demareilla olemaan asioihin perustuvaa, mutta epäilemättä varsin vahvaa ja osaavaa. On muistettava, että olemme olleet kolme kautta hallituksessa ja meillä istuu eduskuntaryhmässä liuta kokeneita ministereitä. Lähtökohta on se, että oppositio työskentely on sellaista, että äänestäjien niin halutessa, voimme suoraan jatkaa samaa politiikkaa hallituksessa seuraavalla kaudella.

Uutta hallitusohjelmaa on lupailtu ensiviikolle, jolloin tiedämme mitä se pitää sisällään. Nyt on ennenaikaista esillä tihkuneita asioita kritisoida. Kovin helppoa ei hallitusohjelma sopimusten kirjaaminen tunnu olevan. Selvältä kuitenkin näyttää olevan se, että puolueiden vaalilupausten ja hallitusohjelman sisältö tulevat poikkeamaan toisistaan.

Sen voin luvata, että tulemme nuo asiakirjat tarkkaan lukemaan ja pitämään asioita esillä, mutta toivon, että täysin erilaisella tavalla mitä viimekaudella mm. kokoomus teki oppositiopolitiikkaa. Se tapa ei mielestäni täyttänyt vaihtoehtojen esittelyä eikä aina edes täyttänyt asiallisuuden kriteereitä, mutta jokainen tietysti toimiin siten kun osaa.

Kaksitoista vuotta hallituksessa, vastuussa Suomalaisesta hyvinvoinnista näkyy vaalientuloksessa. Suomen talous on monilla mittareilla mitattuna noussut noina vuosina. Tämä nousu on näkynyt myös suuren osan kansalaisten henkilökohtaisessa taloudessa. Nyt vaaleissa nämä hyvinvoinnista osalliseksi päässeet käyttivät äänioikeuttaan, ja äänestivät oikeistoa ajatellen, että sitä kautta heidän oma hyvinvointinsa nousu turvattaisiin.

Noususuhdanteen jalkoihin on jäänyt osa kansalaisista, jotka eivät ole hyötyneet kasvaneesta kansantaloudesta. Näiden ihmisten tilannetta emme pystyneet kuluneella kaudella korjaamaan ja suurin osa heistä jätti äänestämättä tai äänestivät esim. perussuomalaisia.

Sosialidemokraatit menettivät ääniä niin oikealle kuin vasemmalle. Johtopäätös tästä on se, että meidän ei tarvitse siirtyä kumpaankaan suuntaan, vaan mennä syvemmälle omassa suunnassamme. Meidän on kyettävä näkemään paremmin niiden ihmisten elämän arki, jotka nyt jäivät kotiin ajatellen, että ei heidän asioitaan kukaan hoida. Tätä ymmärtämisen aluetta meidän on syytä omassa keskuudessamme tarkentaa ja hakea niitä ratkaisuja, jotka oikeasti auttavat vaikeimmassa asemassa olevia. Ehkä joudumme noita keinoja valitessamme lyömään korvalle niitä, joilla nyt menee paremmin.

On oikeastaan aika huolestuttavaa, että kovin vähän on vaalien voittajat valitelleet siitä, että äänestysprosentti jäi tavattoman alhaiseksi. Erityisesti huolta ei näytä aiheuttavan se ketkä olivat ne, jotka jäivät kotiin. Kotiin jäi ihmiset, joilla menee huonosti ja joiden ääni ei muutenkaan tässä yhteiskunnassa tahdo kuulua. Ikään kuin vaalien voittajat ummistaisivat silmänsä tältä tosiasialta. Ja yleensä käy niin kun ummistaa silmänsä lakkaa kokonaan näkemästä.

Näissä vaaleissa oli poikkeuksellisin paljon rahaa liikenteessä. Niin puolueet kuin erityisesti jotkut yksittäiset ehdokkaat tuntuivat istuvan rahakirstun päällä. Tämän päivän media on tavattoman sinnikästä ottamaan selvää kaikenlaisista asioista. Olisiko nyt syytä käydä tarkemmalla sihdillä läpi pian ilmoitettujen vaalibudjettien ja todellisuudessa käytettyjen eurojen suhdetta. Suomalainen politiikka on ollut tähän asti taloudennäkökulmasta aika läpinäkyvää, mutta nyt minusta alkaa olla sellaisia merkkejä ilmassa, että voi kysyä miten riippumatonta poliittiset päätökset ja päättäjät ovat.

Hyvät toverit

Ammattiyhdistysliikkeen, erityisesti SAK ja demareiden yhteydestä käytiin kiivasta sanasotaa. Erityisesti Kokoomus paheksui SAK ja demareiden yhteistyötä. Paheksumista saattoi ymmärtää koska sen nähtiin auttavan demareita vaalituloksessa. Toisaalta täysin käsittämätöntä kritiikkiä se oli koska jokainen tietää, että ilman sosialidemokraattien ja ammattiyhdistysliikkeen yhteistyötä ei sopimusyhteiskuntaa olisi. Nyt vaalien jälkeen, niin Kokoomus kuin Keskusta, ovat ilmoittaneet, että suhteita mm. SAK on syytä selkeästi parantaa, sillä vain hyvällä yhteistyöllä on mahdollista taata yhteiskuntarauha ja tulopoliittiset sopimukset ensi syksynä.

Voi olla, että noissa syksyn neuvotteluissa sosialidemokraatteja tulee puolin ja toisin ikävä.
Olen varma, että epävirallista keskusteluyhteyttä noina syksyn pimeinä öinä hallituksenkin suunnalta etsitään osoitteesta Saariniemenkatu 6. Ja mikäpä siinä apua varmasti annetaan, olemmehan aina olleet tätä yhteiskuntaa rakentamassa, jo silloin sata vuotta sitten, kun haettiin elämisen mahdollisuuksia ja oikeuksia miehille ja naisille köyhille ja torppareille.

Ei syyttä sanota, että toverituomioistuin on se kaikkein ankarin tuomioistuin. Olemme aika ankaraa porukkaa omillemme. Meillä on mielestäni liiaksi taipumusta kohdistaa perusteetontakin kritiikkiä johtajiamme kohtaan. Jokainen puoluettamme johtanut henkilö on joutunut tekemään työtään rinnallaan kokoajan kulkeva demarioppositio, joka on etsinyt pääasiassa vain virheitä vailla suurempia auttamisen haluja. Muistetaan vain Paasiot, Sorsa ja Lipponen, josta tuli suuri valtiomies välittömästi kun hän ilmoitti jättävänsä puheenjohtajan tehtävät.

Meidän ei ole aivan helppoa äänestyksen jälkeen ryhtyä tukemaan valittuja henkilöitä. Vaan ilmaantuu kummallista haihattelua, jos olisi tehty toisin, olisi tullut parempi. Tätä veivaamista jatketaan keskusteluissa vuodesta toiseen. Pitäisi muistaa, että valintaprosessia ja erityisesti sen tulosta, pitää kunnioittaa, olipa kyse sitten puolueen sisäisistä valinnoista tai yleisistä vaaleista. Demokratiaan kuuluu ja siihen pitää kuulua useita ehdokkaita, ja kun paikkoja on tietty määrä niin aina joku jää rannalle.

Erityisesti nyt tässä tilanteessa on syytä jokaisen meidän antaa tukemme valituille henkilöille, sillä paljon myös siitä riippuu miten seuraavissa vaaleissa käy miten nämä puolueenjäsenten ja äänestäjien valitsemat henkilöt työssään onnistuvat ja jaksavat. Vaaleja käydessä on tiedostettava, että vaali voitto ei tule sillä, että jo saatuja ääniä jaetaan puolueen sisällä uudelleen,. Vaan sillä että saadaan uusia äänestäjiä ja kannattajia puolueen riveihin.

Katsottaessa koko maata on havaittavissa eroa eri vaalipiireissä. Valtakunnalliset olosuhteet olivat kaikkialla samat, mainokset, johto puolueessa ja eduskuntaryhmässä ja samat ministerit, silti jossakin päin onnistuttiin ja toisaalta tuli takkiin rajusti. Mikä tarkoittaa sitä, että piireittäin on käytävä lävitse käydyt vaalit, mutta myös koko nelivuotiskausi. On analysoitava vaalikauden sisällä olleet erilaiset vaalit ja niiden välillä tapahtunut ja tehty työ.

On muistettava, että eduskuntavaalit ovat myös mitä suurimmassa määrin henkilövaalit. Jokaisen ehdokkaan ja taustaryhmän jäsenen henkilökohtaisella panoksella on suurempi merkitys mitä yleensä ajatellaan. Ehdokkaat ja tukijat ovat niitä henkilöitä eläviä mainoksia, jotka vastaavat ja selittävät äänestäjille tehtyjä päätöksiä ja tekemättä tehtyjä töitä. Ottavat vastaan ihmisten mielipiteitä kehuja ja moitteita.

Meillä Pohjois-Savossa, kun katsotaan koko valtakunnan tilannetta, onnistuttiin vaaleissa kohtuullisen hyvin. Meillä oli kunnianhimoinen tavoite saada kolme edustajan paikkaa. Se tavoite ei toteutunut ja saattaa siksi tuntua, että vaalit olisivat menneet huonosti. On kuitenkin muistettava, että meillä oli uusia ja nuoria ehdokkaita, jolloin tunnettavuuden eteen joutuu tekemään paljon ja pitkään työtä, tämän voin sanoa kokemuksesta, olin nyt viidensissä eduskuntavaaleissa ja tulin vasta toista kertaa valituksi. Meillä oli täällä poikkeuksellisen hyvä henki ja teimme paljon yhdessä työtä. Tästä on syytä kiittää meitä kaikkia, tämä perusvire säilyttäen on mahdollista seuraavissa vaaleissa onnistua ja saavuttaa Pohjois-Savoon kolmas kansanedustajan paikkaa.

Vaikka meidän on käytävä keskuudessamme uudistavaa keskustelua, me ei voida jäädä kieriskelemään tappion kouriin ja syyttelemään toisiamme vaan on jatkettava eteenpäin. Puolentoista vuoden kuluttua ovat kunnallisvaalit ja se vaalityö on aloitettava nyt. Neljän vuoden päässä olevia eduskuntavaaleja varten työtä on tehtävä koko tämä aika. Me molemmat Kari ja minä olemme käytettävissä siihen kenttätyöhän, jota perusjärjestöt tarvitsevat poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Toverit meidän nousua tästä ei kukaan voi estää!!! Meidän on tehtävä rehellistä ja läpinäkyvää politiikkaa ja Hyvät Toveri piirun verran enemmän toisiamme kunnoittavaa.

---

SDP puoluevaltuusto 28.2.2007

Hoito- ja hoiva alan seminaari

Hyvät Toverit

"Kun köyhyys astuu ovesta, lentää rakkaus ikkunasta"

Näin saattaa käydä, mutta vaikka rikkaus astuisi ovesta, se ei silti varmista sitä, että rakkaus/hyvinvointi pysyy sisällä.
Niinpä maksetun palkan suuruus ei suoraan kerro siitä miten ihmiset työpaikoillaan voivat.

Työn merkitys ihmiselle on hyvin moninainen. Siitä maksettava palkka on oleellinen osa työn tekemiseen motivoitumisessa. Työ on myös osa ihmisen elämää ja se on vastapaino vapaalle ja yksityisyydelle. Samoin kun me saamme onnea ja onnistumisen eväitä perheestä ja läheisistä, sitä on oikeus saada myös työstä.

Ajattelen, että niin paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palkkausta ei voida nostaa, että se kokonaan tai edes osittain korvaisi ne monet muut tekijät, jotka hyvinvoivaan ja terveeseen työelämän kuuluu.

Tuon tässä puheessani esille keskeisiä työ-elämän hyvinvointia ylläpitäviä tai sen kaatavia elementtejä.

Käytän tausta aineistona Työterveyslaitoksen koostetta viimeisistä sosiaali- ja terveysalan henkilöstön työolojen ja hyvinvointia selvittäneistä tutkimuksista sekä Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvointia sairaalatyöhön Terveydenhoitoalan kehittämishanke 2004-2006 ja omia henkilökohtaista kokemusta liki kolmekymmentä vuotta kestäneeltä työuralta sairaanhoitajana.

Johtaminen

Aloitan johtamisesta, sillä se on mielestäni työyhteisön toimivuuden kulmakivi. Huono johtajuus tappaa nopeasti hyvän työyhteisön ja latistaa ammattitaitoisen henkilökunnan. Tyytyväisyys johtamiseen on heikentynyt viimeisimmissä tutkimuksissa. Lähimpiin esimiehiin ollaan muuta hallintoa tyytyväisempiä, mutta tätä tyytyväisyyttä osin selittää se, että ymmärretään lähiesimiehen vaikeus, eikä tyytyväisyys näin ollen välttämättä liity hyvään johtamiseen.

Johtamisen oikeudenmukaisuus työyhteisössä liittyy tehtävien jakoon, menettelytapoihin ja ihmisten kohtelua koskeviin normeihin ja sääntöihin. On erittäin tärkeää, että yksilö tulee kuulluksi ja että kaikkia kohdellaan samojen periaatteiden mukaan, toiminnan on oltava avointa ja on tiedettävä millaisen tiedon pohjalta päätökset tehdään ja voidaanko tehtyjä päätöksiä korjata.

Epäoikeudenmukaisen kohtelun kokeminen, varsinkin jos se toistuu, on omiaan luomaan työntekijöissä epävarmuutta, joka luo epäsopua työntekijöiden välillä. Vaikeitakin päätöksiä ja tilapäistä työnkuormitusta siedetään ja ymmärretään, kun ne voidaan perustella ja päätöksen teko on läpinäkyvää.

Ne yksiköt, joissa työyhteisön johtamisen oikeudenmukaisuus on kehittynyt myönteiseen suuntaan, ovat osoittautuneet muita tuottavammiksi ja työmääriltään kuitenkin kohtuullisiksi.

Näiden tutkimusten valossa voi sanoa, että panostaminen hyvään johtajuuteen on yksi merkittävä tekijä työssä jaksamiseen. Hyvä johtaminen on perusasia hyvän työyhteisön muodostumiselle. Työntekijöiden keskinäinen luottamus ja arvostus vahvistavat keskinäisestä tasa-arvoa ja hyväksymistä työyhteisössä.

Työn kuormitus

Yksin työn määrä ei selitä liiallisen työnkuormituksen tunnetta. Työssä esiintyvät tunteet ja siitä johtuvat päättämisongelmat ovat varsin kuormittavia tekijöitä. Työntekijät joutuvat kovin usein miettimään mikä on eettisesti oikea tapa toimia eri tilanteissa. Asiakas- ja potilastyössä toimivat kohtaavat epäselviä tai ongelmallisia tilanteita huomattavasti useammin kuin hallinnollisissa tehtävissä toimivat

Epävarmuuden tunne siitä, mikä on kulloisessakin tilanteessa oikea tapa toimia lisää kuormitusta. Eettisesti epävarmat tilanteet ovat usein toistuessaan liiallinen rasitus, toistuva epävarmuus eettisten kysymysten edessä voi muodostua psyykkiseksi stressitekijäksi.

Markku.J.Jääskeläinen kirjoitti Uutispäivä Demarin kolumnissa siitä kuinka hän on uutena Vantaan kaupungin hallituksen puheenjohtajana ottanut vastaan potilaiden ja heidän omaisten kertomuksia siitä, miten heitä on kohdeltu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hän kirjoittaa " Paljon voidaan panna kiireen ja stressin tiliin. Omaisten hätä ja tuska saattavat aiheuttaa ylilyöntejä myös asiakkaiden puolelta. Silti ei voi välttyä ajatukselta, että joko työnjohto tai joku palveluasenteessa on vinksallaan, jos niin monelle on jäänyt jotain hampaankoloon."

Kokemukset siitä, että asiakkaita ja potilaita kohdellaan eettisesti väärin omalla työpaikalla voi heikentää työhön sitoutumista. Tästä on helppo päätellä, että työyhteisön toiminta säännöt ja eettiset ohjeet ovat niitä, joilla pystytään lisäämään työhyvinvointia ja vähentämään työtaakkaa. On uskallettava puhua ja sopia menetelmätavoista niissäkin tilanteissa, joissa joudutaan käyttämään rajoittamista ja kieltämistä.

Vaikutusmahdollisuus työhön

Tutkimusten mukaan ei sosiaali- ja terveysalan töissä vaikutusmahdollisuuksia yleensä pidetä kovinkaan hyvinä. Mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin, lomiin ja vapaiden ajankohtiin, taukojen pitämiseen ja työvuorojärjestelyihin, työpäivän pituuteen ja sen alkamis- ja loppumisajankohtiin sekä yksityisasioiden hoitamiseen työpäivän aikana, koetaan erityisen huonoksi.

Perhe- ja työelämän yhteensovittamisella näyttää olevan vielä paljon työsarkaa. Hoiva- ja hoitoalat ovat naisvaltaisia aloja, joten tarve vaikuttaa työaikoihin perhetilanteen mukaan, on ymmärrettävää. On kyse aloista, jotka vieläkin mielletään kutsumusaloiksi, jolloin on taipumusta ajatella, että työntekijöiden yksityiselämä ei saisi mitenkään näkyä eikä vaikuttaa työn tekemiseen.

On haaste nähdä työntekijöiden työkyky riippuvaiseksi tasapainoisesta työn – ja perheen yhteen nivomisesta. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tuloksekkaan, tehokkaan ja vetovoimaisen työpaikan mahdollisuus kilpailla ammattitaitoisista työntekijöistä.

Työn sisältöön ja työtapojen valintaan vaikuttaminen on merkittävä osa työssä viihtymiselle. Jokaisen työntekijän erityisosaamiselle on annattava tilaa ja kannustettava itsensä kehittämiseen. Jatkuva ajanmukainen täydennyskoulutus on se elementti, joka varmistaa ammatillista osaamista ja tunnetta siitä, että jokaisella on työpaikallaan tärkeä osa yhteisessä yrittämisessä ja työn tuloksessa.

Työterveyshuollon toimivuus

Työterveyshuollon kannalta ydinkysymys on, mikä työyhteisössä sairastuttaa? Mikäli työn tavoitteita ja pelisääntöjä ei yhdessä mietitä ja sovita, johtaa tietämättömyydessä ponnistelu kuormittumiseen, työnhallinnan sekä työn mielekkyyden murenemiseen. Tuntuma siihen, että työ olisi tehty hyvin, hämärtyy.

Perinteisesti työterveyshuolto on tukenut työkykyä sairaanhoidon keinoin. Työntekijöitä on neuvottu terveyden ylläpitämiseen ja puututtu työympäristön epäkohtiin. Tämän päivän työterveyshuollon on nostettava esille työnsujumisen merkitys yhteisen tarkastelun kohteeksi. Työyhteisöjen ja esimiesten on nähtävä muutosten vaikutus työssä jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Työterveyshuollon yksi uusi tehtävä on rakentaa kestävää yhteistyötä työpaikan esimiehiin ja johtoon. Pelkästään työntekijä kohtaisella tarkastelulla ja sairausvastaanottokäyntien perusteella ei voi muodostaa todellista kuvaa työpaikan arjesta.

Työelämän muutokset haastavat työterveyshuoltoa arvioimaan kriittisesti omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia. Työterveyshuoltoon tarvitaan yhä kiinnostuneempia ja alaan erikoistuneita ammattilaisia, jotka näkevät oman työnsä yhtenä työelämän kehittäjänä ja työuupumisen ennalta estäjänä.

Luottamusmies toiminta

Luottamusmies ei ole enää ainoastaan palkkaetujen puolustaja vaan hän on myös työyhteisön kehittäjä. Kysely luottamusmiesten keskuudessa osoittaa, että tärkeimpinä tehtävinä heidän mielestään on (66%) palkansaajien etujen puolustaminen, osallistua työoljen kehittämiseen (60%) ja tukea ay- liikkeen tavoitteita yhteiskunnassa (50%). Joten voi sanoa, että luottamusmiesten keskuudessa on ymmärretty tehtävän laaja-alaisuus, mutta onko se ymmärretty työnantajien keskuudessa riittävästi.

Hyvällä työpaikalla luottamusmies on kehittäjä, huonolla työpaikalla puolustaja. Parhaat suomalaiset työyhteisöt yltävät kaikilla mittareilla mitattuna maailman huipuille. Huonoimmissa, kehittymättömissä työyhteisöissä ei toteudu edes työehtosopimusten ja lakien määräämä vähimmäistaso. Näin myös luottamusmiesten rooli ja tehtävät ovat eri työpaikoilla hyvin erilaiset.

Hyvin toimivat työpaikat hyödyntävät luottamusmiesten osaamista ja suhteita töiden ja toimintojen kehittämiseen. Tällaisilla työpaikoilla luottamusmies voi toimia ratkaisevana linkkinä työntekijöiden ja työnantajan välissä tilanteissa kun työyhteisöissä ollaan muutosvaiheessa ja sovitaan uusista toimenkuvista ja tehtävä muutoksista. Luottamusmiesten ja työnantajien toimiva keskinäinen vuorovaikutus on omiaan lisäämään luottamusta koko työyhteisön ja työnantajan kesken.

Luottamusmies elää henkilöstön kanssa ja tietää työntekijöiden tunnot ja voi myös välittää ne yrityksen johdolle. Muuten johto ei usein tätä tietoa saa. Työilmapiirin kannalta tällainen tiedonvälitys on aivan oleellista. Tutkimukset osoittavat, että luottamusmies on toimiva voimavara kun yritys kehittää kilpailukykyään ja tuottavuuttaan

Lopuksi

Työntekijöiden hyvinvointi, työntuottavuus ja työ-elämään kehittyminen on monen asian summa. Hoiva- ja hoitoaloilla on valtakunnallisesti koottava yhteen hyvänhoidon mallit ja toimintatavat. On haettava uusia toimintamahdollisuuksia edessä olevien haasteiden voittamiseksi. Panostettava vahvasti turvallisten ja toimivien työyhteisöjen rakentumiseen yhdessä työntekijöiden, ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajien kesken.

---

Siilinjärven Invalidiliitto 4.2.2007

Arvoisa juhliva yhdistys, Juhla vieraat

Äsken Jumalanpalveluksen alussa Rovasti Sirpa Ylikotila aloitti sanomalla "Hyvää huomenta ja Tervetuloa Siilinjärven kirkkoon" se tuntui tavattoman hyvältä tällaisesta satunnaisesti kirkossa kävijästä. Ensimmäisessä lauletussa virressä puhuttiin Jumalan ja Jeesuksen, isän ja pojan suhteesta siitä kuinka isä tekee uhrauksia lapsensa puolesta. Kunpa yhä useampi vanhempi täällä maanpäällä tekisi uhrauksia lastensa vuoksi.

Monessa kohtaa Jumalanpalveluksen kuluessa esiintyivät sanat anteeksiantaminen ja pyytäminen, hyväksyminen ja kunnioittaminen. Meille kaikilla on tarve ja halu olla turvassa ja suojassa toivomme tätä varsinkin silloin kun on vaikeaa eikä tahdo millään jaksaa.

Rovasti Jokiranta puhui tilanteesta, jossa tie elämässä nousee pystyyn eikä sitä pitkin pääse kulkemaan. Tällaisissa tilanteissa meidän täytyy lähteä etsimään kierotietä. Sen löytämisessä me usein tarvitsemme ystäviä, omaisia, yhteiskuntaa ja varmaan myös jonkinlaista johdatusta.

Ihmisen elämä ei läheskään aina ole oikeudenmukaista ja tasa-arvoista. Jokaisen meidän henkilökohtainen kokemus määrittelee osaltaan sen miten oman elämänämme koemme. Jokaisella meistä on erilainen kyky jaksaa ja kestää eteen tulevia haasteita, murheita ja epäonnistumisia.

Jos toinen kestää toista paremmin se ei silti oikeuta väheksymään toisen tuntemaa kipua ja ahdistusta. Vammaisuus ja vammautuminen ovat niitä asioita, joita ei voi sanoa tietävänsä ennen kuin on sen itse kokenut. Ei edes ne perheen jäsenet, jotka terveenä elävät vammaisen /invalidin arjessa mukana voi tietää miltä se tuntuu. Me liian helposti luulemme tietävämme.

Muistan kun veljeni 19 v kuoli tapaturmassa liki 40 vuotta sitten, tapahtuma oli koko perheelle erityisesti äidille melkein ylipääsemätön paikka. Vielä kymmenien vuosien jälkeen äitini olisi halunnut, että veljeni olisi jäänyt eloon vaikka loppuiäkseen sairaalaan kunhan äiti vain olisi voinut käydä häntä katsomassa. Monesti keskustelin äitini kanssaan siitä kuinka vaikea tilanne se olisi ollut veljelleni, mutta ne keskustelut eivät koskaan muuttaneet hänen ajatuksiaan, niin kipeää lapsen täydellinen menettäminen hänelle teki.

Yhteiskunnassa käydään keskustelua siitä miten pitkälle vaikeasti vammaisia/vammautuneita ja eritavoilla sairaita täytyy hoitaa. Ajattelen, että sellaista rajaa ei ole olemassa eikä sitä ainakaan lailla voida määritellä. Kulloinenkin tilanne on aina tarkasteltava yksilökohtaisesti ja tarkkaan kuultava asianomaisen itsensä, jos se vain on mahdollista, ja läheisten ajatuksia. Pohjalla täytyy olla periaate, jokaisella on oikeus elämään ja osallisuuteen tähän yhteiskuntaan.

Yhteiskunnan kykyä hyväksyä erilaisia ihmisiä on jatkuvasti valvottava. Sijoittuminen esimerkiksi työelämään on muuttunut yhä vaativammaksi. Yhteiskunnan ponnistukset suvaitsevuuden lisäämiseksi kokevat jatkuvasti vastatuulta, koventuneiden vaatimusten edessä. Työnantajat vaativat priimaan tavaraa kun ne palkkaavat työntekijöitä. Suvaitsevaisuus koulutukselle on yhä suurempi tilaus.

On erinomainen asian, että eri tavoilla vammaisille on syntynyt omia taustajärjestöjä, jotka pystyvät tuottamaan sellaista tietoa elämisen arjesta, jota ilman ei yhteiskunnan toimenpiteissä tapahdu muutosta oikeudenmukaisempaan ja suvaitsevaisempaan suuntaan. Jotta järjestöjen mielipiteillä olisi riittävän suuri painoarvo, on entistä selkeämmin löydettävä järjestöjen yhteisiä näkemyksiä ja tärkeysjärjestys painotukset. Aina silloin. jos ollaan erimielisesti. liikkeelle on mahdollisuus jäädä kokonaan kuulematta. Järjestöjen vetäjiltä ja hallinnolta vaaditaan kykyä sovittaa yhteen jäsentensä tahtotila ja neuvotella niistä muiden vastaavien järjestöjen kanssa.

Vapaaehtoisuuden merkitystä järjestötyössä ei voi koskaan liikaa korostaa ja kiittää. Monet vammaisjärjestöt ovat ottaneet ydinjoukkoon henkilöitä, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta vammaisuudesta. Minusta on tärkeää, että vammaiset ja ei vammaiset toimivat mahdollisimman paljon yhdessä, sillä se helpottaa yhteisen näkemyksen syntymisen.

Henkilökohtainen avustaja

Henkilökohtaisen avustajan merkitys korostuu mitä vaikeammasta vammaisuusasteesta on kyse. Avustajien saatavuus vaihtelee kunnittain, syitä tähän on varmasti monia eikä vähäisimpänä syynä ole se, että yhtenäistä valtakunnallista käsitystä kriteereistä oikeudesta henkilökohtaisen avustajaan ei ole.

Tälle vaalikaudelle oli hallitusohjelmaan kirjattu vammaislakien yhteen sovittaminen, jonka yhteydessä oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan olisi saatu määritelmät.. Tämä työ osoittautui luultua vaikeammaksi. Vaikeutta lisäsi se, kun oli sovittu, ettei lakien yhdistäminen saa heikentää olemassa olevaa tilannetta. Niinpä meille tarvitaan vammaispoliittinen ohjelma ja lainsäädännön yhteensovittamisen loppuun saattaminen.

Keskustelua varmasti vielä herättää se onko järkevää lakiin sisällyttää määritelmää vaikeavammaisuudesta. Lain tiukka määrittely saattaa jättää etujen ulkopuolelle joukon vammaisia jotka esim. sosiaalisin perustein olisivat etuihin oikeutettuja, mutta heidän vammaisuusdiagnoosinsa ei sitä puoltaisi. Lakeja kun näytetään tulkittavan melkein aina tiukimmat mukaan, silloinkin kun pitäisi asia ratkaista saajan hyväksi.

Lakiin voidaan tietysti jättää varaa harkinnanvaraiseen tulkintaan, mutta tämä mahdollisuus monesti johtaa epätasa-arvoiseen kohteluun riippuen mm. kuntien taloudellisesta tilanteesta. Käydään myös keskustelua siitä pitäisikö henkilökohtainen avustaja olla subjektiivinen oikeus vai tarpeeseen perustuva. Itse ajattelen, että mitä yksilökohtaisemmin voitaisiin avustaja ja palvelu määritellä sitä osuvampi ja tehokkaampi se olisi.

Tämä on kuitenkin asia, josta täytyy vielä keskustella ja ennen kaikkea tietää mitkä ne perusteet laissa olisi jos päädyttäisiin subjektiiviseen oikeuteen. On varmistettava, ettei liian tiukalla lainsäädännöllä suljeta pois yksilökohtaisia perusteita palveluiden ja avun saamiseen. Joka tapauksessa vammaisten palveluiden varmistamiseksi seuraavaan hallitusohjelmaan on varattava rahaa.

Mielenterveyspotilaat

Mielensairaudet erityisesti masennus ovat tulleet suurimmaksi ennenaikaiseen eläkkeelle joutumisen syiksi. Mielensairaus voi pitkään jatkuessaan johtaa työkyvyttömyyteen, syrjäytymiseen ja vammautumiseen. Mielenterveyspotilaita ei yleisesti pidetä vammaisina, vaikka heidän sairautensa on monesti mitä vammauttavin. Minä en tiedä mistä johtuu, että mielensairauden aiheuttama työkyvyttömyyteen johtava vammautuminen ei tunnu käytännössä mahtuvan vammaisuuden määritelmään, eivätkä he pääse kuuluvien tukien piiriin, vaikka laintasolla heidät on rinnastettu vammaisiin..

Monesti fyysinen vammaisuus ja psyykkinen mielensairaus kulkevat rintarinnan ja siten luulisi löytyvän ymmärrystä myös mielensairauden takia vammautuneille henkilöille. Toivon, että tulevaisuudessa eri vammaisjärjestöt käynnistävät keskuudessaan projektin, jossa nostetaan esille mielenterveyden merkitys eritavalla vammaisten ihmisten arjesta selviytymiselle.

Omaishoitajat

Silloin kun ihmisen omat voimat eivät syystä tai toisesta riitä arjesta selviytymiseen tarvitsemme läheisten, sukulaisten ja ystävien apua. Omaiset hoitajina ovat hoidettaville ja yhteiskunnalle mittaamattoman arvokas joukko. Tiettyyn rajaan asti meille jokaiselle kuuluu velvollisuus huolehtia lapsistamme, vanhemmistamme ja muista sukulaisista ilman, että siitä pitäisi saada palkkaa.

Silloin kun tuo huolehtiminen muuttuu enemmän tai vähemmän vaihtoehdoksi yhteiskunnan tarjoamia hoito- ja hoivapalveluita puhutaan varsinaisista omaishoitajista. Omaishoitajien työn helpottamiseksi on lisätty lomapäiviä ja rajoitettu kuntien perimää maksun suuruutta lomapäivien järjestelystä. Käytännössä lomapäivien pitäminen ei näytä sujuvan niin kuin se on laissa tarkoitettu. Tämän vuoksi omaishoitoa koskevaa lainsäädäntöä jatkossa uudistettaessa joudutaan tiukentamaan kuntien velvollisuuksia ja tekemään korjauksia omaishoitajien palkkaukseen.

Yhteiskunta ei todellakaan ole vielä valmis, vaikka suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on monilla mittareilla mitattuna erinomaista tasoa. Julkinen vastuu palveluiden järjestämisessä on pitänyt huolta siitä, että pääsääntöisesti palvelut ovat kaikkien saavutettavissa. Tulevaisuudessa on paljon palvelutarpeen haasteita joihin on yhdessä etsittävä ratkaisuja.

Menossa oleva kunta- ja palvelurakenne uudistus antaa kunnille mahdollisuuden etsiä yhdessä keinoja palveluiden varmistamiseksi. Esimerkiksi suuremmat ja vahvemmat terveyskeskukset voivat tarjota erikoisosaamista vaativaa palvelua ja ovat työpaikkoja joihin on helpompi saada ammattitaitoista henkilökuntaa. Henkilökuntaa, joka voi hyvin ja jaksaa tehdä työtä, joka on hyvinvointivaltiolle välttämätöntä.

"Jollei haluaisi muuta kuin olla onnellinen, olisi onni pian saavutettu. Mutta me tahdomme olla muita onnellisempia ja se on miltei aina vaikeaa, sillä me kuvittelemme toisia onnellisemmaksi kuin he ovat." ( Charles de Montesguiuen)

Onnea juhlivalle järjestölle ja Hyvää kevään jatkoa ja jaksamista teille kaikille, pidetään toisistamme huolta.